Tuossa yhdessä viestiketjussa selvitellään juurta jaksain paljonko omia sotilaita teloitettiin, pelkuruudesta tms. Mutta paljonkohan antautuvia/antautuneita venäläissotilaita teloitettiin heti. Isävainaa ainkin kertoi, että Suursaaren valtauksessa ei vankeja otettu ja aina löytyi joukosta vapaaehtoisia tuohon ikävään tehtävään. Mutta sota on sotaa ja julmaa sellaista, en millään muotoa ole ketään tuomitsemaassa. Mietin vain mitenkähän itse olisin vastaavissa tilanteissa toiminut.
Teloitetut venäläissotavangit
soturin poika
27585
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Suursaaren valtauksessa 27 - 28. maaliskuuta 1942 suomalaiset ottivat 36 neuvostoliittolaista sotavankia, joten perimätieto oli taas kerran valheellista.
Montako jätettiin ottamatta?
venäläistä?
on oma melko tuore tutkimuksensa. Olikohan tekijä Antti Kujala?
Suurimmat kertateloitukset taisivat olla siinä 40:n luokkaa Kannaksella -41. Tällöin pelättiin suuren vankijoukon hyökkäävän vartijoidensa kimppuun.
Näistä käytiin oikeutta sodan jälkeen ja tuomioita jaeltiin.
Myös venäläiset ampuivat vankeja. Varsinkin liikuntakyvyttömät haavoittuneet ammuttiin muitta mutkitta.
Suomen leireillä venäläisiä kuoli kuin kärpäsiä, taisiko suhdeluku olla samaa luokkaa.
..vanha stalinisti. Maailmanhistorian suurin rääsyläisarmeija tappoi toisen maailmansodan aikana omiaan enemmän kuin suomalaiset rintamalla.
..eivät teloittaneet vankileireiltä selvinneitä sotilaitaan, kuten venäläiset.
Pyrkivät tehokkaasti keventämään venäläisten sodanjälkeistä urakkaa tappamalla ottamiaan vankeja lähes 30% tahdilla.
Hyvä Suomi! Vankien kohtelussa oltiin samalla viivalla natsien, japsien ja venäläisten kanssa.
Mitä niitä hoitamaan, kun omat myöhemmin muistivat joka tapauksessa niskalaukauksella.
unohtamatta tätä listaa....
http://yle.fi/dokumentti/sotavangit/suomalaiset/Matrikkeli04082003.pdf
nelijä tuhatta suomalaista jäi neukkujen vangiksi. partuhatta tuli takaisin. tuossa on luottelo niistä joiden tiedetään siellä kuolleen. ja sitten jotka tiedetään jääneen vangiksi eikä siyyen mitään mainintaaa missään...taitaaa olla neukuilla sotarikokset selvittämättä...
suomesta lähti muuten isot laumat neukkuvankeja tekemään vapaata venäjää vlassovin porukkaan, jotka neukut sittemmin teloitettiin. vlassov itse teloitettiin leningradissa.
Näin oli sovittu valtioiden kesken sotavankien kohtelua koskevissa kv-sopimuksissa.
Allekirjoittajamaiden, joihin NL ei kuulunut, kesken oli sovittu että sodassa vangiksi joutuneella sotilaalla on tietyt minimioikeudet. Oli sovittu myös, että kansainvälinen Punainenristi saa tehdä vankileireillä tarkastuksia ja julkaisee raporttinsa. Tätäkin Suomi ja mm. Saksa noudattivat.
sotavanki oli oikeutettu samaan huolenpitoon, kuin siviilivangit rauhan aikana, eli vangitsija oli vastuussa elannosta ym.. Kustantaakseen aiheuttamansa kulut vanki oli velvollinen tekemään työtä. Periaatteessa vangin työn ei pitänyt liittyä sotatoimiin tai hyödyttää niitä, mutta tästä ei kukaan pitänyt kiinni. Tyypillinen vankityö oli tien rakennus.
Sotavangin oikeuksia ei myönnetty terroristeille eikä vakoilijoille, jotka toimivat ilman tunnistettavaa uniformua, salaten roolinsa vastapuolelta. Yleinen käytäntö oli teloittaa heidät.
Suomessa desantit toimivat jopa suomalaisessa asepuvussa, mikä vei heiltä kaikki oikeudet jos jäivät kiinni.
Desantit, joilla oli yleensä vakoilu- tai terrori-tehtävä, teloitettiin sotaoikeukden päätöksen jälkeen. Näin oli kv-soppareissa sovittu.
Osa "sotavangeista" ei siten ollut Geneven sopimuksen tarkoittamia vangittuja vastapuolen taistelijoita, vaan henkilöitä joiden suhteen vallitseva käytäntö oli teloitus kivääriryhmän edessä.
Suurin osa sotiemme aikana teloitetuista oli juuri näitä vakoilijoita ja desantteja.
Jokunen desantti vältti em. kohtalon vaihtamalla puolta. He auttoivat Suomea ja sodan jälkeen heidät autettiin länteen uuden henkilöllisyyden turvin.
Kuinka paljon tilastojen mukaan vankileireillä kuolleista neuvosto-sotavangeista on niitä, joille oli parempi että heidän luultiin kuolleen "fasistien käsissä"?
Samoin Saksalla oli kokonainen armeija venäläisiä Stalinin entisen suosikkikenraalin Vasovin johdolla sotimassa Saksan puolesta. Venäläisiä oli mm. Normandiassa. Jos voittajat saivat heitä vangeiksi, palautus vasemmiston ihannemaahan oli varma. Lopputulos oli kuolema.
Onhan nämä Rooseveltin-Stalinin uhrit muistettu vähentää natsien uhreista? onhan??
noin 400 000. Yksin Leningradin rintamalla ammuttiin syksyllä -41 ja talvella -42 noin 36 000 omaa miestä.
Lisäksi tulevat sodan jälkeen palautetut sotavangit, jotka minimissään saivat kaksi vuotta työleiriä. Yhteistoiminnasta syytetyt ammuttiin yleensä välittömästi. Osa kyllä hirtettiin, kuten Vlasov. Hirttäminen tapahtui lempeästi. eli ei katkaistu niskaa äkkipudotuksella, vaan roikotettiin kaulasta, kunnes tukehtui.
Venäläisen henki oli halpa varsinkin sodan alkuvaiheessa, kun tilinteosta ei vaikuttanut olevan huolta. Sen arvo oli suunnilleen 1/10 suomalaisen hengen arvosta.
Venäläisen henki oli halpa varsinkin sodan jälkeen, kun tilinteosta ei vaikuttanut olevan huolta.
Stalinistit tapattivat omiaan ihan surutta.
"Mutta paljonkohan antautuvia/antautuneita venäläissotilaita teloitettiin"
PALJON!
Juttu on sikäli jopa karmaisevan huvittava, että naapurista ei meinattu löytää lainkaan Talvisodan (lue luoteisen rajakahakan) Neuvostoliittolaisia sotavankiveteraaneja yhteisiin muistotilaisuuksiin 50 vuotta Talvisodan päättymisen jälkeen. Tuolloin ihmeteltiin minne ovat kadonneet kaikki sotavankina olleet NL:n sotilaat. No vastaus on sittemmin löydetty... Erään kertomuksen mukaan ne vietiin Solovetskin luostarisaarelle tai jopa hukutettiin Vienanmereen suoraan proomuista. Totta on ettei Suomessa sotavankeina olleita tainnut olla montaa elossa edes Jatkosodan aikanakaan. Ei heitä ainakaan tuolloin tavattu vangeiksi jääneiden joukosta, vaikka se olisi ollut muuten aivan todennäköistäkin, saatiinhan sotavankeja noin 60 000 joista suurin osa 1941 syksyllä.
"Minulla oli onnea myös siinä, ettei isä joutunut vangiksi. Vuosien kuluttua sain lukea kirjoituksen suomalaisesta lehdestä vuodelta 1943, jonka retkeilijät olivat löytäneet sodanaikaisilta suomalaisilta etulinjoilta Petroskoin tienoilta. Kirjoitus oli lainattu miehitetyssä Ranskassa ilmestyneestä lehdestä. Venäläinen emigrantti, entinen puna-armeijan komentaja kertoi siinä, että vuonna 1940 Tshekan miehet ampuivat kymmenen tuhatta suomalaisten vankina ollutta puna-armeijalaista, jotka oli palautettu kotimaahan. Se tuntui silloin sanomalehtiankalta. Nyt jo tiedetään, että ainakin useita satoja vankeudesta palanneita puna-armeijalaisia ammuttiin.
Minun lapsuudenkohtaloni oli onnellinen. Puna-armeijalainen Vladimir Davidov 163. divisioonan 365. tykistörykmentistä palasi keväällä 1940 kotiin elävänä ja terveenä. Lapsen ilolla sovitin päähäni hänen budjonnyilaisen lakkiaan ja selailin usein arvokasta kansota, jossa isä säilytti kirjoituksia rintamalehdistä ja erikoiskirjasista sekä minulle epäselviä asiakirjoja."
Koko juttu:
http://heninen.net/raatteentie/kohtalot/ed_f.htm
20.06.1944 Viipuria puolustaneen ja kaupungin menettäneen 20.prikaatin joukkosidontapaikalla (JSp) Viipurin Naistentautien Sairaalassa oli seitsemän haavoittunutta potilasta, ja hoitohenkilökuntaa sotilaslääri Otto Salonen ja lääkintävääpeli Eino Olavi Varjola. Kuljetusta järjestelleen korpraalin tullessa kertomaan, että JSp:n evakuointiin ei ole saatavissa autoja, sotilaslääri ja vääpeli olivat kovan valinnan edessä: Venäläiset lähestyivät, ja oli joko hylättävä haavoittuneet tai jaettava heidän kohtalonsa. Mitä sen jälkeen tapahtui, se ei näytä kiinnostavan Suomen sotahistorian penkojia tai "myyttien murtajia"....
http://tappis.0catch.com/Viipuri44.htm
kyllä näidenkin miesten kohtalon. Eli venäläiset ampuivat heidät. Asiaa on selvitetty monessa muussakin yhteydessä ( mm. Tarkki).
Näkyy olevan niin, että kun joku palstan "tietäjä" ei itse jotain tiedä, niin hän väittää asian salatun tai sen tutkimisen olevan kielletty. Jotenkin pitää omaa tietämättömyyttä selitellä.
Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä 1944. Venäläiset ampui haavoittuneet suomalaiset, jotka ei kyenneet kävelemään ja osa ammuttiin kun naama ei miellyttänyt.
http://yle.fi/dokumentti/sotavangit/sisallys.htm
Neuvostoliitossa sotavankeudessa kuolleet
http://yle.fi/dokumentti/sotavangit/suomalaiset/matrikkeli12062003.pdf
Ihan tiedoston lopussa...
Tuntematon 11./JR 7
07.07.1944 Äyräpää, sillanpääasema
Äyräpää, sillanpääasema; Vähälummukka Toivo, Hangon
kuulustelupöytäkirjasta: Venäläiset ampuivat muutama
minuutti antautumisen jälkeen ja heittivät ruumiin Vuokseen.
Tuntematon 3./JR 7 ?
04.07.1944 Äyräpää
Äyräpää; Pykäläinen Jussi, Hangon kuulustelupöytäkirjasta:
…lähdettiin viemään vihollisen linjojen taakse. Siinä meistä
ammuttiin kaksi miestä ilman syytä, vaikka olimme
antautuneet vangeiksi.
Tuntematon Er.P 25 ?
07.07.1944 Äyräpää
Äyräpää; Salomaa Ahti, Hangon kuulustelupöytäkirjasta:
Venäläiset tulivat 7.7. klo 16-17 välillä niemeen, jossa
kuulusteltava oli 7 muun vaikeasti haavoittuneen suomalaisen
kanssa... vankitovereistaan ei kuulusteltava tuntenut
ketään...siitä kuljettua n. 100 metriä kaatui pyörtyneenä yksi
suomalaisista maahan, johon toinen saattajista olleista
venäläisistä hänet ampui konepistoolilla...
Tuntematon Er.P 25 ?
07.07.1944 Äyräpää
Äyräpää; Salomaa Ahti, Hangon kuulustelupöytäkirjasta:
(jatkuu edellisestä) …matkaa jatkettaessa n. 50 metriä sattui
toinen samanlainen tapaus ja ampumisen suoritti sama
venäläinen sotilas.
Pentti Syrjän kirja, Raskas Jotos, kertoo samasta tapauksesta, eli vankien ampumisesta Äyräpäässä.
Tässä on eräs kertomus: Sotavanki Tapio Skog, Erkki Aukion haastattelu:
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jatkosota/sotavanki.htm
...Suomalaiset juoksutettiin pois tykistökeskityksessä. Miehiä oli tuolloin siinä joukossa parikymmentä... Lähellä ollut kirgiisi ampui erään suomalaisen haavoittuneen sotilaan. Todettiin myöhemmin, että se ei ollut ainoa tapaus...Vankien kuljetusta johtanut ylikersantti kyllästyi Aukion iloiseen ilmeeseen siinä määrin, että pani luutnantin seinää vasten. Tarkoitus oli selvä: nappi silmien väliin. Paikalle tuli kuitenkin puna-armeijan kapteeni, joka kielsi teloituksen jyrkin sanoin.
Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin:
"Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät ammuttiin. Useimmat kuitenkin säilyttivät henkensä ja joutuivat sotavankeuteen.
Everstiluutnantti Ehrnrootin ollessa etukomentopaikallaan seuraamassa sillanpään viimeisiä taisteluja hän näki kirkonmäen viimeiset tapahtumat. Hänen tulenjohtopäällikkönsä kysyi: -Mitä me nyt teemme? Tuolloin Ehrnroot oli miettinyt hetken: Siellä on vielä omiakin, osa vankeina, osa haavoittuneina ja osa uimataidottomina. Mutta siellä on myös vihollisisa, jotka tulittavat kiivaasti virran yli pyrkiviä ja jotka valmistautuvat Vuoksen ylitykseen. Se painoikin eniten vaakakupissa ja hän olikin vastannut: -Vedä sinne koko voimallasi!
Kun KYMMENEN patteriston tuli -josta suuri osa oli raskaista- myllersi taisteluiden ruhjomaa Äyräpäänharjua, oli eversti kääntänyt katseensa muualle ja huokaissut tukahtuneesti: -Voi niitä onnettomia, jotka jäivät tuonne! Niin, hän näki sitten aikanaan noita miehiä heidän palattuuaan sotavankeudesta. Tiedusteltuaan, miltä heistä tuntui joutuessaan oman tykistön tuleen, oli eräs paljon kokenut taistelija vastannut silmäänsä räpäyttämättä: -Se oli kuin viimeinen tervehdys komentajalta."
Suomen Kenttätykistön Historia, osa 2: 1939-1945, Vuosalmen taistelut, sivulla 439:
"Noin 30 miestä viivytti vielä kirkon raunioissa. Heidät venäläiset ottivat sotavangeiksi. Tässä vaiheessa sillanpäähän ammuttiin patteriston peite. Sen tarkoituksena oli vihollisen hidastaminen ja ajan voittaminen omille Vuoksea ylittäville miehille. Valitettavasti tulen alle jäi myös omia miehiä kirkon raunioiden luona."
Pentti Syrjän sotavangeista kertova kirja, Raskas jotos, WSOY 1987, kertoo myöskin tämän tapauksen suomalaisten vankien silmin nähtynä ja koettuna.
Vilho Parkkonen kertoo vangiksi joutumisensa vaiheita:
Sivu 119: "Aivoissa pyöri vain yksi ajatus:ylös, ylös! Parkkonen tiesi, miten käy niiden, jotka jäävät maahan makaamaan. Hän oli nimittäin vangiksi joutumisen yhteydessä nähnyt, miten venäläiset menettelivät puhdistaessaan valtaamiaan suomalaisten asemia. He kiskaisivat jokaisen maassa makaavan pystyyn ja jos joku ei kestänyt seisaallaan, niin kohta ilmestyi sininen reikä otsaan. Sääntönä näytti olevan, että haavoittuneita ei ruveta hoivaamaan."
Naapurit harrasti haavoittuneiden sotavankien ampumista ihan yle
Jälleen yksi lisää 20.10.2009 09:57
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8404470#comment-40530287
Naapurit harrasti haavoittuneiden sotavankien ampumista ihan yleisesti. Miksi heidän sotarikoksistaan ei ole tehty minkäänlaista haloota?
Tässä on jälleen yksi esimerkki:
Leijonalipun komppania - Suomalaisten sota 1939-1945
"Silloin nousin pystyyn mutta tilaisuuteni pelastautua oli myöhäistä. Minua kohti sojotti kolme neljäkymmentä aseen piippua. Vangitsijoilla oli kiusaus apua minut kuten kävi haavoittuneelle toverilleni hetken kuluttua. Häntä ammutttiin kylmästi päähän."
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8525404/40408007
Kirjoittaja on Paavo Lehtola - teoksesta Leijonalipun komppania.
Talvisodan Taipaleessa tehtiin ihan samaa, mutta toisin päin
Vuoroin vieraissa 12.1.2010 15:07
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8404470#comment-41994192
Talvisodan Taipaleessa tehtiin ihan samaa, eli ammuttiin haavoittuneita, mutta nyt oli tilanne toisin päin. Tuossa Taipaleenjoki kirjassa on kuvaus, jossa edettiin taisteluhautaa pitkin, joka oli täynnä vihollisen kaatuneita ja haavoittuneita. Kaikki haavoittuneet ammuttiin kaiken varalta...
Jukka L. Mäkelä: Taipaleenjoki
WSOY 1971
Yrjö Jylhän komppanian taistelut.
Kähösen kirjassa kerrotaan Taipaleen taisteluista ja saattaapa siitäkin löytyä jotain.
Kähönen Urho Voittamattomat pataljoonat. Taipaleen talvisota
Kustannuspiste Oy, 1982, 210 kuvaliite
Talvisodan Taipaleessa tehtiin ihan samaa, mutta toisin päin
Vuoroin vieraissa 12.1.2010 15:07
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8404470#comment-41994192
Talvisodan Taipaleessa tehtiin ihan samaa, eli ammuttiin haavoittuneita, mutta nyt oli tilanne toisin päin. Tuossa Taipaleenjoki kirjassa on kuvaus, jossa edettiin taisteluhautaa pitkin, joka oli täynnä vihollisen kaatuneita ja haavoittuneita. Kaikki haavoittuneet ammuttiin kaiken varalta...
Jukka L. Mäkelä: Taipaleenjoki
WSOY 1971
Yrjö Jylhän komppanian taistelut.
................
Taisteluhautaa vyörytettäessä ammutaan kaikkea mikä liikkuu tai on samanvärinen kuin vihulaisen asutakki, myös kiviä ja kantoja. Eikä ainoastaan ammuta:
Taisteluhaudassa edettäessä l. vyörytettäessä toinen sotilas heittää käsikranaatin mutkan taakse, ja heti sen räjähdettyä kaveri syöksähtää kulman ympäri ja päästää koopeestään sarjaa. Ammutaan ensin, katsotaan sitten.
Aseistariisuttujen sotilaiden ampuminen on aiuvan toinen juttu. Luulen, että tyypillinen suomalainen tapaus on sellainen, että vankia lähtee viemään takalinjoille joku kuumakalle, joka -heti kun muut eivät näe- ampuu tämän kymästi. Sitten kertoo että "vanki yritti pakoon".
Mistä me voimme tietää? Todennäköisyys sanoo, että muutama "pakoonyrittäjä" on tuluut tapettua suotta, mutta mitä SINÄ ITSE tekisit? Viet kahta vankia taakse, kuulet hiljaisen kuiskauksen ja vangit näyttävät yrittävän lähteä juoksemaan eri suuntiin pakoon. Ammut samantien molemmat, etkä koskaan saa tietää yrittivätkö he todella paeta.
Venäläiset ampuivat järjestelmällisesti(?) haavoittuneet viholliset, saksalaiset toivat Puolan-sodassa sairaalalaivan Gdanskiin haavoittuneita sotavankeja varten. Suhtautuminen vaihtelee.
Tästä nyt voidaan olla montaa mieltä, miten paljon venäläisiä antautuneita ammuttiin, mutta varmasti niitä ammuttiin.
Isoisäni oli ollut mukana käskystä edesmenneen naapurini kanssa tälläisessä venäläisten tuhoamisessa. Itse en koskaan tuosta tapauksesta kummaltakaan koskaan kuullut, mutta lähisukulaiselleni isosäni oli kertonut tästä tapauksesta varsin tarkasti(kun tämä toinen mukana ollut aseveli oli ollut paikalla), jopa lukumääränkin ja oli kuvaillut tapahtuman teurastukseksi. Venäläiset olivat jo luovuttaneet aseet pois, kun heidät oli ammuttu konekivääreillä. Pataljoonankomentajalle he olivat antaneet vaitiololupauksen tästä tuohoamisesta. Yhtään venäläistä ei säästetty tuossa operaatiossa, kaikki tuhottiin.
tuollaisissa tarinoissa, niin rintamasuuntaa, aikaa tai kyseessä ollutta pataljoonaa ei mainita. Uskoo kuka uskoo.
Keksitty juttu
etteikö elävästä elämästä löydy vielä hurjempi! Näin totesi kerran kirjailija Arto Paasilinna yhdessä haastattelussa, kun häneltä kysyttiin näiden hulvattomien tarinoiden taustaa, että keksiikö hän nuo tarinat, vai tarjotaanko hänelle niitä. Kertoi keksivänsä, mutta totesi sitten tuon elävästä elämästä...
En millään voi uskoa isoisääni ja hänen kaveriaan pelkäksi tarinan keksijäksi, he olivat liian totisia siihen hommaan. Jos he olisivat keksineet tuon tarinan, olisivat he olleet melkoisen pölvästejä, heitähän olisi viety pahimmillaan punavalpon toimesta vaikka minne. Mutta uskoo ken uskoo... Syykin muuten oli, muonaa ei ollut riittävästi edes omillekaan, saati sitten ryssille.
Jotkut näitä sievistelee, mutta näin vain oli, että kyllä koko joukkio tuhottiin sopivan tilaisuuden tullen. Aivan samaa teki ryssätkin. Sota on sotaa.
Kyllä siinä tulee melkoinen vihakin varmaan, parhaat kaverit menee iivanoitten kranaatteihin taikka siiviiliväestön pommituksissa. Yksikin veteraani kertoi, kuinka hänen perheensä oli Elisenvaaran pommituksessa ja epätietoisuutta oli, miten kävi, mutta iivanalle "annettiin sitten samalla mitalla takaisin", jokainen voi sitten kuvitella miten sitä annettiin, kun kaikesta ei ole paperilla mitään.
Ryssät pommitti siviliväestöä, kuin vierasta sikaa, ei sitä voi ymmärtää kukaan, kyllä silloin tulee ylilyöntejä toiseenkin suuntaan.
Elisenvaaran pommituksessa ei tosin ollut kyse mistään terroripommituksesta, vaan ihan legiimistä sotatoimesta: kohteena oli asemalla olevat ammusjunat ja muutenkin tärkeä rautatiesolmukohta. Sotilaskohde oli siis kyseessä, valitettavaa toki että siellä oli myös siviileitä mutta se ei tee iskusta mitenkään rikollista.
Elisenvaaran pommituksen suhteen, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa miksikään, että venäläiset saattohävittäjät suorittivat matalahyökkäyksiä siviili-ihmisiä kohtaan. Kyseiseltä lentokorkeudelta takuuvarmasti näki ettei kysymyksessä ole sotilaat.