Olen hieman hämmentynyt kun aloin miettimään että Siis mitä Jumala rakastaa ihmisessä?
Meissähän ei ole mitään hyvää ja Jumala haluaa muuttaa meitä ja kasvattaa meitä Kristuksen kuvan kaltaisiksi. Näin olen ymmärtänyt.
Mutta että mitä rakastettavaa meissä siis on tai miksi Jumala niin paljon meitä rakastaa, että antoi Jeesuksen kuolemaan syntiemme sovitukseksi. Miksi se haluaa ihmisen?
Vai onko se niinkuin vanhemmat rakastaa lastansa? Voisiko joku viisas asiallisesti vastata.?
Meissähän ei ole mitään hyvää ja Jumala haluaa muuttaa meitä ja kasvattaa meitä Kristuksen kuvan kaltaisiksi. Näin olen ymmärtänyt.
Mutta että mitä rakastettavaa meissä siis on tai miksi Jumala niin paljon meitä rakastaa, että antoi Jeesuksen kuolemaan syntiemme sovitukseksi. Miksi se haluaa ihmisen?
Vai onko se niinkuin vanhemmat rakastaa lastansa? Voisiko joku viisas asiallisesti vastata.?
Vastaukset 6
Vanhimmat
takaisin, jonka Hän on miehin pannut iankaikkisesti asumaan. Mutta nyt Saatana sen varasti Jumalalta, Aadamin lankeemuksessa.
* Ja Hän rakastaa sitä heneään meissä niin paljon, että atoi ainutsyntyisen Poikansa uhriksi syntiemme edestä. Kun uskomme Jeesukseen, Jumala näkee meidät tässä rakastetussaan Jeesuksessa Kristuksessa ominalapsinaan.
Valitan, etten yllä kaipaamiesi viisasten tasolle.
Näen asian näin:
Jumala rakastaa sinua, minua ja meitä kaikkia sen vuoksi, että Hän on Rakkaus.
Hänen olemuksensa on Rakkaus.
Todellinen rakkaus on sitä, että tulemme rakastetuiksi ilman mitään meissä olevaa hyvää.
Jos meitä rakastettaisiin omien ominaisuuksiemme tai tekojemme tähden, olisimme a n s a i n n e e t rakkauden. Jumalan rakkautta emme voi ansaita. Se annetaan armosta.
Room.5:
6 Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
7 Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.
8 Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
Ei ihmistenkään rakkautta voi ansaita, mutta haluamme Jumalan meihin kohdistaman rakkauden tähden rakastaa toisia. Aina se ei ole helppoa itsekkyyteen taipuvaisen luonteemme tai toistenkin meihin ehkä kohdistaman rakkaudettomuuden vuoksi, mutta "parastani tahdon koettaa", niin kuin muuan tunnettu romaanihenkilö.
Rakkaus:
1. Kor. 13:7
kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
1. Piet. 4:8
Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä "rakkaus peittää syntien paljouden".
"Jokaisella 'pyhimyksellä' on menneisyys ja jokaisella syntisellä on tulevaisuus."
Mohikaanin antamasta vastauksesta. Kun kysyit, "minulleko" ; "mitä Jumala rakastaa ihmisessä?", niin Mohikaanin vastaus kysymykseesi on oikea; Jumala rakastaa meihin asettamaansa iankaikkisuushenkeänsä; [Saarn. 3:11]
Jaakobin kirje 4
5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
1. Johanneksen kirje 5
1 "Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt."
´
Siis rakastaa henkeään jonka on pannut meihin..siis rakastaa omaa iankaikkisuushenkeänsä eli minussa olevaa Jumalan omaa henkeä, eikös se henki tule vasta kun ihminen syntyy uudesti mutta eikös syntinenkin ihminen ole iankaikkiuushenki? Eläen iankaikkisesti helvetissä, jos ei ota kristusta vastaan? Eihän Jumalan henki meissä voi mennä helvettiin?
Onko uskovassa ihmisessä siis 1) Jumalan iankaikkisuushenki 2) Liha, joka ei voi periä Jumalan valtakuntaa ja 3) sielu? ja miten sitten uskomattomassa nämä asiat?
Olen jotenkin hukassa..Tietäisikö joku jotain hyvää opetuskirjaa tästä asiasta. Olen jotensakin hukassa ja haluaisin tietää mitkä on ne perusteet jolle uskonelämän rakentaa? Kiitos jos voitte auttaa.
tämän asian ihan niin kuin Raamattu sanoo; Jumalan ihmiseen puhaltama "elämän henki" teki ihmissielusta elävän, [1. Moos. 2:7] niin kuin Raamattu sanoo, sekä eläimet että ihmiset ovat sielullisia, mutta Jumalan ihmisiin panema "Jumalan siemen" [1.Joh.3:9] tekee ihmisen sielun eläväksi, joka voi kylläkin olla nukuksissa, ja sellaisia Raamattu sanoo hengettömiksi sieluiksi, [Juudas 1:19; 2.Piet.2:12]
1.Mooseksen kirja:
2:7 "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu".
Ilman tätä 'elämän henkeä' ihmissielukin on kuolevainen niin kuin sielulliset eläimet:
Job:
12:10 "hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?"
Kuten tuosta Jobin kirjan kohdasta ilmenee, kaikella elävällä on sielu, mutta vain ihmisolennoilla on henki!
´
vähäisestä viisaudestani huolimatta näin:
Jumala rakastaa sinua - persoonaa joka olet, koska sait hengen ja sielun Häneltä.
Olet Hänen kuvansa!
Synti on Jumalan kuvan sinussa tahrannut, mutta jonka Jumala pystyy puhdistamaan
sen työn kautta jonka Hän Golgatalla suoritti Jeesuksessa.
Jumala sovitti sinut itsensä kanssa Jeesuksen kautta, saadakseen antaa
sinulle synnit anteeksi ja hyvän omantunnon, sekä sieluusi Hänen rauhansa.
Jumala tahtoo sinut kokonaan, koko persoonallisuutesi käyttöönsä.
Jokainen ihminen on arvokas Jumalan kuvana ja siinä Jumalan moninainen rikkaus
tuleekin näkyviin - erilaisten ihmisten kautta.
Siksi Hän uudestisyntymässä tulee ihmisen henkeen asumaan
ja sieltä pyrkii vaikuttamaan rakkauttaan osoittaen tahtoosi, joka sielussasi on.
Jumala halua että olet Hänen kanavansa tässä ajassa ja että tulevassa saat täydellisenä
iloita ja riemuita - kokonaan uutena - uskon muututtua näkemiseen.
Sielusi lunastushinnaksi ei riittänyt eikä kelvannut kullat eikä hopeat, vaan
Jeesuksen vuodattama sovintoveri.
Siunausta pääsiäisen aikaan. Jeesus on ylösnoussut, mikä riemu!