Työskentelen esineitä valmistavassa tehtaassa ja teen merkityksetöntä ja vähäarvoista työtä. Siivoan teollisuushallin lattioita. Olen uskossa, mutta en koskaan kerro uskonasioista kenellekään. En vain uskalla. Olen siis sellainen pelkuri, jonka kaltaisten osa Raamatun mukaan on helvetin tulijärvessä, ja Raamatun sanan perusteella minulla onkin täysi kadotusvarmuus.
Sen lisäksi minusta on muodostunut jonkinlainen sielunhoitaja työkavereilleni. Minulla on aina aikaa kuunnella muita, mutta olen vailla vastauksia; en edes uskalla johdattaa heitä Vapahtajan luo. Minä vain kuuntelen, tuen ja yritän jollain tavalla neuvoa. Osani on kauhistuttava, sillä minä teen sen tietoisen synnin, että pimitän evankeliumin, kätken kynttiläni vakan alle enkä loista kuin ylhäällä vuorella oleva valaistu kaupunki.
Useita erilaisia ihmisiä on tullut luokseni tuomaan ongelmiaan, ja minusta tuntuu, että kohta muserrun maailman painon alle. Olen jutellut heidän kanssaan pitkät tovit, jopa niin pitkät, että esimieheni on alkanut kiinnittää huomiota asiaan ja on ilmoittanut, että minä en saa pidättää työkavereitani tekemästä tuottavaa työtä. Toimin siis myös samalla työnantajaani vastaan.
Yksi työkaveri kertoi avioerokriisistään. Toinen siitä, miten hän on valtavissa veloissa. Kolmas puhui syvästä masennuksestaan. Neljättä ei avopuoliso ymmärtänyt, ja avoero oli tulossa. Viides oli kärähtänyt huumeiden hallussapidosta ja saanut tuomion. Kuudennella oli vakava huoltajuuskiista menossa oikeuteen. Ja niin edelleen.
En jaksa kohta enää. Tuntuu, että muserrun kaiken sen taakan alle, jota joudun kantamaan. Menetän minuuteni, uhraudun ja uhriudun. Turhauttavinta on, että en todellisuudessa pysty auttamaan ketään enkä antamaan kenellekään ratkaisun avaimia. Heidän kriisinsä vain jatkuvat. Itselläni ei ole ketään, jolle kertoisin omia asioitani. Tiedän, minä en saisi valittaa - olenhan minä itse oman osani valinnut.
Sen lisäksi minusta on muodostunut jonkinlainen sielunhoitaja työkavereilleni. Minulla on aina aikaa kuunnella muita, mutta olen vailla vastauksia; en edes uskalla johdattaa heitä Vapahtajan luo. Minä vain kuuntelen, tuen ja yritän jollain tavalla neuvoa. Osani on kauhistuttava, sillä minä teen sen tietoisen synnin, että pimitän evankeliumin, kätken kynttiläni vakan alle enkä loista kuin ylhäällä vuorella oleva valaistu kaupunki.
Useita erilaisia ihmisiä on tullut luokseni tuomaan ongelmiaan, ja minusta tuntuu, että kohta muserrun maailman painon alle. Olen jutellut heidän kanssaan pitkät tovit, jopa niin pitkät, että esimieheni on alkanut kiinnittää huomiota asiaan ja on ilmoittanut, että minä en saa pidättää työkavereitani tekemästä tuottavaa työtä. Toimin siis myös samalla työnantajaani vastaan.
Yksi työkaveri kertoi avioerokriisistään. Toinen siitä, miten hän on valtavissa veloissa. Kolmas puhui syvästä masennuksestaan. Neljättä ei avopuoliso ymmärtänyt, ja avoero oli tulossa. Viides oli kärähtänyt huumeiden hallussapidosta ja saanut tuomion. Kuudennella oli vakava huoltajuuskiista menossa oikeuteen. Ja niin edelleen.
En jaksa kohta enää. Tuntuu, että muserrun kaiken sen taakan alle, jota joudun kantamaan. Menetän minuuteni, uhraudun ja uhriudun. Turhauttavinta on, että en todellisuudessa pysty auttamaan ketään enkä antamaan kenellekään ratkaisun avaimia. Heidän kriisinsä vain jatkuvat. Itselläni ei ole ketään, jolle kertoisin omia asioitani. Tiedän, minä en saisi valittaa - olenhan minä itse oman osani valinnut.
Vastaukset 12
Vanhimmat
syyttelet itseäsi kun nähtävästi olet mallikas ihminen.
Ei sinulle asioita kerrottaisi jos sinua ei pidettäisi luotettavana ja hyvänä ihmisenä.
Vaadit itseltäsi liikaa, ole vain reilusti oma itsesi, uskosi on henkilökohtainen asiasi, ei sitä tarvitse kuuluttaa muille mikäli ei halua.
Ei ketään todellisuudessa pysty auttamaan kuin kuuntelemalla, sekin on paljon, olen huomannut sen monesti elämäni aikana.
Älä ota painolastia muiden huolista, voit myötäelää, mutta vain jaksamisesi rajoissa.
Ei ole kenenkään etu että muserrut yrittäessäsi mahdottomia.
Älä mieti liikaa syntiä ja kadotusta, Jumala on armollinen ja rakastava, ei mikään sadisti joka vaanii pienen ihmisen pienimmätkin virheet, virheet jotka eiväe edes virheitä ole.
Monet synnit ovat ihmisten keksimiä, kuvittelepas kuinka elämäsi helpottuisi jos lopettasist noiden mielestäsi syntien pohtimisen.
Minä pidän Raamattua totena, ja uskon, että on olemassa laki ja evankeliumi. Lain tehtävänä on herätellä synnintuntoa, ja evankeliumin tehtävänä on julistaa anteeksiantamusta. Toinen ei toimi ilman toista. Jos julistetaan, että painetaan synnit villaisella, Jumala katsoo syntejä läpi sormiensa, se on yhtä paha erehdys kuin jos julistettaisiin, että kaikki mahdolliset asiat ovat syntiä. Tämän tasapainon ylläpitäminen on yksi kristinuskon vaikeimpia asioita toteuttaa käytännössä. Minä en sitä ole vielä oppinut. Olla ihminen ihmiselle ei riitä palastussanoman välittämiseen muille. Humanismi ei sisällä pelastussanomaa.
Etkö huomaa? Sinä kerroit tuossa kirjoituksessa uskostasi, ei sen kummempaa tarvitsekkaan! Älä ota nyt tästä kertomisesta mitään paineita, jos joskus kerrot jollekkin puolitutulle uskostasi, olet jo kertonut! Pääasia on että olet uskossa!
Et ole ammatiltasi sielunhoitaja, jolle nuo huolet kuuluvat, ei sinun tarvitse yrittääkkään auttaa heitä, eihän ihmistä sitäpaitsi voi auttaakkaan, ellei hän itse aktiivisesti etsi apua, ja halua apua. Se, mitä sin voit tehdä, on rukoile heidän puolestaan!
Ei sinun mitään itse tarvitse jaksaa tehdä, mutta rukoile heidän puolestaan hellittämättä, ota heidän vaikka jokailta mukaan rukouksiisi, ja voihan kirkkoon kirjoittaa rukouspyynnön heidän puolestaan, ei ihmisiä tarvitse esitellä, kyllä Jumala tietää muutenkin keistä puhut, laita rukospyyntä vaikka vain viittaamalla heihin, älä kerro siinä nimiä.
Olen uskossa, mutta en ole kertonut Jeesuksesta työpaikallani. Nettikirjoittelua ei lasketa mukaan. Se ei ole mitään todistamista, se on vain kohteettomia sanoja tuuleen. Kaiken muun huonouteni lisäksi, minä olen myös huono esirukoilija.
Netissä on muitakin ihmisiä kuin vain me, jotka lukevat näitä, mutta jos haluat todistaa uskostasi niin kerro jollekkin puolitutulle, jos sinusta tuntuu että sinun on tehtävä juuri niin. Siitä se alkaa...!
sillä anova saa ja kiittäminen on otollista.
mikä on sen sähköpstiosoite? Vai oliko se [email protected]
Herran pyhässä nimessä.
Siellä voit saada sielunhoitoakin!
...on tosiuskovia. Halleluja me hypimme ja pompimme ja lärpätämme kielillä. Se on uskoa se!! Halleluja!!
Jo aikoja sitten ihmisen Poika, Kristus lupasi antaa jokaiselle sitä pyytävälle ihmiselle taakan, joka on myös kevyt kantaa. Eikä hän esittänyt siihenkään liian vaikeita sellaisia ehtoja joita ei kukaan kykenesi täyttämään.
Ei siinä ole mitään syytettä, ettei ole kertonut uskostaan! Ainoa, jonka voisi kertoa, että on itse uskovainen!