Janina Andersonin johdolla (?) työryhmä pohtii raiskauksiin liityvien lakien uudistusta. Teoriassa asia on hyvä ja kannatettava, mutta jäänee siltikin puutteelliseksi.
Puutteeliseksi siten, että julkitulleiden seikkojen vuoksi on syytä epäillä, että tuleva laki sinällään antaa naiselle ylivertaisen aseen miestä vastaan. Silloinkin kun seksuaali (lue: Väkivalta) rikosta ei ole tapahtunutkaan. Vain väite on esitetty.
Tässä maassa on satoja tapauksia, jossa nainen on ns. hyväksynyt ao. kanssakäymisen, mutta tullut myöhemmin syysta 1 tai 2 katumapäälle, ja silloin huutanut poliisia apuun. Syitä lienee moninaisia, joten en niitä lähdenyt arvailemaan enempää.
Näissä asioissa kuitenkin jo pelkkä raiskausepäily usein tuhoaa miehen sen hetkisen elämän. Epäily kun ei juuri koskaan pysy salassa, ja leivää tuttava/työ/sukulais piirien tietoon. Näin menee usein työ, mahdollinen parisuhde jne. Tämä kaikki siis jo ennen oikeuden päätöstä, oli se sitten mikä tahansa.
Raiskausrikosten - niiden aitojen sellaisten - tulisi toki olla tuomittavia, sitä en kiistä. En myöskään sitä, että nykyinen rangaistuskäytäntö on liian lievä. Tästä ei tietenkään ole kyse.
Kyse on siitä, että (ja nyt lainaan) "Esitutkinnassa ja oikeuskäsittelyssä Uhrin sanan tulisi painaa enemmän kuin syytetyn."
Mitenkähän tämä korreloi minkään oikeusperiaatteen (mm. tasavertaisuus) kanssa?
Lopputulos lienee, että nainen voi heittää väitteen ilmaan ja vastaavasti osoitetulla ja oletetulla tekijällä ei ole mitään keinoja uskottavasti puolustautua tätä väitettä vastaan.
Näin sudenkuoppa on valmis.
Tuntemani käräjäoikeuden tuomarin (nainen muuten) kanssa keskustelin tästä mahdollisuudesta, ja myös hän oli hieman varauksellinen tämän uudistuksen johdosta. Kuulemani mukaan jo nykyään on 1-2 tapausta kuukausitasolla, joista on selkeästi havaittavissa valheellinen ilmianto. Vielä yleisempää on huoltajuuskiistoissa ilmaan heitetty hyväksikäyttö-epäily. Ja aina lähes 100% epäily aina miehen suuntaan.
Tämä siis yksittäisessä, suurimmassa käräjäoikeudessa Helsingin ulkopuolella.
Tätä lakia tulisi toki uudistaa. mutta HYVIN VAROVAISESTI, niin että mahdollisuus lain väärinkäyttöön minimoidaan, mielellään nolla-tasolle.
Seksuaalista häirintää koskeva laki on jo tarpeeksi hämärä lauseellaan "kaikki mitä toinen kokee häiritseväksi on häirintää." Tämähän voi koskea vaikka miehen villapaitaa, jos sikseen tulee.
Toista tälläistä lakia emme tarvitse.
Taio sitten lakiin pitää kirjata myös erikoiset sanktiot vääriksi osoittautuvista ilmiannoista joissa tähän lakiin viittaavat väärät ilmiannot sanktioidaan kolminkertaisesti muihin vääriin ilmiantoihin nähden, sekä velvoitetaan julkiseen maineen puhdistukseen. Tai jotain vastaavaa.
Puutteeliseksi siten, että julkitulleiden seikkojen vuoksi on syytä epäillä, että tuleva laki sinällään antaa naiselle ylivertaisen aseen miestä vastaan. Silloinkin kun seksuaali (lue: Väkivalta) rikosta ei ole tapahtunutkaan. Vain väite on esitetty.
Tässä maassa on satoja tapauksia, jossa nainen on ns. hyväksynyt ao. kanssakäymisen, mutta tullut myöhemmin syysta 1 tai 2 katumapäälle, ja silloin huutanut poliisia apuun. Syitä lienee moninaisia, joten en niitä lähdenyt arvailemaan enempää.
Näissä asioissa kuitenkin jo pelkkä raiskausepäily usein tuhoaa miehen sen hetkisen elämän. Epäily kun ei juuri koskaan pysy salassa, ja leivää tuttava/työ/sukulais piirien tietoon. Näin menee usein työ, mahdollinen parisuhde jne. Tämä kaikki siis jo ennen oikeuden päätöstä, oli se sitten mikä tahansa.
Raiskausrikosten - niiden aitojen sellaisten - tulisi toki olla tuomittavia, sitä en kiistä. En myöskään sitä, että nykyinen rangaistuskäytäntö on liian lievä. Tästä ei tietenkään ole kyse.
Kyse on siitä, että (ja nyt lainaan) "Esitutkinnassa ja oikeuskäsittelyssä Uhrin sanan tulisi painaa enemmän kuin syytetyn."
Mitenkähän tämä korreloi minkään oikeusperiaatteen (mm. tasavertaisuus) kanssa?
Lopputulos lienee, että nainen voi heittää väitteen ilmaan ja vastaavasti osoitetulla ja oletetulla tekijällä ei ole mitään keinoja uskottavasti puolustautua tätä väitettä vastaan.
Näin sudenkuoppa on valmis.
Tuntemani käräjäoikeuden tuomarin (nainen muuten) kanssa keskustelin tästä mahdollisuudesta, ja myös hän oli hieman varauksellinen tämän uudistuksen johdosta. Kuulemani mukaan jo nykyään on 1-2 tapausta kuukausitasolla, joista on selkeästi havaittavissa valheellinen ilmianto. Vielä yleisempää on huoltajuuskiistoissa ilmaan heitetty hyväksikäyttö-epäily. Ja aina lähes 100% epäily aina miehen suuntaan.
Tämä siis yksittäisessä, suurimmassa käräjäoikeudessa Helsingin ulkopuolella.
Tätä lakia tulisi toki uudistaa. mutta HYVIN VAROVAISESTI, niin että mahdollisuus lain väärinkäyttöön minimoidaan, mielellään nolla-tasolle.
Seksuaalista häirintää koskeva laki on jo tarpeeksi hämärä lauseellaan "kaikki mitä toinen kokee häiritseväksi on häirintää." Tämähän voi koskea vaikka miehen villapaitaa, jos sikseen tulee.
Toista tälläistä lakia emme tarvitse.
Taio sitten lakiin pitää kirjata myös erikoiset sanktiot vääriksi osoittautuvista ilmiannoista joissa tähän lakiin viittaavat väärät ilmiannot sanktioidaan kolminkertaisesti muihin vääriin ilmiantoihin nähden, sekä velvoitetaan julkiseen maineen puhdistukseen. Tai jotain vastaavaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kukahan määrittelee jälkeen päin, oliko humalatila sellainen, että "uhri" oli puolustuskyvytön? Ihminen kun tapaa selvitä ihan itsekseen. Taas jää vain naisen sana, johon tietenkin uskotaan.
käyttäytyvän väkivaltaisesti ja pedofiilisesti.
Nämä rikolliset on syytä poistaa yhteiskunnasta, se on yksi hyvä ratkaisu. Elleivät ne muuten opi rehellisiksi. Onneksi jotkut tekevät niin. Kunnioitamme heitä.