Huom! ei oikoluettu
Toinen todellisuus
Kaikki Suomalaiset tuntee ja tietää mikä on ihmisellä suomessa hetki viikossa mitä odotetaan.
Perjantai saapuu ja on ”viihteen” aika, tätä ”viihdettä” jos aletaan ajattelemaan vähän ulkopuolisena ja vieläpä ajatuksena elämän TODELLISUUTENA, tai sen kieltämisenä.
On varmaan aika normaalia että voi viikossa vetää kännit perjantaina ja lauantaina, mutta”mitä ne kännit sitte oikeestaan on..... siis minun näkemyksellä.
Tunnen ihmisiä mitkä pitää kännäilyä lähes pakollisena osuutena viikkoa, ja minulle tämä kaverin pakollinen osuus on viikosta on todellisuuden pakenemista.
Kaveri ostaa viina sen määrän minkä todellisuudesta pakeneminen vaatii, ja alkaa nauttimaan ostoksistaan ylpeänä ja iloisena.
Kaveri ei välttämättä tiedosta että hän psyykkaa itseään kokoajan tilaan mikä häntä nolostutta jos vois vain sen käytöksen itsessään havaita.
Sitten kännissä aletaan puhumaan asioista jotka jää sanomatta selvinpäin koska ei ole uskallusta kohdata asioita vaikeammassa ympäristössä ja tarkoitan tällä selvinpäin ja skarppina.
On selvää että ihmisellä mikä on kohdannut rajan mitä ei voi ylittää selvinpäin, tämä raja joka on raja verbaalisella tasolla rikkoontuu jossain vaiheessa kännejä, ja siitä kännistä tulee se keino jolla voi purkaa omia todellisuuden pelkoja.
Känni on muutenkin tapa pitää selvän ja kännisen minäkuvansa selkeissä raameissa.
Onhan se helppoa kun voi itse hoitaa ikävät asiat eikä niitä edes muista hoitaneensa kun on ollut kännisä.
Tämä känni luonne on kavala kaksonen joka voi pahentaa ja erottaa minäkuvat toisistaan jonka on itselleen joskus muodostanut itsestään.
Kaikki toiminta muuttuu jos sattuu olemaan liian selviä muistikuvia kännäilysta ja omista tekemisistään kännissä, esim: seuraavana ryyppykertana on pakko ostaa alkoholia vähän enempi että välttyy ikäviltä ja häpeällisiltä muistikuvilta joita on jäänyt edelliskännäilystä.
Pohjimmiltaan kännäiliä joutuu elämään häpeässä arjen, ja odottaa vain hetkeä että voi TAAS korjata henkistä oloaan ja itsetuntoaan känneillä.
Moniko tiedostaa tunteen joka on takaraivossa KUNNON häpeänä että mitä meninkään kännissä tekemään tai sanomaan vaikka asia olisi pitänyt kohdata ja käsitellä selvinpäin.
Eikä tästä asiasta todellakaan uskalleta puhua selvinpäin edes lähimmäiselle johon muuten luottaa 100%
Ja on muuten turha väittää kenelläkään etteikö omalla alkoholin käytöllä olisi jotain taka ajatuksia.
Vai uskataisitko kuunnella nauhoituksena kaikki puhumasi asiat joita olet kännissä puhunut?
Syötteen filosofi
Toinen todellisuus
Kaikki Suomalaiset tuntee ja tietää mikä on ihmisellä suomessa hetki viikossa mitä odotetaan.
Perjantai saapuu ja on ”viihteen” aika, tätä ”viihdettä” jos aletaan ajattelemaan vähän ulkopuolisena ja vieläpä ajatuksena elämän TODELLISUUTENA, tai sen kieltämisenä.
On varmaan aika normaalia että voi viikossa vetää kännit perjantaina ja lauantaina, mutta”mitä ne kännit sitte oikeestaan on..... siis minun näkemyksellä.
Tunnen ihmisiä mitkä pitää kännäilyä lähes pakollisena osuutena viikkoa, ja minulle tämä kaverin pakollinen osuus on viikosta on todellisuuden pakenemista.
Kaveri ostaa viina sen määrän minkä todellisuudesta pakeneminen vaatii, ja alkaa nauttimaan ostoksistaan ylpeänä ja iloisena.
Kaveri ei välttämättä tiedosta että hän psyykkaa itseään kokoajan tilaan mikä häntä nolostutta jos vois vain sen käytöksen itsessään havaita.
Sitten kännissä aletaan puhumaan asioista jotka jää sanomatta selvinpäin koska ei ole uskallusta kohdata asioita vaikeammassa ympäristössä ja tarkoitan tällä selvinpäin ja skarppina.
On selvää että ihmisellä mikä on kohdannut rajan mitä ei voi ylittää selvinpäin, tämä raja joka on raja verbaalisella tasolla rikkoontuu jossain vaiheessa kännejä, ja siitä kännistä tulee se keino jolla voi purkaa omia todellisuuden pelkoja.
Känni on muutenkin tapa pitää selvän ja kännisen minäkuvansa selkeissä raameissa.
Onhan se helppoa kun voi itse hoitaa ikävät asiat eikä niitä edes muista hoitaneensa kun on ollut kännisä.
Tämä känni luonne on kavala kaksonen joka voi pahentaa ja erottaa minäkuvat toisistaan jonka on itselleen joskus muodostanut itsestään.
Kaikki toiminta muuttuu jos sattuu olemaan liian selviä muistikuvia kännäilysta ja omista tekemisistään kännissä, esim: seuraavana ryyppykertana on pakko ostaa alkoholia vähän enempi että välttyy ikäviltä ja häpeällisiltä muistikuvilta joita on jäänyt edelliskännäilystä.
Pohjimmiltaan kännäiliä joutuu elämään häpeässä arjen, ja odottaa vain hetkeä että voi TAAS korjata henkistä oloaan ja itsetuntoaan känneillä.
Moniko tiedostaa tunteen joka on takaraivossa KUNNON häpeänä että mitä meninkään kännissä tekemään tai sanomaan vaikka asia olisi pitänyt kohdata ja käsitellä selvinpäin.
Eikä tästä asiasta todellakaan uskalleta puhua selvinpäin edes lähimmäiselle johon muuten luottaa 100%
Ja on muuten turha väittää kenelläkään etteikö omalla alkoholin käytöllä olisi jotain taka ajatuksia.
Vai uskataisitko kuunnella nauhoituksena kaikki puhumasi asiat joita olet kännissä puhunut?
Syötteen filosofi
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jep. Ärsyttävintä on kun joskus joku tulee ohimennen juttelemaan, niin se haisee kaljalta tai viinalta. Ne aattelee saavasa semmosen superpowerin alkoholista, jolla estot häviää, mut sitte seuraavana päivänä niitä on sit enemmän. Ihmettelen vain, miksi myrkkyä saa vetää laillisesti. Ja sitten on vielä se, että kun juttelee viikonloppuisin kännäävän ihmisen kanssa arkisin, hän ottaa tai vaihtaa puheenaiheeks sen mitä hän teki viime viikolla kännissä, tai paljon ja mitä hän aikoo tällä viikolla vetää.