Kenet Jumala palkitsee? Raamattu kertoo meille selvästi sen, että Jumala rakastaa oikeudenmukaisuutta, totuutta ja laupeutta. Jumala on rakkauden Jumala mutta hän vihaa kaikkea väärää ja syntiä. Jumala lähetti Jeesuksen tänne maan päälle jotta ihmiset saattaisivat kääntyä synnilliseltä tieltään ja saada Jeesuksen kautta syntinsä anteeksi. Jumala kertoo meille evankeliumissaan että hän palkitsee kerran uskovan joka on kuuliainen Jumalan sanalle. Tuollainen ihminen joka saa Jumalalta palkinnon on 1) uskova 2) parannuksen tehnyt ja elää synnin poispanijana 3) antanut muille anteeksi heidän rikkomuksnsa 4) tehnyt oikeuden, totuuden ja laupeuden töitä elämänsä aikana 5) saarnannut evankeliumia ja saattanut mahdollisemman monia ihmisiä Jeesuksen luo. Se palkinto minkä Jumala lopuksi antaa kuuliaiselle uskovalle on suuri ja ikuinen. Voittajat ja kilvoittelijat Kruunataan kerran ikukunnialla ja he saavat olla Herransa kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. Ystävä hyvä! Taivas on tavoittelemisen arvoinen asia, miten on sinun laitasi oletko jo Jeesuksen viitoittamalla kaidalla tiellä?
Kirjoittanut
Eräs kaidan tien kulkija Jumalan armosta
Kirjoittanut
Eräs kaidan tien kulkija Jumalan armosta
Vastaukset 3
Vanhimmat
omansa ja vääryys palkitsee omansa. Tässä muutamia esimerkkejä;
Matt. 10:41
"Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan."
Joh. 4:36
"Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita."
Room. 1:27
"samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti."
1. Kor. 3:13,14
"Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;"
Hepr. 11:6
"Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät."
2. Piet. 2:13
"saaden vääryyden palkan; he pitävät nautintonaan elää päivänsä hekumassa; he ovat tahra-ja häpeäpilkkuja; he herkuttelevat petoksissaan, kemuillessaan teidän kanssanne;"
2. Joh. 1:8
"Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan."
´
"Tuollainen ihminen joka saa Jumalalta palkinnon on 1) uskova 2) parannuksen tehnyt ja elää synnin poispanijana 3) antanut muille anteeksi heidän rikkomuksnsa 4) tehnyt oikeuden, totuuden ja laupeuden töitä elämänsä aikana 5) saarnannut evankeliumia ja saattanut mahdollisemman monia ihmisiä Jeesuksen luo."
Aloittajalle voisin sanoa tuon yllä olevan lainauksen perusteella, että onpa sinulla aikamoinen lista siitä, millä perusteilla palkintosi oletat saavasi. Varsinkin nuot 4 ja 5 kohta menevät kyllä tosi "niska limassa" tekemisen puolelle. Mikä sinulle sitten mahtaa olla tuo niin tavoiteltava palkinto?
Onko uskovan elämä todellakin tätä eli täytyy tavoitella palkkaa, palkkiota, palkintoa tekemällä listaa siitä, miten tässä nyt pitäisikään elää? Pitää siis tehdä erinäisiä asioita ikäänkuin uskonharjoituksena, että ehkä sitten saisi hyvän palkan joskus kerran.
Jos Raamatun käännökset ovat oikeita, niin kuka sitä todellakaan lähtisi kilvoittelemaan ja tavoittelemaan huonoa palkintoa, parashan sen olla pitäisi. Mutta mikä se paras palkinto on sitten?
Minulle tällainen kilpailuasetelma on täysin outo, en ole koskaan halunnut kilpailla kenenkään kanssa yhtään mistään, mieluummin olen vetäytynyt takavasemmalle, jos olen huomannut, että joku hampaat irvessä haluaa jonkun asian saada ennen minua, niin "senkustavaan". Ilman kilpailuakin tiedän arvoni niin maallisissa asioissa kuin Jumalan lapsena ja voin kokea olevani ihan tarpeeksi varteenotettava yksilö.
Minä uskon saavani palkintoni pelkästään ja vain sillä perusteella, että uskon Herraan Jeesukseen, Jumalan ainoaan Poikaan pelastajanani. Uskon, ettei minulla ole minkäänlaista asiaa Jumalan eteen ilman Jeesusta, vaikka raahaisin mukaan Hänen eteensä kymmenen muuta. Mutta kun minulla on Jumalan antama usko Jeesukseen, saan olla varma, että Jumala minut hyväksyy, vaikka olisin oleskellut kellarissa koko pikkuelämäni.
Minun voittopalkintoni, päämääräni on se, että voin kerran astua Jumalan eteen pelkäämättä hylkäämistä, koska olen uskonut Jeesuksen tarjoamaan pelastukseen ja tarrautunut siihen kiinni. Minulla on Jumalan edessä Jeesuksen verellä vihmottuna samanlainen turva kuin verellä siveltyjen ovien pihtipielien takana asuvilla (2. Moos 12). J
Jos pelastukseen eli siihen ainoaan voittopalkintoon tarvitaan jotain muutakin kuin usko Jeesukseen, niin sitten ilmeisesti elän harhakuvitelmissa.
Olen varmaan jotenkin outo helluntaipiireissä (pikkuhiljaa alkaa vahvasti tuntua siltä), kun en aio evääni väräyttää hengellisen kilpajuoksun takia sen vuoksi, että kuvittelisin sen jotenkin keräävän ja kasvattavan itselleni jotain suurenmoista palkintoa, jonka Jumala sitten kerran minulle ojentaa. Minä en nimittäin mitään suurenmoisempaa palkintoa voi ajatella kuin että vain kerran saisin nähdä Jumalani kasvot ja voisin katsella niitä ikuisesti.
Tästä palkinnosta taitaakin uskovilla olla aivan erilaisia käsityksiä ja se on minulle suuren suuri yllätys, vaikka sen kyllä olen arvannutkin.
"Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa."
"Elää synnin poispanijana" ??? - ei aukene mulle. Siis onko se uskova, joka tekee syntiä ja pistää sitä sitten kahmalokaupalla pois minkä ehtii. Synnin luontaantyöntäjä olisi vähän imartelevampi sana, elikkäs niinku yrittäs ravistella pois likoja ennenkuin ne on tarttuneetkaan.