Annetaan hemingway-kissa OSAAVAAN KOTIIN.

Ei tervettä kissaa kannata lopettaa. On normaalia, että kissa puolustautuu koiraa vastaa ja paniikissa sitten repii myös ihmistä. Itse en tuossa tilanteessa edes harkitsisi kissasta luopumista, vaan syyttäisin itseäni että olen aiheuttanut moisen tilanteen joka aiheuttaa kissalle niin pahan paniikin että se hyökkää ihmistäkin vastaan.

Paniikissa oleva kissa ajattelee vain pakenemista ja kokee kaikki "rauhoitteluyritykset" uhkaavana. Rakenna uudelleen luottamus kissaan, äläkä laita sitä kiertoon. Kannattaa vaan jatkossa välttää kohtaamisia koirien kanssa.

ei kiertoon kirjoitti:

Ei tervettä kissaa kannata lopettaa. On normaalia, että kissa puolustautuu koiraa vastaa ja paniikissa sitten repii myös ihmistä. Itse en tuossa tilanteessa edes harkitsisi kissasta luopumista, vaan syyttäisin itseäni että olen aiheuttanut moisen tilanteen joka aiheuttaa kissalle niin pahan paniikin että se hyökkää ihmistäkin vastaan.

Paniikissa oleva kissa ajattelee vain pakenemista ja kokee kaikki "rauhoitteluyritykset" uhkaavana. Rakenna uudelleen luottamus kissaan, äläkä laita sitä kiertoon. Kannattaa vaan jatkossa välttää kohtaamisia koirien kanssa.

Lue lisää

Se siinä onkin, että sekä kissa ja että minä olemme niin nuoria, että minulla voi lapsentekokin tyssätä kissaan, ja sitä en halua. Luottamuksen rakentaminen ei liene ongelma, mutta lapsi menee kyllä kissan edelle tulevaisuudessa jos sellainen tulee eteen, ja siinä vaiheessa kissasta luopuminen voisi olla vaikeampaa kuin nyt, sekä kissalle että minulle. Tietenkään en tiedä tilanteestani vuosien päähän, mutta kuitenkin.
Olen nuori ja vanhempieni koti on minunkin kotini usein (ei opiskelupaikkaa vielä, työ erittäin satunnaista), ja siellä jos asun pitempiä aikoja, ei kissa voi koiran takia siellä olla. Helppo sitä on toisten sanoa, että vältä kohtaamisia koirien kanssa, kun ei tiedä toisen elämäntilanteesta, että onko tällainen edes mahdollista.

Saanen kysyä, että miksi itseäni kävisin syyttämään tässä tilanteessa? Koira ei tehnyt mitään, istui paikallaan olohuoneessa (vielä selin kissaa päin) ja kissa ryntää ilman minkäänlaista varoitusta keittiöstä ja alkaa raadella koiraa. Koirakin tietysti puolustautuu, ja olisi tappanut kissan (on sen verran isokokoinen) jos en olisi mennyt väliin - ja saanen kysyä myös, että kenelle olisi noiden sekuntien aikana tullut mieleen että haenpa vesiämpärin ja rukkaset ennen kuin yritän erottaa eläimet toisistaan? Eläimet oli helppo saada oven toisille puolin, en koskenut kissaan enempää mitä tarpeen oli saada ne eroon toisistaan ja jätin sitten kissan rauhaan. Vahinko oli kuitenkin kerennyt tapahtua.

Ensimmäiselle kirjoittajalle sanon, että olen asunut kissan kanssa yksin ilman mitään konflikteja (mitä nyt välillä leikki käsillä, mutta sain sen lopettamaan antamalla muita leluja). Useampi aikuinen on vain varokeino, yksin olen kyllä pärjännyt mainiosti mutta ei koskaan voi muista ihmisistä tietää. Ei kissa mikään hirviö ole vaikka saattoi sellaisen kuvan saada, poika on erittäin hellyydenkipeä ja läheisyydenkaipuinen, vaikka sellainen ikiliikkuja onkin. Vain koirat ja lapset näen tosissani ongelmana.

Hauskaa kun täällä käydään huutamaan, jos yrittää kertoa kissasta mahdollisimman paljon. Jos olisin antanut vain tiedot että monivarpainen kolmivuotias leikattu kolli etsii kotia, olisi joku vain kissan erikoisuuden vuoksi sen voinut ottaa. Olisin voinut antaa kissan ilman mitään taustatietoa - siinäpä olisitte sitten huutaneet, kun kissa osoittautuukin rasavilliksi. Mitään ei voi tehdä oikein näköjään.

Kissa... kirjoitti:

Se siinä onkin, että sekä kissa ja että minä olemme niin nuoria, että minulla voi lapsentekokin tyssätä kissaan, ja sitä en halua. Luottamuksen rakentaminen ei liene ongelma, mutta lapsi menee kyllä kissan edelle tulevaisuudessa jos sellainen tulee eteen, ja siinä vaiheessa kissasta luopuminen voisi olla vaikeampaa kuin nyt, sekä kissalle että minulle. Tietenkään en tiedä tilanteestani vuosien päähän, mutta kuitenkin.
Olen nuori ja vanhempieni koti on minunkin kotini usein (ei opiskelupaikkaa vielä, työ erittäin satunnaista), ja siellä jos asun pitempiä aikoja, ei kissa voi koiran takia siellä olla. Helppo sitä on toisten sanoa, että vältä kohtaamisia koirien kanssa, kun ei tiedä toisen elämäntilanteesta, että onko tällainen edes mahdollista.

Saanen kysyä, että miksi itseäni kävisin syyttämään tässä tilanteessa? Koira ei tehnyt mitään, istui paikallaan olohuoneessa (vielä selin kissaa päin) ja kissa ryntää ilman minkäänlaista varoitusta keittiöstä ja alkaa raadella koiraa. Koirakin tietysti puolustautuu, ja olisi tappanut kissan (on sen verran isokokoinen) jos en olisi mennyt väliin - ja saanen kysyä myös, että kenelle olisi noiden sekuntien aikana tullut mieleen että haenpa vesiämpärin ja rukkaset ennen kuin yritän erottaa eläimet toisistaan? Eläimet oli helppo saada oven toisille puolin, en koskenut kissaan enempää mitä tarpeen oli saada ne eroon toisistaan ja jätin sitten kissan rauhaan. Vahinko oli kuitenkin kerennyt tapahtua.

Ensimmäiselle kirjoittajalle sanon, että olen asunut kissan kanssa yksin ilman mitään konflikteja (mitä nyt välillä leikki käsillä, mutta sain sen lopettamaan antamalla muita leluja). Useampi aikuinen on vain varokeino, yksin olen kyllä pärjännyt mainiosti mutta ei koskaan voi muista ihmisistä tietää. Ei kissa mikään hirviö ole vaikka saattoi sellaisen kuvan saada, poika on erittäin hellyydenkipeä ja läheisyydenkaipuinen, vaikka sellainen ikiliikkuja onkin. Vain koirat ja lapset näen tosissani ongelmana.

Hauskaa kun täällä käydään huutamaan, jos yrittää kertoa kissasta mahdollisimman paljon. Jos olisin antanut vain tiedot että monivarpainen kolmivuotias leikattu kolli etsii kotia, olisi joku vain kissan erikoisuuden vuoksi sen voinut ottaa. Olisin voinut antaa kissan ilman mitään taustatietoa - siinäpä olisitte sitten huutaneet, kun kissa osoittautuukin rasavilliksi. Mitään ei voi tehdä oikein näköjään.

Lue lisää

Ok, eli oletkin varsin nuori ja lapsellinen, se selittää aloitusviestisi :D Kukaan ei käsittääkseni ole sinulle kyllä ketjussa pahemmin huutanut, vaan yrittänyt neuvoa. Ja tiesithän, että monivarpaisuus johtuu sisäsiitoksesta, joten kissasi ei sen takia ole ainakaan sen halutumpi kuin normaali terve kissa.

Et myöskään mitenkään selittänyt aloitusviestissä kissan ja koiran välistä tilannetta, vaan tuosta sai käsityksen että ne tappelivat.

Mutta niinhän se näköjään ihmisillä menee, että lemmikkejä otetaan ja niistä luovutaan itsekkäistä syistä, naarmuista, ehkä kaukana tulevaisuudessa siintävistä lapsihaaveista jne. Toivottavasti saat kissallesi pysyvän kodin.

Kissa... kirjoitti:

Se siinä onkin, että sekä kissa ja että minä olemme niin nuoria, että minulla voi lapsentekokin tyssätä kissaan, ja sitä en halua. Luottamuksen rakentaminen ei liene ongelma, mutta lapsi menee kyllä kissan edelle tulevaisuudessa jos sellainen tulee eteen, ja siinä vaiheessa kissasta luopuminen voisi olla vaikeampaa kuin nyt, sekä kissalle että minulle. Tietenkään en tiedä tilanteestani vuosien päähän, mutta kuitenkin.
Olen nuori ja vanhempieni koti on minunkin kotini usein (ei opiskelupaikkaa vielä, työ erittäin satunnaista), ja siellä jos asun pitempiä aikoja, ei kissa voi koiran takia siellä olla. Helppo sitä on toisten sanoa, että vältä kohtaamisia koirien kanssa, kun ei tiedä toisen elämäntilanteesta, että onko tällainen edes mahdollista.

Saanen kysyä, että miksi itseäni kävisin syyttämään tässä tilanteessa? Koira ei tehnyt mitään, istui paikallaan olohuoneessa (vielä selin kissaa päin) ja kissa ryntää ilman minkäänlaista varoitusta keittiöstä ja alkaa raadella koiraa. Koirakin tietysti puolustautuu, ja olisi tappanut kissan (on sen verran isokokoinen) jos en olisi mennyt väliin - ja saanen kysyä myös, että kenelle olisi noiden sekuntien aikana tullut mieleen että haenpa vesiämpärin ja rukkaset ennen kuin yritän erottaa eläimet toisistaan? Eläimet oli helppo saada oven toisille puolin, en koskenut kissaan enempää mitä tarpeen oli saada ne eroon toisistaan ja jätin sitten kissan rauhaan. Vahinko oli kuitenkin kerennyt tapahtua.

Ensimmäiselle kirjoittajalle sanon, että olen asunut kissan kanssa yksin ilman mitään konflikteja (mitä nyt välillä leikki käsillä, mutta sain sen lopettamaan antamalla muita leluja). Useampi aikuinen on vain varokeino, yksin olen kyllä pärjännyt mainiosti mutta ei koskaan voi muista ihmisistä tietää. Ei kissa mikään hirviö ole vaikka saattoi sellaisen kuvan saada, poika on erittäin hellyydenkipeä ja läheisyydenkaipuinen, vaikka sellainen ikiliikkuja onkin. Vain koirat ja lapset näen tosissani ongelmana.

Hauskaa kun täällä käydään huutamaan, jos yrittää kertoa kissasta mahdollisimman paljon. Jos olisin antanut vain tiedot että monivarpainen kolmivuotias leikattu kolli etsii kotia, olisi joku vain kissan erikoisuuden vuoksi sen voinut ottaa. Olisin voinut antaa kissan ilman mitään taustatietoa - siinäpä olisitte sitten huutaneet, kun kissa osoittautuukin rasavilliksi. Mitään ei voi tehdä oikein näköjään.

Lue lisää

tää juttus kyl oli, pitiks tää ottaa ihan oikeest tosissaan? Ja mitä sul ikää on,13? huhhuh mitä touhuu, kyl ton sun kirjotukses perusteel toi kissa tarvis vähintään jonkun kokeneen villieläinten kesyttäjän :D

naurattaa edelleen kirjoitti:

tää juttus kyl oli, pitiks tää ottaa ihan oikeest tosissaan? Ja mitä sul ikää on,13? huhhuh mitä touhuu, kyl ton sun kirjotukses perusteel toi kissa tarvis vähintään jonkun kokeneen villieläinten kesyttäjän :D

Lue lisää

Yritän itse kirjoittaa asiallisesti, kiitos vain. Minusta suora haukkuminen tuolla tavalla on paljon lapsellisempaa kuin omien tekojeni perusteleminen.

Ikäni on kaksikymmentä, jos noin paljon kiinnostaa.

sivullinenn kirjoitti:

Ok, eli oletkin varsin nuori ja lapsellinen, se selittää aloitusviestisi :D Kukaan ei käsittääkseni ole sinulle kyllä ketjussa pahemmin huutanut, vaan yrittänyt neuvoa. Ja tiesithän, että monivarpaisuus johtuu sisäsiitoksesta, joten kissasi ei sen takia ole ainakaan sen halutumpi kuin normaali terve kissa.

Et myöskään mitenkään selittänyt aloitusviestissä kissan ja koiran välistä tilannetta, vaan tuosta sai käsityksen että ne tappelivat.

Mutta niinhän se näköjään ihmisillä menee, että lemmikkejä otetaan ja niistä luovutaan itsekkäistä syistä, naarmuista, ehkä kaukana tulevaisuudessa siintävistä lapsihaaveista jne. Toivottavasti saat kissallesi pysyvän kodin.

Lue lisää

monivarpaisuus ei ole sisäsiittoisuuden vika. se on geneettinen ominaisuus, niinkun vaikka karvattomuus kanssa.

Kissa... kirjoitti:

Yritän itse kirjoittaa asiallisesti, kiitos vain. Minusta suora haukkuminen tuolla tavalla on paljon lapsellisempaa kuin omien tekojeni perusteleminen.

Ikäni on kaksikymmentä, jos noin paljon kiinnostaa.

Lue lisää

... Olen edelleenkin elänyt kissan kanssa kaksi vuotta, ja tiedän aika paljon millainen se on. Ei mitään jääkarhunkesyttäjää tarvitse, vaikka aika ilves se kissa onkin. Tarkoitukseni oli häätää erikoisuudentavoittelijat pois - ja kyllä, niitä on. Koirasudet, villikissaristeytykset - en näe näissäkään mitään muuta, kuin erikoisuuden tavoittelua. Tällaisia ihmisiä eivät mitkään sisäsiittoisuudet haittaa, kunhan saa erikoisen eläimen. Tällaiset ihmiset pyrin viestilläni karsimaan.

Ja jottei siitäkin tulisi huutia, en ottanut kissaa sen monen varpaan takia. Elämänkertaani en tässä rupea sepostamaan kuitenkaan. Tarkoitus olisi vain saada kissalle oikeanlainen koti, ja jos ei kiinnosta, niin jättäkää minut naiiviuteni kanssa kaksin ja haukkukaa minut oman päänne sisällä. Nettiketti ei ole sanahelinää ja mikä tahansa keksintö.

Kissa... kirjoitti:

... Olen edelleenkin elänyt kissan kanssa kaksi vuotta, ja tiedän aika paljon millainen se on. Ei mitään jääkarhunkesyttäjää tarvitse, vaikka aika ilves se kissa onkin. Tarkoitukseni oli häätää erikoisuudentavoittelijat pois - ja kyllä, niitä on. Koirasudet, villikissaristeytykset - en näe näissäkään mitään muuta, kuin erikoisuuden tavoittelua. Tällaisia ihmisiä eivät mitkään sisäsiittoisuudet haittaa, kunhan saa erikoisen eläimen. Tällaiset ihmiset pyrin viestilläni karsimaan.

Ja jottei siitäkin tulisi huutia, en ottanut kissaa sen monen varpaan takia. Elämänkertaani en tässä rupea sepostamaan kuitenkaan. Tarkoitus olisi vain saada kissalle oikeanlainen koti, ja jos ei kiinnosta, niin jättäkää minut naiiviuteni kanssa kaksin ja haukkukaa minut oman päänne sisällä. Nettiketti ei ole sanahelinää ja mikä tahansa keksintö.

Lue lisää

Tuskin oikeasti kukaan haluaa kissaa jollaon monta varvasta, koska kuten joku jo mainitsi, se johtuu sisäsiittoisuudesta. Sen voi tarkistaa helposti netistä. Ja tälläisillä eläimillä on usein enemmän sairauksia, kuin normaali kissoilla.

"- HARKINTAA. Kissa muuttaa elämäsi kokonaan, voi määrätä eläämäsi seuraavat parikymmentä vuotta. Ei lapsia, ei muita lemmikkejä. Kissaa en halua myöskään antaa kiertolaiseksi, yksi pysyvä koti ja sillä siisti."
Saanen kysyä, miksi itse otit kissasi?
Enkä halua selittelyä, että et ajatellut vielä silloin lapsia ym. koska en usko, että oikeasti kissa olisi este lapsien hankkimiseen. Monet kissat vanhetessaan tulevat äksyiksi ym. mutta niiden kanssa pärjätään, jos niitä rakastetaan ja niitä halutaan. En oikein ymmärrä tätä juttua, mutta toivottavasti kissa löytää kodin. Ja mitä vanhempiesi koiraan tulee, niin aina keksivä keinot keksii, jos vain tahtoa löytyy. Nyt vain halaut pistää itsekkäästi kissan kiertoon, heti kun ongelmia tuli.

ÄLÄ ENÄÄN KOSKAAN OTA MITÄÄN ELÄINTÄ, KIITOS.

Ärsyyntynyt.. kirjoitti:

Tuskin oikeasti kukaan haluaa kissaa jollaon monta varvasta, koska kuten joku jo mainitsi, se johtuu sisäsiittoisuudesta. Sen voi tarkistaa helposti netistä. Ja tälläisillä eläimillä on usein enemmän sairauksia, kuin normaali kissoilla.

"- HARKINTAA. Kissa muuttaa elämäsi kokonaan, voi määrätä eläämäsi seuraavat parikymmentä vuotta. Ei lapsia, ei muita lemmikkejä. Kissaa en halua myöskään antaa kiertolaiseksi, yksi pysyvä koti ja sillä siisti."
Saanen kysyä, miksi itse otit kissasi?
Enkä halua selittelyä, että et ajatellut vielä silloin lapsia ym. koska en usko, että oikeasti kissa olisi este lapsien hankkimiseen. Monet kissat vanhetessaan tulevat äksyiksi ym. mutta niiden kanssa pärjätään, jos niitä rakastetaan ja niitä halutaan. En oikein ymmärrä tätä juttua, mutta toivottavasti kissa löytää kodin. Ja mitä vanhempiesi koiraan tulee, niin aina keksivä keinot keksii, jos vain tahtoa löytyy. Nyt vain halaut pistää itsekkäästi kissan kiertoon, heti kun ongelmia tuli.

ÄLÄ ENÄÄN KOSKAAN OTA MITÄÄN ELÄINTÄ, KIITOS.

Lue lisää

Arvasin, että tämä kysytään.

Kissa oli silloin nuori (melkein pentu vielä, noin 8 kk), eikä silloin ollut nähnyt koiria, saati lapsia. Tietenkin ajattelin jo silloin haluavani lapsia joskus, mutten tiennyt kissan ominaisuuksista, muuta kuin että se on tavallista villimpi. En siis nähnyt kissaa esteenä. Kissa pelkää kovia ääniä, huomasin sen myöhemmin otettuani kissan. En tiennyt, millaiseksi se kasvaa, hyvänen aika. JA otin kissan, koska sen entinen omistaja muutti suomesta pois vuoden opiskelujen jälkeen. Hän oli ottanut kissan opiskeluajaksi, muuton yhteydessä antanut kissan entiselle poikaystävälleen joka ei sitä voinut armeijaanmenon takia pitää ja oli viemässä sitä piikille sen takia. Olin eks-omistajan luona pariin kertaan käynyt ja tutustunut kissaan vähän, ja eks-poikaystävä sitten kertoi lisää kissasta, että silloin en tyhjästä aloittanut. Lisäksi oli kissan paikka auki elämässä edellisen poismentyä.

Voin kertoa toisestakin, pienemmästä konfliktista, joka kävi paljon paljon aikaisemmin, jos nyt täällä vielä suostutaan kuuntelemaan.

Asuessani kissan kanssa parvekkeellisessa talossa istuin sen kanssa kerran iltaa viettämässä parvekkeellamme, kun yläkerrassa alkoi mouruta kissa. En kiinnittänyt silloin huomiota miehen ääneen, joka sisältä välillä huudahti kissalle (joka ilmeisesti oli parvekkeella äänestä päätellen) että ole hiljaa. Kohta kuului miehen huutoa, kissan rääkynää (en tiedä yhtään mitä tapahtui) ja oma kissani lähti kiipeämään kiviseinää (!) ylös kohti ääntä. Nostin sen tietenkin alas, jolloin se kävi mouruten käteeni kiinni. Pistin kissan parvekkeelta sisälle, mutta se punki vielä avonaisen oven kautta takaisin parvekkeelle ja puri hullusti mouruten jalkaani. Sain sen irti ja oven toiselle puolen, hetken rauhoituttuani itse menin sisään (kissa mourusi häntä pörrössä, muttei enää hyökännyt) ja soitin hätänumeroon.
Se siitä.
Lisäksi, kun televisiosta kuuluu vauvan itkua, kissan maukunaa tai koiran ulinaa, kissa juoksee mistäpäin taloa tahansa häntäkarvat hieman pystyssä ja huutaa välillä takaisin. Televisiota minulla ei ollut ennen vanhempieni kotiin muuttoa.

Kissa ja koira totutettiin toisiinsa, kun opiskelujen jälkeen muutin väliaikaisesti vanhempieni luo. Alkuun oli selkävillojen nostoa ja sähinää, mutta ajan myötä kissa tottui koiraan niin, että jopa kiehnäsi välillä tätä vasten. Koira on tottunut kissoihin, vanhemmillani on niitäkin, joten sen puolesta totutus oli helppoa. Alkuun kissani oli myös yhdessä suuressa huoneessa yöt ja osan päivää (totutteluaikaan pääsi sieltä vain valjaissa), mutta kun elo oli rauhoittunut ja kaverisuhteet luotu, ei ollut ongelmaa. Koirakonfliktin jälkeen kissa ei taaskaan sietänyt koiraa silmissään. pienessä huoneessa elo muusta perheestä erotettuna ei käy laatuun, ja opiskelemaankin pääsen vasta syksyllä, tilanne on hankala.

Koiran kimppuun syyttä hyökkäys oli viimeinen niitti.

Lopetan vastaamisen tähän ketjuun ja vien kissan piikille, näyttää nyt tulevan sellaista kommenttia. Tarkoitukseni oli kertoa rehellisesti, mitä on käynyt ja miksi en kissaa halua pitää, en odottanut ihan tällaista vastaanottoa.

Kissa... kirjoitti:

Arvasin, että tämä kysytään.

Kissa oli silloin nuori (melkein pentu vielä, noin 8 kk), eikä silloin ollut nähnyt koiria, saati lapsia. Tietenkin ajattelin jo silloin haluavani lapsia joskus, mutten tiennyt kissan ominaisuuksista, muuta kuin että se on tavallista villimpi. En siis nähnyt kissaa esteenä. Kissa pelkää kovia ääniä, huomasin sen myöhemmin otettuani kissan. En tiennyt, millaiseksi se kasvaa, hyvänen aika. JA otin kissan, koska sen entinen omistaja muutti suomesta pois vuoden opiskelujen jälkeen. Hän oli ottanut kissan opiskeluajaksi, muuton yhteydessä antanut kissan entiselle poikaystävälleen joka ei sitä voinut armeijaanmenon takia pitää ja oli viemässä sitä piikille sen takia. Olin eks-omistajan luona pariin kertaan käynyt ja tutustunut kissaan vähän, ja eks-poikaystävä sitten kertoi lisää kissasta, että silloin en tyhjästä aloittanut. Lisäksi oli kissan paikka auki elämässä edellisen poismentyä.

Voin kertoa toisestakin, pienemmästä konfliktista, joka kävi paljon paljon aikaisemmin, jos nyt täällä vielä suostutaan kuuntelemaan.

Asuessani kissan kanssa parvekkeellisessa talossa istuin sen kanssa kerran iltaa viettämässä parvekkeellamme, kun yläkerrassa alkoi mouruta kissa. En kiinnittänyt silloin huomiota miehen ääneen, joka sisältä välillä huudahti kissalle (joka ilmeisesti oli parvekkeella äänestä päätellen) että ole hiljaa. Kohta kuului miehen huutoa, kissan rääkynää (en tiedä yhtään mitä tapahtui) ja oma kissani lähti kiipeämään kiviseinää (!) ylös kohti ääntä. Nostin sen tietenkin alas, jolloin se kävi mouruten käteeni kiinni. Pistin kissan parvekkeelta sisälle, mutta se punki vielä avonaisen oven kautta takaisin parvekkeelle ja puri hullusti mouruten jalkaani. Sain sen irti ja oven toiselle puolen, hetken rauhoituttuani itse menin sisään (kissa mourusi häntä pörrössä, muttei enää hyökännyt) ja soitin hätänumeroon.
Se siitä.
Lisäksi, kun televisiosta kuuluu vauvan itkua, kissan maukunaa tai koiran ulinaa, kissa juoksee mistäpäin taloa tahansa häntäkarvat hieman pystyssä ja huutaa välillä takaisin. Televisiota minulla ei ollut ennen vanhempieni kotiin muuttoa.

Kissa ja koira totutettiin toisiinsa, kun opiskelujen jälkeen muutin väliaikaisesti vanhempieni luo. Alkuun oli selkävillojen nostoa ja sähinää, mutta ajan myötä kissa tottui koiraan niin, että jopa kiehnäsi välillä tätä vasten. Koira on tottunut kissoihin, vanhemmillani on niitäkin, joten sen puolesta totutus oli helppoa. Alkuun kissani oli myös yhdessä suuressa huoneessa yöt ja osan päivää (totutteluaikaan pääsi sieltä vain valjaissa), mutta kun elo oli rauhoittunut ja kaverisuhteet luotu, ei ollut ongelmaa. Koirakonfliktin jälkeen kissa ei taaskaan sietänyt koiraa silmissään. pienessä huoneessa elo muusta perheestä erotettuna ei käy laatuun, ja opiskelemaankin pääsen vasta syksyllä, tilanne on hankala.

Koiran kimppuun syyttä hyökkäys oli viimeinen niitti.

Lopetan vastaamisen tähän ketjuun ja vien kissan piikille, näyttää nyt tulevan sellaista kommenttia. Tarkoitukseni oli kertoa rehellisesti, mitä on käynyt ja miksi en kissaa halua pitää, en odottanut ihan tällaista vastaanottoa.

Lue lisää

Sitä saa mitä tilaa.

Ei ikinä voi tietää mitä saa kun ottaa pentu kissan ja sitä kissa on vielä 8kk ikäisenä.

Kissalla voi käyttäytymisen perusteella olla kipuja. Yleensä kissa hyökkää kimppuun jos siihen käy kipeää. Ja nuo mitä mainitsit on ihan normaalia, sitä tapahtuu meilläkin, telkkarin ääniin reagoidaan. Ja kiviseiniä pitkin on täälläkin pentu mennyt toisen kissan tykö naapuriin ja kyllä on hyvät naarmut saatu, mutta se on elämää. Elämää on myös se, että eläimet on arvaamattomia. Ehkä sinun kannattaa harkita myös lapsien hankkimista, sillä kun ne tekevät jotain pahaa, ei heistä voi vain luopua..

mutta edelleen, älä ota enään eläimiä, tai jos otat niin ota täytetty. Ja ei, en kaipaa vastausta.

hohhoijaa-- kirjoitti:

Sitä saa mitä tilaa.

Ei ikinä voi tietää mitä saa kun ottaa pentu kissan ja sitä kissa on vielä 8kk ikäisenä.

Kissalla voi käyttäytymisen perusteella olla kipuja. Yleensä kissa hyökkää kimppuun jos siihen käy kipeää. Ja nuo mitä mainitsit on ihan normaalia, sitä tapahtuu meilläkin, telkkarin ääniin reagoidaan. Ja kiviseiniä pitkin on täälläkin pentu mennyt toisen kissan tykö naapuriin ja kyllä on hyvät naarmut saatu, mutta se on elämää. Elämää on myös se, että eläimet on arvaamattomia. Ehkä sinun kannattaa harkita myös lapsien hankkimista, sillä kun ne tekevät jotain pahaa, ei heistä voi vain luopua..

mutta edelleen, älä ota enään eläimiä, tai jos otat niin ota täytetty. Ja ei, en kaipaa vastausta.

Lue lisää

Kissa kävi eläinlääkärin tutkimuksessa, eikä kipuja tai mitään muuta poikkeavaa löydetty.

Kissa... kirjoitti:

Kissa kävi eläinlääkärin tutkimuksessa, eikä kipuja tai mitään muuta poikkeavaa löydetty.

Hei ei sun tarvitse vastata enään, et sinä ole vastuussa minulle, vain kissallesi, jonka pilaat ja turhaan lopetat/pistät kiertoon. Tämän takia, ihmisten pitäisi miettiä, ennen kuin ottaa eläimiä. Ne eivät ole kaikki lempeitä nättejä koriste esineitä, jotka nukkuu ja syö. En voisi ikinä luopua kissoistani, vaikka toinen niistä ei anna tulla kenenkään lähelle purematta ja raapimatta ja toinen sairastaan vaikeaa sairautta. Taistelen niiden puolesta ja silti myös minulla on lapsia. Hyvin menee, mutta helppoa se ei ole. Ei myöskää ole elämä. Opit vielä.

Harmittavia tälläiset kohtalot. Toivottavasti silti näistä opitaan jotain.

Ärsyyntynyt.. kirjoitti:

Tuskin oikeasti kukaan haluaa kissaa jollaon monta varvasta, koska kuten joku jo mainitsi, se johtuu sisäsiittoisuudesta. Sen voi tarkistaa helposti netistä. Ja tälläisillä eläimillä on usein enemmän sairauksia, kuin normaali kissoilla.

"- HARKINTAA. Kissa muuttaa elämäsi kokonaan, voi määrätä eläämäsi seuraavat parikymmentä vuotta. Ei lapsia, ei muita lemmikkejä. Kissaa en halua myöskään antaa kiertolaiseksi, yksi pysyvä koti ja sillä siisti."
Saanen kysyä, miksi itse otit kissasi?
Enkä halua selittelyä, että et ajatellut vielä silloin lapsia ym. koska en usko, että oikeasti kissa olisi este lapsien hankkimiseen. Monet kissat vanhetessaan tulevat äksyiksi ym. mutta niiden kanssa pärjätään, jos niitä rakastetaan ja niitä halutaan. En oikein ymmärrä tätä juttua, mutta toivottavasti kissa löytää kodin. Ja mitä vanhempiesi koiraan tulee, niin aina keksivä keinot keksii, jos vain tahtoa löytyy. Nyt vain halaut pistää itsekkäästi kissan kiertoon, heti kun ongelmia tuli.

ÄLÄ ENÄÄN KOSKAAN OTA MITÄÄN ELÄINTÄ, KIITOS.

Lue lisää

muuten tarkoita, että monivarpainen kissa olisi sisäsiittoinen, koska itselläni on ollut niitä kaksinkin kappalein ja terveitähän nuo ovat edelleen vaikka ikääkin on jo pari vuotta, ei ole koskaan mitään tauteja yms. ollut eli taidat itse olla sisäsiittoinen, ei muuta...

kiskiss kirjoitti:

muuten tarkoita, että monivarpainen kissa olisi sisäsiittoinen, koska itselläni on ollut niitä kaksinkin kappalein ja terveitähän nuo ovat edelleen vaikka ikääkin on jo pari vuotta, ei ole koskaan mitään tauteja yms. ollut eli taidat itse olla sisäsiittoinen, ei muuta...

Lue lisää

Kyllähän sisäsiittoinen kissa terve voi olla. Ei sisäsiittoisuus näy välttämäättä sairauksina (tästäkin löydät tietoa googlesta esim.), mutta se monivarpaisuus kertoo siitä. Yleensä sisäsiittoisilla kissoilla, voi olla vain jotain ominaispiirteitä, mitä ns. normaali kissoilla ei olisi, mutta sekin on yksilöllistä. Onhan sisäsiittoisia ihmisiäkin, jotka vain näyttävät hieman erilaisilta (esim. sallantauti), mutta sinäänsä muuta vikaa heissä ei välttämättä ole. Kuitenkin sisäsiittoisilla kissoilla on helpommin ongelmia terveyden kanssa, luonollisesti.

yksilöllistä.. kirjoitti:

Kyllähän sisäsiittoinen kissa terve voi olla. Ei sisäsiittoisuus näy välttämäättä sairauksina (tästäkin löydät tietoa googlesta esim.), mutta se monivarpaisuus kertoo siitä. Yleensä sisäsiittoisilla kissoilla, voi olla vain jotain ominaispiirteitä, mitä ns. normaali kissoilla ei olisi, mutta sekin on yksilöllistä. Onhan sisäsiittoisia ihmisiäkin, jotka vain näyttävät hieman erilaisilta (esim. sallantauti), mutta sinäänsä muuta vikaa heissä ei välttämättä ole. Kuitenkin sisäsiittoisilla kissoilla on helpommin ongelmia terveyden kanssa, luonollisesti.

Lue lisää

niin ja pari vuotta ei vielä ole ikä eikä mikäänn,odota kymmenen vuotta ja katsotaan sitten. Ja osoitat vain oman lapsellisuuteni minua haukkumalla.

niin.. kirjoitti:

Hei ei sun tarvitse vastata enään, et sinä ole vastuussa minulle, vain kissallesi, jonka pilaat ja turhaan lopetat/pistät kiertoon. Tämän takia, ihmisten pitäisi miettiä, ennen kuin ottaa eläimiä. Ne eivät ole kaikki lempeitä nättejä koriste esineitä, jotka nukkuu ja syö. En voisi ikinä luopua kissoistani, vaikka toinen niistä ei anna tulla kenenkään lähelle purematta ja raapimatta ja toinen sairastaan vaikeaa sairautta. Taistelen niiden puolesta ja silti myös minulla on lapsia. Hyvin menee, mutta helppoa se ei ole. Ei myöskää ole elämä. Opit vielä.

Harmittavia tälläiset kohtalot. Toivottavasti silti näistä opitaan jotain.

Lue lisää

Minusta alkuperäisellä on ihan syy antaa kissa jollekin muulle. Jos kissa on muuttunut arvaamattomaksi ja agressiiviseksi niin eihän semmoisen lemmikin kotiin voi esim. lapsia hommata. Vastuullinen ihminen etsii silloin kissalle uuden paremman kodin. Varmasti jokainen meistä miettii ennen lemmikin ottoa mitä kaikkea se vaatii, eikä pidä lemmikkiä vain leluna. Uskon myös alkuperäisen miettineen asiaa tarkkaan ja viestistä ymmärsin, että kokemusta kissoista on.

Agressiivinen eläin on kuitenkin agressiivinen eläin ja joskus on yksinkertaisesti parempi pistää "piikki pyllyyn". Se ei tarkoita, että olisi huono omistaja ja etteikö ymmärtäisi mitä lemmikin pitäminen vaatii. Kaikkea ei pidä kuitenkaan kestää sen takia vaikka täällä netissä kuinka ihmiset nimettömänä huutavat. Lemmikki on kuitenkin viime kädessä vain lemmikki, ei ihminen.

Toivon parempaa tulevaa alkuperäiselle kirjoittajalle, mihin ratkaisuun ikinä päädytkin.

Kissa... kirjoitti:

Arvasin, että tämä kysytään.

Kissa oli silloin nuori (melkein pentu vielä, noin 8 kk), eikä silloin ollut nähnyt koiria, saati lapsia. Tietenkin ajattelin jo silloin haluavani lapsia joskus, mutten tiennyt kissan ominaisuuksista, muuta kuin että se on tavallista villimpi. En siis nähnyt kissaa esteenä. Kissa pelkää kovia ääniä, huomasin sen myöhemmin otettuani kissan. En tiennyt, millaiseksi se kasvaa, hyvänen aika. JA otin kissan, koska sen entinen omistaja muutti suomesta pois vuoden opiskelujen jälkeen. Hän oli ottanut kissan opiskeluajaksi, muuton yhteydessä antanut kissan entiselle poikaystävälleen joka ei sitä voinut armeijaanmenon takia pitää ja oli viemässä sitä piikille sen takia. Olin eks-omistajan luona pariin kertaan käynyt ja tutustunut kissaan vähän, ja eks-poikaystävä sitten kertoi lisää kissasta, että silloin en tyhjästä aloittanut. Lisäksi oli kissan paikka auki elämässä edellisen poismentyä.

Voin kertoa toisestakin, pienemmästä konfliktista, joka kävi paljon paljon aikaisemmin, jos nyt täällä vielä suostutaan kuuntelemaan.

Asuessani kissan kanssa parvekkeellisessa talossa istuin sen kanssa kerran iltaa viettämässä parvekkeellamme, kun yläkerrassa alkoi mouruta kissa. En kiinnittänyt silloin huomiota miehen ääneen, joka sisältä välillä huudahti kissalle (joka ilmeisesti oli parvekkeella äänestä päätellen) että ole hiljaa. Kohta kuului miehen huutoa, kissan rääkynää (en tiedä yhtään mitä tapahtui) ja oma kissani lähti kiipeämään kiviseinää (!) ylös kohti ääntä. Nostin sen tietenkin alas, jolloin se kävi mouruten käteeni kiinni. Pistin kissan parvekkeelta sisälle, mutta se punki vielä avonaisen oven kautta takaisin parvekkeelle ja puri hullusti mouruten jalkaani. Sain sen irti ja oven toiselle puolen, hetken rauhoituttuani itse menin sisään (kissa mourusi häntä pörrössä, muttei enää hyökännyt) ja soitin hätänumeroon.
Se siitä.
Lisäksi, kun televisiosta kuuluu vauvan itkua, kissan maukunaa tai koiran ulinaa, kissa juoksee mistäpäin taloa tahansa häntäkarvat hieman pystyssä ja huutaa välillä takaisin. Televisiota minulla ei ollut ennen vanhempieni kotiin muuttoa.

Kissa ja koira totutettiin toisiinsa, kun opiskelujen jälkeen muutin väliaikaisesti vanhempieni luo. Alkuun oli selkävillojen nostoa ja sähinää, mutta ajan myötä kissa tottui koiraan niin, että jopa kiehnäsi välillä tätä vasten. Koira on tottunut kissoihin, vanhemmillani on niitäkin, joten sen puolesta totutus oli helppoa. Alkuun kissani oli myös yhdessä suuressa huoneessa yöt ja osan päivää (totutteluaikaan pääsi sieltä vain valjaissa), mutta kun elo oli rauhoittunut ja kaverisuhteet luotu, ei ollut ongelmaa. Koirakonfliktin jälkeen kissa ei taaskaan sietänyt koiraa silmissään. pienessä huoneessa elo muusta perheestä erotettuna ei käy laatuun, ja opiskelemaankin pääsen vasta syksyllä, tilanne on hankala.

Koiran kimppuun syyttä hyökkäys oli viimeinen niitti.

Lopetan vastaamisen tähän ketjuun ja vien kissan piikille, näyttää nyt tulevan sellaista kommenttia. Tarkoitukseni oli kertoa rehellisesti, mitä on käynyt ja miksi en kissaa halua pitää, en odottanut ihan tällaista vastaanottoa.

Lue lisää

älä välitä, näillä palstoilla pesii näitä ilkeilijöitä ja besserwissereitä, asialliset neuvot ja keskustelut ovat harvassa. Kai ne yrittävät kohentaa anonyymillä kettuilulla itsetuntoaan tms..?

ellbella kirjoitti:

älä välitä, näillä palstoilla pesii näitä ilkeilijöitä ja besserwissereitä, asialliset neuvot ja keskustelut ovat harvassa. Kai ne yrittävät kohentaa anonyymillä kettuilulla itsetuntoaan tms..?

Lue lisää

Mutta jos kissasta luovutaan siksi koska tulevaisuudessa halutaan lapsia ym. ja koska selkeästi kissa on käyttäytynyt kuten kissa noissa tilanteissa käyttäytyisi, on järjetöntä, että kissa joutuu kärsimään/lopetetaan. Kissaa rakastava ihminen yrittäisi. En mielestäni ole ollut asiaton, olen vain kertonut rehellisesti oman mielipiteeni, joka harmillisesti nyt vain on negatiivinen. Olen myös aloittajalle sanonut, ettei siihen tarvitse vastata. En myöskään ole kettuillut, olen vain kehoittanut, ettei aloittaja hankkisi itselleen enään eläimiä, koska ei selkeästi kykene niistä huolehtimaan tai sitoutumaan niihin. Olen reilusti aloittajaa vanhempi ja en varmasti kyllä yhtään viisaampi, sitä en sano, mutta olen vain raivoissani siitä, että ihmiset ottavat eläimiä, joutuvat niiden kanssa ongelmiin ja eivät jaksa sitten kantaa vastuuta, heittävät eläimen pois kuin vanhan lelun.

Eläin ei ole ihminen, mutta tunteva kuitenkin. Eläimistä tulisi huolehtia kuin perheenjäsenistä ja edelleen sitoutua sen hoitoon.

Ei muuta, kiitos ja kuittaan ja menen nyt vaikka peilin eteen kasvattamaan itsetuntoani. Huutelen vaikka anonyymisti itselleni ilkeyksiä.

anonyymi ilkeilijä kirjoitti:

Mutta jos kissasta luovutaan siksi koska tulevaisuudessa halutaan lapsia ym. ja koska selkeästi kissa on käyttäytynyt kuten kissa noissa tilanteissa käyttäytyisi, on järjetöntä, että kissa joutuu kärsimään/lopetetaan. Kissaa rakastava ihminen yrittäisi. En mielestäni ole ollut asiaton, olen vain kertonut rehellisesti oman mielipiteeni, joka harmillisesti nyt vain on negatiivinen. Olen myös aloittajalle sanonut, ettei siihen tarvitse vastata. En myöskään ole kettuillut, olen vain kehoittanut, ettei aloittaja hankkisi itselleen enään eläimiä, koska ei selkeästi kykene niistä huolehtimaan tai sitoutumaan niihin. Olen reilusti aloittajaa vanhempi ja en varmasti kyllä yhtään viisaampi, sitä en sano, mutta olen vain raivoissani siitä, että ihmiset ottavat eläimiä, joutuvat niiden kanssa ongelmiin ja eivät jaksa sitten kantaa vastuuta, heittävät eläimen pois kuin vanhan lelun.

Eläin ei ole ihminen, mutta tunteva kuitenkin. Eläimistä tulisi huolehtia kuin perheenjäsenistä ja edelleen sitoutua sen hoitoon.

Ei muuta, kiitos ja kuittaan ja menen nyt vaikka peilin eteen kasvattamaan itsetuntoani. Huutelen vaikka anonyymisti itselleni ilkeyksiä.

Lue lisää

Pitäisi siis pitää kissa ja odottaa kauhulla käykö se esim tulevaisuudessa vauvan kimppuun? Jos kissa on agressiivinen ja arvaamaton, toisten agressiivinen ja arvaamaton, on parempi etsiä sille toinen koti tai viedä piikille. Eri asia olisi jos alkuperäinen olisi viskaamassa heitteille rauhallista ja normaalia kissaa. Tämä alkuperäisen kissa ei kuitenkaan ole mikään ihan peruskatti vaan selkeästi haasteellisimmasta päästä. Kissalle ei ole normaalia käytöstä käydä rauhallisesti istuvan selkä kissaan päin olevan koiran kimppuun. Mielestäni ei myöskään ole normaalia jos kissa käy ihmiseen kiinni seotessaan toisen kissan hädästä (paitsi ehkä jos ihminen itse menee kissaan koskemaan). Mutta hei, tämäkin on toki vai mielipide, ei tarvitse vastata.

Ärsyyntynyt.. kirjoitti:

Tuskin oikeasti kukaan haluaa kissaa jollaon monta varvasta, koska kuten joku jo mainitsi, se johtuu sisäsiittoisuudesta. Sen voi tarkistaa helposti netistä. Ja tälläisillä eläimillä on usein enemmän sairauksia, kuin normaali kissoilla.

"- HARKINTAA. Kissa muuttaa elämäsi kokonaan, voi määrätä eläämäsi seuraavat parikymmentä vuotta. Ei lapsia, ei muita lemmikkejä. Kissaa en halua myöskään antaa kiertolaiseksi, yksi pysyvä koti ja sillä siisti."
Saanen kysyä, miksi itse otit kissasi?
Enkä halua selittelyä, että et ajatellut vielä silloin lapsia ym. koska en usko, että oikeasti kissa olisi este lapsien hankkimiseen. Monet kissat vanhetessaan tulevat äksyiksi ym. mutta niiden kanssa pärjätään, jos niitä rakastetaan ja niitä halutaan. En oikein ymmärrä tätä juttua, mutta toivottavasti kissa löytää kodin. Ja mitä vanhempiesi koiraan tulee, niin aina keksivä keinot keksii, jos vain tahtoa löytyy. Nyt vain halaut pistää itsekkäästi kissan kiertoon, heti kun ongelmia tuli.

ÄLÄ ENÄÄN KOSKAAN OTA MITÄÄN ELÄINTÄ, KIITOS.

Lue lisää

Kissan monivarpaisuus ei johdu sisäsiitoksesta. Älypää mene lukemaan genetiikkaa yliopistoon ennenkuin tulet tänne huutelemaan :)