Hei!
Mun täytyy olla varmaan tosi outo ja erilainen, kun ei ole ystäviä.
En todellakaan ole mikään erakko. Vaan sosiaalinen ja huumorintajuinen ja ihan ok näköinenkin.
Lapsesta saakka olen ollut se joka ei kuulu joukkoon, ylä-asteella sitten kiusattiin koko kolme vuotta.
Sama jatkuu nyt aikuisiällä ( 34v), tosin työpaikalla. Työpaikkaa olen joutunut vaihtamaan, ei, ei siksi ettei siellä ole kavereita:):) vaan tilanteet on nyt ajaneet pätkähommiin yms..mutta siis, useassa työpaikassa olen joutunut syrjinnän ja jopa työpaikka kiusaamisen kohteeksiSiitä vois oman jutun sinällään kirjottaa.
Mulla on muutamia ns kavereita. Jos heillä ei ole muita, parempia frendejään tulossa, kelpaan juopotteluseuraksi. Tai sitten he haluavat saada autokyydin johonkin..yms.niin siihen kelpaan.
Muulloin puhelin on hiljaa ja itsekään en jaksa aina olla se yhteydenpitäjänä. On tullut niin monesti jo ne samat selitykset "akku loppuu, hei mun pitää nyt mennä..tai sitten ollaan jotenkin vaivautuneen olosia, tyyliin, lopettas jo. Kyllä sen muuten huomaa.
No mä olen kysynyt muutamalta ihan suoraan, että olenko jotenkin loukannut tai vastaavaa vai miksi yhteyden pito on niin yksipuolista. Eräskin toistuvasti peruu lupauksensa lähteä lenkille( nainen hänkin)
Nyt kun oli nämä pyhät, niin kyllä mä kelpasin kuskaamaan "ystäviäni" kaljan hakuun. Hermostuin ja sanoin, etten ole mikään taksi. Kuulemma ei tarvi mun enään soitella..et silleen.
Jotenkin säälittävää, että alennun moiseen. Mutta mulla ei ole ketään muita kontakteja!
Joten olen nyt sitten ilman tätä porukkaa. Kun en kerta kelpaa niin ei väkisin.
Eli onko täällä netissä jotain järkeviä foorumeita, jossa voisi tutustua ihmisiin? Miehiin ja naisiin.
Mä olen todella ahdistunut ja nämä pitkät pyhät vielä päälle. Kun puhelin on pirahtanut, niin hypin suunnilleen kattoon, että jospa joku kaipaisi seuraa--mutta ei--autoa kaivattiin. Mietin silloinkin, että olispa kiva jos pyytäsivät mukaan rientoihinsa ja vähän vihjasin niin oli vähän näin, että siellä on sellaisia tyyppejä joita ei olla aikoihin nähty et haluuvat olla keskenään. Jälkeenpäin kuulin, että ihan sama sakki istunut. Voi hemmetti, miksi vaivaan koko sakilla enään mieltäni.
No siis, mistä apu?Olen käynyt harrastamassa käsitöitä, mutta sielläkin tunnen itseni jälleen kerran ulkopuoliseksi. Ei ole halua edes mennä enään mihinkään harraste piireihin. Et voisko tosiaan netistä löytää ystäviä ja mistä?
Kiitos neuvoista ja onko muilla samoja kokemuksia vai olenko yksin tämänkin kanssa?
Mun täytyy olla varmaan tosi outo ja erilainen, kun ei ole ystäviä.
En todellakaan ole mikään erakko. Vaan sosiaalinen ja huumorintajuinen ja ihan ok näköinenkin.
Lapsesta saakka olen ollut se joka ei kuulu joukkoon, ylä-asteella sitten kiusattiin koko kolme vuotta.
Sama jatkuu nyt aikuisiällä ( 34v), tosin työpaikalla. Työpaikkaa olen joutunut vaihtamaan, ei, ei siksi ettei siellä ole kavereita:):) vaan tilanteet on nyt ajaneet pätkähommiin yms..mutta siis, useassa työpaikassa olen joutunut syrjinnän ja jopa työpaikka kiusaamisen kohteeksiSiitä vois oman jutun sinällään kirjottaa.
Mulla on muutamia ns kavereita. Jos heillä ei ole muita, parempia frendejään tulossa, kelpaan juopotteluseuraksi. Tai sitten he haluavat saada autokyydin johonkin..yms.niin siihen kelpaan.
Muulloin puhelin on hiljaa ja itsekään en jaksa aina olla se yhteydenpitäjänä. On tullut niin monesti jo ne samat selitykset "akku loppuu, hei mun pitää nyt mennä..tai sitten ollaan jotenkin vaivautuneen olosia, tyyliin, lopettas jo. Kyllä sen muuten huomaa.
No mä olen kysynyt muutamalta ihan suoraan, että olenko jotenkin loukannut tai vastaavaa vai miksi yhteyden pito on niin yksipuolista. Eräskin toistuvasti peruu lupauksensa lähteä lenkille( nainen hänkin)
Nyt kun oli nämä pyhät, niin kyllä mä kelpasin kuskaamaan "ystäviäni" kaljan hakuun. Hermostuin ja sanoin, etten ole mikään taksi. Kuulemma ei tarvi mun enään soitella..et silleen.
Jotenkin säälittävää, että alennun moiseen. Mutta mulla ei ole ketään muita kontakteja!
Joten olen nyt sitten ilman tätä porukkaa. Kun en kerta kelpaa niin ei väkisin.
Eli onko täällä netissä jotain järkeviä foorumeita, jossa voisi tutustua ihmisiin? Miehiin ja naisiin.
Mä olen todella ahdistunut ja nämä pitkät pyhät vielä päälle. Kun puhelin on pirahtanut, niin hypin suunnilleen kattoon, että jospa joku kaipaisi seuraa--mutta ei--autoa kaivattiin. Mietin silloinkin, että olispa kiva jos pyytäsivät mukaan rientoihinsa ja vähän vihjasin niin oli vähän näin, että siellä on sellaisia tyyppejä joita ei olla aikoihin nähty et haluuvat olla keskenään. Jälkeenpäin kuulin, että ihan sama sakki istunut. Voi hemmetti, miksi vaivaan koko sakilla enään mieltäni.
No siis, mistä apu?Olen käynyt harrastamassa käsitöitä, mutta sielläkin tunnen itseni jälleen kerran ulkopuoliseksi. Ei ole halua edes mennä enään mihinkään harraste piireihin. Et voisko tosiaan netistä löytää ystäviä ja mistä?
Kiitos neuvoista ja onko muilla samoja kokemuksia vai olenko yksin tämänkin kanssa?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tässä linkki yhteen täällä joskus mainittuun sivustoon aika alkutekijöissä mutta aina kannattaa yrittää.
Monet on vailla ystäviä.
http://p1.foorumi.info/uusiaystavia/viewforum.php?f=1
sivu on ihan surkee täält ite ainakii löysi ystävii
http://s6.fi.gladiatus.com/game/c.php?uid=22404
että voin ottaa yhteyttä
Vietistäsi jää hieman kumma maku...
Siis mies kaipaa aina selkeää logiikkaa.
Aloitat valoisasti. Olet sosiaalinen ja huumorintajulla höystetty kivannäköinen likka.
Sitten alkaa molli-osuus...
Miksi alun sulosoinnut eivät saa luontevaa jatketta.
Mikä voisi olla se luotaantyöntävä piirre. Vai kuvitteletko vain sellaisen olevan ja se vaikuttaa omaan käytökseesi.
Seurusteluasioissakin hyvännäköinen saattaa jäädä yksin -- jäädessään yksin kotio...
Aktiivisuuta tulee olla.
Odotatko liikaa, että sinua pyydetään mukaan. Jämäköitä itsesi ja ilmoita, että nyt tulen minäkin .. piste.
Vai ovatko kaverisi jämähtäneet varhaisteini-asteelle, jolloin tytöt sulkevat aina osan pois ringistä.
En itse ole facebookissa, mutta tulisiko sinun kokeilla sitä.
Olisiko kavereillesi voinut jäädä jokin sinun hylkimisreaktio päälle ... joka toistuu aina live-maailmassa,
kun muut samanhenkiset ovat paikalla. Ihminenhän on laumaeläin ja käytös sen mukaista.
Fcebookissa voisi kanssakäyminen olla irti noista live-rooleista.
Ehkä kaverisi olisivat siellä aidompia ja valmiita - jopa halukkaita - kohtaamaan sinut uudessa valossa.
Ja aina tulee muistaa --- Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.
Ole hyvä ystävä -- ja sinulle ollaan ystäväviä:)
Hyvistä ystävistä on aina ja jokaisella --- suuri pula.
en kyllä ole mikään fb:n kannattaja. Johtuen siitäkin, että kukaan ei ole vastannut pyyntöihini.
Mikäli luit tarkasti, niin olen koulukiusattu ollut.. et mitä mä niitä kiusaajiani sieltä esim etsin.
ja käsitinkö oikein, että minun tulee olla juoppokuski tällä iällä?? Joskus voi auttaa kaveria, mutta ei se saa olla ainut asia jolloin otetaan yhteyttä. Tai olenko myös pankki? Näitäkin ns tyyppejä on jotka soittavat kun valuutta on loppu. Näillekkö minun pitäs tyrkyttää seuraani--että leikkikää mun kaa:)
Suomalainen harvoin osaa, valitettavasti, kehua iteään, mutta vaikken ole Miss Suomi vaan aika tavalla normaali nainen, niin lojaalisuutta riittää. Asioita mulle kerrotaan ja ne pysyvät kanssa mun tiedossa ainoastaan.
Ja jostain syystä tulen toimeen parhaiten miesten kanssa. Naisten kälätykset ja selkään puukotukset eivät ole mun alaa. Mutta, aiheutan ystävyydellä miesten kanssa näköjään kaikenlaista paskanjauhantaa selän takana. Ja joskus miehelle ei ole mennyt jakeluun, että olemme vaan ja ainoastaan kavereita.
Pääsääntöisesti miesten kanssa ystävyys on ollut kuitenkin ihan ok, mutta heidän uusille naisystäville tunnun olevan uhka tai jotain. Vaikka kuinka yritän olla ystävällinen naista kohtaan, hälventää kenties jotain epäilyjä.. olen ulkona.
Olen yrittänyt ystävystyä joidenkin heidän kanssa, pyytää kylään joskus olen vienyt jotain leipomuksia, muistanut nimmaripäivänä tai yleensä jotain. Ymmätänyt myös sen, ettei rakastavaiset jaksa/halua ketään ainakaan hetkeen siihen. Mutta vuosien mittaan olen suivaantunut siitä, että kun suhde katkeaa..yhtäkkiä taas muistetaan kenelle soitetaan..
Kai sitä on sitten joku kaatopaikka. Hyödytön, mutta tarpeellinen.
Ystäväni :)
Päästiin jo asiaan. Siis pärjäät miesten kanssa, mikä tietysti herättää suunnatonta raivoa (=kateutta)
kavereissasi. Ja selittää tuota käytöstä.
Jotenkin välistä tuntuu, että ... hmmm ... naiset itsekin kuvittelee --- heidät on luotu miellyttämään
miestä.
Edelleenkin kirjoittelet itsestäsi hetkittäin sulosoinnuin ... lopulta kuitenkin roijaat itsesi kaatopaikalle;(
Ja huom! Koulukiusaukseenkin pätee laumaeläimen säännöt. Yksi kun kiusaa yhtä -- muut seuraa perästä.
Olen varma, että jos suinkin pystysisivät -- ainakin osa kiusaajistasi pyytäisi nyt anteeksi myöntäen, ettei ollut mitään syytä kiusata.
Sinun tulisi kuullaa se tarina leijionanpennusta, jonka emo kuoli synnytykseen ja se kasvoi lammaslauman mukana. Se `oppi`määkimään ja arkailemaan kuin lampaat.
Eräänä päivänä se kurkisti kaivoon ja näki säikähtäen -- kunnes tajusi --- Minä! Ja karjaisi vahvempana kuin yksikään viidakon leijonista.
Katso sinäkin peiliin ja näe itsesi uudelleen. Huomaat, ettet ole enää se määkivä yksinäinen heikko lammas, vaan uljas ja rakastamisen arvoinen ihminen.
Mene ja ota laumasi :))
Niin kauniita.
Melkein herkistyin;)
Kaippa se jotenkin noin vois mennäkkin.
Ja toivottavasti löydän ystäviä, siis oikeita sellaisia.
Kun vaan uskaltas, ettei taas jossain vaiheessa joutuisi hylätyksi.
Hyvää kevättä sulle, totuuden leijona:)
Jos herkistyit...
Itsekin aina toisinaan :)
Tuo leijonatarina oli lyhennetty muutos alkuperäisestä.
Alkuperäinen tarina löytyy kirjasta: Selvarajan Yesudian - Itseluottamusta joogan avulla.
Kirja kertoo enemmän joogan filosofiaa. Tarkoituksenaan osoittaa, että ihmisessä on suunnattomat voimavarat. Negatiivisella ajattelullamme vain käännämme ne voimat itseämme vastaan.
Tilaapas netistä ja lueskele --- ja pian huomaat, ettet katsele maailmaa pää kumarassa silmäkulmien
alta --- vaan maailma katselee ja ihailee sinua ja ylvästä sekä rehellistä olemustasi :)
Pieni kaunis sanonta kirjasta (kuvainnollinen ilmaus avarakatseisuudesta):
" Niin kuin vuori antaa laaksolle sen kauneuden - antaa laakso vuorelle sen majesteettisuuden".
Valoisaa kesän odotusta!
Valitettavasti metsä ei aina vastaa, kuin sinne huudetaan. On todella julmaa ja lapsellisen ymmärtämätöntä syyllistää ihmistä tuolla tavalla. Vaikka olisit miten hyvä ystävä toiselle; aina kuuntelemassa toisen suruja, ongelmia ja aina valmis auttamaan, lähtemään mukaan minne ikinä toinen haluaa mennäkin - ei se toinen välttämättä välitä sinun ongelmiasi ja surujasi kuunnella lainkaan eikä ikinä lähde mukaan minnekään minne sinä haluaisit mennä, vaaan ohittaa niin hääkutsusi ja lapsensa kummeiksikin pyytää muita ihmisiä. Sinä kelpaat hätävara lapsenhoitajaksi sitten kun muita hoitajia ei lapselle löydy.... On paljon ilkeitä, itsekkäitä ihmisiä, jotka surutta käyttävät toista hyväkseen, kykenemättä koskaan vastavuoroisesti toimimaan ystävän hyväksi mitenkään. Kiusaamiseen saattaa johtaa kiltteys ystävää kohtaan - killtti ihminen on helppo hyväksikäytettävä.
Ehkä oli huono sanonta tähän keskusteluun.
Ihmisten empatia-tasot ei aina kohtaa.
Toiset eivät pysty lainkaan tuntemaan empatiaa.
Hyvä kun näpsäytit :)
sinkkunainen tuo uhkaa parisuhteessa olevalle naiselle.
Monesti käy näin: pariskunta tutustuu naisen kautta toiseen pariskuntaan, käyvät useita vuosia kyläilemässä.
Kun toinen pariskunnista eroaa, loppuu kutsut eronneelle naiselle. Sitten, kun eronnut nainen löytää uuden kumppanin, alkaa kutsuja tulla.
Samoin käy kun mies jonka tunnet hyvin, löytää seurustelukumppanin. Olet uhka naiselle ja nainen ei tajua, mikäli olisit halunnut miehen kanssa vakavampaa suhdetta, naisella ei olisi mahdollisuutta ky. miehen elämään.
Kun sitten miehen ja naisen suhde katkeaa. Mies muistaa sinut.
Ja vastaavasti, kun ystävättäresi löytää itselleen miehen, hän vähentää kutsuja sinun suuntaasi. Sillä sinä olet naisen (ystävättäresi) mielestä uhka. Hän pelkää, että viet hänen miehensä.
Kun tulee ero, ystävättäresi taas muistaa sinut.
Älä kuitenkaan ole enempää mitä ole, teennäisyys monesti paistaa läpi tavalla tai toisella.
harvinaisen hyvä vertauskuva tällaisesta "valaistumisesta":) Aloittajalle, ymmärrän hyvin tilannettasi, en oikein koskaan ole oppinut naisten välisiä kiemuroita, liian monimutkaista ja täysin turhaa.... Esim. mustasukkaisuutta, ettei voi kehenkään muuhun naiseen pitää yhteyttä, jos sitten ollaan kavereita. Mitä ihmettä, eihän sen nyt sama asia pitäisi olla kuin parisuhteen...
Painin itse samanlaisten ongelmien kanssa kauan sitten,ns.kaverit ottivat yhteyttä kun kaipasivat kuskia,lainaksi rahaa tai sattui vaan puuttumaan yksi maksaja ryhmän matkasta.
Muutoin sainkin olla yksin,ainoastaan puhelin pirisi silloin kun aika kävi pitkäksi ja muita kavereita ei ollut tavoitettavissa.
Tälläinen alkoi pikkuhiljaa jurppimaan enemmän ja enemmän,siitä muodostui minulle itselleni ongelma,miksi sallin tämän,mutta kun se tuntui aina niin kivalta kun joku kavereista otti yhteyttä vaikka tiesin jo miksi!
Tässä sinulle minun mallini,näin uudistin elämäni;
Etsin uusia kavereita,halusin löytää uuden kaveriporukan täysin kokonaan,en katkaissut välejäni vanhaan kaveriporukkaan mutten suostunut enää olemaan ;joo, joo kaveri heille.
Kiletäydyin pitkästä aikaa kaikesta,jotka olivat pyyntöjä johonkin,minulla oli varaa koska etsin uutta kaveripiiriä itselleni,enkä siis tuntenut menettäväni mitään kieltäytyessäni jostain.
Huomasin että kaikki riippuu itsestäni ja omasta aktiviisuudestani,jos en mitään tee,en myös mitään saa.
Harrastuksissa ja ilmoittumalla erilaisille kursseille tutustuin ihmisiin,ja sitä kautta kaveripiirini laajeni,joka taas toi minulle lisää varmuutta olla itsenäinen.
Yllätyksekseni huomasin että vanhasta kaveripiiristä jyvät irtosiva akanoista,ja sieltäkin löytyi kaveri joka ei aina ollut jotain vailla,sellaiset sieltä jäi vähemmälle yhteydenpidolle joille olin vain korvike tai taksi.
Kaikki lähtee siis itsestäsi,asenteesi muuttamisesta,on parempi viihtyä vaikka yksin harrastuksiensa parissa kuin olla huonon kaveripiirin juoksutettavana.
Kun yksinäinen hetki koittaa,ja puhelin ei pirisi vaikka sitä toivoisit,silloin täytyy olla myös aktiivinen ja ottaa itse luuri käteen .
Katkeroitua ei saa,on opittava ajattelemaan juuri niin että kelpuutan kaverikseni sen joka on myös minulle kaveri,ystävyys on aina molemmin puoleista ,antamista ja saamista.
Et ole varmastikaan yksin yksin... ;-) On netissä varmaan paljonkin foorumeita joissa voi tutustua ihmisiin ja vieläpä mukaviin sellaisiin (on löytynyt Suomi24:ltakin!) vaan ongelma on se miten löytää ne yksilöt jotka kiinnostavat. Ja oman kokemuksen perusteella, mitä enemmän asetat kriteereitä ysävällesi, sitä huonommat mahkut on. Luulisi olevan selvää kaikille mutta ei taida olla. Ja onko ulkonäkö yksi kriteereistä? Aika moni ulkonäöltään epävarma on yksinäinen ja haluaisi varmasti ystävää mutta jos ei kuori kelpaa niin ei kai sitä sisältöönkään käsiksi pääse. Millaista ystävää haet?
mitään hirveitä kriteerejä.
Ne perinteiset: luotettava jne.
Ja tosiaan mikään ulkonäkö ei ole sillain tärkeetä kun ystävää haen. Olen sinkkunainen ja sellasena aijon pysyä..on tullut seurustelu rintamallakin takkiin:((no oliko yllätys:)
Olis mukava tutustua ihmisiin vaikka ei asuttaisi edes lähellä. Pääsispähän vaikka kesällä reissamaan ja katseleen Suomea:)
Haluaisin oppia olemaan naisillekkin kaveri..en vaan tiedä mikä siinä on kun en vaan tule juttuun ja kokenut pari kertaa sen selkään puukotuksen ja asioiden levittelyn. Pidän miehiä paljo paljo luotettavimpina, mutta kuten kerroin..niin se on sit hankalaa jos toinen ihastuu vaikka kuinka on asiat tehnyt selväksi.
Et pitäsköhän mun hankkia koira..eikäkö kissa tietysti..kunnon vanhapiika kun olen..on niin vaikeeta tämä ystävän saanti..tai sitten mä teen siitä niin hiton vaikeeta..
No mutta jos saisin jotenkin ihmeen kaupalla parikin hyvää, luotettavaa frendiä, niin jos tykkää hauskoista tilanteista niin eikö messiin vaan. Nimittäin pidän extempore jutuista ja aina mut saa mukaan tai mä vedän mukaan erilaisiin juttuihin. Vaikka nonstop matka..laiva..yms. En pahemmin suunnittele tekemisiä, teen jos siltä tuntuu ja siihen on jokin mahdollisuus.
Kuitenkin mussa on se toinenkin puoli, vakavakin ja pohdiskeleva. On sanottu, että olen hyvä kuuntelemaan ja autan ystävää jos mitenkään pystyn. Mutta tuon porukan josta olen irtautumassa niin, ei juoppokuskina olo ole auttamista jos se toistuu monta kertaa kuussa..se on mun hyväksikäyttöä.
Olis mukava jos hieman kertoisitte itsestänne vaikka nyt edes ikä ja sukupuoli kun laitatte noita sähköpostiosotteita.. siitä se sitten vois lähteä:)
Varsin "hyvät" kriteerit.
"Olis mukava jos hieman kertoisitte itsestänne vaikka nyt edes ikä ja sukupuoli kun laitatte noita sähköpostiosotteita.. siitä se sitten vois lähteä:) "
Lisää olis tuolla galleriassa, jos sinne pääset(?)!
Joo, kiemurat naisten kanssa ON vaikeita ja hemmetin monimutkaisia!! Jotkut ihan surutta kertoo mulle muiden ystäviensä henkilökohtaiset parisuhde ym. ongelmat ja mietin sitten, että kenelleköhän mun kertomat jutut lopulta päätyy?! Kerran kysyin tästä, että pitääkö aina puhua vaan muista, vieläpä lähinnä pahaa koko ajan, niin kaveripa suuttu ja sano, ettei aio muuttaa käytöstään ja on kuulemma mun ongelma jos en tätä hyväksy. Ei haluu kuulla enempää mun mielipiteitä asiasta ja that's it!
No jokatapauksessa, hienoa että olet päässy irtaantumaan vanhasta porukasta ja löytänyt uusia juttuja elämääsi. Monesti ihminen ku huomaamattaan toistelee samaa kaavaa elämässään samalla ihmetellen, että miksi aina asiat menevät ja päätyvät samalla tavalla vaikka haluaisi muutosta. Aika usein noista jutuista voi löytää jonku saman kaavan, mihin ite lähtee ja suostuu mukaan. Kun sen kaavan tiedostaa niin voi oppia välttämään sitä ja toimimaan toisella tavalla. Ilmeisesti olet näin nyt toiminutkin ja hienoa jos se on tuottanut tulosta!
kirjoita minulle [email protected]
tulipas kirjoituwsvirhe !!! siis [email protected]
Sinä viimeksi kirjottanut, voitko laittaa oletko mies vai nainen ja ikäsi?
Olen kolmekymppinen nainen (hetero) .
Ajattele itsesi mielestä ärsyttäviä tyyppejä. Sillä sinä saatat olla sellainen ärsyttävä tyyppi. Ärsyttävyys saattaa johtua räkäisestä naurusta tai omahyväisyydestä.
En ole ilkeä, mutta vinkkiä aattelin äkkiä laittaa.
Miksi yrität olla ystävä ihmisten kansa joka ei halua olla ystävä sinun kanssasi. Jos ystävyys on yksipuolista se on yksipuolista. Esim. jos kutsut kaverisi kylään mutta vastakutsua et ikinä itse saa.. jne.
Silläpä kirjoitin tänne, että löytyisi se molemminpuolinen ystävyys.Ja kukaanhan ei ole täydellinen, en minä eikä se toinenkaan. Tuskimpa tässä pitää tästä itsekkyydestä luopua, että toivoo ja etsii itselleen ystävää:)
Kyllä sun pitää kiireen vilkkaan tehdä asialle jotain. Ihan hyvä, että jätit sellaiset "ystävät", jotka haluavat vain hyötyä susta, mutta eivät tosiasiassa halua sun seuraa.
Se miksi on kiire tehdä asialle jotain, nimittäin helposti käy niin, että kun tarpeeksi monta kertaa vuosien kuluessa kokee tuota ulkopuolisuuden tunnetta, niin alkaa itsekin uskomaan, että näin se on elikkä jo etukäteen asennoidut uusiin tilanteisiin vähän nurjasti. Ei hyvä.
Minä en tästä netistä tiedä, millainen väylä se on hankkia tuttavia, ystäviä, seurustelukumppania jne. (sinun pitää se itse kokeilla), mutta itse olen löytänyt ihanan ihmisen elämääni kirjeenvaihdon kautta ja samoja vaiheita oli vähän siihen mennessä kokenut kuin sinäkin.
Elämänkumppanin etsimisessä esim. kirjeenvaihdossa jää väliin sen miettiminen, että onko tuo toinen nyt tosissaan etsimässä kumppania vai ei (jossain ravintolassahan et ota selvää yhtenä iltana yhtään mistään), kun alun alkaenkin tietää toisen etsivän kumppania. Muutaman kirjeen perusteella voi jo aika paljon toisesta ottaa selvää, jos kummatkin ovat avoimia ja sen jälkeen sopia tapaaminen johonkin muualle kuin kotiin jne. jne.
No, kaikissa tilanteissahan on tietty aina se vaara, että joku haluaa vain käyttää hyväksi, valahtelee jne., mutta kun pikkuhiljaa etenee ja ei lannistu, jos yks tai kaks aloitusta meneekin mynkään, niin varmasti löytyy varteenotettavia ystäviä.
Hyvä siitä tulee, etsit nyt sitten ihan vain ystäviä tai sitten elämänkumppania, niin kun pidät kaikki aistit valppaina ja teet itsellesi selväksi, mitä etsit, niin ei tarvii kauaa olla yksin.
Sinun on hyvä muistaa, että todellisia, hyviä ystäviä ei kenelläkään ole liikaa - yksikin on paljon.
Ystävyys vaatii paljon. Ne ihmiset, jotka sinusta ovat ystäviä keskenään ja jättävät sinut ulkopuolelle, eivät välttämättä todellisuudessa ole ollenkaan keskenäänkään ystäviä. Ehkä vain hyvän päivän tuttuja, jotka tapaavat, kun sille päälle sattuvat.
Monet ystävyyssuhteet myös muuttuvat, ja loppuvatkin. Voi huomata, ettei lopulta olekaan mitään yhteistä.
En osaa sanoa, mistä ystäviä löytyy, mutta etsimistä kannattaa kuitenkin jatkaa, vaikka koko elämä. Sanot, ettet ehkä halua enää harrastaakaan mitään, kun sielläkin joutuu pettymään. Olisin eri mieltä. Esim. urheilun harrastaminen joukkueessa on niin tiivistä, että siinä syntyy väkisinkin ihmissuhteita. Ja jos eivät nyt ihan ystäviä olisikaan aluksi, niin ainakin mukavia tuttuja. Se jo, että tapaa kivoja, positiivisia ihmisiä, on palkitsevaa!
aivan ihania!! Jaksatte kirjottaa ja ihan asiaa.
No eka pettymys tuli nyt täältä netistä. Etsin siis ystävää, "nainen" olikin mies ja halusi sitä yhtä.. jee.
Mutta en lannistu.
Ja itsestäni olen sen verran ylpeä, että kun puhelin soi ja kuskin paikka vapaana, sanoin hillitysti, että sori, nyt ei käy, ja että olen päättänyt lopettaa koko kuskina olon. Naurahdin, ettei vanha enään jaksa.
Se meni siis ok. Siltoja ei tullut poltettua, mutta asiani meni jakeluun. Tuskin heistä enään kuuluukaan.
Pidetään me täällä yhteyksiä..mie tarvin teitä:)
Se oli itsekunnioituksen paikka, kun jätit täyttämättä kuskin paikan :)
Ehkä kaverisi ensimmästä kertaa huomaavat sinun puuttuvan...
Enkä tarkoita pelkästään kuskin paikalta.
Kenties he kokivat nousuhumalan käännyttyä alavierteeseen, että ringistä puuttui yksi palanen ... joka on sittenkin ollut sen ringin yksi tärkeimmistä lenkeistä.
Tietty joojoo-henkisyys ja kiltteys ei todellakaan aina palkiste eikä herätä kunnioitusta.
Nyt kun olet ekaa kertaa näyttänyt kavereillesi kaapin paikkaa...
Sinua aletaankin näkemään uudessa valossa - varovaista kunnioitusta tuntien.
Olet ärjäissyt ensimmäiset leijonankarjaisusi terveessä hengessä ... ja kaverisi ovat hämillään :)
niin tutulta, että aattelin laittaa oman mailiosoitteeni, jos haluat kirjoitella:) Itsekin olen kärsinyt tuosta kiltteys-syndroomasta vähän joka sektorilla, enempiä tässä paljastamatta ja aina saanut "turpiini" milloin keneltäkin. Tilaisuus muutokselle tuli vasta muutettuani nykyiselle opiskelupaikkakunnalle, olen pikkuhiljaa viilentänyt välit ihmisiin, jotka ovat käyttäytyneet minua kohtaan huonosti. Kaikki alkaa siitä, että myöntää itselleenkin ihmisarvon, samanlaisen kuin muille, eikä oleta, että "minähän tässä olen se kehnoin kuitenkin". Elämänlaatuni on parantunut tosi paljon, minulla on nykyisin jopa mukavia kavereita, joille jutella koulussa tms. Netistäkin olen löytänyt joitakin tuttavuuksia, ehkä olisit yksi heistä? Oon 20v. nainen, osoite [email protected]
kuulostaa teiniltä, mutta toivottavasti et tämän vuoksi jätä vastaamatta;)