Nyt TV1 Kohtaamisia Jeesuksen Kanssa

http://keskustelu.plaza.fi/tv-maailma/ohjelmakeskustelut/1829105/kohtaamisia-jeesuksen-kanssa/#post10492401

Ensimmäinen todistaja kokee ihmeen semmoisen asian yhteydessä, mikä
on pahe. Onko Jumalalla siis niin kova halu ilahduttaa uskovaisiaan, että
auttaa semmoisessakin hädässä ja tarpeessa, mikä ei sinänsä ole hyvä asia?
Ohjelman lopussa tuo aloittaja toteaa, että miksi pitäisi pohtia, onko sitä
Jeesusta olemassa vai ei, kun homma kuitenkin toimii - kun apu tulee ja
yhteys toimii. "Perillä sen sitten näkee, oliko se totta vai kuvittelua".

Luulenpa että itse olemme enemmän innostuneita rajoittamaan Jumalaa.
Jeesus tahtoo auttaa useammassa asiassa kuin ymmärrämmekään.

Tässäkin Antti oli nöyrä vastaamaan, mutta kysyjät vissitenkin pakenivat
ennenkuin kynänsä muste kuivua ehti ..
Ihan tulee adventismista mieleen Aku Ankka -sarjan Karhukopla.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8972054

Elämä on kuolemista ja turhuuksien turhuutta jos ei käsitä sen tarkoitusta:

Apt.17:26
Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
27
että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
28
sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'.

Joskin on elämä turhanpäiväistä kuolemista jumalattomalle niin jumaliselle
se on vielä enemmän kuolemista, elämäntarkoituksen löytäneelle.
Sillä elämän mielekkyys on itselleen kuolemista ja vähempiosaisille elämistä.

Matt. 20:28
niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.

Katoamattomuuden puolella jumalattomat nääntyvät loputtomassa turhautumisessa, mutta jumaliset elävät enenevästi.

Kovasti tahdoin ilahduttaa teitä, alex ja sirkkaiita ja rukoilin ja avautui tämä
tällainen paikka, jonka voi kuin tarran irroitella Teidän oppinne tueksi.
Kun ette ole löytäneet yhtäkään kohtaa, mikä jollain konstilla tukisi teitä.

Saarn. 9:5
Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu.

Sillä jos välttämättä halutaan rakentaa sellaista oppia jota te harrastatte,
niin tässähän sanotaan vaikkapa niinkin, että jumala unohtaa jumalattoman,
kun tämä kuolee. Ei mitään rangaistusta.
Mutta hurskaan hän muistaa herättää ihanaan osaansa, muistinsa lonkeroista kaivaa esiin.