Luetaanpa miten päin tahansa Raamattua, niin törmää loppupelissä siihen että ihminen on itseasiassa Jumala ja olemme ymmärtäneet asian aivan väärin, kun olemme erillistäneet Jumalan.
Sekä olemme henkilöittäneet Kristuksen, joka itseasiassa on tietoisuus eikä henkilö.
Miettikää ja lukekaa tarkemmin.
Sekä olemme henkilöittäneet Kristuksen, joka itseasiassa on tietoisuus eikä henkilö.
Miettikää ja lukekaa tarkemmin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mainioa tiivistystä sinulta.
Itse asiassa Raamatussa 'jhvh' esiintyy muodoissa jotka viittaa taivaan ilmiöihin/astronomiaan, sukupuolisuuteen ja suoraan ihmiseen tyyliin; "He[ihmiset] alkoivat kutsua itseään jhvh:ksi", ei siis Tuntemattomaan ja Lausumattomaan Jumalaan.
Minä Olen Jumalan Kuva eli Jumala, niinkuin Sinäkin, eli on vain Yksi ja se Minä Olen.
Huomaa eräs asia, olemme epä-jumalan kuva/"perkele".
Tästä todistaa tietämättömyytemme ja koko tämän konseptin epä-täydellisyys, materian mahdottomuus, privattiuden kirous, kykymme valehdella itsellemme/toisillemme jne.
Huomaa eräs asia, olemme epä-jumalan kuva/"perkele".
Toi on vain sinun kuvitelmaasi jolla ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä.
Katso ympärillesi, katso missä olemme ja mieti.
Tämähän on suoraan kuin Danten helvetti kuvauksesta.
Oletko miettinyt sitä, että juuri nyt, kun olet 'Minä olen-tilassa' tämä kaikki on mahdollista.
Oletko miettinyt mitä kaikki-täällä-näin edustaa, mihin se perustuu? Se perustuu täysin itsekkyyteen ja sen lisäksi ainaiseen kontraan, jota Itsestäänoleva["Kaikkivaltias"]eli Katomaton[joita me olemme]ei tarvitse. Pahuus tarvitsee ollakseen aina kontraa jolla itsensä olentaa, Rakkaus ["Jumala"=Rakkaus] on Itseolevainen Itsessään riittävä, se ei muodosta itsestään mitään kuvaa kontran mm. materian kautta.
kohtaan---> "eli Katomaton[joita me olemme]ei tarvitse." tarkoitin siis "joita me e m m e ole".
Siinä olet oikeassa että hyvin paljon perustuu itsekkyyteen, mutten sanoisi että kaikki.
Itsekkyys on oikeastaan se synti mikä on olemassa jos jokin on synti.
Se miten muuten vaahtoat on kaksinaisuutta ja unohdat sen tosiseikan, että vaikka on kuinka tuskaa ja kärsimystä ympärillä, niin se on vain kokemuksia joita me haluamme, koska muutenhan niitä ei olisi ja näin olln niillä on merkitystä ja ei ole, kun ne ovat vain kokemuksia.
Kun jokainn meistä oppii rakastamaan itseämme, niin silloin tuskakin häviää, koska Rakkauden kautta opimme myös rakastamaan kaikkea mitä on ja siten kaikki muuttuu.
Se on vain meistä jokaisesta itsestämme kiinni ja jokainen pitää oman tonttinsa puhtaana.
Ja se onnistuu kun oivaltaa sen tosiasian että on vain olemassa Yksi ja se me olemme.
Olen ymmärtänyt että minä en ele luonut kaikkea enkä ole kaikkitietävä Jumala mutta Hän on "MINÄ OLEN " isolla ja "minä olen" peinellä sillä Hän on suurempi kuin minä vaikka olemmekin yhtä ja yksi. Jumala asuu ihmisessä ja rakastaa kaikkea luomaansa. Pitäkäämme oma tonttimme puhtaana niin emme saastuta toisia siis itseämme.
Rakkaat ystävät aloittakaa itsestänne olemalla moittimatta itseänne.
Huomaatte kuinka muututte ja ympäristönnekin muuttuu.
Jos me siis mielestäsi olemme oppimassa täältä [eli omastamme k a i k k i = tätä "jumalaa"], niin siirrymmekö oppiessamme johonkin enempään/vähempään? Vai minkä kaltaiseen "tilaan" siirrymme,,,emme kai siihen samaan jossa jo olimme oppimassa, koska oikeastaan juuri siinä ilmenevistä virheistä oppimalla kehitymme enemmäksi?
Jos tässä tietoisuuden kollektiivissa[kaan] ei Kaikki mm. tieto ole tässä, niin tilanne ei ole juuri siksi absoluuttisen toivoton. Eli vaikka me-olemme Logos logoksessa/Sana sanassa ja Ajatus/ajatuksessa, ei kyse ole aivan absoluuttisesta ajatusvankilasta. Kysymyksiä ei voida esittää ilman valmiina olevia vastauksia ja koska pystymme pohtimaan vaikkapa abstraktioita ja olemassaolemattomuutta[vaikka emme voi epätäydellisinä mieltää sitä(kään) kuin aineen kontran kautta olemattomuudeksi] vaikkakaan tietämättä konkreettisia vastauksia, niin se merkitsee että todellakin on jotain vielä enemmän ja erilailla täydemmin kuin me.
naantalin aurinko tosin vain pimeänä ja kuoleman kylmyyttä luoden.
Tämän seikan vuoksi Jumala ei olekaan ihmisen Jumalaksi ja Herraksi saanut tulla.