Tässä on artikkeli jota lainaan, se on peräisin lähetysaikakauslehdestä: Vie Sanoma, helmikuussa 1/2010, artikkelista: Salakavalaa sairautta, kirjoittanut: Heli Hyvönen Sakari Kähkösen luennon pohjalta.
Lainaus:
””Danielin kirjassa kerrotaan omahyväisestä kuningas Nebukadnessarista, joka teetti kultaisen kuvapatsaan ja vaati kaikkia ihmisiä kumartamaan sitä kuolemanrangaistuksen uhalla. Kun kolme juutalaista miestä kieltäytyi kumartamasta patsasta, Nebukadnessar käski heittää heidät tuliseen pätsiin.
Tämä oli omahyväisen miehen teko. Jumala kuitenkin varjeli juutalaiset miehet niin, että he eivät palaneet pätsissä. Nebukadnessar joutui tästä ihmetyksen valtaan ja tuli tapahtuman seurauksena jonkinlaiseen kääntymykseen.
Niinpä hän julisti kaikille kansoille: ”Olen nähnyt hyväksi kertoa ennusmerkit ja ihmeet, jotka korkein Jumala on minulle näyttänyt. Kuinka ihmeelliset ovatkaan Hänen merkkinsä, kuinka suuret Hänen tekonsa, Hänen valtakuntansa on ikuinen valtakunta, Hänen kuninkuutensa pysyy polvesta polveen”.
Voisi kuvitella, että Nebukadnessar kääntyi ja tuli uskoon. Niin ei kuitenkaan ollut. Hänen sydämensä ei ollut muuttunut. Hän ei ymmärtänyt yhtään, mitä hänen sisällään liikkui. Eikä hän tiennyt, tuntenut eikä tunnustanut sitä, että Jumalalla on kaikki valta.
Nebukadnessarin sairaus oli siinä, ettei hän tuntenut omaa syntisyyttään. Hän ainoastaan ihaili merkkejä, joita Jumala oli näyttänyt. Ihmeisiin ja merkkeihin ihastuminen ei kerro tänäkään päivänä siitä, että ihmisen sydän olisi muuttunut ja hän olisi kääntynyt Jumalan puoleen.””
Jos Jumalalta saamamme ihmeet ja merkit saisivat meidät ihastumaan Häneen,
voisiko se muuttua rakkaudeksi? Vai jäisikö se vain ohimeneväksi ihastukseksi?
Siis yleensäkin, tapahtuuko ennen rakastumista ihastuminen?
Vai rakastutaanko yleensä ennen ihastumista?
Tapahtuuko ihmisen Jumala-suhteen muodostuminen samalla tavalla kuin rakastuminen?
Miksi Jumala ei ole luvannut antaa omalle Valitulle Kansalleen (juutalaisille) merkkejä joita he pyytävät?
Jos rakastuminen tapahtuu ilman ihastumista (näin ainakin minulle on käynyt),
eiko silloin ole ymmärrettävämpää miksi Jumala ei anna juutalaisille merkkejä?
Ainakaan silloin ei ole niin suurta mahdollisuutta juutalaisten Jumala-suhteen katoamiselle...
Vai voiko ihastuminen koskaan muodostua rakkaudeksi, mitä jos se muuttuukin ainoastaan kiintymykseksi?
Kiintymyshän on kaiketikin katoavaa, eikö niin?
Raamatussahan puhutaan rakkauden katoamattomuudesta ja ettei se koskaan kuole.
Joissakin kulttuureissa tosin ajatellaan, kun avioidutaan ilman rakkautta, että se rakkaus tulee ajan kanssa.
Mutta onko se rakkautta, voi onko se vain hiljalleen muodostunutta kiintymystä?
Voiko rakkaus muodostua hiljalleen, vai onko se niin että sitä joko on rakastunut tai sitten ei ole?
Lainaus:
””Danielin kirjassa kerrotaan omahyväisestä kuningas Nebukadnessarista, joka teetti kultaisen kuvapatsaan ja vaati kaikkia ihmisiä kumartamaan sitä kuolemanrangaistuksen uhalla. Kun kolme juutalaista miestä kieltäytyi kumartamasta patsasta, Nebukadnessar käski heittää heidät tuliseen pätsiin.
Tämä oli omahyväisen miehen teko. Jumala kuitenkin varjeli juutalaiset miehet niin, että he eivät palaneet pätsissä. Nebukadnessar joutui tästä ihmetyksen valtaan ja tuli tapahtuman seurauksena jonkinlaiseen kääntymykseen.
Niinpä hän julisti kaikille kansoille: ”Olen nähnyt hyväksi kertoa ennusmerkit ja ihmeet, jotka korkein Jumala on minulle näyttänyt. Kuinka ihmeelliset ovatkaan Hänen merkkinsä, kuinka suuret Hänen tekonsa, Hänen valtakuntansa on ikuinen valtakunta, Hänen kuninkuutensa pysyy polvesta polveen”.
Voisi kuvitella, että Nebukadnessar kääntyi ja tuli uskoon. Niin ei kuitenkaan ollut. Hänen sydämensä ei ollut muuttunut. Hän ei ymmärtänyt yhtään, mitä hänen sisällään liikkui. Eikä hän tiennyt, tuntenut eikä tunnustanut sitä, että Jumalalla on kaikki valta.
Nebukadnessarin sairaus oli siinä, ettei hän tuntenut omaa syntisyyttään. Hän ainoastaan ihaili merkkejä, joita Jumala oli näyttänyt. Ihmeisiin ja merkkeihin ihastuminen ei kerro tänäkään päivänä siitä, että ihmisen sydän olisi muuttunut ja hän olisi kääntynyt Jumalan puoleen.””
Jos Jumalalta saamamme ihmeet ja merkit saisivat meidät ihastumaan Häneen,
voisiko se muuttua rakkaudeksi? Vai jäisikö se vain ohimeneväksi ihastukseksi?
Siis yleensäkin, tapahtuuko ennen rakastumista ihastuminen?
Vai rakastutaanko yleensä ennen ihastumista?
Tapahtuuko ihmisen Jumala-suhteen muodostuminen samalla tavalla kuin rakastuminen?
Miksi Jumala ei ole luvannut antaa omalle Valitulle Kansalleen (juutalaisille) merkkejä joita he pyytävät?
Jos rakastuminen tapahtuu ilman ihastumista (näin ainakin minulle on käynyt),
eiko silloin ole ymmärrettävämpää miksi Jumala ei anna juutalaisille merkkejä?
Ainakaan silloin ei ole niin suurta mahdollisuutta juutalaisten Jumala-suhteen katoamiselle...
Vai voiko ihastuminen koskaan muodostua rakkaudeksi, mitä jos se muuttuukin ainoastaan kiintymykseksi?
Kiintymyshän on kaiketikin katoavaa, eikö niin?
Raamatussahan puhutaan rakkauden katoamattomuudesta ja ettei se koskaan kuole.
Joissakin kulttuureissa tosin ajatellaan, kun avioidutaan ilman rakkautta, että se rakkaus tulee ajan kanssa.
Mutta onko se rakkautta, voi onko se vain hiljalleen muodostunutta kiintymystä?
Voiko rakkaus muodostua hiljalleen, vai onko se niin että sitä joko on rakastunut tai sitten ei ole?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Laitan oman näkemykseni:
Kuningas Nebukadnessar II valloitti Israelin noin 550 eaa. ja taas kerran oli pakkosiirtolaisuus edessä ja noin 150 vuotta aiemmin oli assyrialaiset valloittaneet jo sen viimeisen ja ainoan Israelin Kuningaskunnan.
Juutalaisen uskon kerrotaan tulleen pakkosiirtolaisuudesta palavien Israelilaisten mukana, eli se oli aiemmin nykyisen Irakin alueelta oleva uskonto esim. Marduk-Jumalineen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Marduk_(mytologia)
Juutalaiset siis saivat itselleen uskon toisten uskosta ja hieman sitä muuttivat ja antoivat sille uuden nimen.
Israelin Kuningaskunta heimoineen eli vain noin 300 vuotta ja juutalainen usko tuli heille vasta suureksi osaksi myöhemmin kun heidän heimonsa hajautuivat ja sulautuivat muihin kansoihin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Israelin_kuningaskunta
Nyky-Israelin juutalaiset ovatkin lähes kaikki Euroopasta tulleita juutalaisia, (käännynnäisiä ja sulautuneita) jotka ovat todennäköisesti perimältään kauempana "Israelin heimoista" kuin paikalliset Arabit, jotka ovat olleet alueella vuosituhansia ja ovat pääosin muslimeja.
Valittua kansaa ei siten käytännössä ole enää missään.
Avioliittoa solmittaessa kysytään noin. Korinttolaiskirjeen kolmannestatoista luvusta voi sitten tutkia mitä rakkaus on ja tahtoa yrittää tehdä ja toteuttaa sitä.
Rakkauden teot saavat aikaan ja synnytävät rakkautta ja kaupanpäällisiksi tulee ihastumista ja kiintymystä pysyvänä ilmiönä.
Rakkauden tahtominen on sitä, että pannaan kaikki peliin sen rakkauden säilymisen ja kasvamisen vuoksi.
Kun Jumala on mukana tällaisessa rakastamisessa, niitä ihmeitä seuraa sitten vaikka millä mitalla.
Ihmeet eivät johda rakkauteen, mutta rakkaus johtaa ihmeisiin.
Jumala antaa muulle maailmalle ihmeitä merkkeinä siitä, että hän rakastaa valitsemaansa kansaa. Nykyisrael on Jumalan ihmeiden jatkuva temmellyskenttä. He eivät omalla käyttäytymisellään ansaitse niitä ihmeitä, vaan Jumala suoltaa niitä oman valintansa vuoksi ilman määrää ja toteuttaa kaikki Raamatussa antamansa lupaukset valitsemansa kansan ja lupaamansa maan suhteen meidän pakanain ihmettelevien silmäin edessä.
Se on ihmisen tehtävä pitää kiinni hyvinä ja pahoina päivinä Jumalasta. Ihmisten keskinäinen rakkaus on myös tahdon asia. Se on persoonallista, jos kaksi ihmistä tahtovat näin, se on mahdollista säilyttää, kuitenkin on oltava kipinä heti alussa.
Mistä me tiedämme menneiden aikojen ihmisistä, tietenkin ihmeitä tapahtuu kaikkina aikoina, ei kukaan muuten voi todistaa niistä, jollei ole nähnyt. Ei vain saa jäädä koukkuun dramatiikkaan.
opetti vielä 1980-luvulla psykologiaa. Hän kehui Freudia maasta taivaaseen ja piti tämän näkemyksiä totuutena, ja selitti kristinuskoa pitkälti psykologian pohjalta. Siis uskossa jo ollessaan. Ihmisten palvonta on epäjumalan palvontaa.
Tuntuu jotenkin kaukaiselta yrittää kuvailla Jumalasuhdetta tuollaisilla ihmistenvälisiin suhteisiin liittyvillä termeillä kuin ihastus ja rakastuminen... Tietysti näitä asioita on vaikea pukea sanoiksi, joten jos ne sinua auttavat hahmottamaan suhdetta mielessäsi, niin voit varmaan käyttää mitä sanaa vain. Itse en voi sanoa olevani "rakastunut" Jumalaan, tiedän vain että hän on olemassa ja on kaikkivaltias ja äärimmäisen hyvä ja tietää parhaiten, mikä meille on hyvästä, joten häneen kannattaa luottaa kaikessa.
En tiedä miksi jotkut ovat niin onnekkaita, että saavat konkreettisia merkkejä ja tai todisteita. En tosiaan tiedä, mutta olen yrittänyt ymmärtää. Itse olen niin käsittämättömän onnekas, että tosiaan olen saanut niin vahvoja todisteita, että tiedän Jumalan ja kuolemanjälkeisen elämän olevan olemassa, eli ei tarvitse vain uskoa. En ollut tehnyt mitään "ansaitakseni" noita merkkejä, vaan ihan ansaitsematta olen ne saanut.- Se toisaalta on juuri hienoakin, että Jumala välittää ja pelastaa kaikki, nekin jotka eivät sitä ole ansainneet omilla teoillaan.
Joka ilta rukoilen, että läheiseni saisivat myös sellaisia todisteita itse. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että miksi eivät saa, koska me nyt monet olemme sellaisia, että emme usko ennen kuin näemme. Itse olin enne ateisti ja olisi ollut ihan turva tulla minulle selittämään kristinuskosta, en olisi uskonut kuitenkaan. Tiedän siis, miten vaikeaa sen kertominen muille on.
Joten toivoisin todella, että kaikki saisivat näitä todisteita ja merkkejä. Siis ajatella miten helppoa se olisikaan, sitten kaikki alkaisivat uskoa Jumalaan! En ymmärrä, miksei niin käy. Olen yrittänyt selittää asiaa itsekseni niin, että koska nuo merkit ovat väistämättä yliluonnollisia, jotka keikauttavat koko maailmankuvan ihan toisenlaiseksi kuin ennen, niin ehkä se on joillekin liian pelottavaa tai turvatonta. Tai sitten heille annettaisiin merkki, mutta he ehkä alitajuisesti pelon takia torjuvat sen. Tai ehkä heidän on aika saada merkki jossain toisessa vaiheessa elämäänsä, tai sitten ehkä he uskovat ja löytävät Jumalan ilman merkkejäkin, jotka on ehkä varattu vaan meille paukapäisimmille.
Vaan vähät Nebukadnessar Jumalasta välitti,
ne hänen omat ihmeensä taisivat viedä hänen huomionsa.
Siis perussairaus oli narsismi ja itsekkyys, ylpeys,
välitulos eläinten seassa vaeltava
ja maan kastetta syövä ihmiseläin,
lähellä monta nykyajan vaeltavaa skitsoa.
Onneksi se oli vain välisaldo,
lopultahan Nebukadnessar antoi kunnian Jumalalle
ja hänen kuninkuutensa palautettiin.
Tämä tarina ja armolahjakeskustelu ovat kaksi eri asiaa.
Vaikken minä nyt malta olla kommentoimatta sitä,
että jos rakastettusi näyttää sinulle rakkautensa
yliluonnollisin sanoin ja teoin, niin kyllä se rakkauttasi lisäisi,
olettaisin.
Ja onhan Jeesus monelle somalille ja muulle muslimille
nimenomaan ilmestynyt yliluonnollisesti näyssä
ja tästä on alkanut ehkä marttyyriuteenkin
johtava rakkauskertomus Jeesuksen kanssa.
ja totuudessa, näin oli Herran osalta, samoin antoi voiman opetuslapsilleen Pyhän Hengen voimassa ja näin tapahtui. Myös tänään Herra tahtoo toimia samoin, kysymys kuuluu kenet lähettää eli onko ketään joka on valmis kaikesta luopumaan kuten opetuslapsensa luopuivat ja menivät ja tunnusteot toimivat, sillä ne ovat Herran opettamat ja Herra ei muutu vaan on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Paljon vaan toimitaan nimellisesti ilman Pyhän Hengen voimaa ja johdatusta, sillä Laodikea toimii ihmisen omassa voimassa väittäen olevansa rikas, vaikka ei edes innokkaasti halaja parhaimpia armolahjoja kuten profetoimista, se kertoo ongelman laadun tässä maallisen yltäkylläisyyden maailmassa, missä ihmisten sydämet ovat maallisissa ja huulilla Herra, mutta moniko Pyhässä Hengessä vaeltaa rakastaen Herraa ja halveksii Mammonaa. Aika harvat ja lisäksi ne, joilla ei ole maallista paljon, niin ei sekään todista, että sitä ei tavoittelisi hengellisen sijaan.