Minun maailmankatsomukseni koostuu kaikesta mitä olen elämäni aikana oppinut. Suoraan sanottuna en tunne oppineeni vielä paljoakaan, olen 23-vuotias ja minusta tuntuu että olen alkanut ajattelemaan omaa elämääni omin ajatukseni vasta noin 17-vuotiaana.
Perheeni kuuluu kristittyihin, samoin kaikki sukulaiseni. Emme kuitenkaan ole ikinä käyneet kirkossa muulloin kuin häissä, ristiäisissä tai muissa "pakollisisssa" menoissa. Itse rukoilin joka ikinen ilta iltarukokseni noin seitsemän vuotiaaasta viime talveen saakka. Jälkeen päin ajateltuna rukous oli vain tapa kerrata päivän tapahtumat ennen nukahtamista. jumala josta minulle oli kerrottu, oli vain kohde jolle jutella. Jos vierelläni olisi joka ilta hyvä ystävä, kertoisin samat asiat hänelle, vaikkakin kerronta ei olisi välttämättä yhtä suoraa, vaan joutuisin miettimään enemmän mitä asioita haluan kertoa täysin avoimesti ja mitkä ehkä jättää omaksi salaisuudekseni.. Jälkeen päin ajateltuna rukous oli rutiini, joka auttoin nukahtamaan kun asiat oli kuitattu pois mielestä.
Viime kesänä erosin kirkosta. Elämässäni ei ole tapahtunut mitään erityistä, ei suurta menetystä tai muuta joka olisi saanut minut "suuttumaan jumalan poissa-ololle" tai muuta vastaavaa. Olin lukenut tarpeeksi kirjoja, joiden perusteella muodostin oman käsitykseni tästä maailmasta. Minun maailmankatsomukseni mukaan jokaisen ihmisen maailma rakentuu perinnöllisten geenien sallimien mahdollisuuksien rajoissa omaksutusta tiedosta, jota päivittäinen ympäristö meille tarjoaa. Ihmisen tajuntaan tarttuu asoita sekä tiedostaen että tiedostamatta, jotka aivojen käsittelyssä liittyvät aikaisempaan tietoon, tai unohtuvat.
Lukiossa kävin neuropsykologian kurssin ja siellä käytiin perusteellisesti läpi mitä ihmisen aivoissa tapahtuu, mihin muisti perustuu jne. En ehkä muista tarkalleen oikeita termejä joita psykologian alalla käytetään, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan ihmisen ajatukset syntyvät aivosolujen muodostamista ketjuista ja ketjut sähköisistä impulsseista. Solujen väliset yhteydet vahvistuvat mitä useammin niitä käytetään. Toisin sanoen se tieto, että aakkoset menevät järjestyksessä a, b, c, d, e, f, g, h, i, j, k, l, m, n, o, p, q, r, s, t, u, v, w, x, y, å, ä ja ö on tarttunut minun päähäni koska olen toistellut ketjua tuhansia ja tuhansia kertoja elämässäni. Kun taas tieto, miten numerot sanotaan ranskan kielellä, ei ole tarrunut päähäni, koska en ole kuulllut numeroita toistettavan kovinkaan montaa kertaa.
Perheeni kuuluu kristittyihin, samoin kaikki sukulaiseni. Emme kuitenkaan ole ikinä käyneet kirkossa muulloin kuin häissä, ristiäisissä tai muissa "pakollisisssa" menoissa. Itse rukoilin joka ikinen ilta iltarukokseni noin seitsemän vuotiaaasta viime talveen saakka. Jälkeen päin ajateltuna rukous oli vain tapa kerrata päivän tapahtumat ennen nukahtamista. jumala josta minulle oli kerrottu, oli vain kohde jolle jutella. Jos vierelläni olisi joka ilta hyvä ystävä, kertoisin samat asiat hänelle, vaikkakin kerronta ei olisi välttämättä yhtä suoraa, vaan joutuisin miettimään enemmän mitä asioita haluan kertoa täysin avoimesti ja mitkä ehkä jättää omaksi salaisuudekseni.. Jälkeen päin ajateltuna rukous oli rutiini, joka auttoin nukahtamaan kun asiat oli kuitattu pois mielestä.
Viime kesänä erosin kirkosta. Elämässäni ei ole tapahtunut mitään erityistä, ei suurta menetystä tai muuta joka olisi saanut minut "suuttumaan jumalan poissa-ololle" tai muuta vastaavaa. Olin lukenut tarpeeksi kirjoja, joiden perusteella muodostin oman käsitykseni tästä maailmasta. Minun maailmankatsomukseni mukaan jokaisen ihmisen maailma rakentuu perinnöllisten geenien sallimien mahdollisuuksien rajoissa omaksutusta tiedosta, jota päivittäinen ympäristö meille tarjoaa. Ihmisen tajuntaan tarttuu asoita sekä tiedostaen että tiedostamatta, jotka aivojen käsittelyssä liittyvät aikaisempaan tietoon, tai unohtuvat.
Lukiossa kävin neuropsykologian kurssin ja siellä käytiin perusteellisesti läpi mitä ihmisen aivoissa tapahtuu, mihin muisti perustuu jne. En ehkä muista tarkalleen oikeita termejä joita psykologian alalla käytetään, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan ihmisen ajatukset syntyvät aivosolujen muodostamista ketjuista ja ketjut sähköisistä impulsseista. Solujen väliset yhteydet vahvistuvat mitä useammin niitä käytetään. Toisin sanoen se tieto, että aakkoset menevät järjestyksessä a, b, c, d, e, f, g, h, i, j, k, l, m, n, o, p, q, r, s, t, u, v, w, x, y, å, ä ja ö on tarttunut minun päähäni koska olen toistellut ketjua tuhansia ja tuhansia kertoja elämässäni. Kun taas tieto, miten numerot sanotaan ranskan kielellä, ei ole tarrunut päähäni, koska en ole kuulllut numeroita toistettavan kovinkaan montaa kertaa.
Vastaukset 34
Vanhimmat
(jatkuu)
Kun lapsi syntyy, hänellä ei ole minkäänlaista käsitystä aakkosten järjestyksestä, ranskan kielestä, uskonnoista tai jumalasta. Kaikki tieto karttuu pikku hiljaa, sitä mukaa mitä kehitys pystyy omaksumaan ja mitä ympäristö tarjoaa; koti, koulu, tv, kaverit, jne. Muistan ala-asteen uskontokirjat ja tarinat Jeesuksesta, Nasaretilaisesta joka oli viisas, hyväntahtoinen ja monien kunnioittama. Raamattu on täynnä hyviä elämän ohjeita, joista itse vielä kirkosta erottuanikin yritän muistaa esimerkiksi tämän: Anna minulle tyyneyttä hyväksyä se mitä en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa se minkä voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan. (tämän olen itse asiassa oppinut elokuvista..)
Minulle on samantekevää kuka sen on sanonut tai kenen uskontoon se kuuluu. Minulle on tärkeintä se, että kun kohtaan elämässäni haasteita, minulla on apunani jotakin mihin tukeutua. Voisin pitää omana raamattunani esimerkiksi Rhonda Byrnen kokoamaa Salaisuus -kirjaa. Se jos mikä on täynnä suurta elämän viisautta!
Minä erosin kirkosta, koska en tunne ajattelevani tai näkeväni maailmaa samalla tavalla kuin kristityn pitäisi. Minä en usko että olisi olemassa jokin suuri voima, jumala, joka on suunnitellut kaiken. Uskon että jokaisella ihmisellä on oman elämänsä avaimet kädessä. Se, sattuuko olevan suomalaisen pariskunnan sukusolujen tuotos vai zimbabwelaisen pariskunnan sukusolujen tuotos, ja missä kenenkin vanhemmat sattuvat asumaan, määrää osittain ketä me olemme. Mitä me itse teemme elämällämme määrittää paljon enemmän.
En halua kuulua mihinkään uskontoon, sillä minun kokemusteni perusteella kaikesta uskontoihin sisältyvästä suvaitsevaisuudesta huolimatta maailma on pullollaan ongelmia, jotka ovat peräisin eri uskontojen erilaisita näkemyksistä. Minullakin on omat pyhät asiani, mutta en puolusta niitä millään mitä en pystyisi todistamaan tässä ja nyt. Perustelen tekoni ja mielipiteeni tosiasioilla tästä maailmasta tässä hetkessä.
En missään nimessä väheksy tai syrji ihmisiä joilla on uskonto. Minä näen uskonnon välineenä käsitellä tätä maailmaa, tukena selvitä ongelmista. Uskonto, papit ja sen kirjat antavat valmiita vastauksia ja rutiineja joihin tukeutua kun ei itse tiedä mitä pitäisi tehdä. Jos jumalaan uskominen tekee onnelliseksi, olkoon niin. Siitähän tässä elämässä on kyse, onnelisuudesta.
Tekstini on melko keskeneräinen, mutta perustelen näkemyksiäni lisää mikäli siihen tulee tarvetta. Tämä tässä on vain minun mielipiteeni, mutta mikä rikkaus se onkaan että meillä on niin monia eri mielipiteitä; onpahan mistä ottaa virikkeitä omaa maailmankatsomustaan hioakseen! ;)
kirjoitus.
Ihminen on juuri niin onnellinen kuin itse uskoo,mutta kyse ei ole onnellisuudesta vaan siitä onko jumala olemassa vai ei?
Ei!
Ja onnellinen voi olla vaikka jumalaa ei olekkaan,sekin on vain uskosta kiinni.
Ihan kiva, että olet sitä mieltä että uskonto on kiva asia, jos ei osaa ajatella omilla aivoillaan. Kiva.
Jotain hiukan omituista tosin huomasin tekstissäsi, mm. tämän: "...kaikesta uskontoihin sisältyvästä suvaitsevaisuudesta huolimatta..."
Se syy miksi moni joutuu päivittäin kärsimään ennakkoluuloista ja suvaitsemattomuudesta on juurikin uskonnot. En ole koskaan tavannut suvaitsevaista uskovaista.
Ja niin kauan kuin on OK julkisesti, yhteiskunnallisten vaikuttajien sanoa, ettei ilman uskontoa voi olla moraalia, eikä uskontoja saa arvostella (kuten tunnut itsekin sanovan?), ollaan pahasti metsässä...
Kiitos mukavasta kirjoituksestasi. Voi kuinka kaltaisiasi olisi vaikkapa aluksi miljoona ja sitten pikkuhiljaa enemmän ja enemmän.
Suurin vihanaiheeni uskontoja (ei ihmisiä) kohtaan on juuri lasten indoktrinaatio. Kuten sanoit, ei yksikään lapsi osaa sen paremmin ranskaa, solubiologiaa kuin uskontoakaan. Johan tuon pitäisi osoittaa, ettei uskonto ole muuta kuin ihmisten luoma keino hallita. Mitä pitäisi ajatella uskovaisesta (varmaan hartaasti sellainen) saarnaajasta, joka iloitsi New Yorkin terrori-iskuista tai St Orleansin tulvakatastrofista osoituksena jumalan voimasta puuttua syntiseen elämään. Tai niistä uudestisyntyneistä, joiden mielestä on parempi antaa naisten kuolla kohdunkaulansyöpään kuin tarjota estävä rokote - kun se saattaisi lisätä esiaviollista seksiä.
Oikein hyvää kevään jatkoa sinulle!!
" Ei väellä, eikä voimalla, vaan MINUN HENGELLÄNI, sanoo Herra Sebaot." On ihanaa olla uskovaisen kodin nuori ja tietää että rajan takana meitä odottavat muut meille rakkaat ihmiset.
Ihmisten sydämestä lähtevät pahat ajatukset ja teot. Jumalahan kehoittaa meitä rakastamaan toisiamme.
Mutta kerranhan tulee aika, jolloin pahuus hävitetään....ja me kristityt riemuitsemme!
Jeesus vetää turpaan homoja, ateisteja, muslimeita ja muita 5 miljardia pahaa ihmistä. Heittää lopuksi tulijärveen. Sitä tulee olemaan niiiiiiiin riemukasta katsella, että en pysty edes sanoin kuvailemaan. Nytkin jo seisoo, kun vain ajattelenkin sitä.
nyt saakin vähän kyykyttää;)
sinunlaisi usein tekee itsemurhan kun elämä potuttaa: ystävt jättävät, poikaystävä pettää, sairastuu vavavasti, haaveet romuttuvat. Näin teki eräs teikäläinen parisen viikkoa sitten. Koki että tätä elämää ei kannata elää, ei uskonut kuoleman jäleen mitenkään homman jatkuva.
Tulevaisuutesi on synkän pessimistinen. Onneksi Jeesus Kristus on tullut itselleni konkreettisen todelliseksi ja näen Jumalan johtavan teitäni!
Menee varmaa jotenkin näin:
"Tulevaisuutesi on synkän pessimistinen. Onneksi Jeesus Kristus on tullut itselleni konkreettisen todelliseksi ja näen Jumalan johtavan teitäni!"
Eli voisko tosta rivienvälistä lukea , että uskiksilla on mukavaa kun autsvitsin keskitysleirin vanginvarijoilla ;)
PS. Alottajan tekstiä oli mukava lukea - siinä oli ajatusta.
Loistava esimerkki ns. omille koiville kusemisesta. Usein paras esimerkki uskontojen ja uskovaisten typeryydestä ovat heidän omat juttunsa ja harva uskonnoton/ateisti voisi toivoa parempaa esimerkkiä tästä kuin nimimerkin "elämässä kiinni" teksti. Hyvä nimimerkki "elämässä kiinni": Jatka ihmeessä kirjoitteluasi. Toimit loistavana varoittavana esimerkkinä siitä, mitä uskonnot idioottimaisimmillaan ihmiselle ja ajattelulleen tekevät. Muutamalla rivillä teet kristallinkirkkaasti selväksi sen, kuinka järkyttävän typeriä ja ihmisvihaisia te olette tajuamatta sitä itse. Onanoit ihmisen kuolemalla syistä, jotka ovat täysin idioottimaisia, olet peitellyn iloinen siitä, että "väärin" ajatteleva kuoli.
Kirjoita ihmeessä lisää.
Aika kypsää ajattelua 23-vuotiaalta ja olet oppinut kirjoittamaankin. Hienoa, sanoo vanha pappa, joka kirjoittaa työkseen.
Ne jyrää meitin...
Mut ihan oikeesti hei. Uskot Jumalaan?
Kui?
Ymmärtääkseni mikään uskonto ei pohjimmiltaan pyri käännyttämään ei-uskovia oman jumalansa uskoon. Tässä onkin tehtävä ero uskonnon ja uskovaisten välillä; kaikki uskossa olevat ihmiset eivät välttämättä suvaitse muita uskontoja. Raamatussa sanotaan, älä pidä muita jumalia. Siinä sanotaan myös rakasta lähimmäistäsi, sen sijaan, että yllytettäisiin tuhoamaan vääräuskoiset, tai muuta yhtä hullua.
Uskonnot itsessään eivät tee väärää, vaan ihmisten tulkinnat, joko liian tiukkaan tai liian löyhästi. Uskonnot eivät ole suvaitsemattomia, vaan ihmiset.
Mielestäni uskontoja saa arvostella jos niiden noudattaminen johtaa ihmisoikeuksien rikkomiseen. En ymmärrä mitä tarkalleen ottaen tarkoitat, kun sanot ettei ilman uskontoa voi olla moraalia, ja että tämä olisi yleinen, julinen mielipide. Mielestäni moraalia ei pidä etsiä kirjoista tai jumalista tai kenenkään valtaapitävän sanoista tai teoista, vaan jokaisen omasta käsityksestä siitä mikä on oikein ja mikä on väärin. Oikean ja väärän välinen ero on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen; oikea, hyvä teko saa aikaan hyvää oloa, ja väärä, "huono" teko saa aikaan pahaa oloa. Valta, himo ja muut "ei-puhtaat" hyvän olon aiheuttajat valitettavasti sotkevat kuvioita, pahasti.
Tässä eräs yli 50v "pappa".
Luettuani pitkän kirjoituksesí huomasin, että aika lailla samanlaisen prosessin kautta olen itsekin päätynyt nykyiseen maaimankatsomukseeni.
Olen tosin lähtöisin vielä uskonnollisemmasta kodista, vanhempani kuuluivat erääseen fundamentaaliseen lahkoon.
Olin kuitenkin aika tiedonhaluinen nuorimies ja kova lukemaan. Lainailin kirjoja paikallisesta kirjastosta ja luin niitä (osin salaa vanhemmilta) "synnillimpiä", kuten tähtitieteestä ja evoluutiosta, dinosauruksista ym.
Tästä kuitenkin seurasi se, että huomasin olevan muutakin kuin oman uskonlahkon opetus.
Aloin ajattelemaan itse.
Sen seurauksena elän omaa elämääni vapaana, ajattelevana ihmisenä, jotakuinkin onnellisena jopa, miettimättä kuolemanjälkeisiä rangaistuksia tai palkkioita.
Hyvää elämää sinulle.
Ymmärrän vastauksestasi, että Sinulle tärkein kysymys on jumalan olemassaolo. Itse pidän tuota kysymystä merkityksettömänä; niin kauan kuin asiaa ei pystytä todistamaan tieteellisesti, ja siitä huolimatta miljoonat ihmset uskovat, minun mielestäni asiasta kiisteleminen on turhaa.
Ihmiset HALUAVAT uskoa jumalan olemassa oloon, koska se on heille tärkeää. Ehkä minulle tai Sinulle se ei ole tärkeää. Ehkä se mikä on tärkeää Sinulle, ei ole tärkeää minulle, ja päin vastoin. Ja silti me kaikki voimme olla onnellisia, kukin omalla tavallamme. Mahtavaa!
EI tässä siitä olekaan kyse ;o)
Tuo mystinen "yleinen mielipide" johon viittaan on se, joka usein kyseenalaistaa populististen poliitikkojen ja muiden oikeassa olemisen eksperttien suulla ateistisen moraalin mahdottomuuden.
Harva on niin skarppi kaveri, että tajuaa tuon, mitä sinä kirjoitat. Ja siihen ensimmäiseen lauseeseen vastaan uskovaisten tapaan:
Matt. 28:19
;o)
Että harva on yhtä skarppi kaveri kuin sinä, että on tajunnut asiat noin kuin sinä kirjoitat.
(tuu meni viksi)
Kiteytit ajatukseni kahteen viestiin :o Olen samaa mieltä uskonasioista kanssasi.
Kirjoitus oli oikein hyvä ja selkeä :)!
Heh, olet aivan oikeassa tuon Matteuksen kanssa :)
Tässä on hyvä artikkeli aiheesta: http://www.tylkkari.fi/turun-ylioppilaslehti/missa-on-usko
Kyseisessä artikkelissa ateisti kyselee pyhyyden perään; ortodoksisen ja katolisen kirkon papit eivät tyrkytä omaa uskontoaan, luterilaisen "nettipapin" vastauksesta ei voi sanoa samaa täydellä varmuudella..
Ehkä haluan vain olla "hyväuskoinen", ja minun maailmankatsomukseni mukaan uskonnot eivät kilpaile keskenään kansan enemmistön suosiosta ;)
Kiitos vastauksestasi!
Olen kanssasi samaa mieltä, että "uskonto on vain ihmisten luoma keino hallita". Ja nimen omaan ihmisten, ei kenenkään yksilön tai kuninkaan. Ajatus jumalasta on varmasti ollut ihmisten mielessä kautta aikojen; ihmeellisiä luonnon mullistuksia on vaikea käsittää vielä tänäkään päivänä, saatikka vuosituhansia sitten, ilman minkäänlaista tieteellistä tutkimusta tapahtumien todellisista syistä.
Ilman parempaa tietoa täytyy luottaa vain tunteeseen; Pelkoa aiheuttava ukkosen jyrinä ja salamointi saavat kenet tahansa ymmärtämään, että ihminen on pieni olento maailmankaikkeudessa. Hyvän elämän toivossa on alettu osoittaa kunnioitusta luontoa kohtaan, tai annettu sille jopa inhimillisiä piirteitä, tehty ymmärryksen ylittävästä voimasta yli-inhimillinen, jumalallinen.
En tunne ihmisen historiaa kovin hyvin, mutta voisin kuvitella jotakin tämän suuntaista.
Oletko huomannut, kuinka Suomessa, jossa evlutkirkko ei ole joutunut kilpailemaan, ollaan kovin, kovin huolissaan islamista.
Suomessa luterilaisuus on niin selvästi normi, että täällä ateistitkin tuntuvat olevan luterilaisia... Lähinnähän tuokin lause tarkoittaa vain sitä, että suomalaiseen kulttuuriin jo kauan ennen kristinuskoa kuulunut "me ja muut" -asenne, naapuriapu ja -viha, herraviha ja -pelko, sekä ns. reilu meininki (the thing we have in FInland) on omittu luterilaisiksi piirteiksi, vaikka ne taitavat olla vanhempaa perua?
Lawl! Kaverilla on nimimerkkinä "Hepo&Piri" ja vielä yrittää piristää toisten elämää..
Tosi hienosti kirjoitettu! :)
Minusta monet uskovaiset elää hyvällä moraalilla että pääsevät paratiisiin :/ . Mutta mikäs sen kauniimpaa kun ihminen(ateistit) elää hyviä elämäntapoja noudattaen ilman palkintoa paratiisista.
Niin, kyllä mielummin ajattelen asian niin, että minulla on vain tämä yksi elämä, ja kun se päättyy, se päättyy. Sekä kehoni että mieleni hajoaa (oppimani mukaan) hiiliatomeiksi, jotka toivottavasti tulevat olemaan osa uutta elämää, pienen pieninä rakennusaineina bakteerissa, kukassa, ketussa tai kalassa, mulassa tai ilmakehässä. Ihmisen "sielu" kuolee kun aivotoiminta loppuu. Jonkun mielestä tämä on ehkä surullista, mutta minut se saa vain arvostamaan jokaista päivää jonka saan olla elossa ja ihmetellä sitä sattumien summaa, että olen ajattelevana olentona moitteettomasti toimivan kehon herrana. Kaikkien universumien keskellä, juuri minä, tässä ja nyt!
Tarkoitus on nauttia TÄSTÄ elämästä, ja kunnioittaa myös muiden elämää. Kuulostaa kliseiseltä, mutta jokainen päivä on pala paratiisia, jos itse niin haluaa.
Ylös
Sanon tuolla tekstin alussa, että "Olin lukenut tarpeeksi KIRJOJA, joiden perusteella muodostin oman käsitykseni tästä maailmasta". Alkoi naurattamaan koko lause! Mutta totta se on, eihän näistä asioista kukaan PUHU, mutta niistä on helppo lukea kirjoista. Tai vielä parempi jos pääsee keskustelemaan keskustelupalstoilla ;)
Keitä ovat ne 700 000 000, joitä et laske samaan porukkaan? Kumminkin 8,5% maailman väestöstä...
Kuka huomaa, mitä puuttuu tästä ja kuka arvaa miksi?
Kirjoitin tägin 〈hyymör〉
Ja sitten olin kirjoittavinani
〈 〉 Kuka huomaa mitä puuttuu tästä...
Nää poistaa kaikki tägit näjemmä...
""Olin lukenut tarpeeksi KIRJOJA, joiden perusteella muodostin oman käsitykseni tästä maailmasta".
Kirjat ja kirjoitustaito nyt vaan sattuu olemaan tämän lajin tapa tallentaa ja jakaa kollektiivista tietoa.
Kirjoista, internetistä, mistä tahansa lähteestä tulee tietoa ja "tietoa".
Täytyy vaan omassa pienessä päässään yrittää seuloa, mikä on totta, mikä ei.
Pitää _päissään_ jokaisen yrittää seuloa...
;o)
Minä en ole koskaan uskonut jumaliin. Noh enkeleihin kylläkin lapsena, mutta se oli silloin kun uskoin myös keijukaisiin ja joulupukkiin. Olen aina ollut utelias ja kyseenalaistin jo lapsena asioita. Minulle mikään ei ollut itsestäänselvää.
Pidän uskontoja järjettöminä ja pahimmillaan uskonnot ovat erittäin tuhoisia. Uskontoja ja jumalia on monia ja jokainen sanoo sen oman uskonnon ja jumalan olevan se ainoa oikea, ja muut ovat vääräuskoisia ja muiden jumalat epäjumalia.
Minulla ei ole koskaan ollut ainoatakaan syytä miksi minun pitäisi jumaliin uskoa, elän hyvää elämää, ja omaan myös korkean moraalin. Oli aika jolloin asiat eivät kohdallani olleet hyvin, mutta silloinkaan en apua jumalilta pyytänyt vaan minua auttoivat omaiseni, ystäväni ja lääkärit (psykiatri). Kuolemaa en osaa pelätä, se tulee kun on tullakseen eikä minua enää ole. Elän tämän ainoa elämän niin hyvin kun osaan ja nauttien pienistäkin asioista.
Rippikoulua en käynyt kun kyselin vanhemmiltani jo paljon ennen ajankohtaa miksi sinne pitää mennä. Kirkosta erosin heti 18 vuotta täytettyäni. Vanhempani eivät asiasta olleet juurikaan mitään mieltä (eivät usko jumaliin mutta kuuluvat kirkkoon) sain heiltä täyden tuen. Muille sukulaisilleni en ole pitänyt tarpeellisena asiasta kertoa, kerron jos tulee puhetta. Se etten usko jumaliin kuuluu minuuteeni ja on aina ollut ja tulee aina olemaan osa minua.
Jatkoja ja hyvää elämää sinulle.
Jos ei oma riitä ;o)
Olet oikeassa suunnassa kehityksessä, sillä ole itse käynyt aikanaan tuon saman läpi
Olen luopunut myös aatteista, sillä ne ovat vain uskonnon jatkeita, jotka suorittavat uskonnon pahat työt niiden puolesta
Uskonnot ja aatteet ovat hyvän ideoita mutta elävä elämä on aivan muuta, ja siitä syntyy ristiriita, jolle ei näy loppua
Maailma muuttuu, ja maailmankatsomuksen, on seurattava aikaa, jotta se ei jämähtäisi kiinteäksi totuudeksi, niinkuin uskonnoille ja aatteille on käynyt, ja todellisuus elävä todellisuus on ajanut niiden ohi
Totuus on ajaton ja sanaton, ja vaikka se on sama, niin se on joka hetki oivallettava uudelleen, muuten se saattaa muuttua kiinteäksi.
Ihmine tallentaa asiat nykyhetkessä mielikkuvina ja tallentaa ne joko hyvänä tai pahana asiana, mutta jos emme tee tuollaista tallennusta, katsomme sitä sellaisena kun se on, niin tallennettu, ei muodostu seuraavan asian ymmärtämiselle esteeksi, eikä se, silloin muutu kiinteäksi tiedoksi
Olen useimpien ajatuksiesi kanssa samalla linjalla :)