Kysyin samaa hetki sitten muualla mutta täällä toivon että saan vastauksen :)
Eli miksi juuri kristinusko?
Miten voi olla varma että juuri kristinusko on se "oikea" uskonto?
On tooooodella monia eri uskontoja. kristinuskoa paljon vanhempiakin. Myös kristinuskon sisällä on yhtämonta tulkintaa kuin on ihmisiä...
Ja raamattu? Kirja täynnä ristiriitaisuuksia, 2 eri luomiskertomusta, vanhaan testamenttiin varastettu tarinoita hieman muokattuina (huom. Mesopotamia), uudessa testamentissä asioita kahteen kertaan kerrottuna eri tavoilla... jne.... (Ja voin luvata että kaikki nämä on täyttä faktaa).
Siis miksi? Miten teitte valinnan? Vai "kasvoitteko" uskoon ja aisiaa ei ole tarkastettu kriittisesti?
Eli miksi juuri kristinusko?
Miten voi olla varma että juuri kristinusko on se "oikea" uskonto?
On tooooodella monia eri uskontoja. kristinuskoa paljon vanhempiakin. Myös kristinuskon sisällä on yhtämonta tulkintaa kuin on ihmisiä...
Ja raamattu? Kirja täynnä ristiriitaisuuksia, 2 eri luomiskertomusta, vanhaan testamenttiin varastettu tarinoita hieman muokattuina (huom. Mesopotamia), uudessa testamentissä asioita kahteen kertaan kerrottuna eri tavoilla... jne.... (Ja voin luvata että kaikki nämä on täyttä faktaa).
Siis miksi? Miten teitte valinnan? Vai "kasvoitteko" uskoon ja aisiaa ei ole tarkastettu kriittisesti?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulin pienenä että Jeesus on taivaassa ja kuuntelee sieltä rukouksia, ja vastaa niihin. En tiennyt juurikaan muuta Jeesuksesta, koska vanhempani ovat ateisteja, ja jäin itsekseni ihmettelemään tätä. Rukoilin Jeesukselle kasan vaatimuksia, eikä niitä tietenkään toteutettu, koska ne olivat kiukkuisen lapsellisia ja turhamaisia pyyntöjä. Hieman vanhempana minulla oli ongelmia elämässäni, ja rukoilin että jos Jeesus olet siellä, niin auta minua. En saanut mitään vastausta, mutta tunsin miten jokin vahva voima alkoi vetämään minua kristinuskoa kohti, hämmentyneenä laitoin sille jarrut, en ollut silloin yhtään valmiv tulemaan uskoon, ja ihmettelin miksi sellainen voima tuntui minua puoleensa vetävän. Elämä jatkui, en tullut rippikoulussa uskoon, siellä olin vain ahdistunut, ja vielä meni muutama vuosi. Selvisin auto-onnettomuudesta vammoitta, ja kaverini myös, hieman epäillen aloin sitten silloin tällöin rukoilla, vaikka en ottanut uskoa vastaan. Tämä sama kaveri pelastui eräästä hengenvaarasta vesillä, virtaavasta joesta, minulle tuli yöllä sellainen tunne että täytyy rukoilla hänen puolestaan, ja sitten rukoilin. Seuraavana päivänä hän toi minulle lainaamansa farkkutakin: vettä valuvana, ja kertoi miten joku oli kiskonut hänet viime hetkillä sieltä rannalle. Selvisin huumediilereiden virittämästä ansasta ilman että se aine vaikutti minuun mitenkään, ja muutama muukin juttu tuli siihen lisäksi.
Eräänä päivänä päätin ottaa selville siitä Raamatusta, mitä siellä lukee, ja kuka se Jeesus on. Luin koko Raamatun läpi. Kun lemmikkieläimeni kuoli karattuaan ulos ikkunasta, kaverini luona rukoilimme, ja yliluonnollinen rauha laskeutui meidän yllemme, ihmettelimme sitä tunnetta molemmat.
Menin seuraavana sunnuntaina kirkkoon, ja aloin käydä siellä sen jälkeen, tiesin jo että siellä se Jeesus on, taivaassa, ja kuulee meidän rukouksemme, ja suojelee ja varjelee kun sitä häneltä itse pyytää.
http://koti.phnet.fi/petripaavola/