Olen yhdistänyt ateismin ja kristinuskon. Olen uudestisyntynyt uskovainen Jeesuksen oma, antanut elämäni Jeesukselle, mutta en usko Jumalaan, eli olen täysi ateisti, kuulostaako skitsofreniselta?
Minun on ollut pakko päätyä tähän lopputulokseen koska en usko Jumalaan, mutta Pyhä henki sisimmässäni kirkastaa minulle raamatun sanaa ja Jeesuksen.
Semmoinen laulu tai virsi on, jossa lauletaan että: "risti vain, risti vain, on mun kunniaani..." jne. Se kuvaa hyvin omaa vaellustani ilman yliluonnollista Jumal-olentoa. Olen nähnyt semmoisen profetaalisen unenkin tässä joku yö takaperin jossa oli viaton ihminen pahassa ja julmassa maailmassa, ja orjantappurakruunu. Se kuvaa mielestäni ihmisen elämää maailmassa jossa ei ole Jumalaa.
Koska Pyhä henki on sisimmässäni, luen mielelläni raamattua ja erityisesti evankeliumeita kaikkein mieluimmin, se tuo sisältöä ja syvyyttä elämään. Jeesus on numero yksi, Jeesus ensin, sitten vasta kaikki muu.
Jumalaan en kuitenkaan usko, en usko mihinkään yliluonnolliseen. Uskon evoluutio teoriaan ja sattumaan. Vaikka mikä olisi, niin siitä pidän kiinni että Jumalaan en rupea uskomaan koska olen laskelmani tehnyt, laskelmani pitävät hyvin, Jumalaa ei ole olemassa.
Jeesuskin sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule näkyvällä tavalla että voitaisiin sanoa se on täällä tahi tuolla, vaan Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä"
Minun on ollut pakko päätyä tähän lopputulokseen koska en usko Jumalaan, mutta Pyhä henki sisimmässäni kirkastaa minulle raamatun sanaa ja Jeesuksen.
Semmoinen laulu tai virsi on, jossa lauletaan että: "risti vain, risti vain, on mun kunniaani..." jne. Se kuvaa hyvin omaa vaellustani ilman yliluonnollista Jumal-olentoa. Olen nähnyt semmoisen profetaalisen unenkin tässä joku yö takaperin jossa oli viaton ihminen pahassa ja julmassa maailmassa, ja orjantappurakruunu. Se kuvaa mielestäni ihmisen elämää maailmassa jossa ei ole Jumalaa.
Koska Pyhä henki on sisimmässäni, luen mielelläni raamattua ja erityisesti evankeliumeita kaikkein mieluimmin, se tuo sisältöä ja syvyyttä elämään. Jeesus on numero yksi, Jeesus ensin, sitten vasta kaikki muu.
Jumalaan en kuitenkaan usko, en usko mihinkään yliluonnolliseen. Uskon evoluutio teoriaan ja sattumaan. Vaikka mikä olisi, niin siitä pidän kiinni että Jumalaan en rupea uskomaan koska olen laskelmani tehnyt, laskelmani pitävät hyvin, Jumalaa ei ole olemassa.
Jeesuskin sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule näkyvällä tavalla että voitaisiin sanoa se on täällä tahi tuolla, vaan Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä"
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei tuo kristilliseltä kuulosta, mutta se ei taida sinua häiritä. Sinulla on oikeus uskoa kuten haluat. Yksityisusko on kuitenkin yksityisuskoa. Siltä puuttuu yhteisön tuki. Mutta se ei taida sinua paljon häiritä...
"Yksityisusko on kuitenkin yksityisuskoa. Siltä puuttuu yhteisön tuki."
Miksi ihmisen usko tarvitsisi jotain yhteisöä tukemaan ja rajoittamaan omaa uskoaan? Eikö ihmisellä ole oikeutta omanlaiseensa uskoon, vai eikö useimmilla ihmisillä sitten ole uskallusta uskoa ilman että on joku yhteisö taputtelemassa selkään ja vakuuttelemassa, että kyllä sinun uskosi on oikein hyvä?
Juuri tämän takia olen vieraantunut järjestäytyneistä uskonnoista. Minulle usko on henkilökohtainen asia, johon millään yhteisöllä tai auktoriteetilla ei pitäisi olla määräysvaltaa.
Sehän tässä onkin se ongelma, että minkä yhteisön tuki olisi se oikea. Joku vuosi sitten kirkon tutkimuskeskus ilmoitti, että pelkästään Suomen evl kirkon piirissä toimii puolentoistasataan erilaista ryhmittymää. On siis niin monta jollain tapaa erilaista käsitystä Raamatusta.
Sen takia minä ajattelenkin, että miksi minun ja minun luojani välillä pitää olla sellainen uskomussekamelska. Minusta uskonnoilla, kirkoilla, papeilla ja muilla seurakuntalaisilla ei ole mitään oikeutta asettua taivaan ovenvartijoiksi minun ja luojani väliin. Aivan kuin joku tulisi minun ja maallisten vanhempieni väliin.
jossa tahdot ottaa asiasi esiin ja testailla kuinka kaiku vastaa?
Jos olisit tosi erakko, et viitsisi kysellä muiden ajatuksia. Onneksi Jumalaa ei voi sahata mieleisekseen. Tai jonkunlaisen veistetyn kylläkin. No, et varmaan saa suurta kannatusta, mutta ehkä tuo on se mitä tarvitset. Aina saa anoa lisää ymmärrystä. Eikä sinun tarvitse kenellekään puolustella uskomustasi sillä jokainen vastaa vain itsestään Jumalan edessä. Siinä mielessä tämän asian ajattelu on tärkeä kysymys elämässä.
Omaan uskontunnustukseeni kuuluu myös yhteisö ja uskon yhteys. Eihän se tietenkään sillä tavalla pakollista ole, että voitaisiin vaatia kaikille samaa. Meillä on uskonnon vapaus. Moni kuitenkin kokee, että sellainen usko on turvallisempi, luotettavampi ja antoisampi, johon toisetkin sitoutuvat. Yhteisiä uskontoja on myös pohdittu ja testattu jo vuosisatoja, niistä on pahimmat säröt hioutuneet vuosisatojen kuluessa. Mutta voithan sinäkin pitää aina tarvittaessa yksin "oman kirkolliskokouksen" ja päättää uskosi muuttamisesta, vaikka päivittäin.
Jos tarkoitat ateismilla sitä, että et usko jonkun uskonnon määrittelemään Jumalan olemukseen tai jopa persoonaan, niin sitten minäkin olen asteisti. Ei sitä voi kukaa tietää ennen sen mahdollista ilmestymistä.
Minä ajattelen oikeastaan pääuskontomme uskontunnustuksemme tavoin, että Jumala on se, joka on luonut kaiken. Sitä siis nimitetään suomen kielessä kuusikirjaimisella sanalla Jumala. Minun Jumalani on siis kaiken uskonnollisen spekulaation yläpuolella, koska se on ollut ennen kaikkea. Luomistyön seurauksena on syntynyt vasta ihmisen tietämättömyydestä johtuen erilaisia uskomusjärjestelmiä, uskontoja, taikauskoja, pyhiä kirjoja jne.
sitoutumaton ajattelija kirjoitti:
"Jos tarkoitat ateismilla sitä, että et usko jonkun uskonnon määrittelemään Jumalan olemukseen tai jopa persoonaan, niin sitten minäkin olen asteisti. Ei sitä voi kukaa tietää ennen sen mahdollista ilmestymistä.
Minä ajattelen oikeastaan pääuskontomme uskontunnustuksemme tavoin, että Jumala on se, joka on luonut kaiken. Sitä siis nimitetään suomen kielessä kuusikirjaimisella sanalla Jumala. Minun Jumalani on siis kaiken uskonnollisen spekulaation yläpuolella, koska se on ollut ennen kaikkea. Luomistyön seurauksena on syntynyt vasta ihmisen tietämättömyydestä johtuen erilaisia uskomusjärjestelmiä, uskontoja, taikauskoja, pyhiä kirjoja jne."
Minä en todellakaan usko minkäänlaiseen Jumalaan. Uskon että olemme vain sattumalta syntynyttä arvotonta karjaa täällä planeetalla joka kiertää aurinkoa, elämällä ei ole mitään tarkoitusta. En usko mihinkään korkeampaan voimaan, en mihinkään Jumalaan, en suomalaiseen, en israelilaiseen, en intialiseen, en mihinkään.
Uskon että ihminen on kehittynyt itsestään jostakin apinankaltaisesta esi-isästä sattumalta. Uskon että kaikki on syntynyt itsestään miljardien vuosien kuluessa, mitään ei ole luotu. Minulla ei ole Jumalaa.
Jumalaa ei ole.
Niin, jumalattomuuden seurauksena on helposti arvottomuus.
Ateistiuskovainen, kirjoitit uskovasi Jeesukseen, muttet Jumalaan. Lopuksi lainaat Jeesuksen sanoja Luuk. 17:20-21:stä. Millaiseen Jeesukseen uskot, jos lainaat Jeesuksen sanoja Jumalan valtakunnan tulemisesta, mutta et kuitenkaan usko Jumalan olemassaoloon? Jos ajattelet Jumalan valtakunnan olevan vain ihmisen sisäinen valtakunta, ja "Jumalan" ajateltaisiin olevan vain pelkkä kielikuva tai jotain ihmisen sisältä löytyvää, niin silloin ollaan lähempänä itämaisia uskontoja ja New Age-ajattelua kuin kristinuskoa. Kiellät samalla myös kolminaisuusopin.
Jumalan valtakunta oli Jeesuksen julistuksessa hyvin tärkeä ja keskeinen teema. Evankeliumit ovat täynnä viittauksia Jumalan valtakuntaan. Yllä mainittu Raamatun kohta on ainoa kohta koko Uudessa testamentissa, jossa Jumalan valtakunnan sanotaan olevan sisäisesti meissä. Ja tämäkin on vain vuoden -38 käännöksessä. Uusi Kirkkoraamattu (-92) ja Raamattu Kansalle UT kääntävät kohdan "sisäisesti teissä" sanoilla "teidän keskellänne". Kreikankielinen sana, joka alkutekstissä on, on mahdollista kääntää molemmilla tavoilla. Käännös "sisäisesti teissä" tekee Jumalan valtakunnasta enemmän tai vähemmän psykologisen asiantilan, jota tulkintaa taas muut viittaukset Jumalan valtakuntaan eivät tue.
Lisäksi jakeiden Luuk. 17:20-21 tulkinnassa auttaa historiallisten taustatietojen ymmärtäminen. Juutalaiset olivat tuolloin Rooman vallan alaisina ja he odottivat Messiasta, joka oli luvattu Vanhassa testamentissa. Tuon ajan yleisen käsityksen mukaan odotettiin Messiasta, joka tuhoaisi jumalattoman miehitysvallan ja toisi Jumalan valtakunnan juutalaisten keskuuteen. Jeesus halusi torjua tämän käsityksen Jumalan valtakunnasta ja Messiaan tehtävästä.
Fariseukset olivat evankeliumien mukaan Jeesuksen vastustajia. Miksi Jeesus olisi sanonut Jumalan valtakunnan olevan sisäisesti hänen vastustajissaan? Sen sijaan Jumalan valtakunta oli heidän keskellään Jeesuksen persoonassa. Jeesus tuli julistamaan Jumalan valtakuntaa ja tekemään Isän tahdon, eli sovittamaan ihmiskunnan synnit.
Jumalan valtakunta on siis selkeästi ihmisen ulkopuolella oleva ja ulkopuolelta tuleva, ei mitään sellaista, jonka ihminen voisi itse luoda tai löytää itsestään. Ihminen voi kuitenkin päästä sisälle Jumalan valtakuntaan, eli uskomalla Raamatun ilmoittamaan Jeesukseen pelastuu.
tomu kirjoitti:
"Jumalan valtakunta oli Jeesuksen julistuksessa hyvin tärkeä ja keskeinen teema. Evankeliumit ovat täynnä viittauksia Jumalan valtakuntaan."
Voi pyhä yksinkertaisuus!
Tuo on noin koska Jeesus tarkoitti Jumalan valtakunnalla meidän SISÄISTÄ tilaamme.
"Uusi Kirkkoraamattu (-92) ja Raamattu Kansalle UT kääntävät kohdan "sisäisesti teissä" sanoilla "teidän keskellänne"."
Voi pyhä yksinkertaisuus toisen kerran!
Teidän keskellänne on sama kuin sisäisesti teissä, teidän keskellänne tarkoittaa samaa kuin sisäisesti teissä.
"Käännös "sisäisesti teissä" tekee Jumalan valtakunnasta enemmän tai vähemmän psykologisen asiantilan, jota tulkintaa taas muut viittaukset Jumalan valtakuntaan eivät tue."
Mitkä muut viittaukset? Jeesus tarkoitti Jumalan valtakunnalla aina sisäistä tilaa eli psykologista asiaintilaa.
"Fariseukset olivat evankeliumien mukaan Jeesuksen vastustajia. Miksi Jeesus olisi sanonut Jumalan valtakunnan olevan sisäisesti hänen vastustajissaan?"
Voi pyhä yksinkertaisuus kolmannen kerran!
Tätä argumenttia on käytetty minua vastaan ennenkin esim. Jehovan todistajien toimesta. Ne vain sattuivat tuossa tapauksessa olemaan fariseuksia, ei Jeesukselle ole väliä kenelle hän puhuu hän saarnasi kaikille ihmisille ihmisinä. Kyllä Jumalan valtakunta on tarkoitettu myös fariseuksille. Jeesus sanoi: "En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä". Jeesukselle ei ollut väliä ketä kuulijat sattuivat olemaan. Ennenkaikkea evankeliumin sanoma on tarkoitettu raamatun lukijalle.
"Sen sijaan Jumalan valtakunta oli heidän keskellään Jeesuksen persoonassa."
Voi pyhä yksinkertaisuus neljännen kerran!
Ei Jumalan valtakunta ole sidottu näkyväiseen maanpäälliseen Jeesukseen joka kävelee maanpäällä. Jumalan valtakunta on aina siellä missä on lähimmäisenrakkautta. Jumalan valtakunta on ollut usein maanpäällä Jeesuksen jälkeenkin jo 2000 vuotta.
"Jumalan valtakunta on siis selkeästi ihmisen ulkopuolella oleva ja ulkopuolelta tuleva, ei mitään sellaista, jonka ihminen voisi itse luoda tai löytää itsestään."
Väärin. Jumalan valtakunta löytyy ihmisestä itsestään. Lue vertaus laupiaasta samarialaisesta.
Jumalan valtakunta on Jeesuksen julistuksen pääkäsitteitä ja sitä on kristillisessä teologiassa tulkittu monella tavalla. Vanhan testamentin ilmaisu merkitsee Jumalan kuninkuutta kaikkien inhimillisten valtakuntien vastakohtana.
Jeesuksen julistuksessa oli uutta se, että Jumalan valtakunta oli hänen persoonassaan, puheissaan ja teoissaan läsnä jo ennen muiden valtakuntien häviötä. Jeesus näki suorittamissaan parannusteoissa todisteen Jumalan valtakunnan voitosta ja pimeyden valtakunnan häviöstä.
Jeesus korosti, ettei hänen valtakuntansa ole tästä maailmasta. Uuden testamentin mukaan Jumalan valtakunnan lopullinen tuleminen tapahtuu historian lopussa.
Sanonta "Sisäisesti teissä" tarkoittaa sitä, että jokin tai jotakin on ihmisessä itsessään, so. ihmisen sisällä. Sen sijaan "teidän keskellänne" tarkoittaa, että jokin tai jotakin on ihmisten keskuudessa tai heidän keskellään. Se on silloin ihmisten ulkopuolella. Kieliopillisesti näillä kahdella sanonnalla on selkeä ero.
Eräs tärkeä Raamatun tulkintasääntö on, että selvät kohdat selittävät epäselviä kohtia, ei koskaan päinvastoin. Jos jakeessa Luuk. 17:21 on "sisällisesti teissä" (-38), mutta muut evankeliumien viittaukset Jumalan valtakuntaan eivät tue tulkintaa Jumalan valtakunnasta ihmisen sisäisenä tilana, niin niitä muita kohtia (esim. Matt. 3:2; 18:1-4; Luuk. 9:11, 60, 62; 18:24-25, 29) ei tule tulkita tämän yhden jakeen (Luuk. 17:21) valossa. Ei varsinkaan, kun alkukielen sana voidaan kääntää molemmilla tavoilla (sisäisesti teissä tai teidän keskellänne). Tekstin merkitykseen vaikuttaa oleellisesti, kumpi käännösvaihtoehto valitaan.
Jeesus oli tosiaan valmis keskustelemaan kaikkien ihmisten kanssa. Tässä Raamatun kohdassa (Luuk. 17:20-21) Jeesuksen keskestelukumppanit sattuivat olemaan fariseuksia, joka on otettava huomioon jakeiden tulkinnassa, samoin kuin fariseusten ajattelutapa ja käsitykset Messiaan tehtävästä ja Jumalan valtakunnan tulemisesta.
Jumalan valtakunta on tarkoitettu kaikille ihmisille. Oli ihminen sitten fariseus tai publikaani (Luuk. 18:9-14), hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan uskomalla Jeesukseen. Jeesus tuli kutsumaan syntisiä, ei vanhurskaita. Jumalan valtakunta on tarkoitettu myös fariseuksille, mutta ihmisen oma vanhurskaus voi olla esteenä Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi. Ainoa Jumalalle kelpaava vanhurskaus on Jeesuksen vanhurskautta.
Jumalan valtakunta ei ole sidottu mihinkään aikaan eikä paikkaan. Jeesus tuli julistamaan sanomaa Jumalan valtakunnasta (Matt. 9:35), mutta samalla Jumalan valtakunta oli jo tullut maan päälle Jeesuksen persoonassa ja hänen toiminnassaan (Luuk. 11:20). Jumalan valtakunta ilmenee siellä, missä Jumalan tahto saa toteutua. Isä meidän -rukouksessa viitataan tähän: "Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niin kuin taivaassa." Lähimmäisenrakkaus varmasti kuuluu Jumalan tahtoon.
Vertauksessa laupiaasta samarialaisesta (Luuk. 10:25-37) ei suoraan puhuta Jumalan valtakunnasta. Vertauksessa eräs lainoppinut kiusaten kysyi Jeesukselta, mitä hänen tulisi tehdä, jotta hän saisi iankaikkisen elämän. "Iankaikkinen elämä" tässä viittaa Jumalan valtakuntaan, mutta opetus Jumalan valtakunnasta ei ole tämän vertauksen sanoma.
Koko tuo sinun kirjoituksesi ja kaikki nuo raamatun paikat viittaavat siihen että Jumalan valtakunta on sisäinen tila meissä ihmisissä. "Tulkaa lasten kaltaisiksi"
Sisäisesti ja keskellänne ovat yksi ja sama asia.
Jumalan valtakunta ei ole käsinkosketeltava asia joka voidaan nähdä.
Olisi väärin sanoa Jumalan valtakunnan olevan vain ihmisen sisäinen tila tai ihmisen ulkopuolella oleva paikka tai asia. Olen halunnut korostaa Jumalan valtakunnan olevan ihmisen ulkopuolella vastapainona väitteellesi valtakunnasta ihmisen sisäisenä tilana. Olen kuitenkin maininnut ihmisen voivan päästä sisälle Jumalan valtakuntaan uskomalla Jeesukseen. Siinä mielessä voidaan sanoa Jumalan valtakunnan olevan ihmisessä sisäisesti. Se on kuitenkin tullut ihmiseen ulkopuolelta. Se ei ole olemassa ihmisessä itsessään. Mihin Jeesusta silloin tarvittaisiin, jos Jumalan valtakunta olisi jo ihmisessä?
Voisi sanoa Jumalan valtakunnan muuttavan ihmisen sisäistä tilaa. Ihminen uskoessaan Jeesukseen saa syntinsä anteeksi, pääsee osalliseksi ikuisesta elämästä jo tässä ajassa, ja kuoleman jälkeen taivaassa Jumalan valtakunnassa (siellä Jumalan valtakunta on konkreettinen ja ehkäpä käsinkosketeltavakin).
Jumalan valtakunta on jo nyt Jeesukseen uskovissa hengellisenä valtakuntana. Uskovia eivät ohjaa tämän maailman arvot ja mielipiteet, vaan Jumalan sana. Koska uskovat edelleen elävät tässä maailmassa, ristiriita näiden kahden maailman, Jumalan valtakunnan ja maailman, välillä on todellinen.
Ehkä kuitenkin on hyödytöntä keskustella Jumalan valtakunnasta, jos et usko Jumalan olemassaoloon. Eihän voi olla Jumalan valtakuntaa, jos ei ole Jumalaakaan? Mitkä ovat ne syyt, jotka saavat sinut kieltämään Jumalan? Puhuuhan Raamattu Jumalasta, joka on luonut maailman; Jumalasta, joka lähetti oman Poikansa kuolemaan ihmisten tähden; ja Jumalasta joka tulee viimeisellä tuomiolla tuomitsemaan ihmiset tekojensa mukaan.
Uskot Jeesukseen ja luet evankeliumeja, mutta et usko Jumalaan, joka lähetti oman Poikansa maailmaan. Jos ei olisi Jumalaa, ei olisi myöskään Jeesusta eikä evankeliumia. Tietysti "Jumala" voidaan tulkita symbolisesti tai ihan miten vain, mutta jos "Jeesus" tulkitaan samaan aikaan kirjaimellisesti, niin siinä on suuri ristiriita. Eikö silloin myös "Jeesus" tulisi tulkita samalla tavalla? Näin siksi, että tämä ajattelutapa olisi looginen.
Joten mitkä ovat ne syyt, jotka saavat sinut kieltämään Jumalan?
tomu kirjoitti:.
"Tietysti "Jumala" voidaan tulkita symbolisesti tai ihan miten vain, mutta jos "Jeesus" tulkitaan samaan aikaan kirjaimellisesti, niin siinä on suuri ristiriita. Eikö silloin myös "Jeesus" tulisi tulkita samalla tavalla? Näin siksi, että tämä ajattelutapa olisi looginen"
Minä tulkitsenkin Jeesuksen samalla tavalla, symbolisesti, ehkäpä Jeesusta ei ole ollut oikeasti olemassa.
"Joten mitkä ovat ne syyt, jotka saavat sinut kieltämään Jumalan?"
Minulla on miljoona syytä kieltää Jumala, taikka paremminkin olla uskomatta. Ensiksikin kaikki maailman kärsimys on ongelma, miksi on kärsimystä? Toiseksi kaikelle löytyy luonnollinen selitys, Jumalaa ei enää tarvita mihinkään luontoa selitettäessä.
Darwinin evoluutioteoria selittää elämän ja olemassaolon tyhjentävästi. Kun ymmärtää evoluutioteorian toimintaperiaatteet, ymmärtää myös miksi olemme olemassa.
Sattuma näyttää todennäköisemmältä vaihtoehdolta kuin Jumala. Mieleen tulee myös sodat, toisen maailman keskitysleirit, kidutukset yms. Miksi näin jos hyvä Jumala olisi olemassa?
Tiedemiehistä suurin osa on ateisteja jotka eivät usko Jumalaan. Tähtitieteessäkin on löydetty selitykset kaikille luonnonilmiöille, tiedetään miten tähdet ovat syntyneet, miten planeetat syntyvät ja galaksit, myös maailmankaikkeuden synnylle on teorioita, kuuluisimpana alkuräjähdysteoria.
Ihmeitä ei tapahdu, ihmiset kuolevat kun tulevat vanhoiksi, kaikki sopii evoluutioteorian kuvaan. Myös sairaudet viittaavat siihen ettei Jumalaa ole. Aivotoimintakin on täysin materialistista, mitään henkeä ei ole vaan kaikki viitta materialismiin.
Myös kaikki onnettomuudet viittaavaat siihen ettei Jumalaa ole, kuten esim. sukellusvene Kurskin uppoaminen ja autolautta Estonian uppoaminen.
Tässä nyt joitakin kohtia miksi en usko Jumalaan, kun kerran kysyit että mitkä ovat ne syyt jotka saivat minut kieltämään Jumalan.
Hei!
En voinut olla kommentoimatta kirjoittamiisi väitteisiin, jotka eivät pidä yhtä Raamatun Sanan kanssa. Joku Sanaa tuntematon henkilö voisi jopa luulla sinun olevan oikeassa väitteinesi, itsevarmojen mielipiteidesi takia. (Tällä tarkoitan nimenomaan asennettasi keskustelukumppaniisi, lausahtaessasi useaan otteeseen: voi pyhä yksinkertaisuus.) Itsevarmuus ei kuitenkaan ole tae sille, että Raamatun Sanaa tutkitaan rehellisesti Raamatusta käsin ja tulkitaan sitä tekstiyhteydessään, niin kuin Sana on kirjoitettu. En tarkoita, että joka ikinen Raamatun kohta olisi helposti ymmärrettävissä, mutta lähtökohta on oltava kuitenkin se, että perustavanlaatuiset kysymykset – pelastus, usko Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen –näin aluksi mainitakseni, on ilmoitettu sillä tavalla, että kuka tahansa voi ne yksiselitteisesti ja yksinkertaisesti käsittää ja ymmärtää. Ilman tätä lähtökohtaa olisi aivan turha lukea Raamattua. Miksi?
Koska Jumala on looginen Jumala, joka ei hylkää ihmisen järkeä ja ajattelumaailmaa. Hän tietää ihmiset ”viisaiksi ja älykkäiksi” koska Hän on Viisauden lähde ja on todellisuudessa itse luonut viisauden. Siispä myös Raamatun Sana on ymmärrettävissä. Jumala haluaa jokaisen voivan ymmärtää Sanaansa yksiselitteisesti. Siksipä Raamattua ei voi tulkita miten sattuu, eikä yksittäisiä jakeita tule poimia ”sattumanvaraisesti” ilman mitään rinnakkaisviitettä muihin vastaaviin, puolesta puhuviin kohtiin. Jos puhutaan Jumalasta Vanhassa Testamentissa, emme voi hylätä Jumalaa Uudessa Testamentissa. Jos puhutaan sovituksesta Vanhassa Testamentissa, emme voi hylätä sovitusta Uudessa Testamentissa. Jos siis Jumala on ollut olemassa Vanhan Liiton aikana, Hän on sitä myös Uuden Liiton aikana (= Jeesuksen ristinkuolemassa tehty uusi liitto)!
Sanoit, että Jeesus tarkoitti Jumalan valtakunnalla ”sisäistä valtakuntaa”. Mitä silloin tarkoittaa Raamatun kohta Luukas 12:32 Jeesuksen sanat: Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan.”? Kuinka Jumala antaa meille sitä, joka jo on meillä? Tämä ei ole loogista.
Mielestäsi on väärin väittää, että ”Jumalan valtakunta on selkeästi ihmisen ulkopuolella ja että Jumalan valtakuntaa ei voida luoda itse tai löytää ihmisestä itsestään.” Huomautit vertauksella laupiaasta samarialaisesta. Olen asiassa samaa mieltä kuin nimimerkki tomu, eli kyseessä ei ole opetus Jumalan valtakunnasta. Jeesus opetti selkeästi siitä, kuka on lähimmäisemme.
Väitteeseen, että valtakunta olisi ihmisessä itsessään tai itse luotavissa ota huomioon se, että JOS ihminen luo itse itselleen valtakunnan tai ”löytää” sen itsestään, niin mihin hän silloin enää Jeesusta Kristusta tarvitsee? Ei mihinkään. Eikä silloin ole syntien sovitustakaan. Siispä kyse ei tällöin ole enää kristinuskosta vaan New Agesta, jossa ihminen lopulta löytää itsestään jumalan. Ja todellisuudessa kukaan ei voi itseään sovittaa – voitko antaa itsellesi syntisi anteeksi, pystytkö sovittamaan itse itsesi? Sovittajaksi tarvitaan Jeesus Kristus ja Hän sovitti meidät Jumalan kanssa, jotta meillä olisi pääsy Jumalan valtakuntaan.
Ja vieläpä konkreettiseen valtakuntaan: Luukas 14:15 eräs pöytävieras puhui Jeesukselle: autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa. – Jeesus ei nuhdellut tätä ihmistä hänen sanoistaan, koska ei ollut syytä siihen. Valtakunta on todellinen, siellä voi aterioida.
Luukas 21:27 – 31 ”Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä. Jae 31: ….te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä. – Sanoit, että Jumalan valtakunta on ollut usein maanpäällä Jeesuksen jälkeenkin jo 2000 vuotta ja että se on aina siellä missä on lähimmäisen rakkautta. Jeesus itse sanoo, että lopun aikoina valtakunta on lähellä. Se ei ole sama asia kuin ihmisessä itsessään.
Luukas 22:18 ”Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.” Jae 30: ”Te saatte minun valtakunnassani syödä ja juoda minun pöydässäni, ja te istutte valtaistuimilla ja hallitsette Israelin kahtatoista heimoa.”
- Kyse ei ole mistään utopiasta vaan konkreettisista asioista. Ei kukaan syö ruokaa vain kuvitelmissaan saatikka sitten omassa sydämessään!! Miksi myös Jeesus sanoi, ettei Hän maista viinipuun antia ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut, jos se kerta oli jo ihmisissä sisällä? Kuinka Hän saattoi puhua valtakunnasta asiana, joka ei vielä ollut toteutunut, jos se kerta oli jo sisäisenä kanssaihmisissä? Saatikka tietäessään kuolevansa ristillä? Myös hallitseminen edellyttää kuningaskuntaa/valtakuntaa, jossa on todellista hallintaa ja Päämies tai Kuningas = Jeesus Kristus.
Luukas 24:44 alkaen eteenpäin, Jeesus puhuu ylösnousemuksensa jälkeen. Hän todistaa, että oli tullut täyttämään Kirjoitukset, jotka todistavat Hänestä. Hän täytti Mooseksen lain. Hänen puheensa eivät ole ristiriidassa Vanhan Testamentin kanssa, päinvastoin. Jeesus tuli täyttämään Isän tahdon ja puhuu Jumalasta Isänään. Jolla ei ole Isää, ei myöskään ole Poikaa. Joka kieltää Isä Jumalan, hänellä ei ole osuutta myöskään Poikaan Jeesukseen. Ja näin ollen tulee kieltäneeksi itseltään sovituksen mahdollisuuden.
Kannatat selvästi evankeliumin sanomaa sanoessasi, että kyllä Jumalan valtakunta on tarkoitettu myös fariseuksille, viittaat Jeesuksen omiin sanoihin, että Hän ei ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä ja sanotpa vielä, että ennen kaikkea evankeliumin sanoma on tarkoitettu Raamatun lukijalle. Mutta etkö huomaa, että kieltäessäsi Jumalan olemassaolon tulet kieltäneeksi myös sovituksen? Ei ole olemassa evankeliumia ilman Jumalaa, joka lähetti oman Poikansa maailmaan sovittamaan synnit ristinkuoleman kautta. Evankeliumin ydin löytyy Joh. 3:16:Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Raamattu Kansalle 1999 käännös) Siispä pelastukseen tarvitaan Jumala, joka lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovittamaan synnit ristillä. Tämä on se ilosanoma = evankeliumi. Ei ole toista evankeliumia. Väitteesi ovat ristiriidassa keskenään; et voi uskoa Jeesukseen ja evankeliumiin, jos kiellät Jumalan.
Jumalan valtakuntaa ei voi ymmärtää ilman Jumalan olemassaoloa. Ja taas, Jeesus Kristus ei olisi ikinä syntynyt maan päälle, jos ei olisi Jumalaa, joka on Hänet lähettänyt maanpäälle. Ja mehän tiedämme, että Jeesus on elänyt maan päällä – Hän on todellinen henkilö ja samalla Jumalasta syntynyt (historialliset todisteet ovat täysin riittävät todistamaan Jeesuksen maanpäällisen elämän). Tutki Johanneksen evankeliumia, niin näet lukuisia viittauksia Jeesuksen henkilökohtaisesta yhteydestä Isään Jumalaan. Huomaat, kuinka Jeesus rukoili Isäänsä ja puhuu jatkuvasti Isästään.
Älä kiellä Jumalaa. Ilman Häntä et voi ymmärtää sovitusta, jonka Hän valmisti Jeesuksen kautta. Jotta evankeliumin ilosanoma voisi synnyttää sinussa (ja kenessä tahansa) elämää, sinun on otettava uskossa vastaan Jumalan valmistama sovitus eli Jeesus Kristus. Tämä tarkoittaa syntien anteeksi pyytämistä Jumalalta Jeesuksen sovitustyön tähden.
Ajattele vaikka omenaa ja omenapuuta. Kuinka voit uskoa että omena on olemassa, jos et usko omenapuun olemassaoloon? Tyhjästä ei ole syntynyt mitään. Samoin Jeesuksen ihmiseksi tulo ei ole tapahtunut ilman syytä vaan sillä on syynsä: Jumala taivaassa.
JEESUKSEN OLEMASSAOLO
”Minä tulkitsenkin Jeesuksen samalla tavalla, symbolisesti, ehkäpä Jeesusta ei ole ollut oikeasti olemassa.”
Kuka vielä tosissaan väittää, etteikö Jeesus olisi oikeasti ollut olemassa? Jopa kaikkein kriittisimmätkin Raamatun tutkijat tunnustavat Jeesuksen eläneen maan päällä. Tosin heille Jeesus on ollut vain pelkkä ihminen tai opettaja tai ehkä harhaanjohdettu juutalainen tai peräti mielipuoli, mutta joka tapauksessa maan päällä elänyt historiallinen ihminen. Ajatus siitä, että Jeesus ei olisi ollut historiallinen ihminen tulee luultavasti kommunismista. Marx ja Engels liittivät kehittelemäänsä sosialistiseen oppiin teorian, jonka mukaan Jeesusta ei olisi koskaan ollutkaan.
Kirjoitit alussa (12.4.): ”Olen uudestisyntynyt uskovainen Jeesuksen oma, antanut elämäni Jeesukselle…” ja ”…mutta Pyhä henki sisimmässäni kirkastaa minulle raamatun sanaa ja Jeesuksen.”
Koska tulkitset Jumalan ja Jeesuksen symbolisesti, niin tulkitset varmasti symbolisesti myös uudestisyntymisen, Pyhän Hengen ja Raamatun? Tällä tavalla sanoilla voidaan leikkiä ja hämätä muita ihmisiä väittämällä, että Jeesukseen uskovia ollaan.
KÄRSIMYKSEN ONGELMA
”Ensiksikin kaikki maailman kärsimys on ongelma, miksi on kärsimystä?”
Kärsimyksen ongelma on kysymys, johon ei kukaan ole löytänyt vastausta. Minäkään en väitä tietäväni sitä. Raamattukaan ei anna vastausta kärsimyksen ongelmaan, mutta pahan ongelmaan se antaa vastauksen. Raamatun mukaan Jeesus kuoli ihmisten syntien tähden saattaakseen ihmiset takaisin yhteyteen Jumalan kanssa. Jeesus myös voitti synnin ja kuoleman, joilla Saatana oli hallinnut ihmiskuntaa. Jumala on ratkaissut pahuuden ongelman Jeesuksen ristinkuolemalla ja ylösnousemuksella. Kärsimystä on silti edelleen tässä maailmassa. Jumala on kuitenkin luvannut, että kerran Hän tulee poistamaan kaiken kivun, tuskan ja kärsimyksen (Ilm. 7:16-17; 21:3-4).
Monilla ihmisillä on tapana syyttää Jumalaa tai kysellä missä Jumala oli, kun jotakin pahaa on tapahtunut (esim. Estonian uppoaminen tai Konginkankaan bussiturma). Mutta jos ihminen ei usko Jumalaan, niin miksi syyttää sellaista olentoa, jota ei usko olevan olemassa? Vai onko syyttäminen ja kyseleminen sittenkin merkki siitä, että ihminen, joka ei usko Jumalaan, kärsimyksen ja ”miksi?” kysymysten keskellä jotenkin aavistaa Jumalan olemassaolon, vai onko Jumalan syyttäminen onnettomuuden tapahduttua ei-uskovan ihmisen keino yrittää jollakin tavoin ymmärtää kärsimystä, eli kaadetaan vastuu tapahtuneesta täysin Jumalan niskoille? Voiko olla niin, että koska kärsimystä ei voi ymmärtää, niin tapahtuneen syntipukiksi käy kuka hyvänsä, vaikka Jumala, johon ei edes uskota?
En väitä, että kärsimystä olisi sen helpompi ymmärtää tai hyväksyä, vaikka ihminen olisi uskovainen. Uskovalla on kuitenkin elämänsä turva Jumalassa ja tietoisuus siitä, että vaikka mitä tapahtuisi, niin Jumala sittenkin on uskovan kanssa. Ei usko Jumalaan ole mikään bunkkeri, jonka takana elävälle ihmiselle ei koskaan sattuisi mitään pahaa. Usko auttaa ymmärtämään, että tämä maailma ja elämä eivät ole lopullisia, vaan täällä ollaan vain hetken aikaa, mutta taivaassa Jumalan luona ollaan iankaikkisesti. Tämä ei tarkoita sitä, että usko ja uskovaisuus olisi todellisen elämän pakenemista. Kyllä uskovat on kutsuttu vähentämään kärsimystä ja mahdollisuuksien mukaan poistamaan sitä maailmasta. Raamatun mukaan uskovien tulee ottaa osaa kärsivien ihmisten elämään, itkemään itkevien kanssa (Room. 12:15, 20).
Kärsimyksen ongelmaa miettiessä täytyy lähteä liikkeelle siitä, mikä aiheuttaa kärsimyksen eli pahuudesta. Miten ihmisille kävisi, jos Jumala päättäisi kerralla tehdä lopun maailman pahuudesta? Kuinka monta ihmistä jäisi jäljelle? Ihmisen hyvyyteen ja kehittymiseen aina vain paremmaksi on uskottu ainakin valistuksen ajoista lähtien, ja tieteellisen kehityksenkin uskottiin poistavan kärsimys ja tuovan pysyvän onnen. Mutta miltä tämä maailma näyttää? Onko ihminen hyvä ja onko tiede poistanut kärsimyksen?
EVOLUUTIOTEORIA
”Darwinin evoluutioteoria selittää elämän ja olemassaolon tyhjentävästi. Kun ymmärtää evoluutioteorian toimintaperiaatteet, ymmärtää myös miksi olemme olemassa.”
Darwinin evoluutioteoria on todellakin nimensä mukaisesti vain teoria. Sitä ei ole todistettu paikkansapitäväksi. Evoluutioteoriassa edellytetään, että elämä on syntynyt itsestään kehittymällä luonnonvalinnan kautta pitkän ajan kuluessa. Evoluutioteoriaa puolustettaessa otetaan usein esille mikroevoluutio, eli lajin sisällä tapahtuva muuntelu. Esimerkkinä mikroevoluutiosta on sairaalabakteeri, joka voi kehittää antibiooteille vastustuskykyisen kannan. Sairaalabakteeri sopeutuu antibioottien luomiin olosuhteisiin. Myös evoluutioteorian kriitikot tunnustavat mikroevoluution, joten se ei ole todiste evoluutiosta. Ongelma ei ole siinä, etteikö lajin sisällä voisi tapahtua muuntelua, vaan siinä, voiko yksi laji kehittyä välimuotojen kautta aivan uudeksi lajiksi. Evoluutioteoria ei pysty selittämään todistettavasti sitä, miten alkulimasta voi tulla apina, ja siitä edelleen ihminen.
Jos ajatellaan jotakin välimuotoa, niin jokaisen välimuodon tulisi olla täysin toimiva ja elinkykyinen voidakseen siirtää geeninsä jälleen seuraavalle välimuodolle. Otan yksinkertaisen esimerkin. Puolivalmis hiirenloukku ei toimi. Sen pitää olla täysin koottu ja kaikkien osien pitää toimia, jotta sillä voi pyydystää hiiriä. Jos näin yksinkertainen laite kuin hiirenloukku ei toimi puolivalmiina, niin kuinka jokin monimutkainen biologinen järjestelmä voisi toimia puolivalmiina. Toinen esimerkki: Lepakoilla on jonkinlainen kaikuluotainjärjestelmä, jonka avulla ne pystyvät liikkumaan jopa täysin pimeässä törmäämättä esteisiin. Kuinka moni lepakko tai lepakon esiaste (evoluutioteorian mukaan) joutui törmäilemään puihin ja muihin esteisiin, ennen kuin kaikuluotainjärjestelmä oli evoluution kautta kehittynyt täysin toimivaksi? Näillä esimerkeillä haluan osoittaa sen, että välimuodonkin pitää olla täysin kehittynyt ja toimiva, jotta siitä olisi hyötyä. Mutta missä ovat todisteet näistä välimuodoista? Varsieväkalojen (uskottiin kuolleen sukupuuttoon n. 150 milj. vuotta sitten) fossiileja pidettiin todisteena kalojen ja sammakkojen välimuodosta, kunnes varsieväkaloja löydettiin elävinä Mosambikin lahdella 1938. Biologian oppikirjoissa ja Evoluutiota puolustavissa kirjoissa on kyllä hienoja ja mielikuvituksellisia piirroksia näistä ”välimuodoista”, mutta yhtään fossiilia ei ole löydetty. Ja koska välimuotoja ei ole löydetty, on kehitetty teoria, jonka mukaan n. 570 milj. vuotta sitten tapahtui yhtäkkinen valtava ekologinen hyppäys, jolloin ilmaantui paljon uusia lajeja aivan kuin tyhjästä. Mihin tässä unohtui luonnonvalinta ja vähittäinen kehittyminen välimuotojen kautta?
SATTUMA VAI JUMALA?
”Sattuma näyttää todennäköisemmältä vaihtoehdolta kuin Jumala.”
Usko sattumaan vaatii paljon enemmän uskoa, kuin usko Jumalaan kaiken luojana. Jos kaikki on vain sattumaa, niin myös kärsimyskin on vain sattumaa. Tämä johtopäätöskö pitäisi tehdä, jos kerran sattuma on todennäköisempi vaihtoehto kuin Jumala? Sattuma kaiken selityksenä ei kuulosta vakuuttavalta, varsinkin kun samaan aikaan pohditaan kärsimyksen ongelmaa. Sattuma on ateismista nouseva selitysyritys olemassaololle. Jos kerran Jumalaa ei ole, niin pitää löytää jokin toinen syy olemassaololle (sattuma, evoluutio tai mikä hyvänsä, mutta ei Jumalaa). Sattuma antaa mahdollisuuden jokaiselle ihmiselle luoda itselleen sopivat normit elää, jos ei kerran ole mitään Jumalaa, joka määrittelisi hyvän ja pahan. Ihminen voi silloin olla itse itselleen Jumala eikä hänen tarvitse välittää muista ihmisistä lainkaan. Mitä väliä sillä on, jos joku ihminen päättää ruveta silmittömästi ammuskelemaan ihmisjoukossa tappaen monia ihmisiä ja aiheuttaen kärsimystä muille ihmisille. Kaikkihan on vain sattumaa ja hänellä on sattuman antama oikeus määritellä, mikä on hänelle hyvää ja pahaa. En väitä, että sinä toimisit tai edes ajattelisit toimia tällä tavalla. Haluan vain viedä sattuman kaiken syynä sen seurauksiin, riittävän pitkälle siinä, mitä voisi tapahtua jos sattumaan todella uskottaisiin.
Sattuma kaiken selittäjänä on liian helppo selitys, joka ei itse asiassa selitä yhtään mitään. Koko maailmankaikkeus on liian hienosti rakennettu kokonaisuus, että mitään voisi olla sattumalta syntynyt.
”Tiedemiehistä suurin osa on ateisteja jotka eivät usko Jumalaan.”
Se ei todista yhtään mitään. Vaikka kukaan tiedemies ei uskoisi Jumalaan, se ei todistaisi Jumalan olemattomuutta. Mutta ei myöskään kaikkien tiedemiesten uskominen Jumalaan todistaisi sitä, että Jumala on. Ei Jumalan olemassaolo tai olemattomuus ole riippuvainen tiedemiesten uskomuksista.
tomu kirjoitti:
"Jos kaikki on vain sattumaa, niin myös kärsimyskin on vain sattumaa. Tämä johtopäätöskö pitäisi tehdä, jos kerran sattuma on todennäköisempi vaihtoehto kuin Jumala? Sattuma kaiken selityksenä ei kuulosta vakuuttavalta, varsinkin kun samaan aikaan pohditaan kärsimyksen ongelmaa."
Nyt en kyllä ymmärrä sinun ajatuksenjuoksuasi, kun sanot että sattuma ei kuulosta vakuuttavalta kun samaan aikaan pohditaan kärsimyksen ongelmaa, olisiko kärsimys todennäköisempää jos elämä olisi luotu? Tottakai sattuma selittää kärsimyksen parhaiten, kärsimys hyödyttää evoluutiota.
"Kärsimyksen ongelmaa miettiessä täytyy lähteä liikkeelle siitä, mikä aiheuttaa kärsimyksen eli pahuudesta. Miten ihmisille kävisi, jos Jumala päättäisi kerralla tehdä lopun maailman pahuudesta?"
Ei kärsimys johdu pelkästään ihmisten pahuudesta, kyllä kärsimystä on ihan luonnostaan sairauksien, onnettomuuksien ja vanhuuden johdosta.
Kärsimys ei ole todennäköisempää siksi, että elämä on luotu. Ei kärsimys johdu luomisesta, vaan syntiinlankeemuksesta. Ja koska elämä on luotu eli on olemassa Kaikkivaltias hyvä Jumala niin kärsimys on ongelma, jota emme voi ymmärtää. Kuitenkin Jumala on tehnyt paljon asian eteen: Hän antoi oman Poikansa kuolemaan ristillä meidän syntiemme tähden, jotta me ihmiset voisimme päästä taivaaseen kuoltuamme.
Sairaudet, onnettomuudet ja vanhuus ovat kaikki syntiinlankeemuksen seurauksia, samoin kuin ihmisen pahuuskin. Niin ei ollut Jumalan tarkoitus luodessaan maailman.
Väitteesi kärsimyksen hyödyllisyydestä, "Tottakai sattuma selittää kärsimyksen parhaiten, kärsimys hyödyttää evoluutiota.", antaa elämästä hyvin lohduttoman kuvan. Jos kärsimys hyödyttää evoluutiota, niin sittenhän kärsimykselle ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Se ei tarjoa ihmiselle lainkaan toivoa. Kristinusko tarjoaa toivon ikuisesta elämästä
Kuulepas, mitä Hiatasen akan poika sanoo asiasta: "Mää en usko mihinkkä yleluonnollisse, mut en mää anna perää siinäkää, et maailma olis muka syntty ittestäs. Kuis voi jottain syntty niin ettei sitä tehrä. Jumalan täytty olla olemas."
Siinäs sen kuulit.
Mihin muuten uskot kun uskot Jeesukseen. Uskotko mieheen, joka otti Messiaan roolin olematta Messias?
Uskotko vain Ihmisen Poikaan?
Uskotko kiivaaseen mieheen, joka hajotti temppelistä pöydät?
Uskotko mieheen, joka sanoi fariseuksille: "Te kyykäärmeiden sikiöt..."
Millainen ihminen on sinulle Jeesus?
Kysynpä vain.
Kuumenet liikaa. Et voi olla oikealla tiellä.
Suoritat hakuammuntaa, olet eksynyt.
Otat liian tosissasi viestit ja avaukset.
Syy siihen lienee on tämä,et kestä sellaisia mielipiteitä jotka eivät hivele sinun itsetuntoa!
Jeeus Nasaretilainen on kristinuskon keskushenkilö ja kristittyjen tunnustama maailman vapahtaja. Hän syntyi Palestiinassa, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan Betlehemissä Herodes Suuren hallituskautena. Tutkimus on ajoittanut tapahtuman vuosiin 7- 4 eKr. Jeesuksen syntymä on 500-luvulla alkaneen kristillisen ajanlaskun lähtökohta.
Daavidin suvusta polveutuneen Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta on niukasti tietoja. Jeesus asui Galileassa, Nasaretin kaupungissa noin 30- vuotiaaksi. Tässä vaiheessa hän aloitti julkisen toimintansa. Sitä kesti kahdesta kolmeen vuotta. Jeesus kutsui seuraansa ensimmäiset 12 opetuslastaan. Jeesus kuoli Pontius Pilatuksen ollessa Juudean prokuraattorina. Tämä tapahtui noin vuonna 30 jKr.
Jeesus kutsui kansaa kääntymykseen. Hänen julistuksensa pääsisältönä oli Jumalan valtakunnan tuleminen. Jeesuksen julistukseen ja opetukseen liittyivät tunnusteot ja ihmeet. Hänen julkiselle toiminnalleen oli ominaista myös välienselvittely fariseusten kanssa.
Temppelin puhdistus, huhut messiaanisesta kapinahankkeesta ja kansan villitsemisestä, syytökset jumalanpilkasta ja Jerusalemiin ratsastaminen kärjistivät tilannetta. Jeesus vangittiin, juutalainen neuvosto tuomitsi hänet kuolemaan ja samoin teki Pilatus.
Kristillisen näkemyksen mukaan Jeesuksen merkitys huipentuu pitkäperjantain ristiinnaulitsemiseen ja sitä seuranneeseen pääsiäisaamun ylösnousemukseen. Jeesuksen taivaaseenastuminen tapahtui 40 päivän kuluttua ylösnousemuksesta (helatorstai). Kristinuskon opetuksen mukaan Jeesus sovitti ihmiskunnan synnit ja sai aikaan sovinnon Jumalan kanssa. Näin hän toi maailmalle pelastuksen.
Jo ensimmäiset kristityt alkoivat pitää Jeesusta Jumalan poikana, joka oli ollut mukana jo maailmaa luotaessa. Kristinuskon opetus Jumalasta vakiintui kolminaisuusopiksi, jossa Poika on yksi kolmiyhteisen Jumalan persoonista. Jeesuksen eettisiä opetuksia, erityisesti vuorisaarnaa, arvostetaan laajalti myös kristikunnan ulkopuolella.
Jeesuksen elämää ja toimintaa koskevien tietojen päälähteet ovat Uuden testamentin evankeliumit ja Paavalin kirjeet. Myös Raamatun ulkopuolisista lähteistä löytyy mainintoja Jeesuksesta. Antiikin ajan roomalaisista historioitsijoista Tacitus, Suetonius ja Plinius viittaavat Jeesukseen. Lisäksi Jeesus mainitaan juutalais-roomalaisen historioitsijan Josefus Flaviuksen kirjoituksissa sekä rabbiinisissa teksteissä. Myös Uuden testamentin ulkopuolelle jätetyistä kristillisistä lähteistä, ns. apokryfisesta kirjallisuudesta löytyy tietoa Jeesuksesta.
(01/02 ju)
Logiikka on tödennäköisyyksiä ja sillä ei näissä asioissa pitkälle pötkitä, mutta puheesi pyhästä hengestä, joka vaikuttaa sisälläsi ja siitä, että Jeesus on ensin ja kuitenkin luet ja kai uskotkin Raamatun tekstejä ja jossa nimen omaan Jeesus itse sanoo että, ensin on Isä ja että hän toteuttaa Isänsä tahtoa vapaasta tahdostaan(rakkaudesta)ei ole muuta kuin itsekkin toteamaasi "skitsofreenistä" omaa tietäsi.
Kirjoitat olevasi Jeesuksen ja Pyhän Hengen omaava, mutta onko Jeesusta ilman että Hän on Jumala? Sama tilanne Pyhän Hengen kanssa. Miksi ihmeessä sinun tarvitsee uskoa Jeesukseen ellet usko Hänen olevan Jumala? Jeesushan on merkityksetön ilman Jumalan kanssa yhtä olemistaan. Tuumailen vain että miksi sinulla on yleensä tarve yhdistää ateismi ja kristinusko? Raamatun sanomalla ei ole kenenkään elämään mitään merkitystä ellei todella ole kyse Jumalasta ja hänen toiminnastaan ihmisen suuntaan. Risti ilman sovitusta ihmisen ja Jumalan välillä, on joko laulun sana tai puusta tehty muinaismuisto roomalaisesta rangaistustavasta. Oletko varma ettei Jumala usko sinuun ja tee itseään sinulle tunnetuksi juuri mainitsemasi Jeesuksen ja Pyhän Hengen kautta? Iloisin ajatuksin aurinkoisena kevätpäivänä...