Olen eläkkeellä ollut jo parikymmentävuotta. Kaikenlaisia kiireitä on pitänyt välillä. Vaikkakin tämä tietokone vie minulta oman aikansa. Vaikeuksiakin tämän ihmeen kanssa välillä on. Pojan poika kyllä käy välillä neuvomassa ja panemassa konetta kuntoon. Perhetuttavaperheitäkin on neljä viisi, heillekkin menee omaa aikansa. Mutta sitten tuli yllättäin vaimoni kansaa halu läheä tansseihin. Luin lehdestä, että Reijo Taipale oli tulossa paikkakunnalle lauleskelemaan, orkesterinsa kansssa. No. ei muta kun autoon ja tanssipaikalle jo hyvissä ajoin. Oltiin paikalla varttia vaille kahdeksan, tietysti illalla. No eihän tuo Reijo vielä ollut paikalla, kun vasta kymmenen maissa tuli. Alku valssi siinä emännän kansssa pyörittiin. Ei se oikein sujunut kun oli kumipohjaiset pikkukengän minulla jaloissa. Ja muutenkin henkeen rupes ottamaan viimeisellä minuutilla. Ennen toki olin kovakin tanssimaan, ja joku erehtyi sanomaan tanssitaitoani hyväksi.
Mutta nyt kun katselin näitä toisia pyörijöitä, huomasin¨, että osaavat ne muutkin tanssia.
Parin kappaleen jälkeen lähdimmekin sitten istuskelemaan penkille aivan orkesterin eteen, odottelemaan pääsolistin saapumista. Taipale saapuikin sitten valkoinen pikkutakki päällä ja aloitti laulamisensa.
Osa tanssiyleisöstä ryntäsi heti esituslavan eteen kuulemaan ja ihaileman idoliaansa. Varsinkin jo nuoruusikänsä ohittaneet naiset, rouvat, neidit tai meronneet, tulivat siihen viereemme aivan liki silmät kiiluen ja suu käyden. Oli sinä pari liikaa rohkaisuryyppyjäkin ottanutta miestä, jotka sitten huutelivat omia möläyksiään laulun sekaan. Tuntui hieman tukalalta kun nämä "onnelliset" naiset tulivat siihen aivan sylin etäisyydelle hajuvesineen. Meinasivat aivan syliin tunkea. Tunnelmaahan se vain lisäsi.
Sitä Reijon lauluja sitten kuuntelimme tunnin vielä, kun rupesi jo meitä raukaisemaan, päätimme lähteä kotiin kaiken tästä ihmeelisestä tanssitunnelmasta täyttyneenä. Oli se mukava tulla kotiin ja istahtaa tuttuun nojatuoliin katselemaan viimeisiä illan TV-lähetyksiä. Niin se vain sekoitti meidän vanhojen pään tuo tanssi keikka, että uni oli hyvin huonoa koko yön.
Tämä oli vai yksi kokemus eläkelläisen ihmellisestä ja kiireelisestä maailmasta.
Mutta nyt kun katselin näitä toisia pyörijöitä, huomasin¨, että osaavat ne muutkin tanssia.
Parin kappaleen jälkeen lähdimmekin sitten istuskelemaan penkille aivan orkesterin eteen, odottelemaan pääsolistin saapumista. Taipale saapuikin sitten valkoinen pikkutakki päällä ja aloitti laulamisensa.
Osa tanssiyleisöstä ryntäsi heti esituslavan eteen kuulemaan ja ihaileman idoliaansa. Varsinkin jo nuoruusikänsä ohittaneet naiset, rouvat, neidit tai meronneet, tulivat siihen viereemme aivan liki silmät kiiluen ja suu käyden. Oli sinä pari liikaa rohkaisuryyppyjäkin ottanutta miestä, jotka sitten huutelivat omia möläyksiään laulun sekaan. Tuntui hieman tukalalta kun nämä "onnelliset" naiset tulivat siihen aivan sylin etäisyydelle hajuvesineen. Meinasivat aivan syliin tunkea. Tunnelmaahan se vain lisäsi.
Sitä Reijon lauluja sitten kuuntelimme tunnin vielä, kun rupesi jo meitä raukaisemaan, päätimme lähteä kotiin kaiken tästä ihmeelisestä tanssitunnelmasta täyttyneenä. Oli se mukava tulla kotiin ja istahtaa tuttuun nojatuoliin katselemaan viimeisiä illan TV-lähetyksiä. Niin se vain sekoitti meidän vanhojen pään tuo tanssi keikka, että uni oli hyvin huonoa koko yön.
Tämä oli vai yksi kokemus eläkelläisen ihmellisestä ja kiireelisestä maailmasta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.