En saa itse päättää asioistani

Olen pian 15 vuotias kasiluokkalainen.
En saa itse päättää menenkö lukioon vai amikseen, sen asian näköjään päättää äitini. Isälläni ei ole minkäänlaista oikeutta sanoa vastaan, muuten tulee vain isompi riita. Kävin terkkarillakin puhumassa, ja hän oli sitä mieltä että saan itse päättää tästä asiasta. Kun kerroin tästä kotona, äitini suuttui ja alkoi väittää että ''terkkari mitään tiedä kun on vaian katkera kun ei itse päässyt ylioppilaaksi, pitäkööt turpansa kiinni.''
Mielestäni äiti voisi pitää ihan oman turpansa kiinni, mutta se tuskin auttaa asiaa. Hänellä on joku pakkomielle että minusta tulisi ylioppilas, niinkuin hänestäkin, mutta sitä en halua. Lukiossa ei ( kai) voi opiskella musiikkia, mutta amiksessa, Palmgrenilla tjms voi.
Joten, mitä tehdä? Pitäisikö puhua OPO:n kanssa...?
6120
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

voivoi pienoista.. hyppää vaikka jokeen

Äänestä

Ja liity Ranskan muukalaislegioonaan.

Äänestä

On olemassa musiikkilukioita joissa voi opiskella musiikkia.
Musiikkilukioita löytyy kaikista isoista kaupungeista ja pienemmistä ainakin Kaustisilta.

Äänestä
  • Joo, mutta Porissa ei sellasta ole.

    Äänestä

Että kun itse valmistuin amiksesta automekaanikoksi, tuumasi toverini linja-autossa että miten ylioppilaat ovat yliarvostettuja. Tottahan se oli. Tutuista lukiolaisista harva on pääsyt työelämään, loput opiskelevat lisää tai viettävät kohta kolmatta välivuotta.
Itse olen työllistynyt ja työt kannan kotiinkin. Autan mielelläni tuttavapiiriäni, tavallaan ilmaiseksi ja tavallaan ei. Harvallakun näet on tarkoituksena päästä ilmaiseksi vähintään edes kahvia tarjoamatta.

Sinä päätät mihin haet. Siihen ei edes tarvita allekirjoitusta vanhemmilta. 8 serkuksesta toiseksi nuorimmaisena olen ainoa, jolla ei lakki päätä paina ja meistä "hurjat" 3 on työelämässä, huomioiden se, että vain minä asun kehä 3 ulkopuolella ja kaukana siitä rajalta.

Äänestä

Kasilla olo on juuri tuota, muistan sen oikein hyvin. Silloin aletaan jo tekemään ensimmäisiä isoja päätöksiä, jotka vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Ymmärrän sinua - ja myös äitiäsi. Itse painin samanlaisen asian kanssa aikoinaan mutta tavallaan toisinpäin. Halusin taidelukioon kokonaan toiseen kaupunkiin ja äitini taas ei, koska se olisi maksanutkin niin paljon. Äitini olisi halunnut minut tavalliseen lukioon. Ja siitä tosiaan tapeltiin. Olen aika kova väittelemään asioista vieläkin. Sen on joku saattanut täällä huomata:)

Minä menin taidelukioon, siis en kysellyt vaan menin. Hain sinne ja pääsin. Vielä kahta viikkoa ennen koulua en tiennyt, missä asuisin, millä saan kirjat ja taidetarvikkeet, ruuat, lukukausimaksut, kirjakauppamaksut ym. maksettua. Kunnes isäni, joka oli ollut hiljaa (ei myöskään halunnut äitiä suututtaa!) supatti minulle, että no tottahan sinä sinne menet. Ja se riemuni oli suunnaton. Mutta isäni sanoi, että joudun menemään lukon päälle myös lauantaisin kauppaan töihin, hakemaan itse opintorahat ja -lainat sekä kouluavustukset kaupungilta. Ja minä hain ne ja sain ne. Se oli hienoa aikaa!

Tämä oli siis vain minun tarinani. Sinulla voi olla omasi ja teekin se juuri niin kuin sydän sanoo. Paras ratkaisu tietysti sinullekin voisi olla jokin musiikkilukio mutta muista, että ne ovat vielä rankempia kuin tavalliset lukiot, koska sen normaalin päälle saat vielä taideaineet. Ja toisaalta, jos kerran niin pidät musasta niin tiedän, että saat siitä puhtia muihin lukioaineisiin. Pelkkää musaa älä mene opiskelemaan, ellet ole jo lahjakas. Siihen sortuu moni. Tsemppiä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Torrence kirjoitti:

Olen pian 15 vuotias kasiluokkalainen.
En saa itse päättää menenkö lukioon vai amikseen, sen asian näköjään päättää äitini. Isälläni ei ole minkäänlaista oikeutta sanoa vastaan, muuten tulee vain isompi riita. Kävin terkkarillakin puhumassa, ja hän oli sitä mieltä että saan itse päättää tästä asiasta. Kun kerroin tästä kotona, äitini suuttui ja alkoi väittää että ''terkkari mitään tiedä kun on vaian katkera kun ei itse päässyt ylioppilaaksi, pitäkööt turpansa kiinni.''
Mielestäni äiti voisi pitää ihan oman turpansa kiinni, mutta se tuskin auttaa asiaa. Hänellä on joku pakkomielle että minusta tulisi ylioppilas, niinkuin hänestäkin, mutta sitä en halua. Lukiossa ei ( kai) voi opiskella musiikkia, mutta amiksessa, Palmgrenilla tjms voi.
Joten, mitä tehdä? Pitäisikö puhua OPO:n kanssa...?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu