1 - Suomalaisesta keskustelukulttuurista on sanottu, että se Snellmannin perinnön ja maamme alamaisuuden historian vuoksi on konsensushakuista ja auktoriteetteja kunnioittavaa.
Uudistushakuiset ehdotukset helposti tyrmätään alkuunsa tyyliin "ei onnistu" tai "turha tästä on puhua, koska tämä on näin" (-yhden vaihtoehdon välttämättömyysretoriikka) sen sijaan, että ymmärrettäisiin, että ehdotus on aina pakostakin vasta aloitus, mutta tärkeä, ja hedelmällisintä olisi lähteä sitä yhdessä keskustelun ja pohdinnan keinoin kehittelemään.
Keskustelukulttuureissa väitteleminen on normaalia ja julkinen väittely osa yhteiskunnallista elämää. Meillä taas aletaan heti jakaa ihmisiä kahteen vastapuoleen ja puhua sodasta. esim. sukupuolten sota on suosittu ilmaus heti, kun joku uskaltaa sanoa, että maassamme on eri sukupuolia (konsensusmielipiteessä meillä on vain yksi sukupuoli, joka vain jakautuu eri lailla pukeutuviin ja erilaiset sukupuolielimet omaaviin ihmisiin).
2 - Lisäksi itselläni on sellainen epäilys, että naisten väittely on kulttuurillemme vielä vieraampaa, kuin miesten - jo historiallisista syistäkin. Siksi väittelevä nainen tulkitaan helpommin riidanhakuiseksi tai negatiivisesti määräileväksi. Itse rakastan väittelyä ja asioiden kääntelyä, mutta olen hämmästyneenä joutunut muutaman kerran huomaamaan, että joku on tulkinnut vaihtoehtojen esittämiseni tai väitettä kokeilevat vastaväitteeni siten, että olisin mahdollisesti vihainen tai ainakin hyökkäävä. Ja täällä nyt ainakin naisten erimielisyys näyttää olevan suorastaan kauhistelun kohde.
Mutta mitäpä tässä spekuloimaan. Tehdään GALLUP:
1) onko edistysehdotuksesi tai vaihtoehtoiset ideasi tyrmätty suoralta kädeltä ilman sen kummempaa pohdintaa. Vai onko niihin suhtauduttu kiinnostuneesti ja avoimesti. (muualla kuin työssäsi)
2) onko se, että olet eri mieltä ja myös esittänyt erimielisen ehdotuksesi ääneen ja puolustanut sitä väittelyssä tulkittu riitelyksi, vaikkei tarkoituksenasi ollut riidellä.
- ja mainitkaa nyt vielä sukupuoli.
Tervetuloa vastaamaan naiset, miehet, pojat ja tytöt. Ja pyritään pysymään asiassa, eikä yritetä kääntää tätä kiistelyksi siitä, näenkö minä bussiaikataulussa sortoa vai en. (näinkin on täällä tapahtunut, uskokaa pois) Vastatkaa avoimin mielin ja ilman etukäteen hankittua närkästystä. Suuret kiitokset!
Uudistushakuiset ehdotukset helposti tyrmätään alkuunsa tyyliin "ei onnistu" tai "turha tästä on puhua, koska tämä on näin" (-yhden vaihtoehdon välttämättömyysretoriikka) sen sijaan, että ymmärrettäisiin, että ehdotus on aina pakostakin vasta aloitus, mutta tärkeä, ja hedelmällisintä olisi lähteä sitä yhdessä keskustelun ja pohdinnan keinoin kehittelemään.
Keskustelukulttuureissa väitteleminen on normaalia ja julkinen väittely osa yhteiskunnallista elämää. Meillä taas aletaan heti jakaa ihmisiä kahteen vastapuoleen ja puhua sodasta. esim. sukupuolten sota on suosittu ilmaus heti, kun joku uskaltaa sanoa, että maassamme on eri sukupuolia (konsensusmielipiteessä meillä on vain yksi sukupuoli, joka vain jakautuu eri lailla pukeutuviin ja erilaiset sukupuolielimet omaaviin ihmisiin).
2 - Lisäksi itselläni on sellainen epäilys, että naisten väittely on kulttuurillemme vielä vieraampaa, kuin miesten - jo historiallisista syistäkin. Siksi väittelevä nainen tulkitaan helpommin riidanhakuiseksi tai negatiivisesti määräileväksi. Itse rakastan väittelyä ja asioiden kääntelyä, mutta olen hämmästyneenä joutunut muutaman kerran huomaamaan, että joku on tulkinnut vaihtoehtojen esittämiseni tai väitettä kokeilevat vastaväitteeni siten, että olisin mahdollisesti vihainen tai ainakin hyökkäävä. Ja täällä nyt ainakin naisten erimielisyys näyttää olevan suorastaan kauhistelun kohde.
Mutta mitäpä tässä spekuloimaan. Tehdään GALLUP:
1) onko edistysehdotuksesi tai vaihtoehtoiset ideasi tyrmätty suoralta kädeltä ilman sen kummempaa pohdintaa. Vai onko niihin suhtauduttu kiinnostuneesti ja avoimesti. (muualla kuin työssäsi)
2) onko se, että olet eri mieltä ja myös esittänyt erimielisen ehdotuksesi ääneen ja puolustanut sitä väittelyssä tulkittu riitelyksi, vaikkei tarkoituksenasi ollut riidellä.
- ja mainitkaa nyt vielä sukupuoli.
Tervetuloa vastaamaan naiset, miehet, pojat ja tytöt. Ja pyritään pysymään asiassa, eikä yritetä kääntää tätä kiistelyksi siitä, näenkö minä bussiaikataulussa sortoa vai en. (näinkin on täällä tapahtunut, uskokaa pois) Vastatkaa avoimin mielin ja ilman etukäteen hankittua närkästystä. Suuret kiitokset!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen tällä hetkellä pienellä sairaslomalla ja juovuksissa niinkuin intiaani. Eli siinä sulle keskustelukulttuuria!
ei-sairaslomalla tilanteestasi?
Olis ollut kiva keskustella vanhan kunnon Sanelman kanssa, mutta nyt kesäiseen viittaava sää kutsuu!
1. Ilmeisesti ei lasketa lapsuudenaikaisia "keskusteluja" äidin kanssa? Pahinta kyvyttömyyttä keskusteluun olen tavannut Suomen ulkopuolella. Suomessa entinen valmentajani (miespuolinen) tosin oli pitkälti vailla kykyä sietää kritiikkiä ja kyseenalaistamista.
2. Ei ole. Valkulle en tosin uskaltanut juuri väittää vastaan.
Olen siis edelleen mies.
Vastaajia on tähän mennessä kovin vähän. Onko tämä tulkittava niin, että vain allekirjoittanut ja Tumppu ovat ylipäätään esittäneet joskus vaihtoehtoisia näkemyksiä ja väitelleet? Vai niinkö, ettei vastaajia löydy, koska pelätään valittajaksi leimautumista? Vai mistä johtunee..?
Tässähän ei nimittäin ole tarkoitus valitella, vaan pohtia keskustelukulttuuria ja mahdollisia asenteitamme. Voimme gallupin päätteeksi todeta, että ennakkoluuloja on tai ei ole, tai ettei asiaa pystytä tämän palstan puitteissa selvittämään, mutta ainakin kuulemme kanssakirjoittajien kokemuksia, ja voimme tulevissa keskusteluissa pohtia, tulemmeko juuri itse syyllistyneeksi tyrmäämiseen, vaihtoehdottomuusväittämiin ja muihin luutumiin.
Ja hei, humalassa saa vastata, koska toisinaan ne parhaat keskustelut käydään silloin.
Ja oikeastaan, otetaan vaan ne työpaikkaehdotukset ja -väittelyt mukaan, mitä sitä turhaan rajaamaan, mutta eritelkää toki Tumpun tapaan, missä luutumia on tullut vastaan. Toki saa myös väittää vastaan ja kertoa ja perustella, jos katsoo, että meillä on avoin ja kehitystaitoinen keskustelukulttuuri.
Vastauksia GALLUP:IIN.
1)Suhtauduttu kiinnostuneesti ja avoimesti työpaikoilla.
Osittain kiinnostuneesti mieheni taholta ja aikoinaan isäni taholta.
Laimeata kiinnostusta työelämän ulkopuolella tapahtuvien sosiaalisten kontaktien mukanaan tuomissa keskusteluissa.
Suorastaan tyrmätty aikoinaan äitini taholta.
2)Tulkittu erimielisyydeksi useimmissa tapauksissa,KAIKISSA työelämän ulkopuolisissa kontakteissa, virastoja myöten.
Työpaikoilla sen sijaan on päästy keskusteluun.
Vastaaja on nainen ja ollut koko ikänsä teollisuuden palveluksessa miesvaltaisilla aloilla. Koulutus hankittu työn ohessa opiskelemalla, pääasiallisesti tekniikan puolella.
Asunut eri maissa Euroopassa, mutta vastaukset sopivat "ympäripyöreinä" kaikkiin, joista kokemusta.
Pohjustit mainiosti, jokseenkin noin taitavat keskustelut enimmäkseen mennä. Ei aina, tälläkin palstalla käydään jonkin verran mielipiteenvaihtoa, jota pidän keskusteluna. Pari naisnikkiä osaa jopa mielestäni kesyttää kategorisesti esiintyviä räyhäpersoonia asialinjalle. En tosin käy monessakaan keskusteluryhmässä, joten mielikuvani lienee rajoittunut, muualla voi olla fiksumpaa jutustelua.
Täällä valtaosa on betonibunkkerin takaa lauottuja luutuneita ennakkoluuloja, tai ei edes niitä, pelkkää sotimista sotimisen halusta, pyritään haavoittamaan, ja ikävä kyllä, tällaiseen sortuvat varsinkin tasa-arvoa vierastavat miehet. "Keskustelu" on saman valheellisen, epätieteellisen jorinan toistamista viikosta toiseen, ei niihin viitsi reagoida. Kai jotain kontaktin halua sekin tai silkkaa aggression purkua.
Naisten väittely on ollut minunkin mielestäni vieraampaa kulttuurille, naisten osana on ollut liian pitkä historiallinen perinne sopeutua hiljaiseen, nöyrään rooliin miesväen rinnalla, oma status on ollut vain heijastus miesten statuksesta. Suoraa miehen neuvomista on pidetty pahana, sanoma on täytynyt saada perille kautta rantain. Poikkeuksiakin on tietysti ollut, mutta yleensä näin. Naisen nöyryys on ollut kaunista, miehelle sellaista ei ole pidetty sopivana - paitsi suhteessa suurempiin herroihin.
Ja nyt vastauksia kysymyksiin:
1. On torjuttu - oikeastaan ohitettu - edistysehdotuksiani, kun olin nuorempi. Silloin aika tavallista. Vaikea sanoa, mikä painoarvo oli iällä, sukupuolella ja pienikokoisuudella, eiköhän ne kaikki vaikuttaneet. Huomasin sitten, että monia esityksiäni toteutettiin, idikset olivat jääneet elämään, lähdettä ei kukaan muistanut. Aikaa myöten rohkaistuin, en antanut periksi ujoilevan helposti, etenin muutenkin uralla, ohitukset ovat jo harvinaisia. Torjumisia tapahtuu tietenkin, jokainen taho katsoo asioita omasta vinkkelistään, ihan normaalia.
Kotiväki on aina kannustanut ja ollut innostunut ehdotuksista. Tuttavapiiri myös. Väittelyt tuttujen kesken ovat olleet antoisia. Nautinnollista kaiken kaikkiaan, ilman aggressioita.
2. Vastaehdotuksia tai väittelyä ei ole tulkittu riitelyksi. Vältän riidanhakuisia tilanteita, tai oikeammin: en kestä niitä, joten naamakkaisissa tilanteissa olen aina ystävällinen. Tällä palstalla voin intoutua reippaampaan esitykseen, johtunee seurasta.
Nainen.
Suomalainen keskustelukulttuuri on kehittynyt merkittävästi viime vuosina, etenkin politiikassa jyrääminen on selvästi vähentynyt.
Uudistushakuisuudesta on -nähdäkseni- tullut pikemminkin arvo sinänsä. Muutosvastarinta on nykyisin vaikeampaa hyväksyä. Työelämässä muutoshakuisuus johtaa usein tempoilevaan työilmapiiriin.
Keskustelun tai hedelmällisen väittelyn ongelmia on mielestäni enemmän manipulointi.
Esimerkiksi: - keskustelun johtajaksi pyrkiminen, arvostellaan ja kiitetään toisten tapaa osallistua keskustelun kulkuun. Näin saadaan virheellinen kuva auktoriteetista.
- Tyhmäksi heittäytyminen, kyselemällä loputtomasti itsestään selviä asioita, saadaan toiset vaikuttamaan jankuttavilta ja asioita heikosti perustelemattomilta ihmisiltä.
- Asiattomat perustelut: Eräänä esimerkkinä, ettei isän koulutuksen vuoksi ole lainkaan tarpeellista perhetyä ko. asiaan. Tietoa on ikäänkuin perimässä.
- Kuuntelemasta tai lukemisesta kieltäytyminen - perustelut ovat silloin tarpeettomia.
- tietäminen toisten ajatuksista, koska henkilö edustaa jotain ryhmittymää tai on toista sukupuolta.
- mielipiteiden vähättely: Olen vanhempi, koulutetumpi, fiksumpi tms...
- järjettömät asioiden yhdistelyt, esim. keskustelupalstalla usein nähty: Naisten aseman parantamiseen ei ole tarvetta, koska syrjäytyneistä on enemmistö miehiä ??
Olenkin ihmetellyt sitä, että vähenisikö miesten syrjäytyminen sillä, että naisten asiat olisivat retuperällä.
Nyt Gallupiin,
1. Kyllä, asioista riippuen on varsin asiallista kohtelua ollut, ehdotuksiin on paneuduttu viimeistään riittävällä toistolla.
2. Ei, olen varsin perusteellinen ja valmistautunut keskustelija. Kavereiden kanssa väittelyt ovat joskus värikkäitä ja ulkopuolisista jopa riitaiselta kuulostavaa.
Olen nainen.
Terveppä terve. Vastaan nyt minäkin kun olen parin päivän loman jälkeen jälleen tietoliikenne yhteyksien päässä.
1) onko edistysehdotuksesi tai vaihtoehtoiset ideasi tyrmätty suoralta kädeltä ilman sen kummempaa pohdintaa. Vai onko niihin suhtauduttu kiinnostuneesti ja avoimesti. (muualla kuin työssäsi)
No jaa, työn lisäksi en juuri toteuta itseäni muutakuin kotona. Kyllä tuo emäntä on yleensä ottanut mielipiteeni huomioon. Kaveriporukka iltoja tämä gallup ei kai koske, mutta yleensä minä määrään paarin, mihin mennään. :)
2) onko se, että olet eri mieltä ja myös esittänyt erimielisen ehdotuksesi ääneen ja puolustanut sitä väittelyssä tulkittu riitelyksi, vaikkei tarkoituksenasi ollut riidellä.
Yleensä mielipidettäni ei tulkita riitelyksi. En ole koskaan joutunut milelipidettäni sen kummemmin puolustelemaan. Minua isommat päälliköt joko hyväksyvät tai hylkäävät sen mukaan miten heistä tuntuu. Näin siis työelämässä.
Voisi kai peräti sanoa, että minulla ei juuri ole keskustelutaitoja. :)