Mannerheim pani tämänkin asian järjestykseen ja piti Venäjää ja Ruotsia sivistyskielenäkin ja Suomalaisia moukkina, aikanaan.
Minkäarvo Suomella
Abrhaham
9186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuskimpa vain, Mannerheimin isoisä oli toinen niistä henkilöistä, jotka 1850 luvun puolivälissä esittelivät Tsaaarille kielilain, jossa Suomenkieli nostettaisiin toiseksi kansalliseksi kieleksi Ruotsin rinnalle.
Miehet perustelivat hanketta nimenomaan sillä, että Suomi tarvitsi oman Suomenkielisen kansallisen sivistyksen Ruotsin rinnalle, jotta syntyisi ero Ruotsin valtioon ja maan ikivanha alkuperäiskansa nousisi kansakuntien joukkoon, näin ajettaisiin nimenomaan Venäjän etuja, jonka etu oli luoda Suomen ja Ruotsin välille eroja.
Mannerheim myös itse aikanaan teki kielipoliittisen päätöksen, kun se päätti, että Suomen armeijan komentokieli on Suomi ja vain Suomi, tämä oli looginen jatkumoa isoisän kielilaille.
pitänyt olla, kai se päivänselvää oli suomekieli oli rivimiesten, mutta Mannerheimin vahvuus oli Venäjä ja Ruotsi.
Nikolai toisen kuva komentopöydällä sen todisti !
Jiddish on saksankielen murre. Hebrea on länsiseemiläisen kanaanin-kielen paimentolais-murre.
Njäh njäh, "Abraham".
P.S.
Palvoivatko juudealaiset oikeesti Moolokia?
Ruotsinkieliset upseerit halusivat puhua Ruotsia, mutta Mannerheim antoi määräyksen, jossa se totesi, että Suomen armeijan komentokieli on Suomi ja vain Suomi, vaikka itse puhuikin huonosti Suomea.
Joten kaikki palaverit ja neuvottelut käytiin aina Suomeksi ja kirjattiin ylös Suomeksi, Mannerheim tavallaan päätti ettei muualla yhteiskunnassa käytävä kielikiistely leviä armeijaan ja upseeristoon, siitä voi olla arvaamattomia seurauksia tosipaikassa.
Toisaalta, takana saattoi olla sellainenkin tekijä, että kun Ruotsista tuli vapaussodan alkuvaiheessa esikunta upseereita valkoisten esikuntaan, niin se tavallaan eliminoi niiden liiallisen vaikustusvallan ja samalla nosti omaa asemaansa ja merkitystä johtajana.
käytännön kielenä ruotsi jo sen takia, että suomeksi ei ollut sotilaskäsitteistöä. Lisäksi kaikki osasivat ruotsia, mutta harva suomea, Mannerheim ei lainkaan. Neuvottelukielenä oli ruotsi. Asiakirjat tehtiin ensin ruotsiksi ja käännettiin sitten suomeksi. Joukoille ne lähetettiin yleensä molemmilla kielillä, koska osa komentajista ja esikuntaupseereista oli ruotsalaisia tai suomenruotsalaisia. Lisäksi Pohjanmaan rannikon joukot olivat ruotsinkielisiä.
Mannerheim oppi kunnolla suomea vasta puolustusneuvoston puheenjohtajana 1930-luvulla. Hän opiskeli sitä kyllä erään professorin johdolla mm. lyhyenä valtionhoitajakautenaan.
Tottakai esikunnassa puhuttiin Ruotsia, koska esikuntaupseerit oli Ruotsista tulleita ammattiupseereita, ei ne osanneet Suomea ollenkaan, mutta muuten linja oli selvä, Suomen armeijan komentokieli oli Suomi ja päätöksen teki Mannerheim itse.
ruotsalaista yleisesikuntaupseeria. Muut olivat Suomen kansalaisia, mutta enimmälkseen heidän äidinkielensä oli ruotsi. Suomea puhutiin siis vähän ja esimerkiksi venäjää huomattavasti enemmän.
Totta, esikuntaupseerit oli pääasiassa, joko Ruotsalaisia, Venäläisiä tai Suomenruotsalaisia, mutta kielikiistat kyllä levisi sinnekkin ja siksi tämä päätös aikanaan tehtiin.
ei ollut, mutta kylläkin tsaarin armeijassa palvelleita suomalaisia. Vain osa puhui suomea, mutta olivat ruotsinkielisiä. sotilaskäsitteistö oli siis vain venjäksi ja ruotsiksi. Esikunnan sisällä ei kielikiistoja ollut, mutta kävijät ihmettelivät sitä, ettei suomea kuulunut ja "ryssänupseerit" saivat ankaraa arvostelua siitä, ettei suomea osattu ainakaan kunnolla.