niin kovin

hmm... hyvä että kirjoitit tänne, koska siittä huomaa että haluat että joku auttaisi sinua. Kannattaa mennä puhumaan asiantuntijan kanssa omasta olostaan, ne ei välitä vaikka jankuttaisit samoja asioita. Itsemurha ei ole mihinkään ratkaisu, mieti mistä jäät paitsi? kunhan vaan saat mielesi taas tasapainoon, niin elämän halukin palaa. Minullakin on ollut vaikeita aikoja, ja koko ajan tulee lisää paskaa niskaan. Mutta kai se on sitä sinnikkyyttä, tai jotain en tiedä. Pienestä lapsesta asti on elämä potkinut, mutta itse olen niin vittumainen että jos yläkerran herra haluaa että minulla on vastainkäymisiä niin antaa tulla vaan niin paljon kun vaan on annettavaa, tosin tämän pahemmaksi se tuskin enään menee. Nimittäin läheiseni teki 5kk sitten itsemurhan, niin toiset sanoo. Ikävä on pohjaton, ja itsemurha jättää niin paljon kysymyksiä ja syyllisyyden ja vihan tunteita. Olisin mieluummin menettänyt hänet autoonnettomuudessa, silloin tietäisin ettei hänellä ollu osaa eikä arpaa siihen, mutta hänellä oli mahdollisuus valita. Mutta epätoivo vie ihmisen siihen tilanteeseen, ja viimeisenkin sosiaalisen tuen menettäminen saa ihmisen epätoivoon ja tyhmiin ratkaisuihin. Vaikka tuntuu ettei kukaan rakasta, mutta olen varma että on aina yksi henkilö joka rakastaa. Emme vain osaa sanoa minä rakastan sinua, olet tärkeä. Suomalaisille vaikeaa....

hae itsellesi jutteluapua, se ei tee sinusta huonompaa... Itsekin olen hakenut, ja apua on ollut.

Elämä on usein raskasta eikä olemassaolon syytä tiedä kukaan. Yleensä pilvisten aikojen jälkeen aurinkokin paistaa taas. Pienten tai keskisuurtenkaan vaikeuksien keskellä ei kannata miettiä kuolemaa ratkaisuksi, sillä asioilla on tapana ratketa.

Sitten on niitä isompia asioita ja sellaisia ongelmavyyhtiä, joiden uskon tuovan kuoleman helpotuksen monen mieleen. Silti kannattaa ensisijaisesti yrittää selvittää ongelmavyyhtiä säie kerrallaan. Ei sekään aina auta. Kannattaa kuitenkin etsiä apua, ehkä lääkitys mielen vallanneeseen masennukseen.

Meillä on vain tämä yksi elämä, puntteja ei tasata missään. On oikeus kuollakin, mutta sitten jää näkemättä, olisiko sateenkaaren päässä ruukullinen kultaa. Kurjaa elämää ei hyvitetä missään, et saa nostettua bonuksia kuoltuasi. Kuolema on ratkaisu, mutta se on äärimmäinen ja lopullinen. Sitten ei ole mitään.

Itsemurhaa suunnittelevia syytetään itsekkyydestä, mutta ei se aina sitäkään ole. Jos pitkällisen harkinnankin jälkeen elämä tuntuu liian raskaalta, järjetön henkinen kipu kuukaudesta toiseen lähin omaisesi, ymmärrän kyllä tarpeen lähteä täältä. Jos mikään muu ei auta. Aina ei auta. Itsemurha aiheuttaa aina paljon tuskaa lähimmäisille, mutta ei ole oikein vaatia toista kärsimään loputtomasti, ettei toisten tarvitsisi tuntea surua. Suurimmat syyllistäjät ovat niitä, jotka tarvitsevat meitä onnettomia voidakseen itse kokea olevansa onnellisessa asemassa. Elämä on raadollista.

Kirjoituksesi perusteella vaikuttaa siltä, että sinulla on jonkinlainen eksistensiaalinen kriisi: mietit elämän tarkoitusta ja kärsit ja turhaudut, kun sitä ei löydy. Ehkä olet vielä nuori? Elämän tarkoitus ei välttämättä selviä sinulle koskaan, mutta sen asian kanssa voi oppia elämään. Niin moni meistä tekee. Sen takia ei tarvitse kuolla. Ehkä löydät tasapainon ja mielenrauhan, kun jaksat odottaa. Se voi olla vaikeaa, mutta palkitsevaa aikanaan. Voimia sinulle!