Seurakuntaan liittyminen

Jos ihminen kuulee Jumalan kutsun liittya Kirkon jaseneksi, on Pyhan Hengen apu taman kanssa eika mikaan ole mahdotonta (kts. Mt 19:26). On virhe kuvitella, etta henkilo jonka tilanne avioliiton suhteen on monimutkainen on auttamattomasti sakramenttisen elaman ulkopuolla. Kaantymyksen ja katumuksen kautta, seka Jumalan armonelamasta osaa ottamalla tulee mahdolliseksi seurata Jumalan kutsua vaikeimmassakin tilanteessa, eika ketaan siten ole koskaan jatetty Kirkon yhteydesta tai sen sakramentaalisen elaman tayteydesta ulkopuoliseksi.

Kaytannossa vastauksia tilanteeseen voi olla useita, yksi niista on aikaisemman avioliiton mitatointi. Toisaalta monet tilanteen yksityiskohdat ovat meille piilossa, joten on sopimatonta menna arvailemaan mitka ovat tulevaisuuden nakymat ko. henkilolle.

Lisaksi on royhkeaa, Kirkon jattaneena, olettaa etta tilanne automaattisesti johtaa ekskommunikaatioon. Kuten sanottu, tilanteen yksityiskohdat eivat ole tiedossa ja aliarvioimalla Pyhan Hengen impulssin henkilon sydamessa, redusoit koko uskonnollisen kokemuksen jaykaksi matemaattiseksi tabuloinnikksi, joka vahvasti vaikuttaa minusta epa-kristilliselta ja ilmaisee luottamuspulaa suhteessa Jumalan kaikkivoipaan tahtoon.

Ignatius

Ignatius kirjoitti:

Jos ihminen kuulee Jumalan kutsun liittya Kirkon jaseneksi, on Pyhan Hengen apu taman kanssa eika mikaan ole mahdotonta (kts. Mt 19:26). On virhe kuvitella, etta henkilo jonka tilanne avioliiton suhteen on monimutkainen on auttamattomasti sakramenttisen elaman ulkopuolla. Kaantymyksen ja katumuksen kautta, seka Jumalan armonelamasta osaa ottamalla tulee mahdolliseksi seurata Jumalan kutsua vaikeimmassakin tilanteessa, eika ketaan siten ole koskaan jatetty Kirkon yhteydesta tai sen sakramentaalisen elaman tayteydesta ulkopuoliseksi.

Kaytannossa vastauksia tilanteeseen voi olla useita, yksi niista on aikaisemman avioliiton mitatointi. Toisaalta monet tilanteen yksityiskohdat ovat meille piilossa, joten on sopimatonta menna arvailemaan mitka ovat tulevaisuuden nakymat ko. henkilolle.

Lisaksi on royhkeaa, Kirkon jattaneena, olettaa etta tilanne automaattisesti johtaa ekskommunikaatioon. Kuten sanottu, tilanteen yksityiskohdat eivat ole tiedossa ja aliarvioimalla Pyhan Hengen impulssin henkilon sydamessa, redusoit koko uskonnollisen kokemuksen jaykaksi matemaattiseksi tabuloinnikksi, joka vahvasti vaikuttaa minusta epa-kristilliselta ja ilmaisee luottamuspulaa suhteessa Jumalan kaikkivoipaan tahtoon.

Ignatius

Minulle itselleni vastattiin aikoinaan samalla lailla kun itse vastasin, kun ennen katoliseen kirkkoon liittymistäni kysyin yllä kuvatun kaltaisesta tilanteesta. Se vastaa myös sitä, mitä kirkon kanoninen laki asiasta sanoo.

Mitkään hurskaan kuuloiset fraasit eivät muuta olemattomaksi sitä tosiasiaa, että katolisen kirkon ehtoolliselle tai muille sakramenteille ei ole asiaa henkilöllä, joka elää kirkon moraalittomana pitämässä suhteessa - esim. uudessa avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Itsehän sinä olet julistanut tätä asiaa mitä painokkaimmin.

Ymmärrän kyllä, että tämä asia on sinulle kiusallinen. Kukapa haluaisi liittyä kirkkoon, jossa joutuu liittymisestään lähtien paarialuokan asemaan. Luultavasti minäkin sinun tilanteessasi vastaisin samanlaisilla hurskailla fraaseilla, kun en muuta kehtaisi.

Röyhkeydestä olen samaa mieltä, mutta röyhkeys tulee vain kirkostasi eikä minusta. Nimenomaan katolinen kirkko redusoi uskonnollisen kokemuksen jäykäksi lakihenkiseksi tabuloinniksi, kun se omiin kaavamaisiin lakipykäliinsä ja moraalikäsityksiinsä vedoten estää ihmisiltä pääsyn sakramenttiyhteyteensä.

Jari kirjoitti:

Minulle itselleni vastattiin aikoinaan samalla lailla kun itse vastasin, kun ennen katoliseen kirkkoon liittymistäni kysyin yllä kuvatun kaltaisesta tilanteesta. Se vastaa myös sitä, mitä kirkon kanoninen laki asiasta sanoo.

Mitkään hurskaan kuuloiset fraasit eivät muuta olemattomaksi sitä tosiasiaa, että katolisen kirkon ehtoolliselle tai muille sakramenteille ei ole asiaa henkilöllä, joka elää kirkon moraalittomana pitämässä suhteessa - esim. uudessa avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Itsehän sinä olet julistanut tätä asiaa mitä painokkaimmin.

Ymmärrän kyllä, että tämä asia on sinulle kiusallinen. Kukapa haluaisi liittyä kirkkoon, jossa joutuu liittymisestään lähtien paarialuokan asemaan. Luultavasti minäkin sinun tilanteessasi vastaisin samanlaisilla hurskailla fraaseilla, kun en muuta kehtaisi.

Röyhkeydestä olen samaa mieltä, mutta röyhkeys tulee vain kirkostasi eikä minusta. Nimenomaan katolinen kirkko redusoi uskonnollisen kokemuksen jäykäksi lakihenkiseksi tabuloinniksi, kun se omiin kaavamaisiin lakipykäliinsä ja moraalikäsityksiinsä vedoten estää ihmisiltä pääsyn sakramenttiyhteyteensä.

Vastaus jonka olet aikaisemmin saanut on ollut epataydellinen. Tilanne jota ylla on kuvattu, on siina maarin epatarkka etta siihen ei voi antaa suoraa vastausta kanonisen lain tai pastoraalisen tyon pohjalta. Ongelmaa ei valttamatta ole ollenkaan, silla luterilainen avioliittokasitys on vakavasti muuttumassa. Jos ensimmainen avioliitto on validi, on yhakin muita vaihtoehtoja kuin ainoastaan sakramentti-yhteydesta ulosjattaytyminen (huomaa refleksiivi).

Lisaa maallista tabulointia edustaa kantasi tutkia asiaa kannalta "kukapa tahtoisi liittya kirkkoon joka x...y.... ja z?" Jos joku tahtoo liittya Kirkkoon, on se Jumalan kutsu henkilolle - kutsu, jota omatunto vaatii noudatettavan ja sita vastoin taistelu on synnillista. Kirkkoa ei valita, vaan Jumala valitsee sinut Kirkkoon - tai on valitsematta. Lisaksi voit itse jattaytya sen ulkopuolelle, mutta kun kutsu on kaynyt, on vaikea loytaa muuta vastausta kuin noyra hyvaksynta. "Hurskaat fraasini" eivat olleet tarkoitetut peittaa hapeaa, silla Kirkkoni, aitini ja opettajattareni, ei ole koskaan hapean aihe - painvastoin se on hurskaiden kerskaus, ilomme lahde ja viisauden istuin. Ylpeasti tunnustamme yhden, pyhan, katolisen ja apostolisen Kirkon ja kannamme sen ristin jonka Kirkko pyytaa meita ottamaan osaksemme.

Olen tehnyt parhaani esittaakseni etta Kirkon asenne moraalia kohtaan on aina peilaava Herramme asennetta, joka armontayteydella ei koskaan kieltanyt ketaan ottamasta osaa Hanen metaforiseen poytaansa, mutta odotti aina rakkauden aiheuttavan synnintekijassa katumuksen asenteen ja noyrtymisen toita. Jos nama Pyhan Hengen lahjat puuttuvat, puuttuu silloin myos todellinen sitoutuminen Herran taivaaseenottamista edeltavaa karsimysta kohtaan.

Ignatius

Ignatius kirjoitti:

Vastaus jonka olet aikaisemmin saanut on ollut epataydellinen. Tilanne jota ylla on kuvattu, on siina maarin epatarkka etta siihen ei voi antaa suoraa vastausta kanonisen lain tai pastoraalisen tyon pohjalta. Ongelmaa ei valttamatta ole ollenkaan, silla luterilainen avioliittokasitys on vakavasti muuttumassa. Jos ensimmainen avioliitto on validi, on yhakin muita vaihtoehtoja kuin ainoastaan sakramentti-yhteydesta ulosjattaytyminen (huomaa refleksiivi).

Lisaa maallista tabulointia edustaa kantasi tutkia asiaa kannalta "kukapa tahtoisi liittya kirkkoon joka x...y.... ja z?" Jos joku tahtoo liittya Kirkkoon, on se Jumalan kutsu henkilolle - kutsu, jota omatunto vaatii noudatettavan ja sita vastoin taistelu on synnillista. Kirkkoa ei valita, vaan Jumala valitsee sinut Kirkkoon - tai on valitsematta. Lisaksi voit itse jattaytya sen ulkopuolelle, mutta kun kutsu on kaynyt, on vaikea loytaa muuta vastausta kuin noyra hyvaksynta. "Hurskaat fraasini" eivat olleet tarkoitetut peittaa hapeaa, silla Kirkkoni, aitini ja opettajattareni, ei ole koskaan hapean aihe - painvastoin se on hurskaiden kerskaus, ilomme lahde ja viisauden istuin. Ylpeasti tunnustamme yhden, pyhan, katolisen ja apostolisen Kirkon ja kannamme sen ristin jonka Kirkko pyytaa meita ottamaan osaksemme.

Olen tehnyt parhaani esittaakseni etta Kirkon asenne moraalia kohtaan on aina peilaava Herramme asennetta, joka armontayteydella ei koskaan kieltanyt ketaan ottamasta osaa Hanen metaforiseen poytaansa, mutta odotti aina rakkauden aiheuttavan synnintekijassa katumuksen asenteen ja noyrtymisen toita. Jos nama Pyhan Hengen lahjat puuttuvat, puuttuu silloin myos todellinen sitoutuminen Herran taivaaseenottamista edeltavaa karsimysta kohtaan.

Ignatius

Kun minut Saksassa otettiin kirkon jäseneksi, paikallisen tuomiokapitulin minut kirkkoon ottaneelle papille lähettämässä kirjeessä todettiin: "Mikäli kirkkoon otettava on luterilaisena ollessaan solminut avioliiton, on liiton pätevyys tutkittava kanonisen lain valossa. Mikäli kyseinen tutkinta osoittaa, ettei hänen solmimaansa avioliittoa voida kanonisen lain valossa pitää pätevänä, ei kirkkoon otettava saa ottaa vastaan pyhiä sakramentteja." Mitä epäselvää tässä oikein on?

En tiedä, mitä oikein tarkoitat luterilaisen avioliitto-opetuksen muuttumisella. Joka tapauksessa kuvatun laisessa tilanteessa ongelmana on nimenomaan katolisen kirkon avioliitto-opetus. Henkilö voi olla elänyt vuosikaudet onnellisessa luterilaisessa avioliitossa, kunnes hänelle selviääkin, että katolisen kirkon opetuksen mukaan hän elää huoruudessa.

Kuvatun kaltainen tilanne ratkaistaan joka tapauksessa katolisen avioliitto-opetuksen mukaisesti. Sillä, onko liitto pätevä luterilaisen kirkon tai Suomen valtion silmissä, ei ole asiaan minkäänlaista merkitystä. Kyseinen asia täytyy ainakin selvittää liittyjälle juurta jaksain, jottei hän ylläty ikävästi kirkkoon liittymisen jälkeen.

Jari kirjoitti:

Kun minut Saksassa otettiin kirkon jäseneksi, paikallisen tuomiokapitulin minut kirkkoon ottaneelle papille lähettämässä kirjeessä todettiin: "Mikäli kirkkoon otettava on luterilaisena ollessaan solminut avioliiton, on liiton pätevyys tutkittava kanonisen lain valossa. Mikäli kyseinen tutkinta osoittaa, ettei hänen solmimaansa avioliittoa voida kanonisen lain valossa pitää pätevänä, ei kirkkoon otettava saa ottaa vastaan pyhiä sakramentteja." Mitä epäselvää tässä oikein on?

En tiedä, mitä oikein tarkoitat luterilaisen avioliitto-opetuksen muuttumisella. Joka tapauksessa kuvatun laisessa tilanteessa ongelmana on nimenomaan katolisen kirkon avioliitto-opetus. Henkilö voi olla elänyt vuosikaudet onnellisessa luterilaisessa avioliitossa, kunnes hänelle selviääkin, että katolisen kirkon opetuksen mukaan hän elää huoruudessa.

Kuvatun kaltainen tilanne ratkaistaan joka tapauksessa katolisen avioliitto-opetuksen mukaisesti. Sillä, onko liitto pätevä luterilaisen kirkon tai Suomen valtion silmissä, ei ole asiaan minkäänlaista merkitystä. Kyseinen asia täytyy ainakin selvittää liittyjälle juurta jaksain, jottei hän ylläty ikävästi kirkkoon liittymisen jälkeen.

On kristillisen lahimmaisen rakkauden kehoitus opastaa niita, jotka eivat viela tunne totuutta. Ylla tabulointisi osoittaa, ei luottamusta Jumalan armahtavaisuuteen ja Kirkon luonteeseen Kristuksen ainoana morsiamena, vaan kyynisyytta sita jumalallista ihmetta kohtaa joka on Kristuksen Ruumis. Tama siunattujen yhteiso, jonka olemuksellisen tayteyden Kirkko katsoo loytyvan ainoastaan sen nakyvien rakenteiden sisaisista armon-ulottuvuksista, luottaan Pyhan Hengen jatkuvaan ohjaukseen niin rakenteissa (se on paavissa, piispoissa, kuuriassa, kirkkolaissa ja sen asiantuntijoissa) kuin myos niissa yksiloissa jotka ovat kasteen kautta jo lapsena, tai tahdonvalinnan kautta aikuisena, ovat liittyneet nakyvan Kirkon jaseniksi ja siten saavat osan siita yliluonnollisesta armosta joka Kristuksen ristilta kumpuaa meille ylitsevuotavaisena.

On harha kuvitella, etta henkilo joka kuulee Jumalan kutsun lahestya taman Kirkkoa voi vastustaa sita yksinomaan maallisin huolin, kuvitellen etta jos avioliitto-tilanne muodollisesti estaa sakramenttien vastaanottamisen on koko ajatus Kirkkoon liittymisesta mahdoton. Avioliitto tilanne voidaan aina ratkaista, aina. Joskus se vain vaatii kovin paljon aviopuolisoilta. Jos Kristuksen kaskyn mukaan avioliitto on hajottamaton, eika kenellakaan ole valtaa sita mitatoida. Jos siten kristitty on avioliitossa, ja silti elaa "kuten mies ja vaimo" jonkun muun henkilon kanssa, on seka Hengen elavoittaman kristityn etta Kirkon tehtava tehda selvaksi, etta avioliiton ulkopuolinen suhde ei ole Jumalan tahdon mukainen. Ei kukaan Vapahtajaamme todellisesti seuraava tahdo kieltaa Hanen opetustaan, ja siksi tama jumalallinen kutsu saa taydellisen vastauksen siina kristityn sydamessa, joka on valmis "myymaan kaikki ja seuraamaan" Herraamme.

Ignatius