Meillä kummallakin meillä oli ongelmia liittoissamme. Pyysit mielipidettä tällä palstalla ja minä annoin oman kantani asiaan. Tuin sinua jatkamaan omaasi. Siitä lähtien kirjoittelimme alusta lähtien usein ja aloimme pitämään yhteyttä muutoinkin useasti, vain ystävinä ja toistemme tukijoina. Erosimme kumpikin tahoillamme kumppaneistamme omien perheongelmiemme vuoksi melkein samoihin aikoihin huolimatta molempien yrityksistä jatkaa liittojamme. Lapsemmekin ovat myös melkein kaikki yhtä vanhoja, joten meillä löytyi todella paljon yhteisiä keskustelun aiheita. Tuimme vuorotellen toisiamme keskustellen, viestien välityksellä. Joskus jopa kävit luonani työmatkasi tuodessa sinut lähistölle. Nyt minulla on tyhjyys, kun odotan viestejäsi ja soittojasi. Miksi kävi näin? Olinko sittenkin huono ystävä? Miksi en voinut auttaa enempää? Sinä lähdit tästä elämästä ja jätit minut ja muut ystäväsi ja sukulaisesi. Minulla on todella suuri ikävä sinua. Kaipaan sinua.
Kiitos sinulle ystäväni
Aina ystäväsi
3401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En yritäkään kuvitella surusi syvyyttä. Sen täytyy olla valtava.
Tukea sait ystävältäsi ja sitä annoit. Kannoitte toinen toisianne vaikean ajan läpi. Juuri sitähän ystävyys on parhaimmillaan. Miksi kävi kuten kävi? Kukaan ei valitettavasti ehkä koskaan saa vastausta, et Sinäkään. Kaikkeen ei valitettavasti vastausta löydy.
Olet ollut hyvä ystävä ja olet sitä vielä menetyksen edessäkin kun pidät hänet sydämessäsi. Olet sellainen ystävä, jonka jokainen ansaitsee ja olet kuitenkin vain ihminen, joka ei aina osaa auttaa tai edes näe koko totuutta, jotta voisi vielä enemmän toista tukea, sillä ihan kaikkea ei voi nähdä tai tuntea ainakaan etukäteen.
Toivottavasti saat jostakin jonkun joka tukee nyt Sinua.
Voimia Sinulle ja koitahan jaksaa. Parempaa huomista, kaikesta huolimatta.
Olet oikeassa. Pidän aina hänet sydämessäni ja muistan häntä arjessani nyt kuin tulevaisuudessakin. Toivon, että kaikki muutkin löytäisivät edes kerran elämässään samanlaisen ystävän, kuten minulla oli. Valitettavasti minulta vietiin se niin äkkiän pois. Olen miettinyt syitä, mutta koskaan sitä en tule löytämään. Oloni tuntuu vain niin heikolta ja pieneltä, kun en voinut auttaa ystävääni enempää. Miksi? Kaikenlisäksi minulla on niin suuri ikävä häntä ja hänen yhteydenottojaan. Ainoa lohtu tässä on, että olen sentään saanut tuntea hänet ja hänen ystävyytensä. Kiitos siitä.
Nämä ovat vain sanoja, eivätkä suruasi poista mutta kyllä täällä aivan varmasti moni tuntee sympatiaa Sinua kohtaan!
Niin kauan kuin kannat häntä sydämessäsi, niin kauan kohtaat hänestä jotain häivähdykseltään pientä mutta kirkkaudeltaan suurta. Et ole ihmeidentekijä, siksi et varmastikaan voinut olla enempää avuksi eikä kenties voinut kukaan muukaan. Mitä olisi voinut tehdä? Olisiko se edes auttanut? Miksi näin kävi? Jäljelle jää vain kysymyksiä ja emme voi muuta kuin kohdata tapahtuneen kaikessa karmeudessaan ja koittaa ensi kerralla kun kohtaamme ongelman, katsella asioita hieman eri suunnalta ja pohtia voisiko ehkä nyt tehdä jotain toisin, onko se edes mahdollista. Juuri nyt tunnet itsesi heikoksi ja voimattomaksi kaiken järjettömyyden keskellä ja pelkän tuskan sumentamana mutta se kertoo vain, että olet ihminen, vain ihminen.
Varmasti hän Sinua kiittäisi ystävyydestäsi jos vain voisi ja tekisi sen vielä hymyilevin kasvoin. Tai ehkäpä hän sen vielä tekee, tavalla tai toisella...
"Don't say goodbye, just good night."