Omaehtoinen koulutus pelastaa ikävältä elämäntilanteelta monesti ja jatkuvasta työttömyydestä.On monia tuttuja, jotka tullut hulluksi noissa työvoimanpalvelukeskuksissa ja ilmais hommissa, että pää ihan seonnu.Sitten kun on päässyt opiskelemaan, eräskin tuttu esim.matkailuvirkailijaksi heti tuli iloiseksi ja elämä muuttui hyväksi.Onko muilla kokemuksia näistä asioista??
elämässä asiat kuntoon
Jouni.K
8232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on jo kolme ammattia....patkätyötä.
Että se siitä opiskelusta!!! :)
Kyllä jumalauta jos ihmisellä on 3 ammattia eikä töitä, niin mentaalipuolella on pahasti ongelmaa.
Sellaiset ihmiset kuuluvat sairaseläkkeelle.
Saa ikuisen opiskeljan maineen, työkokemus on tärkeämpää. Toisaalta ei sitä jaksa kotonakaan olla, koulutus on parempi.
Kokeilepa sinäkin vittuilun sijaan joskus rohkaista toista. Sano vaikka näin: Kyllä sinunkin vuorosi vielä tulee, usko vain itseesi. kokeile, vai ahdistaako liikaa? Tuletko sairaaksi, jos sanot joskus toiselle jotain kivaa?
Mutta miksi ihmeessä valehtelisin?
Ei tuollaisen ihmisen vuoro tule, se juna meni jo kauan sitten.
Haluatko siis että kaikille ihmisille valehdellaan? Laitetaan kaikille pinkit lasit päähän, näyttää paljon paremmalta.
Miks ei kukaan halua kuulla totuutta, miksi suomalaisen itsetunto on niin paska, että kun joku sanoo että ei onnistu, niin heitetään sitten kintaat siltä isumalta maahan?
Voi jos minä olisin kuunnellut kaikkia jotka sanoo että ei tule mitään, olisin varmaan kotona koneella valittamassa miten maailma on kurja paikka.
Turha täällä on marista, menkää kirtämään ovelta ovelle, firmasta firmaan.
Hyvät tyypit palkataan aina. Oli koulutustaso mikä tahansa.
Ja sille jollekin joka täällä selitti miten työhaastattelun jälkeen kuuli kun olivat kommentoineen toulutaustaa. Paskapuhetta, jos kutsuivat haastatteluun olivat jo tietoisia koulutustaustasta, eivät kutsu ketään haastatteluun vain voidakseen vittuilla ylikoulutetulle.
Kun haastattelukutsu tulee, on nippelitasutatieto jo työnantajan tiedossa, sen jälkeen ratkaisee enää luonne, esiintyminen ja kokonaiskuva tyypistä.
Vaikka on professori niin pääsee mäkkäriin pyörittämään pihvejä jos kokonaisuus on oikea.
Kultsi, se olin juuri minä, joka kommentoi koulutaustaa. Ei muuten kutsuttu haastatteluun, vaan lehdessä luki: tule käymään. Etkö ole muka itse käynyt haastattelussa, missä vain jonotetaan ilmoituksen jälkeen? Et kyllä tiedä sitten työn hausta yhtään mitään, aika vähän olet hakenut. Noita oli varsinkin 80-luvulla todella paljon, viime aikoina ne ovat vähentyneet, kun hakijoita riittää muutenkin. Kerran olen jonottanut itselleni työpaikan. Et taida tietää sitäkään, että nykyään firmoihin ei kovin herkästi mennä? Kun kävin harjoittelupaikka haastattelussa, piti ilmoittaa etukäteen, vartija saatteli alueen portille josta sitten neuvottiin tarkka reitti mitä pitkin pitää mennä työnjohtajan luokse, eikä reitiltä saanut poiketa. Tosin ymmärrettävää, sillä reitin ulkopuolella on sellaisia koneita, joiden kulkualueelta on syytä pysyä poissa.
Edellisessä työpaikassani oli ovet aina lukossa ja asiattomilta pääsy kielletty. Nykyään on haastattelut sovittava etukäteen. johonkin kioskiin, missä omistaja on aina paikalla, voi mennä kysymään paikan päällekin.
Mäkkärissä ei saa olla vanhempi kuin paikan pomo, joka on usein jotain enintään 28. No itsellä lähimpään mäkkäriin taitaa olla 86 km matkaa, voisihan tuolta käydä kysymässäkin kunhan harjoittelu loppuu. Hese meillä on, en ole nyt pariin vuoteen sieltä kysynyt.
Mutta menen nyt siis harjoitteluun, koska käteen jää enemmän kuin osa-aikatyöstä ja saan tehdä oman alani töitä.
Menet harjoitteluun, siis yrität.
Siitä se ura urkenee, nythän kaikki on enää vain sinusta itsestäsi kiinni.
Kultsi.
Kultsi, minä yritän koko ajan. Mutta tiedätkö mikä välillä vetää katkeraksi? Tuttava oli vaan kotona ja odotteli, että kyllä ne työkkäristä jotain tarjoaa, ei hänen tarvitse töitä hakea. Oltuaan reilun vuoden kotona sai en nyt muista oliko vuorotteluvapaan vai minkä sijaisuuden ja sitä kautta vakipaikan, hakematta kertaakaan yhtään mihinkään. Elämä joskus palkitsee niitä, jotka yrittävät vähemmän. Minulla on sitä koulutustakin ja käsketään mennä mentaalipuolelle, kiitos vaan. Tiedättekö mitä? En usko, yritän silti, vaikka asennevammat ovat ehkä pahimmat työllistymisen estäjät.
Siis mitä kannattaa opiskella valmiiksi pureskeltuja juttuja, veivata samoja asioita mitä satatuhatta muutakin veivaa ja kuvitella, että maailma jotenkin muuttuu, kun saa jonkun tutkintopaperin käteensä?