Lähes jokaisella eläinaktivistilla on kissa tai koira. Suurin osa näistä lemmikeistä on ns. leikattu, suomeksi sanottuna ne on salvettu. Vielä enemmän suomennettuna: niiltä on silvottu leikkelemällä sukuelimet pois!
Näin julmasti eläinten ystävät tekevät omille lemmikeilleen. Millä he sitten perustelevat moisen brutalismin?
Muun muassa sillä, että sen jälkeen vaikkapa kissa ei enää merkkaa paikkoja, ei karkaile, ei mourua, ei kynsi paikkoja, eikä parittele eli ei siis lisäänny.
Eläimen käytös siis muovataan sukuelinten silpomisella omistajalleen mieleiseksi. Jos asiaa jattelee eläimen näkökulmasta, niin voiko julmempaa enää olla?
Eläinten ystäväthän inhimillistävät eläimet, eli vertaavat niitä ihmisiin. Käsi pystyyn ihmiset: kuka teistä haluaisi, että sukuelimenne leikattaisiin pois ja näin vietäisiin mahdollisuus yhteen elämän suurimmista nautinnoista ja energian lähteistä? Eikö kukaan? Miksi oletetaan, että tämä olisi jotenkin hyväksi eläimille, kun yksikään ihminen ei siihen vapaaehtoisesti suostuisi.
Vaikka silpomista perusteltaisiin miten kyse on vain ja ainoastaan inhottavasta kaksinaismoralista. Siis todella kuvottavasta!
Muutamia muita surkeita perusteluyrityksiä olen tässä asiassa näiltä "eläinten ystäviltä" kuullut:
- Eläin ei kärsi siitä jälkikäteen
Ei tietenkään kärsi, ei ihminenkään lobotomian jälkeen ymmärrä kärsiä siitä mitä hänelle tehtiin. Kysymys on kuitenkin aivan samasta asiasta.
- Ilman leikkaamista kulkukissojen armeijat vaeltaisivat metsissä
Eivät varmasti, siitä pitää talvi ja viranomaiset huolen.
Silpomisessa ei inhottavinta ole teko itsessään, vaan juuri se KAKSINAISMORAALI, jota nämä silpojat edustavat. Eläinten ystäviä muka! Ystäviltä ei leikata kiveksiä pois vain oman mukavuudenhalun tähden.
Näin julmasti eläinten ystävät tekevät omille lemmikeilleen. Millä he sitten perustelevat moisen brutalismin?
Muun muassa sillä, että sen jälkeen vaikkapa kissa ei enää merkkaa paikkoja, ei karkaile, ei mourua, ei kynsi paikkoja, eikä parittele eli ei siis lisäänny.
Eläimen käytös siis muovataan sukuelinten silpomisella omistajalleen mieleiseksi. Jos asiaa jattelee eläimen näkökulmasta, niin voiko julmempaa enää olla?
Eläinten ystäväthän inhimillistävät eläimet, eli vertaavat niitä ihmisiin. Käsi pystyyn ihmiset: kuka teistä haluaisi, että sukuelimenne leikattaisiin pois ja näin vietäisiin mahdollisuus yhteen elämän suurimmista nautinnoista ja energian lähteistä? Eikö kukaan? Miksi oletetaan, että tämä olisi jotenkin hyväksi eläimille, kun yksikään ihminen ei siihen vapaaehtoisesti suostuisi.
Vaikka silpomista perusteltaisiin miten kyse on vain ja ainoastaan inhottavasta kaksinaismoralista. Siis todella kuvottavasta!
Muutamia muita surkeita perusteluyrityksiä olen tässä asiassa näiltä "eläinten ystäviltä" kuullut:
- Eläin ei kärsi siitä jälkikäteen
Ei tietenkään kärsi, ei ihminenkään lobotomian jälkeen ymmärrä kärsiä siitä mitä hänelle tehtiin. Kysymys on kuitenkin aivan samasta asiasta.
- Ilman leikkaamista kulkukissojen armeijat vaeltaisivat metsissä
Eivät varmasti, siitä pitää talvi ja viranomaiset huolen.
Silpomisessa ei inhottavinta ole teko itsessään, vaan juuri se KAKSINAISMORAALI, jota nämä silpojat edustavat. Eläinten ystäviä muka! Ystäviltä ei leikata kiveksiä pois vain oman mukavuudenhalun tähden.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Joo. Sanotaan asiasta mitä tahansa, niin tosiasia on, että eläinten kastraatiossa ja miks ei steriloinnissakin kirurgin veitsellä muotoillaan lemmikistä itselle vielä mieleisempi. Siis tehdään aidosta eläimestä pehmoeläin.
Uroksista tulee kivesten poiston jälkeen lauhkeita vetelyksiä (siis vastoin uroksen luontoaan) ja nartuista kuin vaihdevuodet ohittaneita henkisä eläinmummoja jo nuorena.
Näin on aina tehty. Kyseessä on tabu, josta ei saisi puhua eläinsuojelupiireissä. Se on arka paikka heille, jotka niin vouhottavat suojeluasioista ja samalla turmelevat oman lemmikkinsä leikkaamalla sen henkisesti torsoksi. Se on varsinaista kaksinaismoraalismia, mutta minkä näille voi...
Leo eläin, sekö sitten on eläinystävyyttä, että talvi huolehtii kissanpennuista, eli tappaa kylmään ja nälkään! ja viranomaiset, eli kuskaavat piikitettäväksi, vaikka rahat on muutenkin vöhissä ja nöitä heitteille jätettyjä katteja ihan tarpeeksi, ilman että yhtään tulisi lisää. Joten pallit pois, ja putket tukkoon. Niin, ja salvetaan sitä muutakin kuin kissoja, esim. pikkupossut salvetaan ilman puudutusta. koska kuluttajat eivät halua karjun makua lihaan. Entä kaikkien tuotantoeläinten korvamerkintä, ja sitten vielä loveaminen, eli paloja pois korvista, tarkkaile vaikkapa koirille myytäviä kuivattuja possunkoriva, lovireunoja on monet. ja porojen merkintä, eli poronvasoilta korvia kappaleiksi ja uroksilta pallit pois, ilman puudutusta tai jälkihoitoa. Siis paljon suurempia ja pahemmin kärsiviä elikkojoukkoja kuin siististi nukutuksessa leikattu lemmikki, varsinkin kun leikkuas todella helpottaa yhteiseloa.
Kysymys olikin siitä, leikkaako joku ystävältään pallit vai ei. Eläinten oikeuksista vouhottavat kuohitsevat ystävänsä ilman omantunnon tuskia - ja se on brutaalia. Tavallinen taavi kuohitsee vain eläimen.
Kysymys ei siis ole teosta, vaan siihen liittyvästä inhottavasta kaksinaismoralimista, jota "eläinten suojelijoiksi" itsensä ylentävät edustavat.
Nuo muut mainitsemasi toimenpiteet, poron korvamerkintöjä myöten, tehdään sellaisten ihmisten toimesta, jotka (aivan oikein) ymmärtävät, että eläin on eläin ja ihminen on ihminen.
He eivät siis inhimillistä eläintä ja väitä, että sillä on prikulleen samat oikeudet ihmisten maailmassa kuin ihmiselläkin. "Eläinten ystävät" taas väittävät näin olevan - ja silti silpovat lemmikkinsä vain sen takia, että sen käytös olisi HEILLE ITSELLEEN mieleen. Ei millään voi perustella, että se olisi eläimen etu. Eläimet eivät taatusti pyydä tulla salvetuiksi. Kyllä se on aina lemmikin omistajan oma halu, joka niin päättää.
Jos siis ihmillistät eläimen (eli pidät sen oikeuksia yhtä loukkaamattomana kuin ihmisen), et kyllä taatusti voi leikkauttaa sitä muuten kuin valehtelemalla itsellesi, että se on muka eläimen etu, jonka sinä "tietenkin" teidät paremmin kuin eläin itse.
Jos eläin ja ihminen olisivat sama tuossa asiassa, niin olisi tavallista leikata kivekset pois myös liian vilkkailta poikalapsilta ja steriloida ne naiset, joiden ei haluttaisi synnyttävän.
Kukaan ei kuitenkaan kuvittelisi syyllityvänsä moiseen raakuuteen, vaikka pitäisikin sitä näiden edellä mainittujen etujen mukaisena.
Uroskoirille ollaan kehittämässä yhden annoksen sterilointirokotetta nykyisten puoli vuotta steriloivien tilalle ja mitään silpomisia ei siis tarvita ja toimenpide vastaa ihonalaisen mikrosirun laittamista. Jos kemiallisen steriloinnin kehitys etenee myös narttukoiriin ja kissoihin niin puolustaisin sitäkin ennemmin kuin tilannetta, jossa kodittomat kissat ja koirat kuolevat kylmään ja nälkään talvisin. Sterilointirokotteen kehittäminen tuo kaiketi kuitenkin lisää eläinkokeita ja asia monimutkaistuu ja itse olen lemmikkienkin suhteen kallistunut vegaaniunelmassani sille kannalle, että siellä ei ole lemmikkejäkään, ei niitä ihanista ihanimpiakaan vaan ihmiset ulkoiluttaisivat, rapsuttelisivat ja paijaisivat ja hellisivät toinen toisiaan. Monet ihmisethän ovat itse halukkaita ratkaisemaan ehkäisy-ongelman helposti ja vaivatta pillerein ym. tai jopa leikkauksella ja kemiallinen kastraatio saattaisi olla jopa joidenkin unelma.
Kirjoitit:
"kemiallinen kastraatio saattaisi olla jopa joidenkin unelma. "
Kastraatio (myös kemiallinen) tarkoittaa sukupuolivietin täydellistä poistamista. Laitapa nyt käsi sydämelle ja ole rehellinen:
Montako sellaista ihmistä tunnet, jotka oikeasti haluaisivat, että heidän sukupuoliviettinsä poistettaisiin kokonaan kemiallisesti tai kirurgisesti?
Aivan. Ei sellaisia ihmisiä ole.
Mikä saa nämä "eläinten ystävät" kuvittelemaan, että yksikään eläin sitä haluaisi?
Aivan. Ei eläimetkään sellaista halua, OMISTAJAT haluavat.
olisi yksi riesa vähemmän. ja påallit pois ukoilta, varsin monelta joutaisi, niin elämä rauhoittuisi kovin. Sitäpaitsi, taitaa Leo eläin itse inhimillistää elikot. Jos siis lemmikkiä ei saisi kuohita siksi, ettei ihmisiä kuohita, niin sittenhön ei lemmikkejä saisi myöskään kuljettaa hihnassa tai pitää häkissä ja tarhassa, koska ei ihmisystävääkään juuri narussa juokseteta. Miten sitten, jos kaikki koirat ja kissat vipeltäisivät vapaina ja tekisivät kuten ihmisystävät, tulisivat myös ruokakauppoihin ja ravintoloihin, taitaisi monelta nousta karvat pystyyn. Itseäni ei kylläkjään haittaa koira makkarajonossa..
Taidat tosiaan itse liikaa inhimillistää eläimiä, kuten edellinen vastaajakin kirjoitti. Olen itse nähnyt koiria, joille on tehty kemiallinen kastraatio tai kirurginenkin ja koirat eivät näytä olevan moksiskaan, vain jonkin verran rauhoittuneet.
Mitä ihmisiin tulee niin varmaan moni nainen toivoisi ukkonsa saavan kastraatiopiikin takapuoleen, esimerkiksi tilanteessa, jossa nainen on juuri synnyttänyt ja kenties haluton ajattelemaankaan seksiä, jolloin mies saattaa lähteä vieraisiin, onhan noita tapauksia, väliaikaisia erotilanteitakin, joiden aikana haluttaisi varmistaa uskollisuus ym. Samoin esimerkiksi, jos nuoren miehen parinmuodostusyritykset tyssäävät kerta toisensa jälkeen omaan yliseksuaalisuuteen niin piikki voisi olla paikallaan, tosin huijatuksihan nainen siinä joutuisi ja yllätys voisi olla aika karmea, kun piikin vaikutus lakkaisi.
Vakavasti puhuen, miehille on jo olemassa kemiallinen kastraatio, hormonihoito, jolla estetään testosteronin eritys ja ainakin yltiöpäiset halut muutamaksi kuukaudeksi. Sen käyttö ei tässä seksuaalisuutta jumaloivassa viagra-maailmassa kuitenkaan ole saanut suurempaa kannatusta, kun taas kirurginen sterilointi on yleisempää niin miehillä kuin naisilla, steriloinnissahan on kyse pelkästä ehkäisystä, eikä halujen hillitsemisestä. Kemiallista kastraatiota on käytetty esimerkiksi seksuaalirikollisten hoidossa ja jos esimerkiksi Suomessa hormonihoito olisi vankilan tai hoitolaitoksen vaihtoehtona niin luulen, että silloin kemiallinen kastrointi olisi mahdollinen valinta ja on jo ollutkin muutamissa tapauksissa, mutta se onkin jo toinen juttu.
Eläinsuojelupiireissä,ainakin minun nykyisessä ja entisissä asuinpaikoissani,on suositeltu avoimesti koirien kastrointia.Syynä, myös suomessa koirat joita ei hoideta.Meillä ei ole onneksi katukoiria mutta kodittomia ja löytökoiria vuosia hoitaneena olen nähnyt lukemattomia"vahinko"pentueita joita ei vaivauduta hoitamaan.Itse en sen kummemmin suosittele kastrointia vastuulliselle koiranomistajalle.Jokaisen oma asia."Leikattu lauhkea vetelys"vahtii portilla parhaillaan.Dobermannin ohi ei mennä,leikattu tai ei.
On mielenkiintoista aina nähdä miten kierosti eläinten suojelijat tähän kastraatiokysymykseen aina suhtautuvat. Niin tässäkin säikeessä.
Joku tuolla ihan pokkana kertoo nähneensä paljon koiria, jotka kastraation jälkeen eivät näytä olevan moksiskaan, mitä nyt ehkä ovat hieman rauhoittuneet... Siispä sillä logiikalla mitään vahinkoa ei ole tapahtunut, ehkä peräti päinvastoin.
Eikö näiden kirjoittajien älykkyysosamäärä oikeasti riitä tajuamaan asian pointtia, vai onko kysymys vain tyypillisestä huonon omatunnon aiheuttamasta kieroilusta ja selittelystä?
Siis se on tietenkin totta, ettei eläin vaikuta kovin kärsivältä kastraation jälkeen. Ei ihminenkään vaikuttaisi jälkikäteenkatsottuna kärsivän lobotomiasta tai kastraatiosta lainkaan. Ehkä tarkkailijan mielestä asia olisi jopa päinvastoin: lobotomian tai kastraation kohteeksi joutunut näyttäisi jopa rauhoittuneen. Se taas voisi johtaa tulkinoihin, että toimenpide oli heille hyväksi. Joten ehkäpä KAIKILLE ihmisille (varsinkin liian vilkkaille urospuolisille) olisi hyväksi, että heille tehtäisiin kastraatio. Ja ihan pahimmille peräti lobotomia.
Siis vielä kerran ihmettely: eikö eläinten suojelijoilla oikeasti riitä älykkyysosamäärää huomaamaan tämän perustelun täydellistä mielettömyyttä?
Ilmeisesti ei, joten avustan hieman:
Kastraation jälkeen eläin (tai ihminen) ei enää ole sama alkuperäinen sukupuolivietillä ja sen tuomalla energialla ja haluilla varustettu olento, kuin oli ennen toimenpidettä.
Jotakin tässä olennossa on ihmisen toimesta perusteellisesti muuutettu. Se on muokattu kirurgisesti (tai kemiallisesti) vastaamaan toimenpiteen suorittajan tarpeita, EI OMIA TARPEITAAN. Kysymyksessä on siis brutaali ja väkivaltainen puuttuminen toisen elävän olennon olemassaolon muotoon ja alkuperäiseen tarkoitukseen.
Joku viittasi (tietenkin) myös siihen, että nythän jo suunnitellaan kemiallista kastraatiota ainakin vapaaehtoisena seksuaalirikollisille. Miten se liittyy viattomien eläinten täysin turhiin kastraatioihin?
Rinnastus kertoo vain sen tason, jolle eläinten ystävvät todellisuudessa "ystäviesä" arvon laskevat.
Jos uskoisin jälleensyntymisoppiin (mihin en usko), niin suurin rangaistus olisi syntyä uroskoirana jonkun eläinsuojelijan perheeseen. Se tietäisi sitä, etten koskaan voisi toteuttaa niitä hienoja ja ihania asioita, joita luonto on tarkoittanut uroseläinten toteuttavan.
Minut silvottaisiin kirurgin veitsellä flegmaattiseksi, henkiseksi torsoksi, jonka vertelysmäinen käytös sukupuolienergian puuttumisen johdosta miellyttäsi täsä silpojaa eli omistajaani.
Nykykissat ja koirat on jo jalostuksella muunneltu niin epäluonnollisiksi, että sukuviettien poistaminen tai vaimentaminen ei siinä konkurssissa juuri enää vaikuta.
Mielestäsi siis eläimelle ei ole kärsimys kuolla nälkään ja kylmään, mutta se puolestaan on mielestäsi valtava kärsimys, jos eläimeltä viedään pienellä kivuttomalla toimenpiteellä mahdollisuus kokea kiima-ajat. Jos ajattelutapasi saisi kannatusta niin lopulta syyttäisit eläinsuojelijoita inhottaviksi kaksinaismoralisteiksi, jotka alhaisen älykkyysosamäärän omaavina ihannoivat eläimen oikeutta ylimaallista nautintoa antavaan seksuaalielämään ja poikasiin - vaikka eläimellä asiassa on kyse nopeasta ja yksinkertaisesta aktista, eivätkä urokset yleensä edes näe poikasiaan ja emotkin menettävät poikasensa hyvin pian - eivätkä pidä huolta, ettei kodittomien kissojen ja koirien armeijojen synnystä pidetä huolta? Yhdestä kissasta voisi periaatteessa tulla muutamassa vuodessa esi-esi-esi-esi-esi-emo jopa sadalletuhannelle kissalle, joten ajatteletkohan nyt palleillasi tai munasarjoillasi?
miten on, otatko vastuun kylälle syntyvistä kissanpennuista, jos nyt perun tohtoriajan ja päästän kollipojan vapaasti toteuttamaan itseään? Niin, ja miten on muidein viettien kohdalla. Lisääntymisvietti vaikuttaa vain kiima-ajan, muutaman päivän vuodestä nartuilla, kollithan on oma lukunsa, mutta heräävät vain kiima-hajuihin halujaan julistamaan. Mutta ne muut vietit, kuten saalistusvietti, jotka häkein ja hihnoin joudutaan hillitsemään ympäri vuoden, ettei koirat ja kissat lähde metsästysretkilleen. Entä reviiripuolustus? Koiraväki tuntee tämän, ja joutuu opettamaan eläimen hillitsemään rajavartijan vaistojaan, ettei purisi jokaista pihaan pyrkivää. Jos siis kastraatio ja streilisaatio kielletään, niin samaan luokkaan kuuluu myös kiinniopidon kielto. Hip hurraa, sitten meillä onkin tiet ja kadut täynnä karjaa, sillä tottakai myös lehmien, kanojen hevosten ja kaikkien muidenkin elukoiden on saatava toteuttaa itseään!
"Lisääntymisvietti vaikuttaa vain kiima-ajan, muutaman päivän vuodestä nartuilla, kollithan on oma lukunsa, mutta heräävät vain kiima-hajuihin halujaan julistamaan."
Tuo on sinun tulkintasi eläinten sukuvietin vaikutuksesta, ei eläimen. Kastraatio ei vaikuta ainoastaan kiimaan tai haluihin, se muuttaa uroksen käytöksen kokonaan. Aivan samoin kuin ihminen, jonka testosteronituotanto jostakin syystä loppuu, eläinkin muuttuu masentuneeksi, flegmaattiseksi, päätöskyvyttömäksi ja tahdottomaksi. Juuri siitä syystä ori leikataan ruunaksi. Siitä tulee sopivan tahdoton ja flegmaattien, että sitä on helppo hallita esim. työhevosena.
" Mutta ne muut vietit, kuten saalistusvietti, jotka häkein ja hihnoin joudutaan hillitsemään ympäri vuoden, ettei koirat ja kissat lähde metsästysretkilleen. "
Itse asiassa... todellisesta eläinten suojelun näkökulmasta (ei nykyisen kaksinaismoralismin), on täysin väärin ylipäätään vangita eläimiä asuntoihin ja häkkeihin, eli siis pitää niitä ihmisen kontrollissa. Hihnassa kävelyn autuutta voi jokainen itse kokeilla: seuraaavan kerran kun lähdet lenkille, laita hihna omaan kaulaasi ja anna koirasi määrätä minne saat mennä.
Mitä luonnossa kuoleviin kissoihin tulee, niin se on ns. luonnollinen kuolema. Niin eläimen kuuluu kuollakin, jos asiaa tarkastellaan todellisesta eläinten suojelun näkökulmasta (eikä siis sen kaksinaismoralismin). Luonnossa eläimiä kuolee jatkuvasti: joutuvat toisten ruuaksi, kuolevat nälkään tms. Eikä siinä ole mitään julmaa. Niin luonto toimii. Luonto ei tunne käsitteitä "kärsimys" tai "julmuus", ne ovat ihmisaivojen tuotetta.
Samoin kierojen ihmisaivojen tuotetta on valikoiva, kaksinaismoralistinen "eläinten suojelu". Siinä niitä toimenpiteitä kauhistellaan, joita muut tekevät, mutta omat kissat ja koirat salvetaan ja leikellään surutta. Ja sitten vielä tullaan nettiin puolustelemaan omaa kieroa suhtaumista, kun joko äly ei riitä asian tajuamiseen tai sitten on vain niin läpi itsekäs, ettei edes halua ajatella asiaa toiselta kantilta.
Jatka vain kissojesi runtelemista, poista niiltä kivekset ja munasarjat. Jos raapivat huonekaluja, niin ehkä kannattaa nykäistä kynnetkin pois, ei ne niitä osaa jälkikäteen kaivata. Ja tarvitseeko esim. koirat loppujen lopuksi hampaitakaan...? Syöttää niille pehmeää ruokaa... eivätpähän ainakaan pure ketään. Ja osaako jo pentuna hampaansa menettänyt eläin niitä aikuisena kaivata... no ei tietenkään.
Yleensä esimerkiksi koiranomistajien mielipiteet koirien luonteen muuttumisesta eivät vastaa sinun käsitystäsi flegmaattiseksi ym. muuttumisesta:
http://www.multisoft.fi/koiraneuvola/keskustelu/viewtopic.php?f=2&t=5940&start=0
http://blogit.hs.fi/koirat/2008/03/06/kastraatiosta/
Vastaavia keskusteluja aiheesta löytyy lisää vaikka kuinka paljon.
Syytät eläinsuojelijoita kaksinaismoralismista, mutta niputat ihmisiä vähän liikaa, koska mielipiteet asiasta käyvät paljonkin ristiin. Suuri osa eläinsuojelijoista kannattaa eläinten kastrontia, mutta mielipide-eroja kuitenkin löytyy esimerkiksi eläinoikeusfoorumilla, jossa suurin osa keskustelijoista on eläinten oikeuksien puolustajia:
http://www.oikeuttaelaimille.net/foorumi/index.php?showtopic=1424
En ymmärrä teoriaasi, ettei luonnossa ole julmuutta ja siis ilmeisesti kipua ja kärsimystä vaan käsitteet ovat ihmisaivojen tuotetta. Pelkät käsitteet sinällään ovat tietenkin ihmisen keksimiä, mutta miten luonnossa muka ei olisi kipua ja kärsimystä? Mielestäsi esimerkiksi kissa kokee jopa henkistä kipua ihmisen aiheuttamien sinällään kivuttomien operaatioiden tuloksena, mutta sama yksilökö ei mielestäsi tuntisi fyysistä kipua luonnossa tai siis "luonnossa" roskalaatikon alla paleltuessaan kylmään vatsa kuristen?
Kissat ja koirat eivät ole Suomen luontoon kuuluvia olentoja vaan ihmisen tulee huolehtia niistä niin kauan kuin niitä on. Itselläni ei ole lemmikkejä, eikä tule olemaan ja ymmärrän hyvin mainitsemasi epäkohdat lemmikkien pidossa, varsinkin kolikon kääntöpuoli on karmaiseva.
Tuotantoeläinten kohdalla operoinnit ovat siksi niin tunteita herättäviä ja niitä kauhistellaan, koska niissä ei aina käytetä puudutuksia tai nukutusta. Eiköhän mistä tahansa eläimestä tule säyseä, jopa flegmaattinen, jos...huh...en viitsi edes ajatella.
Niin, kyllä luonnossa on kärsimystä ja kipua tietenkin. Kaikkialla missä on elämää on on myös kipu läsnä. Kiemurteleehan matokin, kun sitä ängetään ongenkoukkuun.
Tuota...
Itse asiassa minä en oikeasti vastusta edes eläinten hyödyntämistä ihmisten ravinnoksi, minusta se on ihan oikein. Me olemme lihansyöjiä (aluperin raadonsyöjiä).
Meidän esi-isillemme oli luontevaa popsia myös naapuriheimon jäseniä. Olemme siis olleet myös kannibaaleja.
Nykytutkimuksen mukaan neandertalin ihmisen sukupuutto ei johtunut ilmaston muutoksesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että meidän rotumme esi-isät pistelivät itseään tyhmemmät neanderdalilaiset poskeensa.
Se, mitä minä vastustan, tai oikeammin inhoan, on älyllinen epärehellisyys ja kaksinaismoralismi. Tämä kastraatiojuttu on todellinen räikeä kouluesimerkki mille tahansa filosofian luennolle ihmisen kyvystä kätkeä itsekkäät paskatekonsa tarpeeseen keksittyjen hyviien vaikuttimien alle.
Älykkäimmät eläinten-oikeus-höpöttäjät taatusti tietävät tämän moraalisen kaksoisstandardin, mitä he toimissaan noudattavat ja ymmärtävät aivan hyvin mistä puhun, mutta itsekkyys (ego siis) sulkee heidän silmänsä ja suunsa. He eivät muka ole huomaavinaan mitään ristiriitaa tekojensa ja puheittensa välillä.
Päinvastoin, he kusettavat tyhmempiä tovereitaan argumenteilla, joilla perustellaan mm. koiran hännän typistäminen eläinrääkkäykseksi, mutta pallien leikkaaminen on eettisesti ihan oikein. Jos koira saisi valita, niin luopuisiko se palleistaan vai hännän päästään? Mieti sitä.
En osaa ajatella, että koira voisi arvottaa ruumiinosiaan, mutta jos ajatellaan, että kivuttomampi toimenpide olisi koirallekin mieluisampi niin silloin koira valitsisi kastroinnin ja vaikkapa kemiallisena. Pentujen hännäntypistyshän vastaa aikuisen ihmisen pikkusormen katkaisua puuduttamatta. (Suomessahan koirien hännäntypistys on kiellettyä, sehän oli vain ulkonäöllinen seikka ja siis täysin turha.)
Eläinmaailmassa on sellainenkin kummallisuus, että emo saattaa tappaa poikasensa, jos kokee itse olevansa tuhon oma ja emo siis pitää huolta, etteivät poikaset jää kärsimään. Emo siis osaa ajatella poikastensa tulevaisuutta tai tulevaisuudettomuutta ainakin lyhytnäköisesti, mutta jos eläin osaisikin ajatella pidemmällä tähtäimellä ja eläimelle olisi selvää, että pentunsa tulisivat kodittomina kärsimään niin mistä voimme tietää, ettei kissa tai koira valitsisikin itselleen jotain ehkäisykeinoa. Kissa tosin ajattelee vain itseään ja on hyvin egoistinen, mutta koirathan voivat olla hyvinkin "altruistisia". En silti pitäisi mahdottomana, etteikö omahyväisinkin kissa asian mahdollisesti jotenkin ymmärtäessään voisi suostua ainakin kissojen ehkäisypillerin käyttöön, koska jos mietitään lisää eläimen valintoja niin kummankohan esimerkiksi kissa valitsisi: pääsyn ulos vapaasti pienen operaation tai hormoniannoksen jälkeen vai pelkkänä sisäkissana elämisen ilman leikkauksia. Vastuunsa kantava kissanomistajahan joutuu valinnan jokatapauksessa tekemään. (Kissojen ulkonaliikkumisesta tietysti on omat säädöksensä ja mielipiteet.)
Mainitsit ihmisen ravintoasioistakin ja niinhän moni muukin on kanssasi samaa mieltä, mutta toisaalta moni kauhistelee tehotuotannon brutaalisuutta. Esimerkiksi sian tiedetään olevan jopa älykkäämpi kuin koira, mutta kuitenkin kauppareissuilla ja syömishetkinä unohtuu sikojen olot, porsaiden hännäntypistykset, kastroinnit ym. Eikös siinä vasta ole ristiriitaa, kusetusta ja kaksinaismoralismia?
" kummankohan esimerkiksi kissa valitsisi: pääsyn ulos vapaasti pienen operaation tai hormoniannoksen jälkeen vai pelkkänä sisäkissana elämisen ilman leikkauksia."
Aaargh... Kissa ei tietenkään valitsisi _kumpaakaan_.
Tuo lainaus tekstisäsi paljastaa (ainakin minulle) juuri sen, mistä on kysymys: Täydellisestä vieraantumisesta ihmisen ja eläimen vuosituhantisesta yhteiselosta. Ja täydellisestä vieraantumisesta ympäröivästä luonnosta.
Tuo kirjoittamasi lause olisi ollut mieletön vielä muutama vuosikymmen sitten. Nykyiset "eläinten ystävät" perustavat argumenttinsa juuri lainauksen kaltaisiin mielettömyyksiin ja siksi pystyvät perustelemaan itselleen kotikissojen kastraation ja muut eläimeen kohdistuvat tarpeettomat toimenpiteet.
Anteeksi vain, mutta tuossa lauseessa ei siis ole mitään tolkkua. Selitän miksi ei:
Ei niin kovin kauan sitten ihminen piti kissaa ja koiraa paitsi lemmikkeinä myös hyötyeläiminä.
Koirat olivat metsästys-, paimen-, vahti- tai vetokoiria. Kissat pitivät viljavarastojen ja navettojen hiiri- ja rottakannan kurissa.
Joissakin taloissa oli kyllä kahdenlaisia kissoja: sisäkissoja perheen lemmikkinä ja ns. ulkokissoja, jotka olivat puolivillejä. Ulkokissat asuivat navetoissa tai ulkorakennuksissa.
Koirista osa sai oleskella jonkin verran myös sisäätiloissa. Myös sisäkissoilla ja sisäkoirilla oli täysin vapaa ulospääsy mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Oli ns. kissan luukut ovissa jne.
Huom! Siihen aikaan ei kissoja tai koiria salvettu eikä steriloitu. Eikä niitä paijattu liikaa. Ihminen (ja myös eläimet) tiesivät sen ylittämättömän eron, joka ihmisen ja eläimen välillä on. Se oli itsestäänselvyys.
Kun isännän rakas metsästyskoira kuoli, siitä tehtiin rukkaset. Jos kissat (tai koirat) tekivät liikaa pentuja, ylimääräiset annettiin naapuriin tai lopetettiin. Siinä ei ollut mitään julmaa eikä ihmeellistä.
Sekä kissat että koirat saivat liikkua täysin vapaasti kyläyhteisössä. Koirat kokoontuivat kiima-aikoina laumoiksi ja kollit mourusivat kosiomenojaan. Ihmiset sietivät sen ja tiesivät sen kuuluvan eläinten elämään.
Koirista EI KOSKAAN käytetty hän sanaa. Koira sai olla koira, eli ELÄIN, samoin kissa. Se oli niille etuoikeus. Ne olivat syntynet eläimiksi, jotka olivat vain hakeutuneet ihmisten seuraan ja tiesivät (vaistosivat) paikkansa.
Nyt palaan tekstisi lainaukseen:
"kummankohan esimerkiksi kissa valitsisi: pääsyn ulos vapaasti pienen operaation tai hormoniannoksen jälkeen vai pelkkänä sisäkissana elämisen ilman leikkauksia."
Ymmärrät (jos haluat), että nykyinen kissojen ja koirien ahtaminen olosuhteisiin, jossa ne on pakko leikellä, etteivät ne häiritsisi omistajiensa ja naapuriensa elämää, on LUONNOTON tilanne. Ja tuo kysymyksesi voi syntyä vain tässä luonnottomassa tilanteessa.
Ihmiset eivät enää ota aitoa eläintä seurakseen, vaan he haluavat sopivasti käyttäytyvän urbaanin PEHMOELÄIMEN. Ja koska eläin ei ole sellainen luonnostaan, se leikataan sellaiseksi.
Jossakin mielensä sopukoissa omistajat ehkä tajuavat tämän luonnottomuuden, ryhtyvät nimittämään itseään "eläinten suojelijoiksi" ja kiinnittävät huomion esim. tehotuotantoon, eli TOISTEN tekemiin luonnottomuuksiin. Kotona silti kehrää leikelty pehmolelu, jonka silpominen perustellaan lainauksessa esitettyihin, mielettömyyteen perustuvilla argumenteilla.
Kissa ei tosiaan itse valitsisi kumpaakaan vaihtoehtoa, eipä koirakaan olisi valinnut, mutta et ymmärtänytkään pointtiani. Olen usein ihmetellyt, miksi ihmiset ottavat kissoja kaupunkiin, kissalle luonnottomiin olosuhteisiin, vaikken tosin maaseudun kissanpentujen tappamismetodejakaan hyvällä katso. Lapsuuden navettakissoista muistan hyvin sen eläimen ylpeyden tai määrätietoisuuden vai mikä se sitten olikaan, joka kaupunkilaisserkuista puuttuu tai joka vain hetkittäin pilkistää. Navettakissat eivät juurikaan ihmisistä välittäneet vaan niillä tuntui olevan kaiken aikaa tärkeitä ja vastuullisia töitä tehtävänä rottakannan rajoittajana tms., kun taas kaupunkilaiskissa lähinnä vain kiehnää ihmisen ympärillä tai nukkuu. En kuitenkaan ajattele, että kaupunkikissojen olemus johtuisi mistään kastraatiosta vaan ennemminkin tekemisen puutteesta ja jalostuskin varmaan tekee tehtävänsä.
Tähän pohdiskeluun kuului kuitenkin se pakkovalinta eli epätoivottujen kissanpentujen syntymisen takia vastuunsa kantavan kissanomistajan on pakosti tehtävä päätöksiä kissan puolesta, jos kissalla on mahdollisuus päästä ulos. Vastuun voisi tietysti kantaa niinkin, että huolehtii niistä kaikista sadoista pennuista, joita vuosien aikana syntyy, mutta harvallapa on siihen mahdollisuutta, joten jonkinlainen toimenpide on pakkovalinta, vastuuta ei saa paeta, eikä sitä saa sysätä talven tai viranomaisten harteille. En ymmärrä, miksi oman kissan kuviteltujenkin pienten kärsimysten välttäminen olisi tärkeämpää kuin jälkipolven yksilöiden, joiden kohdalla kysymys olisi todella vakavista kärsimyksistä.
Jos kuitenkin lemmikkejä kastroidaan muusta syystä kuin epätoivottujen pentujen syntymisen estämiseksi niin kyseessä on kaiketi yritys jalostuksen jatkeesta ja silloin asialla ovat yleensä muut kuin varsinaiset eläintensuojelijat, vaikka niistä muista syistä lemmikkinsä kastroivat varmaan kokevatkin itsensä hyvin eläinrakkaiksi ja ajattelevat toimenpiteen olevan kissallekin hyväksi.
Eläinsuojelijoiden lemmikin ottamisen motiivit saattavat olla hyvinkin epäitsekkäitä, koska lemmikit ovat usein niitä aiemmin kodittomia. Eläinsuojelijat pyrkivät estämään kodittomien lemmikkien turhia kärsimyksiä ja lopettamisia ja yksi keino on estää uusien kodittomien syntyminen eli kastraation tms. hyväksyminen. Jos samat ihmiset kritisoivat tehotuotantoa niin kyse on täysin loogisesta eläinten kärsimyksen vähentämishalusta. Mielestäni tehotuotannon harjoittamisen rinnastaminen lemmikin lisääntymiskyvyn rajoittamisen kanssa on sama kuin sarjamurhaajan rinnastaminen myymälänäpistelijään. Eniten eläimistä vieraantuneita ovat nykyisen tehotuotannon harjoittajat, joille eläin ei ole eläin vaan kone, tuotantolaite, rahantekoväline. Kuitenkin syytät eläinsuojelijoita eläimistä vieraantuneiksi ja vaadit eläinsuojelijoita ottamaan huomioon lemmikin tarpeet täydellisesti, etkä hyväksy sitä, että lemmikin omistaja tekee päätöksiä eläimen puolesta. Samoinhan vastuunsa kantavan lapsen vanhemman on tehtävä paljon päätöksiä lapsen puolesta, lapsen itsensä ja myös muiden ihmisten ja koko elämän takia. Niin tekevät äärimmäisimmät lastenoikeuksien puolustajatkin ja tekevät sellaisiakin päätöksiä, jotka lapsen näkövinkkelistä eivät varmaankaan ole lähelläkään oikeita. Et kai kuitenkaan alkaisi lasten oikeuksien puolustajilta vaatimaan, että heidän tulisi olla täydellisiä, jos aikovat sanoa sanaakaan muiden lasten kohtelusta tai väittäisi, että he omia vikojaan peitelläkseen keskittyvätkin TOISTEN tekemiin kauheuksiin? Jos siis lastenoikeuksien puolustaja ei osta lapselle pommintekovälineitä tai karamelliä, vaikka lapsi niin tahtoo itkupotkuraivarilla höystäen, niin sama ihminenkö ei saisi kritisoida lapsiaan muuten tai varsinaisen huonosti kohtelevia ihmisiä?
"Eläinsuojelijat pyrkivät estämään kodittomien lemmikkien turhia kärsimyksiä ja lopettamisia"
Puuttumatta muuten ihan ansiokkaaseen tekstiisi, poimin sieltä tuon lainauksen.
Olen seurannut Espanjan matkoillani, kun suomalaiset ylenpalttiseen eläinsuojeluun hurahtaneet tyttöset raahaavat sieltä kulkukoiria häkeissä Suomeen. Nämä hyvää tarkoittavat hölmöt olettavat tietävänsä mikä eläimille on parasta. Juuri tuo ylimaallinen oletus eläimen onnesta, on pontimena tekoihin, jotka ovat lapsellisia, naurettavia ja eläimelle vähintäin äärimmäisen stressaavia.
Jos olisin vapaasti juoksenteleva kulkukoira Espanjan lämmössä ja joku tyttöpölvästi yrittäisi väkisin tarjota lemmikin roolia suomalaisessa kodissa (tässä ankeassa, kylmässä, ilottomassa maassa), niin opettelisin sen veran ihmisten kieltä, että voisin murista:
"Ette kyllä, prkl, vie minua täältä mihinkään!
Usko minua: YKSIKÄÄN niistä tänne raahatuista koiraparoista ei lähtisi tänne vapaaehtoisesti, jos sen tahdolla olisi merkitystä.
Suoraan sanoen, ne tekisivät mieluummin vaikka kulkukoiran harkitun itsemurhan kuin tulisivat tänne pehmoleluksi.
Kulkukoiran elämä on tuhat kertaa parempi ratkaisu koiralle kuin kerrostalossa kököttäminen ääliöiden paijattava ja kivekset runneltuina.
Idealisoimasi tilanne kulkukoiran elämästä Espanjassa ei vastaa todellisuutta, koska nykyään rankkurit ottavat säännöllisesti kiinni vapaana juoksevat koirat ja vievät ne kunnallisiin tarhoihin ja jos koira ei löydä kotia tai pääse paikalliseen yksityiseen koiratarhaan noin 10 päivän sisällä niin se lopetetaan eli siinä se "ihana vapaan koiran elämä" lyhykäisyydessään.
Espanja olisi hukkunut kulkukoiralaumoihin, ellei asiaan olisi puututtu. Espanjan kulkukoiraongelma ei kuitenkaan sillä ratkea, että muutamia koiria tuodaan Suomeen tai muihinkaan maihin vaan asialle pitäisi tehdä paikan päällä todella radikaalisti jotain. Voisipa espanjalaisille viedä paluulennolla aivoja ja sydämiä ja kykyä vastuunkantoon!
Mitenkähän muuten on käynyt kuvailemissasi koirantuontitilanteissa, koska koiria ei noin vain saa tuoda Suomeen ainakaan nykyisin. Yleensä tuonnit hoidetaan ns. lentokummien avulla yksityisten koiratarhojen ja -yhdistysten taholta, koska tuonti vaatii ainakin nykyisin monimutkaisten viranomaisasioden hoitamista.
"Voisipa espanjalaisille viedä paluulennolla aivoja ja sydämiä ja kykyä vastuunkantoon!"
Mikähän meidät suomalaiset saa kuvittelemaan, että olemme niin erinomaisia noissa asioissa? Tai ylipäätään missään. En ole vielä mistään maailman kolkasta löytänyt yhtä tunneköyhää ja väkinäistä ihmispopulaatiota kuin Suomesta. En ole mistään maailman kolkasta löytänyt yhtä vähän iloa ja naurua kuin täältä. No, Grönlannissa en tosin ole käynyt...
Espanjan kulkukoiraongelma johtuu tietenkin heidän ilmastostaaan. Villiintymään päässeet koirat tulevat siellä toimeen ja lisääntyvät. Suomessa talvi nitistää välillä ketutkin, saatikka puolikarvattomat koirat.
On todella ylimielisen härskiä luulotella, että raahatessamme sieltä koiria tänne, tekisimme palveluksen koiralle tai vielä pahempaa - opettaisimme espanjalaisille jotakin eläinsuojeluun liittyvästä moraalista.
Ei niitä koiria sieltä yksityiset rahtaa, vaan ihan siihen touhuun erikoistuneet yhdistykset. Juttelin kerran asiasta erään espanjalaisen eläinlääkärin kanssa ja hän meinasi (espanjalaiseen tapaan) yhtäaikaa tikahtua nauruun ja kiukkuun, ihmetellessään moista älyttömyyttä. Hän ehdotti, että nämä suomalaiset voisivat yksintein lennättää Suomeen myös kaikki välimeren seudun villintyneet aasitkin. Olisipahan rahtaajilla ainakin samantasoista matkaseuraa :)
Espanjan kulkukoiraongelmaa tietysti edesauttaa lämmin ilmasto, mutta kyllä ongelma johtuu itse espanjalaisista, jotka hylkäävät koiriaan. Espanja on yleisesti tunnetusti läntisen maailman kehitysmaa eläinsuojeluasioissa, siitä ei pääse mihinkään ja opetettavaa kyllä olisi. Toki poikkeuksia on suuntaan ja toiseen, mutta vaikkei esimerkiksi suomalaisilla olisi eläinsuojelulakiakaan ja sen valvontaa niin olen aika varma, että suomalaisetkin kohtelisivat lemmikkejään fiksummin kuin espanjalaiset. Monet espanjalaiset varmaan saattavat näyttää toisia ihmisiä kohtaan lämpimämmiltä kuin monet suomalaiset, mutta mitä ihmeellistä siinä on, kuka tahansa kykenee nuoleskelemaan ainakin vahvempiaan ja niitä, joilla on rahaa. Ihmisen moraalisuuden aste, luonteen hienous, sivistyneisyys ja TODELLINEN LÄMPÖ tulee esille vain tilanteissa, joissa on kyse asennoitumisesta itseään heikommassa asemassa olevaan. Siinä tosin olisi monella suomalaisellakin vielä oppimista!
Kuvitelmiasi mukavasta koiranelämästä Espanjan aurinkorannoilla voit tietysti mielessäsi ajatella, mutta eihän koira missään nimessä ole mikään luonnoneläin tai vapaa kaupunkilainen vaan ihmisen itseään varten hyvin pitkälle jalostama olento, jonka paikka on vain ihmisen rinnalla. Koiria on jalostettu eri tehtäviin, mutta varmaan kaikilla koirilla olisi ainakin jossain määrin selkärangassa tehtävänä puolustaa kotia ja isäntäänsä/emäntäänsä ja se alkuperäinen tehtävä ja työ kulkukoirilta siis puuttuu. Todella typerää, tunteetonta ja vastuutonta, että ensin koiraa on hellitty ja maasutettu ja sitten kun ei enää tykättykään tai tarvittu tai olosuhteet muuttuneet niin uskollisimmista uskollisinkin ystävä vain roskalaatikoita ja kaatopaikkoja tonkimaan ja saamaan ties mitä sairauksia, kärsimään järkyttävää kaltoinkohtelua ja nälkää. Toki on koiria, jotka ovat itse karanneet ja vuosikausienkin jälkeen löytyneet tai jopa palanneet kotiin, mutta useimmiten kulkukoira on koditon vasten omaa tahtoaan. Sinä kauhistelet sitä, että ystävä voidaan leikkauttaa, mutta minä kauhistelen sitä, että ystävä voidaan noin vain heivata kadulle.
Kulkukoiran elämän romantisoimisellesi tekisi hyvää tutustua vaikka Gavriil Trojepolskin kirjaan Bim - mustakorva, toiseen suuntaan ehkä "romantisoituun" ja ilmeisen fiktiiviseen tarinaan, mutta saisit varmaan edes pikkuisen toisenlaistakin näkökulmaa asiaan.
"Ihmisen moraalisuuden aste, luonteen hienous, sivistyneisyys ja TODELLINEN LÄMPÖ tulee esille vain tilanteissa, joissa on kyse asennoitumisesta itseään heikommassa asemassa olevaan"
Suomalaisessa kulttuurissa tuo on lähinnä kaunista hölynpölyä ja "eläinsuojelijoiden" suusta kuultuna irvokasta vähäisenkin rakkauden kohdistamista lähimmäisen sijasta eläimeen.
Juuri tässä maassa on läheisten hoito sysätty yhteiskunnan vastuulle. Perheet eivät juuri edes vieraile lähisukulaisten luona, puhumattakaan aidosta välittämisestä ja halaamisesta. Perheen jäsenetkin lähinnä välttelevät toisiaan yhteydenpidon ja rakastamisen sijasta. Puhumattakaan vieraista.
Niin kuin jo aiemmin sanoin, suomalaiset ovat ehkä maailman tunneköyhin kansa, mitä lähimmäisenrakkauteen tulee. Emme toki ihan tapa toisiamme (tällä hetkellä), mutta emme kyllä osoita myönteisiäkään tunteita toisiamme kohtaan. Se mikä muualla on sääntö, on täällä poikkeus. Olemme kuin ihmiskoneita, tehokkaita, aikaansaavia, mutta tunnottomia ja kylmiä.
Koko ylikorostunut eläinsuojeluvouhotus taitaa tässä maassa kummuta juuri tuosta:
Ihmisllä olisi kyllä tarve näyttää hellyyttään ja rakkauttaan, mutta kun he eivät pysty siihen suhteessa lähimmäiseen, niin kohteeksi valitaan eläin. Eläimelle sitä hellyyttä sitten voi tuhlata OMILLA EHDOILLAAN. Aitoa vuorovaikutusta siinä ei synny. Ja vuorovaikutusta suomalainen alitajuisesti pelkää ruttoakin enemmän.
Tuo vääristynyt suhtautuminen on kenen tahansa todennettavissa: Jos lehdessä on juttu kaltoin kohdellusta eläimestä, yleisönosasto täyttyy vihaisesta kirjoittelusta.
Jos lehdessä on juttu kaltoin kohdellusta lapsesta (tai vanhuksesta), yhtään kirjoitusta ei ilmesty.
"Sinä kauhistelet sitä, että ystävä voidaan leikkauttaa"
No, on se minusta edelleenikin aika kauhea ajatus: Kutsua jotakin ystäväkseen ja sitten leikata siltä pallit pois. Jokin siinä mättää aika pahasti.
Annan ilmaisen neuvon, millä tuo korjautuu:
Kutsukaa IHMISIÄ ystäviksenne ja eläimiä eläimiksi. Niin silloin te leikkaisitte vain eläimen, ette ystäväänne. Ja simsalabim, kaksinaismoralisminne päättyisi.
...ja kuuleha sie, eihä myö suomalaiset mittää tunneköyhii ja kylmii ihmiskonneit' olla, meilhä riittää tuntei nii ihmisii ko eläimiikii kohtaa ja kyl' mie ainakii tykkään siustkii, vaik' myö ollaankii asioist' eri mielt'. : )
hei kuinkahan kauan kissa mahtaa odottaa pentuja?? Ja kun on se päivä jolloin kissa saattaa synnyttää niin mikä nopeuttaa pentujen syntymistä??
Kastraatio tekee poikkeuksetta eläimen itsensä elämän helpommaksi. Eläin ei osaa kaivata sukupuolielämän nautintoja, sillä niiden seksuaalista käytöstä ohjaavat sukuhormonit. Lisääntymiskäyttäytyminen on koiran ja kissan tasoisille eläimille puhtaasti keino tuottaa jälkikasvua, ei hedonistisen nautiskelun väline! Kun kivekset tai munasarjat poistetaan, loppuu myös hormonien tuotanto. Näinollen poistuu halu sukupuoliseen kanssakäyntiin. Kykyä se ei poista, eli esimerkiksi uroskoiralle jää edelleenkin penis paikalleen ja samoin narttukoiralle vagina. Täysin olisivat kykeneväisiä siis parittelemaan, mutta koska halua moiseen ei ole, niin ne eivät sitä myöskään tee. Tämä lienee tarkoituksenmukaista myös eläinsuojelullisista syistä, sillä maailmassa on ihan riittämiin kodittomia koiria ja kissoja. Vuosittain syntyy edelleen tuhansia eläimiä, joita kukaan ei halua ja joiden ainoa elämäntehtävä on joutua hukutetuksi vastasyntyneinä, sillä eläimen omistaja ei ole huolehtinut eläimensä kastraatiosta tai sterilaatiosta. Mielestäni sterilisaatio/kastraatio ovat hyvinkin perusteltuja toimenpiteitä. Kaikki kukat kukkikoot, mutta annetaan vain joidenkin tuottaa siemeniä!
" Kaikki kukat kukkikoot, mutta annetaan vain joidenkin tuottaa siemeniä! "
Niin. Maailman kaikkeuden herra on puhunut. Ugh!
Minä, Jumala kun olen, tiedän parhaiten mikä eläimelle on sopivaa ja mikä ei. Ja ainakaan ylenmääräinen hässiminen ei ole sopivaa muille kuin ihmisille, Minun kuvilleni. Siispä leikattakoon muut elävät luontokappaleet sukupuolettomiksi, aina kun Minä niin haluan. Ja Minä haluan niiltä munat pois jos ne:
1. lisääntyvät liikaa
2. mouruavat öisin
3. jättävät inhottavia merkkejään esineisiini
4. käyttäytyvät sopimattomasti, eli liian eläimellisesti ihmisen (eli kuvani) läsnäollessa
5. nylkyttävät jalkaan
Sillä Minä olen Jumala ja minulla on kaikki tieto siitä mikä on elukoille parhaaksi ja mikä ei.