mahtuu 5: een kuukauteen setä, täti. molempia olen katsellut arkussa makaamassa. se jää mieleen, välkkyy mielessä aika ajoin, näky ei koskaan unohdu, mutta sitä ei mieti enään joka hetki, ajan kanssa helpottaa, minua alussa jännitti illalla panna yksin nukkuun, kun muistelin näkyä ja ajattelin, että näenkö unta siitä. mutta en ole nähnyt. kuolema vaan kuuluu elämään, joskus minäkin kuolen ja joku laittaa minut arkkuun. olen päässyt peloista yli. ei minua kuolleen katseleminen pelota, ja eihän kenenkään ole pakko katsella jos on herkkä ihminen.kuka pakottaa ?mutta itse olen tyytyväinen, että olen katsellut, se kuolema alkaa tuntumaan luonnolliselta eikä enään pelota. olen aika pitkällä surutyössäni jo ja kyllähän varmasti loppu menee omalla painollaan, kun kesä tulee. kevät jo itsesssään on suuri voimavara.
läheisen ihmisen menetys on aina kova paikka, ja kun ikää tulee lisää niin entistä tärkeämmät ihmiset kuolevat pois. kuolema tulee entistä läheisemmäksi.
läheisen ihmisen menetys on aina kova paikka, ja kun ikää tulee lisää niin entistä tärkeämmät ihmiset kuolevat pois. kuolema tulee entistä läheisemmäksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minun molemmat isoveljeni kuolivat peräkkäisinä päivinä, toinen ensin sairauteen ja toinen onnettomuudessa seuraavana päivinä. Molemmat näin kuolleena. Painajaisia en ole nähnyt, ennemminkin unia missä saan olla veljieni kanssa jälleen. Kuolemien jälkeen suru on ollut suuri, mutta siinä on auttanut kauniit muistot ja unet, joissa molemmat vierailevat melkein joka yö. Kuolema todellakin on luonnollinen asia, jonka jokainen meistä kokee ainakin kerran elämässään, jotkut useamman. Selviäminen vaatii runsaasti voimia ja uskoa siihen että aika parantaa haavat, ainakin lievittää. Tuska muuttuu kauniiksi ikäväksi. Jälleen näkemisen toivo.
Levätkää rauhassa.