Kuka on Shekima

syntyi useissa valmistelevissa luomistapahtumissa, jotka olivat täydellisen luomakunnan alkuvaiheet. Valoeetterin - virtaavan energian - täytyi vähitellen hahmottua muodon saaneeksi energiaksi. Tämä tapahtui valmistelevissa luomistapahtumissa.

Positiivisen ja negatiivisen alkuvoiman uudelleenorganisointi kahteen kolmannekseen positiivista ja yhteen kolmannekseen negatiivista voimaa tapahtui aionien kuluessa. Näissä kaikkiallinen Henki, alkuenergia, hengitti yhä uudestaan ulos, loi malleja valoeetteristä ja hengitti jälleen sisään, kunnes luomakunta oli saanut muotonsa ja vastasi alkuharmoniaa, kaikkiallisen Hengen, alkuenergian, näkemystä.

Isä-Äiti-Jumalan organisoidessa osaa negatiivisesta alkuenergiasta - jolloin alkuvalon sisä- ja ulkopuolella virtaavassa valoeetterissä kehittyi suunnaton liikkuvuus - syntyi myös polariteetti. Se kehittyi Isä-Äiti-prinsiipistä, antajasta ja vastaanottajasta. Isä, kaksi kolmasosaa positiivista voimaa, on antava prinsiippi. Äiti, yksi kolmasosa negatiivista voimaa, on vastaanottava osapuoli. Siksi Isä-Äiti-Jumala on yhdessä ainoassa energiassa, alkuenergiassa, kaikkialla läsnäolevassa voimassa.

On syytäkin patriarkaalisen voiman tasapainottua feminiinisen voiman avulla. Eläköön Shekima=Kaikkiallisen alkuenergian negatiivinen ja tasapainottava puoli! P.s. Ilman Shekimaa ei olisi edes taivaallista luomakuntaa, eikä edes maallista hätäapurealmia...

kristinuskossa on suuri semanttinen ja kokemuksellinen tyhjiö Jumalasta puhuttaessa kun se on menettänyt alkuperäisemmän käsityksen pyhästä hengestä, tuon shekinan sukulaiskäsitteestä.

Heprean ja aramean kielissä “pyhä henki” jo sanana on feminiinisukuinen ja juutalaisessa ajattelussa pyhä henki (jota ei ymmärretä persoonaksi, Jumalan tai kenenkään toisen) myös kuvaa usein Jumalan toiminnan feminiinistä puolta. Sen synonyyminä tai sille läheisenä käsitteenä puhutaan juutalaisuudessa myös tuosta aloittajan mainitsemasta shekinasta (substantiivi verbijuuresta sh-k-n, "asua"; kirj. engl. “dwelling”), joka samoin on yksi Jumalan läsnäolosta käytetty metafora ja joka myös jo sanana on feminiininen kuten ruach hakodesh, “pyhä henki”.

Pyhän hengen sekä kielioppillisen feminiinisyyden että sen feminiinisen metaforiikan vuoksi varhaisten juutalaiskristittyjen evankeliumeissa, joista on säilynyt sitaatteja kirkkoisillä, pyhää henkeä kutsutaan Jeesuksen ja uskovien äidiksi:
http://www.earlychristianwritings.com/text/gospelhebrews-mrjames.html
http://www.earlychristianwritings.com/text/nazoreans-ogg.html

Näiden juutalaiskristittyjen evankeliumien käyttäjiä olivat mm. ebioniitit jotka ovat vakavasti otettavia edustajia ja perinteen jatkajia ns. Jerusalemin juutalaiselle alkuseurakunnalle jonka johdossa Jaakob oli.

Sama ajatus on esillä myös säilyneissä gnostilaisissa evankeliumeissa. Esim. Filippuksen evankeliumi toteaa: “Jotkut sanovat että Maria hedelmöittyi pyhästä hengestä. He ovat sekaisin, he eivät tiedä mitä oikein sanovat. Miten nainen voisi hedelmöittyä naisesta?” (Filippus 18; vrt. Suomi24:lläkin esiintyvät kirjoitukset joissa väitetään pyhää henkeä Jeesuksen siittäjäksi). Ts. Filippuksen evankeliumin kirjoittaneet olivat tietoisia pyhän hengen feminiinisestä “sukupuolesta”, sekä sanan kieliopilliselta kannalta että juutalaisessa uskonnollisessa kielenkäytössä. Samasta on viitteitä varhaisilla kirkkoisillä, kuten Origeneksella joka kirjoittaa jossain tekstissään: “Sielu on emäntänsä, pyhän hengen, palvelijatar”. Jopa kuulema Lutherilta. Syyrialaisen kirkon varhaisilla kirjoittajilla pyhän hengen feminiinisyys on vahvasti esillä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Gender_of_the_Holy_Spirit
http://www.religion-online.org/showarticle.asp?title=1667 Balancing Out the Trinity: The Genders of the Godhead
http://www.metalog.org/files/f_spirit.html The Female Spirit
http://www.newworldencyclopedia.org/entry/Holy_Spirit

old_profile_52602 kirjoitti:

kristinuskossa on suuri semanttinen ja kokemuksellinen tyhjiö Jumalasta puhuttaessa kun se on menettänyt alkuperäisemmän käsityksen pyhästä hengestä, tuon shekinan sukulaiskäsitteestä.

Heprean ja aramean kielissä “pyhä henki” jo sanana on feminiinisukuinen ja juutalaisessa ajattelussa pyhä henki (jota ei ymmärretä persoonaksi, Jumalan tai kenenkään toisen) myös kuvaa usein Jumalan toiminnan feminiinistä puolta. Sen synonyyminä tai sille läheisenä käsitteenä puhutaan juutalaisuudessa myös tuosta aloittajan mainitsemasta shekinasta (substantiivi verbijuuresta sh-k-n, "asua"; kirj. engl. “dwelling”), joka samoin on yksi Jumalan läsnäolosta käytetty metafora ja joka myös jo sanana on feminiininen kuten ruach hakodesh, “pyhä henki”.

Pyhän hengen sekä kielioppillisen feminiinisyyden että sen feminiinisen metaforiikan vuoksi varhaisten juutalaiskristittyjen evankeliumeissa, joista on säilynyt sitaatteja kirkkoisillä, pyhää henkeä kutsutaan Jeesuksen ja uskovien äidiksi:
http://www.earlychristianwritings.com/text/gospelhebrews-mrjames.html
http://www.earlychristianwritings.com/text/nazoreans-ogg.html

Näiden juutalaiskristittyjen evankeliumien käyttäjiä olivat mm. ebioniitit jotka ovat vakavasti otettavia edustajia ja perinteen jatkajia ns. Jerusalemin juutalaiselle alkuseurakunnalle jonka johdossa Jaakob oli.

Sama ajatus on esillä myös säilyneissä gnostilaisissa evankeliumeissa. Esim. Filippuksen evankeliumi toteaa: “Jotkut sanovat että Maria hedelmöittyi pyhästä hengestä. He ovat sekaisin, he eivät tiedä mitä oikein sanovat. Miten nainen voisi hedelmöittyä naisesta?” (Filippus 18; vrt. Suomi24:lläkin esiintyvät kirjoitukset joissa väitetään pyhää henkeä Jeesuksen siittäjäksi). Ts. Filippuksen evankeliumin kirjoittaneet olivat tietoisia pyhän hengen feminiinisestä “sukupuolesta”, sekä sanan kieliopilliselta kannalta että juutalaisessa uskonnollisessa kielenkäytössä. Samasta on viitteitä varhaisilla kirkkoisillä, kuten Origeneksella joka kirjoittaa jossain tekstissään: “Sielu on emäntänsä, pyhän hengen, palvelijatar”. Jopa kuulema Lutherilta. Syyrialaisen kirkon varhaisilla kirjoittajilla pyhän hengen feminiinisyys on vahvasti esillä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Gender_of_the_Holy_Spirit
http://www.religion-online.org/showarticle.asp?title=1667 Balancing Out the Trinity: The Genders of the Godhead
http://www.metalog.org/files/f_spirit.html The Female Spirit
http://www.newworldencyclopedia.org/entry/Holy_Spirit

Sanoja voi pyörittää ihan miten vain sikin sokin ja ristiin,
mutta sen tiedän, että Jumala täytti minut Pyhällä Hengellään
neljännesvuosisata sitten ja on siitä lähtien johdattanut
lukemattomat kerrat Hengellään elämääni,
parantanut monista sairauksista jne.
Ja se tapahtui ihan niin kuin Raamatussa sanotaan Helluntain kohdalla.
että Jumala täytti ihmiset hengellään,
he puhuivat vierain kielin ja julistivat
Jumalaa tuntemattomille muukalaisille Jumalan suuria tekoja.

Gnostilaisuutta ja muita harhaoppeja on ollut
kautta maailman sivun,
mutteivat ne Raamattua eikä Jumalan suuruutta
miksikään muuta!

sunnyriver kirjoitti:

Sanoja voi pyörittää ihan miten vain sikin sokin ja ristiin,
mutta sen tiedän, että Jumala täytti minut Pyhällä Hengellään
neljännesvuosisata sitten ja on siitä lähtien johdattanut
lukemattomat kerrat Hengellään elämääni,
parantanut monista sairauksista jne.
Ja se tapahtui ihan niin kuin Raamatussa sanotaan Helluntain kohdalla.
että Jumala täytti ihmiset hengellään,
he puhuivat vierain kielin ja julistivat
Jumalaa tuntemattomille muukalaisille Jumalan suuria tekoja.

Gnostilaisuutta ja muita harhaoppeja on ollut
kautta maailman sivun,
mutteivat ne Raamattua eikä Jumalan suuruutta
miksikään muuta!

ei ole merkki juuri mistään. Se oli sekä UT:n aikana, ennen sitä siinä missä nykyäänkin yleistä muidenkin kuin vain kristittyjen parissa, myös gnostilaisten. Helluntailaisuus-palstalla tuli joskus kirjoitettua siitä jotain:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/6795129#comment-35654114

Tämäkin on mielenkiintoinen, yhteenveto eräästä tutkimuksesta (johon linkki) helluntailaisten kielilläpuhumisesta (viesti ei omani):
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8748596#comment-41897725

Ja mistään todellisista parantumisihmeistä taas ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Jokin helluntailaisten omakin tutkimus joku vuosi sitten totesi tämän Yli-Vainion kokousten osalta. Parantumisille löytyy yllävänkin luonnollisia syitä, sairaudesta ja "sairaudesta" riippuen.


Kyllä gnostilaisuus on merkittävä UT:n ja kristinuskon ymmärtämiselle. Itse en tosin menisi sanomaan että itse historiallisen Jeesuksen opetuksessa sillä olisi ollut suurta sijaa (jätän pienen varauksen) mutta mm. Johanneksen evankeliumissa (erityisesti sen varhaisemmassa muodossa), Paavalin kirjeissä ym. se kuitenkin tulee esille, yhtenä tuolloin monista olemassa olleista Jeesuksen opetuksen ja elämän tulkinnoista eikä harhaoppina ja joka jätti myös kehittyvään kristinuskoon oman jälkensä; sillä on oma roolinsa myös mm. kolminaisuusopin kehityksessä ym. Gnostilaisuuden osuutta ei UT:n nykylukija muuttuneessa historiallisessa kontekstissa vain niin tule huomanneeksi ja ymmärtäneeksi.

old_profile_52602 kirjoitti:

ei ole merkki juuri mistään. Se oli sekä UT:n aikana, ennen sitä siinä missä nykyäänkin yleistä muidenkin kuin vain kristittyjen parissa, myös gnostilaisten. Helluntailaisuus-palstalla tuli joskus kirjoitettua siitä jotain:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/6795129#comment-35654114

Tämäkin on mielenkiintoinen, yhteenveto eräästä tutkimuksesta (johon linkki) helluntailaisten kielilläpuhumisesta (viesti ei omani):
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8748596#comment-41897725

Ja mistään todellisista parantumisihmeistä taas ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Jokin helluntailaisten omakin tutkimus joku vuosi sitten totesi tämän Yli-Vainion kokousten osalta. Parantumisille löytyy yllävänkin luonnollisia syitä, sairaudesta ja "sairaudesta" riippuen.


Kyllä gnostilaisuus on merkittävä UT:n ja kristinuskon ymmärtämiselle. Itse en tosin menisi sanomaan että itse historiallisen Jeesuksen opetuksessa sillä olisi ollut suurta sijaa (jätän pienen varauksen) mutta mm. Johanneksen evankeliumissa (erityisesti sen varhaisemmassa muodossa), Paavalin kirjeissä ym. se kuitenkin tulee esille, yhtenä tuolloin monista olemassa olleista Jeesuksen opetuksen ja elämän tulkinnoista eikä harhaoppina ja joka jätti myös kehittyvään kristinuskoon oman jälkensä; sillä on oma roolinsa myös mm. kolminaisuusopin kehityksessä ym. Gnostilaisuuden osuutta ei UT:n nykylukija muuttuneessa historiallisessa kontekstissa vain niin tule huomanneeksi ja ymmärtäneeksi.

Kyllä se vaan niin on että helpompi on kulkea ylösnousemuksen tietä kun jättää kaikki vanhat uskomukset taakseen.
Uskonto, politiikka, lääketiede, armeija, ym. Jättäkää ne taaksenne ja menkää eteenpäin sitä kohti mikä on tuleva, mutta jonne ei kuulu toi vanha paska.