Tinkimättömästi haluan tuoda esille sen, minkä tiedän kestävän Jumalan Sanan totuutena. Tuskin mikään yksittäinen sana tai käsite niin kirkkaasti ja selvästi sanamerkityksiä myöten symboloi uskonnollisuutta tässä ajassa kuin sana ja käsite "kirkko". Aivan selvää on, että Jumalan Sana ja Jeesuksen opetus, apostolinen opetus ei puhu sanaakaan käsitteistä ja ilmiöstä "kirkko", "kirkkolaitos" ja sen uskonnolliset järjestelmät. Olen täysin vakuuttunut siitä, että kun on kysymys Jumalan Sanasta ja hengellisistä todellisuuksista, siihen kirjaimellisesti pätee edelleenkin se, mitä nuori Elihu aikanaan Jobin kirjassa esittää näistä asioista: "pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään" (Job 37:19). Ihmisviisautta ja Jumalasta riippumattomuutta täynnä olevalle ihmiselle tämä on kovaa puhetta. Ihminen ei siihen kykene.
Raamatussa käsite "kirkko" ei esiinny millään tavalla. Siitä ei ole pihaustakaan tässä Kirjassa! Se on kyllä poimittu sellaisesta alkukielisestä sanasta, joka esiintyy kaksi kertaa Uuden Liiton kirjoituksissa: Paavalin kirjeessä korinttolaisille ja Ilmestyskirjassa. Kreikkalainen "kyriakon"- tai "kyriake"- sana on adjektiivi eikä substantiivi "kirkko" ja tarkoittaa "Herran", "Herralle kuuluva" tai "Herran oma.
Ihminen on koettanut sepittää Kristuksen ruumista, Jumalan seurakuntaa kuvaamaan itse keksimänsä käsitteen. Syventyessämme siihen, me huomaamme syvästi, kuinka äärettömän riittämätön, epäonnistunut ja ohikäyvä se on, ja kuinka äärettömän hyvin ja täsmällisesti se vastaa syntytaustaansa, uskonnollisuutta ja sen olemusta.
"Uskonto"-käsite esiintyy meidän Raamatussamme (1933/1938) käännettynä yhden ainoan kerran Apt. 26:5:ssä. Jumalan Sana sisällyttää tähän "uskonto"-käsitteeseen kielteisen merkityksen: Saulus Tarsolainen uskonnollisena, kääntymättömänä, Hengestä syntymättömänä vainoaa Jumalan seurakuntaa ja sen Herraa ja tuhoaa sitä - samoin toimii uskonnollinen ihminen yleisesti. Toinen keskeinen tunnusmerkki Markuksen evankeliumin 7. luvun mukaan on, että nämä ihmiset, joihin apostoli Paavali ennen kääntymystään tunnustautui, kirjanoppineet ja fariseukset, että he eivät voineet pysyä Jumalan Sanassa, vaan he asettivat omat säätämyksensä Jumalan Sanan paikalle ja siten eksyttivät ihmiset pois Jumalasta. He eivät menneet itse sisälle, eivätkä sallineet meneväisten mennä. Seurakunnan Herra, heidän kanssaan keskustellessaan, asetti asian ytimen Jumalan Sanaan ja Jumalan tuntemiseen, kun Hän sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa." (Matt. 22:29).
ADVENTTIKIRKOSTA EROAMINEN EI VIE KETÄÄN KADOTUKSEEN NIINKUIN FARISEUKSET JA KIRJANOPINEET USKOTTELEVAT!
Raamatussa käsite "kirkko" ei esiinny millään tavalla. Siitä ei ole pihaustakaan tässä Kirjassa! Se on kyllä poimittu sellaisesta alkukielisestä sanasta, joka esiintyy kaksi kertaa Uuden Liiton kirjoituksissa: Paavalin kirjeessä korinttolaisille ja Ilmestyskirjassa. Kreikkalainen "kyriakon"- tai "kyriake"- sana on adjektiivi eikä substantiivi "kirkko" ja tarkoittaa "Herran", "Herralle kuuluva" tai "Herran oma.
Ihminen on koettanut sepittää Kristuksen ruumista, Jumalan seurakuntaa kuvaamaan itse keksimänsä käsitteen. Syventyessämme siihen, me huomaamme syvästi, kuinka äärettömän riittämätön, epäonnistunut ja ohikäyvä se on, ja kuinka äärettömän hyvin ja täsmällisesti se vastaa syntytaustaansa, uskonnollisuutta ja sen olemusta.
"Uskonto"-käsite esiintyy meidän Raamatussamme (1933/1938) käännettynä yhden ainoan kerran Apt. 26:5:ssä. Jumalan Sana sisällyttää tähän "uskonto"-käsitteeseen kielteisen merkityksen: Saulus Tarsolainen uskonnollisena, kääntymättömänä, Hengestä syntymättömänä vainoaa Jumalan seurakuntaa ja sen Herraa ja tuhoaa sitä - samoin toimii uskonnollinen ihminen yleisesti. Toinen keskeinen tunnusmerkki Markuksen evankeliumin 7. luvun mukaan on, että nämä ihmiset, joihin apostoli Paavali ennen kääntymystään tunnustautui, kirjanoppineet ja fariseukset, että he eivät voineet pysyä Jumalan Sanassa, vaan he asettivat omat säätämyksensä Jumalan Sanan paikalle ja siten eksyttivät ihmiset pois Jumalasta. He eivät menneet itse sisälle, eivätkä sallineet meneväisten mennä. Seurakunnan Herra, heidän kanssaan keskustellessaan, asetti asian ytimen Jumalan Sanaan ja Jumalan tuntemiseen, kun Hän sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa." (Matt. 22:29).
ADVENTTIKIRKOSTA EROAMINEN EI VIE KETÄÄN KADOTUKSEEN NIINKUIN FARISEUKSET JA KIRJANOPINEET USKOTTELEVAT!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Raamatussa ei ole vuotta 1844 ja eikä Jeesuskaan sanonut menevänsä Taivaaseen Jumalan Pyhäkköön vuonna 1844.
Eksyttäjä William Miller ilmoitti heidän oppinsa perustaksi vuoden 1844. Se kummittelee vieläkin adventismin opinkohdassa 24.
Sunnuntaitakaan mainittu missään lepopäivänä: Miller oli Sunnuntai Adventisti. 1844 on Raamatussa Danielin kirjan pitkän aikaennustuksen Matemaattinen laskutulos. Tämä vuosiluku on Matematiikan mukaan vieläkin oikea. Tämän kateamattoman aika Profetian Danielin kirjan mukaan on laskettu olevan täsmällinen. Tosin onhan näitä Matematiikan laskioita jotka väittävät, että 1 1=4. Onhan tämän Profetian loppuosa löydetty Hebrealais kirjeestä melko selkosanaisena. Ihmeellistä on kuitenkin se, että moniaat seurakunnat aloittivat löytöretkeilyn Raamatun maailmaan, muun muassa Jopa pieni Suomikin oli mukana. Luku 1844 on Danielin ennustuksen lopputulos. Lienee hyvin todennäköistä, ettet luota Raamatun aika profetioihin. Esimerkiksi Paavali ennusti Jumalan seurakuntaan astuvasta pedosta hänen lähtönsä Jälkeen. Ja tämäkinn ennuste tapahtui aivan Paavalin sanojen mukaan, Vai pidättekö te Paavalia vääränä Profeettana.
Seurakunta kyllä Raamatussa mainitaan sekä sen erilaisia johtoelimiä. Sekä myös mainitaan miten seurakuntaan voi tulla lakihenkistä eksytystä kun loitonnetaan pois Kristuksen läheisyydestä ja Hengen elämästä ja siirrytään lakihenkisiin uskonnollisuuteen sekä sen kautta omavanhurskauteen. Oli jo sitä silloin ilmassa ja sitä ihmislähtöistä uskonnollisuutta seurakuntiin tulossa.
Mutta sinänsä kumma että adventtikirkko pystynyt levittäytymään että vasta nyt 2000 luvulla nähdään miten eksynyt se on, miten oikeastaan mikä muu kirkkokunta ei niin paljon vääristele Raamatun sanaa eikä ole täysin vastoin uuden liiton oppia. Miten silloin ei ole jo nähty että Ellenin kirjoitukset eivät lähde Jumalan sanasta, vaan paholaisen kynästä. Eikö silloin kellään ollut rohkeutta paljastaa harhaoppia, vaan oltiinko niin hurmaantuneita vapaasta uskonnollisuudesta että mikä tahansa kelpasi.
Mutta tietenkin nykyisin jo vähän toisin ja adventtikirkko itsekin joutuu muutamaan linjauksiaan jos aikoo elää, sillä alkuperäinen harhaoppi ei enää iske koska kaikki jo tietävät miten harhassa se on ja kuinka pääopinkohdat ovat täysin Raamatun vastaisia.
on paljastunut nyt on se, että te olette totuuden vihollisia ja siksi vihaatte adventisteja.
mainiten: Voin vain todeta Adventti kirkon olevan Raamatullisin alkuperäisen Raamatun opetuksen mukaan. Näet sunnuntai on Raamtun opetusten paras väärennös. Kysy Juutalaisilta mihin päivään Jumala on siunauksensa antanut?
kukaan muu vihaa, kuin teidän oman kulttinne kannattajat.
Te advarit vihaatte kaikkia muita uskovia ja toivotte heille helvettiä heidän osakseen.
Adventismi ei ole mikään totuus, vaan petos ja eksytys, josta Raamattukin varoittaa.
Jeesus on ainoa totuus.
Adventismi on vain pakanallinen kultti, jolla on Jumalisuuden ulkokuori, mutta ei mitään muuta.
Adventismi=sanan helinä uskonto.