Olen tässä miettinyt miten tämä käytännössä pitäisi suorittaa, tämä elämä ilman rahaa. Kaksi alaikäistä lasta huollettavana, talo jonka lainaa ei tällä hetkellä lyhennetä (vuokra kunnalla enemmän kuin talolainan korkokulut)
Tuloja viimeksi marraskuussa ja kynnet syöty juuriaan myöten.
Kela kehoittaa lähettämään kaksi lappusta viikossa asian käsittelyn edistämiseksi, sosiaalitoimi sanoo perivänsä takaisin sen mitä antavat jos joskus jotain kelalta saan.
Töitä tekisin jos olisi, opiskelemaan en voi lähteä koska joutuisin ottamaan opintotuen lisäksi lainaa jotta saisin peruspäivärahan verran tuloja kuukaudessa.
Tuloja viimeksi marraskuussa ja kynnet syöty juuriaan myöten.
Kela kehoittaa lähettämään kaksi lappusta viikossa asian käsittelyn edistämiseksi, sosiaalitoimi sanoo perivänsä takaisin sen mitä antavat jos joskus jotain kelalta saan.
Töitä tekisin jos olisi, opiskelemaan en voi lähteä koska joutuisin ottamaan opintotuen lisäksi lainaa jotta saisin peruspäivärahan verran tuloja kuukaudessa.
Vastaukset 47
Vanhimmat
sidonnaisen päivärahan käsittely pitäisi niin kauan kestää.
pitäisi olla tuloja ainakin kahden lapsen lapsilisät ja elatusmaksut sekä oma ansiosidonnainen päivärahasi/työmarkkinatukesi. Päivärahan saannin viivästyessä voit hakea sosiaalitoimistosta toimeentulotukea, joka luonnollisesti peritään pois sitten kun saat taannehtivasti työttömyyspäivärahasi.
Nuo tulot riittävät kyllä lastesi ja sinun ruokaan ja myös asuntolainan korkoihin, ellei sinulla ole miljoonalainaa. Siinä tapauksessa kannattaa vaihtaa halvempaan asuntoon.
Kaikki vähemmän tärkeät menot on nyyt syytä karsia.
että aloittaja vaikka asunnon on ostanut ei kuulu työttömyskassaan. Pankit kun asuntolainaa ottaa ei sitä vaadi vaikka mielestäni pitäisi ja arvioida lainan myös pariskunnan toisen osapuolen ollessaan työtön.
Ainoana tulonhankkijana tilanne hankalampi mikäli työttömyys iskee. Itse mitoitimme perheen asuntolainan niin että kestää toisen työttömyyden.Tosin mitään kulutusjuhlaa ei vietettäisi. No ei vietetä muutenkaan.
Meillä kyllä kysyttiin pankissa, että onko tulossa ansiosidonnaiset päivärahat, jos jää työttömäksi, kun otimme asuntolainan. Varmaan sitten on pankkikohtaista, kysyvätkö vai ei.
Mihin käytät lapsilisät ja elatusmaksut? Nehän on nimenomaan tarkoitettu lastesi hyvinvointiin.
onhan sulla lapsilisät ja miehen tulot/elarit joilla lasten huolto järjestyy ja sitten saat vielä toimentulotukea jos vain vaivaudut hakemaan ja mahdollinen miehesi on myös köyhä. eihän se ole sinulta mitenkään pois että toimeentulotuet peritään niin osin takaisin kuin saat takautuvasti muualta rahaa. sehän on vain maksajan vaihto, ei vaikuta sinuun mitenkään.
sä oot joko huono trolli tai huono äiti. lapset pois tuommosilta kiireesti.
Lapsilisät peri kela, koska olivat maksaneet ennen joulua liikaa tukea. Elatusmaksut toki on, talon laina on otettu ennen kuin tilanne kurjistui näin tylysti.
Virhe jonka tein, oli että lähdin opiskelemaan työvoimapoliittiseen, jonka jouduin keskeyttämään terveydellisistä syistä, tuon jälkeen erehdyin menemään pariksi viikoksi töihin. Tilanne alkoi kurjistua kun lopetin opinnot viime vuonna. Töitä tein sairaslomani jälkeen tänä vuonna.
Kela käsittelee kutakin lisäselvityspyyntöä noin 3 vko. (ja niitä riittää, tänään pyysivät työttömyydestäni selvityksen viimeiseltä kahdelta viikolta, vaikkeivät ole maksaneet edelliseltä kuultakaan mitään?) En tiedä kuinka siellä pääkaupunkiseudulla, mutta täällä maalla tietojani käsitellään useissa eri Kelan toimistoissa, paperini seikkailevat toimistojen välillä, välillä kadoten.
lapsilisät maksetaan taas tulevana perjantaina. Vai viekö Kela nekin? Tietääkseni lapsilisät eivät tosin ole ulosottokelpoisia. Maksoiko Kela teille liikaa lapsilisää, ja etkö huomannut sitä?
Työvoimapoliittiseen koulutukseen osallistumista on vaikea ymmärtää virheeksi. Takaahan se työmarkkinatuen suuruisen tulon sekä ylläpitokorvauksen. Onhan se paljon suurempi kuin pelkkä peruspäiväraha. Jos sinulla oli lääkärintodistus lopettaessasi koulutuksen, et varmaankaan saanut karenssia. Huomaat itsekin, että tilanteesi alkoi kurjistua nimenomaan sen jälkeen, kun lopetit kurssin, ei suinkaan silloin, kun aloitit kurssin.
On mahdoton ajatus, että perheen elintaso voi säilyä ennallaan, jos huoltaja jää istumaan kotiin. Jos tulot vähenevät, on leikattava myös menoja. Toisaalta henkilöllä, joka on päivät kotona, on aikaa esimerkiksi etsiä edullisia ruoka-aineita, valmistaa ruoat alusta asti ja leipoa itse, korjata vaatteita ja siten pidentää niiden käyttöikää, kulkea asioimismatkat jalkaisin, kierrellä kirpputoreja ja keksiä muita säästämistapoja, joihin työssäkäyvillä ei ole aikaa. Pientä ansiomahdollisuuttakin voi yrittää keksiä, esimerkiksi haravoida pienestä maksusta naapurien pihoja ja tehdä kevätsiivouksia, toimia lapsenvahtina tai vaikkapa leipoa jotakin kevään juhliin.
Sillä lailla se elämä suoritetaan: työtä tekemällä ja penniä venyttämällä.
ei kela mitään lapsilisiä pois vie. saattaa olla että oot maksanu lapsilisillä joidenkin tukien takaisinperintää, mutta lapsilisät sulla on ollu käytössä ihan normaalisti. sun päätös mihin ne oot käyttäny. ei tuista viedä pois kuin ylimääräiset.
miks et pyydä sossusta rahaa, sitä saat jos tarvitset. mahdollinen takaisinperintä ei oo ongelma kun toisesta luukusta tulee sama raha tilalle.
byrokratia vittumaista ja kallista, mutta kyllä sen kans toimeen tulee kun vaan tekee oikeita valintoja.
Niin, toki minä töitä tein, ennen opintoja. Kävin osa-aika töissä, kun en kokopäiväistä saanut, samaan aikaan kirjoitin puolet ansioista sivutuloina, mutta koska kirjoittaminen ei työvoimaviranomaisten mukaan ole työtä silloin kun teen sitä kotoa käsin, kuten ei muuten puhelinmyyjänkään työ, jos työtä tekee kotona. En päässyt ansiosidonnaiselle päivärahalle, vaikka vuosiansioni tuolloin 2007 olivat yli 20 000 euroa. Tämä on näitä suomen byrokraattisen yhteiskunnan mukavimpia ja yllättävämpiä asioita.
Lapsilisät perittiin, koska minulle maksettiin liikaa koulutustukea, ja koska liikaa maksettu koulutustuki on ulosottokelpoista, se piti jostain pystyä maksamaan takaisin. Jolloin ihan itse sanoin että vievät lapsilisäni koska tosiaan elatusmaksujen jälkeen minulla ei muuta säännöllisiä tuloja tällä hetkellä ole.
Kirjoittaminen on siitä kurjaa työtä, että kun ahdistuu ja kukkaronnyörit kiristyvät, luovuus jotenkin lukkiutuu enkä saa kasaan tekstiä, josta maksettaisiin julkaisupalkkio.
sillä, että et päässyt ansiosidonnaiselle päivärahalle? Kuuluitko jonkin ammattiyhdistyksen työttömyyskassaan? Ne maksavat ansiosidonnaista päivärahaa, Kela puolestaan peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea.
Jos kirjoitat työksesi ja tunnet inspiraation olevan hukassa, minulla on vain yksi neuvo: istu koneen ääreen ja ala kirjoittaa. Inspiraatioon ei tavallisella ihmisellä, saati sitten perheellisellä, ole varaa, kuten ei sinullakaan. Ja deadline on paras muusa.
Vielä opintojen aikana yritin kirjoittaa, mutta tuolloin tekstejäni ei enää huolittu julkaistavaksi, koska en jaksanut/pystynyt opintojen ohella paneutumaan kirjoittamiseen, kuten töissä käydessä saatoin tehdä. Opinnoista yhä suuri osa tehdään iltaisin ja omalla ajalla, vaikka kyse olikin työvoimapoliittisesta koulutuksesta, kyseessä oli ammattitutkinto, joka on täsmälleen sama kuin nuorisoasteella, eli mistään aikuistenpäivähoito/Tilastojenkaunistus-opiskelusta ei ollut kyse.
Terveyteni ei kuitenkaan kestänyt, puolitoista vuotta opiskeltuani jouduin jäämään kuukausiksi sairaslomalle, jonka jälkeen jouduin keskeyttämään opinnot puoli vuotta ennen valmistumista. Tuon sairasloman aikana Kela maksoi opintososiaalisia etuuksia, kuten heillä on tapana, ensin maksetaan vaikka soitin ja pyysin tarkistamaan tilanteen. Tuo tilanteen uudelleen tarkistus vie kaksi kuukautta, joiden aikana minulle kertyi väärin maksettuja opintoetuuksia, jotka luonnollisesti jouduin käyttämään elämiseen, kun sitten sain sairaspäivärahan, joka oli oleellisesti pienempi, niistä vietiin päältä nuo etuudet ja vielä sen jälkeen kun sairaspäivärahan maksu oli jo loppunut, Kela lähestyi kirjeellä jossa ilmoitettiin että heillä oli jäänyt huomaamatta joku etuus joka vielä piti periä takaisin, tuolta viime vuodelta, joka siis nyt peritään lapsilisistä.
Asuessani vuokralla oli Kelan kanssa täsmälleen samanlaisia ongelmia. Kun tiedin asumistuen muuttuvan, ilmoitin hyvissä ajoin ennen muuttoa tulevan vuokran ja tuon hetkiset tuloni, mutta asumistukea maksettiin kaksi kuukautta edellisten laskelmien mukaan, jonka jälkeen Kela aina ystävällisesti lähestyy ulosottouhkauskirjeellä perien takaisin niitä tukia, jotka minä olen vartavasten PYYTÄNYT keskeyttämään. Koska ilman rahaa on helpompi elää, kuin niin että tilillä on rahaa, jota ei ole lupa käyttää, koska se tulevaisuudessa tullaan kuitenkin perimään takaisin.
Minä en haluaisi noita Kelan rahoja tililleni, sotkemaan sitä, minkä verran minulla on käyttörahaa. Koska sen jälkeen kun kaikki liikenevä on käytetty ja tullaan perimään takaisin, on paljon vaikeampi tyhjästä nyhjäistä satoja euroja, kuin elää vedellä ja leivällä silloin kun tili on tyhjä.
Kirjoittaminen niin että tekstit ostetaan valmiina, ei ole työtä, ei TEAMin eikä työvoimahallinon mukaan, ei Kelan eikä minkään virallisen instanssin mukaan.
Näin se vain menee.
Kirjoittaminen katsotaan kyllä työksi jos saat siitä palkkiota, jolloin et voi olla työtön työnhakija :D näin se menee mukavasti.
Kyse ei ole siitä että odottaisin inspiraatiota, vaan siitä etten ahdistukseltani pääse pakoon, niin että saisin teksteihin muuta kuin oman ahdistuneen itseni, eikä sellaisesta ruikutuksesta kukaan mitään maksa.
Joku taloustieteilijä sanoi kerran, että ihminen tekee elämässään vain kaksi talouden kannalta merkittävää päätöstä. Ensimmäinen ja painavampi niistä on opiskelupaikan vastaanottaminen (ammattialan valinta) ja toinen asunnon osto.
Vastaus siis nimimerkkisi kysymykseen on, että ethän sinä köyhäksi ole syntynyt, olet vain valinnut väärin. Jos kirjoittamista ei työksi lueta, niin sitten alaa pitää kiireesti vaihtaa. Ja kuten joku tuolla aiemmin jo kirjoitti, niin yhteiskunnan tuilla ei omakotitaloissa asuta. Siis äkkiä talo myyntiin, ennenkuin raha-asiat ovat aivan sekaisin (maksuhäiriömerkintä ja siitä seuraavat ylimääräiset vaikeudet). Jos tuloista puolet putoaa pois, niin elintasonkin pitäisi laskea, että tasapaino säilyisi. Yleensä muutoksien vastustaminen viimeiseen asti heikentää tilannetta.
toinen tili jolle ohjaat asumistuen. Etkä käytä sitä sieltä siinä vaiheessa kun tiedät että takaisinperintä on tulossa. Tällöin sulla on sopiva summa valmiina jolla voit maksaa perittävät pois. Tiukkaahan se tekee, mutta saat asiat pysymään paremmin kuosissa.
neuvoikin toisen pankkitilin avaamista rahojen pitämiseksi järjestyksessä.
Mieleen tuli myös, että jos kirjoittaminen ei onnistu eikä tuota ja sinulla on ammattitutkinto puolen vuoden opiskelusta kiinni, niin eikö se kannattaisi tehdä valmiiksi? Onko sinulla mitään ammattia ennestään? Etsitkö aktiivisesti töitä? Ja jos terveys ei kestä, pitäisi alkaa hommata työkyvyttömyyseläkettä.
Tuntuu huolestuttavalta, että koko perhe on tyhjän päällä velkaisessa omakotitalossa. Tilanne ei muutu itsestään parempaan suuntaan.
Tosiaan olisin tuon ammattitutkinnon hankkinut, ellei terveys olisi mennyt. Työkyvyttömyyseläkkeelle ei päässyt edes diabeteksen jalattomaksi tekemä 60 vuotias isäni ennen kuin kolmen vuoden tappelun eli kansaneläkeiän myötä, joten sitä tietä tuskin lähden kokeilemaan.
Asumistukea en tietenkään nyt saa, tuo oli aikaa ennen kuin asuin omassa tönössä. Vuokrat ovat suuremmat kuin talolainan lyhennykset, josta syystä ajattelin kartuttaa omaisuutta, maksamalla omaa taloa, enkä vuokraa josta en koskaan edes omiani pois.
Voisin tietysti kertoa kurjasta lapsuudesta, siitä miten 16-vuotiaana piti lähteä leivän perään ja vahingossa jo tuolloin valitsin väärin. Menin tekstiilitehtaaseen, jotka sittemmin katosivat maasta. Tuon jälkeen tein perhepäivähoitajantöitä, joita ei enää ilman koulutusta voi tehdä, kuten ennen. Olen opiskellut koko aikuisikäni, kiikuttanut työhallintoon senkin seitsemän todistusta siitä, ettei omaehtoinen opiskelu haittaa työn vastaanottamista.
Todellisuudessa vaihtoehtoni ovat opiskelu tai opiskelu. Mutta mihin hittoon uskallan panostaa niin, että ottaisin opintolainaa? Pelkällä opintotuella perheellinen ei toimeen tule. Mikä olisi ala, jota kannattaisi lähteä opiskelemaan? Mikä koulutus takaisi työn neljän vuoden opintojen jälkeen? Työn joka riittäisi sekä elämiseen että opintolainen takaisin maksuun?
Ehdotuksia?
Tiedän että miehille töitä löytyy kysymällä, naisillekin jos on suhteita, mutta jos noita suhteita ei ole tai ne on menettänyt elämän (lue eron) myötä, on naisena aika mahdoton löytää töitä jos on nuorena kouluttautunut väärälle alalle. Jokaista työssäkäyntialueellani olevaa työpaikkaa johon taustani riittää, olen hakenut tuloksetta.
että jouduit keskeyttämään työvoimapoliittisen ammatillsien koulutuksen puoli vuotta enenn valmistumistasi terveydellisistä syistä. Nyt kuitenkin puhut neljän vuoden opinnoista. Oletko tervehtynyt siinä määrin, että se on mahdollista? Etkö voi hakeutua täydentämään kesken jäänyttä koulutustasi? Koska se on työvoimapoliittinen koulutus, et tarvitsisi opintolainaakaan.
Täällä kirjoittelevat tuntuvat pelkäävän opintolainan ottamista. Asuntolainaa sen sijaan olet uskaltanut ottaa, ja puhut vielä omaisuutesi kartuttamisesta. Mieti arvojärjestystäsi sekä realiteetteja: pystyykö ammattitaidoton eronnut yksinhuoltaja olemaan kotona omakotitalossaan tekemättä mitään ja samalla kartuttamaan omaisuuttaan?
Valtion takaama opintolaina on osa Suomen valtion avokätistä opintotukijärjestelmää. Se ylellisyys ei ole ollut mahdollinen vielä kovin monta vuosikymmentä, ja kuka tietää, kuinka kauan sitä enää saa.
Mikään koulutus ei takaa työllistymistä. Koulutuksen puute sen sijaan takaa lähes varman työttömyyden. Useimmat ihmiset joutuvat nykyään kouluttautumaan läpi elämän, joko kokonaan uudelle alalle tai hankkimaan täydennyskoulutusta.
Otapa selvää siitä oppilaitoksesta, jossa ennen sairastumistasi opiskelit, mahdollisuuksista täydentää opintosi. Näin kesän korvalla on myös tärkeää etsiä tilapäistöitä kesäksi.
Eiköhän se tulevaisuuden varma työ ole hoitotyö. Lähihoitajaksi pääsee näemmä opistoasteen tutkinolla: http://fi.wikipedia.org/wiki/Lähihoitaja
Asunnon omistamisesta vielä. Jos katsoo vain kuukausimenoja, niin omistusasunto näyttää edullisemmalta. Mutta siihen liittyy juuri se koukku, johon olet tarttunut, eli sitoutuminen lainanamaksuun useiksi vuosiksi. Saatat saada väliaikaista apua korkojen maksuun, mutta itse lainan lyhentämiseen (oman omaisuuden kartuttaminen) ei yhteiskunnan tukia taatusti myönnetä, koska ne olisivat täydellisesti koko tuki-ideologian vastaisia.
En pysty tekemään ruumiillisesti raskasta työtä, päässäni ei ole mitään vikaa... joten opiskelu ja sitä kautta työllistyminen ovat mahdollisia, työvoimapoliittisesti koulutetaan lähinnä niille aloille, joilla on työvoimapula, ei niille joilla on hyvät palkat.
Opintolaina pitää maksaa pois käteen jää ammatti, joka elättää, tai ei, kuten minun tapauksessani ensimmäisellä kierroksella, asuntolainan kun on maksanut voi myydä asunnon ja saada voittoa. Olen itseasiassa jo kertaalleen maksanut talon, mutta eron myötä menetin tuosta omaisuudesta leijonan osan.
Lähäri kuuluu niihin ammatteihin, joihin en enää kykene. Erittäin fyysistä ja raskasta työtä.
on tietenkin lääkärintodistus sairaudestasi, eikä sinua määrätä sellaiseen työvoimapoliittiseen koulutukseen, jonka tuottamassa ammatissa et pysty sairautesi takia toimimaan. Menepä työ- ja elinkeinotoimistoon keskustelemaan vaihtoehdoista. Varaa myös aika ammatinvalintapsykologille.
Harva ammattikoulutus pystyy takaamaan työpaikkaa, vielä harvempi hyvää palkkaa. Olisi tärkeää, että sinulle muodostuisi realistinen kuva mahdollisuuksistasi.
Teksteissäsi toistuu tietty kaava: huonot lähtökohdat > väärä ammatti, koulutus > sairastuminen, vaikea tilanne > et pysty kirjoittamaan, liikaa maksetut tuet > niiden takaisinperintä, avioero ja suhteiden puuttuminen > mahdottomuus työllistyä jne. Ja tietysti sinua väärin kohteleva Kela ja se, että et voi opiskella, tehdä työtä, myydä taloasi, saada työkyvyttömyyseläkettä. Kaikki on mielestäsi jo valmiiksi mahdotonta.
Etkö ymmärrä, että elämääsi ei koskaan astu hyvää haltiatarta, joka taikasauvaa heilauttamalla takaisi sinulle hyväpalkkaisen työn, joka ei rasittaisi sinua liikaa, maksaisi auntolainasi ja elättäisi lapsesi? Sinun on itse otettava vastuu elämästäsi ja myös lastesi elämästä.
Päästä irti keppihevosistasi ja tartu työhön!
Niin mää teen. Otan vastuun?! Mitähän tämä tähänastinen elämä on ollut? Vastuunpakoilua varmaan :D Alkoholin käytön lopetin jo ennen eroa, lähdin lasten kanssa tyhjän päälle ja elin ilman työtä ja toimeentuloa ensimmäiset kolme kuukautta, jonka jälkeen sain talostani kipurahat, en muuta. Kasasin elämäni sukulaisilta kerätyillä huonekaluilla väkivaltaista alkoholisoitunutta eksääni pakoillen... sitten sain töitä, sain kodin ja hankin jopa sohvan... mutta elämässä ei aina käy kuten toivoo.
Mutta nyt keskityn kirjoittamiseen. Eiväthän taiteilijat koskaan ole eläessään kuuluisuuteen kivunneet, joten pakerran kirjan valmiiksi, jos se julkaistaan saan laittaa apurahahakemukset postiin.
Tänään postilaatikossa odottaa kaksi kirjettä Kelalta, ehkä kolme (ne kun eivät postita samalle ihmisellekkään papereita yhdessä kuoressa, tai paperit voivat tulla mistä tahansa toimistosta sadan kilometrin säteeltä, jolloin ne tietysti tulevat eri kuorissa.) Nuo ovat tietoja jotka olen jo puhelimitse käsitellyt maanantaina. Jos olisin jäänyt odottamaan Kelan postia laatikkooni, olisin tiennyt vasta tänään että pitää lähettää vielä 3 uutta prosyyria Kelalle.
Kuun viimeinen päivä saan elatusmaksut ja ehkä jo ensiviikolla työmarkkinatuen. Sen jälkeen välttelen pätkätöitä visusti :D Ei köyhällä ole vara töitä tehdä, olen nyt oppinut sen kantapään kautta. Työttömänä saan hoidettua asiani, tulot, pienetkin ovat säännölliset, kunhan en enää ikinä milloinkaan käy tekemässä tuollaisia tyhmiä työpätkiä, jotka laittavat talouden täysin sekaisin.
karvasi paljastui lopultakin: työtä ja opiskelua pakoileva, sairaaksi tekeytyvä veronmaksajien niskoilla elävä, omaisuutensa kartuttamisesta ja vailla lahjoja kirjoittamisesta unelmoiva, lapsiaan nälkärajalla pitävä, heitä luusereiksi kasvattava laiskuri ja pummi.
Eli ei muuta kuin kaunista kesää ja kynsien pureskelua entistä syvemmältä sinulle, toivottaa yksi elättäjistäsi.
P.S. Mitäpä jos lakkaisit haukkumasta Kelaa ja sen sijaan kiittäisit sitä kauniisti?
mietit hieman tarkemmin niin meilläkin on moni kuuluisa ja elossa oleva taiteilija " Eiväthän taiteilijat koskaan ole eläessään kuuluisuuteen kivunneet" Mutta totta se on että usein taiteilijasta tulee kuuluisa vasta hänen kuoltuaan ja muut pääsevät vaurastumaan hänen töillään.
Entä jos et antaisi lapsillesi niin paljon rahaa, oppisivat sitten tulemaan toimeen omillaan kun omilleen muuttavat :D Minä lähdin vieraan töihin ensikerran 14-vuotiaana, kun laki antoi myöten, tuota ennen tein jo töitä tuttavien perheissä.
Ehkä se mitä lapseni oppivat, on että alkavat etsiä kesätöitä kuten minäkin heti kun kynnelle kykenevät. Ei se niin huono tapa ole aloittaa elämää, jos nyt ei koskaan taida rikkauksiin päätyäkkään.
ovat jo aikuisia. Kaikki ovat tehneet töitä 12-13-vuotiaasta alkaen ensin jakaen mainoksia, siitä siirtyen peltohommien kautta rakennuksille siivoamaan yms. Nyt kaikilla on jo korkeakoulututkinto ja vakituinen työpaikka.
Ihan tyytyväisiltä he elämäänsä vaikuttavat.
Mutta nyt ei puhuta minun lapsistani. He eivät tällä palstalla neuvoja ole kyselleet eivätkä toistaiseksi yhteiskunnan apuun joutuneet turvautumaan, paitsi normaalit opintososiaaliset edut vastaanottamalla. Päiväkodissakaan ei heistä kukaan ollut.
Rikkaudet eivät ole välttämättömiä ihmiset tyytyväisyydelle, mutta perustoimeentuloa jokainen tarvitsee. Normaali ihminen haluaa hankkia sen omalla työllään, itselleen ja lapsilleen.
Lapsesi eivät ole olleet päiväkodissa? joten joko olet a) erittäin hyvätuloinen, jolloin vaimosi saattoi kasvattaa lapsesi kotona tai b) hän on perhepäivähoitaja tai C) niitä yhteiskunnan tukia on siinäkin perheessä käytetty.
Se pohdituttaa että eksyt keskustelemaan köyhyydestä, ilman omakohtaista kokemusta mitä köyhyys nykysuomessa on (eroaa aika paljon 90-luvun ja etenkin 70-luvun köyhyydestä)
Mielestäni on mielenkiintoista, että esim. Erotessani Kelan työntekijät eivät kertoneet millaisiin tukiin olen OIKEUTETTU, silloin kun alta menee talo ja tavarat ja joutuu lastensa kanssa astumaan tyhjään. Kuten iltasanomien sivulta eilen saattoi lukea 94% on kokenut ongelmia Kelan kanssa asioidessaan, että ihan ainut ihminen en ole. Toisaalta tuosta voitaneen päätellä että vain luuserit lukevat iltalehteä :D
Jos kälyni ei olisi sosiaaliviranomainen, olisin jäänyt paitsi monia tukia, joita olen itsekin ollut verovelvollisena maksamassa, siis ennen kuin elämäni ajautui tähän kurjaan tilanteeseen.
Se ketä varten niitä veroja maksetaan, jos elämäntilanteen rikkoontuessa ei saisi tukia vastaan ottaa, on itselleni hämärää. Eikö veroja juuri siksi makseta, että voi turvautua yhteiskunnan apuun, kun elämä heittää häränpyllyä?
Toki suomi24 keskustelut ovat aina kurjia ja tuovat kurjan mielen. Oli aihe tai asia mikä tahansa.
Olen menossa pääsykokeisiin toukokuussa, paperit ovat vetämässä myös kahteen muuhun opinahjoon, ja todella töitäkin olen kokoajan etsinyt ja tässä välissä niitä tehnytkin. Nyt lähden opiskelemaan alaa, jossa voin alkaa tekemään puolipäivätöitä heti ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen.
Lähinnä aloituksessa oli kyse siitä, kuinka pätkätyöt voivat sotkea talouden niin pahasti, että lyhyen työjakson jälkeen on sekä väsyttävää että masentavaa asioida Kelan henkilökunnan kanssa. Puhumattakaan siitä, että sosiaalitoimen kanssa asioidessa ensimmäisenä kehoitetaan luopumaan omaisuudesta, eli autosta ja talosta. Täällä jossa julkista liikennettä ei enää ole, auto on elinehto, etenkin mikäli haluaa käydä opiskelemassa tai töissä.
Yksi vaihtoehto on muuttaa suuren kaupungin laitamille, kerrostalokaksioon, mutta luulen että tuo ratkaisu heikentäisi eniten lasten sosiaalista tilannetta ja aiheuttaisi näille masennusta (ikänsä kun ovat maalla asuneet ja omaan elintilaan tottuneet) josta syystä en pidä sitä vaihtoehtona.
Eilen ei muuten tullut niitä Kelan kirjeitä joita odotin ja joista olin maanantaina kelaan yhteydessä, koska satuin lukemaan Kelan sähköisen sivuni... jos en olisi lukenut ja tuon jälkeen soittanut, olisin edelleen tietämätön että tarvitsevat niitä kolmea paperia päättääkseen asiani, paitsi että noissa kirjeissä puhutaan vain kahdesta paperista... sen kolmannen olisivat pyytäneet vasta kun olisin toimittanut ensin ne kaksi, ehkä siis tänään tai huomenna ja käsitelleet tuota asiaa viikon tai kaksi tai kolme ja sitten pyytäneet sen viimeisen paperin, jonka jälkeen ehkä olisivat saaneet päätettyä asiani, viikossa, kahdessa tai kolmessa.
Kerroinko, että Kela vaati sairaslomatodistukseni ja tuon jälkeen työvoimahallinnolta selitystä kelpaanko työnhakijaksi, mutteivät antaneet sairaslomatodistuksia työhallinnon käyttöön? Jouduin hakemaan maksulliset sairaslomatodistukset työhallinnolle, joka tuon jälkeen päätti että kelpaan työnhakijaksi, enkä saanut karenssia koulutuksen päätyttyä kuukausien sairaslomaan. Vasta tuon jälkeen Kela käsitteli sairausloma-asiani.
Tämä sen vuoksi, että tietäisitte ihmiset ottaa jokaisesta lippusesta lappusesta kopion, ennen kuin annatte niitä yhdenkään viranomaisen käsiin, niiden takaisin saaminen on joskus mahdotonta. Edes virkailijat eivät tiedä missä toimistossa paperini milloinkin seikkailevat.
Olen myös ollut sähköisesti yhteydessä Kelan henkilökuntaan. Heidän sähköpostivastauksensakin ovat usein epäasiallisia, epäystävällisiä ja asiakasta väheksyviä. Eikä tämä ole vain "susta nyt tuntuu tuolta" vaan ihan ja aito asia. Kelan viranomaisille ei opeteta asiakaspalvelua, ja kuitenkin asiakkaitahan me olemme? Kenen asioita he hoitavat elleivät meidän kansalaisten?
Tulevan kuntaliitoksen jälkeen asiat ovat varmasti vielä enemmän sekaisin, mutta sitä iloa odotellessa jatkan kynsieni pureskelua.
aluksi arvaamistasi vaihtoehdoista ei osunut oikeaan. Ja mitäpä väliä sillä on?
Omakohtaista kokemusta köyhyydestä on, ja uskallanpa väittää, että jos ihmiset tyytyisivät siihen elintasoon, joka minulla on lapsena ja nuorena ja osittain aikuisenakin ollut, ei taloudellisia ongelmia olisi lainkaan niin paljon kuin nykyään on.
Olen myös nähnyt nykyajan köyhyyttä ja "köyhyyttä" ja tiedän, että suurimmat köyhyyden aiheuttajat, jolle itse jotakin voi, ovat alkoholi, auto ja avioero sekä laiskuus ja tuhlaavaisuus vippeineen ja kulutusluottoineen sekä tietysti koulutuksen puute. Sairaudelle yms. ei ihminen paljoakaan mahda.
Loistavaa, että olet hakeutumassa koulutukseen. Uskon, että se on avain parempaan elämään perheellenne. Koulutuksen tekee sinulle mahdolliseksi yhteiskunta, jonka toimintaa ja toimijoita katkerasti arvostelet. Yhteiskunta pitää Suomessa huolen jäsenistään, vaikka ei takaakaan heille entisen elintason säilymistä.
Onko sinulla kasvimaa, kun kerran maalla asut? Kohta on kevätkylvöjen aika.
Kasvatan itse porkkanat, perunat, salaatin, sipulit, herneet, marjat, mansikat, ja poimit metsämarjat, hillaa poimin syyskesällä myytäväksi, itse en raaski noin kalliita marjoja syödä.
En ihan sanoisi että yhteiskunta mahdollistaa opiskelun. Aikuisen perheellisen opintotuki kun on sama kuin nuorilla n.250 euroa, kyllä siihen on velkaa kaveriksi otettava, jos aikoo ammatin hankkia. Toki valtio tuon lainan takaa, mutta se milloin olen veloistani päässyt taitaa siirtyä sinne seuraavaan elämään.
mahdollistaa opiskelun maksuttomalla koulutuksella, opintorahalla, erittäin edullisilla aterioilla ja terveydenhoidolla sekä takaamalla opintolainan. Sellaisista eduista ei jokunen vuosikymmen sitten Suomessa eikä edelleenkään kovinkaan monessa maassa osata edes uneksia. Väitän edelleenkin, että yhteiskunta mahdollistaa meillä opiskelun.
Itse kasvatetut juurekset ja vihannekset ovat hyvä ja terveelinen lisä ruokavalioon, ja marjastuksesta saatu raha verotonta tuloa. Suomalaiset jokamiehenoikeudet ovat monien ulkomaalaisten mielestä ihmeellinen etu, jota he käyttävät ahkerasti hyväkseen.
tutulta. Minulla ei onneksi ole asuntolainaa, mutta tilanne muuten aivan sama. Luin tämän ketjun ja melkein oksettamaan alkoi.
Olen myös taiteilija, siis kuvataiteilija. Olen elättänyt itseni opettamalla 30 vuotta. Sitten loppuivat työt. Nyt olen itsenäinen ammatinharjoittaja, joka ei saa toimeentulotukea, eikä päivärahaa ennen kuin pystyy osoittamaan, ettei enää harjoita ammattiani. Tällaisen lausunnon sain viime lokakuussa kun yritin hakea apua.
Nyt ihmiset ovat laman vallassa, eikä kukaan halua ostaa mitään.
Minulla on fyysinen terveys mennyt, pystyn joten kuten kävelemään vielä. Teen muutaman tunnin työtä viikossa ja saan siitä noin 200 euroa palkaa. Sillä on tultava toimeen. Tämän lisäksi saan yhdestä lapsesta vielä lapsilisän ja elatustuen. Toisesta en enää mitään.
En enää uskalla mennä postilaatikollekaan joka päivä. Menetän aina kaiken keskittymiskykyni saadessani jonkun inhottavan karhulaskun. En minäkään pysty kunnolla omaa työtöni tekemään, olen luopunut työtiloista aikoja sitten ja yritän maalata keittiön nurkassa. Olen niin hermostunut, että hypin kohta seinille. On se kumma kun taiteilijan ammatissa ei voi olla työtä vailla ja saada apua. Haen palkkatyötä koko ajan, mutta aina tulee takkiin kun olen vanhempi kuin muut hakijat. Niinkin vaatimaton summa kuin 500 euroa kuukaudessa pitäisi talouteni jotenkin kasassa, vaan kun en saa edes sitä.
Tämä kuvio ei nyt oikeasti aukea. Oletko siis opettaja vai itsenäinen yrittäjä? Jos olet opettaja ja saanut siitä laillista palkkaa, niin on todella kummallista ja väärin, että sinulle ei makseta työttömyyskorvausta.
Täysin eri juttu on se, että jos oletkin yrittäjä. Yrittäjillähän on oma työttömyyskassa. Eikö kassasta saa rahaa, jos yritys menee konkurssin?
Sitä, että henkilö olisi yhtäaikaa työtön opettaja ja saisi työttömyyskorvausta ja samalla itsenäinen yrittäjä (joka maalaa kotona ja siis harjoitta ammattiaan) järjestelmä ei taatusti salli.
Taide taiteena ja taide työnä. Käsittääkseni tämä ihminen on toiminut opettajana erilaisilla kursseilla, kansalaisopistolla, ehkä koulussakin. Mutta ei pelkästään peruskoulun opettajana. Opettajan töitä kun on niin monenlaisia. Noilla kursseilla opettajat usein ovat y-tunnuksella, eivät työsuhteessa.
Se että taiteilijalta loppuvat työt, tässä tapauksessa opetustyö, ei merkitse että hän voisi jättää taiteen tekemisen. Taiteen tekeminen ei ole harrastus, vaan mielenterveyttä ylläpitävä toiminto. Olen joskus yrittänyt havainnollistaa asiaa sanoen, viekää minulta lapset, mutta älkää kirjoittamista. Eli jos minä en saisi kirjoittaa, menettäisin järkeni ja joutuisin laitoshoitoon jota kautta menettäisin sekä lapseni että järkeni.
Tässäkään taiteilija tuskin tekee taidetta ansaitakseen suuria rahoja, vaan pitääkseen mielenterveyttään yllä. Kuten näkyy kukaan ei osta taidetta jota hän luo, joten työksi tuota ei voitane lukea, koska siitä ei palkkaakaan saa. Ihan kuten minun tekstini eivät tällä hetkellä myy, mutta alati silti kirjoitan.
Sitten on niitä ihmisiä, joilla ei ole "sisäistä" pakkoa luoda, heidän elämänsä on ehkä helpompaa tässä yhteiskunnassa.
Aivan epäilemättä henkilöillä, jotka eivät kuule pään sisäisiä, pakottavia komentoja, on helpompaa. Kuulostaa todella mielenterveyshäiriöiseltä, että jonkun on kerta kaikkiaan pakko saada tehdä jotakin!
Itsekin taiteilen kotona - vapaa-ajallani. Kun lukion jälkeen tuli ammatinvalinta eteen, niin en hetkeäkään kuvitellut hakevani sille alalle. Hylkäsin myös yhden akateemisen koulutusvaihtoehdon, koska opinto-oppaassa kerrottiin realistisesti huonoista työllistymisvaihtoehdoista. Minulla ei yksinkertaisesti olisi ollut varaa tehdä moisia valintoja.
Dr. Philiä siteeratakseni "When you choose the behavior or thought, you choose the consequences. "
minun piti tehdä valintoja, eli hullun kauan aikaa sitten, oli maailma aivan toisen näköinen kuin nyt. Töitä riitti pari vuosikymmentä ja sitten ne katosivat erilaisten juustohöylien ja leikkausten vuoksi. Näin se vain meni.
Varmaan olisin varakkaampi, jos olisin kylmäpäinen rationalisti. Ja niin olisi moni muukin esimerkiksi vaikkapa urheilija joka hiihtämisen sijaan valitsisi pörssimeklarin uran ja hiihtelisi kotona - vapaa-ajalla. Tietysti me kaikki voisimme valita rahakkaan työtehtävän ja pyrkiä siihen. Eivät taitaisi kaikki samalle pallille mahtua.
Koulutuksensa hankkineet ja itse suuren osan siitä maksaneet ihmiset eivät niin vain luovu tiedoistaan, taidoistaan ja osaamisestaan ryhtyäkseen ainoastaan "harrastelemaan" ammattiaan.
Surullista luettavaa siitä miten elämä potkii, mutta päätä, että nyt nouset ylöspäin niin kauan kuin alkaa tuntua hyvältä. Häntä pystyyn ja kohti haasteita. Tiedän helpommin sanottu kuin tehty. Täällä keskustelussa on hyviä neuvoja -ja ota opiksi virheistä omista ja toisten.
Tässä vähän vertaistukea!
Uskon myös siihen kuin sinä. Työttömänä kannatta olla työtön, eikä tehdä mitään lyhyitä pätkiä, jos ajattelee toimeentuloa. Jos vanhemmat vippaa ja sieltä saa rahaa kannattaa ehkä ottaa kaikki pienikin työ vastaan, koska silloin on luultavasti parempi arvo työmarkkinoilla ja voi saada omaa rahaa eikä tarvitse muilta ruikuttaa. Nyt minä aion taas kerran kokeilla kepillä jäätä. Enkö jo usko, että ei kannata mennä töihin työttömänä. Hain työvoimakoulutukseen, johon en naisena päässyt -miesten ala kuulemma ja olen jo ennestään kouluttautunut kahteen ammattiin. Nyt tuli yllättäen kutsu oman alan työhaastatteluun. Työ on sijaisuus. Ei mitään varmuutta mistään, voi kestää päivän-viikon ehkä kuukauden, jos siis saan paikan. Sekään ei tosin vielä ole varmaa enhän ole ollut vielä haastattelussa. Katotaan miten käy. Joskus sitä toivoo ja uskoo parempaan tulevaisuuteen. Alan jo haaveilla kaikesta, vaikkakin en liikaa, etten putoa pilvilinnoista. Olen realisti -vähän pessimisti, mutta kaikkensa antava, sellanen ei luovuttaja tyyppi. Eli vertaistukea siihen, osaan asettua asemaasi ja nähdä tilanteen hankalana, mutta en näe, että toivo olisi täysin mennyt. Ei missään nimessä. Minä jo kuvittelen, että jos otan tämän kokopäivätyön vastaan kesti se sitten päivän tai enemmän olen askeleen edempänä vakityötä. Todellisuus selvinnee tuota pikaa...
Tässä ehdotuksia elämään:
Ymmärsin, että osaat käyttää tietokonetta. Ei ole temppu eikä mikään laittaa niitä mahdollisia palkkoja, tukia, etuuksia ja lapsilisiä eri tileille. Itselläni on päätili jossa myös pankkikortti sinne tulee normi palkka. Lisäksi tukitili joka on ihan normaali tili, mutta siihen ei ole pankki korttia. Netin kautta voin siirtää sieltä rahoja käyttö eli päätilille. Tarvittaessa sieltä tililtä voi maksaa laskuja ja yleensä sieltä niitä tuleekin maksettua, koska tukien varassa joskus elin. Käyttötilille siirsin muutaman kympin, jotta sain kaupasta ruokaa. Lisäksi sulla vois olla ns. varatili tai lastentili. Sinne tulisi lapsilisät -jotka voit käyttää lasten tarpeisiin vaatteet, kengät, lelut tms. Minä laitan varatilille sivutyö tulot ja jemma rahaa, kun niitäkin joskus on ollut. Elämä muuten monesti menee niin, että sitten kun ei ole mitään on täysin yksin ja työtön. Sitten kun on, niin sitä tekemistä ja menemistä on ehkä "liikaa"... esim. on päivätyö ja joku vielä soittelee toisesta paikasta tekemään sijaisuuksia iltasin tai viikonloppuisin tms. Usko tai älä tilien ja maksujen erittely auttaa kummasti. Kokeile, se ei maksa mitään. Jos saat jotain tukia tms "ylimääräistä" älä käytä niitä -vaan varaudu maksamaan takaisin ja laita ne pois ainakin käyttötililtä, jolloin niitä ei tule niin helposti käytettyä.
Pieni esimerkki hain toimeentulotukea muutama vuos sit. Sossu maksoi noin 800e tilille, sillä maksoin silloisen vuokran 350e ja loput meni muihin laskuihin. Tais muutama lati jäädä ruuan ostoon. Perunat, makarooni, nuudelit ei paljon maksa. Kananmuna vielä mahtuvat halpaan ruoka kassiin ja niitä kakkoslaadun munia saa todella edullisesti. Sika-nautaa,nakkeja ja kalapuikkoja saa muutamalla eurolla.
Loppujen lopuksi 20e ostaa paljon ja hyvää ruokaa.
Tässä muutamia halpoja mutta ei tylsiä tai mauttomia ruokia.
Makaroonia ja muna"maito" maidon sijasta hanasta vettä.
Mausteita mielenmukaan (halvin on suola, mutta perempi maku tulee kasvisliemikuutiosta)
jauhelihaa toisella kertaa nakkeja niin tulee vaihtelua
-lapset tykkää varmasti.
Perunasta lohkoja kuorineen (pestävä)
maustaa vaikka vaan perusmausteilla suolalla ja pippurilla -hyviä tulee ihan perusmaustella.
Luksusta ja vaihtelua tietysti tulee, jos on vähän jotain muutakin mausteita kaapissa. Tosin hintaa tulee jo grillimausteesta, saatika erillaisista kuivatuista yrteistä timjami, basilika, oregano, rakuuna sopivat lohkoille. Kaveriksi kalapuikkoja tai jauhelihasta tehtyjä pihvejä. Jos pihveihin haluaa voi murskata kovettuneen leivän veteen ja munaan sekä sekoittaa jauhelihaan.
Sitten voi muokkailla taas esim. koko perunaa ja kalapuikkoja ja lihapullia. Jne. mielikuvitus käyttöön. Tee itsellesi vaatimus, että käytät päivästä vaikkapa tunnin tai kaksi tulevan viikon ruokien suunnitteluun. Monessa kunnassa on niitä paikkoja joista saa hakea ruokakassin ilmaiseksi -eli tiedusteleppa onko onko lähistöllä sellaista saatavilla "keventää kaupan ruokalaskua". Ja jos on vielä vähän rahaa jäljellä hiivaan ja jauhoihin, voi aikansa kuluksi leipoa, netistä löytyy kyllä ohjeita. Hiutaleista saa hyvää puuroa ja sopii sämpylä tai leipätaikinaankin.
Kokeile ja laita mielikuvitus liikkeelle, jos et halua talostasi lähteä. Edellisissä teksteissä jo paljon neuvoja tai ideoita "halvempaan" elämään. Mielestäni saat rahaa paljon, siihen nähden mitkä ovat mahdolliset peruskulut. Jos et sitten maksa huimia korkoja ja sähkölaskuja (jos sähkölämmitystalo).
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Vähällä rahalla olen oppinut tulemaan toimeen, mutta tosiaan täysin ilman rahaa elämä on aika haastavaaa. Tai ei kai sitä koskaan täysin ilman rahaa ole, kahdella tyhjällä pullolla saa liki kilon perunoita. Aika paljon sitä kaapeista löytyy jauhopussien loppuja, puuroryynejä, joista saa leipää ja puuroa. Pakastimesta löytyy marjoja, joten ihan ilman vitamiinejäkään emme jää. Nyt kun asioita voi hoitaa sähköisesti, ei onneksi tarvitse autoakaan päivittäin asioimiseen edellämainituissa toimistoissa.
Huutonetin kautta olen onnistunut myymään lasten leluja (joilla eivät enää leiki) ja kirjoja, astioita ja muuta pientä irtainta. Tuossa on se etu kirpputoriin nähden että ostaja maksaa kaikki kulut ja itselle jää vain voittoa.
Mitä tuossa ylempänä tuli mielenterveyden ja taiteenteon väliseen synteesiin, sanoisin että mikäli maailmassa ei olisi ihmisiä, joilla on tarve tehdä taidetta, sisäinen palo ts. pakkomielle, meillä ei olisi lainkaan kulttuuria. Niin yksinkertaista se on. Miten se tarvehierarkia menikään, ihmisen tarpeet ovat Maslow'n mukaan :
1. Fysiologiset tarpeet (ruoka, juoma)
2. Turvallisuuden tarpeet (koti)
3. Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet (seksi ja suhteet)
4. Arvonannon tarpeet (työ)
5. Itsensä toteuttamisen tarpeet (taide)
Noin ne taitavat mennä itse kullakin meistä, kun on asiat kunnossa itsensä toteuttaminen puskee pintaan väkisin. Joillakin tuo tarvejärjestys voi hiukan vaihdella, nuorelle miehelle seksi voi mennä kodin ja turvan edelle, aikamiehelle työ voi ajaa seksin ja suhteiden ohi, joten onko tuo mitenkään hullua, jos jollakulla nuo neljäs ja viides tarve ovat kiepsahtaneet nurin.
vaan, teet kaiken niin kuin sosiaalitoimisto sanoo, ei siinä mikään muu auta. Kai hekin suostuvat siihen että pidät auton itselläsi , jos se on työssäkäynnin takia välttämätön.Kysy heiltä. Sitten muutat esim. rivitaloon vuokralle, ei se tarvia olla kerrostalokaksio, teet mitä sosiaalitoimisto sanoo, heillä on kai joku vuokraraja että saa tukia.
Ei kai kukaan tyhmä omaisuudestaan luovu, parin kuukauden rahattomuuden vuoksi? Jotain järkeä! Jos toimisin kuten sosiaalitoimi edellyttää, menettäisin kaiken ja tuon jälkeen en välittäisi koskaan enää tehdä töitä, koska tuo jos mikä osoittaisi ettei työnteko kannata missään muotoa. Mielummin syötän lapsilleni pettua eiku pottua :) kuin myyn omaisuuttani. Tästä ahdingosta pääsen ehkä jo tällä viikolla.
Olen selvinnyt hienosti ottamatta mistään rahaa "lainaa" joten kun saan tukia, ne ovat käytettävissäni, enkä ole minkäänlaisessa velka/vippikierteessä.
En parkunut sitä ettenkö koskaan enää ikinä saisi mistään rahaa, vaan mietin vain tätä yhteiskuntajärjestelmää, että ja kuinka meidät ihmiset voidaan laittaa selkä seinää vasten, ihan kenet tahansa milloin tahansa, hetkellisesti, ilman että ihmisellä itsellään on juurikaan vaikuttamismahdollisuutta.
Toki tulevaisuudessa säästän kuuden kuukauden "puskurirahaston" joka auttaa vastaavien paikkojen ohi. Säästäminen onnistuu aina, jos on tuloja. Olivat nuo tulot kuinka pieniä tahansa, aina voi kolikon tai kaksi siirtää sivuun.
Oikein valoisaa kevään odotusta meille kaikille, minä jatkan kelan kirjeiden odottelua...
omaisuudestaan, mtta joku neuvoikin jo täällä, että voi asunnon vaihtaa pienempään ja halvempaan, mielestäni se oli hyvä neuvo. Itsehän kysyit neuvoja.
Jaa-a. Neuvoja antaessa kannattaa miettiä kustannusvaikutuksia. Jos kyse on parista kuukaudesta, niin on otettava huomioon myös muuttokustannukset, mahdollisesti pitenevät matkat yms.
Jos ajattelen itseäni, niin en ihan ensimmäisenä vaihtaisi asuntoani, jos tiukka paikka tulisi. Asun paikassa, josta kävelee 10 minuutissa rautatie- ja bussiasemalle. Virastoihin menee enimmillään vartti. Jos hakisi jonkun halvan kaupungin asunnon, saattaisi joutua keskustasta pitemmän matkan päähän, mikä söisi saadut säästöt. Ainahan sitä pyörällä pääsee, mutta en jättäisi paikallisille asemille pyöriä aina työpäivän ajaksi. Nyt on haussa työpaikka 90 km päästä, jonne pääsee bussilla ihan viereen ja kotoa kun on 10 minuuttia, niin on hyvä asua helpossa paikassa, kun aamulla aikaisin kävelee asemalle. Tuonne on helppo kulkea päivittäin sillä julkisia menee hyvin.
Joskus näennäiset säästöt aiheuttavat sen verran kustannuksia, että hyöty on plusmiinus nolla.
Tätä halvempaa asumismuotoa tuskin löytyy. Omakotitalo, maksan pelkkiä korkoja, reilu kaksisataa euroa kuussa. En asuisi vuokrallakaan näin edullisesti, puhumattakaan että vuokrallakin joutuisin maksamaan vedet ja sähköt kuten tässä. Tässä voin tosiaan kasvattaa perunat, porkkanat, salaatit ja marjat, voin lämmittää puilla, saunoa kun tekee mieli. Voin jopa nostaa omaisuuden arvoa remonttitaidoillani.
No kuulostaa sitten siltä että sinulla on kaikki erinomaisesti. Miksi tällä palstalla ensin kysytään apua ja valitetaan vaikeaa taloudellista tilannetta, ja sitten kun joku antaa neuvoja, niin... kaikki onkin hyvin, ja neuvot ei kelpaa. Päättäisit jo.