Karavaanarithan perustelevat elintapansa sillä, että on niin mukavaa ja suorastaan seikkailullista, kun oma pikku koti kulkee alvariinsa mukana vain kevyellä ranneliikkeellä (ja kunnon moottoritehot omaavalla autolla).
Kuitenkin suuri osa OIKEITA karavaanareita pitää pytinkiään parkissa karavaanarialueella suurimman osan kesästä. Vaunut ajetaan tarkoin määritellyn nokkimisjärjestyksen mukaan paikoilleen viimeistään vappuna, ja siirretään sitletä parhaassa tapauksessa ensilumien laskeuduttua. Tärkeä osa määrittelyssä on vaunun etuosaan kiinnitetty karavanariliiton tarra, joka kertoo jäsennumeron. Pienimmät numerot herättävät palvovia huokailuja ja takaavat paremman paikan siinä tapauksessa, että vaunun kanssa todella myös joskus kierretään maata.
Keväällä otetaan lainaa, jotta saadaan kilpavarusteltua tämän sisäsiittoisen poppoon uskomattomin luomus. Itse vaunulla tulee olla kokoa ja näköä. Lisäksi tarvitaan ainakin kunnon grilli, telttakatos, lepotuoleja (mitä kirkkaampi päälikangas, sen parempi), muovituoleja, muovipöytiä, piha-aita, keinonurmea, muutama pihatonttu, muovipelargonioita, lippuja ja kirkkaanväriset varvastossut. Tarveaineet asetetaan näkyväksi kokonaisuudeksi vaunun eteen. Sitten vaan asetetaan rouva aurinkolasit päässä lepotuoliin, läimästään kunnolla marinoidut possunulkofileet grilliin, ja odotellaan naapuruston kateellisia kommentteja.
Eräs nuoruuteni traumaattisimmista kokemuksista osui juhannukselle, jona poikakaverillani ei sattunut olemaan keikkaa. Iloisesti hyräillen käänsimme siis automme nokan Länsi-Suomalaiselle karavaanarialueelle viettääksemme kundin vanhempien kanssa "oikein kunnon karavaanarijuhannusta".
Tanssilavalla lauloi Paula Koivuniemi, ja sävy-sävyyn tuulipukuihin/ lenkkareihin sonnustautunut porukka viiletti perunajauhojen liukastamaa lattiaa hikikarpalot otsalta valuen. Väliaikoina kummasteltiin tangomarkkinoiden tuloksia.
Tanssin jälkeen, juhlan kunniaksi, alkoi varsinainen kilpagrillaus. Alueelle leirintäalueoppaan avulla selvinneet "ulkopuoliset" vaunut saivat parkkeerata vaununsa alueen ulkopuolelle, koska vakivieraiden kesähuviloilta ei ollut kiertäville karavaanareille paikkoja jäänyt...
Yleensä kaikenlaiset kokemukset avartavat katsantokantaa. Usein heittäytymällä sekaan voi jopa oppia ymmärtämään omasta elämänkatsomuksesta selkeästi poikkeavia ihmistyyppejä. Tässä tapauksessa ainoa asia, minkä opin ymmärtämään oli, etten kuuna kullanvalkiana ikuna koskaan hanki itselleni asuntovaunua!
Kuitenkin suuri osa OIKEITA karavaanareita pitää pytinkiään parkissa karavaanarialueella suurimman osan kesästä. Vaunut ajetaan tarkoin määritellyn nokkimisjärjestyksen mukaan paikoilleen viimeistään vappuna, ja siirretään sitletä parhaassa tapauksessa ensilumien laskeuduttua. Tärkeä osa määrittelyssä on vaunun etuosaan kiinnitetty karavanariliiton tarra, joka kertoo jäsennumeron. Pienimmät numerot herättävät palvovia huokailuja ja takaavat paremman paikan siinä tapauksessa, että vaunun kanssa todella myös joskus kierretään maata.
Keväällä otetaan lainaa, jotta saadaan kilpavarusteltua tämän sisäsiittoisen poppoon uskomattomin luomus. Itse vaunulla tulee olla kokoa ja näköä. Lisäksi tarvitaan ainakin kunnon grilli, telttakatos, lepotuoleja (mitä kirkkaampi päälikangas, sen parempi), muovituoleja, muovipöytiä, piha-aita, keinonurmea, muutama pihatonttu, muovipelargonioita, lippuja ja kirkkaanväriset varvastossut. Tarveaineet asetetaan näkyväksi kokonaisuudeksi vaunun eteen. Sitten vaan asetetaan rouva aurinkolasit päässä lepotuoliin, läimästään kunnolla marinoidut possunulkofileet grilliin, ja odotellaan naapuruston kateellisia kommentteja.
Eräs nuoruuteni traumaattisimmista kokemuksista osui juhannukselle, jona poikakaverillani ei sattunut olemaan keikkaa. Iloisesti hyräillen käänsimme siis automme nokan Länsi-Suomalaiselle karavaanarialueelle viettääksemme kundin vanhempien kanssa "oikein kunnon karavaanarijuhannusta".
Tanssilavalla lauloi Paula Koivuniemi, ja sävy-sävyyn tuulipukuihin/ lenkkareihin sonnustautunut porukka viiletti perunajauhojen liukastamaa lattiaa hikikarpalot otsalta valuen. Väliaikoina kummasteltiin tangomarkkinoiden tuloksia.
Tanssin jälkeen, juhlan kunniaksi, alkoi varsinainen kilpagrillaus. Alueelle leirintäalueoppaan avulla selvinneet "ulkopuoliset" vaunut saivat parkkeerata vaununsa alueen ulkopuolelle, koska vakivieraiden kesähuviloilta ei ollut kiertäville karavaanareille paikkoja jäänyt...
Yleensä kaikenlaiset kokemukset avartavat katsantokantaa. Usein heittäytymällä sekaan voi jopa oppia ymmärtämään omasta elämänkatsomuksesta selkeästi poikkeavia ihmistyyppejä. Tässä tapauksessa ainoa asia, minkä opin ymmärtämään oli, etten kuuna kullanvalkiana ikuna koskaan hanki itselleni asuntovaunua!
Vastaukset 20
Vanhimmat
...siinä nainen minun makuuni.
Hjuva teksti mutta kuitenkin kopioitu Manio.netin karavaanari- kirjoituskilpailusta.
Kuvastanee lähettäjän "syvää" asiantuntemusta asiasta ;)
Olkoon vaikka kopio, täyttä asiaa kuitenkin.
Olet saanut oikean käsityksen karavaanareiren kausipaikalla viettämästä vapa-ajasta, kun lisää viellä jokapäivaisen yltiöpäisen saunomisen ja keskioluen kittaamisen, alkaa lista jokseenkin olla täydellinen. Kuitenkin on poikeuksia jotka harrastavat monipuolisesti karavaanarimatkailun lomassa, tämä vähemmistö leimataan monellakin eri tavalla karavanarijärjostön ja jäsenistön toimesta, kun ei osallistu kilpavarusteluun ja tylsämieliseen vapaa-ajan vietoon. Poikeuksellinen aktiivinen karavaanariporukka on täysipainosesti omissa olisaan ja nautivat matkailuajoneuvojen ja harrastuksien tuomasta yhteensopivuudesta, nämä matkailuajoneuvot on nimeenomaa kehitetty liikuvaan vapaa-ajan vietoon. Toivon että Sinulla olisi mahdollisuus ja kiinostus matkailuajoneuvomatkailuun ja sen tuomiin harrastusmahdollisuuksiin sellaisen henkilön seurassa kun on oivaltanut matkailuajoneuvojen perimäisen käyttötarkoituksen.
Olen yli 10 vuoden kuluessa havainnut aivan tuon saman. Kaikki tässä edellä kirjoitetut havainnot ovat kiihkottoman asiallisesti mainittu. Kiitos teille.
Vaikka joskus vedämmekin numeroitua koppia, en tuohon valtasakkiin halua ikinä sekaantua. Sääliksi käy tuota järjen katoa vapaa-ajan vietosta.
Ja niin reppavia "erikoisasiantuntijoita", kun on aikaa keskarinassakka kourassa filosofioida suuria caravanongelmia!!!
samanlainen käsitys minulla on noista karavaanareista. Paljon yksin liikkuvana naisihmisenä minulle on jäänyt tuon kuvaamasi "varustelun" lisäksi noilta alueilta mieleen "kyttäys ja kateus".
Naiset seuraavat silmä kovana (etten vain vie heidän miestän) ja miehet tuppaavat heti neuvoineen ja tukimaan m-autoani. Illantullen (muutman lasillisen jälkeen) meno senkun paranee miehet yrittävät tehdä lähempää tuttavuutta ja naiset järjestävät vahtivuorot. Pikkutunneilla sitä jo miettii lähtisikö jatkamaan matkaa heti vai saisiko tässä nukuttua muutaman tunnin.
Matkailua en aio moisten "kummajaisten" vuoksi lopettaa vaan katson yksityisiä leirinäalueita tai vapaaparkkeja, joita Suomessa on onneksi vielä paljon. Niillä tapaamani ihmiset niin miehet kuin naiset ovat todella mukavaa porukkaa. Heidän kanssaan on ollut mukava istua iltaa nuotiolla, paistaen makkaraa ja juoda nokipannukahvia. Lisäksi olen saanut heistä monta hyvää ystävää samoin kuin monta hyvää neuvoa matkanvarrelle.
Tuo tarinasi näkökulma oli yksipuolinen näkökulma koko caravan-harrastuksen ideasta. Voi olla n. 1/3 karavaanareista elelee noin.
Se on tosi, että ne isot ja ns. hienot vaunut on enemmänkin parhaimmillaan vain "siiretlyä" ajatellen ja paikallapitämistä varten. Tollaseen menoon sortuu helposti, josta olen vielä kaukana omakohtaisesti.
Itse ostin perhelleni (4 ja 6 v. lapset) as.vaunun siksi, koska telttailu jo "tässä iässä (43v)" liian työlästä ja epämukavaa.
Toisaalta kyllästyttiin ainaiseen sukulaisten nurkissa majottumiseen lomilla. Vaihtoehtona oli hotelli yms. matkailu. Mutta kun hotelleja ja mökkejä ei aina niissä paikoissa, joissa halutaan käydä.
Toisaalta, on tosi vaivatonta yöpyä ja majottua, kun tavarat aina siellä vaunussa: ei tarttee nostella majapaikkoihin erikseen ja takas lähteissä. Eikä mitään unohdu minnekkään, kun tavarat siell.. vaunus.
Kolmas arkumentti oli ajatus "vapaudesta", vapaasta liikkumisesta. Vältämme kaikki sellaset paikat, joissa on viinalla litraamista tai muuten huono henki.
Kun loma alkaa, on mahdollisuus päättää tien päällä, minne milloinkin mennään: Norjaan vuonoja katsomaan vai esim. keskisuomeen hiekkarantojen äärelle.
Ja kun ei ole sitä omaa perinnöksi saatua tai isolla rahalla ostettua kesämökkiäkään, ei ainakaan vielä,.. niin nyt on aika vaunuilla. Talvisin sitten voi esim. lentäen käydä etelän mailla, jos mieli tekee.
Ajatuksesi caravaan-matkailusta on aivan samallainen kuin meidän perheessä. Ei tarvitse olla toisten nurkissa missä aina joutuu ottamaan huomioon muiden tavat ja mielipiteet.
Lomabudjetti ei tarvitse olla päätähuimaava ja tuo mainitsemasi "vapaus" antaa rajattomasti mahdollisuuksia loman viettoon. Kauppoja löytyy joka kylästä, joten ruokailukaan ei maksa sen enemää kuin kotona.
Tämän keskustelun aloittjan näkökulma on aiheellinen sillä ainakin 1/3 karavaanareista käyttäytyy hänen mainitsemallaan tavalla. Tämä on erittäin ikävää sillä se pilaa ja leimaa kaikki karavaanarit.
Näin on. Me löydettiin tosi hyvä caravan-alue viimekesänä: Hirvensalmella.
Järvien keskellä ja isot tiet sekä taajamat kaukana, lukuunottamatta pientä Hirvensalmea.
Huoltotilat ja porukan henki terveellä mallilla. Ainut miinus on pitkä ajomatka täältä hesan nurkilta, jos viikonloppuisin aikoisi käydä.
Alkoholin kanssa läträäjiä ei juurikaan näkynyt,.. korkeintaan saunassa muutamilla olutpullonsa mukana.
Ystävällistä porukkaa vaikutti olevan.
Jos kalastaa tykkää, niin se on oiva paikka.
Sun pitäisikin poikakaverisi kanssa mennä GAY pileisiin eikä tulla karavaanialueelle tunnelmaa pilaamaan.
Omaat heikon itsetunnon kunnet tosiasioita kestä, sinun kannataa mennä ihmissuhdekurseille että saisit suvaitsevaisuutta kritiikin tuomaan ongelmaasi.
eikö ole muuta kirjoitettavaa???????????
vika tässä on????
Itse en ole karavaanari, eli omaa lehmää ei ole ojassa. Silti ihmettelen kovasti, että mikä saa ihmisen julkisesti kritisoimaan toisten vapaa-ajanviettotapoja. Ei tuo kuvailemasi karavaanarielämä välttämättä ole minunkaan cup-of-tea, mutta ei minulla ole tarvetta neuvoa toisia miten kuuluu elää.
Sanoisin sinulle, että vian ei tarvitse olla iso kun se on päässä. Toivottavasti lohduttaa.
Mitä sitä suotta ihmettelet osta vaunu ja liity SFC-karavaanareihin. Varaa kausipaikka lähimmältä SFC alueelta ja takaan että, siinä porukassa aika ei tule pitkäksi. Itse olin aikoinani kausipaikalla vajaan vuoden keräämässä kokemuksia tästä harrastuksesta. Kokemusta tuli tuona aikana niin paljon, että siirryin "vapaaksi" karavaanariksi enkä ole katunut.
Tässä sinulle pieni kuvaus kokemuksistani "oikeana karavaanarina". Meno alueilla on kuin lasten hiekkalaatikolla "mää en oo...". Paikat jaetaan tietyn "nokkimisjärjestyksen" mukaan samoin sauna vuorot puhumattakaan kaikista siellä talkoilla tehtävä työitä. Uudet jäsenet samoin kuin vierailijat sijoitetaan portin välittömään läheisyyteen tai alueen reunaosiin. Koska viimeiseksi tulleet ovat aina tunkeilijoita, jotka saattavat aiheuttaa häiriöitä sanattomalla sopimiksella voimassa olevaan "nokkimisjärjestykseen".
Mitä tulee näillä palstoilla kirjoitteluun se kuvaa melko hyvin ko. harrastuksen luonnetta.
En minä epäillytkään, etteikö keskustelun aloittajan kokemukset karavaanaritoiminnasta olisi jossain määrin totuudenmukaisia. Ponttini oli vain se että antaa ihmisten elää kuten haluavat, turha muille on omia tapojaan tyrkyttää. Jos joku viihtyy tuulipuvussa muovikalusteiden keskellä SFC-alueen kausipaikalla, niin entä sitten?
Mitä tuohon SFC-alueiden sisäpiirisyyteen tulee, niin ainakaan vanhempani kokemukset eivät tue käsitystä. He löysivät kesälomamatkallaan joitakin vuosia sitten mukavan alueen Savosta ja päättivät oitis vuokrata alueelta kausipaikan. Heidät otettiin muitta mutkitta mukaan joukkoon, muun muassa alueen viikkoisäntätoimintaan, vaikka olivat uusia kasvoja kaukaa pääkaupungista.
Varmasti karavaanareidenkin piireissä liikkuu ihmisiä joilla on virtsaa päässä, mutta ei pidä tuomita kaikkia sillä perusteella. Ja tietysti oma asennekin vaikuttaa. Jotkut ihmiset eivät yksinkertaisesti sopeudu mihinkään porukkaan.
Yön-yli matkailija on SFC-jäsenmaksunsa maksanut niin kuin kausipaikkalaisetkin, onko sitä virtsaa päässä kun joutuu melkein poikeuksetta tuonne paskahuusin ja tunkion väliin. Ja jos oikein lupaa kysyy vapaista paremmista paikoista on sama kuin puhuisi yksinään. Minulla on sit varmaan sopeutumisvaikeuksia kun ei oikin kemiat toimi, kumma kyllä tuo kemia toimii yksityisellä leidialueilla ja retkeilyalueilla joissa ei ole ollut mitää ongelmia, joita kyllä käytänkin ensisijaisesti. Kun olen SFC-jäsen käytän tarvittaessa myös jäsenaluen paikoja koska minun paikanvalitani pitää olla lähellä liikuvaa harrastustani, toivoisin että kausipaikkalaiset ja yön-yli matkailija voisivat nautia jäsenpaikoista tyylistä riipumatta.
Ei minulle tarvitse selventää mitään, uskon kyllä että monilla SFC-alueilla on umpimielistä porukkaa ja sisäänpäin kääntynyt ilmapiiri. Ja jos satunnaista kävijää sorsitaan näillä alueilla, joilla heillä on yhtälailla täysi oikeus olla, on se ehdottomasti väärin, ja asialle pitäisi tehdä jotain.
Se, miksi lähdin tähän keskusteluun mukaan johtui kuitenkin vain siitä, että minua ärsytti aloittajan suhtautuminen toisten vapaa-ajanviettoon (kausipaikat, tuulipuvut, muovikalusteet,grillaus, tangomarkkinat, "kilpavarustelu" etc.). Sitten ajauduin keskusteluun SFC-alueista, ja kerroin omasta (vanhempieni) myönteisestä kokemuksesta, joka ilmeisesti oli sitten poikkeus.
Eli myötätuntoni on puolellasi. Jos olet tullut siihen käsitykseen että puolustelen kausipaikkalaisten (etu)oikeuksia, niin luepa uudelleen mitä olen kirjoittanut.
Aisapalstalla ?
noin katkera? Etkö pääsyt vappuna mihinkään vai jäitkö nyrkin ja hellan väliin loukuun? Tai sitten olet muuten vaan jäänyt "junasta väliasemalle"!
Vaikutat ainakin aika tosikkomaiselta marisijalta, jolla on aina (omasta mielestä) "oikea" mielipide joka asiaan.