Eihän enää KUKAAN pakota pitämään sunnuntaita pyhänä, kuten oli vielä esmerkiksi 50-60v sitten.
Silloinkin vielä vahdittiin, että jos joku vaikka mattoja tamppasi, niin jo tultiin sanomaan. Saati, että jos rakensi taloa. 1300 luvulla melkein tapattiin ihminen "pyhän" rikkomisesta. Ainakin jalkapuu oli käytössä vielä joskus 1800 luvulla.
Ei ihmiset toivottavasti enää lähde tällaiseen hulluuteen mukaan?
Silloinkin vielä vahdittiin, että jos joku vaikka mattoja tamppasi, niin jo tultiin sanomaan. Saati, että jos rakensi taloa. 1300 luvulla melkein tapattiin ihminen "pyhän" rikkomisesta. Ainakin jalkapuu oli käytössä vielä joskus 1800 luvulla.
Ei ihmiset toivottavasti enää lähde tällaiseen hulluuteen mukaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja sama myös sapattisäädöksissä että ei kai kukaan ole niin hullu että sitoo itseään juutalaisiin lakeihin ja vaatii toisilta ihmisiltä sapattina jotain ettei käydä kaupassa eikä laiteta ruokaa. Vaikka tietenkin sana sanoo että jokainen saa pitää sen päivän pyhänä minkä haluaa, niin ei siihen toisia saa velvoittaa eikä tehdä siitä lakia ellei sitten toinen vain halua olla olematta loukkaannukseksi.
Tietenkään ihmiset eivät ole olleet vuosisatoja sitten niin sivistyneitä että olisivat ymmärtäneet että uskovaisuus on Hengen elämää, se on ylityslauluja Herralle, se on rukousjonoja, kielillä puhumista eikä jonkin toisen kulttuurin sääntöjä. Silloin oli aivan ymmärrettävää jos ihmiset harrastivat jähmettyneitä uskonnollisia tapoja eivätkä ymmärtäneet sitä miten Hengen elämä viitoittaa tietä taivaaseen.
rakkaudelle ja Jumalan kunnioitukselle. Se ei lähde ihmiskäskyjen perään, vaan antaa Jumalalle, mikä Jumalan on ja ihmisille, mikä ihmisten on! Jumalaa tulee meidän rakastaa ja kunnioittaa YLITSE KAIKEN MUUN. Mikään ei saa olla esteenä sille! Johannes sanoikin suoraan, että: "Rakkaus Jumalaan on se, että pidämme Hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaat:"
Sapatti ei Jumalan antamalla tavalla ole raskas, vaan se on siunaus! Ihmiselle on vain hyväksi saada pitää yksi päivä eroitettuna kaikesta arkisesta ja pyhittää se hengelliselle elämälleen, toisinsanoen Jumalalle. Niimpä tehköön jokainen ihminen mahdollisuuksiensa mukaan kaikki askareensa kuutena päivänä viikossa, sillä seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalasi sapatti.
On kuitenkin joitakin töitä, joita ei voi jättää sapattinakaan, sillä ne ovat elämän kannalta välttämättömät, kuten lasten ja vanhusten sekä sairaiden ja myöskin eläinten hoito kaikkine niihin kuuluvine askareineen.
Jeesus ei tuominut sapattia sunnuntaille, vaikka hän sanoikin sen olevan ihmistä varten. Mutta hän karsi sapatilta pois ne juutalaisten ja fariseusten lisäämät älyttömät säännöt, "älä maista", älä koske", älä astu niin ja niin monta askelta ym.ym.niitä kieltoja oli satoja.joiden mukaan ihminen tuli orjuudetuksi sapatin vietto tavoistaan. a se ei ollut Jumalan tarkoitus, kun Hän Luojamme loi sapatin levon ja ilon päiväksi.
Esimerkiksi, kun siihen aikaan oli lupa syödä tähkäpäitä suoraan pellosta, niin nämä fariseukset kesivät että se on viljan korjausta ja työtä ja alkoivat senkin ja sitten sen, että Jeesus paransi sairaita, perusteella syyttääJeesusta.
Jeesus vastasi ja sanoi:"Minun Isäni tekee alati työtä, ihminenkään ei ole sapattia varten, vaan sapatti on ihmistä varten, niin ihmisellä on lupa tehdä hyvää sapattinakin."
kun sen aika koittaa.
Missä ovat Raamatun ohjeet sapatille? Missä UT opetetaan viettämään sitä "oikeaa" sapattia erotuksensa juutalaisten sapatista.
Jos niitä ei ole, niin silloin hieno sapatin viettäminen ei ole Jumalan palvelemista, se ei tuo siunauksia, vaan on uskonnollista tyhjyyttä sekä ihmisen itsekorostusta minkä paholainen keskinyt jo jokunen vuosisata sitten amerikassa.
Uskosta aivan turha loruilla mitään ellei Raamattu tue sitä. Siinä silloin aivan liian paljon harhaoppinen sävel.
Ei viettotavasta. Emmehän me pelastu lakia noudattamalla, vaan armosta. Sama koskee sapattia. Ei se ole meille taakka vaan lepopäivä, jolloin muistaisimme Jumalaa. Kysymys ei ole siitä mitä saa tehdä ja mitä ei, vaan kysymys on Jumalan arvovallasta. Ja siitä tulee se koetinkivi, kumpaa kumarramme Jumalaa vai ihmistä. Se on se suunta, että mikä meidän tahto on. Jos vihkipallilla kun pappi kysyy morsiamelta, tahdotko tämän miehen aviopuolisokseksi, morsian sanookin, "ei, tahdon naapurin Joosepin", ei pappi voi vihkiä paria avioliittoon. Sama pätee lepopäivässä, jos Jumala kysyy sinulta: tahdotko muistaa minua sapattina, vastaat "ei, vaan sunnuntaina", olet tehnyt valintasi.
Jumala on rakkaus. Tässä on nyt sellainen kohta, jossa Jumala kokeilee sinua, rakastatko sinä? Kyse ei ole lainkaan siitä, seisotko päälläsi vai käveletkö nelinkontan koko sapatin, kunhan muistat silloin Herraasi, joka on sinun lunastajasi ja luojasi. Sitä Jumala odottaa - ei tekoja tai tekemättä jättämisiä. Jumala haluaa sen ykköspaikan sinun sydämessäsi.
Vielä vain perätään että missä tuo lukee Raamatussa? Missä lukee Raamatussa noin? Kun kovin oli siellä kuitenkin kiistaa noista käskyistä, oikein kirkolliskoukous niistä päätti ja oliko se päätöslauselma nuo että näin täytyy pakanoiden elää?
Siis missä selvästi ilman harhaoppisia päätelmiä sanotaan noin Raamatussa?
Ja jos ei niin ole kirjoitettu, niin turha lätistä tollasta, turha tehdä itsestään jumalinen ja hurskas oman mielikuvituksen mukaan. Siitä ei ole mitään hyötyä. Päinvastoin niin vain syöksee itsensä helvettiin, ei siten saa Pyhää Henkeä, ei täyty riemulla, ilolla eikä Jumalan rauhalla, vaan omaa paholaisen teeskentelyn, valheellisuuden ja juonet.
Kyllä herran sapatti on Raamatussa ja muistutus että meidän tulisi pyhittää se.
Kun kirkot vetoavat viikottaisen lepopäivän viettoon niin se vetoavat aina sapatti käskyyn. Kaikki kirkot.
Vikä on vain siinä että 'Herran sapatti' on lauantai kun taas 'kirkon sapatti' on sunnuntai.
katollisen kirkon valtansa suuruudella pyhittämä päivä? Vaikka katollinen kirkko ei kerskaa millään enenpää kuin sillä että se on valtansa voimalla muuttanut jopa Herran pyhä-päivänkin Jumalan pyhittämän sapatinkin toiselle päivälle?
Voi sinua ressukkaa! Ompa sinut urputettu kaikenlaista "roina puhetta" uskomaan, no sitähän harrastetaan adventismissa aina toisten kirkkojen panettelua ja kadehtimista. Kun ei itse menesty oman yrityksensä opeilla, niin käydään suuremman ja menestyneemmän kimppuun ja koitetaan etsiä virheitä, ja kavalia juonia jolla saisi mahdollisesti vaikkapa pientä hallaa aikaan suuremmissa saappaissa tallavaa kohtaan.
Tuollapa nyt ei ole mitään merkitystäå, pyhittipä, nyt sitten minkä päivän tahansa, sillä iankaikkisen Jumalan/elämän hengen kannalta se on yhden tekevää, kunhan muuten eläisivät sovussa ja rauhassa, sotimatta ja riistämättä toisiaan, aivan yksi lysti minun puolestani muutoin, sanoo Jumala/ Kristus, Vapahtaja, elämän henki Jeesuksen Kristuksen Isä, joka kyllä tahtoo olla jokaisen Isä joka Hänen elämän-henkeään henkittää. Mutta niinhän me olemmekin tietysti riippuvaisia elämän hengestä, jota me kutsumme Jumalaksi, sillä niinhän Jeesuskin sanoo, että - "hänessä me elämme liikumme ja olemme".
Mutta juutalaisilla oli se kummallinen jumala (jahve) joka antoi Moosekselle ankaria laki säädöksiä joista ei tinkitty piirun vertaa, sillä lain rikkomisesta sai ankaran tuomion, mutta edenkin sabatin rikkomisesta kuoleman tuomion, kuten niin monesta muustakin lain noudattamatta jättämisestä seurasi kuolemn rangaistus, jahve oli veren-himoinen kansallis jumala joka oli ylpeä kylmän ankarasta laistaan. No adventistit ovat kyllä lieventäneet omalla oikeudellaan tuota juutalaisen jahven veren himoista ankaraa lakia omilla sovituksillaan lievempään suuntaan.