Älykkäät ihmiset pystyvät hahmottamaan maailmankaikkeuden ja ymmärtävät, että siihen ei jumaluus voi kuulua. Suomalaiset voisivvat ottaa omaksi jumaluusopin teokseksi Kalevalan. Veronmaksajien kustantamat yliopistot kouluttaisivat Kalevalan oppisaarnaajia ja he keräisivät uskonveljiltään kymmenykset ja maailma pelastuisi. Sellaisessako maailmassa esi-isämme elivät ja tulivat onnelliseksi, tietämättä juutalaisten vastaavasta ukko ylijumalasta mitään?
Älykkäät eroavat
eronnut 1963
6190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
RE:Älykkäät eroavat
Kyllä jumaluus kuuluu erottamattomana maailmankaikkeuteen.
Olen siis viisas, koska olen eronnut kirkosta. ;)
Olipas suloinen teksti. Kerronpa yhden asian. Moni meikäläisen tavoin älykäs ihminen hahmottaa maailmankaikkeutta ja ymmärrämme, että jumaluus kuuluu ja sopii sinne kuin nyrkki silmään. Ei mitään ongelmaa. Se on mitä järkevin ja hyvin älyllinen ratkaisu.
"Suomalaiset voisivat ottaa omaksi jumaluusopin teokseksi Kalevalan."
Kalevalaa ei voisi ottaa miksikään jumaluusopin teokseksi eikä se ole sellaiseksi tarkoitettukaan. Kalevalan lopulla on nähty muuten olevan yhtymäkohtia kristinuskoon. Siinä nimittäin kerrotaan, että Marjatta-neiti tulee raskaaksi ja että Väinämöinen yrittää surmauttaa hänen poikansa, mutta tämä osoittautuu häntä mahtavammaksi ja Väinämöinen poistuu silloin veneellään.
Että kalevalaa ei ole alunperin kerrottu yhtenäisenä kertomuksena, vaan tarinoita on poimittu ympäri suomenmaan ja sitten ne on yhdistelty järkeväksi kokonaisuudeksi mm. lisäilemällä siihen osia. Lopun kristinuskoviittaus voi olla Lönnrotin oma lisäys tai tulkinta jostain tarinasta
Täytyy varmaan alkaa odottamaan Väinö-messiaan paluuta, kuten Kalevala lupaa
"Annapas ajan kulua,
päivän mennä, toisen tulla,
taas minua tarvitahan,
katsotahan, kaivatahan
uuen sammon saattajaksi,
uuen soiton suorijaksi,
uuen kuun kulettajaksi,
uuen päivän päästäjäksi,
kun ei kuuta, aurinkoa
eikä ilmaista iloa."
Tähän vastaan, niinkuin taian. Tarpeitteni tuottajaksi Sammon mahdin tarvitsisisin ahdinkoni poistamiseen, uuen riemun koittamiseen, velat kaikki maksetuksi ja uuet ajat avatuksi. Kuun kierron uueks loisin, toisillekin soisin, valon tuolta auringosta, lämmön, ilon tuojaksi, uuen alun luojaksi. Vaan ei tao Sampo enää; kaikki tahtoo tehdä tenää. Siksi kädet yhteen liitän, taivaan isää kaikest kiitän ja rukouksessani sanon; "Herra anna, mitä anon!"