Nyt sellainen mieltä kohentava aihe. Tuossa yhdessä keskusteluketjussa tuli mainintaa kuolinilmoitusten värssyistä. Olen jo pitkään etsinyt värssyjä jotka istuisivat ateistin maailmaan. Värssyissä kun aina tuppaa olemaan sellaista seuraavassa elämässä näkemisen toivetta ja muita toivotteluja seuraavaan elämään.
Minä etsin kukkavihkoon värssyjä, joissa tulee kauniisti ilmi, että elämä loppui kuolemaan ja jäljellä on vain muistot.
Oletteko siis törmänneet tällaisiin elämää kunnioittaviin ja seuraavia elämiä vieroksuviin värssyihin?
Alan jo olla sen ikäinen, että niille värssyille alkaa kohta tulla tarve. Onhan muutamalle ollut jo nyt tarvetta ja se onkin ollut ongelmallista löytää sopiva värssy.
Minä etsin kukkavihkoon värssyjä, joissa tulee kauniisti ilmi, että elämä loppui kuolemaan ja jäljellä on vain muistot.
Oletteko siis törmänneet tällaisiin elämää kunnioittaviin ja seuraavia elämiä vieroksuviin värssyihin?
Alan jo olla sen ikäinen, että niille värssyille alkaa kohta tulla tarve. Onhan muutamalle ollut jo nyt tarvetta ja se onkin ollut ongelmallista löytää sopiva värssy.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sukulaisilleni, että haluan muistotilaisuudessani esitettävän The Galaxy Song ja Always Look on the Bright Side of Life. Jälkimmäisestä olen ajatellt muistovärssyksi
"Life's a piece of shit
When you look at it
Life's a laugh and death's a joke, it's true.
You'll see it's all a show
Keep 'em laughing as you go
Just remember that the last laugh is on you.
And always look on the bright side of life.
Always look on the right side of life"
ei varmaankaan saisi esittää kristillisissä hautajaisissa:)
http://www.youtube.com/watch?v=1loyjm4SOa0
Tollo. Ei kai pappi ryntäis kurkkuun, jos joku lukis arkun äärellä tuon. Ei sinullakaan todella kaikki kamarit lämpiä. Vai joko vanhuus houruuttaa!
johon laitoin linkin. Graham Chapmanin muistotilaisuudessa se esitettiin, mutta ainakin Suomessa on tarkat säännöt mitä musiikkia saa kristillisissä hautajaisissa esittää.
http://www.youtube.com/watch?v=fsHk9WC7fnQ
Niin muuten hanuri-hanna, eikös nyt ole kirkonmenoja missään, jossa voisit päästellä höyryjä päästäsi?
jotka laitoin. M.A.Nummisen lempiruno on seuraavanlainen:
"Olen vastikään
lakannut kaipaamasta.
En enää liene."
- Tuomas Anhava -
"Tämä maailma?
Varhain aamun koitteessa
pois purjehtineen
laivan jäljiltä jäänyt
valkea vanavesi."
- Mansei -
Tässä hauska:
"Kun hilpeästi
vain saan elellä täällä,
mitäpä vaikka
seuraavan kerran elän
lintuna, hyönteisenä?2
- Tabito -
"Tuokion verran
saimme olla yhdessä
varmoina siitä,
että rakkautemme
kestää tuhannen vuotta."
- Yakamochi -
"Avaruus
Ikuisuus
Taivas täynnä auringoita
meri täynnä pisroita,
aallon alla aalto uus."
-Katkelma Lauri Viidan runosta Luominen.
"Aurinko on tallella,
tämä on kiitosruno."
- Sirkka Seljan runo Tarmo Mannille.
Tottakai laitoin kaikki muistiin. Sinullahan on oikein värssykokoelma. Ja hyviä värssyjä vielä. Minä en ole koskaan ollut sellainen runoihminen. Kyllä minä hyvää runoa arvostan, mutta en vain oikein osaa tarttua niihin.
Runoja minulla on. Pidän sellaisista runoista joissa on ajatusta. Aforismit ovat usein hienoja. Ajatus, idea, tiiviissä paketissa.
Jotain pitkää runoa, jota pitää "tulkita" en jaksa.
Kun asiat ovat pohjimmiltaan yksinkertaisia, niin miksi niistä pitäisi tehdä hienostelevan monimutkaisia?
Lauri Viita:
Moraali
"Siisti pitää aina olla!"
sanoi kissa hietikolla -
raapi jälkeen tarpeenteon
pienen, sievän santakeon.
että keskuudessamme elää verrattain vähän todellisia ateisteja. Muutenhan noita jumalattoimien värsyjä vilisisi pilvin pimein. Olen uskovainen ja itselleni noita värsyjä kyllä löytyy, mutta yleensä bruukaan runoilla värsyni ihan itse, oli sitten kysymys onnittelusta tai suruvalittelusta. Etkö vois tehdä samaa sinäkin. Te ateisitihan kerskutte niillä älynystyröillänne. Voisit sitten jättää värsyn vaikka hautaustoimistoon "tyhmempien ateisiten" pahoja, suruttomia jäähyväisiä lohduttamaan.
No voisihan sitä itsekin värssyn tehdä, mutta kun minun lahjani eivät ole tekstin tuoton puolella, niin haluaisin mieluummin värssyn, jonka joku asiaa hallitseva on tehnyt.
Kaikki eivät ole Eino Leinoja.
Värssyjen puute ei todista mitään todellisten ateistien vähyydestä, vaan kertoo ennemminkin maassa vallitsevista tavoista. Kuoleman yhteydessä ei haluta haastaa riitaa, joten tyydytään siihen yleiseen käytäntöön, joka on vallinnut kauan. Ei niitä uskovien värssyjä valita sen vuoksi, että niihin uskotaan, vaan halutaan sanoa jotain sovinnaista ja hyväksyttävää ja kaikkia miellyttävää.
taitaa olla (ainakin joissain) joitain muistovärssykirjoja, joista sitten voi valita mieleisensä. Samoja runoja lehdissä tulee aina vastaan.
Kirjoitin appivanhemmilleni muistorunot. Äitini kuolinilmoitukseen valitsi siskoni perinteisen uskonnollisen runon, kuinkas muuten.