Asun omakotitalossa Vantaalla,ja tässä eräänä sunnuntaina jehovat tulivat soittamaan ovikelloa,juuri kun olimme syömässä,ja minä menin avaamaan,no kysyin heiltä,että millä oikeudella te tulette häiritsemään toisten kotirauhaa,no siihen :anteeksi,ja plaa,plaa.Kysynkin jehovilta,jos aatteenne on niin hyvä,niin miksi pyytelette anteeksi,vai onko toiminta toisten määräämää,eli "pakko"?
jehovat pyysi anteeksi
reingarn
3269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juu. Kannattaa sanoa että oli sitten viimeinen kerta että täällä ei tarvita keskusteluja niin ymmärtävät mennä muualle. Nämä henkilöt vastaavat 'alueestasi' eli kiertelevät alueellasi. Jos sanoo asiansa kyllin selkeästi jää se viimeiseksi käynniksi, kunnes saavat päähänsä yrittää uudelleen.
Terve. En ole kiinnostunut raamatusta. Juu minulla on sellainen. En ole kiinnostunut kuolemanjälkeisestä elämästä. Olen ateisti. Menkää jo. Ja unohtakaa tämä talo. Kiitos.
Ihmettelen aloittajan kysymystä. Tottakai ihminen pyytää anteeksi aiheuttamaansa häiriötä tai mahdollista mielipahaa, sillä JT:n tarkoitus on etsiä niitä jotka kuuntelevat, eikä niinkään kiusata tarkoituksellisesti. Samoin tekevät puhelinmyyjätkin, vaikka tekevätkin vain työtänsä, eli siis tarkoitus on kertoa asia, eikä aiheuttaa mielipahaa. Jos kuitenkin toinen osapuoli ilmaisee suuttumusta, on parasta ottaa takapakkia sen sijaan että alkaisi tapella tai inttää. Tämä mielestäni nyt on itsestäänselvä asia missä tahansa kanssakäymisessä ihmisten kanssa. Muunlainen käytös olisi erittäin epämiellyttävää ja röyhkeää, eikä sillä saada mitään hyvää aikaan.
Jos aloittaja haluaa keskustella saarnaamisen pakosta, niin asiaa voi kyllä lähestyä siltäkin kantilta. Eli siis jokaisen "julistajan" vaaditaan (ainakin oletetaan ja painostetaan siihen) tekemään vähintään 1 tunti kuukaudessa tätä työtä. Mitä enemmän, sitä enemmän kehuja, ainakin lapsille ja nuorille. Aikuisista kukaan ei tunnu piittaavan kuinka paljon tekevät, kunhan tekevät.
Mulla itselläni on siis JT-tausta, joten tiedän mistä puhun. Jos menee kk ilman tunteja (kenttää) niin asiasta kysäistään valtakunnansalilla raporttia jätettäessä. Jos menee useampi kk ilman kenttätyötä (saarnaamista), aletaan ihmetellä ja saatetaan tulla juttelemaan, eli siis 2 vanhinta tulee painostamaan tähän työthön ettei maine menisi, ja uhkaillaan Jumalan suosion menettämisellä. Sitä kutsutaan rohkaisuksi ja rakkaudelliseksi neuvonnaksi, mutta painostusta ja uhkailuahan se oikeasti on jos sen on kokenut. Kehotetaan puhumaan saarnaamistyön hyvistä puolista ja kehutaan kuinka se tuo iloa ja on ihanaa, mutta ainut hyvä puoli lienee se raikas ulkoilma, muu on opittuja lauseita ja ilmaisuja joita pidetään JT-piireissä hyväksyttävinä kehuina moisesta työstä.
Toisaalta kyllä on niitäkin yksilöitä jotka oikeasti tykkäävät siitä hommasta, sitä en kiellä. Itse en koskaan kuulunut niihin. Onneksi. Ei ole jäänyt mitään mitä kaivata siitä elämästä.
Kai sitä automaattisesti pyytää anteeksi, jos toisen osapuolen mielestä on aiheutunut häiriötä... Mieti nyt vähän itsekin...