Englantilainen jalkapallolegenda Gary Lineker on sanonut, että jalkapallo on peli, jossa kentällä on pallo, 22 miestä – ja lopussa Saksa voittaa. Kunpa sanontaa voisi soveltaa suomalaisessa yhteiskunnassakin: yhteiskunnassa on kyse taistelusta, jossa eri intressiryhmät puolustavat arvojaan – ja lopussa politiikka voittaa. Näin on joka tapauksessa tapahtunut nyt, kun Suomen historian säälittävin pääministeri Anneli Jäätteenmäki on siirtynyt omalle paikalleen historiankirjoituksen alaviitteisiin.
Tosiasioita on katsottava rehellisesti silmästä silmään. Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan valehtelun takia. Yksin valehtelu on jo väärin, teki sitä sitten kuka tahansa maan pääministeristä puhumattakaan. Huono asiantuntemus ja olematon kielitaito taas eivät ole suoranaisia syntejä, mutta ne eivät poistu jäätteenmäkeläisellä maton alle lakaisemisella. Tämän kaiken on Jäätteenmäen tapauksessa kruunannut täydellinen katumattomuus. Edes pientä pahoittelun elettä ei ole nähty. Jos ihminen on vallanhimoinen ja lisäksi häpeämätön valehtelija, ei voida puhua kuin vakavasta luonneviasta. Luopuminen pääministeriydestä ja puolueen puheenjohtajuudesta oli Jäätteenmäelle ulkoisen paineen aiheuttama välttämättömyys, itse hän ei näitä johtopäätöksiä olisi pystynyt vetämään.
Jäätteenmäki sentään tunnusti, että politiikassa tarvitaan luottamusta ja häneltä se on mennyt. Viimeinen kysymys kuuluukin: miten hän voi jatkaa edes kansanedustajana?
Oli puolueen aate ja jäsenistö sitten mitä hyvänsä, puolue henkilöityy aina erittäin vahvasti puheenjohtajaansa. Jäätteenmäen ansaittu haalistuminen rivijäseneksi on keskustalle onnenpotku. Se raikastaa puolueen mainetta ja avaa mahdollisuuksia. Uusi pääministeri Matti Vanhanen on osaaja, joskin väritön sellainen. Keskustan kannalta sopii toivoa, että Jäätteenmäen etääntyminen puolueen ytimestä panee lopun myös illuusiolle keskustan kaupungistumisesta ja naisjohtajuuden autuaaksitekevyydestä. Keskustan nuorempi jäsenistö lienee sen verran sivistyneempää, että ymmärtävät omassa lestissä pysymisen edesauttavan puolueen tavoitteiden saavuttamista kaikkein parhaiten. Agraaripuolue keskustalla on oma vankka asema Suomen poliittisella kentällä ja sen on muistettava, että toisen puolueen jalalle astuminen heikentää jalansijaa omalla maaperällä.
Irak-jupakan myötä Suomeen syntyi myös ikioma tiedotusministeri, Koominen Anneli, naurettavia perättömyyksiä naama peruslukemilla suoltava tohelo. Toivon mukaan Suomeen ei enää koskaan erehdytä valitsemaan näin kyvytöntä ihmistä pääministeriksi. Tapaus toimii toivottavasti varoittavana esimerkkinä niin keskustalle kuin muillekin puolueille.
Tosiasioita on katsottava rehellisesti silmästä silmään. Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan valehtelun takia. Yksin valehtelu on jo väärin, teki sitä sitten kuka tahansa maan pääministeristä puhumattakaan. Huono asiantuntemus ja olematon kielitaito taas eivät ole suoranaisia syntejä, mutta ne eivät poistu jäätteenmäkeläisellä maton alle lakaisemisella. Tämän kaiken on Jäätteenmäen tapauksessa kruunannut täydellinen katumattomuus. Edes pientä pahoittelun elettä ei ole nähty. Jos ihminen on vallanhimoinen ja lisäksi häpeämätön valehtelija, ei voida puhua kuin vakavasta luonneviasta. Luopuminen pääministeriydestä ja puolueen puheenjohtajuudesta oli Jäätteenmäelle ulkoisen paineen aiheuttama välttämättömyys, itse hän ei näitä johtopäätöksiä olisi pystynyt vetämään.
Jäätteenmäki sentään tunnusti, että politiikassa tarvitaan luottamusta ja häneltä se on mennyt. Viimeinen kysymys kuuluukin: miten hän voi jatkaa edes kansanedustajana?
Oli puolueen aate ja jäsenistö sitten mitä hyvänsä, puolue henkilöityy aina erittäin vahvasti puheenjohtajaansa. Jäätteenmäen ansaittu haalistuminen rivijäseneksi on keskustalle onnenpotku. Se raikastaa puolueen mainetta ja avaa mahdollisuuksia. Uusi pääministeri Matti Vanhanen on osaaja, joskin väritön sellainen. Keskustan kannalta sopii toivoa, että Jäätteenmäen etääntyminen puolueen ytimestä panee lopun myös illuusiolle keskustan kaupungistumisesta ja naisjohtajuuden autuaaksitekevyydestä. Keskustan nuorempi jäsenistö lienee sen verran sivistyneempää, että ymmärtävät omassa lestissä pysymisen edesauttavan puolueen tavoitteiden saavuttamista kaikkein parhaiten. Agraaripuolue keskustalla on oma vankka asema Suomen poliittisella kentällä ja sen on muistettava, että toisen puolueen jalalle astuminen heikentää jalansijaa omalla maaperällä.
Irak-jupakan myötä Suomeen syntyi myös ikioma tiedotusministeri, Koominen Anneli, naurettavia perättömyyksiä naama peruslukemilla suoltava tohelo. Toivon mukaan Suomeen ei enää koskaan erehdytä valitsemaan näin kyvytöntä ihmistä pääministeriksi. Tapaus toimii toivottavasti varoittavana esimerkkinä niin keskustalle kuin muillekin puolueille.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tämänpäiväinen kommentti keskustan keskustelusivulta,
"...tarkoittaa sitä, että tarvitaan vielä ainakin 10 Anneli Jäätteenmäen kaltaista rohkeaa naista, ennen kuin demarit alkavat oppia tapoja."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000003007083