Vartiotorniseuran väitteitä.
Väite 1:
Jeesus on luotu olento samoin kuin enkelit. Tämä käy ilmi Raamatun kohdista (Poika on) koko luomakunnan esikoinen (Kol. 1:15, esim. Raamattu kansalle –käännös), Jeesus on ”Jumalan luomakunnan alku” (Ilm. 3:14) ja minut [viisauden] Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena” (Sl., 8:22).
- Jehovan todistajat eivät hyväksy oppia kolmiyhteisestä Jumalasta, ja siksi he eivät myöskään tunnusta Jeesusta Jumalaksi. Väitteensä tueksi he etsivät mainitunkaltaisia irrallisia raamatunkohtia.
- Ilmaisut ”luomakunnan esikoinen” ja ”luomakunnan alku” eivät tarkoita, että Jeesus olisi luotu ensimmäisenä vaan että Hän on luomisen lähde. Asia käy ilmi esimerkiksi Kolossalaiskirjeen jakeista 1:16-17, joissa todetaan, että ”hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä” ja ”kaikki on luotu hänen kauttaan”.
- Uudessa testamentissa puhutaan toistuvasti siitä, että Jeesus on Jumalan ”ainutsyntyinen poika” (kr. monogenes). Sana esiintyy esimerkiksi jakeissa Joh. 1:14. Eri käännöksissä se on suomennettu sanoilla ”ainoa”, ”ainokainen”, tai ”ainutsyntyinen”. Ainutsyntyisyys ei tarkoita luomista tai inhimillistä synnyttämistä, vaan kertoo vain siitä, että Jeesus on samaa olemusta Isän kanssa.
- Sananlaskujen jakeen 8:22 alkuteksti puolestaan sisältää monitulkintaisen, kahdenvälistä suhdetta kuvaavan ilmaisun. Jakeessa käytetty verbi tarkoittaa myös esimerkiksi omistamista, ja jae voidaan kääntää yhtä perustellusti vuoden 1776 kirkkoraamatun esittämällä tavalla: ”Minä olen ollut Herran oma Hänen teidensä alussa: ennen kuin mitään tehty oli olin minä.”
Väite 2:
Jeesus on Jumalasta erillinen olento muun muassa siksi, että Hänen tietonsa on vähäisempi kuin Jumalan (Mark. 13:32); koska Jeesus sanoi taivaallista Isää omaksi Jumalakseen (esim. Joh. 20:17) ja koska se, joka on Jumalan luona (Joh. 1:1) ei voi olla Jumala.
- On muistettava, että Raamatun todistuksen mukaan Jumalan Poika tuli ihmiseksi ja ”eli ihmisenä ihmisten joukossa” (Fil. 2:7). Hänen täydellistä ihmisyyttään ja jumaluuttaan ei voi sekoittaa toisiinsa. Monet Jeesuksen maanpäälliseen toimintaan liittyvät asiat, kuten Isää Jumalaa vähäisempi tieto, saavat selityksensä tästä tosiasiasta. Siitä huolimatta juutalaiset ymmärsivät Jeesuksen identiteetin oikein syyttäessään häntä: ”Ja hänhän -- sanoi Jumalaa omaksi isäkseen ja teki siten itsestään Jumalan vertaisen” (Joh. 5:18). Alkutekstissä käytetty kreikan sana ”vertainen”, isos, merkitsee olemukseltaan samanlaista.
- Joh. 1:1 sanoo sanasta (Jeesuksesta), että ”sana oli Jumala”. Jehovan todistajat kääntävät kohdan väärin ”sana oli (eräs) jumala”. Näin he päätyvät kuin vahingossa eräänlaiseen monijumalisuuteen.
Väite 3:
Pyhä Henki on sähköön verrattavissa oleva persoonaton voima, jota Jehova käyttää suunnitelmansa toteuttamiseen. Se, että Raamatussa on jakeita, jotka puhuvat Pyhästä Hengestä persoonalle ominaisella tavalla, ei todista Pyhän Hengen jumaluuden puolesta, koska Raamatussa personoidaan myös esimerkiksi synti, kuolema, vesi ja veri.
- Pyhän Hengen persoonallisuus tulee Raamatussa esille selkeästi laajemmin ja syvemmin kuin edellä mainittujen muiden asioiden, kuten kuoleman, personoinnit. Yksi tällainen Hengen olemusta valottava kohta on se, jossa Jeesus sanoo, että Hän lähettää opetuslapsilleen ”toisen puolustajan” (Joh. 14:16, kr. allos parakletos). Kreikan sana allos tarkoittaa, että kyse on toisesta samanlaisesta puolustajasta (erotuksena sanasta heteros, joka tarkoittaa toista toisenlaisen merkityksessä). Ensimmäinen puolustaja, Jeesus, oli persoona, niin on siis myös Pyhä Henki.
Väite 1:
Jeesus on luotu olento samoin kuin enkelit. Tämä käy ilmi Raamatun kohdista (Poika on) koko luomakunnan esikoinen (Kol. 1:15, esim. Raamattu kansalle –käännös), Jeesus on ”Jumalan luomakunnan alku” (Ilm. 3:14) ja minut [viisauden] Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena” (Sl., 8:22).
- Jehovan todistajat eivät hyväksy oppia kolmiyhteisestä Jumalasta, ja siksi he eivät myöskään tunnusta Jeesusta Jumalaksi. Väitteensä tueksi he etsivät mainitunkaltaisia irrallisia raamatunkohtia.
- Ilmaisut ”luomakunnan esikoinen” ja ”luomakunnan alku” eivät tarkoita, että Jeesus olisi luotu ensimmäisenä vaan että Hän on luomisen lähde. Asia käy ilmi esimerkiksi Kolossalaiskirjeen jakeista 1:16-17, joissa todetaan, että ”hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä” ja ”kaikki on luotu hänen kauttaan”.
- Uudessa testamentissa puhutaan toistuvasti siitä, että Jeesus on Jumalan ”ainutsyntyinen poika” (kr. monogenes). Sana esiintyy esimerkiksi jakeissa Joh. 1:14. Eri käännöksissä se on suomennettu sanoilla ”ainoa”, ”ainokainen”, tai ”ainutsyntyinen”. Ainutsyntyisyys ei tarkoita luomista tai inhimillistä synnyttämistä, vaan kertoo vain siitä, että Jeesus on samaa olemusta Isän kanssa.
- Sananlaskujen jakeen 8:22 alkuteksti puolestaan sisältää monitulkintaisen, kahdenvälistä suhdetta kuvaavan ilmaisun. Jakeessa käytetty verbi tarkoittaa myös esimerkiksi omistamista, ja jae voidaan kääntää yhtä perustellusti vuoden 1776 kirkkoraamatun esittämällä tavalla: ”Minä olen ollut Herran oma Hänen teidensä alussa: ennen kuin mitään tehty oli olin minä.”
Väite 2:
Jeesus on Jumalasta erillinen olento muun muassa siksi, että Hänen tietonsa on vähäisempi kuin Jumalan (Mark. 13:32); koska Jeesus sanoi taivaallista Isää omaksi Jumalakseen (esim. Joh. 20:17) ja koska se, joka on Jumalan luona (Joh. 1:1) ei voi olla Jumala.
- On muistettava, että Raamatun todistuksen mukaan Jumalan Poika tuli ihmiseksi ja ”eli ihmisenä ihmisten joukossa” (Fil. 2:7). Hänen täydellistä ihmisyyttään ja jumaluuttaan ei voi sekoittaa toisiinsa. Monet Jeesuksen maanpäälliseen toimintaan liittyvät asiat, kuten Isää Jumalaa vähäisempi tieto, saavat selityksensä tästä tosiasiasta. Siitä huolimatta juutalaiset ymmärsivät Jeesuksen identiteetin oikein syyttäessään häntä: ”Ja hänhän -- sanoi Jumalaa omaksi isäkseen ja teki siten itsestään Jumalan vertaisen” (Joh. 5:18). Alkutekstissä käytetty kreikan sana ”vertainen”, isos, merkitsee olemukseltaan samanlaista.
- Joh. 1:1 sanoo sanasta (Jeesuksesta), että ”sana oli Jumala”. Jehovan todistajat kääntävät kohdan väärin ”sana oli (eräs) jumala”. Näin he päätyvät kuin vahingossa eräänlaiseen monijumalisuuteen.
Väite 3:
Pyhä Henki on sähköön verrattavissa oleva persoonaton voima, jota Jehova käyttää suunnitelmansa toteuttamiseen. Se, että Raamatussa on jakeita, jotka puhuvat Pyhästä Hengestä persoonalle ominaisella tavalla, ei todista Pyhän Hengen jumaluuden puolesta, koska Raamatussa personoidaan myös esimerkiksi synti, kuolema, vesi ja veri.
- Pyhän Hengen persoonallisuus tulee Raamatussa esille selkeästi laajemmin ja syvemmin kuin edellä mainittujen muiden asioiden, kuten kuoleman, personoinnit. Yksi tällainen Hengen olemusta valottava kohta on se, jossa Jeesus sanoo, että Hän lähettää opetuslapsilleen ”toisen puolustajan” (Joh. 14:16, kr. allos parakletos). Kreikan sana allos tarkoittaa, että kyse on toisesta samanlaisesta puolustajasta (erotuksena sanasta heteros, joka tarkoittaa toista toisenlaisen merkityksessä). Ensimmäinen puolustaja, Jeesus, oli persoona, niin on siis myös Pyhä Henki.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Väite 4:
Teologit, jotka 300-luvulla muotoilivat kolminaisuusopin, omaksuivat sen pakanauskonnoista, joissa tunnetaan useita jumalkolmikkoja. Kolminaisuusoppi ei saa tukea ennen vuoden 325 Nikean kirkolliskokousta vaikuttaneilta kirkkoisiltä.
- Syy siihen, että kolminaisuusoppia korostettiin vasta Nikean kirkolliskokoukseen tultaessa oli se, että aiheesta oli tuolloin tullut ajankohtainen areiolaisen opetuksen tähden. Siksi raamatullista oppia jumaluudesta piti selventää. Samalla areiolainen oppi Jeesuksesta luotuna ja Jumalaa alempana olentona todettiin harhaopiksi. Jeesuksen olemuksen ja aseman suhteen Jehovan todistajien opetus onkin kopio areiolaisuudesta.
- Se, ettei kolminaisuusoppia aiemmin korostettu, ei tarkoita, etteikö näkemys sinänsä olisi ollut ominainen myös Nikeaa edeltäneille kirkkoisille. Tässä ei ole mahdollisuutta laajempaan selontekoon, mutta esimerkiksi kirkkoisä Origenes (n. 185-254) kirjoitti, että Pyhä Henki on osa ontologista kolminaisuutta (Johanneksen evankeliumin kommentaari, 2.10.75). Samoin Tertullianus (k. 225), joka käytti ensimmäisenä termiä kolminaisuus (trinitas), kutsui Pyhää Henkeä Jumalaksi korostaen, että Pojalla ja Pyhällä Hengellä on sama olemus Isän kanssa (adversus praxeam, 32.3.8).
Väite 5:
Taivaaseen pääsee vain 144 000 Jumalan valittua, jotka sieltä käsin hallitsevat yhdessä Kristuksen kanssa. Muut uskollisiksi osoittautuneet Jehovan palvelijat pääsevät paratiisiin. Palveltuaan siellä uskollisesti tuhat vuotta he saavat jatkaa paratiisielämää ikuisesti.
- Raamattu ei tue näkemystä siitä, että pelastetut asetetaan kahteen erilaiseen kategoriaan, vaan se puhuu iankaikkisesta elämästä, joka samanlaisena tulee kaikkien niiden osaksi, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan (esim. Matt. 7:21; Joh. 3:14-16, 6:40).
- Huomionarvoista on lisäksi se, että Ilmestyskirjan mukaan mainitut 144 000 valittua ovat juutalaisia (Ilm. 7:4-8). Tekstissä luetellaan jopa lukumäärät eri heimoista. Jehovan todistajat selviävät tästä, kuten muistakin heidän oppiinsa soveltumattomista kohdista, hengellistämällä tekstin merkityksen. Tällöin tämä mielivaltaiselle tulkinnalle rakennettu oppi kaatuu kuitenkin myös muilta osin.
Väite 6:
Jeesus on kuolemallaan maksanut lunnaat ihmisen vapauttamiseksi synnistä ja kuolemasta. Saadakseen synnit anteeksi ja päästäkseen ikuiseen elämään paratiisissa ihmisen tulee osoittaa arvostavansa lunastusta. Se puolestaan tapahtuu miellyttämällä Jehovaa muun muassa hankkimalla hänestä tietoa, pyrkimällä jäljittelemään Jeesusta ja kertomalla Raamatun totuuksista toisille.
- Raamattu ei aseta iankaikkiseen elämään eli taivaaseen pääsyn ehdoksi mitään muuta, kuin uskon Jeesukseen ja Hänen pelastustekonsa riittävyyteen, eikä ihminen voi itse tehdä mitään ansaitakseen iankaikkisen elämän (esim. Ap.t. 26:17-18). Kaikki tähän lisätyt erityisvaatimukset ovat vastoin Uuden testamentin ilmoitusta. Tietysti Jeesukseen uskova haluaa elämällään todistaa uskostaan ja kertoa evankeliumin sanomaa, mutta sen perusteella hän ei hanki itselleen pelastusta.
Väite 7:
Pahiten paatuneita lukuun ottamatta Jehova herättää myös kaikki muut historian aikana eläneet ihmiset tuhatvuotiseen valtakuntaan. Siellä heillä on mahdollisuus saada tietoa Jehovasta, kääntyä hänen palvelijoikseen ja päästä siten osalliseksi ikuisesta paratiisielämästä.
- Tällaisesta ylimääräisestä pelastumisen mahdollisuudesta ei puhuta Uudessa testamentissa, vaan siinä kerrotaan vain ihmisille tämän elämän aikana tarjotusta pelastuksesta (esim. Ap.t. 17:26-27; 2. Kor. 6:2).
Väite 8:
Raamatun profetioiden perusteella voidaan laskea, että Jeesuksen paluu tapahtui näkymättömänä vuonna 1914. Tuolloin Jehova asetti Jeesuksen taivaalliseksi kuninkaaksi, joka alkoi näkymättömänä hallita maailmaa. Vuoden 1914 jälkeiset maailmantapahtumat, kuten sodat, nälänhätä ja maanjäristykset, jotka Jeesus itse ennusti kuninkuudelleen ominaisiksi ilmiöiksi (Matt. 24: 3-8) vahvistavat, että aikalaskelma pitää paikkaansa.
- Raamatun ennustuksista ei voida laskea täsmällisiä vuosia. Jehovan todistajien näkemys vuonna 1914 tapahtuneesta Jeesuksen ”paluusta” eli Hänen asemansa muuttumisesta taivaasta, on vastoin Raamatun ilmoitusta. Raamattu puhuu yksiselitteisesti Jeesuksen paluusta maan päälle ensin hakemaan omansa ja sitten tuomitsemaan maailmaa (Matt. 10:23; Luuk. 9:26; Ilm. 1:7).
- Väite, että vuoden 1914 jälkeiset tapahtumat olisivat erityisellä tavalla lopunajallisia on vain yritys selittää Jehovan todistajille tärkeän vuoden merkitystä.
Väite 9:
Kristinusko rappeutui luopiokristillisyydeksi 300-luvulla, kun siitä tuli pakanakeisarin hyväksymä uskonto ja siihen alettiin omaksua pakanallisia oppeja ja tapoja, kuten kolminaisuus- ja helvettiopit, ristisymboli sekä kuvien palvonta. Tämä luopumus oli ennustettu Raamatussa, samoin kuin se, että tosipalvonta ennallistetaan Kristuksen palattua. Raamatun perusteella on kiistatonta, että Vartiotorniseura edustaa tuota ennallistettua palvontaa.
- On totta, että etenkin 300-luvulta lähtien kristinuskoon alkoi tulla mukaan epäraamatullisia oppeja. Sellaisia eivät kuitenkaan ole opit kolminaisuudesta, helvetistä ja rististä. Kolminaisuusopin raamatullisuuteen on viitattu jo edellä, ja jo Jeesus itse puhui helvetistä (Matt. 7:13; Mark. 9:43-48). Ristisymboli puolestaan tulee Jeesuksen ristinkuolemasta, vaikka Jehovan todistajat yrittävätkin väärin selittää, että kreikan sana stauros (lat. crux) merkitsisi vain paalua.
- Jeesuksen tullessa ei ennallisteta nykyiseen aikaan kuuluvaa palvontaa, vaan silloin tapahtuu kokonainen aikakausien vaihdos. Tuolloin Hän muuttaa meidän ruumiimme ”tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla Hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken” (Fil. 3:21).
Väitteet on muotoiltu Jehovan todistajien julkaisemien materiaalien Tulisiko sinun uskoa kolminaisuuteen? Onko Jeesus Kristus kaikkivaltias Jumala? (1990) ja Mitä Raamattu todella opettaa? (2006) pohjalta.
Lähde; Ristin Voitto, 23.12.2008, Valtter Luoto, Ristin Voitto –lehden pätoimitaja
Näinhän se on eikä kenelläkään Jt tunnu olevan perusteita kumota Luodon kirjoitusta
Ja mikä vielä häpeällisempää, niin jehovantodistajat eivät kykene kommentoimaan edes kaikkea oman putiikkinsa julkaisemaa tekstiä.
Mielenkiintoinen aloitus. Yritetään vielä jos joku jt yrittäisi?
Väite 10
Mansikka jäätelö on parempaa kun suklaa.
😇