Olen taas jättänyt kaupungin melun ja työn kiireet, ja saapunut vanhalle mökilleni Hämeen sydämeen. Lähes sata vuotta sitten rakennettu hirsitalo otti minut ja kissani vastaan tuttuna ja turvallisena. Ympärillä on vain kilometritolkulla vakaana humisevaa havumetsää, suomalaista sielunmaisemaa. Muutama maalaistalo on lähistöllä siellä täällä, ja vieressä järvi.
Aivan lähellä ei ole sellaista ostoskeskusta, jonka kulmilla arabit kokoontuvat metelöimään, pikkutytöt pummavat tupakkaa ja pultsarit kumoavat halpaa punaviiniä. Lähimpään ostoskeskukseen on matkaa 35 km, eikä sen liepeilläkään kokoonnu häirikköporukkoja.
Tämä talo oli sotaveteraani-isäni lapsuudenkoti, josta myöhemmin tuli kesämökkimme. Täällä minä vietin lapsuuteni kesät. Ne, jotka olivat aurinkoisia ja onnellisia. Silloin ei katseltu televisiosta Teini-ikäisiä mutanttininjasankarikilpikonnia eikä istuttu Playstationin äärellä. Pihalla poimittiin ahomansikkoja timotein varteen, käytiin uimassa järvessä ja luettiin sarjakuvia ja vanhoja viikkolehtiä.
Ullakkokamarin verhot liehuivat avoimen ikkunan ulkopuolella, ja ikkunan alla kukkivat valkoisena merenä omenapuut. Valoa antoi -ja antaa vieläkin- öljylamppu. Keittiön kamiina lämmitettiin haloilla, kuten vielä nykyäänkin. No, nyttemmin olen hankkinut tänne sähköt, vaikka aika vähänhän täällä sähköä tulee käytettyä.
Lapsuuteni kesälomilla ei mökille saavuttu henkilöautolla, kuten nyt teen, koska autot olivat kalliita ja harvinaisia. Bussi toi, usein vieläpä keltainen postibussi. Elämä oli selkeää ja yksinkertaista. Niinä kesinä tavattiin nostaa puuvajasta vanhat, natisevat naistenpyörät, joilla poljettiin hakemaaan vastalypsettyä maitoa ja tuoreita kananmunia lähistön maanviljelijän luota. Oli siellä isävainaalla sellainenkin ylellisyys kuin Pappa-Tunturi, jolla hän yksinoikeudella ajeli. Voin vieläkin aistia sen pakoputkesta tulevan hajun, ja kuulla korvissanii kaksitahtimoottorin puksutuksen.
Nyt olen lämmittänyt Aito-kiukaalla varustetun vanhan saunani, nauttinut vaatimattoman iltapalan (Atrian punaista lenkkiä kiukaalla käristettynä) ja juonut joitakin Karhu Korpisavu-oluita. Seuraavaksi laitan kannettavan tietokoneeni pois, istahdan vanhaan keinutuoliin katselemaan kamarin uunin tulta, laitan levysoittimesta soimaan Tapio Rautavaaraa ja silittelen sylissäni kehräävää kissaa. Kaunis iltahetki isänmaan ja suomalaisuuden ytimessä.
http://www.nartube.com/d955f84654857964b3dd9921f5c062a81987c975:pY0KZkgs4Ag.html
Aivan lähellä ei ole sellaista ostoskeskusta, jonka kulmilla arabit kokoontuvat metelöimään, pikkutytöt pummavat tupakkaa ja pultsarit kumoavat halpaa punaviiniä. Lähimpään ostoskeskukseen on matkaa 35 km, eikä sen liepeilläkään kokoonnu häirikköporukkoja.
Tämä talo oli sotaveteraani-isäni lapsuudenkoti, josta myöhemmin tuli kesämökkimme. Täällä minä vietin lapsuuteni kesät. Ne, jotka olivat aurinkoisia ja onnellisia. Silloin ei katseltu televisiosta Teini-ikäisiä mutanttininjasankarikilpikonnia eikä istuttu Playstationin äärellä. Pihalla poimittiin ahomansikkoja timotein varteen, käytiin uimassa järvessä ja luettiin sarjakuvia ja vanhoja viikkolehtiä.
Ullakkokamarin verhot liehuivat avoimen ikkunan ulkopuolella, ja ikkunan alla kukkivat valkoisena merenä omenapuut. Valoa antoi -ja antaa vieläkin- öljylamppu. Keittiön kamiina lämmitettiin haloilla, kuten vielä nykyäänkin. No, nyttemmin olen hankkinut tänne sähköt, vaikka aika vähänhän täällä sähköä tulee käytettyä.
Lapsuuteni kesälomilla ei mökille saavuttu henkilöautolla, kuten nyt teen, koska autot olivat kalliita ja harvinaisia. Bussi toi, usein vieläpä keltainen postibussi. Elämä oli selkeää ja yksinkertaista. Niinä kesinä tavattiin nostaa puuvajasta vanhat, natisevat naistenpyörät, joilla poljettiin hakemaaan vastalypsettyä maitoa ja tuoreita kananmunia lähistön maanviljelijän luota. Oli siellä isävainaalla sellainenkin ylellisyys kuin Pappa-Tunturi, jolla hän yksinoikeudella ajeli. Voin vieläkin aistia sen pakoputkesta tulevan hajun, ja kuulla korvissanii kaksitahtimoottorin puksutuksen.
Nyt olen lämmittänyt Aito-kiukaalla varustetun vanhan saunani, nauttinut vaatimattoman iltapalan (Atrian punaista lenkkiä kiukaalla käristettynä) ja juonut joitakin Karhu Korpisavu-oluita. Seuraavaksi laitan kannettavan tietokoneeni pois, istahdan vanhaan keinutuoliin katselemaan kamarin uunin tulta, laitan levysoittimesta soimaan Tapio Rautavaaraa ja silittelen sylissäni kehräävää kissaa. Kaunis iltahetki isänmaan ja suomalaisuuden ytimessä.
http://www.nartube.com/d955f84654857964b3dd9921f5c062a81987c975:pY0KZkgs4Ag.html
Vastaukset 15
Vanhimmat
ja netti piti raahata sinne keskelle ei mitään...
vielä hetken. Mutta kissamies 57, kuinka kauan vielä me suomalaiset voimme nauttia tästä. Ehkä ei lastenlapset enää niinkään... Voi mihin tämä kulttuuri ajetaan????
En ole Kissamies 57. Nautitaan niin kauan, kun vielä voidaan. Kohtahan venäläiset ovat ostaneet kaikki mökit ja mökkitontit pois.
ei palaa, koska emme kansana sita halua. Me kansana protestoimme mokuttamista vastaan, mutta silti aanestämme aina mokuttajia.
Jaan kulkuriveljeni:
http://www.youtube.com/watch?v=kwVrJfNMsrg&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=dE9n-Y-SLHo&feature=related
elämää.
http://www.youtube.com/watch?v=pJ2E4cf46nw
Silloin lapsena menitte mökille Ladalla ja vanhempasi riitelivät koko matkan. Perillä odotti valtava parvi hyttysiä ja homeelle haiseva remontin tarpeessa oleva mörskä. Äitisi murjotti ja yritti laittaa kitiseville muksuille ruokaa puuhellalla joka työnsi savut sisään. Kuumuus mörskässä oli armoton - olihan helle. Hella hohkasi ja pahan hajuinen purkkihernekeitto kuohui yli. Raid-hyttyssavu kärysii ja veti paikalle lisää hyttysiä mökkiä ympäröivästä synkästä kuusikosta, jonka harventamisesta perikunta riitelee yhä vieläkin. Odotitte ikävöiden, että pääsisitte kurjista oloista takaisin kotilähiöönne kavereiden luo. Kaipasitte takaisin valoisaan ja puhtaaseen aravakaksioon. Isänne ikävöi sohvaa, televisiota ja lauantain jalkapallomatsia. Nyt hän tyytyi tarkistamaan veikkauskuponkinsa transistoriradiosta, mutta viimekesäiset paristot olivat jo vuotaneet mustaa mössöä lattialle.
Nyt lapsuuden omenapuut olivat kuolleet jäädessään lepikon ja korkean heinikon saartamaksi. Saunan katto oli romahtanut ja itse mökissä haisi pistävä sädesienen haju. Läheisessä järvessä kellui levämössöä. Otit pari valokuvaa ja lähetit läppärillä mökkitontin myynti-ilmoituksen Oikotielle. Vetäydyit asuntovaunuun. Joit pari lämmintä kaljaa ja nukahdit. Sitten kusihätä ja jano herätti yöllä. Naamaasi kutisi hiestä ja lukuisista hyttysenpistoista. Sinua harmitti, että et lähtenyt valokuvien ottamisen jälkeen heti takaisin Vantaalle. Oli sekin iltahetki Isänmaan ja suomalaisuuden ytimessä.
unelmoin samanlaisesta kesän vietosta.mutta köyhänä vain unelmoin punaisesta mökistä ja perunamaasta kauniita ilmoja sinne viestin aloittajalle
Ei ole. Katso vaikka itse:
http://www.youtube.com/watch#!v=Fw2GMc6M71U&feature=related
.
http://www.youtube.com/watch#!v=Fw2GMc6M71U&feature=related
.
http://www.youtube.com/watch?v=Fw2GMc6M71U
kesään mennessä naapuriin on rakennettu setan kuntoutumisleiri ja vastarannalle moskeija jossa imaami huutaa klo 5 aamulla,älllääähkutaulululul lullulul lulluulul aknaariiii on aaaauukkkallallamsääkkä.
Ääänestä siis itsesi jatkoon,Persu!
linkit ei toimi .voinko unelmoida vaikkapa moottoritien varteen pystytetystä parakista .kun kerran ei ole punaista tupaa ja perunamaata olemassakaan.