NL ilmoitti virallisesti ottaneensa 2 377 suomalaista sotavankia. Näistä palautettiin 1 969. Vankeudessa kuoli 403 eli noin 16 %. Tutkija Timo Malmi kuitenkin on selvittänyt vangiksi joutuneen kaikkiaan 3 402 ja kuolleen 1 938 eli kuolleisuus on 40 %. Ero selittyy sillä, että Nl laski vain leireihin selviytyneet. Heistä huomattava osa kuoli kuljetuksen aikana nälkään, janoon ja hoitamattomiin haavoihin. Lisäksi melkoinen joukko ammuttiin heti vangitsemisen jälkeen.
Miksi NL ja suomalaiset nöyristelijät salasivat nämä asiat vuosikymmeniä, kun neuvostovankien kuolemat Suomessa on selvitetty moneen kertaan? Heidän kuolinprosenttinsa oli noin 30 eli huomattavasti suomalaisia pienempi.
Timo Malmi: Suomalaiset sotavangti NL:ssa 1941-44.Jyväskylä 2001.
Miksi NL ja suomalaiset nöyristelijät salasivat nämä asiat vuosikymmeniä, kun neuvostovankien kuolemat Suomessa on selvitetty moneen kertaan? Heidän kuolinprosenttinsa oli noin 30 eli huomattavasti suomalaisia pienempi.
Timo Malmi: Suomalaiset sotavangti NL:ssa 1941-44.Jyväskylä 2001.
Vastaukset 16
Vanhimmat
nyt alkaa suureen ääneen huutelemaan että niin huonosti
hoitelin ihmispoloja että puolet kuoli kurjuuteen tai ammuttiin...
heti vangiksioton jälkeen. Kuljetuksen aikana tapettiin tarkoituksella nälkään ja janoon, jottei tarvitse ruokkia. Muutenkin ruokkiminen oli teoreettista. Ilmoitetttuja annoksia ei koskaan nähtykään. Jopa vartijat keittivät heiniä puuronsa höysteeksi.
Vankeja kuoli tuhansia leireillä ja Saksalaisile luovutetut sai mukaan kuolintodistuksen, Elias Erkon määräyksestä 1941-2, ennen kuin erotettiin.
Suomen köyhälistöä kuoli aliravitsemukseen paljon ja niistä ei ole lukua.
Suomeen luovutetut viimeiset vangit 1950 luvulla, oli yksi jo perheellinen ja yksi Suomesta lähetetty ilmeinen vakooja.
Erikoista vankien kuulustelussa Neuvostoliitossa oli se, että lähes aina ensin kysyttiin sitä että mitä mieltä sodasta.?
http://kronos.narc.fi/
miksi ihmeessä suomalaisille antautui jotain 60 000 neukkusotilasta vangiksi? oliko heillä ensi kertaa "äänioikeus" eli he eivät halunneet taistella neuvostoliiton puolesta.
olisko kansojen isällä näkemystä tähän kiusalliseen asiaan. huomautettakoon myös, että heitä lähti vlasovin porukkaan pilvin pimein tekemään vihoviimein sitä vapaata venäjää.
1 252 vankia, joista kolme naisia. Ilmoitetttiin, että siinä kaikki. Kuitenkin 25.12. 44 tuli toinen erä, jossa oli 549 vankia, heistä kaksi naista. Taas ilmoitettiin, että siinä kaikki. Silti tuli vielä kaksi erää, viimeinen 1946. Ja vielä tuli kaksi.
Suomi jätti useaan kertaan listoja kadonneista, joiden arveltiin olevan vankeina. NL ilmoitti kerran toisensa jälkeen, ettei vankeja enää ollut.
Niin vain kävi, että helmikuussa 1954 palautettiin 62 suomalaista, pääosa 40-luvun yliloikkareita ja joukossa kolme sotavankia. Vielä seuraavana vuonnakin tuli loikkareiden mukana neljä vankia. Vihon viimeisenä palasi korpraali Reino Lahtinen 1958. Suomalaisten käsityksen mukaan NL:ssa olisi vielä ollut elossa noin 400 vankia.
Venäjän hallituksen kanssa asioitaessa on todettu, että Venäjällä ei ole olemassa edes kattavaa listaa suomalaisista vangeista.
Kuten jokainen voi todeta, Pöpi-Aapon kaltaiset stallarit yrittävät sotkea asiaa ja antaa vääriä tietoja . Asia on siis edelleen arka ihan tällä NL:n juoksupoika-tasollakin.
"Opettajatar 14 vuotta Siperiassa vankileireissä ilman omaa syytään
Lappeenrantalainen Hilma Kilkkinen tuomittiin "vakoilusta" Petsamossa talvisodan sytyttyä.
ANTTI O. ARPONEN
Kirjailija Aleksandr Solzenitsyn julkaisi 19741978 maailmankuulun sarjansa Vankileirien saaristot. Diktaattori Stalinin ajan Neuvostoliitossa ihmisiä vietiin keskitysleireille ja tuhottiin siellä.
Vielä 1950-luvulla arvioitiin, että vankileireissä oli ainakin miljoona ihmistä. Joukossa oli tietysti myös suomalaisia. Yksi heistä oli lappeenrantalainen Hilma Kilkkinen, joka jäi talvisodan syttyessä 30. marraskuuta 1939 puna-armeijan vangiksi Petsamossa.
Kilkkinen virui Stalinin leireissä kaikkiaan 14 vuotta. Hän menetti terveytensä, työkykynsä ja toimeentulonsa Siperiassa, mutta hän pääsi vihdoin takaisin Suomeen talvella 1954.
Hilma Kilkkinen piti vankileireillä päiväkirjaa ja hän kirjoitti kokemuksensa kirjaksi 1960-luvulla. Hän antoi käsikirjoituksen Suomen opettajain liitolle, mutta siihen aikaan sellaiselle kirjalle ei löytynyt Suomessa kustantajaa.
Vasta vuonna 1997 Otava kustansi kirjan, jonka toimitti filosofian tohtori Ritva Sievänen-Allen. Hän toteaa kirjassa, että "kuvaus suomalaisen opettajattaren kokemuksista vankileirillä Siperiassa oli eräänlaista maanalaista kirjallisuutta 1970-luvun Suomessa"."
http://www2.lappeenranta.fi/lehtitietokanta/artikkeli.php?id=1549
...neuvosto-sotavangit kaipaavat vähän tarkastelua:
Vankeja otettiin tietty määrä, ja palautettiin vähemmän. Osa kuoli Suomessa, mm. sotasairaaloissa ja erityisessä sotavankisairaalassa jossa oli pätevä sotavanki-ylilääkäri. Se, että satoja sotavankeja kuoli sairaaloissa kertoo jotain vankien kohtelusta. Jossain toisaalla vangit kuolivat siellä missä olivat.
Suomessakin toimi Saksan puolelle siirtyneiden neuvostosotilaiden organisaatio. He värväsivät sotavankeja taistelemaan Saksan puolella. Näin värvättyjä kaatui mm. Normandiassa, jonka linnoitusten miehityksestä huomattava osa oli "itäisiä joukko-osastoja".
Näkyykö tämä joukko tilastoissa?
Em. sotavankisairaalan lääkäri autettiin Suomesta Ruotsiin sodan lopulla, mutta hän palasi itse NL:oon. Kaikki eivät palanneet. Kuinka monta heitä oli?
Suomen puolelle siirtyi sotavankeja ja desantteja, mm. toisten vankien kuulustelijoiksi ja Suomen vastavakoilun avuksi. Moniko heistä kuoli valvontakomissiolle näytettyjen papereiden mukaan?? Onko heidät siivottu kuolinluvuista?
Hilma Kilkkinen ei vangittu Petsamossa vaan Vaitolahdessa ,joka on Kalastajasaarentoa aivan ääripäätä . Eikä häntä tuomittu Petsamossa . Vaan jossain Murmanskin vankilassa. Elina Sanan kirjasta "luovutetut"
Sitäkin tapahtui. Suomea osaava komissaari yriti houkutella vankeja taistelemaan Mannerheimia vastaan, siis puna-armeijan riveissä. Toinen yritti saada miehiä Lappiin saksalaisia vastaan. Vastaukseksi tuli, etä mennään, jos käsky tulee Suomen armeijalta.
isäni kertomaa: meille ehdotettiin mahdollisuutta lähteä taistelemaan suomea vastaan. yksi kaveri lähti, mutta takaisin toivat. kaverilla oli jo yläkerrassa lepakoita joka ei niissä olosuhteissa ollut mikään ihme.
Eihän kaikkia vangiksi joutuneita voitu varmuudella todeta vangituiksi, eikä kaikkia kadonneita voitu todeta kadonneiksi. Sekavissa rintamaoloissa jotkut saattoivat jäädä elossa tai haavoittuneina kentälle ja kuolla ja kadota sitten myöhemmin tai jäädä vangiksi. Miten näitä voi kovin tarkasti todeta?
Kuinka tarkkaan näitä vangeiksi joutuneita edes luetteloitiin neuvostojärjestelmässä?
"Kuinka tarkkaan näitä vangeiksi joutuneita edes luetteloitiin neuvostojärjestelmässä?"
Vangit kirjattiin vasta leireissä. NL:ssa ei ole ollut kokonaislistaa lainkaan. Esimerkiksi vangeiksi otettaessa ammutuista ei ole mitään tietoja, ellei joku oma mies sattunut näkemään.
Eihän sovjetti välittänyt omistaankaan, miksi siis vihollisista?
Emmehän tiedä, kuinka kadonneiden tai vangiksi jääneiden kävi. Kuolivatko muuten vaan itsekseen, otettiinko vangiksi vai ammuttiinko. Olivatko mahdollisesti jo haavoittuneita ja kuolivat sitten matkalla tai leirissä. Turha sitä on spekuloida "sovjetin välittämisestä", jos ei ole tietoa.
todeta jääneen vangeiksi. Toiset ovat nähneet tilanteen tai on tavattu jossain vaiheessa kuljetuksissa tai kuulusteluissa. Myös kadonneet tiedetään. On olemassa noin 800 miehen nimilista, jonka jäsenet on nähty vankeina NL:ssa, eikä heistä muuta tietoa ole saatu. NL ilmoitti vain kerran toisensa perään, että kaikki vangit on palautettu.
neuvostonäkemyksen mukaan. He eivät antaneet armoa omilleen. Miksi olisivat kohdelleet hyvin muiden maiden vankeja?
NL suhtautui hyvin tylysti myös yliloikkareihin. Heitä kohdeltiin epäluuloisesti, eikä juuri tavanomaista vakia paremmin. "OLETTE KERRAN PETTÄNEET. VOITTE PETTÄÄ TOISTEKIN". Se oli asenne.
Niinpä ylioikkarit saivat hieman paremmman muonituksen ja majoituksen leirien klubeissa, mutta ei juuri muuta. Heidät palautettiin muiden mukana ja he löysivät useimmin leipäpuun punaisessa valpossa ja skp:n eri tehtävissä sekä ay-liikkeessä.