Ruotsin piispa ja hyväksikäyttö

Ruotsin katolinen kirkko on myöntänyt pimittäneensä kirkon piirissä tapahtuneita lasten hyväksikäyttöjä.

Ruotsalaislehti Dagens Nyheter kirjoittaa kirkon tienneen, että kaksi sisarta joutuivat katolisen papin hyväksikäyttämiksi 1950- ja 1960-luvulla.

Katolisen kirkon piispa Anders Arborelius sanoo ottavansa kaiken vastuun siitä, ettei sisarten tapausta selvitetty. Hän on tiennyt tapauksesta ainakin vuodesta 2003.

Arborelius pyytää anteeksi uhreilta ja sanoo olevansa valmis hyväksymään tekonsa seuraamukset.

– Piispana kannan täyden vastuun tapahtuneesta ja olen valmis hyväksymään seuraamukset, kun tämä traaginen tapaus nyt selvitetään perusteellisesti, hän sanoi tiedotteessa.

Jo vuonna 1990 toinen sisarista teki ilmoituksen papista. Kirkko tiesi myös, että papilla oli ollut pitkään suhde sisarusten äidin kanssa.

Nainen teki uuden ilmoituksen vuonna 2003. Hän kertoi asiasta myös katoliselle lehdelle, mutta mitään ei tapahtunut.

Arborelius puolustaa vaikenemistaan sillä, että hän on ollut sisarten äidin sielunhoitajana, mikä on estänyt häntä puhumasta asiasta.

Piispa Arborelius sanoi eräässä TV-haastattelussa SVT:ssä edellisten skandaalien paljastuttua, että hän on ollut naiivi uskoessaan, että ruotsalaiset olisivat säästyneet tapauksilta, koska mitään ilmoituksie ei ole aikaisemmin tullut. "Jag trode att kanske det inte fanns... Så här i efterhand jag har varit kanske alltför naiv och godtrogen, och det får jag be om förlåtelse" ('Uskoin, että niitä ei ehkä ole ollut. Olen näin jälkikäteen ollut ehkä aivan liian naiivi ja hyväuskoinen, ja sitä saan pytää anteeksi...') http://sverigesradio.se/webbradio/webbradio.asp?type=db&Id=2309725&BroadcastDate=&IsBlock=

Hänen tiedossaan on siis ollut ainakin yksi tapaus TV-haastattelun yhteydessä.

Vaitiolovelvollisuus tekee asiasta monimutkaisen. Hän voi tietysti tekeytyä täysin tietämättömäksi, mutta kyllä hän mielestäni antaa itsestään väärän kuvan sanoessaa olleensa naivi. Sitä hän ei varmasti ole ollut.

Olen niin väsynyt katolisen kirkon tekopyhyys ja kaksinaismoralismiin ", hän sanoo ja kertoo, kuinka äiti ja pappi kertoivat ulospäin heidän olevan sukulaisia. He eivät asuneet yhdessä, mutta heillä oli seksuaalinen suhde vuodesta 1958 vuoteen 1990. Tämä oli enemmän tai vähemmän paikallisen kirkon muiden pappien tiedossa.
He sanoivat olevansa serkuksia. Hän kävi meillä lähes joka päivä. Kesällä kävimme yhdessä lomalla Euroopassa. Silloin he jakoivat hotellihuoneen ja esittelivä itsensä avioparina. Me sisarusten tuli teeskennellä, että hän oli isämme.
Hän oli varhasteini-iässä ja johtaja katolisten partioleirillä kun pappi ensimmäisen kerran ahdisteli häntä.
Hän tuli huoneeseeni aamulla, hyväili ja käpälöi minua koko kehoani, kunnes heräsin. En tiennyt miten olisin käsitellyt asiaa. Mutta hankin avaimen jotta pystyin lukitsemaan oven. Sitten hän jatkoi minun kiusaamistani suullisesti ja fyysisesti vuosia.
Siskoni joutui enemmän alttiiksi hyökkäyksille. Häntä kohtaan hyökkäykset jatkuivat useiden vuosien ajan. Sisarta hyväksi käytettiin. Sen hän tiesi monta vuotta, mutta he eivät puhuneet asiasta keskenään avoimesti kuin vasta 80- luvun lopulla.
Minä pystyin kieltämään. Olin vahvempi kuin siskoni. Hänen kanssaan pappi meni paljon pidemmälle. Hän ei yhdynnässä tytön kanssa, mutta hän hyväili ja käpälöi häntä alusvaatteiden alta.. Siskoni ei pystynyt laittamaan stoppia (papin käpälöinnille). Se alkoi, kun hän oli 13-14-vuotias ja kesti vähintään kaksi vuotta, ehkä kauemmin. Hän piti usein "huolta" sisarestani, kun hän oli sairas ja auttoi koulusta kotiin ja äiti oli töissä. Siskoni myös uhkasi tappaa itsensä hyökkäysten seurauksena.
Mikä nyt harmittaa häntä eniten on kaksinaismoraali. Kirkko esittää tiukkoja sääntöjä. Ei seksiä ennen avioliittoa, ei seksiä eron jälkeen, uudelleen avioitumisen kielto , aborttikielto ja homoseksuaalisuus kielto, mutta käytännössä, korkeat kirkonmiehet sallivat itselleen aivan toisenlaisen moraalin.
Seurakunnissa eronneet joutuvat eristetään, mutta jos pappi käy (tässä tytön) kimppuun hänet sijoitetaan toisaalle kaikessa hiljaisuudessa.
Epärealistiset säännöt, kuten selibaattilupaus luo myös tilaa väärinkäytölle (uskoo haastateltava) . Ja hyvät, lempeät, hellävaraiset kirkonmiehet antavat tämän tapahtua ja katsovat tekijöitä läpi sormiensa koska rikosten tekijät voivat puhdistaa itsensä syntien tunnustuksella (ja ripillä). Ja uhrit jätetään yksin.
Silloin kun antaa pyhän lupauksen, jota vaikea pitää, syntyy tähden tilanne, jossa on oman kunnian tähden pyrittävä säilyttää kasvonsa (hinnalla millä tahansa). Ripin kautta voi syyllinen sitten katua ja saada anteeksi. Sitten voit aloittaa uudelleen ", hän sanoo.
Se mitä hän on kokenut on vaikuttanut hänen uskonsa. Jos lapsena yrittää uskoa johonkin pyhään, ja jos pyhyyden edustajat ylittävät rajansa ja satuttavat tällä räikeimmällä tavalla, on tuolloin enää vaikea uskoa. Hän sanoo, että hänen kotipaikkakuntansa katolisen kirkon tornista, voi nähdä sisälle ympäristön taloihin. Pappi nousi ylös torniin katsomaan sisälle ihmisten asuntoihin nähdäkseen, mitä ihmiset puuhasivat makuuhuoneissaan.
Hänen kansaan alttarilla. Minusta se oli niin inhottava. Herjata, sitä mikä on pyhintä. Useita kertoja vuosien varrella, on hän joutunut kohtaamaan papin hyökkäykset itseään ja sisartaan kohtaan.
Sitten hän vähätteli tapahtunutta ja maksoi minulle ja siskolleni sanomalla, että olimme tuomitsevia ja käytimme Raamattua lyömäaseena ja väitti, että hän oli meille ystävällinen.
Siskolleni tapa käsitellä tapahtunutta oli että hän joskus nuoruudessaan halusi tulla nunnaksi. Hän oli tuolloin kirjeenvaihdossa nunnaluostariin.
Kun hän mainitsi asiasta äidilleen ja papille, kertoi pappi kauheita tarinoita siitä, mitä luostarissa oikein voisi tapahtua, abortteja, seksiä kynttilöiden avulla ja muita kauheuksia, jotka olisivat pelästyttäneet häntä menemästä luostariin.
Pappi puhui myös paljon kaikesta, mikä oli kiellettyä. Olin vasta lapsi, mutta tiesin enemmän nekrofiliasta, sadomiasta ja pedofiliasta ja muusta epätavallisesta kuin "normaali" seksistä.
Kaikki tämä sai minut menettää uskoni. Minulla on vielä henkisesti suuntautunut, mutta en haluan nyt kuulua katoliseen kirkkoon. Se on tehnyt meille niin paljon pahaa.