Miksi (kristitty) teisti usein alentuu keskustelussa olettaen, että alentuvan asema nauttii automaattisesti kunnioitusta? Lopputulos kun on itsetietoisen kohdeyleisön kohdalla lähes aina teismin arvostuksen väheneminen. Poislukien kristinuskon sisäiset uskomukset ja niiden loputon tulkinnanvaraisuus, löytyykö käytännön vastausta sille, miksi moni teisti pitää kysyttäessä itseään nöyränä ja itsekriittisenä, mutta kylpee usein pintapuolisesti viimeistään tiukan paikan tullen lähes maanisesti oman uskon "tietonsa" erinomaisuudessa?
Eikö asennemuutos tekisikin terää koko kuolemankultille? Miltäköhän teististä tuntuisi, jos hänen ei tarvitsisi enää soveltaa uskoa tai tunnetta tietämättömyyteen? Mitä jos tietämättömyyttä tai pelkoa ei tarvitsisi enää maalata uskomusten siveltimellä "Herran tieksi", saatanaksi, vääräuskoksi tai milloin miksikin, vaan sen voisi todeta ihan luonnolliseksi tosiasiaksi? ...Tosiasiaksi, jonka poissapitämiseksi on jatkuvasti tehtävä teismin usein vähättelemää, faktoihin pohjautuvaa aivotyötä.
Eikö asennemuutos tekisikin terää koko kuolemankultille? Miltäköhän teististä tuntuisi, jos hänen ei tarvitsisi enää soveltaa uskoa tai tunnetta tietämättömyyteen? Mitä jos tietämättömyyttä tai pelkoa ei tarvitsisi enää maalata uskomusten siveltimellä "Herran tieksi", saatanaksi, vääräuskoksi tai milloin miksikin, vaan sen voisi todeta ihan luonnolliseksi tosiasiaksi? ...Tosiasiaksi, jonka poissapitämiseksi on jatkuvasti tehtävä teismin usein vähättelemää, faktoihin pohjautuvaa aivotyötä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Luin kirjoituksesi kahteenkin kertaan. Kaikkea en ymmärtänyt (ehkä yrität esiintyä Jumalaa viisaampana?), mutta sen näen, että katsot kristittyjen olevan kyvyttömiä järjelliseen puheeseen. Sanon että HAISTA PASKA SINÄ JOKA PILKKAAT PYHIÄ ja rukoilen puolestasi, jottet sinä joutuisi niihin helvetillisiin kauhuihin, joissa niin moni älykkäänä esiintynyt nyt ja iankaikkisesti riutuu.
Loistavaa satiiria. :D
huono rolli koitapa olla vähän kekseliäämpi hihu
Ei siellä helvetissäsi ketään ole. Kyllä uskovainen saattaa järjellisesti puhua kaikesta muusta, mutta näissä uskonasioissa sitten tuleekin seinä vastaan.
Olen uskovainen, ja tiedän että kaikki eivät tule uskoon, mutta on niitäkin joilla on siihen oikeus. Yleensä hyvin nuori tai uskoon juuri tullut on kiivaampi uskovainen, koska yleensä he kuitenkin kirjoittavat asiallisesti omat asiansa, ja mitä kauemmin on uskossa ollut, sitä kärsivällisempikin ihminen on. Yritän vähän rauhoitella tässä tilannetta, mutta ei se yleensä tässä pilkkaajien paikassa ole kovinkaan helppoa. Olen siis uskossa, olen ollut jo monta vuotta, ja tiedän että Jeesus elää. Se ei ole kuvitelmaa, vaan se on tietoa, ja uskoa.
"Yritän vähän rauhoitella tässä tilannetta"
"tässä pilkkaajien paikassa ole kovinkaan helppoa"
Onkin mielenkiintoista nähdä, miten ristiriitaisesti sinä kirjoitat.
"Olen siis uskossa, olen ollut jo monta vuotta, ja tiedän että Jeesus elää. Se ei ole kuvitelmaa, vaan se on tietoa, ja uskoa. "
Kyllä me se uskotaan, että sinä uskot, mutta todisteita et ole esittänyt uskosi oikeellisuudesta ja uskosi ei ole todiste.
Niinhän ateistikin ripustautuu kouristuksenomaisesti oman uskonsa (=sitä mitä uskoo tietävänsä) erinomaisuuteen. Ei paljoa kärsi kyseenalaistaa niin tulee sanan säilää ja rutkasti. Ja usein haukkumasanojen kera. Ei onneksi kaikilta.
Kaipa se on meille molemmille ryhmille ominaista, että omaa maailmankatsomusta puolustetaan viimeseen asti.
Kumpikin tietää, että Jumalan olemassaoloa ei voi tieteellisesti todistaa. Toinen ryhmä elää uskossa yhteydessä Jumalaan ja toinen pitää sitä puutarhatonttuihin uskomisen tasoisena huuhaana.
Pohjimmiltaan uskovat haluavat kertoa, että "Hei, Jumala todella on ja Hän välittää susta. Mä olen sen kokenut".
Usein tämän kertominen ei oikein onnistu toivotulla tavalla, koska olemme epätäydellisiä ihmisiä. Emme pysty elämään ihanteidemme mukaan niin kuin haluaisimme. Miksi tätä pitää sitten tehdä, kysyt ehkä.
Mietipä tätä tilannetta; Tiedät kokemuksesta jonkin asian todeksi, mutta et voi sitä tieteellisesti todistaa. Löytyy muitakin (miljoonia), jotka jakavat saman kokemuksen. Yrität kertoa kokemuksestasi niille, joilla ei ole tätä kokemusta. He väittävät että et ole voinut kokea noin koska siitä ei ole tieteellistä näyttöä. Tämä on aika turhauttavaa mutta jatkat silti, koska se on tärkeää.
Mutta miten ateistit jaksavat nälviä ja kyseenalaistaa Jumalaan uskovia? Tai miksi? Pysähdypä miettimään.
En ripustaudu mihinkään, minulle on ihan luonnollista olla uskomatta mielikuvitusolioihin. Se vaihe jäi taakse jo lapsuudessa. Oletko koskaan miettinyt miksi sinä uskot juuri sinun jumalaasi etkä allahiin tai muihin lukuisiin jumaliin? Tai oletko miettinyt että hui kauhia uskoisin allahiin jos olisin syntynyt muslimimaassa?
Miksi ihmisten Jumala edes haluaisi tulla todistetuksi tieteellisesti? Hän on avannut salaisuuksia lapsenmielisille, koska on niin hyväksi nähnyt.
Niinpä, kukapa meitä mielikuvitusolentoihin uskoisi. Minä en lue Jumalaa mielikuvitusolentoihin omien kokemusteni pohjalta.
Minä uskon minun jumalaani siksi, että Hän veti minua puoleensa ja teki itsensä minulle tiettäväksi. Miten se tapahtui? Omien elämänvaiheitteni ja muiden, Jumalan tuntevien ihmisten, välittämien kokemusten ja oman sanansa, Raamatun, kautta. Ei tieteellisesti todistettavin keinoin. Mutta minun täytyi nöyrtyä tunnustamaan, etten tiedä kaikkea ja uskaltaa uskoa pilkankin uhalla.
Kun uskon Jumalaan ja Raamattuun, uskon myös Paholaisen olemassaoloon ja hänen haluunsa valehdella, kiusata ja ohjata harhaan. Siksi pidän muita jumalia Paholaisesta peräisin olevina harhoina.
Miksi ateisti kuulostaa hyvin itsekkäältä ja itsepäisen jämähtäneeltä, samoihin uudestaan ja uudestaan toistuviin ympyröihinsä? Olette valmiina puolustautumaan heti jos joku laittaa kyseenalaiseksi sen, mitä pidätte turvallisena vaihtoehtoina todellisuudesta omalle itsellenne? Kaikki ei välttämättä näy näillä ihmisen silmillä, mitä maailmassa on, koska aivot saattavat ottaa vastaan vain tietyn määrän tietoa, vaikka sitä olisi vaikka kuinka paljon oikeasti tarjolla.
"Minä uskon minun jumalaani siksi, että Hän veti minua puoleensa ja teki itsensä minulle tiettäväksi."
Jännä juttu kun sinun jumalasi ei vedä niitä muihin jumaliin yhtä varmasti ja kiivaasti uskovia puoleensa. Ja niitähän riittää.
En kuulu laatikkoon. Älä arvioi minua kun et edes tunne.
"Mutta miten ateistit jaksavat nälviä ja kyseenalaistaa Jumalaan uskovia? Tai miksi?"
Koska kokemus ei tee siitä totta.
"Niinhän ateistikin ripustautuu kouristuksenomaisesti oman uskonsa (=sitä mitä uskoo tietävänsä) erinomaisuuteen."
Höpöhöpö. Uskovillahan niitä kaikenlaisia rituaaleja on, joilla he ripustautuvat uskoonsa. Ateismissa ei sellaisia tarvita, mutta jos joku tulee väittämään, että Jumala on totta, on täysin oikeutettua vaatia todisteita. Tuskin sinäkään kaikkea uskot, mitä muut sanovat. Muutoin saisit uskoa horoskoopeista reikihoitoon.
"Kumpikin tietää, että Jumalan olemassaoloa ei voi tieteellisesti todistaa."
Väärin. En minä ainakaan väitä, että jonkin jumalan tai edes Jumalan todistaminen tieteellisesti olisi mahdotonta. Se, että jostain ei ole tällä hetkellä tieteellisiä todisteita, ei tarkoita, että niitä ei voisi joskus löytyä.
"Tämä on aika turhauttavaa mutta jatkat silti, koska se on tärkeää. "
Sitten ei kannata valittaa siitä, että todisteita pyydetään, koska en minä ainakaan usko jonkun olion olemassaoloon sillä perusteella, että joku on sen kokenut olemassaolevaksi. Varsinkin, kun noiden olioiden kokemiset ovat varsin erilaisia ja hyvin paljon kulttuurisidonnaisia. Samaan tapaan kuin en usko horoskooppien tai reikihoidon toimintaan.
"Niinpä, kukapa meitä mielikuvitusolentoihin uskoisi."
Kyllä se on mielikuvituksen tuotos niin pitkään, kun siitä ei ole todisteita.
"Minä uskon minun jumalaani siksi, että Hän veti minua puoleensa ja teki itsensä minulle tiettäväksi."
Samaan tapaan monet uskovat horoskooppeihin tai aaveisiin.
"Löytyy muitakin (miljoonia), jotka jakavat saman kokemuksen."
Löytyy miljardeja, joilla on kokemus muista jumalista ja ei ole kokemusta kristinuskon Jumalasta. Selittelyt Saatanasta ei toimi, koska vetosit kokemukseen ja määriin.
"Miksi ateisti kuulostaa hyvin itsekkäältä ja itsepäisen jämähtäneeltä, samoihin uudestaan ja uudestaan toistuviin ympyröihinsä?"
Johtuu varmaan siitä, että sinä ja muut uskovat teette uudestaan ja uudestaan samoja väitteitä. Eivät ne vastaukset muutu, jos väitekään ei muutu. Tuolla perusteella se itsekkyyteen ja itsepäisyyteen jämähtäminen on uskovilta lähtöisiin. Sinä vain yrität sysätä vastuun niistä ateistien niskoille.
"Olette valmiina puolustautumaan heti jos joku laittaa kyseenalaiseksi sen, mitä pidätte turvallisena vaihtoehtoina todellisuudesta omalle itsellenne?"
Turvallisena? Kyse ei ole turvallisuudesta vaan todellisuudesta. Vaikka sinä hakisitkin uskostasi turvallisuutta, et sinä voi sitä samaa halua heijastaa ateisteihin.
"Kaikki ei välttämättä näy näillä ihmisen silmillä, mitä maailmassa on, koska aivot saattavat ottaa vastaan vain tietyn määrän tietoa, vaikka sitä olisi vaikka kuinka paljon oikeasti tarjolla. "
Ei niin ja tuskin kukaan ateisti on väittänytkään, että olisimme havainnoineet kaikkia. Se ei kuitenkaan anna mitään perusteluita laittaa mielikuvituksen tuotteita tietämättömyyden tilalle.
"Omien elämänvaiheitteni ja muiden, Jumalan tuntevien ihmisten, välittämien kokemusten ja oman sanansa, Raamatun, kautta. "
Jos eläisit muslimi maassa vastaus olisi:
Omien elämänvaiheitteni ja muiden, Allahin tuntevien ihmisten, välittämien kokemusten ja oman sanansa, Koraanin, kautta.
Mikään ei muuttuisi. Sinun vajaavainen älysi vain vaihtuisi toiseen. Samaa ei minkään/kaiken kyseenalaistaminen jatkuisi oppi-isästä tieteen teorioihin.
http://www.youtube.com/watch?v=G3sMAUW0gWQ&feature=player_embedded
VOIKO ATEISTI PÄÄSTÄ NÄIN SYVÄLLISIIN MIETTEISIIN KIILTÄVÄN JA KOVAN JA UHMAKKAAN PINTAKUORENSA ALLE
"VOIKO ATEISTI PÄÄSTÄ NÄIN SYVÄLLISIIN MIETTEISIIN KIILTÄVÄN JA KOVAN JA UHMAKKAAN PINTAKUORENSA ALLE"
ET TAIDA TUNTEA AINOATAKAAN USKONNOTONTA IRL.
MINUN PINTAKUORENI EI KIILLÄ
JA VOI
itsekukin pitää nöyryytenä ja iten sen sitten keskustelukumppani voi mitata. Olen uskovainen ja tottkai kai haluaisin olla niin nöyrä kuin ikinä vajavainen ihminen voi olla, mutta miten tuon asian käytännössä määrittelee ja mittailee. Samassa keskusteluporukassa voi olla puolikymmetä tai enemmän osallistujaa ja jokainen näkee ja kokee asenteet, moraalion ym eritavalla!