Terve...
Ajattelin tänne kirjoitella jotain mun päässä liikkuvia ajatuksia, en tiedä, miten luokittelisin itseäni Köyhä/Normaali, tyhmä tai epätoivoinen.
Lähdin mun vanhemmilta menemään perheriitojen takia, jouduin nuorisokotiin, missä vietin 6kk, sain oman kämpän.
Mulla on iso telkkari, pari tehokasta tietokonetta, netti, kallis puhelin jne... sänky, sohva, tarvikkeita mitä kodissa tarvitaan. mulla riittä rahat tähän kaikkeen ja ruokaan, jos elään budjetissa.
saan asumistukea toimeentulo tukea, olen jälkihuollossa. kävin armeijan läpi, ja nyt on enää puolisen vuotta että voin palata takaisin opiskelun pariin, koska keskeytin opinnot, pakko syyn takia.
olen töissä henkilöstöpalvelussa, ja huomenna on mun ekat keikat, koska sain tehtyä kaikki paperit mitkä oli tarpeessa sinne. en tiedä, jotenkin elämä tuntuu tyhjältä, tekemistä löytyy jonkun verran, olen muusikko tai ainakin jos kehtaisin kutsua itteäni sellaiseksi, soitan kitaraa ja laulan.
elämä on niin v*** per*** , kaikki päivät toistuvat, ja mä vaan mietin, että mitä mun tulevaisuudessa tapahtuu, olenko työtön, tai pääsenkö töihin hyvään paikkaan.
olen hakenut todella moniin paikkoihin töihin, pääsin kahteen paikkaan, yhdessä mua ahdisti, ja lähdin pois, ja tässä nyt henkilöstö palvelussa ollaan. mitä jos mulla ei ole repertuaaria tulevaisuudessa, mitä jos minusta tulee tälläinen masentunut paska. en käy töissä, ja istun sossuin tuella, ja lopulta nekin kyllästyy minuun, mun koko elämä taitaa jo menettää tulevaisuuden, ja jotenkin ei tee mieli elää, tekee mieli tappaa itseäni, olen kerran yrittänyt, mutta nyt minusta tuntuu että voisin onnistua, ja ei minua pelota yhtään, miksi pitäisi kärsiä, miksi pitäisi tehdä kaikkea, miksi pitäisi elää, eihän tässä oo mtn järkeä.
ennen , ei ollut mtn rahaa, ihmiset vaan selviytyivät, tässä nykyisessä elämäntilanteessa/kaikkien ihmisten arkena , rahaa,valtaa, suhteet = elämä, siis kaikki pylrii rahassa, ihmiset unohtivat jo oman onnellisuuden, paitsi jos nyt puhutaan jostain 50 Centistä, jolla on kuulema rahat vähissä, ja tilillä on jotain 400Milj $, tyhjää, tyhjältä tuntuu. kaikki on niinkuin jotain liikketalous leikkiä, mihin ihmiset ovat tottuneet, mua käy "sääliksi" juoppoja, ne olivat joskus aikoinaan ihan tavalliset ihmiset, tälläinen elämän tapa teki niistä sellaisia, ja ei ihme että niitä lisäänty, mä haluaisin auttaa ihmisiä, jos vaan pystyisin edes auttamaan edes itseäni.
Minulla on tyttöystävä, ja mä rakastan sitä todella paljon, miten pystyn rakastamaan sitä, jos en edes rakasta/ole ylpeä itsestäni...
Arki elämä masentaa, ja tuntuu että vajoon vaan alas ja alas, en juo alkoholia ollenkaan, mutta poltan tupakkaa, vaan ihan sen takia ettei mulla taida olla mtn iloa elämässä, siis mitä mä oikeesti oon, oon pieni piste koko maailmankirjan sisällä, missä on miljoonia sivuja, kukaan ei merkitse kenellekään mitään, ja kukaan ei merkitse sulle mtn.
en oikein tiedä, että kuulluiko tämä kirjoitus tähän tai ei, mutta toivottovasti , te jotka jaksoitte lukea tämän, heräsi jotain ajatuksia, KIRJOITTAKAA! ei tarvii olla mtn loogisia ajatteluja tai mtn kunnollisia vastauksia, kunhan pistätte kirjoitusta, että miltä teistä elämä/minun tilanne tuntui
Ei tässä kirjoituksessa ehkä ollut mtn järkeä, tai , onhan aina jossain kirjoittelussa jotain järkeä, jos se kerran kirjoitetaan, haluan löytää oman elämän., tuskin psykologit ja psykiatrit tai muut ammatti ihmiset pystyisivät auttamaan
Sä katsot ja säälit ihmisiä - Ihmiset katsovat ja säälivät sua
Ajattelin tänne kirjoitella jotain mun päässä liikkuvia ajatuksia, en tiedä, miten luokittelisin itseäni Köyhä/Normaali, tyhmä tai epätoivoinen.
Lähdin mun vanhemmilta menemään perheriitojen takia, jouduin nuorisokotiin, missä vietin 6kk, sain oman kämpän.
Mulla on iso telkkari, pari tehokasta tietokonetta, netti, kallis puhelin jne... sänky, sohva, tarvikkeita mitä kodissa tarvitaan. mulla riittä rahat tähän kaikkeen ja ruokaan, jos elään budjetissa.
saan asumistukea toimeentulo tukea, olen jälkihuollossa. kävin armeijan läpi, ja nyt on enää puolisen vuotta että voin palata takaisin opiskelun pariin, koska keskeytin opinnot, pakko syyn takia.
olen töissä henkilöstöpalvelussa, ja huomenna on mun ekat keikat, koska sain tehtyä kaikki paperit mitkä oli tarpeessa sinne. en tiedä, jotenkin elämä tuntuu tyhjältä, tekemistä löytyy jonkun verran, olen muusikko tai ainakin jos kehtaisin kutsua itteäni sellaiseksi, soitan kitaraa ja laulan.
elämä on niin v*** per*** , kaikki päivät toistuvat, ja mä vaan mietin, että mitä mun tulevaisuudessa tapahtuu, olenko työtön, tai pääsenkö töihin hyvään paikkaan.
olen hakenut todella moniin paikkoihin töihin, pääsin kahteen paikkaan, yhdessä mua ahdisti, ja lähdin pois, ja tässä nyt henkilöstö palvelussa ollaan. mitä jos mulla ei ole repertuaaria tulevaisuudessa, mitä jos minusta tulee tälläinen masentunut paska. en käy töissä, ja istun sossuin tuella, ja lopulta nekin kyllästyy minuun, mun koko elämä taitaa jo menettää tulevaisuuden, ja jotenkin ei tee mieli elää, tekee mieli tappaa itseäni, olen kerran yrittänyt, mutta nyt minusta tuntuu että voisin onnistua, ja ei minua pelota yhtään, miksi pitäisi kärsiä, miksi pitäisi tehdä kaikkea, miksi pitäisi elää, eihän tässä oo mtn järkeä.
ennen , ei ollut mtn rahaa, ihmiset vaan selviytyivät, tässä nykyisessä elämäntilanteessa/kaikkien ihmisten arkena , rahaa,valtaa, suhteet = elämä, siis kaikki pylrii rahassa, ihmiset unohtivat jo oman onnellisuuden, paitsi jos nyt puhutaan jostain 50 Centistä, jolla on kuulema rahat vähissä, ja tilillä on jotain 400Milj $, tyhjää, tyhjältä tuntuu. kaikki on niinkuin jotain liikketalous leikkiä, mihin ihmiset ovat tottuneet, mua käy "sääliksi" juoppoja, ne olivat joskus aikoinaan ihan tavalliset ihmiset, tälläinen elämän tapa teki niistä sellaisia, ja ei ihme että niitä lisäänty, mä haluaisin auttaa ihmisiä, jos vaan pystyisin edes auttamaan edes itseäni.
Minulla on tyttöystävä, ja mä rakastan sitä todella paljon, miten pystyn rakastamaan sitä, jos en edes rakasta/ole ylpeä itsestäni...
Arki elämä masentaa, ja tuntuu että vajoon vaan alas ja alas, en juo alkoholia ollenkaan, mutta poltan tupakkaa, vaan ihan sen takia ettei mulla taida olla mtn iloa elämässä, siis mitä mä oikeesti oon, oon pieni piste koko maailmankirjan sisällä, missä on miljoonia sivuja, kukaan ei merkitse kenellekään mitään, ja kukaan ei merkitse sulle mtn.
en oikein tiedä, että kuulluiko tämä kirjoitus tähän tai ei, mutta toivottovasti , te jotka jaksoitte lukea tämän, heräsi jotain ajatuksia, KIRJOITTAKAA! ei tarvii olla mtn loogisia ajatteluja tai mtn kunnollisia vastauksia, kunhan pistätte kirjoitusta, että miltä teistä elämä/minun tilanne tuntui
Ei tässä kirjoituksessa ehkä ollut mtn järkeä, tai , onhan aina jossain kirjoittelussa jotain järkeä, jos se kerran kirjoitetaan, haluan löytää oman elämän., tuskin psykologit ja psykiatrit tai muut ammatti ihmiset pystyisivät auttamaan
Sä katsot ja säälit ihmisiä - Ihmiset katsovat ja säälivät sua
Vastaukset 12
Vanhimmat
mies hellitä!
En nyt ehdi kirjoittaa enempää, mutta lähde ulos, anna kevätilman hoitaa mieltäsi ja kävele, kunnes olosi helpottuu.
Palataan asiaan myöhemmin.
Olet aikuistumassa, siitähän tässä kai on kyse? Olet oivaltamassa että olet lopun elämääsi itse vastuussa siitä minkälainen elämästäsi tulee. Vain ja ainoastaa sinä itse, ei kukaan muu...
Olet kuitenkin ajautunut pahasti sivuraiteille, sillä kertomasi mukaan peilaat itseäsi muiden odotuksia vasten. Kerrot miten kaikki pyörii rahan ympärillä ja miten toisilla on ja mietit miten itse sijoitut tässä joukossa. Mutta eipä hätää, korvat hörölle sillä nyt tulee iso viisaus:
Raha on vain rahaa, ei yhtään sen enempää. Toisilla sitä on ja toisilla ei, mutta mitä sitten? Raha ei ole yhtä kuin elämä. Myöskään se mitä muut ajattelevat tai miten muut elävät, ei merkitse mitään. Jokainen elämä on oma elämänsä ja se on ihan turha peilata sitä muihin. Tee siis omasta elämästäsi itsesi näköinen. Nauti, äläkä stressaa siitä mitä muut tekevät.
Noin. Ja heti kärkeen oikaistakoon sen verran, että toki rahaa tarvitaan, jos ei muuhun niin asumiseen ja ruokaan. Mutta sitä ei tarvita paljoa. Melkeinpä mikä tahansa työ tuottaa riittävästi. Suhtaudu työhön myöskin järkevästi; se on vain keino hankkia tuo välitön toimeentulo (ravinto & asuminen). Työ voi olla välillä ikävääkin, mutta kyllä mikä tahansa päivätyö on kuitenkin aika leppoisaa verrattuna entisiin aikoihin. Muinoinhan ihmiseltäkin meni 80% valveillaoloajasta pelkästään ravinnon hankintaan, eli siinä mielessä nykyään päästään kyllä helpolla. Ja yhteiskunta vielä jeesaa hieman.
Sitten kun olet tuon työn ja toimeentulon suhteen oivaltanut ja ymmärtänyt että nykymaailmassa tuokin asia on aika hyvällä mallilla, voitkin keskittyä itseesi. Ei ole maailmassa parempaa asiaa kuin puhdas luonto. Lähdeppä oikein kunnon kävelylle. Eikä nyt puhuta mistään pienestä kaupunkikävelystä, vaan ihan kunnon in-the-middle-of-goddamn-nowhere metsään menosta! Kauas pois yhteiskunnan saasteista ja äänistä. Jätä taaksesi huolet ja murheet ja unohda kaikki ne merkityksettömät odotukset, joita olet luullut maailman sinulle asettavan. Istahda metsän keskellä sammalmättäälle, vedä syvään henkeä ja kuuntele linnun laulua, nythan on perkele kevät! Siinä tulee isollekin miehelle ajoittain tippa linssiin että miten voikaan maailma olla kaunis.
Lyhyesti ja ytimekkäästi siis, sinun tulee ymmärtää oma arvosi. Kirjoittamasi perusteella tunnut vielä toistaiseksi laittavan liikaa painoa sille, miten muut elävät ja mitä luulet muiden odottavan sinulta. Tavoitteleta samaa harhaa kuin valtaosa länsimaisesta yhteiskunnasta, koska luulet että niin on tarkoitus tehdä. Ehkä sinut on jopa kasvatettu siihen.
Let it go. Nouse sen yläpuolelle. Sinä ole sinä, ja siihen ei muilla ole sanomista.
Kaikkea hyvää ja voimia matkallesi, minä lähden nyt metsään!
nii, mul on vitun alentunut mieli, tään kävin töissä, työssä oli pikkusen raskasta, muttei niin paha mitä voisin olla, olen siis ravintola alalla töissä.
onhan mulla tietenkin ihan omia kuvituksia elämää kohti, en mä voi vaan antaa kaiken olla ja unohtaa edes hetkeksi,... vittu elämä on perseestä
viisasta tekstiä josta aloittajankin kannattaa ottaa huomioon kun elämässään pyrkii eteenpäin.
luettelo elämäsi hyvistä asioista. Nämä minä huomasin: asunto, huonekalut, pelit ja pensselit, toimeentulo, osaat soittaa kitaraa ja laulaa, töitäkin on joskus, tyttöystävä, opinnot. Ja olet nuori ja ilmeisesti suht. tervekin. Sinulla on paljon ilon aiheita ja paljon syytä elää.
Tässä sinulle lääkkeitä maailmatuskaasi:
1) luonto
2) toisten ihmisten auttaminen. Ota tavaksesi tehdä vaikka päivän hyvä työ. Avaa ovi vanhukselle, tervehdi naapuria, korjaa roska pois nurmikolta, auta, missä voit. Vannon, että mielialasi nousee.
3) terveellinen ruoka, liikunta, riittävä uni.
4) etsi elämästä hyvää, älä hunoa. Ihminen löytää sitä, mitä etsii.
Mä en kertonut yhdestä asiasta, joka masentaa mua eniten,
mulla on tinnitusta,johtuen musiikki harrastuksesta, kyllä suojasin kuuloa, mutta studiolla vaan pääsi käymään, että tuli vähän liika volyymia kuullokkeista, jotenkin pärjäilen,
en pysty nukahtamaan ilman musiikkia/telkkaria tai elokuvaa tietokoneelta, mä haluan nukahtaa hiljaisuudessa, niinkuin ennen, VITTU VITTU VITTU
Masentaa taas, elämä tuntuu ihan roskalta, ja vittu vittu ja viel kerran vittu
Menepä lääkäriin ja pyydä lähete korvatautien poliklinikalle, jos vaikka pystyisivät jotain asialle tekemäänkin. Luin jokin aika sitten uudesta hoidosta, jossa sädehoidolla poistettiin tinnitus. Lääketiede menee eteenpäin ja tinnitus on niin yleinen vaiva, että eiköhän sille jotain ennen pitkää pystytä tekemään.
Tiedän, ettei tinnitus tunnu kovin mukavalta ja voi todella rasittaa henkisesti, sillä itselläni tinnittää aina silloin tällöin myös, mutta on minulla ikääkin jonkin verran. Vaiva vain taitaa alkaa vaivata yhä nuorempia, kun kuunnellaan musaa kuulokkeista melkein maksimitehoilla.
Tsemiä!
Olin lääkärillä jne... ja korva erikoislääkärillä, minulla ei ole kuulon alenemaa, vois kokeilla taas, jospa olisi jotain.vaikka tuskin
Odota vain, kun työsi alkaa täydellä tohinalla ja saat hyvin arkeesi täytettä.
Elämähän on tylsää, jos ei ole mitään tekemistä.
on hermoillekäypää. Se on yleinen vaiva, mutta monet kertovat, että siihen tottuu vähitellen.
Olen viime vuosina seurannut erään nuoren miehen kamppailua tinnituksen kanssa, eikä se ole ollut helppoa. Nyt hän on kuitenkin palaamassa normaaliin elämään.
Kannattaa käydä lääkärillä juttelemassa asiasta montakin kertaa. Luultavasti siihen ei löydy ihmehoitoa, mutta asiallinen tieto auttaa.
Pidä muutenkin huolta terveydestäsi. Hyväkuntoisena kestää paremmin tinnituksenkin.
Kuluneella viikolla tapasin erään ystävän ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen. Vaihdettiin kuulumiset ja istuttiin juttelemaan elämästä ylipäätänsä. Kyseinen nainen on innostunut joogasta ja itsetutkiskelusta. Itse en harrasta vastaavaa yhtä suunnitelmallisesti, vaikka omaa päätäni yritänkin selvittää säännöllisesti.
Yksi asia, jonka totesimme yhdessä, oli se, että aika monella nuorella ja jopa nuorella aikuisella on tänä päivänä se ongelma, että he vertaavat itseään tarpeettoman paljon ympäröivään maailmaan. (Lukeudun itsekin näihin sukupolviin.) Televisio tööttää jatkuvalla soitolla rahasta, jakaa ohjeita itsensä kaunistamiseen ja toitottaa, miten on tärkeää olla jotain erityistä (julkkis) erilaisten tositv-ohjelmien kautta. Ja sekös on omiaan lisäämään paineita.
Sen sijaan että antautuisi näille viesteille, kannattaisi lähteä liikkeelle miettimällä, kuka oikeastaan on. Eli kuka olen, mitä haluan elämässä, mitä en halua, mitä voisin antaa läheisilleni/yhteiskunnalle, mitä en voisi antaa ja ENNEN KAIKKEA MIKSI. Tekstissäsi kerrot jo paljon näitä asioita, mutta ehkä sinun kannattaisi miettiä näitä kysymyksiä tarkemmin - samalla unohtaen täysin mitä maailma ja muut sinulta odottavat. Tyypillisen virhe nimittäin on olettaa, että maailma muuttuisi sinun tarpeidesi mukaan tai vaatia itseltä muovautumista joihinkin epärealistisiin odotuksiin. Kun opit tiedostamaan omat vahvuutesi ja heikkoutesi, tulet sujuiksi itsesi kanssa. Ja toivottavasti sen jälkeen pystyt hyväksymään itsesi :)
Muista, että voit olla vain niin hyvä kuin voit olla, eikä sinun välttämättä tarvitse saavuttaa muiden asettamia vaatimuksia.
Ja selventämiseksi: en tarkoita tällä sitä, etteikö jokaisen olisi hyvä olla tuottoisa osa yhteisöä ja yhteiskuntaa jonka jäsen on, sillä se on mielestäni hyvin tärkeä osa elämää. Mutta vähintäänkin yhtä tärkeä osa on olla vaatimatta itseltään liikoja. Eli älä mieti sitä mitä et voi saavuttaa vaan iloitse siitä minkä saavutat.
Tsemppiä!
Hei pohdiskeleva JokuKundi,
Tässähän oli hienoja vastauksia.
Sellaista tuli mieleen, että jos lapsuudessa on ollut ailahtelevaa tai vaarallista, sen jälkimaininkeina voi tulla monta vuotta myöhemmin epämääräistä alakuloa tai masennustakin. Sitten kun on selvinnyt vaaroista ja kaikki on ulkoisesti kunnossa, tuleekin sisältä kummallinen hyökyaalto. Tuolta vain huokuu aika paha olo... :( Toisaalta aikuisuuteen kuuluu monenlaiset ristipaineet eikä moniin kysymyksiin ole vastauksia. Nuoruus oli kyllä aikoinanaan tosi vaikeaa, mutta ihanaa aikaa.
Ja jos sulla on ympärillä sellasia ihmisiä, ystäviä, jotka arvostavat rahan keräämistä yli kaiken etkä voi jakaa heidän arvomaailmaansa, koita etsiä myös uusia, omia arvojasi jakavia ihmisiä. Ehkä paineita olla tietynlainen tulee ihan lähipiiristäkin. Mutta nuorena tehtyjä valintoja ehtii vielä hyvin korjaamaan myöhemmin, jos ne ei ole jotain vakavia virheitä. Niinkun esimerkiksi vaihtamaan alaa. Tarkoitan että, muista nyt elää - nyt.
Kyllä niistä ammattiauttajista voi olla paljon apua, jos löytää sopivan, tai oikeastaan voi heijän avulla auttaa itse itseään. Puhumallakin voi ikään kuin ajatella.