Kysymys kirkonkelloista.

eikä joku muu jeesus tai ihmisten ryhmittymä, niin kyllä kirkko on silloin juutalaisen, samoin kellot ja palvelijat myös. Sen sijaan, jos sillä ei ole tekemistä Yeshuan kanssa, niin silloin taustalla vaikuttaa joku muu herra, joka kirkkoherraakin käyttää omaansa.

Tulee valvoa ja koetella, onko Jumalasta vai vanhurskauden palvelijaksi tekeytyvästä varkaasta. Kriteerinä on se, onko syntynyt elävästä vedestä ja Pyhästä Hengestä, sillä vain siten voidaan palvella Yeshuaa armossaan ja totuudessaan tahtonsa mukaan. Ainakin kasteasiassa on pois ajauduttu Jumalan tahdosta, koska ei eroteta Pyhää ja yleistä, näinhän se perimältään valtion sidonnaisissa kirkossa voi yksin ollakin.

Juudan sukukunnasta kirjoitti:

eikä joku muu jeesus tai ihmisten ryhmittymä, niin kyllä kirkko on silloin juutalaisen, samoin kellot ja palvelijat myös. Sen sijaan, jos sillä ei ole tekemistä Yeshuan kanssa, niin silloin taustalla vaikuttaa joku muu herra, joka kirkkoherraakin käyttää omaansa.

Tulee valvoa ja koetella, onko Jumalasta vai vanhurskauden palvelijaksi tekeytyvästä varkaasta. Kriteerinä on se, onko syntynyt elävästä vedestä ja Pyhästä Hengestä, sillä vain siten voidaan palvella Yeshuaa armossaan ja totuudessaan tahtonsa mukaan. Ainakin kasteasiassa on pois ajauduttu Jumalan tahdosta, koska ei eroteta Pyhää ja yleistä, näinhän se perimältään valtion sidonnaisissa kirkossa voi yksin ollakin.

kommentti! Sainkin aika paljon raippoja tuolla Maailman menoa -osiossa. Yritin kyllä tuoda selkeästi asiani esille mutta huomasin, ettei muutamilla ollut minkäänlaista halua keskittyä asiaani vaan jotenkin kauhean lakihenkisesti minut vaan tuomita. Nojaa, minulla on rauha, mihinkäs se moisesta poistuisi.

Olet varmasti oikeassa, että luterilaisen kirkon piirissä on monenlaista tekoherraa. En edes käy paljon kirkoissa mutta kyllä niissä kirkoissa, joissa olen käynyt, on selvästi esillä Jeesus ja hänen opetuksensa. Nais- tai homopapeista en ole kiinnostunut, kunnioitan Jumalan sanaa enemmän kuin ihmisten huomiota. Kannatin Miikka Ruokasen valintaa ja valitettavasti hän jäi niukasti tälle liberaalirunoilijalle. Kirkossa kuitenkin henkinen hyväolo, rauha ja ilo ovat minulle merkkejä Jumalan läsnäolosta eli hengen hedelmistä ja silloin kuin luonnostaan jää halu palata uudestaan saamaan voimaa tässä kovin kylmässä maailmassa.

Kerran oli aiheena Jeesuksen esimerkki (isoveli) meille ihmisille ja juutalaisen kansan esimerkki muille kansoille annettuna (sisälsi muun muassa kateuden esikoista kohtaan). Tässä taas laillisen esikoisen ja Jumalan valitseman esikoisen ero, josta paljon kerrotaan Raamatun alkutarinoissa. Se jumalanpalvelus innoitti minua kovasti lukemaan, tutkimaan ja sitten (jälleen yllätys, yllätys) sain esim. TV7:n kautta vahvistuksia ajatuksilleni (enkä mainosta TV7:aa, koska tietyt hurmoshenkiset ohjelmat ovat minusta vastenmielisiä). Mutta summasummarum, se kirkossakäynti ja Raamatun tutkiminen sen jälkeen oli uskomattoman hieno, vapauttava ja ymmärrystä lisäävä kokemus. Olinhan itsekin, kuten kaikki ihmiset joutunut (ja joutuvat) ihmettelemään, että mistä tässä kaikessa ihan oikeasti on kysymys.

Luterilaisen kirkon tila on hyvin huolestuttava. Martti Lutherin touhuista juutalaisia kohtaan en voi kuin ihmetellä, että mikä perkele se siihen mieheen sitten iski. Mutta se on toinen juttu ja niinhän se entinen arkkipiispakin oli kantanut vihdoin Lutherin taulun vintille, sanoi oikein televisiossa. Mutta minut olen kastettu vauvana Jeesukseen Kristukseen (ei tietenkään vielä silloin uskovana) ja se toistaiseksi yksinkertaisesti riittää minulle. Muutenkin näissä asioissa haluan edetä vahvistusten kautta ja minä otan mieluummin lopullisen ymmärrykseni Raamatusta kuin ihmisten puheista. Sen verran raakaa on peli Bostonissa ja näyttää olevan näillä sivuistoillakin.

Miss Mossad. kirjoitti:

kommentti! Sainkin aika paljon raippoja tuolla Maailman menoa -osiossa. Yritin kyllä tuoda selkeästi asiani esille mutta huomasin, ettei muutamilla ollut minkäänlaista halua keskittyä asiaani vaan jotenkin kauhean lakihenkisesti minut vaan tuomita. Nojaa, minulla on rauha, mihinkäs se moisesta poistuisi.

Olet varmasti oikeassa, että luterilaisen kirkon piirissä on monenlaista tekoherraa. En edes käy paljon kirkoissa mutta kyllä niissä kirkoissa, joissa olen käynyt, on selvästi esillä Jeesus ja hänen opetuksensa. Nais- tai homopapeista en ole kiinnostunut, kunnioitan Jumalan sanaa enemmän kuin ihmisten huomiota. Kannatin Miikka Ruokasen valintaa ja valitettavasti hän jäi niukasti tälle liberaalirunoilijalle. Kirkossa kuitenkin henkinen hyväolo, rauha ja ilo ovat minulle merkkejä Jumalan läsnäolosta eli hengen hedelmistä ja silloin kuin luonnostaan jää halu palata uudestaan saamaan voimaa tässä kovin kylmässä maailmassa.

Kerran oli aiheena Jeesuksen esimerkki (isoveli) meille ihmisille ja juutalaisen kansan esimerkki muille kansoille annettuna (sisälsi muun muassa kateuden esikoista kohtaan). Tässä taas laillisen esikoisen ja Jumalan valitseman esikoisen ero, josta paljon kerrotaan Raamatun alkutarinoissa. Se jumalanpalvelus innoitti minua kovasti lukemaan, tutkimaan ja sitten (jälleen yllätys, yllätys) sain esim. TV7:n kautta vahvistuksia ajatuksilleni (enkä mainosta TV7:aa, koska tietyt hurmoshenkiset ohjelmat ovat minusta vastenmielisiä). Mutta summasummarum, se kirkossakäynti ja Raamatun tutkiminen sen jälkeen oli uskomattoman hieno, vapauttava ja ymmärrystä lisäävä kokemus. Olinhan itsekin, kuten kaikki ihmiset joutunut (ja joutuvat) ihmettelemään, että mistä tässä kaikessa ihan oikeasti on kysymys.

Luterilaisen kirkon tila on hyvin huolestuttava. Martti Lutherin touhuista juutalaisia kohtaan en voi kuin ihmetellä, että mikä perkele se siihen mieheen sitten iski. Mutta se on toinen juttu ja niinhän se entinen arkkipiispakin oli kantanut vihdoin Lutherin taulun vintille, sanoi oikein televisiossa. Mutta minut olen kastettu vauvana Jeesukseen Kristukseen (ei tietenkään vielä silloin uskovana) ja se toistaiseksi yksinkertaisesti riittää minulle. Muutenkin näissä asioissa haluan edetä vahvistusten kautta ja minä otan mieluummin lopullisen ymmärrykseni Raamatusta kuin ihmisten puheista. Sen verran raakaa on peli Bostonissa ja näyttää olevan näillä sivuistoillakin.

palavuus tai kylmyys. Rakastakaa Herraa puhtaasta sydämmestänne pestynä Jeesuksen veren ja veden ja Pyhän Hengen vaikutuksessa.

Miss Mossad. kirjoitti:

kommentti! Sainkin aika paljon raippoja tuolla Maailman menoa -osiossa. Yritin kyllä tuoda selkeästi asiani esille mutta huomasin, ettei muutamilla ollut minkäänlaista halua keskittyä asiaani vaan jotenkin kauhean lakihenkisesti minut vaan tuomita. Nojaa, minulla on rauha, mihinkäs se moisesta poistuisi.

Olet varmasti oikeassa, että luterilaisen kirkon piirissä on monenlaista tekoherraa. En edes käy paljon kirkoissa mutta kyllä niissä kirkoissa, joissa olen käynyt, on selvästi esillä Jeesus ja hänen opetuksensa. Nais- tai homopapeista en ole kiinnostunut, kunnioitan Jumalan sanaa enemmän kuin ihmisten huomiota. Kannatin Miikka Ruokasen valintaa ja valitettavasti hän jäi niukasti tälle liberaalirunoilijalle. Kirkossa kuitenkin henkinen hyväolo, rauha ja ilo ovat minulle merkkejä Jumalan läsnäolosta eli hengen hedelmistä ja silloin kuin luonnostaan jää halu palata uudestaan saamaan voimaa tässä kovin kylmässä maailmassa.

Kerran oli aiheena Jeesuksen esimerkki (isoveli) meille ihmisille ja juutalaisen kansan esimerkki muille kansoille annettuna (sisälsi muun muassa kateuden esikoista kohtaan). Tässä taas laillisen esikoisen ja Jumalan valitseman esikoisen ero, josta paljon kerrotaan Raamatun alkutarinoissa. Se jumalanpalvelus innoitti minua kovasti lukemaan, tutkimaan ja sitten (jälleen yllätys, yllätys) sain esim. TV7:n kautta vahvistuksia ajatuksilleni (enkä mainosta TV7:aa, koska tietyt hurmoshenkiset ohjelmat ovat minusta vastenmielisiä). Mutta summasummarum, se kirkossakäynti ja Raamatun tutkiminen sen jälkeen oli uskomattoman hieno, vapauttava ja ymmärrystä lisäävä kokemus. Olinhan itsekin, kuten kaikki ihmiset joutunut (ja joutuvat) ihmettelemään, että mistä tässä kaikessa ihan oikeasti on kysymys.

Luterilaisen kirkon tila on hyvin huolestuttava. Martti Lutherin touhuista juutalaisia kohtaan en voi kuin ihmetellä, että mikä perkele se siihen mieheen sitten iski. Mutta se on toinen juttu ja niinhän se entinen arkkipiispakin oli kantanut vihdoin Lutherin taulun vintille, sanoi oikein televisiossa. Mutta minut olen kastettu vauvana Jeesukseen Kristukseen (ei tietenkään vielä silloin uskovana) ja se toistaiseksi yksinkertaisesti riittää minulle. Muutenkin näissä asioissa haluan edetä vahvistusten kautta ja minä otan mieluummin lopullisen ymmärrykseni Raamatusta kuin ihmisten puheista. Sen verran raakaa on peli Bostonissa ja näyttää olevan näillä sivuistoillakin.

tuliko mieleesi esimerkiksi: "SuomiMiss Supo".

Pitää vielä varottaa, että viestejäni voidaa tulkita väärin, sillä voin esittää niissä myötä- tai vastakommentteja, eikä näiden erotaminen ole aina helppoa, ainakaan jos itse arvioisin pelkän viestin pohjalta, ilman että tietäisin ajatuksia ja vaikutteita, joita se itsessäni herättää. Yritän toki esittää asiat selkeästi ja suorasti, mutta väärinkäsityksiin on mahdollisuuksia, ainakin itse omalta kohdaltani olen sen huomannut :(

mielenkiinto asiaan kirjoitti:

tuliko mieleesi esimerkiksi: "SuomiMiss Supo".

Pitää vielä varottaa, että viestejäni voidaa tulkita väärin, sillä voin esittää niissä myötä- tai vastakommentteja, eikä näiden erotaminen ole aina helppoa, ainakaan jos itse arvioisin pelkän viestin pohjalta, ilman että tietäisin ajatuksia ja vaikutteita, joita se itsessäni herättää. Yritän toki esittää asiat selkeästi ja suorasti, mutta väärinkäsityksiin on mahdollisuuksia, ainakin itse omalta kohdaltani olen sen huomannut :(

että en pitänyt tuolla Maailman menoa -osastolla erään naistoimittajan juutalaisia vastaan kohdistetuista syytteistä, joita hän jaksaa ahkerasti muuallakin viljellä. Siitä siis nimi, Suposta tiedän yhtä paljon kuin Mossadista, tarkennettuna en mitään. Minulla ei ole mitään tarvetta muutella mielipiteitäni eri suuntiin, niin olen sen vain jättänyt itselleni. Olen päinvastoin iloinen, jos joku saisi mielipiteeni jostakin asiasta muuttumaan, koska silloinhan opin jotakin eli voisin vaikka sanoa olevani elossa.

Taisin joskus kuukausi sitten (kun aloitin) kirjoittaa muutaman viestin ilman nimimerkkiä ja kävinkin niitä katsomassa pari päivää sitten. Kyllä minut niistä tunnistaa. Voihan se olla hauskakin harrastus vaihdella nimimerkkiä ja/tai "puhetapaansa", mutta minua ei sellainen kiinnosta. Tulkitsemisiahan syntyy helposti ihmisille jutellessa niin miksipä ei sitten kirjoittaessa. Minut on ainakin tulkittu jo monessa kohtaa väärin, varsinkin kun välillä heittäydyn umpitolloksi silkasta ilosta. On täällä sen verran erikoista porukkaa:)