SS-Hauptsturmführer Dieter Wisliceny todisti Nürnbergin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä 3.1.1946 seuraavaa:
EV. AMEN: Seuraavaksi tuomioistuin kutsuu todistajaksi Dieter Wislicenyn. Häntä kuulustelee everstiluutnantti Smith W. Brookhart, Jr.
[Todistaja Wisliceny nousi seisomaan.]
PUHEENJOHTAJA:Mikä on nimenne?
DIETER WISLICENY (Todistaja): Dieter Wisliceny.
PUHEENJOHTAJA: Dieter Wisliceny, toistaisitteko tämän valan jäljessäni: ”Vannon kaikkivaltiaan ja kaikki-tietävän Jumalan kautta että kerron puhtaan totuuden, siihen mitään lisäämättä tai siitä poisjättämättä.”
[Todistaja toisti valan.]
PUHEENJOHTAJA: Olkaa hyvä ja puhukaa hitaasti, ja pitäkää tauko kysymysten ja vastausten välissä.
EVERSTILUUTNANTTI SMITH W. BROOKHART, JR. (Yhdysvaltain lainopillinen neuvonantaja): Kuinka vanha olette?
WISLICENY: Olen 34-vuotias.
EV. LTN. BROOKHART: Missä synnyitte?
WISLICENY: Synnyin Regulowkenissa itä-Preussissa.
EV. LTN. BROOKHART: Olitteko NSDAP:n jäsen?
WISLICENY: Kyllä, olin NSDAP:n jäsen.
EV. LTN. BROOKHART: Mistä vuodesta lähtien?
WISLICENY: Liityin NSDAP:hen ensimmäisen kerran vuonna 1931, erosin sitten siitä välillä ja liityin puolueeseen lopullisesti vuonna 1933.
EV. LTN. BROOKHART: Olitteko SS:n jäsen?
WISLICENY: Kyllä, liityin SS-joukkoihin vuonna 1934.
EV. LTN. BROOKHART: Olitteko GESTAPO:n jäsen?
WISLICENY: Vuonna 1934 liityin SD:hen.
EV. LTN. BROOKHART: Minkä sotilasarvon saavutitte?
WISLICENY: Vuonna 1940 minut ylennettiin SS-Hauptsturmführeriksi.
EV. LTN. BROOKHART: Tunnetteko SS-Obersturmbannführer Adolf Eichmannin?
WISLICENY: Kyllä, olen tuntenut Eichmannin vuodesta 1934 lähtien.
EV. LTN. BROOKHART: Missä olosuhteissa?
WISLICENY: Liityimme SD:hen suunnilleen samaan aikaan vuonna 1934. Vuoteen 1937 asti olimme samassa osastossa.
EV. LTN. BROOKHART: Kuinka hyvin tunsitte Eichmannin henkilökohtaisesti?
WISLICENY: Tunsimme toisemme oikein hyvin. Sinuttelimme toisiamme, ja tunsin myös hänen perheensä oikein hyvin.
EV. LTN. BROOKHART: Mikä hänen asemansa oli?
WISLICENY: Eichmann oli RSHA:ssa Amt IV:ssä jaospäällikkönä.
EV. LTN. BROOKHART: Tarkoitatteko jaosta vai alajaosta? Jos niin, niin mitä alajaosta?
WISLICENY: Hän johti jaostoa IVA4. Tämä jaos käsitti kaksi alajaostoa: yhden kirkollisasioita, ja toisen juutalaisasioita varten.
EV. LTN. BROOKHART: Teillä on edessänne kaavio joka osoittaa alajaos IVA4b:n sijainnin RSHA:ssa.
WISLICENY: Kyllä.
EV. LTN. BROOKHART: Oletteko tehnyt tämän kaavion?
WISLICENY: Kyllä, tein kaavion itse.
EV. LTN. BROOKHART: Näyttääkö se oikein juutalaisasiain jaoston organisationaalisen rakenteen?
WISLICENY: Kyllä, tämä oli suunnilleen jaoksen henkilöjako vuoden 1944 alussa.
EV. LTN. BROOKHART: Kaavion alaosassa on lista jaoksen johtavista henkilöistä. Olitteko henkilökohtaisesti tekemisissä heidän kaikkien kanssa?
WISLICENY: Kyllä, tunsin heidät kaikki henkilökohtaisesti.
EV. LTN. BROOKHART: Mikä oli alajaos IVA4b:n erityistehtävä?
WISLICENY: Tämä alajaos IVA4b toimi RSHA:ssa juutalaiskysymyksen parissa. Eichmann oli saanut erityisvaltuuksia Amt IV:n päälliköltä SS-Gruppenführer Mülleriltä ja turvallisuuspoliisin päälliköltä. Hän oli vastuussa nk. ”juutalaiskysymyksen ratkaisusta” Saksassa ja kaikissa sen miehittämissä maissa.
EV. LTN. BROOKHART: Oliko juutalaiskysymyksen käsittelyssä selvästi toisistaan erottuvia ajanjaksoja?
WISLICENY: Kyllä.
EV. LTN. BROOKHART: Kuvailisitteko tuomioistuimelle eri ajanjaksoja ja niiden toimintatapoja?
WISLICENY: Kyllä. Vuoteen 1940 saakka yleinen politiikka jaoksessa oli, että juutalaiskysymys Saksassa ja miehitetyillä alueilla saataisiin ratkaistuksi suunnitelmallisen siirtolaisuuden avulla. Toinen vaihe sen jälkeen oli juutalaisten keskittäminen ghettoihin Puolaan ja muille Saksan idästä miehittämille alueille. Tämä vaihe kesti suunnilleen vuoden 1942 alkuun saakka. Kolmas vaihe oli sitten nk. ”lopullinen ratkaisu”, eli juutalaisrodun järjestelmällinen tuhoaminen. Tämä vaihe kesti lokakuuhun 1944, jolloin Himmler antoi määräyksen lopettaa juutalaisten tuhoaminen.
EV. LTN. BROOKHART: Milloin olitte ensimmäisen kerran tekemisissä RSHA:n jaoksen IVA4 kanssa?
WISLICENY: Se oli vuonna 1940. Satuin tapaamaan Eichmannin…
EV. LTN. BROOKHART: Mikä oli asemanne?
WISLICENY: Eichmann ehdotti että menisin Bratislavaan, jossa toimisin juutalaiskysymyksen neuvonantajana Slovakian hallitukselle.
EV. LTN. BROOKHART: Kauanko toimitte siinä asemassa?
WISLICENY: Olin Bratislavassa kevääseen 1943 asti, sitten melkein vuoden Kreikassa, ja myöhemmin maaliskuusta joulukuuhun 1944 olin Eichmannin kanssa Unkarissa. Tammikuussa 1945 lähdin Eichmannin osastosta.
EV. LTN. BROOKHART: Virallisessa yhteydessänne jaokseen IVA4, tulitteko tietoiseksi mistään määräyksestä, joka määräsi suoraan juutalaisten tuhoamisesta?
WISLICENY: Kyllä, sain tietää sellaisesta määräyksestä ensimmäisen kerran Eichmannilta kesällä 1942.
EV. LTN. BROOKHART: Kertoisitteko tuomioistuimelle missä olosuhteissa tulitte tietoiseksi siitä, ja millainen määräys oli pääkohdiltaan?
WISLICENY: Keväällä 1942 noin 17 000 juutalaista vietiin Slovakiasta Puolaan työntekijöiksi. Kysymys oli sopimuksesta Slovakian hallituksen kanssa. Slovakian hallitus pyysi ettei näiden työntekijöiden perheiden tarvitsisi myös siirtyä Puolaan. Aluksi Eichmann kieltäytyi tästä pyynnöstä. Huhtikuussa tai toukokuun alussa 1942 Eichmann kertoi minulle että vastedes myös kokonaiset perheet voitaisiin siirtää Puolaan. Eichmann oli itse Bratislavassa toukokuussa 1942, ja oli keskustellut asiasta toimivaltaisten Slovakian hallituksen jäsenten kanssa. Hän vieraili ministeri Machin, ja silloisen pääministerin, professori Tukan luona. Hän vakuutti Slovakian hallitukselle että näitä juutalaisia kohdeltaisiin inhimillisesti ja asiallisesti Puolan ghetoissa. Se oli Slovakian hallituksen erityistoivomus.
Tämän vakuutuksen seurauksena noin 35 000 juutalaista siirrettiin Slovakiasta Puolaan. Slovakian hallitus kuitenkin ponnisteli nähdäkseen, että näitä juutalaisia myös todella kohdeltaisiin inhimillisesti. He yrittivät erityisesti auttaa kristinuskoon kääntyneitä juutalaisia. Pääministeri Tuka pyysi minua toistuvasti tapaamaan häntä, ja esitti toivomuksen että Slovakialaisen delegaation sallittaisiin vierailla alueilla, jonne Slovakian juutalaiset oli tarkoitus lähettää. Minä välitin toivomuksen Eichmannille, ja Slovakian hallitus lähetti hänelle jopa nootin tästä asiasta. Eichmann antoi silloin välttelevän vastauksen.
Sitten heinäkuun lopussa tai elokuun alussa menin tapaamaan Eichmannia Berliiniin, ja pyysin häntä hartaasti suostumaan Slovakian hallituksen pyyntöön. Painotin hänelle että ulkomailla liikkui huhuja, joiden mukaan kaikki Puolassa olevat juutalaiset olisi murhattu. Painotin myös että Paavi oli puuttunut asiaan Slovakian hallituksen puolella. Sanoin hänelle että tuollaiset tapahtumat, jos todella olivat totta, vahingoittaisivat todella pahasti mainettamme, eli toisin sanoen Saksan mainetta ulkomailla. Kaikista näistä syistä pyysin häntä sallimaan kyseessä olevan tarkastusmatkan. Pitkällisen keskustelun jälkeen Eichmann kertoi ettei tätä tarkastuspyyntöä Puolan ghettoihin voitaisi hyväksyä missään tapauksessa eikä missään olosuhteissa. Kysyttyäni miksi, hän vastasi ettei suurin osa näistä juutalaisista ollut enää elossa. Kysyin häneltä kuka oli antanut tällaisia määräyksiä, ja hän mainitsi Himmlerin määräyksen. Kerjäsin häntä sitten näyttämään tuon määräyksen, koska en millään voinut uskoa että sellainen todella oli kirjoitettuna olemassa. Hän…
EV. LTN. BROOKHART: Missä olitte tuolloin? Missä tapasitte Eichmannin?
WISLICENY: Hänen toimistossaan, Kurfurstenstrasse 116:ssa Berliinissä.
EV. LTN. BROOKHART: Jatketaan keskustelustanne Eichmannin kanssa.
WISLICENY: Eichmann sanoi että hän voisi näyttää minulle määräyksen jos se rauhoittaisi omantuntoni. Hän otti kassakaapistaan pienen määrän papereita, selasi niitä hetken, ja näytti sitten minulle kirjeen, jonka Reichsführer-SS Himmler oli lähettänyt SIPO:n ja SD:n päällikölle. Kirjeen sisältö oli suurin piirtein tällainen:
“Führer on antanut määräyksen juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta. SIPO:n ja SD:n päällikölle, sekä keskitysleirien päällikölle, on uskottu tehtäväksi tämän ratkaisun loppuunsaattaminen. Kaikki työkykyiset juutalaiset miehet ja naiset vapautetaan toistaiseksi tästä ”lopullisesta ratkaisusta”, ja käytetään työnteossa keskitysleireillä.” Tämän kirjeen oli Himmler itse allekirjoittanut. En voi erehtyä asiasta, koska Himmlerin allekirjoitus oli minulle hyvin tuttu. Minä…
EV. LTN. BROOKHART: Kenelle määräys oli osoitettu?
WISLICENY: SIPO:n ja SD:n päällikölle, toisin sanoen, SIPO:n ja SD:n päällikön toimistoon.
EV. LTN. BROOKHART: Oliko määräyksessä mitään muita osoitteita?
WISLICENY: Kyllä. Keskitysleirien tarkastaja. Määräys oli osoitettu näihin molempiin toimistoihin.
EV. LTN. BROOKHART: Oliko määräystä luokiteltu mitenkään turvallisuusasteikolla?
WISLICENY: Se oli luokiteltu salaiseksi.
EV. LTN. BROOKHART: Milloin tämä määräys suunnilleen oli annettu?
WISLICENY: Määräys oli päivätty huhtikuussa 1942.
EV. LTN. BROOKHART: Kuka sen oli allekirjoittanut?
WISLICENY: Himmler henkilökohtaisesti.
EV. LTN.BROOKHART: Ja te henkilökohtaisesti luitte tämän määräyksen Eichmannin toimistossa?
WISLICENY: Kyllä. Eichmann ojensi dokumentin minulle, ja näin määräyksen itse.
EV. LTN. BROOKHART: Kysyittekö mitään määräyksessä esiintyvän “lopullinen ratkaisu”-termin tarkoituksesta?
WISLICENY: Eichmann selitti minulle mitä tällä tarkoitettiin. Hän sanoi että suunniteltu juutalaisen rodun biologinen tuhoaminen itäisillä alueilla oli naamioitu nimityksen ”lopullinen ratkaisu” alle. Myöhemmissä keskusteluissa tästä asiasta sama ilmaisu ”lopullinen ratkaisu” toistui yhä uudelleen.
EV. LTN. BROOKHART: Kertoiko Eichmann teille mitään tämän määräyksen nimissä saamastaan vallasta?
WISLICENY: Eichmann kertoi minulle että hän oli RSHA:ssa saanut henkilökohtaisesti tehtäväkseen tämän määräyksen toteuttamisen. Tätä tehtävää varten hän oli saanut kaikki valtuudet turvallisuuspoliisin päälliköltä. Hän siis henkilökohtaisesti oli vastuussa tämän määräyksen toteuttamisesta.
EV. LTN. BROOKHART: Kommentoitteko Eichmannille mitenkään hänen toimivallastaan?
WISLICENY: Kyllä. Minulle oli päivänselvää että tämä määräys langetti kuolemantuomion miljoonille ihmisille. Sanoin Eichmannille; ”Toivottavasti Jumala ei suo vihollisillemme koskaan mahdollisuutta tehdä samaa Saksan kansalle”. Eichmann käski minua olemaan tunteilematta. Se oli Führerin määräys, ja se oli toteutettava.
EV. LTN. BROOKHART: Tiedättekö tämän määräyksen toimeenpanon jatkuneen Eichmannin osaston toimesta?
WISLICENY: Kyllä.
EV. LTN. BROOKHART: Kuinka kauan?
WISLICENY: Tämä määräys oli voimassa lokakuuhun 1944 saakka. Himmler antoi silloin päinvastaisen määräyksen, joka kielsi juutalaisten hävittämisen.
EV. LTN. BROOKHART: Kuka oli RSHA:n päällikkönä kun määräys ensimmäisen kerran julkaistiin?
WISLICENY: Heydrich.
EV. LTN. BROOKHART: Jatkuiko tämä ohjelma täydellä teholla myös Kaltenbrunnerin komennossa?
WISLICENY: Kyllä. Minkäänlaista vähennystä tai muutosta ei tapahtunut.
EV. LTN. BROOKHART: Kertokaa, jos tiedätte, kuinka kauan Kaltenbrunner tunsi Eichmannin?
WISLICENY: Eichmannin eri lausunnoista päättelin, että hän ja Kaltenbrunner olivat tunteneet toisensa pitkän ajan. Molemmat olivat kotoisin Linzistä, ja kun Kaltenbrunner nimitettiin RSHA:n päälliköksi, Eichmann ilmaisi tyytyväisyytensä. Hän kertoi minulle silloin, että tunsi Kaltenbrunnerin henkilökohtaisesti oikein hyvin, ja että Kaltenbrunner oli hyvin tuttu hänen perheensä kanssa Linzissä.
EV. LTN. BROOKHART: Viittasiko Eichmann koskaan ystävyyteensä Kaltenbrunnerin kanssa?
WISLICENY: Kyllä, hän sanoi jatkuvasti että jos hänellä olisi yhtään vakavia ongelmia, hän voisi koska tahansa kääntyä henkilökohtaisesti Kaltenbrunnerin puoleen. Hänen ei kylläkään tarvinnut tehdä sitä kovin usein, koska hänellä oli erittäin hyvät välit myös välittömän esimiehensä, SS-Gruppenführer Müllerin kanssa.
EV. LTN. BROOKHART: Oletteko ollut läsnä Kaltenbrunnerin ja Eichmannin tavatessa toisensa?
WISLICENY: Kyllä, näin kerran kuinka sydämellisesti Kaltenbrunner tervehti Eichmannia. Tämä tapahtui helmikuussa 1945 Eichmannin toimistossa Berliinissä. Kaltenbrunner tuli joka päivä lounaalle Eichmannin toimistoon osoitteeseen Kurfurstenstrasse 116, missä upseerit tapasivat joka päivä Kaltenbrunnerin keskipäivän lounaallaan. Siellä satuin kerran näkemään kuinka sydämellisesti Kaltenbrunner tervehti Eichmannia, ja kuinka hän tiedusteli Eichmannin perheen vointia Linzissä.
WISLICENY: Tiedättekö missä laajuudessa Eichmann lähetti osastonsa käsittelemiä asioita Heydrichin, ja myöhemmin Kaltenbrunnerin hyväksyttäväksi?
WISLICENY: Tavallinen kanava Eichmannilta Kaltenbrunnerille kulki SS-Gruppenführer Müllerin kautta. Tietääkseni Eichmann laati raportteja säännöllisin väliajoin, ja lähetti ne Müllerille ja Kaltenbrunnerille. Tiedän myös että kesällä 1944 hän laati henkilökohtaisen raportin SS-Obergruppenführer Kaltenbrunnerille.
EV. LTN. BROOKHART: Oliko teillä mahdollisuutta tutkia asiakirjoja Eichmannin toimistossa?
WISLICENY: Kyllä. Minulla oli säännöllisesti mahdollisuus tutkia papereita hänen toimistossaan. Tiedän että hän käsitteli erityisellä huolella niitä papereita, jotka liittyivät hänen omaan erityistehtäväänsä. Hän oli joka suhteessa auttamaton byrokraatti. Hän arkistoi kansioihinsa välittömästi jokaisen keskustelun, jonka oli käynyt kenen tahansa esimiehensä kanssa. Hän painotti aina minulle, että kaikkein tärkeintä hänelle oli toimia koko ajan esimiestensä suojissa. Hän karttoi kaikkea henkilökohtaista vastuuta, ja piti hyvän huolen siitä, että pysyi esimiestensä – tässä tapauksessa Müllerin ja Kaltenbrunnerin – takana suojassa, kun oli kyseessä vastuu hänen tekemisistään.
EV. LTN. BROOKHART: Oletteko nähneet Eichmannin kansioissa kopioita noista tyypillisistä raporteista, jotka kulkivat Eichmannin osastosta Müllerin ja Kaltenbrunnerin kautta Himmlerille?
WISLICENY: Kyllä. Tietysti kansioissa oli paljonkin sellaisia kopioita. Tavallinen kanava oli seuraava: Eichmannilla oli luonnos, jonka oli tehnyt joko spesialisti, tai hän itse. Tämä luonnos meni hänen osasto-päällikölleen, SS-Gruppenführer Müllerille, joka joko allekirjoitti sen itse, tai jätti allekirjoittamisen Eichmannille. Monissa tapauksissa, kun kyseessä olivat raportit Kaltenbrunnerille ja Himmlerille, Müller allekirjoitti ne itse. Aina kun Müller allekirjoitti raportin, se palautettiin muuttamattomana Eichmannin toimistoon, missä se muokattiin ja siitä otettiin hiilipaperijäljennös. Ensimmäinen kopio meni sitten takaisin Müllerille allekirjoitettavaksi, jonka jälkeen se lähetettiin sitten Kaltenbrunnerille tai Himmlerille. Yksittäisissä tapauksissa, missä Himmlerin raportit olivat kyseessä, Kaltenbrunner allekirjoitti ne itse. Olen itse nähnyt hiilipaperijäljennöksiä, joissa oli Kaltenbrunnerin allekirjoitus.
EV. LTN. BROOKHART: Puhutaanpa nyt alueista ja maista joissa näitä juutalaisiin kohdistuvia toimia suoritettiin. Kertoisitteko missä maissa tiedätte näitä operaatioita tapahtuneen?
WISLICENY: Ensinnäkin tiedän henkilökohtaisesti kaikista Slovakiassa tapahtuneista toimista. Tiedän myös yksityiskohtaisesti juutalaisten evakuoinnista Kreikasta, ja erityisesti Unkarista. Lisäksi tiedän tietyistä Bulgariassa ja Kroatiassa tapahtuneista toimista. Luonnollisesti kuulin myös muissa maissa tapahtuneista toimista, mutta en voinut muodostaa selkeää kuvaa tilanteesta henkilökohtaisesta näkökulmasta tai yksityiskohtaisista raporteista.
EV. LTN. BROOKHART: Koskien Slovakian tapausta, olette jo kertonut 17 000 erityisesti valitun juutalaisen lähettämisestä Slovakiasta. Kertoisitteko tuomioistuimelle muista Slovakiassa seuranneista toimista?
WISLICENY: Mainitsin aiemmin että näiden 17 000 työläisen siirtoa seurasi noin 35 000 juutalaisen siirto. Tämä määrä sisälsi kokonaisia perheitä. Elokuussa tai syyskuun alussa 1942 toimet Slovakiassa lopetettiin. Tämä johtui siitä, että suurelle määrälle Slovakiassa vielä olevia juutalaisia oli myönnetty joko presidentin, tai eri ministeriöiden toimesta erityislupa jäädä maahan. Suurempi syy tähän saattoi olla Slovakian hallitukselle antamani epätyydyttävä vastaus, koskien heidän tarkastuspyyntöään juutalaisleireille Puolassa. Tämä tilanne jatkui syyskuuhun 1944 saakka, siis elokuusta 1942 syys-kuuhun 1944. Ennen syyskuuta 1944 ei juutalaisia siirretty Slovakiasta. 25 000 – 30 000 juutalaista jäi yhä maahan.
EV. LTN.BROOKHART: Mitä tapahtui noille ensimmäisinä siirretyille 17 000 juutalaiselle?
WISLICENY: Tätä ryhmää ei hävitetty, vaan heidät kaikki sijoitettiin pakkotyöhön Auschwitzin ja Lublinin keskitysleireille.
EV. LTN. BROOKHART: Kuinka tiedätte sen?
WISLICENY: Tiedän tämän asian koska Auschwitzin komendantti Höss mainitsi minulle siitä Unkarissa vuonna 1944. Hän kertoi minulle silloin, että nämä 17 000 juutalaista olivat hänen parhaita työntekijöitään Auschwitzissa.
EV. LTN. BROOKHART: Mikä komendantin nimi oli?
WISLICENY: Auschwitz-Birkenaun komendantti oli SS-Sturmbannführer Rudolf Höss.
EV. LTN. BROOKHART: Entäpä mitä sitten tapahtui myös Puolaan siirretyille noin 35 000 näiden juutalaisten työntekijöiden perheenjäsenille?
WISLICENY: Heitä kohdeltiin Eichmannin minulle näyttämän määräyksen mukaisesti. Osa heistä jätettiin henkiin jos he olivat kykeneviä työntekoon. Kaikki muut surmattiin.
EV. LTN. BROOKHART: Kuinka tiedätte tämän?
WISLICENY: Eichmannilta, ja luonnollisesti myös Hössin kanssa Unkarissa käymistäni keskusteluista.
EV. LTN. BROOKHART: Kuinka suuri osa tästä ryhmästä jäi henkiin?
WISLICENY: Olin kerran läsnä Eichmannin ja Hössin välisessä keskustelussa, jossa Höss kertoi että tästä ryhmästä laitettiin noin 25 – 30 prosenttia työhön.
EV. LTN. BROOKHART: Tiedättekö mitä niille syyskuuhun 1944 asti Slovakiaan jääneille noin 25 000 juutalaiselle sitten tehtiin?
WISLICENY: Slovakian kapinan syttymisen jälkeen syksyllä 1944, yksi Eichmannin assistenteista, SS-Hauptsturmführer Alois Brunner lähetettiin Slovakiaan. Eichmann kieltäytyi toiveestani päästä Slovakiaan. Saksan poliisivoimien, ja myös Slovakian Gendarmerien avustuksella Brunner kokosi nämä juutalaiset useille leireille, ja kuljetutti heidät Auschwitz-Birkenauhun. Brunnerin kertoman mukaan hän kokosi noin 14 000 henkeä. Tietääkseni myös Szeredin leirille jäänyt pieni ryhmä kuljetettiin Theresienstadtiin keväällä 1945.
EV. LTN. BROOKHART: Mitä näille juutalaisille sitten tapahtui?
WISLICENY: Olettaisin että he kohtasivat myös nk. ”lopullisen ratkaisun”, koska tämän toiminnan kieltävä Himmlerin määräys julkaistiin vasta useita viikkoja myöhemmin.
EV. LTN. BROOKHART: Koskien nyt toimia Kreikassa, joista teillä on henkilökohtaista tietoa, kertoisitteko nyt tuomioistuimelle siellä tapahtuneista toimista aikajärjestyksessä?
WISLICENY: Tammikuussa 1943 Eichmann käski minut Berliiniin, ja kertoi lähettävänsä minut Salonikaan ratkaisemaan juutalaisongelmaa siellä yhteistyössä Saksan Makedonian sotilashallinnon kanssa. Eichmannin vakituinen edustaja, SS-Sturmbannführer Rolf Günther, oli aikaisemmin ollut Salonikassa. Lähtöni oli suunniteltu helmikuuhun 1942. Tammikuun lopussa Eichmann kertoi minulle, että oli nimennyt SS-Hauptsturmführer Brunnerin kaikkien Kreikassa tapahtuvien operaatioiden tekniseksi toimeenpanijaksi, ja että hän lähtisi kanssani Salonikaan. Brunner ei ollut alaiseni, vaan hän toimi itsenäisesti. Helmikuussa 1942 lähdimme Salonikaan ja otimme siellä yhteyttä Saksan sotilashallintoon. Ensi töiksemme…
EV. LTN. BROOKHART: Kenen kanssa asioitte sotilashallinnossa?
WISLICENY: Sotilashallinnon neuvonantajan (Kriegsverwaltungsrat), Dr. Mertenin kanssa.
EV. LTN. BROOKHART: Viittasitte kerran tai useammin vuoteen 1942, mutta ettekö aiemmin puhunut vuodesta 1943 Kreikan tapahtumien suhteen?
WISLICENY: Kyllä. Se on virhe. Nämä tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1943.
EV. LTN. BROOKHART: Mitä järjestelyjä tehtiin Dr. Mertenin kautta, ja mihin toimiin ryhdyttiin?
WISLICENY: Salonikassa juutalaiset koottiin ensin tiettyihin kaupunginosiin. Salonikassa oli noin 50 000 espanjalaista alkuperää olevaa juutalaista. Maaliskuun alussa kun kokoaminen oli suoritettu, Eichmann lähetti Brunnerille sähkeen, jossa määräsi kaikki juutalaiset Makedoniasta ja Salonikasta siirrettäviksi välittömästi Auschwitz-Birkenauhun. Brunner ja minä menimme tämän määräyksen kanssa sotilashallintoon, missä ei esitetty mitään vastaväitteitä, ja operaatio valmisteltiin ja suoritettiin loppuun. Brunner johti koko operaation Salonikassa henkilökohtaisesti. Kuljetukseen tarvittavat junat anottiin asevoimien kuljetuskomentajalta. Brunnerin tarvitsi vain osoittaa tarvittavien junanvaunujen määrä, sekä tarkka aika milloin niitä tarvittaisiin.
EV. LTN. BROOKHART: Jätettiinkö yhtään juutalaisia työntekijöitä Dr. Mertenin tai sotilashallinnon pyynnöstä?
WISLICENY: Sotilashallinto esitti vaatimuksen noin 3000 juutalaisen jättämisestä rautatien rakentamista varten, mikä määrä heille asianmukaisesti toimitettiin. Kun työ oli tehty, nämä juutalaiset palautettiin Brunnerille ja lähetettiin kaikkien muiden tavoin Auschwitz-Birkenauhun. Kyseessä oleva työ oli Organization Todt:in alainen ohjelma.
EV. LTN. BROOKHART: Kuinka paljon juutalaisia työntekijöitä jäi Organization Todt:in palvelukseen?
WISLICENY: 3000 – 4000.
EV. LTN. BROOKHART: Esiintyikö kuljetusta varten koottavien juutalaisten keskuudessa mitään sairauksia?
WISLICENY: Kokoamispaikoilla ei esiintynyt mitään erikoista sairastelua, mutta tietyissä juutalaisten asuttamissa kaupunginosissa pilkkukuume, ja muut tarttuvat taudit, erityisesti keuhkotuberkuloosi, olivat laajalle levinneitä.
EV. LTN. BROOKHART: Oliko teillä mitään keskustelua Eichmannin kanssa tästä pilkkukuumeesta?
WISLICENY: Vastauksena Salonikasta tapahtuvaa evakuointia koskevaan sähkeeseen olin puhelinyhteydessä Eichmanniin, ja informoin häntä pilkkukuumeen levinneisyydestä. Hän hylkäsi vastalauseeni, ja antoi määräykset evakuoinnin välittömästä suorittamisesta.
EV. LTN. BROOKHART: Kuinka paljon kaiken kaikkiaan juutalaisia siirrettiin Kreikasta?
WISLICENY: Siellä oli yli 50 000 juutalaista. Luullakseni noin 54 000 juutalaista siirrettiin Salonikasta ja Makedoniasta.
EV. LTN. BROOKHART: Mihin perustatte lukemanne?
WISLICENY: Luin itse Brunnerin Eichmannille laatiman laajan evakuointia koskevan raportin. Brunner lähti Salonikasta toukokuun lopussa 1943. Minä en ollut henkilökohtaisesti paikalla Salonikassa huhtikuun alusta toukokuun loppuun, joten Brunner hoiti operaation yksin.
EV. LTN. BROOKHART: Kuinka monta kuljetusta tarvittiin juutalaisten siirtämiseksi Salonikasta?
WISLICENY: 20 – 25 kuljetusjunaa.
EV. LTN. BROOKHART: Ja kuinka monta henkeä kuljetettiin yhdessä junassa?
WISLICENY: Niissä oli vähintään 2000 henkeä, monissa tapauksissa 2500.
EV. LTN. BROOKHART: Minkälaista rautatiekalustoa näihin kuljetuksiin käytettiin?
WISLICENY: Niissä käytettiin suljettuja tavaravaunuja. Kuljetettaville annettiin riittävästi ruokaa noin 10 päivän ajalle. Ruoka muodostui enimmäkseen leivästä, oliiveista, ja muusta kuivaruoasta. Heille annettiin myös vettä ja erilaisia hygieniatarvikkeita.
EV. LTN. BROOKHART: Kuka toimitti tämän rautatiekaluston?
WISLICENY: Kuljetuskaluston, eli siis vaunut ja veturit, järjesti asevoimien kuljetuskomentaja. Ruoat järjesti sotilashallinto.
EV. LTN. BROOKHART: Mitä alajaos IVA4:n tuli tehdä saadakseen nämä kuljetuskalustot, ja kuka jaoksessa hoiti tätä kuljetusasiaa?
PUHEENJOHTAJA: Everstiluutnantti Brookhart, teidän ei tarvitse mennä näin tarkkoihin yksityiskohtiin.
EV. LTN. BROOKHART: Jos teidän korkeutenne sallii, uskon että tällä yhdellä erityisellä kysymyksellä on yhteys, joka osoittaa armeijan osallisuuden asiaan. Voin esittää muitakin yksityiskohtia.
PUHEENJOHTAJA: No, te käytitte huomattavasti aikaa kuvaillessanne kuinka monta heitä koottiin. Oliko heitä 60 000 tai kuinka monta oli Organization Todt:in hallussa. Kaikki nuo yksityiskohdat eivät ole todella tarpeellisia.
EV. LTN. BROOKHART: Hyvä on, Sir.
PUHEENJOHTAJA: Tarkoitan että teidän tulee käyttää omaa harkintaanne kuinka tiivistätte asioita. En tiedä mitä yksityiskohtia tai faktoja aiotte esittää.
EV. LTN. BROOKHART: Jos teidän korkeutenne sallii, tämä todistaja, kuten hän on todistanut, on kykenevä paljastamaan kaikki yksityiskohdat näistä Balkanin maiden operaatioista. Ei ole meidän toiveemme lisätä kumulatiivista todistusaineistoa, mutta hänen todistuksensa muodostaa täydellisen tarinan RSHA:n johdosta kenttäoperaatioiden kautta aina ”lopulliseen ratkaisuun.”
PUHEENJOHTAJA: No, mitä hän aikoo todistaa näistä 50 000 juutalaisesta?
EV. LTN. BROOKHART: Heidän lopullinen päämääränsä oli hänen tietääkseen Auschwitz-Birkenau.
PUHEENJOHTAJA: No, voitte jatkaa siitä mitä heille lopulta tapahtui.
EV. LTN. BROOKHART: Kyllä, Sir.
[Kääntyen todistajaan päin.] Mikä oli näiden Kreikasta lähteneiden kuljetusten päämäärä?
WISLICENY: Auschwitz-Birkenau, kaikissa tapauksissa.
EV. LTN. BROOKHART: Ja mikä oli lopullinen tarkoitus näiden Kreikan juutalaisten lähettämisellä Auschwitziin?
WISLICENY: Heidät alistettiin poikkeuksetta nk. ”lopullisen ratkaisun” alaisiksi.
EV. LTN. BROOKHART: Pitikö näiden juutalaisten hankkia itse toimeentulonsa kokoamisjakson aikana?
WISLICENY: En aivan ymmärtänyt kysymystä.
PUHEENJOHTAJA: Everstiluutnantti Brookhart, onko sillä merkitystä jos heidät kerran alistettiin “lopullisen ratkaisun” alaisiksi, joka käsittääkseni tarkoitti kuolemaa?
EV. LTN. BROOKHART: Teidän korkeutenne, tämä todistaja todistaa, että 280 000 000 drakmaa talletettiin Kreikan kansallispankkiin näiden ihmisten toimeentuloa varten, ja että Saksan sotilashallinto anasti myöhemmin nämä rahat. Sen haluaisin todistaa tällä kysymyksellä.
[Kääntyen todistajaan päin.] Oletteko todistanut näin?
WISLICENY: Kyllä. Juutalaisten omistama käteinen raha otettiin heiltä pois, ja talletettiin tavalliselle tilille Kreikan pankkiin. Kun juutalaiset oli evakuoitu Salonikasta, otti Saksan sotilashallinto tämän tilin haltuunsa. Kyseessä oli noin 280 000 000 drakmaa.
EV. LTN. BROOKHART: Kun sanotte että Auschwitz-Birkenauhun viedyt juutalaiset alistettiin “lopullisen ratkaisun” alaisiksi, niin mitä tarkoitatte sillä?
WISLICENY: Tarkoitan sillä sitä, mitä Eichmann selitti minulle termin “lopullinen ratkaisu” tarkoittavan, eli heidän biologista hävittämistään. Mitä minulle selvisi keskusteluistani hänen kanssaan, hävittäminen tapahtui kaasukammioissa, ja ruumiit tuhottiin sen jälkeen krematorioissa.
EV. LTN. BROOKHART: Jos teidän korkeudellenne sopii, tämä todistaja pystyy todistamaan toimista Unkarissa, jotka koskivat noin 500 000 juutalaista.
PUHEENJOHTAJA: Jatkakaa sitten. Teidän tulee käyttää omaa harkintaanne. En voi esittää tapaustanne teille.
EV. LTN. BROOKHART: Minulla ei ole tarvetta esittää kumulatiivista todistusaineistoa.
[Kääntyen todistajaan päin.] Koskien toimia Unkarissa, voisitteko hahmottaa pääpiirteittäin siellä tapahtuneita toimia, ja teidän osallisuuttanne niihin?
WISLICENY: Saksan joukkojen saavuttua Unkariin, Eichmann meni sinne henkilökohtaisesti suurella käskyvallalla varustettuna. Turvallisuuspoliisin johdon allekirjoittamalla määräyksellä minut oli määrätty Eichmannin alaisuuteen. Eichmann aloitti toimensa Unkarissa maaliskuun lopulla 1944. Hän oli yhteydessä Unkarin silloisen hallituksen jäseniin, erityisesti valtiosihteereihin Endreen ja Von Cakyyn. Ensimmäinen Eichmannin näiden Unkarin hallituksen virkailijoiden kanssa yhteistyössä suorittama toimi oli Unkarin juutalaisten kokoaminen tiettyihin paikkoihin tietyille alueille. Nämä toimet suoritettiin noudattaen rajalinjoja alkaen Ruteniasta ja Transilvaniasta. Operaatio aloitettiin huhtikuun puolivälissä 1944. Ruteniassa yli 200 000 juutalaista joutui näiden toimien kohteeksi. Niin muodoin pieniin kaupunkeihin ja maaseudulle muodostettiin elinkelvottomia yhteisöjä joihin juutalaiset koottiin. Tämän tilanteen perusteella Eichmann ehdotti unkarilaisille, että juutalaiset kuljetettaisiin Auschwitz-Birkenauhun ja muille leireille. Hän väitti kuitenkin, että alunperin pyynnön tästä asiasta olisi esittänyt joko Unkarin hallitus, tai sen jäsen. Esityksen asiasta teki valtiosihteeri Von Paky, ja evakuoinnin suoritti Unkarin poliisi.
Eichmann asetti minulle yhteysupseeriksi everstiluutnantti Ferencyn, jonka hoidettavaksi Unkarin sisäministeriö oli uskonut tämän tehtävän. Juutalaisten evakuointi Unkarista alkoi toukokuussa 1944, ja se suoritettiin myös raja-linjoja pitkin, aloittaen ensin Ruteniasta, sitten Transilvaniasta, ja siitä edelleen pohjois-, etelä- ja länsi-Unkarista. Budapestin piti olla juutalaisista puhdas kesäkuun loppuun mennessä, mutta sen evakuointia ei kuitenkaan koskaan suoritettu, koska valtionhoitaja Horthy ei sallinut sitä. Tämä operaatio käsitti noin 450 000 juutalaisen siirron. Toinen operaatio oli sitten…
EV. LTN. BROOKHART: Ennenkuin menette siihen, olkaa hyvä ja kertokaa tuomioistuimelle, organisoitiinko Unkariin Einsatzgruppea toimimaan juutalaiskysymyksen parissa?
WISLICENY: Maaliskuun alussa 1944 turvallisuuspoliisin ja SD:n miehistä koostuva nk. Einsatzgruppe muodostettiin Mauthausenissa Linzin lähellä. Eichmann itse johti nk. Sondereinsatzkommandoa, jonka hän muodosti oman osastonsa miehistä. Myös tämä erikoistoimintayksikkö muodostettiin Mauthausenissa. Kaikki muut henkilöstöön liittyvät kysymykset tulivat Einsatzgruppen komentajan, silloisen SS-Standartenführer Dr. Geschken tehtäväksi. Tässä tehtävässä Eichmann oli käytännöllisesti katsoen suoraan ainoastaan turvallisuuspoliisin ja SD:n päällikön alainen.
EV. LTN. BROOKHART: Mikä oli Sondereinsatzkommando Eichmannin Unkariin siirtymisen tarkoitus?
WISLICENY: Eichmannin toimet Unkarissa käsittivät kaikki juutalaisongelmaan liittyvät asiat.
EV. LTN. BROOKHART: Kenen suorassa alaisuudessa Sondereinsatzkommando Eichmann organisoitiin?
WISLICENY: Olen jo sanonut, että kaikissa henkilöstöön ja kustannuksiin liittyvissä asioissa Eichmann oli Einsatzgruppen päällikön, SS-Standartenführer Dr. Geschken alainen. Käytännössä Geschke ei kuitenkaan pystynyt antamaan määräyksiä Eichmannille. Eichmann myöskin raportoi suoraan Berliiniin kaikista suorittamistaan erikoisoperaatioista.
EV. LTN. BROOKHART: Kenelle?
WISLICENY: Joko SS-Gruppenführer Müllerille, tai tärkeimmissä tapauksissa turvallisuuspoliisin ja SD:n päällikölle, eli siis SS-Obergruppenführer Dr. Kaltenbrunnerille.
EV. LTN. BROOKHART: Oliko kukaan Eichmannin edustaja yhteydessä Yhdistyneeseen Juutalaisasiain Komiteaan tämän Unkarin juutalaisten kokoamisjakson aikana?
WISLICENY: Yhdistynyt Juutalaisasiain Komitea yritti saada yhteyttä Eichmanniin ja estää Unkarin juutalaisten kohtalon. Minä itse sain aikaiseksi tuon kontaktin Eichmanniin, koska halusin tuoda esiin joitakin keinoja suojella Unkarissa olevia puolta miljoonaa juutalaista jo käynnissä olevilta toimilta. Yhdistynyt Juutalaisasiain Komitea teki Eichmannille tiettyjä tarjouksia, pyytäen vastapalvelukseksi että juutalaiset saisivat jäädä Unkariin. Nämä tarjoukset olivat pääosin rahallisia. Eichmann tunsi vastoin omaa tahtoaan itsensä velvolliseksi välittämään nämä tarjoukset Reichsführer-SS Himmlerille. Sen johdosta Himmler asetti SS-Standartenführer Becherin neuvottelemaan asiasta laajemmin. SS-Standartenführer Becher jatkoi sitten neuvotteluja Yhdistyneen Juutalaisasiain Komitean lähettilään Dr. Kastnerin kanssa. Eichmann yritti kuitenkin alusta alkaen romuttaa neuvotteluja. Ennen kuin neuvotteluissa saavutettiin mitään konkreettisia tuloksia, hän yritti saada meidät uskomaan tehtävän loppuun saattamiseen, eli toisin sanoen hän yritti kuljetuttaa Auschwitz-Birkenauhun niin monta juutalaista kuin mahdollista.
PUHEENJOHTAJA: Onko meidän pakko käydä läpi kaikki nämä konferenssit? Ettekö voisi viedä meitä asian loppupäätelmään?
EV. LTN. BROOKHART: Todistaja on taipuvainen pitkähköihin vastauksiin. Se tuli ilmi jo hänen esikuulusteluissaan. Minä yritän…
PUHEENJOHTAJA: Te kuulustelette häntä.
EV. LTN. BROOKHART: Kyllä, Sir. Oliko Dr. Kastnerin ja Eichmannin tapaamisessa kyse rahasta?
WISLICENY: Kyllä.
EV. LTN. BROOKHART: Kuinka suuresta summasta?
WISLICENY: Ensimmäisessä keskustelussa Dr. Kastner antoi Eichmannille noin 3 miljoonaa pengoa. Mistä summista sitten puhuttiin myöhemmissä keskusteluissa, sitä en tiedä tarkalleen.
EV. LTN. BROOKHART: Kenelle Dr. Kastner antoi nämä rahat, ja mitä niille sitten tapahtui?
WISLICENY: Rahat annettiin Eichmannille, joka sitten antoi ne talousagentilleen. Lopuksi summa toimitettiin Unkarin SIPO- ja SD-komentajalle.
EV. LTN. BROOKHART: Nämä kuvailemanne tapahtumat, siis 450 000 juutalaisen siirto Unkarista, lähetettiinkö Berliiniin mitään virallista tiedonantoa näistä toimista?
WISLICENY: Kyllä. Joka kerta kun kuljetus lähti, informoitiin Berliiniä sähkeellä. Eichmann lähetti myös säännöllisin väliajoin yksityiskohtaisia raportteja RSHA:n päällikölle.
EV. LTN. BROOKHART: Entäpä Budapestiin jääneet juutalaiset? Tehtiinkö heille mitään, ja jos tehtiin, niin mitä?
WISLICENY: Kun Szalasi oli ottanut vallan Unkarin hallituksessa…
PUHEENJOHTAJA: Everstiluutnantti Brookhart, emme ole vielä kuulleet, vai olemmeko, mitä noille Unkarin juutalaisille tapahtui? Jos olemme, se on mennyt minulta ohitse.
EV. LTN. BROOKHART: Kysyn sitä nyt, Sir.
[Kääntyen todistajaan päin.] Mitä näille 450 000 juutalaiselle, joista olemme puhuneet, sitten tapahtui?
WISLICENY: Heidät kaikki kuljetetettiin ilman poikkeusta Auschwitz-Birkenauhun, ja myöskin kaikki ilman poikkeusta alistettiin “lopullisen ratkaisun” alaisiksi.
EV. LTN. BROOKHART: Tarkoitatteko että heidät surmattiin?
WISLICENY: Kyllä. Poikkeuksena 25 – 30 prosenttia joita käytettiin orjatyövoimana. Viittaan tässä aiemmin mainitsemaani Hössin ja Eichmannin väliseen keskusteluun Budapestissä.
EV. LTN. BROOKHART: Palataanpa nyt Budapestiin jääneisiin juutalaisiin. Mitä heille tapahtui?
WISLICENY: Loka- ja marraskuussa 1944 noin 30 000 näistä juutalaisista, ehkä muutama tuhat yli, siirrettiin Budapestistä ja lähetettiin Saksaan. Heitä oli tarkoitus käyttää nk. kaakkoisen muurin, joka oli linnoitus Wienin lähellä, rakennustöissä. He olivat enimmäkseen naisia, ja heidän täytyi kävellä melkein 200 kilometriä Budapestistä Saksan rajalle. Heidät koottiin marssimuodostelmiin ja marssitettiin määränpäähänsä erityisesti heitä varten osoitettua reittiä pitkin. Heidän yösijansa ja ravitsemuksensa olivat todella huonolla tolalla tämän marssin aikana, ja monet heistä sairastuivatkin ja menettivät voimansa.
Eichmann oli määrännyt minut ottamaan nämä ryhmät haltuuni Saksan rajalla, ja ohjaamaan heidät edelleen ala-Danuben Gauleiterille käytettäväksi orjatyövoimana. Monissa tapauksissa kieltäydyin ottamasta haltuuni näitä nk. ”työläisiä”, koska he olivat täysin loppuun uupuneita ja tautien riuduttamia. Eichmann kuitenkin pakotti minut ottamaan heidät haltuuni, ja uhkasi tässä tapauksessa jopa ilmiantaa minut Himmlerille, jotta joutuisin keskitysleirille jos vielä aiheuttaisin hänelle poliittisia vaikeuksia. Tästä samasta syystä minut myöhemmin siirrettiin pois Eichmannin osastosta. Suurin osa näistä ihmisistä kuoli sittemmin nääntymykseen ja epidemioihin ala-Danuben työleireillä. Pieni prosenttimäärä, ehkäpä 12 000 henkeä, vietiin Wieniin ja ympäröiville alueille. Noin 3000 hengen ryhmä vietiin Bergen-Belsenin keskitysleirille, ja sieltä edelleen Sveitsiin. Sveitsiin viedyt olivat niitä juutalaisia, jotka Saksa vapautti Yhdistyneen Juutalaisasiain Komitean kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena.
EV. LTN. BROOKHART: Yhteenvetona näistä maista, joista teillä on henkilökohtaista tietoa, eli Kreikasta, Unkarista ja Slovakiasta, kuinka moni juutalainen joutui turvallisuuspoliisin ja SD:n toimien kohteeksi?
WISLICENY: Slovakiassa heitä oli noin 66 000, Kreikassa noin 64 000, ja Unkarissa yli puoli miljoonaa.
EV. LTN. BROOKHART: Entä Kroatiassa ja Bulgariassa, joista teillä on myös jotain tietämystä?
WISLICENY: Bulgariassa käsitykseni mukaan noin 8000. Kroatiasta tiedän vain 3000 juutalaisesta jotka tuotiin Auschwitz-Birkenauhun kesällä 1942.
EV. LTN. BROOKHART: Viitaten tähän kaavioon josta puhuimme aiemmin, pidettiinkö tässä kaaviossa esiintyvien Amt IVA:n juutalaisongelmaspesialistien kesken tapaamisia?
WISLICENY: Kyllä. Eichmannilla oli tapana kutsua kaikki eksperttinsä koolle Berliiniin jokavuotiseen suureen tapaamiseen, joka pidettiin yleensä marraskuussa. Näissä tapaamisissa kaikkien hänen alaisuudessaan ulkomailla työskentelevien miesten tuli raportoida hänelle toimistaan. Vuonna 1944 ei kuitenkaan tällaista tapaamista tietääkseni järjestetty, koska marraskuussa 1944 Eichmann oli yhä Unkarissa.
EV. LTN. BROOKHART: Kuinka moni näistä tietämistänne juutalaisista koki nk. ”lopullisen ratkaisun”, eli siis toisin sanoen surmattiin?
WISLICENY: Minun on erittäin vaikea määrittää tarkkaa lukemaa. Ainoa lähde mahdolliselle arviolle on Eichmannin ja Hössin välinen keskustelu Wienissä, jossa Höss sanoi, että vain hyvin harva noista Auschwitz-Birkenauhun lähetetyistä Kreikan juutalaisista oli kykenevä työntekoon. Slovakian ja Unkarin juutalaisista noin 20 – 30 prosenttia oli ollut työkykyisiä. Sen vuoksi minun on hyvin vaikea antaa mitään luotettavaa kokonaislukua.
EV. LTN. BROOKHART: Saitteko tapaamisistanne Eichmannin ja muiden juutalaisongelmaspesialistien kanssa mitään tietoa tai informaatiota “lopullisen ratkaisun” nimissä surmattujen juutalaisten uhrien kokonaismäärästä?
WISLICENY: Eichmann henkilökohtaisesti puhui aina vähintään noin 4 miljoonasta juutalaisesta. Joskus hän mainitsi lukumääräksi jopa 5 miljoonaa. Omana arvionani sanoisin, että “lopullisen ratkaisun” alaisiksi tuomittujen määrän on täytynyt olla vähintään 4 miljoonaa. Kuinka moni heistä sitten jäi henkiin? Sitä en pysty sanomaan.
EV. LTN. BROOKHART: Koska näitte Eichmannin viimeisen kerran?
WISLICENY: Tapasin Eichmannin viimeisen kerran helmikuun lopulla 1945 Berliinissä. Tuolloin hän sanoi että jos sota hävittäisiin, hän tekisi itsemurhan.
EV. LTN. BROOKHART: Sanoiko hän tuolloin mitään surmattujen juutalaisten lukumäärästä?
WISLICENY: Kyllä. Hän ilmaisi tämän erityisen kyynisellä tavalla. Hän sanoi että puhkeaisi nauruun haudassaan, koska tunne siitä, että hänellä oli 5 miljoonan ihmisen henki omallatunnollaan, tuottaisi hänelle tavatonta tyydytystä.
EV. LTN. BROOKHART: Todistaja on nyt muiden käytettävissä.
PUHEENJOHTAJA: Haluaako kukaan muu syyttäjistä kuulustella todistajaa?
MR. G.D. ROBERTS (Ison Britannian johtava lainopillinen neuvonantaja): Teidän armonne, minulla ei ole tarvetta esittää kysymyksiä.
PUHEENJOHTAJA: Haluaako Neuvostoliiton syyttäjä esittää kysymyksiä?
EV. POKROVSKY: Neuvostoliitto ei halua tässä vaiheessa esittää kysymyksiä.
PUHEENJOHTAJA: Entä Ranskan syyttäjä? [Ei vastausta.]
DR. SERVATIUS: Todistaja, mainitsitte juutalaisten pakko-otot orjatyöhön, ja nimesitte kaksi tapausta; ensin Slovakian juutalaiset, jotka tuotiin Auschwitz-Birkenauhun ja laitettiin orjatyöhön jos olivat siihen kykeneviä. Sitten myöhemmin puhuitte noista Unkarista tuoduista juutalaisista, jotka joutuivat työhön nk. ”kaakkoiselle muurille”. Tiedättekö oliko valtakunnan orjatyövoimasta vastanneella Fritz Sauckelilla mitään yhteyksiä näihin toimiin? Tapahtuivatko nämä toimet hänen käskyistään, tai oliko hänellä muuten mitään tekemistä näiden toimien kanssa?
WISLICENY: Mitä Slovakian juutalaisiin tulee, niin Sauckelilla ei ollut mitään tekemistä niiden toimien kanssa. Se asia oli puhtaasti keskitysleirien hallinnon, joka työllisti nämä juutalaiset omiin tarkoituksiinsa, sisäinen asia. Mitä taas tulee ”kaakkoismuuria” rakentaneisiin juutalaisiin, niin en voi vastata varmasti tähän kysymykseen. En tiedä missä laajuudessa tämä projekti oli Sauckelin hallinnassa. Tätä työtä varten Unkarista tuodut juutalaiset luovutettiin ala-Danuben Gauleitungin hallintaan.
DR. SERVATIUS: Minulla ei ole enempää kysymyksiä todistajalle.
PUHEENJOHTAJA: Vielä muita?
HERR BABEL: Todistaja, mainitsitte turvallisuuspoliisin ja SD:n suorittamista toimista, ja puhuitte näistä organisaatioista useaan otteeseen todistuksessanne. Onko kyseessä vain muodollinen nimitys, vai voimmeko päätellä lausunnoistanne, että turvallisuuspalvelu (SD) oli jotenkin osallisena näihin toimiin?
WISLICENY: Toimet joista mainitsin, suoritti osasto Amt IV, eli GESTAPO. Jos mainitsin SIPO:n ja SD:n päällikön, tein sen siksi että tarkoitin sillä koko RSHA:n päällikköä, siis myös Eichmannin ja Müllerin esimiestä. En tarkoittanut mainita SD:tä sellaisenaan.
HERR BABEL: Osallistuiko SD sitten millään lailla mainitsemiinne juutalaisvastaisiin toimiin? Jos osallistui, niin missä laajuudessa, ja millä tavoin?
WISLICENY: SD organisaationa ei osallistunut koko asiaan. Jotkut johtajista, minä mukaan lukien, jotka työskentelimme Eichmannille, tulimme SD:stä, mutta meidät oli nimetty Amt IV:hen, eli GESTAPO:on.
HERR BABEL: Pysyivätkö entiset SS:n ja SD:n jäsenet, jotka myöhemmin siirtyivät toimimaan GESTAPO:ssa, alkuperäisten organisaatioidensa jäseninä, vai tuliko heistä GESTAPO:n jäseniä?
WISLICENY: Ei, he pysyivät edelleen SD:n jäseninä.
HERR BABEL: Ja toimivatko he kuten SD:n jäsenet, vai toteuttivatko he GESTAPO:n määräyksiä?
WISLICENY: Me kuuluimme GESTAPO:on komennuksemme kestoajan. SD:ssä olimme tuona aikana ainoastaan palkkalistoilla, ja SD huolehti meistä omana henkilökuntanaan. Määräykset meille tulivat yksinomaan Amt IV:ltä, eli GESTAPO:lta.
HERR BABEL: Tässä yhteydessä haluaisin kysyä vielä yhden kysymyksen. Pystyikö ulkopuolinen koskaan saamaan selkoa tästä toimistojen, osastojen, jaostojen ja alajaostojen labyrintistä?
WISLICENY: Ei. Se oli käytännössä mahdotonta.
PUHEENJOHTAJA: Onko muita syytettyjen asianajajia, jotka haluavat ristikuulustella tätä todistajaa? Eversti Amen, haluatteko te? Tai everstiluutnantti Brookhart, haluatteko kuulustella uudelleen todistajaa?
EV. AMEN: Ei enempää kysymyksiä, teidän armonne.
PUHEENJOHTAJA: Hyvä on, se sopii.
[Todistaja poistui aitiosta.]
EV. AMEN: Seuraavaksi tuomioistuin kutsuu todistajaksi Dieter Wislicenyn. Häntä kuulustelee everstiluutnantti Smith W. Brookhart, Jr.
[Todistaja Wisliceny nousi seisomaan.]
PUHEENJOHTAJA:Mikä on nimenne?
DIETER WISLICENY (Todistaja): Dieter Wisliceny.
PUHEENJOHTAJA: Dieter Wisliceny, toistaisitteko tämän valan jäljessäni: ”Vannon kaikkivaltiaan ja kaikki-tietävän Jumalan kautta että kerron puhtaan totuuden, siihen mitään lisäämättä tai siitä poisjättämättä.”
[Todistaja toisti valan.]
PUHEENJOHTAJA: Olkaa hyvä ja puhukaa hitaasti, ja pitäkää tauko kysymysten ja vastausten välissä.
EVERSTILUUTNANTTI SMITH W. BROOKHART, JR. (Yhdysvaltain lainopillinen neuvonantaja): Kuinka vanha olette?
WISLICENY: Olen 34-vuotias.
EV. LTN. BROOKHART: Missä synnyitte?
WISLICENY: Synnyin Regulowkenissa itä-Preussissa.
EV. LTN. BROOKHART: Olitteko NSDAP:n jäsen?
WISLICENY: Kyllä, olin NSDAP:n jäsen.
EV. LTN. BROOKHART: Mistä vuodesta lähtien?
WISLICENY: Liityin NSDAP:hen ensimmäisen kerran vuonna 1931, erosin sitten siitä välillä ja liityin puolueeseen lopullisesti vuonna 1933.
EV. LTN. BROOKHART: Olitteko SS:n jäsen?
WISLICENY: Kyllä, liityin SS-joukkoihin vuonna 1934.
EV. LTN. BROOKHART: Olitteko GESTAPO:n jäsen?
WISLICENY: Vuonna 1934 liityin SD:hen.
EV. LTN. BROOKHART: Minkä sotilasarvon saavutitte?
WISLICENY: Vuonna 1940 minut ylennettiin SS-Hauptsturmführeriksi.
EV. LTN. BROOKHART: Tunnetteko SS-Obersturmbannführer Adolf Eichmannin?
WISLICENY: Kyllä, olen tuntenut Eichmannin vuodesta 1934 lähtien.
EV. LTN. BROOKHART: Missä olosuhteissa?
WISLICENY: Liityimme SD:hen suunnilleen samaan aikaan vuonna 1934. Vuoteen 1937 asti olimme samassa osastossa.
EV. LTN. BROOKHART: Kuinka hyvin tunsitte Eichmannin henkilökohtaisesti?
WISLICENY: Tunsimme toisemme oikein hyvin. Sinuttelimme toisiamme, ja tunsin myös hänen perheensä oikein hyvin.
EV. LTN. BROOKHART: Mikä hänen asemansa oli?
WISLICENY: Eichmann oli RSHA:ssa Amt IV:ssä jaospäällikkönä.
EV. LTN. BROOKHART: Tarkoitatteko jaosta vai alajaosta? Jos niin, niin mitä alajaosta?
WISLICENY: Hän johti jaostoa IVA4. Tämä jaos käsitti kaksi alajaostoa: yhden kirkollisasioita, ja toisen juutalaisasioita varten.
EV. LTN. BROOKHART: Teillä on edessänne kaavio joka osoittaa alajaos IVA4b:n sijainnin RSHA:ssa.
WISLICENY: Kyllä.
EV. LTN. BROOKHART: Oletteko tehnyt tämän kaavion?
WISLICENY: Kyllä, tein kaavion itse.
EV. LTN. BROOKHART: Näyttääkö se oikein juutalaisasiain jaoston organisationaalisen rakenteen?
WISLICENY: Kyllä, tämä oli suunnilleen jaoksen henkilöjako vuoden 1944 alussa.
EV. LTN. BROOKHART: Kaavion alaosassa on lista jaoksen johtavista henkilöistä. Olitteko henkilökohtaisesti tekemisissä heidän kaikkien kanssa?
WISLICENY: Kyllä, tunsin heidät kaikki henkilökohtaisesti.
EV. LTN. BROOKHART: Mikä oli alajaos IVA4b:n erityistehtävä?
WISLICENY: Tämä alajaos IVA4b toimi RSHA:ssa juutalaiskysymyksen parissa. Eichmann oli saanut erityisvaltuuksia Amt IV:n päälliköltä SS-Gruppenführer Mülleriltä ja turvallisuuspoliisin päälliköltä. Hän oli vastuussa nk. ”juutalaiskysymyksen ratkaisusta” Saksassa ja kaikissa sen miehittämissä maissa.
EV. LTN. BROOKHART: Oliko juutalaiskysymyksen käsittelyssä selvästi toisistaan erottuvia ajanjaksoja?
WISLICENY: Kyllä.
EV. LTN. BROOKHART: Kuvailisitteko tuomioistuimelle eri ajanjaksoja ja niiden toimintatapoja?
WISLICENY: Kyllä. Vuoteen 1940 saakka yleinen politiikka jaoksessa oli, että juutalaiskysymys Saksassa ja miehitetyillä alueilla saataisiin ratkaistuksi suunnitelmallisen siirtolaisuuden avulla. Toinen vaihe sen jälkeen oli juutalaisten keskittäminen ghettoihin Puolaan ja muille Saksan idästä miehittämille alueille. Tämä vaihe kesti suunnilleen vuoden 1942 alkuun saakka. Kolmas vaihe oli sitten nk. ”lopullinen ratkaisu”, eli juutalaisrodun järjestelmällinen tuhoaminen. Tämä vaihe kesti lokakuuhun 1944, jolloin Himmler antoi määräyksen lopettaa juutalaisten tuhoaminen.
EV. LTN. BROOKHART: Milloin olitte ensimmäisen kerran tekemisissä RSHA:n jaoksen IVA4 kanssa?
WISLICENY: Se oli vuonna 1940. Satuin tapaamaan Eichmannin…
EV. LTN. BROOKHART: Mikä oli asemanne?
WISLICENY: Eichmann ehdotti että menisin Bratislavaan, jossa toimisin juutalaiskysymyksen neuvonantajana Slovakian hallitukselle.
EV. LTN. BROOKHART: Kauanko toimitte siinä asemassa?
WISLICENY: Olin Bratislavassa kevääseen 1943 asti, sitten melkein vuoden Kreikassa, ja myöhemmin maaliskuusta joulukuuhun 1944 olin Eichmannin kanssa Unkarissa. Tammikuussa 1945 lähdin Eichmannin osastosta.
EV. LTN. BROOKHART: Virallisessa yhteydessänne jaokseen IVA4, tulitteko tietoiseksi mistään määräyksestä, joka määräsi suoraan juutalaisten tuhoamisesta?
WISLICENY: Kyllä, sain tietää sellaisesta määräyksestä ensimmäisen kerran Eichmannilta kesällä 1942.
EV. LTN. BROOKHART: Kertoisitteko tuomioistuimelle missä olosuhteissa tulitte tietoiseksi siitä, ja millainen määräys oli pääkohdiltaan?
WISLICENY: Keväällä 1942 noin 17 000 juutalaista vietiin Slovakiasta Puolaan työntekijöiksi. Kysymys oli sopimuksesta Slovakian hallituksen kanssa. Slovakian hallitus pyysi ettei näiden työntekijöiden perheiden tarvitsisi myös siirtyä Puolaan. Aluksi Eichmann kieltäytyi tästä pyynnöstä. Huhtikuussa tai toukokuun alussa 1942 Eichmann kertoi minulle että vastedes myös kokonaiset perheet voitaisiin siirtää Puolaan. Eichmann oli itse Bratislavassa toukokuussa 1942, ja oli keskustellut asiasta toimivaltaisten Slovakian hallituksen jäsenten kanssa. Hän vieraili ministeri Machin, ja silloisen pääministerin, professori Tukan luona. Hän vakuutti Slovakian hallitukselle että näitä juutalaisia kohdeltaisiin inhimillisesti ja asiallisesti Puolan ghetoissa. Se oli Slovakian hallituksen erityistoivomus.
Tämän vakuutuksen seurauksena noin 35 000 juutalaista siirrettiin Slovakiasta Puolaan. Slovakian hallitus kuitenkin ponnisteli nähdäkseen, että näitä juutalaisia myös todella kohdeltaisiin inhimillisesti. He yrittivät erityisesti auttaa kristinuskoon kääntyneitä juutalaisia. Pääministeri Tuka pyysi minua toistuvasti tapaamaan häntä, ja esitti toivomuksen että Slovakialaisen delegaation sallittaisiin vierailla alueilla, jonne Slovakian juutalaiset oli tarkoitus lähettää. Minä välitin toivomuksen Eichmannille, ja Slovakian hallitus lähetti hänelle jopa nootin tästä asiasta. Eichmann antoi silloin välttelevän vastauksen.
Sitten heinäkuun lopussa tai elokuun alussa menin tapaamaan Eichmannia Berliiniin, ja pyysin häntä hartaasti suostumaan Slovakian hallituksen pyyntöön. Painotin hänelle että ulkomailla liikkui huhuja, joiden mukaan kaikki Puolassa olevat juutalaiset olisi murhattu. Painotin myös että Paavi oli puuttunut asiaan Slovakian hallituksen puolella. Sanoin hänelle että tuollaiset tapahtumat, jos todella olivat totta, vahingoittaisivat todella pahasti mainettamme, eli toisin sanoen Saksan mainetta ulkomailla. Kaikista näistä syistä pyysin häntä sallimaan kyseessä olevan tarkastusmatkan. Pitkällisen keskustelun jälkeen Eichmann kertoi ettei tätä tarkastuspyyntöä Puolan ghettoihin voitaisi hyväksyä missään tapauksessa eikä missään olosuhteissa. Kysyttyäni miksi, hän vastasi ettei suurin osa näistä juutalaisista ollut enää elossa. Kysyin häneltä kuka oli antanut tällaisia määräyksiä, ja hän mainitsi Himmlerin määräyksen. Kerjäsin häntä sitten näyttämään tuon määräyksen, koska en millään voinut uskoa että sellainen todella oli kirjoitettuna olemassa. Hän…
EV. LTN. BROOKHART: Missä olitte tuolloin? Missä tapasitte Eichmannin?
WISLICENY: Hänen toimistossaan, Kurfurstenstrasse 116:ssa Berliinissä.
EV. LTN. BROOKHART: Jatketaan keskustelustanne Eichmannin kanssa.
WISLICENY: Eichmann sanoi että hän voisi näyttää minulle määräyksen jos se rauhoittaisi omantuntoni. Hän otti kassakaapistaan pienen määrän papereita, selasi niitä hetken, ja näytti sitten minulle kirjeen, jonka Reichsführer-SS Himmler oli lähettänyt SIPO:n ja SD:n päällikölle. Kirjeen sisältö oli suurin piirtein tällainen:
“Führer on antanut määräyksen juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta. SIPO:n ja SD:n päällikölle, sekä keskitysleirien päällikölle, on uskottu tehtäväksi tämän ratkaisun loppuunsaattaminen. Kaikki työkykyiset juutalaiset miehet ja naiset vapautetaan toistaiseksi tästä ”lopullisesta ratkaisusta”, ja käytetään työnteossa keskitysleireillä.” Tämän kirjeen oli Himmler itse allekirjoittanut. En voi erehtyä asiasta, koska Himmlerin allekirjoitus oli minulle hyvin tuttu. Minä…
EV. LTN. BROOKHART: Kenelle määräys oli osoitettu?
WISLICENY: SIPO:n ja SD:n päällikölle, toisin sanoen, SIPO:n ja SD:n päällikön toimistoon.
EV. LTN. BROOKHART: Oliko määräyksessä mitään muita osoitteita?
WISLICENY: Kyllä. Keskitysleirien tarkastaja. Määräys oli osoitettu näihin molempiin toimistoihin.
EV. LTN. BROOKHART: Oliko määräystä luokiteltu mitenkään turvallisuusasteikolla?
WISLICENY: Se oli luokiteltu salaiseksi.
EV. LTN. BROOKHART: Milloin tämä määräys suunnilleen oli annettu?
WISLICENY: Määräys oli päivätty huhtikuussa 1942.
EV. LTN. BROOKHART: Kuka sen oli allekirjoittanut?
WISLICENY: Himmler henkilökohtaisesti.
EV. LTN.BROOKHART: Ja te henkilökohtaisesti luitte tämän määräyksen Eichmannin toimistossa?
WISLICENY: Kyllä. Eichmann ojensi dokumentin minulle, ja näin määräyksen itse.
EV. LTN. BROOKHART: Kysyittekö mitään määräyksessä esiintyvän “lopullinen ratkaisu”-termin tarkoituksesta?
WISLICENY: Eichmann selitti minulle mitä tällä tarkoitettiin. Hän sanoi että suunniteltu juutalaisen rodun biologinen tuhoaminen itäisillä alueilla oli naamioitu nimityksen ”lopullinen ratkaisu” alle. Myöhemmissä keskusteluissa tästä asiasta sama ilmaisu ”lopullinen ratkaisu” toistui yhä uudelleen.
EV. LTN. BROOKHART: Kertoiko Eichmann teille mitään tämän määräyksen nimissä saamastaan vallasta?
WISLICENY: Eichmann kertoi minulle että hän oli RSHA:ssa saanut henkilökohtaisesti tehtäväkseen tämän määräyksen toteuttamisen. Tätä tehtävää varten hän oli saanut kaikki valtuudet turvallisuuspoliisin päälliköltä. Hän siis henkilökohtaisesti oli vastuussa tämän määräyksen toteuttamisesta.
EV. LTN. BROOKHART: Kommentoitteko Eichmannille mitenkään hänen toimivallastaan?
WISLICENY: Kyllä. Minulle oli päivänselvää että tämä määräys langetti kuolemantuomion miljoonille ihmisille. Sanoin Eichmannille; ”Toivottavasti Jumala ei suo vihollisillemme koskaan mahdollisuutta tehdä samaa Saksan kansalle”. Eichmann käski minua olemaan tunteilematta. Se oli Führerin määräys, ja se oli toteutettava.
EV. LTN. BROOKHART: Tiedättekö tämän määräyksen toimeenpanon jatkuneen Eichmannin osaston toimesta?
WISLICENY: Kyllä.
EV. LTN. BROOKHART: Kuinka kauan?
WISLICENY: Tämä määräys oli voimassa lokakuuhun 1944 saakka. Himmler antoi silloin päinvastaisen määräyksen, joka kielsi juutalaisten hävittämisen.
EV. LTN. BROOKHART: Kuka oli RSHA:n päällikkönä kun määräys ensimmäisen kerran julkaistiin?
WISLICENY: Heydrich.
EV. LTN. BROOKHART: Jatkuiko tämä ohjelma täydellä teholla myös Kaltenbrunnerin komennossa?
WISLICENY: Kyllä. Minkäänlaista vähennystä tai muutosta ei tapahtunut.
EV. LTN. BROOKHART: Kertokaa, jos tiedätte, kuinka kauan Kaltenbrunner tunsi Eichmannin?
WISLICENY: Eichmannin eri lausunnoista päättelin, että hän ja Kaltenbrunner olivat tunteneet toisensa pitkän ajan. Molemmat olivat kotoisin Linzistä, ja kun Kaltenbrunner nimitettiin RSHA:n päälliköksi, Eichmann ilmaisi tyytyväisyytensä. Hän kertoi minulle silloin, että tunsi Kaltenbrunnerin henkilökohtaisesti oikein hyvin, ja että Kaltenbrunner oli hyvin tuttu hänen perheensä kanssa Linzissä.
EV. LTN. BROOKHART: Viittasiko Eichmann koskaan ystävyyteensä Kaltenbrunnerin kanssa?
WISLICENY: Kyllä, hän sanoi jatkuvasti että jos hänellä olisi yhtään vakavia ongelmia, hän voisi koska tahansa kääntyä henkilökohtaisesti Kaltenbrunnerin puoleen. Hänen ei kylläkään tarvinnut tehdä sitä kovin usein, koska hänellä oli erittäin hyvät välit myös välittömän esimiehensä, SS-Gruppenführer Müllerin kanssa.
EV. LTN. BROOKHART: Oletteko ollut läsnä Kaltenbrunnerin ja Eichmannin tavatessa toisensa?
WISLICENY: Kyllä, näin kerran kuinka sydämellisesti Kaltenbrunner tervehti Eichmannia. Tämä tapahtui helmikuussa 1945 Eichmannin toimistossa Berliinissä. Kaltenbrunner tuli joka päivä lounaalle Eichmannin toimistoon osoitteeseen Kurfurstenstrasse 116, missä upseerit tapasivat joka päivä Kaltenbrunnerin keskipäivän lounaallaan. Siellä satuin kerran näkemään kuinka sydämellisesti Kaltenbrunner tervehti Eichmannia, ja kuinka hän tiedusteli Eichmannin perheen vointia Linzissä.
WISLICENY: Tiedättekö missä laajuudessa Eichmann lähetti osastonsa käsittelemiä asioita Heydrichin, ja myöhemmin Kaltenbrunnerin hyväksyttäväksi?
WISLICENY: Tavallinen kanava Eichmannilta Kaltenbrunnerille kulki SS-Gruppenführer Müllerin kautta. Tietääkseni Eichmann laati raportteja säännöllisin väliajoin, ja lähetti ne Müllerille ja Kaltenbrunnerille. Tiedän myös että kesällä 1944 hän laati henkilökohtaisen raportin SS-Obergruppenführer Kaltenbrunnerille.
EV. LTN. BROOKHART: Oliko teillä mahdollisuutta tutkia asiakirjoja Eichmannin toimistossa?
WISLICENY: Kyllä. Minulla oli säännöllisesti mahdollisuus tutkia papereita hänen toimistossaan. Tiedän että hän käsitteli erityisellä huolella niitä papereita, jotka liittyivät hänen omaan erityistehtäväänsä. Hän oli joka suhteessa auttamaton byrokraatti. Hän arkistoi kansioihinsa välittömästi jokaisen keskustelun, jonka oli käynyt kenen tahansa esimiehensä kanssa. Hän painotti aina minulle, että kaikkein tärkeintä hänelle oli toimia koko ajan esimiestensä suojissa. Hän karttoi kaikkea henkilökohtaista vastuuta, ja piti hyvän huolen siitä, että pysyi esimiestensä – tässä tapauksessa Müllerin ja Kaltenbrunnerin – takana suojassa, kun oli kyseessä vastuu hänen tekemisistään.
EV. LTN. BROOKHART: Oletteko nähneet Eichmannin kansioissa kopioita noista tyypillisistä raporteista, jotka kulkivat Eichmannin osastosta Müllerin ja Kaltenbrunnerin kautta Himmlerille?
WISLICENY: Kyllä. Tietysti kansioissa oli paljonkin sellaisia kopioita. Tavallinen kanava oli seuraava: Eichmannilla oli luonnos, jonka oli tehnyt joko spesialisti, tai hän itse. Tämä luonnos meni hänen osasto-päällikölleen, SS-Gruppenführer Müllerille, joka joko allekirjoitti sen itse, tai jätti allekirjoittamisen Eichmannille. Monissa tapauksissa, kun kyseessä olivat raportit Kaltenbrunnerille ja Himmlerille, Müller allekirjoitti ne itse. Aina kun Müller allekirjoitti raportin, se palautettiin muuttamattomana Eichmannin toimistoon, missä se muokattiin ja siitä otettiin hiilipaperijäljennös. Ensimmäinen kopio meni sitten takaisin Müllerille allekirjoitettavaksi, jonka jälkeen se lähetettiin sitten Kaltenbrunnerille tai Himmlerille. Yksittäisissä tapauksissa, missä Himmlerin raportit olivat kyseessä, Kaltenbrunner allekirjoitti ne itse. Olen itse nähnyt hiilipaperijäljennöksiä, joissa oli Kaltenbrunnerin allekirjoitus.
EV. LTN. BROOKHART: Puhutaanpa nyt alueista ja maista joissa näitä juutalaisiin kohdistuvia toimia suoritettiin. Kertoisitteko missä maissa tiedätte näitä operaatioita tapahtuneen?
WISLICENY: Ensinnäkin tiedän henkilökohtaisesti kaikista Slovakiassa tapahtuneista toimista. Tiedän myös yksityiskohtaisesti juutalaisten evakuoinnista Kreikasta, ja erityisesti Unkarista. Lisäksi tiedän tietyistä Bulgariassa ja Kroatiassa tapahtuneista toimista. Luonnollisesti kuulin myös muissa maissa tapahtuneista toimista, mutta en voinut muodostaa selkeää kuvaa tilanteesta henkilökohtaisesta näkökulmasta tai yksityiskohtaisista raporteista.
EV. LTN. BROOKHART: Koskien Slovakian tapausta, olette jo kertonut 17 000 erityisesti valitun juutalaisen lähettämisestä Slovakiasta. Kertoisitteko tuomioistuimelle muista Slovakiassa seuranneista toimista?
WISLICENY: Mainitsin aiemmin että näiden 17 000 työläisen siirtoa seurasi noin 35 000 juutalaisen siirto. Tämä määrä sisälsi kokonaisia perheitä. Elokuussa tai syyskuun alussa 1942 toimet Slovakiassa lopetettiin. Tämä johtui siitä, että suurelle määrälle Slovakiassa vielä olevia juutalaisia oli myönnetty joko presidentin, tai eri ministeriöiden toimesta erityislupa jäädä maahan. Suurempi syy tähän saattoi olla Slovakian hallitukselle antamani epätyydyttävä vastaus, koskien heidän tarkastuspyyntöään juutalaisleireille Puolassa. Tämä tilanne jatkui syyskuuhun 1944 saakka, siis elokuusta 1942 syys-kuuhun 1944. Ennen syyskuuta 1944 ei juutalaisia siirretty Slovakiasta. 25 000 – 30 000 juutalaista jäi yhä maahan.
EV. LTN.BROOKHART: Mitä tapahtui noille ensimmäisinä siirretyille 17 000 juutalaiselle?
WISLICENY: Tätä ryhmää ei hävitetty, vaan heidät kaikki sijoitettiin pakkotyöhön Auschwitzin ja Lublinin keskitysleireille.
EV. LTN. BROOKHART: Kuinka tiedätte sen?
WISLICENY: Tiedän tämän asian koska Auschwitzin komendantti Höss mainitsi minulle siitä Unkarissa vuonna 1944. Hän kertoi minulle silloin, että nämä 17 000 juutalaista olivat hänen parhaita työntekijöitään Auschwitzissa.
EV. LTN. BROOKHART: Mikä komendantin nimi oli?
WISLICENY: Auschwitz-Birkenaun komendantti oli SS-Sturmbannführer Rudolf Höss.
EV. LTN. BROOKHART: Entäpä mitä sitten tapahtui myös Puolaan siirretyille noin 35 000 näiden juutalaisten työntekijöiden perheenjäsenille?
WISLICENY: Heitä kohdeltiin Eichmannin minulle näyttämän määräyksen mukaisesti. Osa heistä jätettiin henkiin jos he olivat kykeneviä työntekoon. Kaikki muut surmattiin.
EV. LTN. BROOKHART: Kuinka tiedätte tämän?
WISLICENY: Eichmannilta, ja luonnollisesti myös Hössin kanssa Unkarissa käymistäni keskusteluista.
EV. LTN. BROOKHART: Kuinka suuri osa tästä ryhmästä jäi henkiin?
WISLICENY: Olin kerran läsnä Eichmannin ja Hössin välisessä keskustelussa, jossa Höss kertoi että tästä ryhmästä laitettiin noin 25 – 30 prosenttia työhön.
EV. LTN. BROOKHART: Tiedättekö mitä niille syyskuuhun 1944 asti Slovakiaan jääneille noin 25 000 juutalaiselle sitten tehtiin?
WISLICENY: Slovakian kapinan syttymisen jälkeen syksyllä 1944, yksi Eichmannin assistenteista, SS-Hauptsturmführer Alois Brunner lähetettiin Slovakiaan. Eichmann kieltäytyi toiveestani päästä Slovakiaan. Saksan poliisivoimien, ja myös Slovakian Gendarmerien avustuksella Brunner kokosi nämä juutalaiset useille leireille, ja kuljetutti heidät Auschwitz-Birkenauhun. Brunnerin kertoman mukaan hän kokosi noin 14 000 henkeä. Tietääkseni myös Szeredin leirille jäänyt pieni ryhmä kuljetettiin Theresienstadtiin keväällä 1945.
EV. LTN. BROOKHART: Mitä näille juutalaisille sitten tapahtui?
WISLICENY: Olettaisin että he kohtasivat myös nk. ”lopullisen ratkaisun”, koska tämän toiminnan kieltävä Himmlerin määräys julkaistiin vasta useita viikkoja myöhemmin.
EV. LTN. BROOKHART: Koskien nyt toimia Kreikassa, joista teillä on henkilökohtaista tietoa, kertoisitteko nyt tuomioistuimelle siellä tapahtuneista toimista aikajärjestyksessä?
WISLICENY: Tammikuussa 1943 Eichmann käski minut Berliiniin, ja kertoi lähettävänsä minut Salonikaan ratkaisemaan juutalaisongelmaa siellä yhteistyössä Saksan Makedonian sotilashallinnon kanssa. Eichmannin vakituinen edustaja, SS-Sturmbannführer Rolf Günther, oli aikaisemmin ollut Salonikassa. Lähtöni oli suunniteltu helmikuuhun 1942. Tammikuun lopussa Eichmann kertoi minulle, että oli nimennyt SS-Hauptsturmführer Brunnerin kaikkien Kreikassa tapahtuvien operaatioiden tekniseksi toimeenpanijaksi, ja että hän lähtisi kanssani Salonikaan. Brunner ei ollut alaiseni, vaan hän toimi itsenäisesti. Helmikuussa 1942 lähdimme Salonikaan ja otimme siellä yhteyttä Saksan sotilashallintoon. Ensi töiksemme…
EV. LTN. BROOKHART: Kenen kanssa asioitte sotilashallinnossa?
WISLICENY: Sotilashallinnon neuvonantajan (Kriegsverwaltungsrat), Dr. Mertenin kanssa.
EV. LTN. BROOKHART: Viittasitte kerran tai useammin vuoteen 1942, mutta ettekö aiemmin puhunut vuodesta 1943 Kreikan tapahtumien suhteen?
WISLICENY: Kyllä. Se on virhe. Nämä tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1943.
EV. LTN. BROOKHART: Mitä järjestelyjä tehtiin Dr. Mertenin kautta, ja mihin toimiin ryhdyttiin?
WISLICENY: Salonikassa juutalaiset koottiin ensin tiettyihin kaupunginosiin. Salonikassa oli noin 50 000 espanjalaista alkuperää olevaa juutalaista. Maaliskuun alussa kun kokoaminen oli suoritettu, Eichmann lähetti Brunnerille sähkeen, jossa määräsi kaikki juutalaiset Makedoniasta ja Salonikasta siirrettäviksi välittömästi Auschwitz-Birkenauhun. Brunner ja minä menimme tämän määräyksen kanssa sotilashallintoon, missä ei esitetty mitään vastaväitteitä, ja operaatio valmisteltiin ja suoritettiin loppuun. Brunner johti koko operaation Salonikassa henkilökohtaisesti. Kuljetukseen tarvittavat junat anottiin asevoimien kuljetuskomentajalta. Brunnerin tarvitsi vain osoittaa tarvittavien junanvaunujen määrä, sekä tarkka aika milloin niitä tarvittaisiin.
EV. LTN. BROOKHART: Jätettiinkö yhtään juutalaisia työntekijöitä Dr. Mertenin tai sotilashallinnon pyynnöstä?
WISLICENY: Sotilashallinto esitti vaatimuksen noin 3000 juutalaisen jättämisestä rautatien rakentamista varten, mikä määrä heille asianmukaisesti toimitettiin. Kun työ oli tehty, nämä juutalaiset palautettiin Brunnerille ja lähetettiin kaikkien muiden tavoin Auschwitz-Birkenauhun. Kyseessä oleva työ oli Organization Todt:in alainen ohjelma.
EV. LTN. BROOKHART: Kuinka paljon juutalaisia työntekijöitä jäi Organization Todt:in palvelukseen?
WISLICENY: 3000 – 4000.
EV. LTN. BROOKHART: Esiintyikö kuljetusta varten koottavien juutalaisten keskuudessa mitään sairauksia?
WISLICENY: Kokoamispaikoilla ei esiintynyt mitään erikoista sairastelua, mutta tietyissä juutalaisten asuttamissa kaupunginosissa pilkkukuume, ja muut tarttuvat taudit, erityisesti keuhkotuberkuloosi, olivat laajalle levinneitä.
EV. LTN. BROOKHART: Oliko teillä mitään keskustelua Eichmannin kanssa tästä pilkkukuumeesta?
WISLICENY: Vastauksena Salonikasta tapahtuvaa evakuointia koskevaan sähkeeseen olin puhelinyhteydessä Eichmanniin, ja informoin häntä pilkkukuumeen levinneisyydestä. Hän hylkäsi vastalauseeni, ja antoi määräykset evakuoinnin välittömästä suorittamisesta.
EV. LTN. BROOKHART: Kuinka paljon kaiken kaikkiaan juutalaisia siirrettiin Kreikasta?
WISLICENY: Siellä oli yli 50 000 juutalaista. Luullakseni noin 54 000 juutalaista siirrettiin Salonikasta ja Makedoniasta.
EV. LTN. BROOKHART: Mihin perustatte lukemanne?
WISLICENY: Luin itse Brunnerin Eichmannille laatiman laajan evakuointia koskevan raportin. Brunner lähti Salonikasta toukokuun lopussa 1943. Minä en ollut henkilökohtaisesti paikalla Salonikassa huhtikuun alusta toukokuun loppuun, joten Brunner hoiti operaation yksin.
EV. LTN. BROOKHART: Kuinka monta kuljetusta tarvittiin juutalaisten siirtämiseksi Salonikasta?
WISLICENY: 20 – 25 kuljetusjunaa.
EV. LTN. BROOKHART: Ja kuinka monta henkeä kuljetettiin yhdessä junassa?
WISLICENY: Niissä oli vähintään 2000 henkeä, monissa tapauksissa 2500.
EV. LTN. BROOKHART: Minkälaista rautatiekalustoa näihin kuljetuksiin käytettiin?
WISLICENY: Niissä käytettiin suljettuja tavaravaunuja. Kuljetettaville annettiin riittävästi ruokaa noin 10 päivän ajalle. Ruoka muodostui enimmäkseen leivästä, oliiveista, ja muusta kuivaruoasta. Heille annettiin myös vettä ja erilaisia hygieniatarvikkeita.
EV. LTN. BROOKHART: Kuka toimitti tämän rautatiekaluston?
WISLICENY: Kuljetuskaluston, eli siis vaunut ja veturit, järjesti asevoimien kuljetuskomentaja. Ruoat järjesti sotilashallinto.
EV. LTN. BROOKHART: Mitä alajaos IVA4:n tuli tehdä saadakseen nämä kuljetuskalustot, ja kuka jaoksessa hoiti tätä kuljetusasiaa?
PUHEENJOHTAJA: Everstiluutnantti Brookhart, teidän ei tarvitse mennä näin tarkkoihin yksityiskohtiin.
EV. LTN. BROOKHART: Jos teidän korkeutenne sallii, uskon että tällä yhdellä erityisellä kysymyksellä on yhteys, joka osoittaa armeijan osallisuuden asiaan. Voin esittää muitakin yksityiskohtia.
PUHEENJOHTAJA: No, te käytitte huomattavasti aikaa kuvaillessanne kuinka monta heitä koottiin. Oliko heitä 60 000 tai kuinka monta oli Organization Todt:in hallussa. Kaikki nuo yksityiskohdat eivät ole todella tarpeellisia.
EV. LTN. BROOKHART: Hyvä on, Sir.
PUHEENJOHTAJA: Tarkoitan että teidän tulee käyttää omaa harkintaanne kuinka tiivistätte asioita. En tiedä mitä yksityiskohtia tai faktoja aiotte esittää.
EV. LTN. BROOKHART: Jos teidän korkeutenne sallii, tämä todistaja, kuten hän on todistanut, on kykenevä paljastamaan kaikki yksityiskohdat näistä Balkanin maiden operaatioista. Ei ole meidän toiveemme lisätä kumulatiivista todistusaineistoa, mutta hänen todistuksensa muodostaa täydellisen tarinan RSHA:n johdosta kenttäoperaatioiden kautta aina ”lopulliseen ratkaisuun.”
PUHEENJOHTAJA: No, mitä hän aikoo todistaa näistä 50 000 juutalaisesta?
EV. LTN. BROOKHART: Heidän lopullinen päämääränsä oli hänen tietääkseen Auschwitz-Birkenau.
PUHEENJOHTAJA: No, voitte jatkaa siitä mitä heille lopulta tapahtui.
EV. LTN. BROOKHART: Kyllä, Sir.
[Kääntyen todistajaan päin.] Mikä oli näiden Kreikasta lähteneiden kuljetusten päämäärä?
WISLICENY: Auschwitz-Birkenau, kaikissa tapauksissa.
EV. LTN. BROOKHART: Ja mikä oli lopullinen tarkoitus näiden Kreikan juutalaisten lähettämisellä Auschwitziin?
WISLICENY: Heidät alistettiin poikkeuksetta nk. ”lopullisen ratkaisun” alaisiksi.
EV. LTN. BROOKHART: Pitikö näiden juutalaisten hankkia itse toimeentulonsa kokoamisjakson aikana?
WISLICENY: En aivan ymmärtänyt kysymystä.
PUHEENJOHTAJA: Everstiluutnantti Brookhart, onko sillä merkitystä jos heidät kerran alistettiin “lopullisen ratkaisun” alaisiksi, joka käsittääkseni tarkoitti kuolemaa?
EV. LTN. BROOKHART: Teidän korkeutenne, tämä todistaja todistaa, että 280 000 000 drakmaa talletettiin Kreikan kansallispankkiin näiden ihmisten toimeentuloa varten, ja että Saksan sotilashallinto anasti myöhemmin nämä rahat. Sen haluaisin todistaa tällä kysymyksellä.
[Kääntyen todistajaan päin.] Oletteko todistanut näin?
WISLICENY: Kyllä. Juutalaisten omistama käteinen raha otettiin heiltä pois, ja talletettiin tavalliselle tilille Kreikan pankkiin. Kun juutalaiset oli evakuoitu Salonikasta, otti Saksan sotilashallinto tämän tilin haltuunsa. Kyseessä oli noin 280 000 000 drakmaa.
EV. LTN. BROOKHART: Kun sanotte että Auschwitz-Birkenauhun viedyt juutalaiset alistettiin “lopullisen ratkaisun” alaisiksi, niin mitä tarkoitatte sillä?
WISLICENY: Tarkoitan sillä sitä, mitä Eichmann selitti minulle termin “lopullinen ratkaisu” tarkoittavan, eli heidän biologista hävittämistään. Mitä minulle selvisi keskusteluistani hänen kanssaan, hävittäminen tapahtui kaasukammioissa, ja ruumiit tuhottiin sen jälkeen krematorioissa.
EV. LTN. BROOKHART: Jos teidän korkeudellenne sopii, tämä todistaja pystyy todistamaan toimista Unkarissa, jotka koskivat noin 500 000 juutalaista.
PUHEENJOHTAJA: Jatkakaa sitten. Teidän tulee käyttää omaa harkintaanne. En voi esittää tapaustanne teille.
EV. LTN. BROOKHART: Minulla ei ole tarvetta esittää kumulatiivista todistusaineistoa.
[Kääntyen todistajaan päin.] Koskien toimia Unkarissa, voisitteko hahmottaa pääpiirteittäin siellä tapahtuneita toimia, ja teidän osallisuuttanne niihin?
WISLICENY: Saksan joukkojen saavuttua Unkariin, Eichmann meni sinne henkilökohtaisesti suurella käskyvallalla varustettuna. Turvallisuuspoliisin johdon allekirjoittamalla määräyksellä minut oli määrätty Eichmannin alaisuuteen. Eichmann aloitti toimensa Unkarissa maaliskuun lopulla 1944. Hän oli yhteydessä Unkarin silloisen hallituksen jäseniin, erityisesti valtiosihteereihin Endreen ja Von Cakyyn. Ensimmäinen Eichmannin näiden Unkarin hallituksen virkailijoiden kanssa yhteistyössä suorittama toimi oli Unkarin juutalaisten kokoaminen tiettyihin paikkoihin tietyille alueille. Nämä toimet suoritettiin noudattaen rajalinjoja alkaen Ruteniasta ja Transilvaniasta. Operaatio aloitettiin huhtikuun puolivälissä 1944. Ruteniassa yli 200 000 juutalaista joutui näiden toimien kohteeksi. Niin muodoin pieniin kaupunkeihin ja maaseudulle muodostettiin elinkelvottomia yhteisöjä joihin juutalaiset koottiin. Tämän tilanteen perusteella Eichmann ehdotti unkarilaisille, että juutalaiset kuljetettaisiin Auschwitz-Birkenauhun ja muille leireille. Hän väitti kuitenkin, että alunperin pyynnön tästä asiasta olisi esittänyt joko Unkarin hallitus, tai sen jäsen. Esityksen asiasta teki valtiosihteeri Von Paky, ja evakuoinnin suoritti Unkarin poliisi.
Eichmann asetti minulle yhteysupseeriksi everstiluutnantti Ferencyn, jonka hoidettavaksi Unkarin sisäministeriö oli uskonut tämän tehtävän. Juutalaisten evakuointi Unkarista alkoi toukokuussa 1944, ja se suoritettiin myös raja-linjoja pitkin, aloittaen ensin Ruteniasta, sitten Transilvaniasta, ja siitä edelleen pohjois-, etelä- ja länsi-Unkarista. Budapestin piti olla juutalaisista puhdas kesäkuun loppuun mennessä, mutta sen evakuointia ei kuitenkaan koskaan suoritettu, koska valtionhoitaja Horthy ei sallinut sitä. Tämä operaatio käsitti noin 450 000 juutalaisen siirron. Toinen operaatio oli sitten…
EV. LTN. BROOKHART: Ennenkuin menette siihen, olkaa hyvä ja kertokaa tuomioistuimelle, organisoitiinko Unkariin Einsatzgruppea toimimaan juutalaiskysymyksen parissa?
WISLICENY: Maaliskuun alussa 1944 turvallisuuspoliisin ja SD:n miehistä koostuva nk. Einsatzgruppe muodostettiin Mauthausenissa Linzin lähellä. Eichmann itse johti nk. Sondereinsatzkommandoa, jonka hän muodosti oman osastonsa miehistä. Myös tämä erikoistoimintayksikkö muodostettiin Mauthausenissa. Kaikki muut henkilöstöön liittyvät kysymykset tulivat Einsatzgruppen komentajan, silloisen SS-Standartenführer Dr. Geschken tehtäväksi. Tässä tehtävässä Eichmann oli käytännöllisesti katsoen suoraan ainoastaan turvallisuuspoliisin ja SD:n päällikön alainen.
EV. LTN. BROOKHART: Mikä oli Sondereinsatzkommando Eichmannin Unkariin siirtymisen tarkoitus?
WISLICENY: Eichmannin toimet Unkarissa käsittivät kaikki juutalaisongelmaan liittyvät asiat.
EV. LTN. BROOKHART: Kenen suorassa alaisuudessa Sondereinsatzkommando Eichmann organisoitiin?
WISLICENY: Olen jo sanonut, että kaikissa henkilöstöön ja kustannuksiin liittyvissä asioissa Eichmann oli Einsatzgruppen päällikön, SS-Standartenführer Dr. Geschken alainen. Käytännössä Geschke ei kuitenkaan pystynyt antamaan määräyksiä Eichmannille. Eichmann myöskin raportoi suoraan Berliiniin kaikista suorittamistaan erikoisoperaatioista.
EV. LTN. BROOKHART: Kenelle?
WISLICENY: Joko SS-Gruppenführer Müllerille, tai tärkeimmissä tapauksissa turvallisuuspoliisin ja SD:n päällikölle, eli siis SS-Obergruppenführer Dr. Kaltenbrunnerille.
EV. LTN. BROOKHART: Oliko kukaan Eichmannin edustaja yhteydessä Yhdistyneeseen Juutalaisasiain Komiteaan tämän Unkarin juutalaisten kokoamisjakson aikana?
WISLICENY: Yhdistynyt Juutalaisasiain Komitea yritti saada yhteyttä Eichmanniin ja estää Unkarin juutalaisten kohtalon. Minä itse sain aikaiseksi tuon kontaktin Eichmanniin, koska halusin tuoda esiin joitakin keinoja suojella Unkarissa olevia puolta miljoonaa juutalaista jo käynnissä olevilta toimilta. Yhdistynyt Juutalaisasiain Komitea teki Eichmannille tiettyjä tarjouksia, pyytäen vastapalvelukseksi että juutalaiset saisivat jäädä Unkariin. Nämä tarjoukset olivat pääosin rahallisia. Eichmann tunsi vastoin omaa tahtoaan itsensä velvolliseksi välittämään nämä tarjoukset Reichsführer-SS Himmlerille. Sen johdosta Himmler asetti SS-Standartenführer Becherin neuvottelemaan asiasta laajemmin. SS-Standartenführer Becher jatkoi sitten neuvotteluja Yhdistyneen Juutalaisasiain Komitean lähettilään Dr. Kastnerin kanssa. Eichmann yritti kuitenkin alusta alkaen romuttaa neuvotteluja. Ennen kuin neuvotteluissa saavutettiin mitään konkreettisia tuloksia, hän yritti saada meidät uskomaan tehtävän loppuun saattamiseen, eli toisin sanoen hän yritti kuljetuttaa Auschwitz-Birkenauhun niin monta juutalaista kuin mahdollista.
PUHEENJOHTAJA: Onko meidän pakko käydä läpi kaikki nämä konferenssit? Ettekö voisi viedä meitä asian loppupäätelmään?
EV. LTN. BROOKHART: Todistaja on taipuvainen pitkähköihin vastauksiin. Se tuli ilmi jo hänen esikuulusteluissaan. Minä yritän…
PUHEENJOHTAJA: Te kuulustelette häntä.
EV. LTN. BROOKHART: Kyllä, Sir. Oliko Dr. Kastnerin ja Eichmannin tapaamisessa kyse rahasta?
WISLICENY: Kyllä.
EV. LTN. BROOKHART: Kuinka suuresta summasta?
WISLICENY: Ensimmäisessä keskustelussa Dr. Kastner antoi Eichmannille noin 3 miljoonaa pengoa. Mistä summista sitten puhuttiin myöhemmissä keskusteluissa, sitä en tiedä tarkalleen.
EV. LTN. BROOKHART: Kenelle Dr. Kastner antoi nämä rahat, ja mitä niille sitten tapahtui?
WISLICENY: Rahat annettiin Eichmannille, joka sitten antoi ne talousagentilleen. Lopuksi summa toimitettiin Unkarin SIPO- ja SD-komentajalle.
EV. LTN. BROOKHART: Nämä kuvailemanne tapahtumat, siis 450 000 juutalaisen siirto Unkarista, lähetettiinkö Berliiniin mitään virallista tiedonantoa näistä toimista?
WISLICENY: Kyllä. Joka kerta kun kuljetus lähti, informoitiin Berliiniä sähkeellä. Eichmann lähetti myös säännöllisin väliajoin yksityiskohtaisia raportteja RSHA:n päällikölle.
EV. LTN. BROOKHART: Entäpä Budapestiin jääneet juutalaiset? Tehtiinkö heille mitään, ja jos tehtiin, niin mitä?
WISLICENY: Kun Szalasi oli ottanut vallan Unkarin hallituksessa…
PUHEENJOHTAJA: Everstiluutnantti Brookhart, emme ole vielä kuulleet, vai olemmeko, mitä noille Unkarin juutalaisille tapahtui? Jos olemme, se on mennyt minulta ohitse.
EV. LTN. BROOKHART: Kysyn sitä nyt, Sir.
[Kääntyen todistajaan päin.] Mitä näille 450 000 juutalaiselle, joista olemme puhuneet, sitten tapahtui?
WISLICENY: Heidät kaikki kuljetetettiin ilman poikkeusta Auschwitz-Birkenauhun, ja myöskin kaikki ilman poikkeusta alistettiin “lopullisen ratkaisun” alaisiksi.
EV. LTN. BROOKHART: Tarkoitatteko että heidät surmattiin?
WISLICENY: Kyllä. Poikkeuksena 25 – 30 prosenttia joita käytettiin orjatyövoimana. Viittaan tässä aiemmin mainitsemaani Hössin ja Eichmannin väliseen keskusteluun Budapestissä.
EV. LTN. BROOKHART: Palataanpa nyt Budapestiin jääneisiin juutalaisiin. Mitä heille tapahtui?
WISLICENY: Loka- ja marraskuussa 1944 noin 30 000 näistä juutalaisista, ehkä muutama tuhat yli, siirrettiin Budapestistä ja lähetettiin Saksaan. Heitä oli tarkoitus käyttää nk. kaakkoisen muurin, joka oli linnoitus Wienin lähellä, rakennustöissä. He olivat enimmäkseen naisia, ja heidän täytyi kävellä melkein 200 kilometriä Budapestistä Saksan rajalle. Heidät koottiin marssimuodostelmiin ja marssitettiin määränpäähänsä erityisesti heitä varten osoitettua reittiä pitkin. Heidän yösijansa ja ravitsemuksensa olivat todella huonolla tolalla tämän marssin aikana, ja monet heistä sairastuivatkin ja menettivät voimansa.
Eichmann oli määrännyt minut ottamaan nämä ryhmät haltuuni Saksan rajalla, ja ohjaamaan heidät edelleen ala-Danuben Gauleiterille käytettäväksi orjatyövoimana. Monissa tapauksissa kieltäydyin ottamasta haltuuni näitä nk. ”työläisiä”, koska he olivat täysin loppuun uupuneita ja tautien riuduttamia. Eichmann kuitenkin pakotti minut ottamaan heidät haltuuni, ja uhkasi tässä tapauksessa jopa ilmiantaa minut Himmlerille, jotta joutuisin keskitysleirille jos vielä aiheuttaisin hänelle poliittisia vaikeuksia. Tästä samasta syystä minut myöhemmin siirrettiin pois Eichmannin osastosta. Suurin osa näistä ihmisistä kuoli sittemmin nääntymykseen ja epidemioihin ala-Danuben työleireillä. Pieni prosenttimäärä, ehkäpä 12 000 henkeä, vietiin Wieniin ja ympäröiville alueille. Noin 3000 hengen ryhmä vietiin Bergen-Belsenin keskitysleirille, ja sieltä edelleen Sveitsiin. Sveitsiin viedyt olivat niitä juutalaisia, jotka Saksa vapautti Yhdistyneen Juutalaisasiain Komitean kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena.
EV. LTN. BROOKHART: Yhteenvetona näistä maista, joista teillä on henkilökohtaista tietoa, eli Kreikasta, Unkarista ja Slovakiasta, kuinka moni juutalainen joutui turvallisuuspoliisin ja SD:n toimien kohteeksi?
WISLICENY: Slovakiassa heitä oli noin 66 000, Kreikassa noin 64 000, ja Unkarissa yli puoli miljoonaa.
EV. LTN. BROOKHART: Entä Kroatiassa ja Bulgariassa, joista teillä on myös jotain tietämystä?
WISLICENY: Bulgariassa käsitykseni mukaan noin 8000. Kroatiasta tiedän vain 3000 juutalaisesta jotka tuotiin Auschwitz-Birkenauhun kesällä 1942.
EV. LTN. BROOKHART: Viitaten tähän kaavioon josta puhuimme aiemmin, pidettiinkö tässä kaaviossa esiintyvien Amt IVA:n juutalaisongelmaspesialistien kesken tapaamisia?
WISLICENY: Kyllä. Eichmannilla oli tapana kutsua kaikki eksperttinsä koolle Berliiniin jokavuotiseen suureen tapaamiseen, joka pidettiin yleensä marraskuussa. Näissä tapaamisissa kaikkien hänen alaisuudessaan ulkomailla työskentelevien miesten tuli raportoida hänelle toimistaan. Vuonna 1944 ei kuitenkaan tällaista tapaamista tietääkseni järjestetty, koska marraskuussa 1944 Eichmann oli yhä Unkarissa.
EV. LTN. BROOKHART: Kuinka moni näistä tietämistänne juutalaisista koki nk. ”lopullisen ratkaisun”, eli siis toisin sanoen surmattiin?
WISLICENY: Minun on erittäin vaikea määrittää tarkkaa lukemaa. Ainoa lähde mahdolliselle arviolle on Eichmannin ja Hössin välinen keskustelu Wienissä, jossa Höss sanoi, että vain hyvin harva noista Auschwitz-Birkenauhun lähetetyistä Kreikan juutalaisista oli kykenevä työntekoon. Slovakian ja Unkarin juutalaisista noin 20 – 30 prosenttia oli ollut työkykyisiä. Sen vuoksi minun on hyvin vaikea antaa mitään luotettavaa kokonaislukua.
EV. LTN. BROOKHART: Saitteko tapaamisistanne Eichmannin ja muiden juutalaisongelmaspesialistien kanssa mitään tietoa tai informaatiota “lopullisen ratkaisun” nimissä surmattujen juutalaisten uhrien kokonaismäärästä?
WISLICENY: Eichmann henkilökohtaisesti puhui aina vähintään noin 4 miljoonasta juutalaisesta. Joskus hän mainitsi lukumääräksi jopa 5 miljoonaa. Omana arvionani sanoisin, että “lopullisen ratkaisun” alaisiksi tuomittujen määrän on täytynyt olla vähintään 4 miljoonaa. Kuinka moni heistä sitten jäi henkiin? Sitä en pysty sanomaan.
EV. LTN. BROOKHART: Koska näitte Eichmannin viimeisen kerran?
WISLICENY: Tapasin Eichmannin viimeisen kerran helmikuun lopulla 1945 Berliinissä. Tuolloin hän sanoi että jos sota hävittäisiin, hän tekisi itsemurhan.
EV. LTN. BROOKHART: Sanoiko hän tuolloin mitään surmattujen juutalaisten lukumäärästä?
WISLICENY: Kyllä. Hän ilmaisi tämän erityisen kyynisellä tavalla. Hän sanoi että puhkeaisi nauruun haudassaan, koska tunne siitä, että hänellä oli 5 miljoonan ihmisen henki omallatunnollaan, tuottaisi hänelle tavatonta tyydytystä.
EV. LTN. BROOKHART: Todistaja on nyt muiden käytettävissä.
PUHEENJOHTAJA: Haluaako kukaan muu syyttäjistä kuulustella todistajaa?
MR. G.D. ROBERTS (Ison Britannian johtava lainopillinen neuvonantaja): Teidän armonne, minulla ei ole tarvetta esittää kysymyksiä.
PUHEENJOHTAJA: Haluaako Neuvostoliiton syyttäjä esittää kysymyksiä?
EV. POKROVSKY: Neuvostoliitto ei halua tässä vaiheessa esittää kysymyksiä.
PUHEENJOHTAJA: Entä Ranskan syyttäjä? [Ei vastausta.]
DR. SERVATIUS: Todistaja, mainitsitte juutalaisten pakko-otot orjatyöhön, ja nimesitte kaksi tapausta; ensin Slovakian juutalaiset, jotka tuotiin Auschwitz-Birkenauhun ja laitettiin orjatyöhön jos olivat siihen kykeneviä. Sitten myöhemmin puhuitte noista Unkarista tuoduista juutalaisista, jotka joutuivat työhön nk. ”kaakkoiselle muurille”. Tiedättekö oliko valtakunnan orjatyövoimasta vastanneella Fritz Sauckelilla mitään yhteyksiä näihin toimiin? Tapahtuivatko nämä toimet hänen käskyistään, tai oliko hänellä muuten mitään tekemistä näiden toimien kanssa?
WISLICENY: Mitä Slovakian juutalaisiin tulee, niin Sauckelilla ei ollut mitään tekemistä niiden toimien kanssa. Se asia oli puhtaasti keskitysleirien hallinnon, joka työllisti nämä juutalaiset omiin tarkoituksiinsa, sisäinen asia. Mitä taas tulee ”kaakkoismuuria” rakentaneisiin juutalaisiin, niin en voi vastata varmasti tähän kysymykseen. En tiedä missä laajuudessa tämä projekti oli Sauckelin hallinnassa. Tätä työtä varten Unkarista tuodut juutalaiset luovutettiin ala-Danuben Gauleitungin hallintaan.
DR. SERVATIUS: Minulla ei ole enempää kysymyksiä todistajalle.
PUHEENJOHTAJA: Vielä muita?
HERR BABEL: Todistaja, mainitsitte turvallisuuspoliisin ja SD:n suorittamista toimista, ja puhuitte näistä organisaatioista useaan otteeseen todistuksessanne. Onko kyseessä vain muodollinen nimitys, vai voimmeko päätellä lausunnoistanne, että turvallisuuspalvelu (SD) oli jotenkin osallisena näihin toimiin?
WISLICENY: Toimet joista mainitsin, suoritti osasto Amt IV, eli GESTAPO. Jos mainitsin SIPO:n ja SD:n päällikön, tein sen siksi että tarkoitin sillä koko RSHA:n päällikköä, siis myös Eichmannin ja Müllerin esimiestä. En tarkoittanut mainita SD:tä sellaisenaan.
HERR BABEL: Osallistuiko SD sitten millään lailla mainitsemiinne juutalaisvastaisiin toimiin? Jos osallistui, niin missä laajuudessa, ja millä tavoin?
WISLICENY: SD organisaationa ei osallistunut koko asiaan. Jotkut johtajista, minä mukaan lukien, jotka työskentelimme Eichmannille, tulimme SD:stä, mutta meidät oli nimetty Amt IV:hen, eli GESTAPO:on.
HERR BABEL: Pysyivätkö entiset SS:n ja SD:n jäsenet, jotka myöhemmin siirtyivät toimimaan GESTAPO:ssa, alkuperäisten organisaatioidensa jäseninä, vai tuliko heistä GESTAPO:n jäseniä?
WISLICENY: Ei, he pysyivät edelleen SD:n jäseninä.
HERR BABEL: Ja toimivatko he kuten SD:n jäsenet, vai toteuttivatko he GESTAPO:n määräyksiä?
WISLICENY: Me kuuluimme GESTAPO:on komennuksemme kestoajan. SD:ssä olimme tuona aikana ainoastaan palkkalistoilla, ja SD huolehti meistä omana henkilökuntanaan. Määräykset meille tulivat yksinomaan Amt IV:ltä, eli GESTAPO:lta.
HERR BABEL: Tässä yhteydessä haluaisin kysyä vielä yhden kysymyksen. Pystyikö ulkopuolinen koskaan saamaan selkoa tästä toimistojen, osastojen, jaostojen ja alajaostojen labyrintistä?
WISLICENY: Ei. Se oli käytännössä mahdotonta.
PUHEENJOHTAJA: Onko muita syytettyjen asianajajia, jotka haluavat ristikuulustella tätä todistajaa? Eversti Amen, haluatteko te? Tai everstiluutnantti Brookhart, haluatteko kuulustella uudelleen todistajaa?
EV. AMEN: Ei enempää kysymyksiä, teidän armonne.
PUHEENJOHTAJA: Hyvä on, se sopii.
[Todistaja poistui aitiosta.]
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei mahtunut tuonne vastaavan vielä tällä sivulla olevan edellisen keskustelun alle? Ihme palstanvierittäjiä prkl.