Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Veljelleni

    Suruna pujahtaen
    ohi
    Sairaalan käytävien
    Yrittäen
    Hengittää
    Halulla
    uskoon huomisen
    Kyynelehtien
    nurkissa
    silmien
    Juoksien kohti sinua
    Jääthän
    Vielä luoksemme?

    Piti jotain kirjoittaa ja päästää ulos.
    Suru on ahdistavaa, yksinkertaisesti surullista.
    Ja valitettavasti jokapäiväistä pelkoa siitä ,milloin joku päivä tulee liian pian ja on myöhäistä sanoa hei, suru siitä milloin se ilta jäi viimeiseksi.
    Mutta niin vain on elettävä, niin ollaan eletty jo yli viisitoista vuotta.
    Mutta miksi?
    31401
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Ymmärrän tunteesi,minulla kuoli veli poika kolme vuotta sitten ja ikävä riivaa..On se välillä niin väärin..

    Äänestä

    Niin paljon sitä yrittää auttaa ja välillä kuin pakenee, mikään ei tunnu riittävän.Oma läheiseni on henkisesti niin kaukana ja minä tunnen ikävää.Tuntuu pahalta huomata ettei toinen tule vaan jää sairauteen tai pysähtyy sinne hetkeksi.
    Joka päivä saan pyytää
    tule takaisin
    ole kanssamme
    tämä kesä tai edes víikko
    antaisin siitä paljon
    niin paljon.

    Auttoikohan tämä sinua?Minua auttoi huomata,että jollain on samankaltainen suru kuin minulla.
    Voimia sinulle!

    Äänestä

    Surutyöstä on sanottu, että suru tekee ihmisessä työtä. Seurakunnilla on usein surutyöryhmiä, joissa on useita surun valtaamia ihmisiä, isäni sai helpotusta tällaisesta. Ei kai se suru koskaan katoa, joku pieni asia tai tavara saa hetkessä kyyneliin. Äitini poismenon jälkeen olen tullut herkemmäksi, en koe sitä pahana ollenkaan.
    Otan osaa suruusi!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Huomisen usko kirjoitti:

    Suruna pujahtaen
    ohi
    Sairaalan käytävien
    Yrittäen
    Hengittää
    Halulla
    uskoon huomisen
    Kyynelehtien
    nurkissa
    silmien
    Juoksien kohti sinua
    Jääthän
    Vielä luoksemme?

    Piti jotain kirjoittaa ja päästää ulos.
    Suru on ahdistavaa, yksinkertaisesti surullista.
    Ja valitettavasti jokapäiväistä pelkoa siitä ,milloin joku päivä tulee liian pian ja on myöhäistä sanoa hei, suru siitä milloin se ilta jäi viimeiseksi.
    Mutta niin vain on elettävä, niin ollaan eletty jo yli viisitoista vuotta.
    Mutta miksi?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu