os meidän uskovien sanat ovat lahjoja, lahjoja, joissa annamme itsemme, jaamme Toisen kanssa ajatuksemme, tunteemme, kaipuumme, kuinka voisimme antaa itsemme, jos toinen ei ota lahjaamme evoimesti vastaan?
Onnistunut väite tai keskustelu edellyttää kahta osallistujaa niin kuin onnistunut rakastelukin.
Toista ei saa pakottamalla mukaan, haluamaan samaa, niin kuin ei rakastellessaankaan.
Vaikka me uskovat esittäisimme täällä kaikkein taidokkaimman ihmisen koskaan keksimän väitteen/tosiasian, (te)uskovaiset eivät silti kuule meitä.
"Hän ei ota sitä kuuleviin korviinsakaan" on todellakin lause, joka paljastaa täällä useimmiten väittelyiden lähtökohtatilanteen. Kun uskovaiset ovat sulkeneet korvansa meiltä uskovilta, he eivät kuule meitä. Heidän kuuntelumekanisminsa ovat tosiaankin poissa yhtä varmasti kuin jos heillä olisi tulpat korvissaan. Yhtä hyvin voisimme esittää väiteemme kiville tai vaikka aidanseipäille.
Jos joku uskovainen täällä vihaa uskovia, mikään ei luultavasti saa häntä muuttamaan käsityksiään. Voit suorastaan hukuttaa tällaisen ennakkoluuloisen henkilön järkevien perusteluiden, huudon, itkun tai rukousten virtaan, mutta oikeudenmukaisuuden,lähimmäisenrakkauden,ystävyyden ja rehtiyden vetoomukset ovat yhtä tyhjän kanssa.
Moni uskovainen väittelee täällä vain omaa ääntä kuunnellakseen ja kuvittelee, että väittelyn/keskustelun tarkoitus on aina hakata "vastustaja" maan rakoon ja vaiennettava, voitettava tämä; "Sinä hävisit! Minä olin oikeassa! Olet kurja saastainen lurjus eikä sinulla ole oikeutta edes hengittää samaa ilmaa kanssani" --- ja pakotettava lopulta toinen heiluttamaan antautumista merkitsevää valkoista lippua.
Muutama uskovainen kopa puolestaan,täysin siemauksin nauttien, ennakkoluuloistaan haltioituneena haukkuu täällä uskovia hulluiksi ja idiooteiksi ja väittelee täällä siksi hyvin usein kuin paniikin ja paranoian vallassa.
Tuntuu joskus todellakin siltä, että jokainen, ystävällinenkin tällaiselle henkilölle uskovien puolelta suunnattu sana, kuulostaa aina hänen korvissaan arvostelulta tai jopa tuomiolta.
Toisten luovan lahjakkuuden hedelmiä on kyllä meidän uskovien toimesta ollut täällä aina riiyyämiin tarjolla poimittavaksi, ja voitaisiin todellakin sanoa, että "toisilta napatut sitaatit ja sutkautukset ovat sokeri puuromme pinnalla", mutta tätähän meidän uskovainenmme eivät kuitenkaan ikävä kyllä koskaan ymmärrä. Täällä todellakin voisi huudahtaa Nietzschen tapaan:"Olen lähtenyt oppineiden talost ja lyönyt oven perässäni kiinni. Liian pitkään istuin heidän seurassaan."
Onnistunut väite tai keskustelu edellyttää kahta osallistujaa niin kuin onnistunut rakastelukin.
Toista ei saa pakottamalla mukaan, haluamaan samaa, niin kuin ei rakastellessaankaan.
Vaikka me uskovat esittäisimme täällä kaikkein taidokkaimman ihmisen koskaan keksimän väitteen/tosiasian, (te)uskovaiset eivät silti kuule meitä.
"Hän ei ota sitä kuuleviin korviinsakaan" on todellakin lause, joka paljastaa täällä useimmiten väittelyiden lähtökohtatilanteen. Kun uskovaiset ovat sulkeneet korvansa meiltä uskovilta, he eivät kuule meitä. Heidän kuuntelumekanisminsa ovat tosiaankin poissa yhtä varmasti kuin jos heillä olisi tulpat korvissaan. Yhtä hyvin voisimme esittää väiteemme kiville tai vaikka aidanseipäille.
Jos joku uskovainen täällä vihaa uskovia, mikään ei luultavasti saa häntä muuttamaan käsityksiään. Voit suorastaan hukuttaa tällaisen ennakkoluuloisen henkilön järkevien perusteluiden, huudon, itkun tai rukousten virtaan, mutta oikeudenmukaisuuden,lähimmäisenrakkauden,ystävyyden ja rehtiyden vetoomukset ovat yhtä tyhjän kanssa.
Moni uskovainen väittelee täällä vain omaa ääntä kuunnellakseen ja kuvittelee, että väittelyn/keskustelun tarkoitus on aina hakata "vastustaja" maan rakoon ja vaiennettava, voitettava tämä; "Sinä hävisit! Minä olin oikeassa! Olet kurja saastainen lurjus eikä sinulla ole oikeutta edes hengittää samaa ilmaa kanssani" --- ja pakotettava lopulta toinen heiluttamaan antautumista merkitsevää valkoista lippua.
Muutama uskovainen kopa puolestaan,täysin siemauksin nauttien, ennakkoluuloistaan haltioituneena haukkuu täällä uskovia hulluiksi ja idiooteiksi ja väittelee täällä siksi hyvin usein kuin paniikin ja paranoian vallassa.
Tuntuu joskus todellakin siltä, että jokainen, ystävällinenkin tällaiselle henkilölle uskovien puolelta suunnattu sana, kuulostaa aina hänen korvissaan arvostelulta tai jopa tuomiolta.
Toisten luovan lahjakkuuden hedelmiä on kyllä meidän uskovien toimesta ollut täällä aina riiyyämiin tarjolla poimittavaksi, ja voitaisiin todellakin sanoa, että "toisilta napatut sitaatit ja sutkautukset ovat sokeri puuromme pinnalla", mutta tätähän meidän uskovainenmme eivät kuitenkaan ikävä kyllä koskaan ymmärrä. Täällä todellakin voisi huudahtaa Nietzschen tapaan:"Olen lähtenyt oppineiden talost ja lyönyt oven perässäni kiinni. Liian pitkään istuin heidän seurassaan."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tässäpä myös muille forumeille postitettu roskaviesti tänne, koska sain tarpeeksi palstaroskareista