Tappamisen pelko

Minulla riittää pelkoja vaikka muille jaettavaksi. Välillä tietyt pelot ovat voimakkaita ja joskus niitä ei ilmene yhtään. Esim. sairauden pelko, josta olen kärsinyt jo aivan lapsuudesta. Nyt olen 20v nuori nainen ja sairauden pelota ovat nyt vasta alkaneet pikkuhiljaa hellittämään. Sosiaalista pelkoa on vaihtelevin astein sekä bakteerikammoa. Neuroosia siis riittää, en tiedosta näille mitään syytä. Ne ovat vain aina olleet.

Pahin peloista on ollu tappamisen pelko, jota minulla ei ole onneks ollut muutamaan vuoteen. Eli pelkäsin jatkuvasti, että tapan jonkun minulle tärkeän ihmisen. Ajattelin, että jos en pysty hallitsemaan itseäni, tapan vaan jonkun esim. puukottamalla. Pelkäsin myös, että tapan koiramme. Ajattelin, että tiputan tiilen sen päähän. Nuo ajatukset olivat erittäin ahdistavia. Muistan itkeneeni koko tuon kauden, jolloin noita ajatuksia tuli. Olin muutenkin hyvin masentunut ja paniikkihäiriö oli pahimmassa vaiheessa. Tuolloin en pystyny katsomaan mitään väkivaltaa sisältävää ohjelmaa. Pelkäsin, että otan siitä mallia ja toteutan kamalan teon.

Inhoan väkivaltaa, en ihannoi mitään väkivaltaan liittyvää ja yleensä olen hyvin kiinnostunut ihmisten hyvinvoinnista. En voisi koskaan satuttaan ketään, enkä haluaisi ketään satuttaa henkisestikään. En ole koskaan ketään kiusannut enkä harjoittanut minkäänlaista väkivaltaa.
Voisivatko nuo minun onneksi jo historiaan jääneet ahdistavat ajatukset liittyä jotenkin tuohon, että olen täysin päinvastainen ihminen noiden ajatusten kanssa?

Onko teillä muilla ollut tuollaisia ajatuksia? Millaisia ihmisiä olette, ihannoitteko väkivaltaa vaiko juuri toisinpäin?

Nykyään ongelmana ei ole tuo, että pelkäisin itse tappavani jonkun, tämänkään kirjottaiminen ei pahemmin ahdista, koska tiedän etten sellaista voisi tehdä. Sitä paitsi ajatuksista on melko pitkä matka totettamiseen. Tuo ainakin auttoi silloin joskus. :) Nyt pelkonani on se, että joku tappaa minut. Esim. kaupassa ajattelen joka kolmannesta ihmisestä, että hän on paha. En voi kävellä myöhään yksin ulkona, sillä olen 100% varma, että joku hullu tulee ja sieppaa minut. Pitää jossain kellarissa, raiskaa ja tappaa. Elämäni on hyvin rajoittunut tämän pelon takia. Pelkään jopa omia siskojani ja kavereitani. En voi juoda esim. vettä lasista, minkä kaverini tai siskoni on täyttänyt minun näkemättäni. En luota kehenkään. Pelkään jopa, että kissani tulee yöllä ja raapaisee minulta kaulavaltimon auki. Minun on vaikea aloittaa uusia ihmissuhteita, enhän voi tietää, jos tämä uusi tuttavuus paljastuu psykopaatiksi. En halua tuntea paljon ihmisiä. Näen kaikki kamalat tapahtumat silmissäni selvinä kuvina. Se on hyvin ahdistavaa. Näistä peloista en ole koskaan kenellekkään kertonut. Ainakin läheiselle paljastaminen voisi olla loukkaavaa, epäilenhän heidän yrittävän tappaa minut, jos tilaisuus koittaa. Asiaa ei paranna yhtään se, että perustelen nämä ajatuksieni tapahtumat potentiaalisesti tapahtuviksi. -Asia ei ole minun kontrolloitavissani, mutta voin kontrolloida sitä, että tapanko jonkun.

Raapustukseni kuulostaa varmaan joltain persoonallisuushäiriöltä tai joltain skitsofrenialta. En koe olevani sosiaalisesti mitenkään lahjaton ja ongelmani ei varmaankaan näy ulospäin. Kaikki on vain omaa päänsisäistä prosessiani. Ehkä joskus pystyn katkaisemaan tämän prosessin, kun saan kiinni jostain järkevästä ajatuksenpätkästä, jonka avulla voin perustella itselleni ajatukseni turhiksi. - Mitä tahansa voi tapahtua, se on vain elämää.

Pelkään myös muiden puolesta, mutta se ei ole yhtä hallitsevaa kuin tuo, että pelkään itse joutuvani uhriksi.

Loppujen lopuksi tuo muiden tappamisen pelko oli ahdistavampaa, mutta kyllä tästäkin eroon haluaisin. Mieluiten ilman pillereitä. Tai edes lääkäriä. Minulla on kyllä taipumus päästä itse eroon päänsisäisistä ongelmistani. Paniikkikohtausta ei ole tullut ainakaan vuoteen, koska pystyn katkaisemaan ajatuskehän. Anoreksiasta parannuin yksin, jotenkin tajusin kaiken johtuvan jatkuvasta kontrolloinnin tarpeesta ja sekaisesta elämästä. Mutta ehkä minunkin on joskus mentävä hoitoon, menenkin jos alan irtaantua realiteeteista.

Olisi mielenkiintoista lukea, jos jollain on yhteneviä ajatuksia kanssani.