Kaikki yhteiskunnat perustuvat, toisen hyväksi käyttämiseen sekä taloudellisesti, ja henkisesti
Arvot jotka ihminen on luonut perustuvat tämän tosia asian hyväksymiseen ja peittämiseen, siten että luodaan lakeja normeja, mikä mikä on sallittua riistoa ja mikä ei
Uskonnot ja aatteet, hyvän ideoineen ovat oiva esimerkki, miten miten tuota tosiasiaa petellään, että ihmiset eivät tulisi siitä tietoiseksi
Uskonnot ja aatteet perustuvat yhteiselle hyvälle,mutta kulissien takana elävä käytäntö on aivan muuta.
Esim. jos ihmisellä on on rauhan aate, niin hän on edelleenkin väkivaltainen, ja pyrkii rauhan turvaamiseen vaikka väkivalloin,mutta jos se ei ole aate, vaan elävää todellisuutta, niin että hän elää rauhassa itsensä ja muiden
kanssa, niin väkivaltaisuus päättyy
Arvot jotka ihminen on luonut perustuvat tämän tosia asian hyväksymiseen ja peittämiseen, siten että luodaan lakeja normeja, mikä mikä on sallittua riistoa ja mikä ei
Uskonnot ja aatteet, hyvän ideoineen ovat oiva esimerkki, miten miten tuota tosiasiaa petellään, että ihmiset eivät tulisi siitä tietoiseksi
Uskonnot ja aatteet perustuvat yhteiselle hyvälle,mutta kulissien takana elävä käytäntö on aivan muuta.
Esim. jos ihmisellä on on rauhan aate, niin hän on edelleenkin väkivaltainen, ja pyrkii rauhan turvaamiseen vaikka väkivalloin,mutta jos se ei ole aate, vaan elävää todellisuutta, niin että hän elää rauhassa itsensä ja muiden
kanssa, niin väkivaltaisuus päättyy
Vastaukset 15
Vanhimmat
Yhdessä olemme vahvempia. Mutta kun yhteisöön pesiytyy pohjasakkaa, jonka ahneus vie käytännössä yhteisöidean väärille raiteille, eli hyödyn tavoitteluun, kärsii siitä yhteisöjen lisäksi koko pallo.
”Esim. jos ihmisellä on on rauhan aate, niin hän on edelleenkin väkivaltainen, ja pyrkii rauhan turvaamiseen vaikka väkivalloin,mutta jos se ei ole aate, vaan elävää todellisuutta, niin että hän elää rauhassa itsensä ja muiden
kanssa, niin väkivaltaisuus päättyy”
Ihminen on murhaaja, koska hän on ihminen.
On siis turha kuvitella, että jotkut ihmiset eivät olisi murhaajia.
Ne, jotka väittävät, etteivät ole murhaajia, ovat valehtelijoita.
"Ihminen on murhaaja, koska hän on ihminen."
arjuuna vain osoitti kuinka paradoksaalista on yrittää luoda rauhaa väkivallalla. Miten se että ihminen on murhaaja asiaan liittyy? Lisäksi koko väite siitä että ihminen on murhaaja on monella tavalla absurdi. Tappaako ihminen vähintään epäsuorasti eläimiä? Kyllä, Tappavatko ihmiset toisiaan vähintäänkin epäsuorasti? Kyllä.
Ihminen ei voi elää ilman että se olisi jonkun muun elävän olennon elämästä pois. Pelkkä ihmisen olemassaolo ja vuorovaikuttaminen ihmisten kanssa aiheuttaa satojen, jopa tuhansien ihmisten kuoleman tapahtumisen ennenaikaisesti. Eli käytännössä tapamme päivittäin satoja ihmisiä, mukaan lukien itsemme koska jokainen valintamme muuttaa sitä päivää jona kuolemme.
Teknisesti siis monella tasolla tappaminen on elämän perusedellytys ja sen perusominaisuus. Mehän joudumme joka tapauksessa tappamaan jotain elävää vähintäänkin epäsuorasti että voimme jatkaa elämistämme. Ja tietysti koska kyseessä on niin pakollinen asia, ihmiset eivät olet murhaajia. Kyseessä on pelkkä tappaminen aina kyse on ravinnosta tai tappamisesta jota muuten ei pysty välttämään. Murhaaminen onkin sitten tappamista huvikseen, tarpeetonta tappamista jolta pystyttäisiin välttymään.
”Miten se että ihminen on murhaaja asiaan liittyy?”
Ihmisen luonnossa tai lihassa ei asu mitään hyvää.
Minun lihassani ei asu mitään hyvää, sinun lihassasi ei asu mitään hyvää. Minä olen lihassa murhaaja, sinä olet lihassa murhaaja. Tasa-arvo siis toteutuu ainakin pahassa.
Ihmisen pitäisi ymmärtää, että on kelvoton.
Niin kauan kun ihminen luulee, että hänessä on jotain hyvää, hän on läpeensä paha. Vasta sen jälkeen, kun ihmisestä tulee syntinen, hänestä tulee hyvä. Paremmin sanottuna, hyvyys eli Jumala itse asettuu asumaan ihmisen sisälle ja näyttää synnin.
Luonnollisesta ihmisestä tulee yliluonnollinen ihminen. Se mikä on vanhaa eli luonnollista, katoaa. Uusi tulee sijaan.
Syntyy uusiluomus, jota maailma ryhtyy välittömästi vihamaan.
Luonnollinen ja yliluonnollinen ovat toisiansa vastaan. Kahta Herraa et voi palvella, vaan olet toista rakastava ja toista vihaava.
"Ihmisen pitäisi ymmärtää, että on kelvoton."
Jumala ei ajattele että ihminen olisi kelvoton, muuten Hän olisi pyyhkinyt meidät olemassaolosta jo kauan sitten. Se ei ole vain oikea tapa ajatella. Edes Saatana ei ole kelvoton Jumalalle. Ihmisellä on valtava kyky tehdä hyvää ilmankin Jumalaa joten on absurdia väittää että ihminen olisi kelvoton.
"Luonnollisesta ihmisestä tulee yliluonnollinen ihminen."
Mitäs yliluonnollista uskovassa ihmisessä on? Jos kerta niin yliluonnollinen olet niin voit varmasti yliluonnollisuutesi näyttää ja laittaa vaikka videon siitä youtubeen. Ihminen joka ei kykene tekemään mitään yliluonnollista ei ole yliluonnollinen.
"Luonnollinen ja yliluonnollinen ovat toisiansa vastaan. Kahta Herraa et voi palvella, vaan olet toista rakastava ja toista vihaava."
Milläs tämän perustelet? Miksi luonnollinen ja yliluonnollinen olisivat toisiaan vastaan? Jos yliluonnollinen on olemassa niin siitä tulee loogisesti osa luonnollisuutta. Ainoa tapa millä luonnollinen voi olla yliluonnollista vastaan on se ettei yliluonnollista ole olemassa.
Kahta herraa voi hyvinkin palvella, jos he tekevät siitä ongelman niin vika on heissä koska eivät osaa olla sovussa keskenään. Jos Jumala ja Saatana ovat olemassa, ei minulla mitään kumpaakaan vastaan ole, en vihaa kumpaakaan. Toki molemmat heistä voivat vihata minua tämän kannan takia mutta minä en heitä sen takia tuomitse.
Koska olen vain rakkautta, ihan samaa kuin Jumalakin.
Kaiken huippu on (vaikkei tosiaankaan luulisi) että sinäkin olet vain rakkautta Jumalasta. Kaikki olemme.
Perusongelma on ristiriita yksilön ja yhteisen edun välillä. Ne eivät koskaan osu samaan vaan ihmisten luoma järjestys ja sen sisäiset arvot ovat aina kompromissi. Esimerkki pohjimmiltaan kristinusko pyrkii harmoniaan. Valitettavasti se pyrkii siihen rajoittamalla ihmisten toimintaa joka vain näennäisesti estäisi konflikteja täydellisesti toteutuessaan. Mutta todellisuudessa se vain aiheuttaa enemmän ongelmia kuin ratkaisee niitä. Eikä asiaa auta se että kristinusko nostaa ihmisen luonnon yläpuolelle, sen hallitsijaksi. Asia on toki psykologisesti eduksi ihmiselle koska se saa meidät tuntemaan olomme erityisiksi mutta kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan vale.
Emme hallitse luontoa vaan luonto hallitsee meitä. Ja yritykset hallita jotain sellaista jota emme voi hallita johtavat aina kaaokseen. Yrittämällä luoda järjestyksestä, onnistumme vain luomaan epäjärjestystä. Ja monet uskonnot pyrkivät nimenomaan järjestyksen luomiseen. Ihmisiä jopa pelotellaan sillä että jos emme hyväksy heidän järjestystään, ajaudumme kaaokseen ja kuolemme kaikki. Tosin uskonnot ovat juuri se suurin asia mikä epäjärjestystä ovat tässä maailmassa saaneet aikaan.
Todellinen harmonia lähtee aina ihmisestä itsestään, ei ihmisen ulkopuolisista asioista kuten aatteista, arvoista ja yhteiskunnan asettamisesta lakipykälistä. "Tehkää niinkuin tahdotte teillekin tehtävän" on aika osuva neuvo. Se minkä teet muille, annat myös muille luvan tehdä itsellesi. Eihän kukaan tahdo itselleen mitään pahaa tehtävän joten miksi tämä itsekään mitään sellaista muille tekisi.
Jokaisella aatteella tulee olemaan aina vasta-aate. Minä en henkilökohtaisesti usko aatteisiin. Näen että maailma on sen verran abstrakti paikka että sen voi nähdä monella tavalla ja kaikissa tavoissa on jotain oikeaa, mutta myös paljon väärää. Se on hyvin haitallista nähdä muut uhkana ja vihollisina jos eivät kuulu samaan yhteisöön kuin itse kuulut. Kaikki me ihmiset olemme saman suuren yhteisön jäseniä joten pohjimmiltaan kaikki muut ihmiset ovat aina ystäviä, eivät vihollisia.
Joka päivähän näitä toteutetaan, näitä arvoja, joku yrittää kovasti tehdä parhaansa, sitten haetaan suurennuslasilla vikoja, kyllä kai tuokin teeskentelee hyvää.
Passiivinen vastarinta, ettei kukaan käy kimppuun, sitten syytetään ärsyttämisestä.
Nalkutuskin on väkivaltaa, ja aina jonkun työrauhasta pois.
Kyllä uskontoakin käytetään keinona, kun vedetään yhtä köyttä jotain raukkaa kohtaan, ei kai kukaan nähnyt.
"Esim. jos ihmisellä on on rauhan aate, niin hän on edelleenkin väkivaltainen, ja pyrkii rauhan turvaamiseen vaikka väkivalloin,mutta jos se ei ole aate, vaan elävää todellisuutta, niin että hän elää rauhassa itsensä ja muiden kanssa, niin väkivaltaisuus päättyy "
Tästä värssystä muuttuu tärkein pointti; rauha Jumalan kanssa, siinä on sellainen potentiaali voima, joka rakkauden kautta synnyttää tekoihin, jossa on ulottuvuutta tämän ajan jälkeen iäisyydessä, mutta jos se ei ole rakkaudessa syntyneitä, ne palavat poroksi, sillä kerran on kuoleminen ja sitten tulee tuomio.
Joka elää rauhassa itsensä ja toisten kanssa, on rakastava,ja elää jo täällä maanpäällä siinä tilassa johon uskovat sanovat pääsevänsä kuoleman jälkeen, eikä hänen tarvitse pelotella ketään jumalan rangaistuksella, koska me elämme jo täällä maanpäällä tuossa helvetissä
"Tästä värssystä muuttuu tärkein pointti; rauha Jumalan kanssa, siinä on sellainen potentiaali voima, joka rakkauden kautta synnyttää tekoihin, jossa on ulottuvuutta tämän ajan jälkeen iäisyydessä"
Miksi se suhde Jumalaan niin tärkeä? Hyvät teot ovat hyviä tekoja, tehtiin ne sitten koska Jumala niin käski tai vain siksi että ihminen vain koki sen omatuntonsa mukaiseksi. Sama teko on aina samanarvoinen riippumatta siitä onko Jumala mukana siinä yhtälössä. Ja voin sanoa että monella tavalla epäitsekkäät hyvät teot ovat moraalisesti arvokkaampia kuin Jumalan nimeen tehdyt hyvät teot, koska Jumalan nimeen asioiden tekeminen on aina oman edun tavoittelua Jumalan antaman palkkion toivossa. On helppo tehdä hyvää palkkion toivossa mutta vaatii todellista hyvyyttä tehdä hyvää siitä huolimatta vaikka kuinka paljon joutuisi kärsimään kuoleman jälkeen.
Ja minulla on ainakin täydellinen rauha Jumalan kanssa. Ei minulla ole mitään Häntä vastaan. Uskon että Hänen olemassaolonsa on hyvin epätodennäköistä mutta en ole mitenkään Häntä vastaan. En puutu Hänen asioihinsa eikä selvästi Hänkään ole puuttunut minun asioihini. Toki riippuen siitä millainen Jumala on oikeasti, Hän voi olla minua vastaan koska en ole uskova. Mutta se on Hänen ongelmansa ja vain Hän voi sille tehdä jotain. En tunne Jumalaa henkilökohtaisesti, joten en tuomitse Häntä. Toki toivoisin että kohteliaasti esittäytyisi minulle, mutta valitettavasti Häntä ei vain ole näkynyt.
"Ja voin sanoa että monella tavalla epäitsekkäät hyvät teot ovat moraalisesti arvokkaampia kuin Jumalan nimeen tehdyt hyvät teot, koska Jumalan nimeen asioiden tekeminen on aina oman edun tavoittelua Jumalan antaman palkkion toivossa."
Jeesuksen veressä on ainoastaan syntien anteeksisaamisen armo. Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Elämän tärkein asia on olla armahdettuna syntisenä, ja ainoastaan uskossa tehdyt rakkauden teot kestävät iankaikkisuuteen, mutta siinäkin on millä motiivilla ne on tehty.
Hyvät teot eivät pelasta.
Jumalan armo, vaan sen ymmärtäminen, minkä vuoksi paratiisin ovet sulkeutuivat häne takanaan.
Tämä tapahtuu vain psykologisen perimän ymmärtämisellä, ja kun se ymmärretään, niin tuo pertti aukeaa jälleen, eikä siihen tarvita mitään jumalia, koska niitä ei ole edes ollut vielä silloin
"Elämän tärkein asia on olla armahdettuna syntisenä"
Mutta miksi se on niin tärkeää? Jos uskova ja vaikka ateisti tekevät elämänsä aikana täysin samat hyvät ja pahat teot. Ainoa lopputuloksellinen ero on siinä että toinen menee taivaaseen ja toinen menee helvettiin. Ja se käytännössä on vain henkilökohtainen ongelma ihmiselle. Saa sinne helvettiin mennä jos ei sitä pelkää, joten se ei ole oikeastaan millään tasolla tärkeää muuta kuin korkeintaan henkilökohtaisesti ihmiselle itselleen.
On vain ihmisen mielikuvan luoma totuus, mutta oikea totuus on aivan muuta, se synnyttää ristiriitaa, kärsimystä ja tuskaa, ja se lienee uskonnon tietostamaton tarkoitus.
Olit uskovainen tai et osoite kuoleman jälkeen on sama, sillä mitä me olemme ennen kuolemaa, niin sitä me olemme kuoleman jälkeenkin
Eikä tämä ole uskon asia vaan se mikä on