Mun mielipide on se, että kaikki jotka hankkii lapsen alle parikymppisenä, pilaa elämänsä. Tai no, jos ei oo elämää ollu siihenkään asti ni ehkä se lapsi voi siinä tapauksessa pelastaa sut, mut ei sekään kyllä ole mikään peruste lapsen hankkimiselle! Mitä mahdollisuuksia te menetättekään jotka hankitte lapsen riesaks liian nuorena. Kaikki tietää, että NUORUUS on hyvin lyhyt aika, ja sitä ei voi elää kuin kerran. Ethän sä voi lähteä kavereiden kanssa ulos jos sulla on lapsi hoidettavanasi. Enpä usko, että kenenkään äiti jaksaa hoitaa tyttärensä mahd. vielä vahinkolasta joka ikinen päivä. Kaikilla ei edes ole äitiä.
Tiedän naurettavan tapauksen, jossa 16v. muija ilmotti vanhemmilleen tulleensa raskaaksi vasta kun "ei ollut enää mitään tehtävissä". Sit tän muijan äiti ei hyväksyny, eikä hyväksy vielä tänäkään päivänä, sitä lasta. Niillä on välit poikki, siis sillä muijalla ja sen äidillä. Että eipä paljon heru sääliä. Varottava esimerkki kaikille.
JA KAIKKI TE, jotka mietitte ja marisette täällä kaiken maailman keskustelupalstoilla ongelmistanne, että pitääkö vahinkolapsi vai tehdäkö abortti, hankkiako lapsi harkitusti 16-vuotiaana vai mitä, MENKÄÄ HAKEMAAN APUA ITSELLENNE!!! Paikallisilta neuvoloilta saa kyllä tukea ja keskusteluapua ihan kuka vaan. Suosittelisin menemään ja harkitsemaan elämäänne edes muutaman minuutin kauemmin.
Turha teidän on mulle kuitenkaan sanoa vastaan mitään, tää oli vaan MUN oma HENKILÖKOHTAINEN mielipiteeni!
AURINKOISTA KEVÄTTÄ VAAN KAIKILLE JA OLKAA ONNELLISIA SIITÄ, ETTÄ SAATTE ELÄÄ NUORUUTENNE RAUHASSA ILMAN PAINEITA :)
Mun mielipide teistä kaikista teiniäideistä!
141
13608
Vastaukset
- Tyttö89
Mäkin oon suurin piirtein samoilla linjoilla sun kanssas. Ensin sitä ajatellaan että oishan se ihanaa jos ois semmonen ihana vauveli ja sitte ku semmonen on ni ei sitä sit jaksa ite hoitaa ja kuunnella kun se itkee kaikki yöt. Mä ite rakastan yli kaiken lapsia ja tottakai haluun lapsia VANHEMPANA. Minusta niitä joilla nyt on lapsi ja on itse vielä niin nuori niin tottakai heitä täytyy tukea, se on mun mielestä ihan ehdotonta. Mutta jos omalle kohdalle mietin sitä en pystyisi 15 ikäisenä ottamaan itselleni sitä vastuuta joka vauvasta tulee. Mun menis kaikki tulevaisuuden suunnitelmat ihan uusix. Jatko-opinnot ja kaikki siirtyis. Mutta tietenkin täytyy muistaa että ihmiset hankkivat lapsia eri syistä olivat he sitten aikuisia tai nuoria. Eipä mulla muuta tosta asiasta sitten, mutta siltikin haluan tukea kaikkia teiniäitejä.
- Ex-teiniäiti
Mitäs jos kysäisisitte ihan semmoiselta tavalliselta teiniäidiltä (ei tämän palstan marisijoilta), että onko hän mielestään pilannut elämänsä. ;) Saattaisi maailma avartua. Toki on ymmärrettävää, että tuossa iässä ei välttämättä näe kuin sen yhden ainoan tavan elää elämäänsä ja lapsen saaminen voi vaikuttaa "uhrautumiselta" ja tylsältä.
Voin kuitenkin vakuuttaa, että suurin osa teiniäideistä on erittäin tyytyväisiä valintaansa. Ne teiniäidit vain harvemmin pyörivät tämänkaltaisilla foorumeilla.
P.S. Tuskinpa kukaan 17-19-vuotias teiniäiti kaipaa erityistä tukea ainakaan 14-15-vuotiaalta lapsettomalta. ;) - Kukka
Ex-teiniäiti kirjoitti:
Mitäs jos kysäisisitte ihan semmoiselta tavalliselta teiniäidiltä (ei tämän palstan marisijoilta), että onko hän mielestään pilannut elämänsä. ;) Saattaisi maailma avartua. Toki on ymmärrettävää, että tuossa iässä ei välttämättä näe kuin sen yhden ainoan tavan elää elämäänsä ja lapsen saaminen voi vaikuttaa "uhrautumiselta" ja tylsältä.
Voin kuitenkin vakuuttaa, että suurin osa teiniäideistä on erittäin tyytyväisiä valintaansa. Ne teiniäidit vain harvemmin pyörivät tämänkaltaisilla foorumeilla.
P.S. Tuskinpa kukaan 17-19-vuotias teiniäiti kaipaa erityistä tukea ainakaan 14-15-vuotiaalta lapsettomalta. ;)täysin oikeassa.
Minäkin (teiniäiti) tänne vaan välillä piipahdan katselemaan menoa=) - äiskä 78
Ex-teiniäiti kirjoitti:
Mitäs jos kysäisisitte ihan semmoiselta tavalliselta teiniäidiltä (ei tämän palstan marisijoilta), että onko hän mielestään pilannut elämänsä. ;) Saattaisi maailma avartua. Toki on ymmärrettävää, että tuossa iässä ei välttämättä näe kuin sen yhden ainoan tavan elää elämäänsä ja lapsen saaminen voi vaikuttaa "uhrautumiselta" ja tylsältä.
Voin kuitenkin vakuuttaa, että suurin osa teiniäideistä on erittäin tyytyväisiä valintaansa. Ne teiniäidit vain harvemmin pyörivät tämänkaltaisilla foorumeilla.
P.S. Tuskinpa kukaan 17-19-vuotias teiniäiti kaipaa erityistä tukea ainakaan 14-15-vuotiaalta lapsettomalta. ;)itse synnytin ekan lapseni kun olin 18-v,päivääkään en ole katunut!!!(ei ollut vahiko)Eikä lapsi jäänyt todellakaan ainokaiseksi,lisää on tullut!(ja huom.,isä on sama ja olemme naimisissa)Lapset on elämänrikkaus!!
- gfh
Ex-teiniäiti kirjoitti:
Mitäs jos kysäisisitte ihan semmoiselta tavalliselta teiniäidiltä (ei tämän palstan marisijoilta), että onko hän mielestään pilannut elämänsä. ;) Saattaisi maailma avartua. Toki on ymmärrettävää, että tuossa iässä ei välttämättä näe kuin sen yhden ainoan tavan elää elämäänsä ja lapsen saaminen voi vaikuttaa "uhrautumiselta" ja tylsältä.
Voin kuitenkin vakuuttaa, että suurin osa teiniäideistä on erittäin tyytyväisiä valintaansa. Ne teiniäidit vain harvemmin pyörivät tämänkaltaisilla foorumeilla.
P.S. Tuskinpa kukaan 17-19-vuotias teiniäiti kaipaa erityistä tukea ainakaan 14-15-vuotiaalta lapsettomalta. ;)Se on kyllä totta. Olen itse tyrmännyt moiseen asiaan että nuoremmat, lapsettomat tyttäret alkaa jakelemaan neuvoja miten olisi hyvä tehdä.. Joskus se alkaa naurattamaan ja toisinaan pistää tympii.
Ja totuus on se minkä sanoit itsekkin, että "Tuskinpa kukaan 17-19-vuotias teiniäiti kaipaa erityistä tukea ainakaan 14-15-vuotiaalta lapsettomalta." Itse olen onnellinen pian kaksi vuotiaan pojan äiti, enkä menettäisi päivääkään pois.. Ehkä juuri siksi minäkään jaksa aina näitä marinoita olla lukemassa. Sääliksi käy näitä ihmisiä jotka säälissä rypevät. Ottakaa ihteä niskasta kiinni NAISET! :D - chikachika
Ex-teiniäiti kirjoitti:
Mitäs jos kysäisisitte ihan semmoiselta tavalliselta teiniäidiltä (ei tämän palstan marisijoilta), että onko hän mielestään pilannut elämänsä. ;) Saattaisi maailma avartua. Toki on ymmärrettävää, että tuossa iässä ei välttämättä näe kuin sen yhden ainoan tavan elää elämäänsä ja lapsen saaminen voi vaikuttaa "uhrautumiselta" ja tylsältä.
Voin kuitenkin vakuuttaa, että suurin osa teiniäideistä on erittäin tyytyväisiä valintaansa. Ne teiniäidit vain harvemmin pyörivät tämänkaltaisilla foorumeilla.
P.S. Tuskinpa kukaan 17-19-vuotias teiniäiti kaipaa erityistä tukea ainakaan 14-15-vuotiaalta lapsettomalta. ;)Tässä "tavallinen" teiniäiti, ikää 21 ja lapsen sain 19-vuotiaana. ja voin kertoa ettei elämä ole pilalla:)
Pitää osata nauttia oikeista asioista. Mikä sen ihanampaa, kuin tulla kotiin töistä kun oma prinsessa juoksee riemusta kiljuen vastaan ja huutaa "ÄITIIIII"
Oma puoliso (lapsen isä) On hoitovapaalla, ja taloudellisesti tullaan ihan ok toimeen. Kyllä itse laitan rahat mieluummin lapseeni kuin rahoittaakseni baarien omistajien tilipussia, vaikka baarissa joskus käynkin.
Mutta on ihan järkyttävää että lähes kaikki nuoret äidit ja isät leimataan vastuuttomiksi vanhemmiksi.
Ja juu, jätän ainakin 14-15-vuotiaiden kommentit omaan arvoonsa, ei sen ikäsenä vielä ymmärrä aina kaikkea. Poikkeuksiakin löytyy.
HUOM. En ehdoin tahdoin kannusta teiniäitiyteen, koska jaksaminen on välillä kovilla arjen pyörittämisessä. Ensimmäinen vuosi lapsen kanssa on kaikissa parisuhteissa haastavaa, iästä riippumatta. lisäksi pitäisi muistaa että laskutkin täytyy maksaa, jonkun täytyy ylläpitää kotia, ruokaa tehdä jne. puhumattakaan jos oma piltti olisi koliikki!
Mutta iloisia hetkiä ja tsemppiä kaikille nuorille äideille ja isille!
- mato
Todellakin, se oli VAIN SUN mielipiteesi. Joku toinen voi olla eri mieltä, joten älä ala haukkuun.
Tiiäkkö, lapsen ja kavereitten kanssa voi lähtee ulos. Tarvitseehan lapsikin raitista ulkoilmaa... Ootkos koskaan nähny lastenvaunuja puskevaa äitiä? ;)- ex-ystävä
kaipaa kaikkein eniten ikäistensä seuraa. Ei lapsesta ole tarkoituskaan tulla korvike ystäville. Mutta niin usein käy, oman käytöksen ansuosta!
Itse en ainakaan jaksanut kuunnella sitä rutinaa aluksi paisuvasta ulkomuodotsa, sitten unettomista öistä ja kun lakkasin käymästä lopulta siitä, että kukaan ei ymmärrä teiniäitiä. Teki mieleni monta kertaa kysyä, miksi se teki sen muksun sitten!
Muille (siis vähemmän tutuille) ex-ystäväni kyllä näytteli onnellista. Muisti aina sanoa, kuinka upeeta on olla teiniäiti...
En käsittänyt tuollasta valehtelemistakaan. Miksi ptää leikkiä ja valehdella? Vai eikö teinit osaa muuta ku elää valheissaan?
Noihin valheisiin päättyi meidän ystävyytemme.
Viimeksi kun tuo teiniäiti soitti, sanoin sille suoraan, etten halua olla tekemisissä enää. Se ihmetteli kovasti ja kysyi syytä. Sanoin saman kun tuossa edellä kuvasin.
Vastaukseksi sain: älä nyt tuommosesta välitä! Mä valehtelen kaikille että tää on kivaa. Eihän mua muuten kukaan oikeena äitinä pidä...sekö siinä onkin tärkeetä mitä muut sanoo ja ajattelee? Onko se pelkkää teatteria, jotta saa olla "vanhempi" kuin mitä on? Että on jotain millä pätee? Että on jotain, mitä muut ei HALUU olla, vaikka teidän mielestämme, me tietenkin kadehdimme teitä aivan jokaista!
Voisin tuohon heittää kysymyksen, että mikä estää meitä kaikkia teinejä hankkiutumasta paksuksi?
Joten mä en voinut enää jatkaa ystävyyttä. Musta siihen ei kuulu valehteleminen eikä isottelu asialla, jossa mitään isoteltavaa ei oo. - Ex-teiniäiti
ex-ystävä kirjoitti:
kaipaa kaikkein eniten ikäistensä seuraa. Ei lapsesta ole tarkoituskaan tulla korvike ystäville. Mutta niin usein käy, oman käytöksen ansuosta!
Itse en ainakaan jaksanut kuunnella sitä rutinaa aluksi paisuvasta ulkomuodotsa, sitten unettomista öistä ja kun lakkasin käymästä lopulta siitä, että kukaan ei ymmärrä teiniäitiä. Teki mieleni monta kertaa kysyä, miksi se teki sen muksun sitten!
Muille (siis vähemmän tutuille) ex-ystäväni kyllä näytteli onnellista. Muisti aina sanoa, kuinka upeeta on olla teiniäiti...
En käsittänyt tuollasta valehtelemistakaan. Miksi ptää leikkiä ja valehdella? Vai eikö teinit osaa muuta ku elää valheissaan?
Noihin valheisiin päättyi meidän ystävyytemme.
Viimeksi kun tuo teiniäiti soitti, sanoin sille suoraan, etten halua olla tekemisissä enää. Se ihmetteli kovasti ja kysyi syytä. Sanoin saman kun tuossa edellä kuvasin.
Vastaukseksi sain: älä nyt tuommosesta välitä! Mä valehtelen kaikille että tää on kivaa. Eihän mua muuten kukaan oikeena äitinä pidä...sekö siinä onkin tärkeetä mitä muut sanoo ja ajattelee? Onko se pelkkää teatteria, jotta saa olla "vanhempi" kuin mitä on? Että on jotain millä pätee? Että on jotain, mitä muut ei HALUU olla, vaikka teidän mielestämme, me tietenkin kadehdimme teitä aivan jokaista!
Voisin tuohon heittää kysymyksen, että mikä estää meitä kaikkia teinejä hankkiutumasta paksuksi?
Joten mä en voinut enää jatkaa ystävyyttä. Musta siihen ei kuulu valehteleminen eikä isottelu asialla, jossa mitään isoteltavaa ei oo.Jopas on sullekin ystävä sattunut... Valitettavasti meitä tosiaan on joka junaan ja vielä asemallekin riittää.
- mato
ex-ystävä kirjoitti:
kaipaa kaikkein eniten ikäistensä seuraa. Ei lapsesta ole tarkoituskaan tulla korvike ystäville. Mutta niin usein käy, oman käytöksen ansuosta!
Itse en ainakaan jaksanut kuunnella sitä rutinaa aluksi paisuvasta ulkomuodotsa, sitten unettomista öistä ja kun lakkasin käymästä lopulta siitä, että kukaan ei ymmärrä teiniäitiä. Teki mieleni monta kertaa kysyä, miksi se teki sen muksun sitten!
Muille (siis vähemmän tutuille) ex-ystäväni kyllä näytteli onnellista. Muisti aina sanoa, kuinka upeeta on olla teiniäiti...
En käsittänyt tuollasta valehtelemistakaan. Miksi ptää leikkiä ja valehdella? Vai eikö teinit osaa muuta ku elää valheissaan?
Noihin valheisiin päättyi meidän ystävyytemme.
Viimeksi kun tuo teiniäiti soitti, sanoin sille suoraan, etten halua olla tekemisissä enää. Se ihmetteli kovasti ja kysyi syytä. Sanoin saman kun tuossa edellä kuvasin.
Vastaukseksi sain: älä nyt tuommosesta välitä! Mä valehtelen kaikille että tää on kivaa. Eihän mua muuten kukaan oikeena äitinä pidä...sekö siinä onkin tärkeetä mitä muut sanoo ja ajattelee? Onko se pelkkää teatteria, jotta saa olla "vanhempi" kuin mitä on? Että on jotain millä pätee? Että on jotain, mitä muut ei HALUU olla, vaikka teidän mielestämme, me tietenkin kadehdimme teitä aivan jokaista!
Voisin tuohon heittää kysymyksen, että mikä estää meitä kaikkia teinejä hankkiutumasta paksuksi?
Joten mä en voinut enää jatkaa ystävyyttä. Musta siihen ei kuulu valehteleminen eikä isottelu asialla, jossa mitään isoteltavaa ei oo.En kerenny kirjotella kunnon vastausta toho, joten sä tietenki ymmärsit miten tykkäät.
Lapsesta EI TULE korvike ystäville. Kun on rakas ystävä ja rakas lapsi, ei kumpikaan voi olla korvike toiselle. Mutta se, että aikaa voi viettää sekä lapsen että ystävän kanssa. Se ei ole sen vaikeampaa. Mikä sanoo, että ystävän kanssa vietetty aika on baarissa kännäilyä???
Se on harmi, että ex-ystäväsi oli sellanen ku oli. Mutta hei, yksilö, muistatkos. Yhen tapausksen perusteella et voi väittää kaikkia samanlaisiksi.
Tottakai se on äidille (oli se sitten nuori tai vanha) tärkeää, että häntä pidetään oikeana äitinä, eikä minään korvikkeena tai siskona tai jonain. Äiti ku äiti, se on OIKEA ÄITI, silloin ku lapsen on synnyttäny. Se ei vanhenna, mutta kasvattaa kylläkin. Ja entäs sitten? Maailmassa monet ULKOISET asiat kasvattaa meitä...
Mä olen 17, ja haluan lapsen parin vuoden kuluttua. EN siksi että voisin jotenki näyttää toisille... Toivon ja uskon että voin sitten antaa lapselle hyvän elämän. (Tiedän, ettei vapaa-ajasta, ystävistä tule ongelmia, koska BAARIT JA KÄNNÄYLY EI KIINNOSTA!)
Kyllähän tässä huomataan, että jokaisella on mielipiteensä, joten mitä suotta yrittää muuttaa toisen mielipidettä, siinä ei noin vain onnistuta. - En teini, enää
ex-ystävä kirjoitti:
kaipaa kaikkein eniten ikäistensä seuraa. Ei lapsesta ole tarkoituskaan tulla korvike ystäville. Mutta niin usein käy, oman käytöksen ansuosta!
Itse en ainakaan jaksanut kuunnella sitä rutinaa aluksi paisuvasta ulkomuodotsa, sitten unettomista öistä ja kun lakkasin käymästä lopulta siitä, että kukaan ei ymmärrä teiniäitiä. Teki mieleni monta kertaa kysyä, miksi se teki sen muksun sitten!
Muille (siis vähemmän tutuille) ex-ystäväni kyllä näytteli onnellista. Muisti aina sanoa, kuinka upeeta on olla teiniäiti...
En käsittänyt tuollasta valehtelemistakaan. Miksi ptää leikkiä ja valehdella? Vai eikö teinit osaa muuta ku elää valheissaan?
Noihin valheisiin päättyi meidän ystävyytemme.
Viimeksi kun tuo teiniäiti soitti, sanoin sille suoraan, etten halua olla tekemisissä enää. Se ihmetteli kovasti ja kysyi syytä. Sanoin saman kun tuossa edellä kuvasin.
Vastaukseksi sain: älä nyt tuommosesta välitä! Mä valehtelen kaikille että tää on kivaa. Eihän mua muuten kukaan oikeena äitinä pidä...sekö siinä onkin tärkeetä mitä muut sanoo ja ajattelee? Onko se pelkkää teatteria, jotta saa olla "vanhempi" kuin mitä on? Että on jotain millä pätee? Että on jotain, mitä muut ei HALUU olla, vaikka teidän mielestämme, me tietenkin kadehdimme teitä aivan jokaista!
Voisin tuohon heittää kysymyksen, että mikä estää meitä kaikkia teinejä hankkiutumasta paksuksi?
Joten mä en voinut enää jatkaa ystävyyttä. Musta siihen ei kuulu valehteleminen eikä isottelu asialla, jossa mitään isoteltavaa ei oo.Ymmärrän hyvin, että valehtelu ärsytti sinua. Tuskin itsekään sinun asemassasi olisin jaksanut ymmärtää.
Omasta kokemuksesta, entisenä teiniäitinä, voin kuitenkin kertoa että uusi äiti, varsinkin nuori sellainen kokee valtavia "ympäristön paineita". Monesti joku on arvostelemassa ja epäilemässä kykyjäsi kasvattajana. Saatat itsekin potea alemmuuden- ja riittämättömyydentunnetta, epäilet oletko hyvä äiti. Olet huolissasi teetkö kaikki asiat nyt kirjojen oppien mukaan, pelkäät epäonnistumista.
Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, jonka silloinen aviomieheni "diagnosoi" laiskuudeksi ja vittumaisuudeksi. Unet kärsi, lapsi sairasti koliikkia. Itsekään en ymmärtänyt itseäni, olin hämmentynyt uusista tuntemuksista ja häpeissäni siitä, että välillä toivoin että koko lapsi ei olisi koskaan syntynytkään. Ainut joka tilanteestani tiesi, oli lapsen isä. Hänestä ei ollut tukemaan. Kaikilta muilta salasin ja piilottelin asiaa, harvoin liikuin ihmisten ilmoilla, vain silloin kun kävin vauvan kanssa kävelyllä. Mutta kuin ihmeen kaupalla vauvani ja minä selvittiin tilanteesta kovan taistelun jälkeen ja kaikki on nyt hienosti, niin meillä kuin kuopuksellakin.: )
Mikä siis oli turhan pitkän vuodatukseni pointti? No se, että ehkä ex-ystäväsi koki myös samanlaisia tuntemuksia, eikä voinut niistä kenellekään muulle kuin sinulle kertoa. Olithan hänen ystävänsä.
Se että hieno ystävyys katkeaa, on harmin paikka kummallekin osapuolelle. Nykyään on vaikea löytää luottamuksen arvoisia ihmisiä. Toivottavasti nyt pystyt kuitenkin vähän paremmin ymmärtämään asiaa myös toisen osapuolen kannalta. Toivon sinulle mukavaa keväänjatkoa ja että saisitte asiat vielä sovittua.: )
- Laura
Miksi ihmeessä jaksat edes ottaa noin hanakasti kantaa asiaan, joka ei sinuun millään lailla liity? Miten ihmeessä sitä paitsi voit tulla tänne väittämään, että he pilaavat elämänsä? Vai oliko pointtina nyt se, että jos teiniäidit eivät vielä tienneet pilanneensa elämäänsä, niin sinä nyt kiltisti kerroit sen heille? Että nytpä ainakin tietävät...
Katsos kun... Kaikkien elämänarvot eivät ole samat kuin sinun. Kaikille bilettäminen ja yöjuoksut eivät ole kaikki kaikessa. Minä en ole koskaan erityisesti viihtynyt baareissa tai pitänyt alkoholista. Tunnen olevani nyt paljon onnellisempi, kun minulla pian on oma lapsi.
Kaikki eivät todellakaan halua nuoruudeltaan ja elämältään samoja asioita kuin sinä. Joten mielestäni et millään voi yleisenä totuutena väittää, että elämä on pilalla jos saa lapsia. Bilettäminen ja pinnallisuus eivät ole kaikille ne tärkeimmät elämänarvot. Sinulle ne näköjään ovat.- ex-ystävä
ja yöjuoksuista sen verran, että onko nämä teiniäidit sitten niitä, jotka ENNEN raskauttaan istuivat kiltisti kotona ja kävivät sunnuntaisin kirkossa?
HAH.
Kyllä se on niin, että suurin osa teiniäideistä on juuri niitä bilehileitä ja pamahtivat reissuillaan paksuksi!
Ne, joille bilettäminen ei merkitse mitään, eikä myöskään yöjuoksut, niillä ei teininä vauvaa ole. Vaan he pitävät koulunkäyntiä ja mahdollisuuksiaan nuorena huomattavasti korkeammassa kurssissa kuin vauvaa!
Jotta se niistä elämänarvoista... - Kukka
ex-ystävä kirjoitti:
ja yöjuoksuista sen verran, että onko nämä teiniäidit sitten niitä, jotka ENNEN raskauttaan istuivat kiltisti kotona ja kävivät sunnuntaisin kirkossa?
HAH.
Kyllä se on niin, että suurin osa teiniäideistä on juuri niitä bilehileitä ja pamahtivat reissuillaan paksuksi!
Ne, joille bilettäminen ei merkitse mitään, eikä myöskään yöjuoksut, niillä ei teininä vauvaa ole. Vaan he pitävät koulunkäyntiä ja mahdollisuuksiaan nuorena huomattavasti korkeammassa kurssissa kuin vauvaa!
Jotta se niistä elämänarvoista...sinusta lapsi ei ole sen arvoinen, että hänen kanssaan voisi elämänsä jakaa?
Eikä mun muksua ainakaan ole villinä ja kännisenä tehty. - meliane17
ex-ystävä kirjoitti:
ja yöjuoksuista sen verran, että onko nämä teiniäidit sitten niitä, jotka ENNEN raskauttaan istuivat kiltisti kotona ja kävivät sunnuntaisin kirkossa?
HAH.
Kyllä se on niin, että suurin osa teiniäideistä on juuri niitä bilehileitä ja pamahtivat reissuillaan paksuksi!
Ne, joille bilettäminen ei merkitse mitään, eikä myöskään yöjuoksut, niillä ei teininä vauvaa ole. Vaan he pitävät koulunkäyntiä ja mahdollisuuksiaan nuorena huomattavasti korkeammassa kurssissa kuin vauvaa!
Jotta se niistä elämänarvoista...törkeää yleistystä...
Kaikki teiniäidit eivät ole bilehileitä... valehtelijoita, onnettomia, katuvaisia yms...
Ei pidä unohtaa, että on MYÖS niitä onnellisia äitejä! Vaikka tulisikin raskaaksi nuorena, se ei tarkoita että elämä on ohi, loppu. Ajatteletteko sitä mitä äitiys antaa??? Äitiys tietenkin myös ottaa ja rajoittaa elämää, mutta mikäpä ei rajoittaisi???
Jos olet tunnollinen opiskelija, SAATTAA biletys jäädä harvemmalle (ei tietenkään aina)
Jos olet yrittäjä, työntekosi rajoittaa ihmissuhteitasi (ei tietenkään aina)
Jos sairastut, rajoittaa se myös elämääsi...
KYSE ON VALINNOISTA!!!! ...eikö suomessa ole valinnan vapaus??? Minkä takia useat ihmiset tulevat tänne sanomaan että kuinka teidän teiniäitien elämät ovat pilalla!!! Teillä ei ole elämää teiniäidit!!
Luuletteko että tuo sitten saa teiniäitien mielet onnelliseksi????? Se juuri teiniäitejä masentaa kun ihmiset katsovat heitä kuin...
Aatelkaapa afrikkaa, jossa lapsia kuolee nälkään ja heillä ei ole kattoo kaikilla päänsä päällä... Miksi suomeen ei saisi nuorilla syntyä lapsia??? Pitäisikö kaikkien olla samanlaisia uranaisia ja bilehileitä... Olisiko kaikki silloin onnellisimpia???
Jokainen tekee omat valintansa, joita on turha vähätellä...
Minulla itselläni ei ole mitään bilehileitä, teiniäitejä tmv. vastaan.... Ärsyttää vain tällainen suomalainen kulttuuri, jossa helposti tuomitaan ihmisiä joidenkin "tyhmien" perustelujen vuoksi.
Asioista saa puhua ja ilmaista mielipiteensä, mutta jos mielipiteesi loukkaa muita, niin voit ainakin kerran miettiä, onko sitä sopivaa kertoa täällä... Ja ottakaa asioista selvää ennen kuin alatte tuomitsemaan muiden valintoja... Tuskin (teillä teiniäitejä vastaan olevilla) on OMAA kokemusta äitiydestä... - Tuore teiniäiti -86
ex-ystävä kirjoitti:
ja yöjuoksuista sen verran, että onko nämä teiniäidit sitten niitä, jotka ENNEN raskauttaan istuivat kiltisti kotona ja kävivät sunnuntaisin kirkossa?
HAH.
Kyllä se on niin, että suurin osa teiniäideistä on juuri niitä bilehileitä ja pamahtivat reissuillaan paksuksi!
Ne, joille bilettäminen ei merkitse mitään, eikä myöskään yöjuoksut, niillä ei teininä vauvaa ole. Vaan he pitävät koulunkäyntiä ja mahdollisuuksiaan nuorena huomattavasti korkeammassa kurssissa kuin vauvaa!
Jotta se niistä elämänarvoista...Niin no.
Enpä itseäni kovin hurjana bilehileenä ole koskaan pitänyt. En tosin kiellä etten bileissä olisi käynyt ja hauskaa pitänyt.. Lapsirakkaaksi itseni tunnustan. Kouluympyröistä löytyi poikaystävä ja siitä se sit lähti. Vaikka seurustelumme ennen raskautta jäi varsin lyhyeksi ei tämä uusi tilanne ole muuttanut suhdettamme tai elämäämme huonompaan suuntaan.. Päinvastoin.
Kolmeviikkoinen poikemme on maailman suloisin näky ja vallan ihana. Tottakai siinä on vastuunsa ja työnsä ja kyllä se jonkinverran vapauttakin rajoittaa ja voimia koettelee, mutta ei missään nimessä pilaa elämää. Mikään ei vielä tähän mennessä ole ollut palkitsevampaa kuin tuon pienen ihmeen hoivaaminen.
Toisaalta se on varmaan omasta asenteesta paljonkin kiinni onko äitiys kiva vai vähemmän kiva asia.. Ja yhtälailla vanhemmuus rajoittaa vanhempiakin ihmisiä. He ovat ehkä saaneet nauttia nuoruutensa eritavalla kun me teiniäidit ja -isät, mutta ei se tarkoita ettemmekö me voisi olla onnellisia tällaisen nuoruuden kanssa.. Sitä paitsi vanhemmuus kasvattaa niin nuorta kuin jo vanhampaakin ihmisenä.
Mut joo.. turha kai jauhaa pidempään.. Pidetään kaikki mielipiteemme, mutta yritetään silti ymmärtää ihmisiä jotka tekee erilaisia ratkaisuja ku me itte. - Kukka
Tuore teiniäiti -86 kirjoitti:
Niin no.
Enpä itseäni kovin hurjana bilehileenä ole koskaan pitänyt. En tosin kiellä etten bileissä olisi käynyt ja hauskaa pitänyt.. Lapsirakkaaksi itseni tunnustan. Kouluympyröistä löytyi poikaystävä ja siitä se sit lähti. Vaikka seurustelumme ennen raskautta jäi varsin lyhyeksi ei tämä uusi tilanne ole muuttanut suhdettamme tai elämäämme huonompaan suuntaan.. Päinvastoin.
Kolmeviikkoinen poikemme on maailman suloisin näky ja vallan ihana. Tottakai siinä on vastuunsa ja työnsä ja kyllä se jonkinverran vapauttakin rajoittaa ja voimia koettelee, mutta ei missään nimessä pilaa elämää. Mikään ei vielä tähän mennessä ole ollut palkitsevampaa kuin tuon pienen ihmeen hoivaaminen.
Toisaalta se on varmaan omasta asenteesta paljonkin kiinni onko äitiys kiva vai vähemmän kiva asia.. Ja yhtälailla vanhemmuus rajoittaa vanhempiakin ihmisiä. He ovat ehkä saaneet nauttia nuoruutensa eritavalla kun me teiniäidit ja -isät, mutta ei se tarkoita ettemmekö me voisi olla onnellisia tällaisen nuoruuden kanssa.. Sitä paitsi vanhemmuus kasvattaa niin nuorta kuin jo vanhampaakin ihmisenä.
Mut joo.. turha kai jauhaa pidempään.. Pidetään kaikki mielipiteemme, mutta yritetään silti ymmärtää ihmisiä jotka tekee erilaisia ratkaisuja ku me itte.Minä en millään malttaisi odottaa lapseni hymyä, ensi askeleita, ekaa koulupäivää... Hih...
Vattassa nipistelee ja olo on välillä huono, mutta ON SE VAAN SEN ARVOISTA.
Ja se asenne vaikuttaa niin moneen asiaan;)
Pidetään me teiniäidit lippu korkealla ja jätetään valittaminen muille. Eiks joo? - ex-ystävä
Kukka kirjoitti:
sinusta lapsi ei ole sen arvoinen, että hänen kanssaan voisi elämänsä jakaa?
Eikä mun muksua ainakaan ole villinä ja kännisenä tehty.tarvitse minulle toitottaa! Olet kuin entinen kaverini.
Ei mun muksua kännissä alkuun laitettu...ja tiedän itse että näin kumminkin oli. Se oli AINA kännissä kun jonnekin lähti! - ex-ystävä
meliane17 kirjoitti:
törkeää yleistystä...
Kaikki teiniäidit eivät ole bilehileitä... valehtelijoita, onnettomia, katuvaisia yms...
Ei pidä unohtaa, että on MYÖS niitä onnellisia äitejä! Vaikka tulisikin raskaaksi nuorena, se ei tarkoita että elämä on ohi, loppu. Ajatteletteko sitä mitä äitiys antaa??? Äitiys tietenkin myös ottaa ja rajoittaa elämää, mutta mikäpä ei rajoittaisi???
Jos olet tunnollinen opiskelija, SAATTAA biletys jäädä harvemmalle (ei tietenkään aina)
Jos olet yrittäjä, työntekosi rajoittaa ihmissuhteitasi (ei tietenkään aina)
Jos sairastut, rajoittaa se myös elämääsi...
KYSE ON VALINNOISTA!!!! ...eikö suomessa ole valinnan vapaus??? Minkä takia useat ihmiset tulevat tänne sanomaan että kuinka teidän teiniäitien elämät ovat pilalla!!! Teillä ei ole elämää teiniäidit!!
Luuletteko että tuo sitten saa teiniäitien mielet onnelliseksi????? Se juuri teiniäitejä masentaa kun ihmiset katsovat heitä kuin...
Aatelkaapa afrikkaa, jossa lapsia kuolee nälkään ja heillä ei ole kattoo kaikilla päänsä päällä... Miksi suomeen ei saisi nuorilla syntyä lapsia??? Pitäisikö kaikkien olla samanlaisia uranaisia ja bilehileitä... Olisiko kaikki silloin onnellisimpia???
Jokainen tekee omat valintansa, joita on turha vähätellä...
Minulla itselläni ei ole mitään bilehileitä, teiniäitejä tmv. vastaan.... Ärsyttää vain tällainen suomalainen kulttuuri, jossa helposti tuomitaan ihmisiä joidenkin "tyhmien" perustelujen vuoksi.
Asioista saa puhua ja ilmaista mielipiteensä, mutta jos mielipiteesi loukkaa muita, niin voit ainakin kerran miettiä, onko sitä sopivaa kertoa täällä... Ja ottakaa asioista selvää ennen kuin alatte tuomitsemaan muiden valintoja... Tuskin (teillä teiniäitejä vastaan olevilla) on OMAA kokemusta äitiydestä...on yleistää kaikki teinit hyviksi vanhemmiksi! Oikeestaan vielä törkeempää sillä vauriot kärsii lapsi.
Minä olen käsitykseni ainakin luonut entisestä ystävästäni. Ei sanaakaan totta, kun kyse tuli vauvasta ja vanhemmuudesta. Mulle se kyllä valitti ja näinhän mä sen kurjuuden.
Kerran se soitti (onnessaan kait sitten) sunnuntaiaamuna ja huusi, että jos en heti tule heille, hän viskaa vauvan ulos! Hän ei jaksa kuunnella pätkääkään enää sen rääkymistä.
Menin. Tietty.
Väität siis YLEISTÄEN, että vain muut kuin teiniäidit ovat bilehileitä? - ex-ystävä
Tuore teiniäiti -86 kirjoitti:
Niin no.
Enpä itseäni kovin hurjana bilehileenä ole koskaan pitänyt. En tosin kiellä etten bileissä olisi käynyt ja hauskaa pitänyt.. Lapsirakkaaksi itseni tunnustan. Kouluympyröistä löytyi poikaystävä ja siitä se sit lähti. Vaikka seurustelumme ennen raskautta jäi varsin lyhyeksi ei tämä uusi tilanne ole muuttanut suhdettamme tai elämäämme huonompaan suuntaan.. Päinvastoin.
Kolmeviikkoinen poikemme on maailman suloisin näky ja vallan ihana. Tottakai siinä on vastuunsa ja työnsä ja kyllä se jonkinverran vapauttakin rajoittaa ja voimia koettelee, mutta ei missään nimessä pilaa elämää. Mikään ei vielä tähän mennessä ole ollut palkitsevampaa kuin tuon pienen ihmeen hoivaaminen.
Toisaalta se on varmaan omasta asenteesta paljonkin kiinni onko äitiys kiva vai vähemmän kiva asia.. Ja yhtälailla vanhemmuus rajoittaa vanhempiakin ihmisiä. He ovat ehkä saaneet nauttia nuoruutensa eritavalla kun me teiniäidit ja -isät, mutta ei se tarkoita ettemmekö me voisi olla onnellisia tällaisen nuoruuden kanssa.. Sitä paitsi vanhemmuus kasvattaa niin nuorta kuin jo vanhampaakin ihmisenä.
Mut joo.. turha kai jauhaa pidempään.. Pidetään kaikki mielipiteemme, mutta yritetään silti ymmärtää ihmisiä jotka tekee erilaisia ratkaisuja ku me itte.siitä mihin pystyy ja mitä elämältä odottaa. Minä esim. pystyn paljon muuhun kuin äitiyteen. Enkä odota sitä kohdalleni vielä hetkeen.
Silti en ole ihmisenä yhtään sen huonompi kuin sinäkään.
Ja minäkin olen ylpeä siitä mitä olen! - Tuore teiniäiti -86
Kukka kirjoitti:
Minä en millään malttaisi odottaa lapseni hymyä, ensi askeleita, ekaa koulupäivää... Hih...
Vattassa nipistelee ja olo on välillä huono, mutta ON SE VAAN SEN ARVOISTA.
Ja se asenne vaikuttaa niin moneen asiaan;)
Pidetään me teiniäidit lippu korkealla ja jätetään valittaminen muille. Eiks joo?Joo. Jätetään vaan..
Valittamalla ei nimittäin saa yhtään mitään. Kyllä se on niin että asenne vaikuttaa ja jos oma asenne asiaa kohtaan on kunnossa ni ei pitäis olla mitään ongelmia..
Multa ainaki sujuu vaipanvaihdot ja pyllyn pesut sekä yöheräämiset ja muut puuhaamiset ihan hyvin.. Vaikka aina ei jaksa olla virkeimmillään ja puuhata hirveesti ni kyllä mä silti oon iloinen et mulla on mahdollisuus puuhata kaikkee tätä. Kaikilla ei oo. Ja sen takia mun poika saa monen monta hymyä ja paijausta joka päivä. Enpä tiedä ihanampaa asiaa kun oma tyytyväinen hymyilevä lapsi. Eikä se itkukaan ole niin kamalaa.. Jotenkin vauvankin on kerrottava ympäröivälle maailmalle että nyt on hätä tarvitaan apua.
Kukka jos haluut pistää mailia ni mun ossa on
[email protected]
Vois olla kiva mailailla. *hymy*
Tsemppiä kaikille teinivanhemmille. - ex-ystävä
Kukka kirjoitti:
Minä en millään malttaisi odottaa lapseni hymyä, ensi askeleita, ekaa koulupäivää... Hih...
Vattassa nipistelee ja olo on välillä huono, mutta ON SE VAAN SEN ARVOISTA.
Ja se asenne vaikuttaa niin moneen asiaan;)
Pidetään me teiniäidit lippu korkealla ja jätetään valittaminen muille. Eiks joo?lapsesi ensimmäistä kaatokänniä? Entä ekaa tupakkaa? Entäpä huumekokeiluja? Entä sitä päivää, jolloin hän ilmoittaa lakavansa esimerkkisi innoittamana teinivanhemmaksi ja sanoo sinulle: haista sinä paska vanha homekorva...?
- Tuore teiniäiti -86
ex-ystävä kirjoitti:
siitä mihin pystyy ja mitä elämältä odottaa. Minä esim. pystyn paljon muuhun kuin äitiyteen. Enkä odota sitä kohdalleni vielä hetkeen.
Silti en ole ihmisenä yhtään sen huonompi kuin sinäkään.
Ja minäkin olen ylpeä siitä mitä olen!En minä sitä tarkottanukkaa että sä tai kukaan muukaan ois yhtään huonompi jos ei satu lapsia haluamaan (ollenkaan/vielä). Sitä vaan ajoin takaa että äitinä (ja isänä) on helpompi onnistua, kun asenne lasta ja vanhemmuutta kohtaan on kunnossa.
Asenne vaikuttaa myös siihen mihin pystyy. Ja uson että pystyt paljon muuhun(kin?) kuin äitiyteen, mutta eiköhän myös (teini)äidit ja -isät pysty tekemään muutakin kuin olemaan äiti tai isä. Vai mitä luulet? Kyllä minä ainakin pystyn olemaan myös ystävä ystävilleni ja opiskelija osaltani, kunhan hoidan ensin poikani elämän alkutaipaleen täältä kotoa käsin. Uskon myös olevani kykenevä hoitamaan monia muitakin tarpeellisia tai tarpeettomia asioita sikäli että haluan ne hoitaa.. Se on asenteesta kiinni. - Kukka
ex-ystävä kirjoitti:
lapsesi ensimmäistä kaatokänniä? Entä ekaa tupakkaa? Entäpä huumekokeiluja? Entä sitä päivää, jolloin hän ilmoittaa lakavansa esimerkkisi innoittamana teinivanhemmaksi ja sanoo sinulle: haista sinä paska vanha homekorva...?
Kyllä vain. Se on elämää se. Muistanhan minä silloin vielä mitä se nuoruus on.
- Tuore teiniäiti -86
ex-ystävä kirjoitti:
lapsesi ensimmäistä kaatokänniä? Entä ekaa tupakkaa? Entäpä huumekokeiluja? Entä sitä päivää, jolloin hän ilmoittaa lakavansa esimerkkisi innoittamana teinivanhemmaksi ja sanoo sinulle: haista sinä paska vanha homekorva...?
Kuka sanoo että ensimmäinen kaatokänni, tupakka tai huumekokeilu tulevat vastaan..?? Eikö ole vanhemman tehtävä valistaa vaaroista ja kertoa mikä on hyväksi ja mikä ei.? Toki lapsi itse on se joka päätöksen kokeiluistaan tekee.. Mutta hyviä esimerkkejäkin on.
Itse en ole kokenut vielä yhtään kaatokänniä tai krapulaa saati sitten huumekokeiluja.. Tupakkaa olen kokeillut samoin kuin alkoholia maistanut, mutta en mitään sen ihmeempää. Ja minunkin vanhempani olivat teinejä (16 ja 18 kun synnyin).
Toki toivon että lapseni ei sekaannu huumeisiin ja että hän odottaa mahdollisten tupakka ja alkoholikokeilujen kanssa mahdollisimman lähelle täysiikäisyyttä, mutta jos hän sekaantuu joihinkin noista koetan tukea ja kannustaa häntä ns. kaidalle tielle. Mitä teinivanhemmuuteen tulee aion häntä tukea kunhan hän vain tietää mitä on tekemässä ja kun olen varma että hän pärjää.. - Kukka
ex-ystävä kirjoitti:
on yleistää kaikki teinit hyviksi vanhemmiksi! Oikeestaan vielä törkeempää sillä vauriot kärsii lapsi.
Minä olen käsitykseni ainakin luonut entisestä ystävästäni. Ei sanaakaan totta, kun kyse tuli vauvasta ja vanhemmuudesta. Mulle se kyllä valitti ja näinhän mä sen kurjuuden.
Kerran se soitti (onnessaan kait sitten) sunnuntaiaamuna ja huusi, että jos en heti tule heille, hän viskaa vauvan ulos! Hän ei jaksa kuunnella pätkääkään enää sen rääkymistä.
Menin. Tietty.
Väität siis YLEISTÄEN, että vain muut kuin teiniäidit ovat bilehileitä?väität yleistäen, että kaikki teiniäidit ovat kännikaloja, jotka eivät osaa elää elämäänsä ilman pulloa.
- Laura
ex-ystävä kirjoitti:
ja yöjuoksuista sen verran, että onko nämä teiniäidit sitten niitä, jotka ENNEN raskauttaan istuivat kiltisti kotona ja kävivät sunnuntaisin kirkossa?
HAH.
Kyllä se on niin, että suurin osa teiniäideistä on juuri niitä bilehileitä ja pamahtivat reissuillaan paksuksi!
Ne, joille bilettäminen ei merkitse mitään, eikä myöskään yöjuoksut, niillä ei teininä vauvaa ole. Vaan he pitävät koulunkäyntiä ja mahdollisuuksiaan nuorena huomattavasti korkeammassa kurssissa kuin vauvaa!
Jotta se niistä elämänarvoista...Monet teiniäitien lapsista on kyllä ihan parisuhteesta alkunsa saaneita. Mä nyt en ole enää ihan teiniäiti, vaan 20-vuotias, mutta kyllä mä tässä parisuhteessa olen ollut jo kolme vuotta, enkä tosiaan ole ikinä, edes teininä, juoksennellut ympäriinsä kännissä kaikkia panemassa! Ja näin on asia varmasti monen muunkin kohdalla.
Eikä ihmisen tarvitse vain istua kiltisti kotona ja käydä sunnuntaisin kirkossa, vaikkei bilettäminen ykkösprioriteetti olisikaan. Jotkut osaavat pitää hauskaa myös muulla tavoin... - Laura
ex-ystävä kirjoitti:
on yleistää kaikki teinit hyviksi vanhemmiksi! Oikeestaan vielä törkeempää sillä vauriot kärsii lapsi.
Minä olen käsitykseni ainakin luonut entisestä ystävästäni. Ei sanaakaan totta, kun kyse tuli vauvasta ja vanhemmuudesta. Mulle se kyllä valitti ja näinhän mä sen kurjuuden.
Kerran se soitti (onnessaan kait sitten) sunnuntaiaamuna ja huusi, että jos en heti tule heille, hän viskaa vauvan ulos! Hän ei jaksa kuunnella pätkääkään enää sen rääkymistä.
Menin. Tietty.
Väität siis YLEISTÄEN, että vain muut kuin teiniäidit ovat bilehileitä?Tietenkään ei pidä yleistää, että jokainen teiniäiti on kypsä äidiksi. Mutta äläpä sinäkään nyt sitten yleistä yhden tuntemasi tapauksen perusteella, että jokainen teiniäiti olisi tuollainen.
- Laura
ex-ystävä kirjoitti:
siitä mihin pystyy ja mitä elämältä odottaa. Minä esim. pystyn paljon muuhun kuin äitiyteen. Enkä odota sitä kohdalleni vielä hetkeen.
Silti en ole ihmisenä yhtään sen huonompi kuin sinäkään.
Ja minäkin olen ylpeä siitä mitä olen!Mikä estää toteuttamasta itseään lapsen saannin jälkeenkin? Ei se elämä lapsen saantiin lopu, elämä vain hieman muuttuu.
- Ex-teiniäiti
ex-ystävä kirjoitti:
on yleistää kaikki teinit hyviksi vanhemmiksi! Oikeestaan vielä törkeempää sillä vauriot kärsii lapsi.
Minä olen käsitykseni ainakin luonut entisestä ystävästäni. Ei sanaakaan totta, kun kyse tuli vauvasta ja vanhemmuudesta. Mulle se kyllä valitti ja näinhän mä sen kurjuuden.
Kerran se soitti (onnessaan kait sitten) sunnuntaiaamuna ja huusi, että jos en heti tule heille, hän viskaa vauvan ulos! Hän ei jaksa kuunnella pätkääkään enää sen rääkymistä.
Menin. Tietty.
Väität siis YLEISTÄEN, että vain muut kuin teiniäidit ovat bilehileitä?Kaikenlainen yleistäminen on tosi ongelmallista. Itsekin voisin yleistää kaikkia teiniäitejä koskemaan monia asioita... :D
Esimerkiksi voisin yleistää, että kaikkien teiniäitien lapsi saa alkunsa kohtuullisen pitkässä parisuhteessa. Voisin myös yleistää, että kaikki teiniäidit jatkavat opintojaan ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. Tai että kaikki teiniäidit arvostavat lasten pitkää kotihoitoa. Tai että kaikki teiniäidit kasvattavat lapsensa kurilla ja rakkaudella ja onnistuvat siinä erittäin hyvin. Toisaalta voisin yleistää, että kaikki teiniäidit hankkivat alle 20-vuotiaana kaksi lasta eri miesten kanssa ja lopulta ovat yksinhuoltajia. Tai että kaikki teiniäitien parisuhteet kariutuvat lapsen ensimmäisten kahden vuoden aikana.
Nämähän ovat ihan mahdottomia yleistyksiä! Kuitenkin tunnen jokaisesta väitteestäni vähintään kaksi teiniäitiä, joihin se sopii. Siispä, kummastelen näitä yhden teiniäidin perusteella yleistäjiä...
Armoa meillekin. Meitä on moneen lähtöön, kuten jo totesinkin. En minä ainakaan kaipaa ketään tuntematonta ulkopuolista määrittämään sitä, mikä minä olen, olenko hyvä vai huono äiti tai millä motiiveilla olen lapseni aikoinaan "tehnyt". En myöskään halua, että kukaan minua tuntematta väittää, että olen pilannut elämäni tai että olen katkera tai kypsymätön. Ja kuitenkin kaikki tämänkaltaiset kommentit pitäisi joidenkin mielestä sulattaa ilman, että yksikään teiniäiti ärähtää. Outoa. - Kukka
Laura kirjoitti:
Mikä estää toteuttamasta itseään lapsen saannin jälkeenkin? Ei se elämä lapsen saantiin lopu, elämä vain hieman muuttuu.
sen sanoit. Tuota on yritetty jankuttaa kaikille, että ei se elämä tähän lopu. ;)
- ex-ystävä
Laura kirjoitti:
Tietenkään ei pidä yleistää, että jokainen teiniäiti on kypsä äidiksi. Mutta äläpä sinäkään nyt sitten yleistä yhden tuntemasi tapauksen perusteella, että jokainen teiniäiti olisi tuollainen.
täällä samoin. Tunnette itsenne hyväksi ja sitten sanotte sen käyttäen muotoa "me teiniäidit"...
Itse en tunne hyvää teiniäitiä. Olen itse sen ikäinen, että liikun vielä niissä porukoissa joissa asiat puhutaan suoraan. - Kukka
ex-ystävä kirjoitti:
täällä samoin. Tunnette itsenne hyväksi ja sitten sanotte sen käyttäen muotoa "me teiniäidit"...
Itse en tunne hyvää teiniäitiä. Olen itse sen ikäinen, että liikun vielä niissä porukoissa joissa asiat puhutaan suoraan.sinä et tunne suurinta osaa teiniäideistä.
"jokainen mustalainen on varas" järjetön yleistys sekin. - ex-ystävä
Ex-teiniäiti kirjoitti:
Kaikenlainen yleistäminen on tosi ongelmallista. Itsekin voisin yleistää kaikkia teiniäitejä koskemaan monia asioita... :D
Esimerkiksi voisin yleistää, että kaikkien teiniäitien lapsi saa alkunsa kohtuullisen pitkässä parisuhteessa. Voisin myös yleistää, että kaikki teiniäidit jatkavat opintojaan ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. Tai että kaikki teiniäidit arvostavat lasten pitkää kotihoitoa. Tai että kaikki teiniäidit kasvattavat lapsensa kurilla ja rakkaudella ja onnistuvat siinä erittäin hyvin. Toisaalta voisin yleistää, että kaikki teiniäidit hankkivat alle 20-vuotiaana kaksi lasta eri miesten kanssa ja lopulta ovat yksinhuoltajia. Tai että kaikki teiniäitien parisuhteet kariutuvat lapsen ensimmäisten kahden vuoden aikana.
Nämähän ovat ihan mahdottomia yleistyksiä! Kuitenkin tunnen jokaisesta väitteestäni vähintään kaksi teiniäitiä, joihin se sopii. Siispä, kummastelen näitä yhden teiniäidin perusteella yleistäjiä...
Armoa meillekin. Meitä on moneen lähtöön, kuten jo totesinkin. En minä ainakaan kaipaa ketään tuntematonta ulkopuolista määrittämään sitä, mikä minä olen, olenko hyvä vai huono äiti tai millä motiiveilla olen lapseni aikoinaan "tehnyt". En myöskään halua, että kukaan minua tuntematta väittää, että olen pilannut elämäni tai että olen katkera tai kypsymätön. Ja kuitenkin kaikki tämänkaltaiset kommentit pitäisi joidenkin mielestä sulattaa ilman, että yksikään teiniäiti ärähtää. Outoa.kun nimmarisi etuliitteenä on myös ex, että miksi AINA täytyy puhua itsestään?
Miksei asioista koskaan saa puhua tasolla, josta jokainen jotain tietää? Ollaan yleisellä keskustelupalstalla, eikä kenenkään kotisivulla.
Tiedän monista eri jutuista, teiniäitiydestäkin, mutta en tiedä Tiinan Takahiältä teiniäitiydestä mitään...
Joten ollakseen korrekti, onko pakko puhua tästä Tiinasta vai eikö voi puhua tasolla josta jokainen jotain tietää?
Kysyn tätä sinulta siksi, koska kuvittelen että omaat sen verran enemmän käsityskykyä ja objektiivisuutta asiaan, että osaat vastata! Koska nickissäsi on ex-
"Armoa meillekin. Meitä on moneen lähtöön, kuten jo totesinkin. En minä ainakaan kaipaa ketään tuntematonta ulkopuolista määrittämään sitä, mikä minä olen, olenko hyvä vai huono äiti tai millä motiiveilla olen lapseni aikoinaan "tehnyt". En myöskään halua, että kukaan minua tuntematta väittää, että olen pilannut elämäni tai että olen katkera tai kypsymätön. Ja kuitenkin kaikki tämänkaltaiset kommentit pitäisi joidenkin mielestä sulattaa ilman, että yksikään teiniäiti ärähtää. Outoa."
Joten kysyn tuon jälkeen: Onko normaalia kuvitella että täällä joku tuntee sinut? Onko normaalia asettaa se tavoitteeksi näillä saiteilla?
Mielestäni TUO on hyvin outoa. Sinä itse määrittelet minun kirjoituksestani että se koskee sinua. Minähän en edes tiennyt kirjoittaessani lukeeko sen joku, ja jos lukee, niin kuka.
Kuinka voisin "täsmäkirjoittaa" teille jotakin, kun en tunne teistä ainuttakaan?
Miksi te otatte kaiken kritiikin itseenne?
Nippu hyviä kysymyksiä vailla vastauksia. Nyt osoitan ne suoraan sinulle.
Vai puhutteko vain itsestänne sen takia, että saatte olla aina oikeassa ja sanoa sen viimeisen sanan? Siinä tapauksessa älkää puhuko että olette kypsiä ikäiseksenne... - ex-ystävä
Tuore teiniäiti -86 kirjoitti:
Kuka sanoo että ensimmäinen kaatokänni, tupakka tai huumekokeilu tulevat vastaan..?? Eikö ole vanhemman tehtävä valistaa vaaroista ja kertoa mikä on hyväksi ja mikä ei.? Toki lapsi itse on se joka päätöksen kokeiluistaan tekee.. Mutta hyviä esimerkkejäkin on.
Itse en ole kokenut vielä yhtään kaatokänniä tai krapulaa saati sitten huumekokeiluja.. Tupakkaa olen kokeillut samoin kuin alkoholia maistanut, mutta en mitään sen ihmeempää. Ja minunkin vanhempani olivat teinejä (16 ja 18 kun synnyin).
Toki toivon että lapseni ei sekaannu huumeisiin ja että hän odottaa mahdollisten tupakka ja alkoholikokeilujen kanssa mahdollisimman lähelle täysiikäisyyttä, mutta jos hän sekaantuu joihinkin noista koetan tukea ja kannustaa häntä ns. kaidalle tielle. Mitä teinivanhemmuuteen tulee aion häntä tukea kunhan hän vain tietää mitä on tekemässä ja kun olen varma että hän pärjää..ettei niitä tule? Valista kuten tahdot, olen varma ettei omatkaan vanhempasi pakottaneet/opettaneet sinua teiniäidiksi!
- ex-ystävä
Laura kirjoitti:
Mikä estää toteuttamasta itseään lapsen saannin jälkeenkin? Ei se elämä lapsen saantiin lopu, elämä vain hieman muuttuu.
toteuttamasta itseään ilman lasta? Lapsen jälkeen ei ole koskaan enää sinkku. Joten kyllä paljon päättyy.
- ex-ystävä
Laura kirjoitti:
Monet teiniäitien lapsista on kyllä ihan parisuhteesta alkunsa saaneita. Mä nyt en ole enää ihan teiniäiti, vaan 20-vuotias, mutta kyllä mä tässä parisuhteessa olen ollut jo kolme vuotta, enkä tosiaan ole ikinä, edes teininä, juoksennellut ympäriinsä kännissä kaikkia panemassa! Ja näin on asia varmasti monen muunkin kohdalla.
Eikä ihmisen tarvitse vain istua kiltisti kotona ja käydä sunnuntaisin kirkossa, vaikkei bilettäminen ykkösprioriteetti olisikaan. Jotkut osaavat pitää hauskaa myös muulla tavoin...yleistystä, yleistystä...
- Ex-teiniäiti
ex-ystävä kirjoitti:
kun nimmarisi etuliitteenä on myös ex, että miksi AINA täytyy puhua itsestään?
Miksei asioista koskaan saa puhua tasolla, josta jokainen jotain tietää? Ollaan yleisellä keskustelupalstalla, eikä kenenkään kotisivulla.
Tiedän monista eri jutuista, teiniäitiydestäkin, mutta en tiedä Tiinan Takahiältä teiniäitiydestä mitään...
Joten ollakseen korrekti, onko pakko puhua tästä Tiinasta vai eikö voi puhua tasolla josta jokainen jotain tietää?
Kysyn tätä sinulta siksi, koska kuvittelen että omaat sen verran enemmän käsityskykyä ja objektiivisuutta asiaan, että osaat vastata! Koska nickissäsi on ex-
"Armoa meillekin. Meitä on moneen lähtöön, kuten jo totesinkin. En minä ainakaan kaipaa ketään tuntematonta ulkopuolista määrittämään sitä, mikä minä olen, olenko hyvä vai huono äiti tai millä motiiveilla olen lapseni aikoinaan "tehnyt". En myöskään halua, että kukaan minua tuntematta väittää, että olen pilannut elämäni tai että olen katkera tai kypsymätön. Ja kuitenkin kaikki tämänkaltaiset kommentit pitäisi joidenkin mielestä sulattaa ilman, että yksikään teiniäiti ärähtää. Outoa."
Joten kysyn tuon jälkeen: Onko normaalia kuvitella että täällä joku tuntee sinut? Onko normaalia asettaa se tavoitteeksi näillä saiteilla?
Mielestäni TUO on hyvin outoa. Sinä itse määrittelet minun kirjoituksestani että se koskee sinua. Minähän en edes tiennyt kirjoittaessani lukeeko sen joku, ja jos lukee, niin kuka.
Kuinka voisin "täsmäkirjoittaa" teille jotakin, kun en tunne teistä ainuttakaan?
Miksi te otatte kaiken kritiikin itseenne?
Nippu hyviä kysymyksiä vailla vastauksia. Nyt osoitan ne suoraan sinulle.
Vai puhutteko vain itsestänne sen takia, että saatte olla aina oikeassa ja sanoa sen viimeisen sanan? Siinä tapauksessa älkää puhuko että olette kypsiä ikäiseksenne...Itsestään moni puhuu täällä, koska itsensä tuntee parhaiten. Jos ei tunne itsensä lisäksi kuin 0-1 teiniäitiä, on paha kommentoida muulta kantilta.
Toisaalta, nämä kirjoitukset on suunnattu koskemaan kaikkia teiniäitejä, esim. tämän aiheen otsikko "Mun mielipide teistä kaikista teiniäideistä". Siis _teistä_. Se siis kohdistetaan jokaiselle teiniäidille. Jos otsikko olisi "Minun mielipiteeni teiniäideistä", se käsittelisi asiaa yleisellä tasolla.
Monesti myös jutut menevät henkilökohtaisuuksiin. Jos aihe alkaa yleisellä tasolla "Mun tuntemani teiniäidit tekee sitä ja tätä" ja siihen vastaa nimimerkki Teiniäiti, että "Mun tuntemani ei, enkä mä ainakaan" ja siihen alkuperäinen taas "Kylläpäs sinä, kun kaikki muutkin"...
Eikö se ole ihan loogista, tuskin sitä tarvitsee rautalangasta vääntää. ;)
Teiniäitiys on myös siinä määrin leimaavaa ja iso osa ihmisen identiteettiä, että väkisinkin ottaa henkilökohtaisesti tätä melko pientä ryhmää koskevat syytökset ja yleistykset. Toimiihan se toisinpäinkin niin; yksi teiniäiti tekee jotain, ja seuraavaksi joku tulee tänne toitottamaan, että "kaikki te ootte samanlaisia". Se on sitä niputtamista ja lokeroimista. Ihmisillä on tarve laittaa toisensa lokeroihin, ja lokeroida myös itsensä. - Laura
ex-ystävä kirjoitti:
täällä samoin. Tunnette itsenne hyväksi ja sitten sanotte sen käyttäen muotoa "me teiniäidit"...
Itse en tunne hyvää teiniäitiä. Olen itse sen ikäinen, että liikun vielä niissä porukoissa joissa asiat puhutaan suoraan.Minä en ole teiniäiti... Enkä ole tietääkseni tässä keskustelussa ottanut kantaa teiniäitien hyvyyteen tai huonouteen, lähinnä tähän elämänlaatukysymykseen vain.
Vielä en osaa sanoa, kuinka hyvä tai huono äiti minusta tulee, laskettu aika on kesäkuussa. Mutta luulenpa, että meillä on antaa lapselle kaikkea, mitä se tarvitsee. - ex-ystävä
Ex-teiniäiti kirjoitti:
Itsestään moni puhuu täällä, koska itsensä tuntee parhaiten. Jos ei tunne itsensä lisäksi kuin 0-1 teiniäitiä, on paha kommentoida muulta kantilta.
Toisaalta, nämä kirjoitukset on suunnattu koskemaan kaikkia teiniäitejä, esim. tämän aiheen otsikko "Mun mielipide teistä kaikista teiniäideistä". Siis _teistä_. Se siis kohdistetaan jokaiselle teiniäidille. Jos otsikko olisi "Minun mielipiteeni teiniäideistä", se käsittelisi asiaa yleisellä tasolla.
Monesti myös jutut menevät henkilökohtaisuuksiin. Jos aihe alkaa yleisellä tasolla "Mun tuntemani teiniäidit tekee sitä ja tätä" ja siihen vastaa nimimerkki Teiniäiti, että "Mun tuntemani ei, enkä mä ainakaan" ja siihen alkuperäinen taas "Kylläpäs sinä, kun kaikki muutkin"...
Eikö se ole ihan loogista, tuskin sitä tarvitsee rautalangasta vääntää. ;)
Teiniäitiys on myös siinä määrin leimaavaa ja iso osa ihmisen identiteettiä, että väkisinkin ottaa henkilökohtaisesti tätä melko pientä ryhmää koskevat syytökset ja yleistykset. Toimiihan se toisinpäinkin niin; yksi teiniäiti tekee jotain, ja seuraavaksi joku tulee tänne toitottamaan, että "kaikki te ootte samanlaisia". Se on sitä niputtamista ja lokeroimista. Ihmisillä on tarve laittaa toisensa lokeroihin, ja lokeroida myös itsensä.pienestä ryhmästä. Tunteeko teistä jokainen sitten niin monta teiniäitiä ITSENSÄ LISÄKSI; että kannattaa paukuttaa henkseleitä niiden muidenkin puolesta?
Tyhmää semmonen.
Itse en ainakaan vastaan kirjoitukseen jossa sanotaan että kaikki teinit on kusipäitä.
En ole semmoinen joten en tiedäkään siitä mitään...;D
Jos sinä muut tunnette tarvetta oikoa muiden käsityksiä täällä, jostainhan se nyppii. Varsinkin kun kirjoitukset ovat osoitetut kasvottomille teiniäideille. Ei kenellekään henkilökohtaisesti.
Jos se on jonkun kokemukseen perustuva käsitys teiniäideistä, miksei se saa olla sitä? Miksi haluutte mitätöidä sen henkilön oman kokemuksen? - Laura
ex-ystävä kirjoitti:
toteuttamasta itseään ilman lasta? Lapsen jälkeen ei ole koskaan enää sinkku. Joten kyllä paljon päättyy.
Mikään ei estä toteuttamasta itseään ilman lasta, eikä ketään ole täällä tietääkseni pakotettukaan lapsia tekemään. Mutta on lapsen saanti on ihan luonnollinen osa ihmiselämää, miksi sitä sen kummemmin tuomitsemaan? Minun valintani oli tämä, että minusta tulee nyt äiti ja jatkan elämääni sen mukaan. Minä olen varmaankin sitten päässyt jo sen vaiheen yli (tai sitten tuota levotonta vaihetta ei minulle koskaan kuulunut tullakaan), että minun täytyisi jotenkin väkisin olla "sinkku". Olen onnellisempi kuin koskaan. Minulla on ihana mies ja vielä masussa asusteleva vauva. Opiskelen alaa, jota olen aina halunnutkin opiskella ja valmistun unelma-ammattiini muutaman vuoden kuluttua. Siinä on pääpiirteittäin kaikki se, mitä elämältäni haluan.
- ex-ystävä
Laura kirjoitti:
Minä en ole teiniäiti... Enkä ole tietääkseni tässä keskustelussa ottanut kantaa teiniäitien hyvyyteen tai huonouteen, lähinnä tähän elämänlaatukysymykseen vain.
Vielä en osaa sanoa, kuinka hyvä tai huono äiti minusta tulee, laskettu aika on kesäkuussa. Mutta luulenpa, että meillä on antaa lapselle kaikkea, mitä se tarvitsee.ei tietoa...
- Laura
ex-ystävä kirjoitti:
yleistystä, yleistystä...
Luepa tekstini tarkemmin. En yleistänyt, vaan totesin, että myös tuollaisia ihmisiä löytyy. En käsittääkseni väittänyt kaikkien olevan sellaisia. Tunnen myös niitä, jotka rakastavat biletystä ja paneskelevat ympäriinsä. Ja niitä jotka bilettävät, mutta eivät paneskele. Ja niitä jotka paneskelevat, mutta bilettävät vähemmän.
Turha kai jatkaa saivartelua, vai mitä? Kun se ei juuri mihinkään johda. - ex-ystävä
Laura kirjoitti:
Luepa tekstini tarkemmin. En yleistänyt, vaan totesin, että myös tuollaisia ihmisiä löytyy. En käsittääkseni väittänyt kaikkien olevan sellaisia. Tunnen myös niitä, jotka rakastavat biletystä ja paneskelevat ympäriinsä. Ja niitä jotka bilettävät, mutta eivät paneskele. Ja niitä jotka paneskelevat, mutta bilettävät vähemmän.
Turha kai jatkaa saivartelua, vai mitä? Kun se ei juuri mihinkään johda.opin juuri hetki sitten täällä: yleistystä, yleistystä...
- Ex-teiniäiti
ex-ystävä kirjoitti:
pienestä ryhmästä. Tunteeko teistä jokainen sitten niin monta teiniäitiä ITSENSÄ LISÄKSI; että kannattaa paukuttaa henkseleitä niiden muidenkin puolesta?
Tyhmää semmonen.
Itse en ainakaan vastaan kirjoitukseen jossa sanotaan että kaikki teinit on kusipäitä.
En ole semmoinen joten en tiedäkään siitä mitään...;D
Jos sinä muut tunnette tarvetta oikoa muiden käsityksiä täällä, jostainhan se nyppii. Varsinkin kun kirjoitukset ovat osoitetut kasvottomille teiniäideille. Ei kenellekään henkilökohtaisesti.
Jos se on jonkun kokemukseen perustuva käsitys teiniäideistä, miksei se saa olla sitä? Miksi haluutte mitätöidä sen henkilön oman kokemuksen?Muista täällä kirjoittelevista en osaa sanoa, mutta itse tunnen useita kymmeniä, ellen jopa yli sata teiniäitiä siihen päälle vielä paljon nuoria äitejä, joita ei lasketa teiniäideiksi. Eli voin väittää tuntevani ja tietäväni asiasta jotain.
Tottakai se nyppii, jos joku yleistää asioita koskemaan kaikkia teiniäitejä, ja itse en oman kokemukseni pohjalta usko todeksi tätä yleistystä. Keskustelu on suotavaa ja mielipiteiden vaihto, mutta ei sellainen, että "tunnen yhden teiniäidin joka on ihan huono ja kamala, niin en tykkää kenestäkään teistä". Ymmärrätkö?
En minä halua mitätöidä kenenkään kokemusta (miksi muuten teitittelet minua, jos kerran kirjoitat minulle etkä halua pitää teiniäitejä yhtenä ryhmänä, jonka ei saa puhua koko ryhmän puolesta?), vaan tuoda näkökulmia. Esittää oman kokemukseni, joka voi olla aivan päinvastainen. Se tuskin on kiellettyä, onhan tämä keskustelupalsta (vaikkakin aika tympeä sellainen). - niinu
ex-ystävä kirjoitti:
pienestä ryhmästä. Tunteeko teistä jokainen sitten niin monta teiniäitiä ITSENSÄ LISÄKSI; että kannattaa paukuttaa henkseleitä niiden muidenkin puolesta?
Tyhmää semmonen.
Itse en ainakaan vastaan kirjoitukseen jossa sanotaan että kaikki teinit on kusipäitä.
En ole semmoinen joten en tiedäkään siitä mitään...;D
Jos sinä muut tunnette tarvetta oikoa muiden käsityksiä täällä, jostainhan se nyppii. Varsinkin kun kirjoitukset ovat osoitetut kasvottomille teiniäideille. Ei kenellekään henkilökohtaisesti.
Jos se on jonkun kokemukseen perustuva käsitys teiniäideistä, miksei se saa olla sitä? Miksi haluutte mitätöidä sen henkilön oman kokemuksen?Et ole teini vai kusipää? Jos minä olisin teini ja joku tulisi minulle sanomaan, että teinit on kusipäitä, niin saattaisin kyllä yrittää oikoa käsitystä ainakin omalta osaltani.
Kukaan ei kai yritä mitätöidä mielipidettäsi. Mutta toki mielipidekirjoitukseen saa vastineita kirjoittaa, vai? Jos sinä tulet teiniäitien palstalle kirjoittamaan teiniäideistä tuollaista, niin kai niillä teiniäideillä, jotka eivät tunne kuvauksen itseensä sopivan, on oikeus kertoa oma kantansa asiaan. - Laura
ex-ystävä kirjoitti:
ei tietoa...
Jaksat saivarrella. Luuloa tosiaankin! KUKAAN ei voi TIETÄÄ, kykeneekö antamaan lapselleen kaiken, minkä lapsi tarvitsee. Koskaan ei voi tietää, miten elämä heittelee. Siksi en todellakaan edes kehtaisi kirjoittaa, että TIEDÄN kykeneväni antamaan lapselleni kaiken. Kukaan ei tiedä, iästä riippumatta.
- Laura
ex-ystävä kirjoitti:
opin juuri hetki sitten täällä: yleistystä, yleistystä...
Opettelepa vielä sen sanan merkitys. ;)
- ex-ystävä
Laura kirjoitti:
Opettelepa vielä sen sanan merkitys. ;)
paljon yleistystä...
- ex-ystävä
niinu kirjoitti:
Et ole teini vai kusipää? Jos minä olisin teini ja joku tulisi minulle sanomaan, että teinit on kusipäitä, niin saattaisin kyllä yrittää oikoa käsitystä ainakin omalta osaltani.
Kukaan ei kai yritä mitätöidä mielipidettäsi. Mutta toki mielipidekirjoitukseen saa vastineita kirjoittaa, vai? Jos sinä tulet teiniäitien palstalle kirjoittamaan teiniäideistä tuollaista, niin kai niillä teiniäideillä, jotka eivät tunne kuvauksen itseensä sopivan, on oikeus kertoa oma kantansa asiaan.jos joku tulee MINULLE SANOMAAN näin, tai vastaa kirjoitukseeni näin.
Mutta että joku näkee vaivaa kirjoitetusta nimettömästä viestistä...en millään tajuu.
Miksi se vastine pitää kirjoittaa aina itsestä? Johtuuko se yleistiedon puutteesta vai? - Tuore teiniäiti -86
ex-ystävä kirjoitti:
toteuttamasta itseään ilman lasta? Lapsen jälkeen ei ole koskaan enää sinkku. Joten kyllä paljon päättyy.
Minun käsitykseni mukaan sinkku on parisuhteen ulkopuolella elävä ihminen joka etsii itselleen seurustelu kumppania. vai? Siinä tapauksessa ymmärtääkseni jokainen seurustelukumppania hakeva yh on sinkku. Vai? Joten lapsen saantio ei estä sinkkuutta, vaikka en yksinhuoltajuutta kellekään toivokaan. Ja toisaalta kaikki ei halua olla sinkkuja. Minä tunnen montakin ihmistä (itseni mukaan luettuna), jotka viihtyvät pitkässä seurustelesuhteessa, eivätkä kaipaa sinkkuutta..
Toki varmasti lapsi muuttaa tilannetta oli sitten sinkku tai parisuhteessa elävä.. Sitä en käy kieltämään.. - sinkkutyttö
Tuore teiniäiti -86 kirjoitti:
Minun käsitykseni mukaan sinkku on parisuhteen ulkopuolella elävä ihminen joka etsii itselleen seurustelu kumppania. vai? Siinä tapauksessa ymmärtääkseni jokainen seurustelukumppania hakeva yh on sinkku. Vai? Joten lapsen saantio ei estä sinkkuutta, vaikka en yksinhuoltajuutta kellekään toivokaan. Ja toisaalta kaikki ei halua olla sinkkuja. Minä tunnen montakin ihmistä (itseni mukaan luettuna), jotka viihtyvät pitkässä seurustelesuhteessa, eivätkä kaipaa sinkkuutta..
Toki varmasti lapsi muuttaa tilannetta oli sitten sinkku tai parisuhteessa elävä.. Sitä en käy kieltämään..Sinkku on perheetön...
- sisäisesti sivistynyt
Ex-teiniäiti kirjoitti:
Kaikenlainen yleistäminen on tosi ongelmallista. Itsekin voisin yleistää kaikkia teiniäitejä koskemaan monia asioita... :D
Esimerkiksi voisin yleistää, että kaikkien teiniäitien lapsi saa alkunsa kohtuullisen pitkässä parisuhteessa. Voisin myös yleistää, että kaikki teiniäidit jatkavat opintojaan ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. Tai että kaikki teiniäidit arvostavat lasten pitkää kotihoitoa. Tai että kaikki teiniäidit kasvattavat lapsensa kurilla ja rakkaudella ja onnistuvat siinä erittäin hyvin. Toisaalta voisin yleistää, että kaikki teiniäidit hankkivat alle 20-vuotiaana kaksi lasta eri miesten kanssa ja lopulta ovat yksinhuoltajia. Tai että kaikki teiniäitien parisuhteet kariutuvat lapsen ensimmäisten kahden vuoden aikana.
Nämähän ovat ihan mahdottomia yleistyksiä! Kuitenkin tunnen jokaisesta väitteestäni vähintään kaksi teiniäitiä, joihin se sopii. Siispä, kummastelen näitä yhden teiniäidin perusteella yleistäjiä...
Armoa meillekin. Meitä on moneen lähtöön, kuten jo totesinkin. En minä ainakaan kaipaa ketään tuntematonta ulkopuolista määrittämään sitä, mikä minä olen, olenko hyvä vai huono äiti tai millä motiiveilla olen lapseni aikoinaan "tehnyt". En myöskään halua, että kukaan minua tuntematta väittää, että olen pilannut elämäni tai että olen katkera tai kypsymätön. Ja kuitenkin kaikki tämänkaltaiset kommentit pitäisi joidenkin mielestä sulattaa ilman, että yksikään teiniäiti ärähtää. Outoa.no enpä kyllä ole yliopistossa monia naisia nähnyt
kuka olisi tehnyt lapsen alle 20 v.
meneekö niin, että mitä vähemmän koulutusta sitä aikaisemmin lapset?! - Ex-teiniäiti
sisäisesti sivistynyt kirjoitti:
no enpä kyllä ole yliopistossa monia naisia nähnyt
kuka olisi tehnyt lapsen alle 20 v.
meneekö niin, että mitä vähemmän koulutusta sitä aikaisemmin lapset?!Monestihan se on niin, että koulutus jää vähemmälle, jos saa lapset nuorena. Siihen on monia syitä... Ensinnäkin, monet teiniäidit ovat suvusta, jossa yliopiston käynti ei ole ihan jokaisen "velvollisuus", toisaalta äitiyden takia monilla on kiire työelämään, jotta saa rahaa. Kolmenneksi, äitiys voi muuttaa ihmisen omia prioriteetteja niin, että ei enää pidäkään uran luomista elämän tärkeimpänä asiana ja näin tyytyy keskiasteen koulutukseen.
Mutta tunnen minä useita yliopistossa opiskelevia alle 20-vuotiaana lapsen saaneita, ja vielä enemmän ammattikorkeakoulussa opiskelevia. Monet nuoret äidit opiskelevat myös avoimessa yliopistossa (mahdollisuus näin yhdistää työssäkäynti ja opiskelu), jolloin heitä ei tietenkään näy yliopistolla. :) - tyttö
Ex-teiniäiti kirjoitti:
Monestihan se on niin, että koulutus jää vähemmälle, jos saa lapset nuorena. Siihen on monia syitä... Ensinnäkin, monet teiniäidit ovat suvusta, jossa yliopiston käynti ei ole ihan jokaisen "velvollisuus", toisaalta äitiyden takia monilla on kiire työelämään, jotta saa rahaa. Kolmenneksi, äitiys voi muuttaa ihmisen omia prioriteetteja niin, että ei enää pidäkään uran luomista elämän tärkeimpänä asiana ja näin tyytyy keskiasteen koulutukseen.
Mutta tunnen minä useita yliopistossa opiskelevia alle 20-vuotiaana lapsen saaneita, ja vielä enemmän ammattikorkeakoulussa opiskelevia. Monet nuoret äidit opiskelevat myös avoimessa yliopistossa (mahdollisuus näin yhdistää työssäkäynti ja opiskelu), jolloin heitä ei tietenkään näy yliopistolla. :)kuitenkin niin, ettei yliopiston "käynti" (hullu sana tässä yhteydessä) ole kenenkään velvollisuus. Siellä tarvitaan hieman enemmän kuin sukupuolielimet!
Toiset taas haluavat tehdä yhden homman kerrallaan ja KUNNOLLA! - Ex-teiniäiti
tyttö kirjoitti:
kuitenkin niin, ettei yliopiston "käynti" (hullu sana tässä yhteydessä) ole kenenkään velvollisuus. Siellä tarvitaan hieman enemmän kuin sukupuolielimet!
Toiset taas haluavat tehdä yhden homman kerrallaan ja KUNNOLLA!Eipä se velvollisuus ole, eikä mikään autuaaksitekevä asia. Kuitenkin jostain syystä ihmiset tässä maassa arvottavat toisiaan sen perusteella, mikä koulutus kullakin on.
Ennustetaanhan kuitenkin, että tulevaisuudessa duunarit ovat niitä eniten kysyttyjä työntekijöitä... :) Siksi tämäkin täti suunnittelee vakavasti, että vaihtaisi alaa ihan kokonaan. - Meliane17
ex-ystävä kirjoitti:
on yleistää kaikki teinit hyviksi vanhemmiksi! Oikeestaan vielä törkeempää sillä vauriot kärsii lapsi.
Minä olen käsitykseni ainakin luonut entisestä ystävästäni. Ei sanaakaan totta, kun kyse tuli vauvasta ja vanhemmuudesta. Mulle se kyllä valitti ja näinhän mä sen kurjuuden.
Kerran se soitti (onnessaan kait sitten) sunnuntaiaamuna ja huusi, että jos en heti tule heille, hän viskaa vauvan ulos! Hän ei jaksa kuunnella pätkääkään enää sen rääkymistä.
Menin. Tietty.
Väität siis YLEISTÄEN, että vain muut kuin teiniäidit ovat bilehileitä?Niin kukas tässä nyt yleistää???? Sinun kaverisi ei ole kaikki teiniäidit, niin kuin annat ymmärtää.
ja ehkä vähän liioittelet kaverisi suhteen... ehkä kyse ei ole siitä vauvasta, että hänellä menee hermot... HELPPO SYYTTÄÄ LASTA!!! mahtaakohan äidillä itsellään olla jotain ongelmia tmv.?
"Kerran se soitti (onnessaan kait sitten) sunnuntaiaamuna ja huusi, että jos en heti tule heille, hän viskaa vauvan ulos"
tuskin kaikki teiniäidit noin sanoo...
Kysyisin vain yhden kysymyksen... Ovatko sitten kaikki aikuiset äidit valmiita äideiksi????
Tuleeko "vauriolapset" aina teiniäitien perheestä?
en väittänyt, että teiniäidit eivät biletä... tottakai bilettää!!! Eihän lapsi nyt bilettämistä estä... TOSIN se rajoittaa sitä PALJON, mutta ei estä!!! - maliane
Ex-teiniäiti kirjoitti:
Kaikenlainen yleistäminen on tosi ongelmallista. Itsekin voisin yleistää kaikkia teiniäitejä koskemaan monia asioita... :D
Esimerkiksi voisin yleistää, että kaikkien teiniäitien lapsi saa alkunsa kohtuullisen pitkässä parisuhteessa. Voisin myös yleistää, että kaikki teiniäidit jatkavat opintojaan ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. Tai että kaikki teiniäidit arvostavat lasten pitkää kotihoitoa. Tai että kaikki teiniäidit kasvattavat lapsensa kurilla ja rakkaudella ja onnistuvat siinä erittäin hyvin. Toisaalta voisin yleistää, että kaikki teiniäidit hankkivat alle 20-vuotiaana kaksi lasta eri miesten kanssa ja lopulta ovat yksinhuoltajia. Tai että kaikki teiniäitien parisuhteet kariutuvat lapsen ensimmäisten kahden vuoden aikana.
Nämähän ovat ihan mahdottomia yleistyksiä! Kuitenkin tunnen jokaisesta väitteestäni vähintään kaksi teiniäitiä, joihin se sopii. Siispä, kummastelen näitä yhden teiniäidin perusteella yleistäjiä...
Armoa meillekin. Meitä on moneen lähtöön, kuten jo totesinkin. En minä ainakaan kaipaa ketään tuntematonta ulkopuolista määrittämään sitä, mikä minä olen, olenko hyvä vai huono äiti tai millä motiiveilla olen lapseni aikoinaan "tehnyt". En myöskään halua, että kukaan minua tuntematta väittää, että olen pilannut elämäni tai että olen katkera tai kypsymätön. Ja kuitenkin kaikki tämänkaltaiset kommentit pitäisi joidenkin mielestä sulattaa ilman, että yksikään teiniäiti ärähtää. Outoa.moni nuori esim. 16-vuotias voi olla paljon kypsempi kuin moni 24-vuotias aikuinen...
Jotkut ihmiset tarvitsevat holhousta koko ikänsä, kun taas jotkut ovat valmiita lähtemään kotoaan jo 15-vuotiaana....
Mitä täällä aletaan "valittamaan", miten nuori oletkaan, miksi olit noin tyhmä, kunnette tunne sitä odottavaa äitiä tai synnyttänyttä nuorta????
tuskin kaikki aikuisetkaan äidit ovat täydellisiä ja kaikkitietäväisiä äitejä...
Ihminen oppii kokemuksista, ja tiedättekö, että kun lapsi kasvaa nuoren sisällä ja tämä synnyttää sen, odottavalle tulee äidinvaisto ja hän ikään kuin kasvaa vanhemmaksi (tutkittu juttu) - neitonen
maliane kirjoitti:
moni nuori esim. 16-vuotias voi olla paljon kypsempi kuin moni 24-vuotias aikuinen...
Jotkut ihmiset tarvitsevat holhousta koko ikänsä, kun taas jotkut ovat valmiita lähtemään kotoaan jo 15-vuotiaana....
Mitä täällä aletaan "valittamaan", miten nuori oletkaan, miksi olit noin tyhmä, kunnette tunne sitä odottavaa äitiä tai synnyttänyttä nuorta????
tuskin kaikki aikuisetkaan äidit ovat täydellisiä ja kaikkitietäväisiä äitejä...
Ihminen oppii kokemuksista, ja tiedättekö, että kun lapsi kasvaa nuoren sisällä ja tämä synnyttää sen, odottavalle tulee äidinvaisto ja hän ikään kuin kasvaa vanhemmaksi (tutkittu juttu)mieleni sanoa pahasti, mutten sano.
Älä ensinnäkään yleistä tuota kypsyys asiaa. Kukaan ei ole nuorena kypsä. Aikuisuus ei ole iästä kiinni, se on totta, mutta se on kokemuspohjasta kiinni ja ymmärryskyvystä. Empatiasta ja vastuullisuudesta. Näitä ei lapsella ole kuin osittain.
Hyvän esimerkin kehityksestä saa keskosesta. Syntymä pysäyttää hetkeksi monen keskosen kehityksen. Kunnes sitten joskus saavuttavat ikäistensä tason. Sama se on missä tahansa asiassa, johon ihminen joutuu liian varhain. Shokki siitä, ettei pärjää taannehtii ihmistä helposti!
Toisaalta, miksi 16 vuotiaan pitäisi olla 24 vuotiaan tasolla? Näillä ikävuosilla on kahdeksan pitkää kehityksen vuotta välissä.
Siis miksi pitäisi olla 24 vuotiaan tasolla kuusitoistavuotiaana?
Ja koska sitten on tyhmä jos ei mukulana? Aikuisena ei voi olla viisas, jos ei ole nuorena tyhmä. Sillä mistä kumpuaa viisaus muusta kuin kokemuksesta?
Pyyhi takamuksesi tuolla tutkimuksella, sillä se ei pidä paikkaansa. Lähteen kuulisin mieluusti. Jos tuo olisi totta, yhtään huostaanottoa eikä lasten pahoinpitelyä enää tapahtusi.
Neonatalogian erikoislääkäri sanoi kerran erään tapauksen yhteydessä, että siinä olisi voinut kuvitella olevan äidinvaistoa mukana. Joten suuresti ei taida olla tämä vaisto tieteen tutkimaa... - meliane17
neitonen kirjoitti:
mieleni sanoa pahasti, mutten sano.
Älä ensinnäkään yleistä tuota kypsyys asiaa. Kukaan ei ole nuorena kypsä. Aikuisuus ei ole iästä kiinni, se on totta, mutta se on kokemuspohjasta kiinni ja ymmärryskyvystä. Empatiasta ja vastuullisuudesta. Näitä ei lapsella ole kuin osittain.
Hyvän esimerkin kehityksestä saa keskosesta. Syntymä pysäyttää hetkeksi monen keskosen kehityksen. Kunnes sitten joskus saavuttavat ikäistensä tason. Sama se on missä tahansa asiassa, johon ihminen joutuu liian varhain. Shokki siitä, ettei pärjää taannehtii ihmistä helposti!
Toisaalta, miksi 16 vuotiaan pitäisi olla 24 vuotiaan tasolla? Näillä ikävuosilla on kahdeksan pitkää kehityksen vuotta välissä.
Siis miksi pitäisi olla 24 vuotiaan tasolla kuusitoistavuotiaana?
Ja koska sitten on tyhmä jos ei mukulana? Aikuisena ei voi olla viisas, jos ei ole nuorena tyhmä. Sillä mistä kumpuaa viisaus muusta kuin kokemuksesta?
Pyyhi takamuksesi tuolla tutkimuksella, sillä se ei pidä paikkaansa. Lähteen kuulisin mieluusti. Jos tuo olisi totta, yhtään huostaanottoa eikä lasten pahoinpitelyä enää tapahtusi.
Neonatalogian erikoislääkäri sanoi kerran erään tapauksen yhteydessä, että siinä olisi voinut kuvitella olevan äidinvaistoa mukana. Joten suuresti ei taida olla tämä vaisto tieteen tutkimaa..."Kukaan ei ole nuorena kypsä.Aikuisuus ei ole iästä kiinni, se on totta, mutta se on kokemuspohjasta kiinni ja ymmärryskyvystä."
Ai että EI KUKAAN ole nuorena kypsä??? Kukas tässä nyt yleistää???
Sanoit että aikuisuus on kokemuspohjasta kiinni... Se on kyllä totta, mutta onko kaikilla raskaana olevilla kokemusta äitiydestä, eikös se lapsesta huolehtimis -kokemus tule vasta sitten kun lapsi on sylissä ja sen on synnyttänyt??? ...mitä tekemistä iällä ja kokemuksella on keskenään???
On toki totta, että mitä vanhempi on, sitä enemmän on kokemuksia... Mutta se ei aina ole niin... Poikkeuksia on aina...
Monet nuoret ovat kokeneet vanhempiensa avioeron, alkoholiongelman, perhekrrisit, perheväkivaltaa, koulunkäynnin, kotityöt, rellestäminen...
KUINKA PALJON KOKMUKSIA PITÄÄ OLLA ETTÄ VOI SANOA OLEVANSA VALMIS ÄIDIKSI???
Televisiosta tuli kerran inhimillisessä tekijässä keskusteluohjema teiniäideistä... eräs tyttö oli saanut lapsen 16-vuotiaana... Nyt tyttö on 21 ja hänellä on kolme lasta... Hän on lapsistaan todella ylpeä, ensimmäistä lasta ei oltu harkittu, mutta kun hän raskaudesta kuuli, oli lapsi toivottu... Teiniäiti vaikutti TODELLA kypsältä ja äidilliseltä.. Kun näin ohjelman, niin minulla tuli melkein tippa silmään... Hän puhui niin ihanasti pienistä lapsistaan... Ja kuinka ihanalta se tuntuu kun näkee lapsen kasvavan ja kehittyvän... Hän oli valmis tekemään mitä tahansa lastensa hyvinvoinnin eteen...
"Toisaalta, miksi 16 vuotiaan pitäisi olla 24 vuotiaan tasolla? Näillä ikävuosilla on kahdeksan pitkää kehityksen vuotta välissä."
En ole väittänyt, että 16-vuotiaan pitäisi olla 24-vuotiaan tasolla... Sanoin vain, että niin VOI olla...
Minkä takia täällä pitää muokata toisten sanomisia... Se on todella rasittavaa... - neitonen
meliane17 kirjoitti:
"Kukaan ei ole nuorena kypsä.Aikuisuus ei ole iästä kiinni, se on totta, mutta se on kokemuspohjasta kiinni ja ymmärryskyvystä."
Ai että EI KUKAAN ole nuorena kypsä??? Kukas tässä nyt yleistää???
Sanoit että aikuisuus on kokemuspohjasta kiinni... Se on kyllä totta, mutta onko kaikilla raskaana olevilla kokemusta äitiydestä, eikös se lapsesta huolehtimis -kokemus tule vasta sitten kun lapsi on sylissä ja sen on synnyttänyt??? ...mitä tekemistä iällä ja kokemuksella on keskenään???
On toki totta, että mitä vanhempi on, sitä enemmän on kokemuksia... Mutta se ei aina ole niin... Poikkeuksia on aina...
Monet nuoret ovat kokeneet vanhempiensa avioeron, alkoholiongelman, perhekrrisit, perheväkivaltaa, koulunkäynnin, kotityöt, rellestäminen...
KUINKA PALJON KOKMUKSIA PITÄÄ OLLA ETTÄ VOI SANOA OLEVANSA VALMIS ÄIDIKSI???
Televisiosta tuli kerran inhimillisessä tekijässä keskusteluohjema teiniäideistä... eräs tyttö oli saanut lapsen 16-vuotiaana... Nyt tyttö on 21 ja hänellä on kolme lasta... Hän on lapsistaan todella ylpeä, ensimmäistä lasta ei oltu harkittu, mutta kun hän raskaudesta kuuli, oli lapsi toivottu... Teiniäiti vaikutti TODELLA kypsältä ja äidilliseltä.. Kun näin ohjelman, niin minulla tuli melkein tippa silmään... Hän puhui niin ihanasti pienistä lapsistaan... Ja kuinka ihanalta se tuntuu kun näkee lapsen kasvavan ja kehittyvän... Hän oli valmis tekemään mitä tahansa lastensa hyvinvoinnin eteen...
"Toisaalta, miksi 16 vuotiaan pitäisi olla 24 vuotiaan tasolla? Näillä ikävuosilla on kahdeksan pitkää kehityksen vuotta välissä."
En ole väittänyt, että 16-vuotiaan pitäisi olla 24-vuotiaan tasolla... Sanoin vain, että niin VOI olla...
Minkä takia täällä pitää muokata toisten sanomisia... Se on todella rasittavaa...tee kenestäkään kokenutta, jos ei ota vastuuta itsestään ja teoistaan.
Se on tasan niin, että nuorena on oltava tyhmä, jotta voi aikuisena olla viisas. Kokemukseen viittaan lauseellani...
Käypä muuten yksinhuoltajien palstalla lukemassa- Siellä on hyvä aloitus PAS syndroomasta. Lue ketju. Varsinkin nimmarien "mette" ja "Eeva" kirjoitukset ja palaa sitten haukkumaan minua.
Kiinnitä niihin kohtiin huomiota joissa he keskustelevat äitiydestä ja sen vaatimuksista.
Siinä sinulle kaksi kypsää naista, myös järjeltään!
Sanos muuta, todella rasittavaa... - Meliane17
neitonen kirjoitti:
tee kenestäkään kokenutta, jos ei ota vastuuta itsestään ja teoistaan.
Se on tasan niin, että nuorena on oltava tyhmä, jotta voi aikuisena olla viisas. Kokemukseen viittaan lauseellani...
Käypä muuten yksinhuoltajien palstalla lukemassa- Siellä on hyvä aloitus PAS syndroomasta. Lue ketju. Varsinkin nimmarien "mette" ja "Eeva" kirjoitukset ja palaa sitten haukkumaan minua.
Kiinnitä niihin kohtiin huomiota joissa he keskustelevat äitiydestä ja sen vaatimuksista.
Siinä sinulle kaksi kypsää naista, myös järjeltään!
Sanos muuta, todella rasittavaa..."Kokemuskaan ei tee kenestäkään kokenutta, jos ei ota vastuuta itsestään ja teoistaan
Mitä muuta teiniäitiys sitten on??? Eikö se juuri ole vastuun ja seurauksen kantamista, jos lapsi pidetään...
Minun käsitykseni mukaan teoilla on AINA jokin seuraus... teiniäidit ottavat juuri siitä teosta vastuun ja kantavat sen... eikä ns. vain jatka elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut...
Tuskin se aborttikaan aina on oikea ja helpoin ratkaisu... Abortti on henkisesti hyvin raskas kokemus kuin myös fyysisestikin... Raskauden keskeytys on aina mielessä ja abortti voi myös aiheuttaa sen, että vanhempana raskaaksi tuleminen VOI olla todella vaikeaa ellei mahdotonta.
Oma äitini on sairaanhoitaja ja hän oli opiskeluaikana "joutunut" sinne missä abortteja tehtiin... Ei ollu kivan näköistä, kun sikiöt revittiin naisen sisältä ja heitettiin sen jälkeen ROSKIIN!!! useimmilla näkyi myös jo kädet ja jalat...
Joten kyllä luulen että teiniäidit ovat kertaalleen miettineet mihin ryhtyvät... ja luulen että jokainen pystyy itse vastaamaan teoistaan ja valitsemaan ITSELLEEN OIKEAN ratkaisun... Päätöksenteko on kuitenkin MONIEN asioiden summa... (esim. rahatilanne, parisuhde, perhe, kaverit, elämänarvot, elämäntilanne...)..
Tuskin KAIKKI haluavat kulkea samaa tietä.. Eikö erilaisuus ole eräänlainen rikkaus???
Äitiys on vaatimuksia täynnä, se on totta. Mutta mikä ei olisi??? Kaikki asiat ottaa, mutta kyllä ne myös antavat, kaikki asiat omalla tavallaan...
Foorumin nimenä on kuitenkin Teiniäidit, joten jos sinulla ei ole muuta sanomista, kuin tulla tänne sanomaan PAS-syndroomasta tai siitä kuinka nuoret ovat tyhmiä... niin parempi varmaan että vaihdat foorumia.. Tuskin teiniäidit sanomisista kovin iloisemmiksi tulevat...
En halua olla ilkeä, enkä haukkua (se ei OIKEASTI ole tarkoitukseni), haluaisin vain että teiniäideille osattaisin antaa arvoa, jos ei paljon niin edes vähän hitusen... Maailmassa ei ole koksaan liikaa rakkautta...
"rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" - neitonen
Meliane17 kirjoitti:
"Kokemuskaan ei tee kenestäkään kokenutta, jos ei ota vastuuta itsestään ja teoistaan
Mitä muuta teiniäitiys sitten on??? Eikö se juuri ole vastuun ja seurauksen kantamista, jos lapsi pidetään...
Minun käsitykseni mukaan teoilla on AINA jokin seuraus... teiniäidit ottavat juuri siitä teosta vastuun ja kantavat sen... eikä ns. vain jatka elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut...
Tuskin se aborttikaan aina on oikea ja helpoin ratkaisu... Abortti on henkisesti hyvin raskas kokemus kuin myös fyysisestikin... Raskauden keskeytys on aina mielessä ja abortti voi myös aiheuttaa sen, että vanhempana raskaaksi tuleminen VOI olla todella vaikeaa ellei mahdotonta.
Oma äitini on sairaanhoitaja ja hän oli opiskeluaikana "joutunut" sinne missä abortteja tehtiin... Ei ollu kivan näköistä, kun sikiöt revittiin naisen sisältä ja heitettiin sen jälkeen ROSKIIN!!! useimmilla näkyi myös jo kädet ja jalat...
Joten kyllä luulen että teiniäidit ovat kertaalleen miettineet mihin ryhtyvät... ja luulen että jokainen pystyy itse vastaamaan teoistaan ja valitsemaan ITSELLEEN OIKEAN ratkaisun... Päätöksenteko on kuitenkin MONIEN asioiden summa... (esim. rahatilanne, parisuhde, perhe, kaverit, elämänarvot, elämäntilanne...)..
Tuskin KAIKKI haluavat kulkea samaa tietä.. Eikö erilaisuus ole eräänlainen rikkaus???
Äitiys on vaatimuksia täynnä, se on totta. Mutta mikä ei olisi??? Kaikki asiat ottaa, mutta kyllä ne myös antavat, kaikki asiat omalla tavallaan...
Foorumin nimenä on kuitenkin Teiniäidit, joten jos sinulla ei ole muuta sanomista, kuin tulla tänne sanomaan PAS-syndroomasta tai siitä kuinka nuoret ovat tyhmiä... niin parempi varmaan että vaihdat foorumia.. Tuskin teiniäidit sanomisista kovin iloisemmiksi tulevat...
En halua olla ilkeä, enkä haukkua (se ei OIKEASTI ole tarkoitukseni), haluaisin vain että teiniäideille osattaisin antaa arvoa, jos ei paljon niin edes vähän hitusen... Maailmassa ei ole koksaan liikaa rakkautta...
"rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi"Vastuun ottaminen on sitoutumista itsensä kasvattamiseen! Ei siis älyttömien temppujen tekemistä ja niiden seurausten pitämistä. Vaan itsensä muuttamista kyseiseen tilanteeseen sopivaksi. Vastuun ottaminen on eräänlaista sopeutumista.
Teoistaan vastaaminen ei myöskään tarkoita onnistumista ko. tehtävässä !
Jos abortti jätetään tekemättä sen vuoksi, että se on niin kamalan näköistä äidin mielestä, ei se todellakaan vaikuta vastuulliselta touhulta. Eikä ainakaan aikuiselta.
Arvo pitää ansaita! - meliane17
neitonen kirjoitti:
Vastuun ottaminen on sitoutumista itsensä kasvattamiseen! Ei siis älyttömien temppujen tekemistä ja niiden seurausten pitämistä. Vaan itsensä muuttamista kyseiseen tilanteeseen sopivaksi. Vastuun ottaminen on eräänlaista sopeutumista.
Teoistaan vastaaminen ei myöskään tarkoita onnistumista ko. tehtävässä !
Jos abortti jätetään tekemättä sen vuoksi, että se on niin kamalan näköistä äidin mielestä, ei se todellakaan vaikuta vastuulliselta touhulta. Eikä ainakaan aikuiselta.
Arvo pitää ansaita!"Vastuun ottaminen on itsensä muuttamista kyseiseen tilanteeseen sopivaksi." Mitä muuta lapsen pitäminen sitten on ellei itsensä muuttumista kyseiseen tilanteeseen, tilanteeseen sopeutumista??? Kyllä, vastuun ottaminen on eräänlaista sopeutumista... Mahdatkohan puhua vähän ristiriitaisesti???
"Teoistaan vastaaminen ei myöskään tarkoita onnistumista ko. tehtävässä!"
Ei tietenkään!!!! Vaikka kuinka yrittäsi... ei aina voi onnistua, ei edes täydellinen ihminen! Vaikka kuinka huolehtisi ehkäisystä ja itsestään... Raskauteen on aina mahdollisuus...
en väittänyt, että abortti tehtäisiin sen vuoksi että se on kamalan näköistä!!! ´Tarkoitin että lapsenpitämis -päätökseen TODELLAKIN vaikuttaa monet tekijät, kuten esim. rahatilanne, parisuhteen laatu yms... tuskin abortti mikään houkutteleva vaihtoehto kenellekkäänn loppupeleissä on... Kyllä sitä kahteen kertaan miettii tekeekö sen vai ei ja mitä sitten tekeekin.. sitä minä tarkoitin!!!
"Arvo pitää ansaita!"
Millä sekin määritellään ketä arvon ansaitsee...?Eikös jokainen ihminen ole aika syntinen, ainakin joissain asioissa...eli siis syntinen...
Ja tuskin niitä arvoja ainakaan suvaitsemattomuudella ansaitaan... - äityli
meliane17 kirjoitti:
"Vastuun ottaminen on itsensä muuttamista kyseiseen tilanteeseen sopivaksi." Mitä muuta lapsen pitäminen sitten on ellei itsensä muuttumista kyseiseen tilanteeseen, tilanteeseen sopeutumista??? Kyllä, vastuun ottaminen on eräänlaista sopeutumista... Mahdatkohan puhua vähän ristiriitaisesti???
"Teoistaan vastaaminen ei myöskään tarkoita onnistumista ko. tehtävässä!"
Ei tietenkään!!!! Vaikka kuinka yrittäsi... ei aina voi onnistua, ei edes täydellinen ihminen! Vaikka kuinka huolehtisi ehkäisystä ja itsestään... Raskauteen on aina mahdollisuus...
en väittänyt, että abortti tehtäisiin sen vuoksi että se on kamalan näköistä!!! ´Tarkoitin että lapsenpitämis -päätökseen TODELLAKIN vaikuttaa monet tekijät, kuten esim. rahatilanne, parisuhteen laatu yms... tuskin abortti mikään houkutteleva vaihtoehto kenellekkäänn loppupeleissä on... Kyllä sitä kahteen kertaan miettii tekeekö sen vai ei ja mitä sitten tekeekin.. sitä minä tarkoitin!!!
"Arvo pitää ansaita!"
Millä sekin määritellään ketä arvon ansaitsee...?Eikös jokainen ihminen ole aika syntinen, ainakin joissain asioissa...eli siis syntinen...
Ja tuskin niitä arvoja ainakaan suvaitsemattomuudella ansaitaan...ei tarkoita vastuunottamista, olen siinä samaa mieltä neitosen kanssa. vastuunotto on itsensä kasvattamista, omien virheittensä summaamista ja niistä selviytymistä. siis pelkästään synnyttämällä ei vastuuta oteta! HALOO!
- meliane17
äityli kirjoitti:
ei tarkoita vastuunottamista, olen siinä samaa mieltä neitosen kanssa. vastuunotto on itsensä kasvattamista, omien virheittensä summaamista ja niistä selviytymistä. siis pelkästään synnyttämällä ei vastuuta oteta! HALOO!
tottakai lapsenpitäminen on vastuunottamista, seurauksista on vastattava!!! ei voi elää niin, että ei ajattele seurauksia...se ketä leikkiin ryhtyy, sen kestäköön. En toki kiellä että abortti ei olisi vastuunottamista...onhan sekin... Kumpi sitten on parempi vaihtoehto, on jokaisen oma valinta...
jotenkin vain tuntuu pahalta että tälle foorumille tullaan kertomaan kuinka vastuuttomia nuoret ovatkaan, kun pitävät lapsen ja tulevat teiniäideiksi... (en nyt tarkoita sinua äityli)
"pelkästään synnyttämällä ei vastuuta oteta!"
Aivan totta... mutta entäs ne seuraavat 20 vuotta ja enemmän??
toiset vaan ottavat vastuun muutama vuotta aikaisemmin kuin vanhemmat äidit... - äityli
meliane17 kirjoitti:
tottakai lapsenpitäminen on vastuunottamista, seurauksista on vastattava!!! ei voi elää niin, että ei ajattele seurauksia...se ketä leikkiin ryhtyy, sen kestäköön. En toki kiellä että abortti ei olisi vastuunottamista...onhan sekin... Kumpi sitten on parempi vaihtoehto, on jokaisen oma valinta...
jotenkin vain tuntuu pahalta että tälle foorumille tullaan kertomaan kuinka vastuuttomia nuoret ovatkaan, kun pitävät lapsen ja tulevat teiniäideiksi... (en nyt tarkoita sinua äityli)
"pelkästään synnyttämällä ei vastuuta oteta!"
Aivan totta... mutta entäs ne seuraavat 20 vuotta ja enemmän??
toiset vaan ottavat vastuun muutama vuotta aikaisemmin kuin vanhemmat äidit...seuraavaan vuoteen mahtuu niin paljon, että kuka TIETÄÄ etukäteen onnistumisestaan, sillä se voi matkan varrella taittua moneen kertaan...se ainakin itseäni häiritsee, ettei koskaan oteta asiaa niin kuin se on, vaan kuvitellaan aina vain parasta. vastuunottaminen ei missään olosuhteissa ole negatiivisten seikkojen kieltämistä. niiden olemassaolo on vakio.
toisaalta lapsi/nuori ei ole kyvykäs ymmärtämään vastuun suuruutta. mutta aina naurettavammaksi juttu menee, mitä enemmän "tietää" tulevaisuudesta, josta oikeesti ei tiedä kukaan.
vastuuseen kasvetaan, jos kasvetaan. aikuisemmalla on vastuu jo valmiina kehittyneenä. se kehittyy vastuusta omasta itsestään, vastuusta kouluun, työhön ja vaikkapa asuntolainaan! myös vastuunottaminen puolisosta ja parisuhteesta on tärkeä osa vastuuseen kasvamista. eikä näistä mikään tee valmista vastuuseen vuodessa! se on paljon pitempi prosessi!
jos nämä kokemukset kokonaan puuttuvat, vastuuseen pitää kasvaa lapsen kanssa, eikä se koskaan ole täysin ongelmatonta. eikä lapsen kannalta suositeltavaa. tämä on kohta, jonka jokainen äiti arvioi itse, kuinka vaikeaan tilanteeseen juuri hänen lapsensa joutuu, mikäli syntyy. osa päätyy siihen tulokseen, että parempi kun ei synny. kaikki kunnia siitä heille. he punnitsivat asiansa niin. kuka sitten voi sanoa, että se oli väärin?
aivan samoin voidaan tuomita niitä, jotka päättivät synnyttää.
"se ketä leikkiin ryhtyy sen kestäköön", mutta tämä leikki alkaa vasta kun vauva syntyy...
tämän halusin sanoa. - meliane17
äityli kirjoitti:
seuraavaan vuoteen mahtuu niin paljon, että kuka TIETÄÄ etukäteen onnistumisestaan, sillä se voi matkan varrella taittua moneen kertaan...se ainakin itseäni häiritsee, ettei koskaan oteta asiaa niin kuin se on, vaan kuvitellaan aina vain parasta. vastuunottaminen ei missään olosuhteissa ole negatiivisten seikkojen kieltämistä. niiden olemassaolo on vakio.
toisaalta lapsi/nuori ei ole kyvykäs ymmärtämään vastuun suuruutta. mutta aina naurettavammaksi juttu menee, mitä enemmän "tietää" tulevaisuudesta, josta oikeesti ei tiedä kukaan.
vastuuseen kasvetaan, jos kasvetaan. aikuisemmalla on vastuu jo valmiina kehittyneenä. se kehittyy vastuusta omasta itsestään, vastuusta kouluun, työhön ja vaikkapa asuntolainaan! myös vastuunottaminen puolisosta ja parisuhteesta on tärkeä osa vastuuseen kasvamista. eikä näistä mikään tee valmista vastuuseen vuodessa! se on paljon pitempi prosessi!
jos nämä kokemukset kokonaan puuttuvat, vastuuseen pitää kasvaa lapsen kanssa, eikä se koskaan ole täysin ongelmatonta. eikä lapsen kannalta suositeltavaa. tämä on kohta, jonka jokainen äiti arvioi itse, kuinka vaikeaan tilanteeseen juuri hänen lapsensa joutuu, mikäli syntyy. osa päätyy siihen tulokseen, että parempi kun ei synny. kaikki kunnia siitä heille. he punnitsivat asiansa niin. kuka sitten voi sanoa, että se oli väärin?
aivan samoin voidaan tuomita niitä, jotka päättivät synnyttää.
"se ketä leikkiin ryhtyy sen kestäköön", mutta tämä leikki alkaa vasta kun vauva syntyy...
tämän halusin sanoa."vastuunottaminen ei missään olosuhteissa ole negatiivisten seikkojen kieltämistä. niiden olemassaolo on vakio."
Ei niin. Negatiivisia puolia löytyy aina, JOKA ASIASSA! ..eli oli valinta mikä tahansa, negatiivisia puolia on, Se on vakio, niin kuin itse sanoit!
"toisaalta lapsi/nuori ei ole kyvykäs ymmärtämään vastuun suuruutta."
Toki nuoret ja lapset eivät ymmärrä vastuuta, niin hyvin kuin aikuiset, mutta on myös nuoria jotka ymmärtävät vastuun paremmin kuin aikuiset ja päinvastoin.
"vastuuseen kasvetaan, jos kasvetaan. aikuisemmalla on vastuu jo valmiina kehittyneenä. se kehittyy vastuusta omasta itsestään, vastuusta kouluun, työhön ja vaikkapa asuntolainaan!"
Miten aikuisena voi olla vastuu jo valmiiksi kehittyneenä??? eikö vastuu tule kokemusten kautta??? Kyllä, juuri koulun ja juuri työn ohella, mutta kyllä vastuuseen kasvamiseen tarvitaan myös muita asioita kuin koulu ja asuntolaina...
jotkut ovat hoitaneet koko nuoruuteensa pikkuveljiään ja siskojaan/ ollut paljon lapsenvahtina... Eikö tämä juuri ole kokemusta lastenhoidosta???
Tarkoitan tällä sitä, että monilla on kokemuksia ERI asioista eri tavalla... Ei voi sanoa, mitä "kehittyneisyysaluetta" tarvitaan jotta on kypsä vanhemmaksi...
"osa päätyy siihen tulokseen, että parempi kun ei synny. kaikki kunnia siitä heille. he punnitsivat asiansa niin. kuka sitten voi sanoa, että se oli väärin?
aivan samoin voidaan TUOMITA niitä, jotka päättivät synnyttää."
niinpä. Jokainen tekee oman ratkaisunsa. ei kai tässä nyt ketään tuomita tarvitse...
"se ketä leikkiin ryhtyy sen kestäköön", mutta tämä leikki alkaa vasta kun vauva syntyy..."
Kyllä se leikki alkaa jo siitä kun sikiö alkaa kehittyä sisällä. Se valmistaa äitiyteen ja äidinvaisto kehittyy. - meliane17
ex-ystävä kirjoitti:
ettei niitä tule? Valista kuten tahdot, olen varma ettei omatkaan vanhempasi pakottaneet/opettaneet sinua teiniäidiksi!
ei varmaan kukaan.
Valistaa kannattaa kuin olla vain peukalo keskellä kämmentä ja odottaa/toivoa ettei mitään pahaa tapahdu... Sen takia on keksitty KASVATUS!!!!
Ei teiniäidiksi tarvitse pakottaa/opettaa...
Se ei pelaa joka pelkää - tuleva 16v. äiti
Tuore teiniäiti -86 kirjoitti:
Niin no.
Enpä itseäni kovin hurjana bilehileenä ole koskaan pitänyt. En tosin kiellä etten bileissä olisi käynyt ja hauskaa pitänyt.. Lapsirakkaaksi itseni tunnustan. Kouluympyröistä löytyi poikaystävä ja siitä se sit lähti. Vaikka seurustelumme ennen raskautta jäi varsin lyhyeksi ei tämä uusi tilanne ole muuttanut suhdettamme tai elämäämme huonompaan suuntaan.. Päinvastoin.
Kolmeviikkoinen poikemme on maailman suloisin näky ja vallan ihana. Tottakai siinä on vastuunsa ja työnsä ja kyllä se jonkinverran vapauttakin rajoittaa ja voimia koettelee, mutta ei missään nimessä pilaa elämää. Mikään ei vielä tähän mennessä ole ollut palkitsevampaa kuin tuon pienen ihmeen hoivaaminen.
Toisaalta se on varmaan omasta asenteesta paljonkin kiinni onko äitiys kiva vai vähemmän kiva asia.. Ja yhtälailla vanhemmuus rajoittaa vanhempiakin ihmisiä. He ovat ehkä saaneet nauttia nuoruutensa eritavalla kun me teiniäidit ja -isät, mutta ei se tarkoita ettemmekö me voisi olla onnellisia tällaisen nuoruuden kanssa.. Sitä paitsi vanhemmuus kasvattaa niin nuorta kuin jo vanhampaakin ihmisenä.
Mut joo.. turha kai jauhaa pidempään.. Pidetään kaikki mielipiteemme, mutta yritetään silti ymmärtää ihmisiä jotka tekee erilaisia ratkaisuja ku me itte.moikka! mun ongelma ei oo iha kai joka päivänen,tai edes ongelma ollenkaan. mutta olin salannut raskauden jo liian kauan kunnes en enää voinu. koulussa yks poika tuli kysyyn multa et kuinka kauan vielä on aikaa ja sano myös että musta puhutaan tosi paljon ja arvuutellaan et olenko raskaana. romahdin ihan täysin ja kerroin asian luokanvalvojalleni joka sano et oli jo huhtikuussa kattellu mua sillain ja kysynyt jopa liikunnanopettajalta onko mahd. että odotan lasta. opettaja vei mut terveydenhoitajan luo missä juteltiin ja soitettiin aika äitiysneuvolaan ja lääkäriin. äitillekin oli sitten kerrottava asia ja se että aion pitää vauvan. kauheinta asiassa oli se että raskaus on edennyt jo viidennelle kuulle,ehkä jopa kuudennelle ja olin pitänyt asian näinkin kauan salassa. lapsen isä ei ole kiinnostunut asiasta vaan toivotti tylysty tekstiviestillä onnea. olisi kiva jos kerkeisit vastaamaan ja kertomaan synnytyksen jälkeisestä tunnelmasta ja kenties asian vaikeudesta??? tarvitsen todella apua ja tukea,myös ulkopuolisilta ja ehkä myös tuntemattomilta ihmisiltä. kiitos jo etukäteen ja onneksi olkoon vauvan johdosta;)
- Tuore teiniäiti -86
tuleva 16v. äiti kirjoitti:
moikka! mun ongelma ei oo iha kai joka päivänen,tai edes ongelma ollenkaan. mutta olin salannut raskauden jo liian kauan kunnes en enää voinu. koulussa yks poika tuli kysyyn multa et kuinka kauan vielä on aikaa ja sano myös että musta puhutaan tosi paljon ja arvuutellaan et olenko raskaana. romahdin ihan täysin ja kerroin asian luokanvalvojalleni joka sano et oli jo huhtikuussa kattellu mua sillain ja kysynyt jopa liikunnanopettajalta onko mahd. että odotan lasta. opettaja vei mut terveydenhoitajan luo missä juteltiin ja soitettiin aika äitiysneuvolaan ja lääkäriin. äitillekin oli sitten kerrottava asia ja se että aion pitää vauvan. kauheinta asiassa oli se että raskaus on edennyt jo viidennelle kuulle,ehkä jopa kuudennelle ja olin pitänyt asian näinkin kauan salassa. lapsen isä ei ole kiinnostunut asiasta vaan toivotti tylysty tekstiviestillä onnea. olisi kiva jos kerkeisit vastaamaan ja kertomaan synnytyksen jälkeisestä tunnelmasta ja kenties asian vaikeudesta??? tarvitsen todella apua ja tukea,myös ulkopuolisilta ja ehkä myös tuntemattomilta ihmisiltä. kiitos jo etukäteen ja onneksi olkoon vauvan johdosta;)
Hei ota yhteyttä mun sähköpostiin ([email protected]) niin jutellaan lisää.. pahoittelen etten ole aiemmin päässy vastaamaan.. Itse asiassa kohta on tuo pikkuinen (josta aikoja sitten hehkutin) tulossa isoveljeksi.. vajaa 2kk ja siellä ois sit laskettu *onnellinen hymytys*
Niin ihan sun kannaltas ajattelin et ois mukavampi jutella ns. privvasti.. Jos sopii.. kyllä mä voin täälläkin kertoo asiasta, mut s.posti on mun mielestä helpompi ja kätevämpi.. - marpsu
Laura kirjoitti:
Luepa tekstini tarkemmin. En yleistänyt, vaan totesin, että myös tuollaisia ihmisiä löytyy. En käsittääkseni väittänyt kaikkien olevan sellaisia. Tunnen myös niitä, jotka rakastavat biletystä ja paneskelevat ympäriinsä. Ja niitä jotka bilettävät, mutta eivät paneskele. Ja niitä jotka paneskelevat, mutta bilettävät vähemmän.
Turha kai jatkaa saivartelua, vai mitä? Kun se ei juuri mihinkään johda.kaikki ketkä täällä puhuvat että elämä menee pillalle jos tekee lapsen alle 20 vuotiaana.(esim.17..) Teillä ilmeisesti ei ole omia lapsia??? vai? mistä kukaan voi tietää jos ei ole omaa kokemusta :) ?? toiset haluavat nuorena lapset että pystyvät keskittymään myöhemmin esim. uraan, akikilla omat syynsä :)
- kohta 17v.
tuleva 16v. äiti kirjoitti:
moikka! mun ongelma ei oo iha kai joka päivänen,tai edes ongelma ollenkaan. mutta olin salannut raskauden jo liian kauan kunnes en enää voinu. koulussa yks poika tuli kysyyn multa et kuinka kauan vielä on aikaa ja sano myös että musta puhutaan tosi paljon ja arvuutellaan et olenko raskaana. romahdin ihan täysin ja kerroin asian luokanvalvojalleni joka sano et oli jo huhtikuussa kattellu mua sillain ja kysynyt jopa liikunnanopettajalta onko mahd. että odotan lasta. opettaja vei mut terveydenhoitajan luo missä juteltiin ja soitettiin aika äitiysneuvolaan ja lääkäriin. äitillekin oli sitten kerrottava asia ja se että aion pitää vauvan. kauheinta asiassa oli se että raskaus on edennyt jo viidennelle kuulle,ehkä jopa kuudennelle ja olin pitänyt asian näinkin kauan salassa. lapsen isä ei ole kiinnostunut asiasta vaan toivotti tylysty tekstiviestillä onnea. olisi kiva jos kerkeisit vastaamaan ja kertomaan synnytyksen jälkeisestä tunnelmasta ja kenties asian vaikeudesta??? tarvitsen todella apua ja tukea,myös ulkopuolisilta ja ehkä myös tuntemattomilta ihmisiltä. kiitos jo etukäteen ja onneksi olkoon vauvan johdosta;)
Hei, todella hienoa että pystyt kantamaan vastuun omista "vapaa-ajan viihteistäsi". Mutta onko tämä poika valmis itse myöntämään olevan isä? Pystytkö kasvattamaan lapsen yksin? Siinä on paljon tekemistä. Mutta en epäilekkään etteikö se onnistuisi. Itselläni on pari kaveria jotka saivat hieman päälle 15 vuotiaina lapset. Ovat onnellisia ja pärjäävät. Toivoittavasti saat perheeltäsi tukea ja Onnea! :)
- DANANNAA
neitonen kirjoitti:
mieleni sanoa pahasti, mutten sano.
Älä ensinnäkään yleistä tuota kypsyys asiaa. Kukaan ei ole nuorena kypsä. Aikuisuus ei ole iästä kiinni, se on totta, mutta se on kokemuspohjasta kiinni ja ymmärryskyvystä. Empatiasta ja vastuullisuudesta. Näitä ei lapsella ole kuin osittain.
Hyvän esimerkin kehityksestä saa keskosesta. Syntymä pysäyttää hetkeksi monen keskosen kehityksen. Kunnes sitten joskus saavuttavat ikäistensä tason. Sama se on missä tahansa asiassa, johon ihminen joutuu liian varhain. Shokki siitä, ettei pärjää taannehtii ihmistä helposti!
Toisaalta, miksi 16 vuotiaan pitäisi olla 24 vuotiaan tasolla? Näillä ikävuosilla on kahdeksan pitkää kehityksen vuotta välissä.
Siis miksi pitäisi olla 24 vuotiaan tasolla kuusitoistavuotiaana?
Ja koska sitten on tyhmä jos ei mukulana? Aikuisena ei voi olla viisas, jos ei ole nuorena tyhmä. Sillä mistä kumpuaa viisaus muusta kuin kokemuksesta?
Pyyhi takamuksesi tuolla tutkimuksella, sillä se ei pidä paikkaansa. Lähteen kuulisin mieluusti. Jos tuo olisi totta, yhtään huostaanottoa eikä lasten pahoinpitelyä enää tapahtusi.
Neonatalogian erikoislääkäri sanoi kerran erään tapauksen yhteydessä, että siinä olisi voinut kuvitella olevan äidinvaistoa mukana. Joten suuresti ei taida olla tämä vaisto tieteen tutkimaa..."Toisaalta, miksi 16 vuotiaan pitäisi olla 24 vuotiaan tasolla? Näillä ikävuosilla on kahdeksan pitkää kehityksen vuotta välissä."
Miksi väännät asian noin päin? Eikö tullut mieleen se että monet(ei kaikki, eikä puolet) 24 vuotiaat ovat 16 vuotiaan tasolla, eikä niinpäin että 16 vuoitias olisi/ pitäisi olla 24 vuotiaan tasolla?? - kaksi ääripäätä
meliane17 kirjoitti:
törkeää yleistystä...
Kaikki teiniäidit eivät ole bilehileitä... valehtelijoita, onnettomia, katuvaisia yms...
Ei pidä unohtaa, että on MYÖS niitä onnellisia äitejä! Vaikka tulisikin raskaaksi nuorena, se ei tarkoita että elämä on ohi, loppu. Ajatteletteko sitä mitä äitiys antaa??? Äitiys tietenkin myös ottaa ja rajoittaa elämää, mutta mikäpä ei rajoittaisi???
Jos olet tunnollinen opiskelija, SAATTAA biletys jäädä harvemmalle (ei tietenkään aina)
Jos olet yrittäjä, työntekosi rajoittaa ihmissuhteitasi (ei tietenkään aina)
Jos sairastut, rajoittaa se myös elämääsi...
KYSE ON VALINNOISTA!!!! ...eikö suomessa ole valinnan vapaus??? Minkä takia useat ihmiset tulevat tänne sanomaan että kuinka teidän teiniäitien elämät ovat pilalla!!! Teillä ei ole elämää teiniäidit!!
Luuletteko että tuo sitten saa teiniäitien mielet onnelliseksi????? Se juuri teiniäitejä masentaa kun ihmiset katsovat heitä kuin...
Aatelkaapa afrikkaa, jossa lapsia kuolee nälkään ja heillä ei ole kattoo kaikilla päänsä päällä... Miksi suomeen ei saisi nuorilla syntyä lapsia??? Pitäisikö kaikkien olla samanlaisia uranaisia ja bilehileitä... Olisiko kaikki silloin onnellisimpia???
Jokainen tekee omat valintansa, joita on turha vähätellä...
Minulla itselläni ei ole mitään bilehileitä, teiniäitejä tmv. vastaan.... Ärsyttää vain tällainen suomalainen kulttuuri, jossa helposti tuomitaan ihmisiä joidenkin "tyhmien" perustelujen vuoksi.
Asioista saa puhua ja ilmaista mielipiteensä, mutta jos mielipiteesi loukkaa muita, niin voit ainakin kerran miettiä, onko sitä sopivaa kertoa täällä... Ja ottakaa asioista selvää ennen kuin alatte tuomitsemaan muiden valintoja... Tuskin (teillä teiniäitejä vastaan olevilla) on OMAA kokemusta äitiydestä..."Aatelkaapa afrikkaa, jossa lapsia kuolee nälkään ja heillä ei ole kattoo kaikilla päänsä päällä... Miksi suomeen ei saisi nuorilla syntyä lapsia??? Pitäisikö kaikkien olla samanlaisia uranaisia ja bilehileitä... Olisiko kaikki silloin onnellisimpia??? "
aika ääripää tuo afrikka juttusi..siellä kun ei ehkäisyä käytetä ja on puutetta vähän kaikesta.
siellä naisia raiskataankin. ja nämä raiskatut naiset joutuvat pitämään lapsen koska ei ole varaa aborttiin.
tiedätkös, aika moni afrikan nainen tai "kolmannen maailman" nainen antaisi vaikka oikean kätensä jos pääsisi opiskelemaan ja elämään sivistysvaltiossa. heillä intoa riittäisi opiskella, toisin kuin nuorilla suomalaisnaisilla jotka kitisevät lapsen ja "onnellisen perheen" perään. - palstaa seurannut
Kukka kirjoitti:
sinä et tunne suurinta osaa teiniäideistä.
"jokainen mustalainen on varas" järjetön yleistys sekin.tuolla mustalaisvertauksellasi.....
Keskustelun voi hyvin lopettaa tähän.
Kiitos makeista nauruista. - palstaa seurannut
ex-ystävä kirjoitti:
jos joku tulee MINULLE SANOMAAN näin, tai vastaa kirjoitukseeni näin.
Mutta että joku näkee vaivaa kirjoitetusta nimettömästä viestistä...en millään tajuu.
Miksi se vastine pitää kirjoittaa aina itsestä? Johtuuko se yleistiedon puutteesta vai?itseluottamuksen puutteesta.
Siitä. Ja nuoruudesta, minä-keskeisyydesta. Tiesit sen itsekkin. Halusit vain kuulla uudelleen. Nyt sait vastauksesi. - palstaa seurannut
meliane17 kirjoitti:
"Kukaan ei ole nuorena kypsä.Aikuisuus ei ole iästä kiinni, se on totta, mutta se on kokemuspohjasta kiinni ja ymmärryskyvystä."
Ai että EI KUKAAN ole nuorena kypsä??? Kukas tässä nyt yleistää???
Sanoit että aikuisuus on kokemuspohjasta kiinni... Se on kyllä totta, mutta onko kaikilla raskaana olevilla kokemusta äitiydestä, eikös se lapsesta huolehtimis -kokemus tule vasta sitten kun lapsi on sylissä ja sen on synnyttänyt??? ...mitä tekemistä iällä ja kokemuksella on keskenään???
On toki totta, että mitä vanhempi on, sitä enemmän on kokemuksia... Mutta se ei aina ole niin... Poikkeuksia on aina...
Monet nuoret ovat kokeneet vanhempiensa avioeron, alkoholiongelman, perhekrrisit, perheväkivaltaa, koulunkäynnin, kotityöt, rellestäminen...
KUINKA PALJON KOKMUKSIA PITÄÄ OLLA ETTÄ VOI SANOA OLEVANSA VALMIS ÄIDIKSI???
Televisiosta tuli kerran inhimillisessä tekijässä keskusteluohjema teiniäideistä... eräs tyttö oli saanut lapsen 16-vuotiaana... Nyt tyttö on 21 ja hänellä on kolme lasta... Hän on lapsistaan todella ylpeä, ensimmäistä lasta ei oltu harkittu, mutta kun hän raskaudesta kuuli, oli lapsi toivottu... Teiniäiti vaikutti TODELLA kypsältä ja äidilliseltä.. Kun näin ohjelman, niin minulla tuli melkein tippa silmään... Hän puhui niin ihanasti pienistä lapsistaan... Ja kuinka ihanalta se tuntuu kun näkee lapsen kasvavan ja kehittyvän... Hän oli valmis tekemään mitä tahansa lastensa hyvinvoinnin eteen...
"Toisaalta, miksi 16 vuotiaan pitäisi olla 24 vuotiaan tasolla? Näillä ikävuosilla on kahdeksan pitkää kehityksen vuotta välissä."
En ole väittänyt, että 16-vuotiaan pitäisi olla 24-vuotiaan tasolla... Sanoin vain, että niin VOI olla...
Minkä takia täällä pitää muokata toisten sanomisia... Se on todella rasittavaa...joten kinaatte aivan turhasta asiasta. Sä hävisit meliane17, vaikka tuskin sitä tajuat.
Saathan sä pauhata puppua, mutta ei sua kukaan usko. - agdadgd
sinkkutyttö kirjoitti:
Sinkku on perheetön...
Mulle tulee sinkuista mieleen sellanen säälittävä, vähän epätoivonen naisihminen jonka elämässä ei ole muuta kun bilettäminen ja miehistä puhuminen. Sellanen joka jämähtää siihen sinkkuvaiheeseen kun muut saman ikäset perustaa perheitä... Tää nyt ei taida sopia tälle palstalle, ne säälittävät reppanasinkut kun on kolmekymppisiä :)
- senja-
tuleva 16v. äiti kirjoitti:
moikka! mun ongelma ei oo iha kai joka päivänen,tai edes ongelma ollenkaan. mutta olin salannut raskauden jo liian kauan kunnes en enää voinu. koulussa yks poika tuli kysyyn multa et kuinka kauan vielä on aikaa ja sano myös että musta puhutaan tosi paljon ja arvuutellaan et olenko raskaana. romahdin ihan täysin ja kerroin asian luokanvalvojalleni joka sano et oli jo huhtikuussa kattellu mua sillain ja kysynyt jopa liikunnanopettajalta onko mahd. että odotan lasta. opettaja vei mut terveydenhoitajan luo missä juteltiin ja soitettiin aika äitiysneuvolaan ja lääkäriin. äitillekin oli sitten kerrottava asia ja se että aion pitää vauvan. kauheinta asiassa oli se että raskaus on edennyt jo viidennelle kuulle,ehkä jopa kuudennelle ja olin pitänyt asian näinkin kauan salassa. lapsen isä ei ole kiinnostunut asiasta vaan toivotti tylysty tekstiviestillä onnea. olisi kiva jos kerkeisit vastaamaan ja kertomaan synnytyksen jälkeisestä tunnelmasta ja kenties asian vaikeudesta??? tarvitsen todella apua ja tukea,myös ulkopuolisilta ja ehkä myös tuntemattomilta ihmisiltä. kiitos jo etukäteen ja onneksi olkoon vauvan johdosta;)
moi,tossa ei käy ilmi että kuinka hyvät välit sulla on sun äitiin? jos et sille pystynyt kertomaan,että oot raskaana ja aiot pitää sen? kai se olis sen hyväksynyt jos olisit alussa kertonut:)
aika vastuutonta sen isältä taas sit jos ei aio mitenkään osallistua siihen lapsen elämään ja toivottaa vaan tylysti tekstarilla onnea,niin kiva.mä ite oon nyt 15v ja täyttämässä tän kuun 17.pvä 16v ja oon raskaana mut en niin hirveen pitkällä,vaan 8 viikkoo ja 5 pvä ja mä kerroin aika alussa sen mun äidille ja se hyväksy sen ja aavisti sen jotenkin,ja sano et on mun tukena,luulen et se olis voinut olla kans sulla ja sun äidillä ehkä, jos se olis mahdollista ollut,vai? mutta,,onnea silti ja kaikkee hyvää(: - Teiniäiti
ex-ystävä kirjoitti:
ja yöjuoksuista sen verran, että onko nämä teiniäidit sitten niitä, jotka ENNEN raskauttaan istuivat kiltisti kotona ja kävivät sunnuntaisin kirkossa?
HAH.
Kyllä se on niin, että suurin osa teiniäideistä on juuri niitä bilehileitä ja pamahtivat reissuillaan paksuksi!
Ne, joille bilettäminen ei merkitse mitään, eikä myöskään yöjuoksut, niillä ei teininä vauvaa ole. Vaan he pitävät koulunkäyntiä ja mahdollisuuksiaan nuorena huomattavasti korkeammassa kurssissa kuin vauvaa!
Jotta se niistä elämänarvoista...Mistähän sinä sen tiedät?
T; Teiniäiti, joka ei ole koskaan ollut kiinnostunu baareista/yöjuoksuista ja koulua jatketaan ku mammalomalla on rakkaan lapsen kanssa saanu olla.. Ihan niinkuin äidit jotka palaa työelämään! - Omanmielipiteenilmoi
ex-ystävä kirjoitti:
ja yöjuoksuista sen verran, että onko nämä teiniäidit sitten niitä, jotka ENNEN raskauttaan istuivat kiltisti kotona ja kävivät sunnuntaisin kirkossa?
HAH.
Kyllä se on niin, että suurin osa teiniäideistä on juuri niitä bilehileitä ja pamahtivat reissuillaan paksuksi!
Ne, joille bilettäminen ei merkitse mitään, eikä myöskään yöjuoksut, niillä ei teininä vauvaa ole. Vaan he pitävät koulunkäyntiä ja mahdollisuuksiaan nuorena huomattavasti korkeammassa kurssissa kuin vauvaa!
Jotta se niistä elämänarvoista...Ei se nyt ihan noinkaan kaikilla mene, ei voi vetää noin raakaa viivaa..
Meitä on niin paljon erilaisia, niinkun tässä on moneen kertaan sanottu.
Hyväksykää ihmiset, että jokainen tekee omat päätöksensä, ollaan me samaa mieltä tai ei.. - ninka94
ex-ystävä kirjoitti:
ja yöjuoksuista sen verran, että onko nämä teiniäidit sitten niitä, jotka ENNEN raskauttaan istuivat kiltisti kotona ja kävivät sunnuntaisin kirkossa?
HAH.
Kyllä se on niin, että suurin osa teiniäideistä on juuri niitä bilehileitä ja pamahtivat reissuillaan paksuksi!
Ne, joille bilettäminen ei merkitse mitään, eikä myöskään yöjuoksut, niillä ei teininä vauvaa ole. Vaan he pitävät koulunkäyntiä ja mahdollisuuksiaan nuorena huomattavasti korkeammassa kurssissa kuin vauvaa!
Jotta se niistä elämänarvoista...minä olen pian 16 vuotias ja odotan esikoistani.. olen raskausviikolla 29. ja kun tulin raskaaksi en todellakaan bilettänyt :D oletko koskaan nähnyt että nuoretkin ihmiset voi seurustella. ilmaisit asian vähän väärin.. että muka vain bilettäjät tulee raskaiksi yöjuoksuillansa ::DD voi että mikä väite... osasin kyllä pitää hauskaa ja viettää aikaa kavereiden kanssa mutta en ikinä ole oikein pitänyt alkoholista.. katsoisit asiaa vähän laajemmin ennenkuin tulet avautumaan
- rusinapallero
palstaa seurannut kirjoitti:
joten kinaatte aivan turhasta asiasta. Sä hävisit meliane17, vaikka tuskin sitä tajuat.
Saathan sä pauhata puppua, mutta ei sua kukaan usko.Harva naispuolinen 16 v on 11 vn tasolla, yleisempää miespuolisilla.
- äiti 34
Vastaanpa kuitenkin! miksi sanot että pilaa elämänsä, jos tekee lapsen alle kaksikymppisenä, jos et ole itse niin tehnyt!! Tämä on taas näitä, että kirjoitellaan asiantuntevasti kaikesta vaikkei mistään mitään tiedetä! Itse tein lapsen alle kaksikymppisenä, elämäni ei mennyt pilalle. Sain käydä ulkona ja tavata kavereita, olihan lapsella myös isä joka halusi päästää äidin välillä tuulettumaan! Tämä on asia jota ei voi yleistää noin mustavalkoisesti kuin sinä! Meitä on niin erilaisia. Eivät kaikki ole valmiita äidiksi vielä kolmekymppisinäkään ei nuo numerot mitään meinaa. Silloin on parempi myös jättää aikuisten leikitkin siihen ikään että on kypsä kantamaan vastuun mikäli tulee raskaaksi!
- Rouva23
Mä en alkuunkaan tajua et miks ihmeessä joku haluaa lapsia. Mua oksettaa pelkkä ajatuskin. Ensin sä paisut ihan muodottomaksi, sitten kamalan tuskan jälkeen saat sellasen ruman rääpäleen huolehdittavakses, joudut vaihtamaan paskavaippoja ja valvomaan öitäsi. Sitten menetät kyvyn keskustella ihmisten kanssa etkä osaa keskittyä muuhun kun sille kakaralle lässyttämiseen, kaikki rahat menee pentuun ja valitettavan usein myös kaikki vapaa-aikakin sen hyysäämiseen. Mä en aio ikinä hankkia lapsia, ei se olis oikein sitä lasta eikä mua kohtaan.
- Laura
Minusta on hienoa, että asia on sinulle noin selvä ja olet tajunnut, että lapsiperhe-elämä ei ole sinua varten. Ei kaikkien tarvitsekaan tehdä lapsia.
Mutta toiset haluavat. Joten kunnioitetaanhan kuitenkin toistemme valintoja? Enkä minä ainakaan kovin muodottomaksi ole paisunut... =) - ei enää teini
No jokaisesta naisesta ei vaan ole äidiksi. Näköjään.
- mummi
toivon että et koskaan vaan saisikaan lapsia, olet ihan selvästi itsekäs paskiainen.
- tyttö
mummi kirjoitti:
toivon että et koskaan vaan saisikaan lapsia, olet ihan selvästi itsekäs paskiainen.
kaikkien elämä ei lopu lapsettomuuteen.
Toivotaan että pilkka osuu omaan nilkkaasi! - palstaa seurannut
mummi kirjoitti:
toivon että et koskaan vaan saisikaan lapsia, olet ihan selvästi itsekäs paskiainen.
Kas kas, mummitkin voivat siis olla itsekkäitä, suvaitsemattomia paskiaisia. Ei ikä tuo viisautta, näen mä.
- Mai
Eipä ton 16v muijan mutsikaan kovin kypsä ole. Ei ole lapsen vika että on olemassa ja tä mutsi rankasee nyt sitä lapsenlastaan inhimillisestä erehdyksestä. Ehkä se mutsikin vois miettiä että miks oma lapsi ei uskaltanu kertoa... Että eipä tainnu olla kovin hyvä mutsi... Kyllä munkin lapsi sais ympäri korvia jos se tulis teininä raskaaks, mut totta tosiaan, sen vauvan vika se ei ole!
- Kukka
mielipidettäsihän ei kukaan ole pyytänyt.
- Minä
Kaikki ihmiset saavat tehdä lapsia milloin haluavat..Sinulla ei ole oikeutta mennä ketään moralisoimaan.
- syyslapsi
Mielestäni kenelläkään ei ole arvostella toisia tälläisissa asioissa, jokainen tekee omat ratkaisunsa itse, ja jokainen kantaa myös vastuun asioista ( toivottavasti). Itse nyt 23 vuotiaana en halua vielä lapsia, se aika joskus ehkä tulee, tai sitten ei. Kaikkihan niitä ei koskaan saa vaikka kuinka haluaisi.
Tällä hetkellä siis en halua lapsia, enkä ole edes haaveillut niistä. Ehkä sitten joskus, jos talous ym muut asiat on hyvällä mallilla. Asunto on jo meillä, ja auto.....vain oma talo puuttuu. Nyt haluan elää tätä nuoruutta, vaikken baareissa käy, enkä viinaa ota, mutta kuitenkin. Haluan nähdä maailmaa, ilman mitään " rasitteita", kuten tälläkin palstalla lapset tuntuu niitä olevan.
Ja mielestäni olisin valmiimpi äidiksi, kuin moni muu, mutta kun en niitä halua, niin se siitä. Voin kuvitella elämäni ilman lapsia, eikä sen tarvitse silti tyhjää olla. - !!!!!!!!!!!!
kuule pikku likka.... mitähän jos katsoisit peiliin... kukaan ei oo käskeny sua tänne katselemaan mitä odottavat ja raskaana olevat nuoret ja vanhemmat kirjoittelevat... voit pysyä hemmetin kaukana mielipiteides kanssa... jos ei miellytä tämmönen palsta niin lähde vetämään. toiset voi saada täältä hyviä neuvoja ja jopa ratkaisun suureen pulmaansa.
ja sitten siitä elämänsä pilaamisesta... sun vanhemmat on ainakin pilanneet elämänsä kun ovat saaneet sut...
jotkut nuoret eivät osaa käyttää ehkäsyä ja tulevat siksi raskaaksi, mutta nykyään on abortti. ja on jokaisen oma asia kuinka huolehtii itsestään.
toisten ehkäisy taas pettää vaikka sen piti olla lähes 100% varma! suomessa on vapaus valita pitääkö lapsen vai adoptoida, vai tehdä abortin.
ja 2. lapsen saaminen ei hävitä nuoruutta mihinkään, se on ihmisessä ja pysyy... siitä tulee vain hieman toisenlainen kuin jokapäiväisestä kännisestä örinästä ja kroonisesta krapulasta joissa sä varmaan viihdyt. lapsi ei pilaa elämää... lapsi on yksi hienoimmista asioista mitä voi tapahtua.. jokainen saa päättää mitä tilaisuudella tekee... !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! - vittu joo
jos sun mielestä lapsi on riesa nii en suosittele lapsia ikinä hommaamaan. Lapsi EI todellakaan ole mikään riesa!
- mommy86
Itse olen ollut vajaa 19, kun sain esikoiseni ja toinen lapseni syntyi kaksi pv ennen 20v synttäreitäni.. Enkä ole katunut hetkeäkään, vaikka olenkin nykyään yksinhuoltaja (erosimme lasten isän kanssa). Nykyisellä avomiehelläni on 4v tytär, jota kohtelen tasavertaisesti omiin lapsiini verrattuna.
Joten kaikki nuorena saadut lapset eivät ole vahinkoja tai pilaa vanhempiensa elämää. - vaikka äidiksi tulinkin
alle 20 vuotiaana.
Saahan sulla olla toki mielipide, mutta jotenkin typerää sanoa tuollaista ihmisitä joita ei edes tunne.
"Ethän sä voi lähteä kavereiden kanssa ulos jos sulla on lapsi hoidettavanasi. Enpä usko, että kenenkään äiti jaksaa hoitaa tyttärensä mahd. vielä vahinkolasta joka ikinen päivä. Kaikilla ei edes ole äitiä. "
JA kyllähän voin lähteä kavereiden kanssa ulos, vaikka minulla on lapsi hoidettavana (Mitäköhän tuo ulos meneminen kavereiden kanssa sitten sinun mielestäsi mahtaakaan käytännössä tarkoittaa).
Lapsellani on myös isä jonka kanssa elän parisuhteessa ja lapsemme ei ollut vahinko. Miksi äitini pitäisi hoitaa lastani joka ikinen päivä? miten se liittyy tuohon kavereiden kanssa ulos menemiseen?
Miksi juuri minun äitini pitäisi hoitaa lastani? On lapsellamme kummit ja isovanhemmat ihan isänsäkkin puolelta ja he ovat hoitaneet lastamme ihan omasta tahdostaan, ilmankin että olisimme edes pyytäneet.
Kun minä käyn kavereideni kanssa ulkona niin se tarkoittaa esimerkiksi kahvilaan menoa jonne otan myös lastani mukaan. Ei hänen tarvitse jäädä aina muiden hoidettavaksi kun tahdon lähteä ulos.
Pääsääntöiset "hoitajat" lapsellamme ovat siis minä sekä mieheni. Mieskin osaa jäädä lapsen kanssa kahdestaan. Minä kun en ole mieheni äiti ja hän on aikuinen mies joka osaa huolehtia lapsestaan.
En koe että olisin jäänyt jostakin paitsi. Toista lasta odotamme ja sekään ei mikään vähinko lapsi ole.
Jotkut tykkäävät mennä ja tehdä yhtä sun toista. Minä tykkään mennä ja tehdä yhtä sun toista ja se onnistuu lastenkin kanssa.
Sinulle tämä on tietysti mahdoton yhtälö, mutta ihmiset ovat erilaisia ja pitävät eriasioista kuin toiset.. - .........
Niinpäniin.. Tähänhän tämä menee, kun ihmiset puhuu asioista joista ei tiedä :) Sun mielipiteesi alle 20-vuotiasista elämänsä pilaajista johtuu ihan siitä, että sä itse tunnet pilaavas elämäs, jos hommaat lapsia alle tuon ikäisenä.. Vaan ihmiset on erilaisia ja heillä on erilaiset suunnitelmat. Itse olen aina halunnut lapsia nuorena ja esikoinen syntyikin, kun olin 18-vuotias. Toinen tulossa vähän ennen, kun täytän 20 vuotta (nyt siis rv 19). Avomieheni mua 7 vuotta vanhempi ja töissä, itse oon kuuron poikamme kanssa kotona. Maailman HELPOIN lapsi, ollut ihan vauvasta saakka ja todella helppoa siis ollut tämä äidiksi tulo noin ihanan lapsen kanssa :) Tähän mennessä kerran oon ollut todella huonona lapsen hoidosta, kun pojalla oksennustauti, joka tarttui myös muhun eli kaikki voimat itseltä pois ja silti kova huoli pikkuisesta.. Onneksi ei kestänyt kauaa ja pärjättiin ihan kotikonstein :) Poika nyt 1v 4kk ja ollut hoidossa mummullaan muutaman yön, kun on ollut kavereiden synttäreitä, vuosipäivä miehen kanssa jne. Päivittäin pojan kanssa ulkoillaan ja käydään talleilemassa, viikottain nähdään kavereita esim.bestarini on todella lapsirakas ja toinen hyvä ystäväni lapsen kummi. Juon muutenkin todella harvoin, nykyään vielä harvemmin (n.3-4krt/vuosi paitsi nyt raskaana en tietenkään yhtään) eikä baarit kiinnosta lainkaan.. Siellä on liikaa ihmisiä, meteliä ja porukka vain sekoilee.. En tykkää. Todellakin ennemmin nukutan lapsen illalla ja tuijottelen suloisuuttani, sit miehen kainaloon sohvalle katsomaan telkkaria, jutellaan, nauretaan, halitaan ja mennään yhdessä nukkumaan aikaisin, niin seuraavana päivänä saan herätä lapsen iloiseen nauruun ja miehen haleihin :)
- juupsjuups...
on se hyvä, että kerta toisensa jälkeen ihmiset tulevat ilmaisemaan mielipiteensä tänne, aivan kuin näitä samoja jorinoita ei oltaisi kuultu jo tuhat ja sata kertaa.. Jos oikeasti asialla on teille noin väliä, niin menkää noihin muihin keskusteluihin ja kirjoittakaa sinne loppuun SAMAA MIELTÄ, niin säästytään turhalta jauhamiselta aina uudessa ja uudessa keskustelussa.
Niin ja sen verran vielä tuohon, että ei voi mennä kavereiden kanssa ulos.. Katso joillekin ne asiat eivät ole elinehto, kaikkien ei tarvitse elää massan mukana ja mennä baariin iskemään itselleen seuraa.. Joillekin se perheen perustaminen on järkevämpi tapa elää elämänsä, joka siis tarkoittaa ilmeisesti henkisempää kypsyyttä asioihin =)
Näin tältä erää...- juupsjuups...
vielä lisäisin tuohon kirjoitukseeni, että kun oikein mainostat olevasi Villi ja Vapaa, niin varo vain ettet eksy väärään seuraan baarireissuillasi, ja saa itse sitä mainitsemaasi vahinkolasta (mitenkäs sen sitten selität)? =)
Mulla ainakin tämä syntymätön lapsi on kaikki kaikessa, ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa, ettei todellakaan kyseessä ole vahinko! =) - Veronmaksaja1000
juupsjuups... kirjoitti:
vielä lisäisin tuohon kirjoitukseeni, että kun oikein mainostat olevasi Villi ja Vapaa, niin varo vain ettet eksy väärään seuraan baarireissuillasi, ja saa itse sitä mainitsemaasi vahinkolasta (mitenkäs sen sitten selität)? =)
Mulla ainakin tämä syntymätön lapsi on kaikki kaikessa, ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa, ettei todellakaan kyseessä ole vahinko! =)Huomautan, että tässä on vain OMA HENKILÖKOHTAINEN mielipiteeni. Älkää siis ottako liian henkilökohtaisesti.
Jos teet lapsen 15-18 vuotiaana olet mielestäni typerä. Tällöin teet omasta opiskelemisestasi erittäin hankalaa ja tulevaisuuden suunnitelmat kärsivät. Entä jos puolisosi menettää työnsä ja vanhemmat katkaisevat välit? Lopputulos on se, että veronmaksajat joutuvat maksamaan taas yhdestä lapsesta. Jos rakastat lapsia ja haluat sellaisen niin olet myös valmis odottamaan, että tulevaisuutesi ja taloutesi on turvattu jolloin takaat myös lapsellesi helpomman elämän.
Jos sinulla ei ole teini-iässä varaa kondomeihin niin pyydä, että vanhempasi ostavat sinulle tai älä harrasta seksiä lainkaan.
Onnea elämään kaikille! - veronmaksaja1000
Mielestäni olet väärässä. Se, että hankkii lapsen ennen kuin oma taloudellinen tulevaisuus ei osoita kypsyyttä vaan malttamattomuutta. Lapsen voi hankkia opiskelun jälkeen jolloin myös lapsen tulevaisuus on turvatumpi.
Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi ja jaksamista elämään!
- enkadutodellakaa!
oon ite 17 vuotias ja mul on nyt yks vuotias ihana tytteli.. en oo katunu yhtään mitää enkä tuu katumaankaan! vanhemmat joo suuttu mulle ku kerroin mut silti pidin lapsen. asun nyt tyttöni
Isabellan kanssa ja hänen isänsä kanssa ja olemme hyvin onnellisia ja tyytyväisiä kaikkki ! - kyliekylie
Eihän siinä mitään,jos tuo on sinun mielipiteesi.Omasta mielestä esim. 16 vuotias on nuori saamaan lasta,mutta ei se maailma siihen kaadu.Itse täytän parin kuukauden päästä 18 ja olen jo suoraan sanottuna kyllästynyt viettämään "ryyppyiltoja" kavereiden kanssa,sillä niistä ei ole ollu muutakun vaivaaa.Jokainen varmasti osaa itse päättää milloin ei juhliminen enää innosta ja silloin on aikaa lapselle.
- sdgedf
on turhan nuori äitiyteen mielestäni kyllä. Tietoisesti sen ikäisenä ei tulisi lasta tehdä. Mutta kuitenkaan minusta lapsi ei koskaan, missään tilanteessa ole este elämälle. On sääli että jotkut alentuvat ajattelemaan niin. Mielestäni hyvä ikä lapsen saannille on 20-28-vuotiaana. Tämä on minun mielipiteeni asiaan, joten turhaan nyrpistelette kukaan.
- sddddcx
sdgedf kirjoitti:
on turhan nuori äitiyteen mielestäni kyllä. Tietoisesti sen ikäisenä ei tulisi lasta tehdä. Mutta kuitenkaan minusta lapsi ei koskaan, missään tilanteessa ole este elämälle. On sääli että jotkut alentuvat ajattelemaan niin. Mielestäni hyvä ikä lapsen saannille on 20-28-vuotiaana. Tämä on minun mielipiteeni asiaan, joten turhaan nyrpistelette kukaan.
kun joku oli kirjoittanut, että 16-vuotias on vielä 11-vuotiaan tasolla. Hehee, toki toki. Hyviä vitsejä täällä kyllä tosiaan lauotaan, vaikka moni kuvitteleekin puhuvansa asiaa.. Todellisuudessa he kuulostavat itse keskenkasvuisilta ja ahdasmielisiltä.
- lffcv
sdgedf kirjoitti:
on turhan nuori äitiyteen mielestäni kyllä. Tietoisesti sen ikäisenä ei tulisi lasta tehdä. Mutta kuitenkaan minusta lapsi ei koskaan, missään tilanteessa ole este elämälle. On sääli että jotkut alentuvat ajattelemaan niin. Mielestäni hyvä ikä lapsen saannille on 20-28-vuotiaana. Tämä on minun mielipiteeni asiaan, joten turhaan nyrpistelette kukaan.
Oikeasti 18-vuotias on parhaassa lapsentekoiässä, 25vuotiaana se on mennyt vähä jo ohi. Siis tämä menee näin lääketieteen mukaan mutta jokainen tekee lapsen sillon kun tuntee itse olevansa valmis. Itse täytän 19 ja olisin mielestäni valmis hankkimaan lapsen. Siskoni sai vuosi sitten lapsen(28-vuotiaana) ja olen seuraillut sivusta heidän elämäänsä. Tiedän että joskus se voi olla helvettiä, unettomia öitä, sairaalareissuja ja kaikkea sitä mutta mielestäni lapsi on kyllä kaiken sen arvoinen. Olen aina ollut lapsirakas ja minulle on aina ollut selvää että haluan lapsia. Olen ollut keskiverto koulussa, en mikään kova lukemaan mutta ei se bilettäminenkään ole ikinä niin paljoa kiinnostanut. Bilettämisestä ja tupakasta ja kaikesta siitä olen kyllä valmis lapsen takia luopumaan. Sitäpaitsi, kyllä lapsen saannin jälkeenkin voi ulkona juhlimassa käydä, ei se ole mikään este. Silloin ei vain voi ehkä lähteä tosta noin vain sen enempää miettimättä. Kuitenkin 16 vuotias on mielestäni liian nuori..itse olin silloin vielä täysi kakara vaikka silloin ehkä ajattelikin olevansa jo niin aikuista. Mutta nyt huomaa kuinka paljon on muutaman vuoden aikana oikeasti kasvanut.
- Ikävä ihminen
lffcv kirjoitti:
Oikeasti 18-vuotias on parhaassa lapsentekoiässä, 25vuotiaana se on mennyt vähä jo ohi. Siis tämä menee näin lääketieteen mukaan mutta jokainen tekee lapsen sillon kun tuntee itse olevansa valmis. Itse täytän 19 ja olisin mielestäni valmis hankkimaan lapsen. Siskoni sai vuosi sitten lapsen(28-vuotiaana) ja olen seuraillut sivusta heidän elämäänsä. Tiedän että joskus se voi olla helvettiä, unettomia öitä, sairaalareissuja ja kaikkea sitä mutta mielestäni lapsi on kyllä kaiken sen arvoinen. Olen aina ollut lapsirakas ja minulle on aina ollut selvää että haluan lapsia. Olen ollut keskiverto koulussa, en mikään kova lukemaan mutta ei se bilettäminenkään ole ikinä niin paljoa kiinnostanut. Bilettämisestä ja tupakasta ja kaikesta siitä olen kyllä valmis lapsen takia luopumaan. Sitäpaitsi, kyllä lapsen saannin jälkeenkin voi ulkona juhlimassa käydä, ei se ole mikään este. Silloin ei vain voi ehkä lähteä tosta noin vain sen enempää miettimättä. Kuitenkin 16 vuotias on mielestäni liian nuori..itse olin silloin vielä täysi kakara vaikka silloin ehkä ajattelikin olevansa jo niin aikuista. Mutta nyt huomaa kuinka paljon on muutaman vuoden aikana oikeasti kasvanut.
Mistähän mahdoit vetää tuon "faktan", että 18-vuotias on parhaassa lapsentekoiässä ja 25-vuotias on jo vanha?
Se, että on kykenevä synnyttämään lapsen, ei merkitse vielä mitään. Maailma muuttuu. - iffcv
Ikävä ihminen kirjoitti:
Mistähän mahdoit vetää tuon "faktan", että 18-vuotias on parhaassa lapsentekoiässä ja 25-vuotias on jo vanha?
Se, että on kykenevä synnyttämään lapsen, ei merkitse vielä mitään. Maailma muuttuu.En tarkottanutkaan sitä etteikö "vanhempikin" lasta voisi synnyttää, tottakai! Tarkotin siis että ei 18-vuotias ole välttämättä liian nuori äidiksi, jos yhtään on biologiaa/lääketiedettä lukenut tai seurannut niin hedelmällisin aina ON alta 2kymppisenä. Se on aivan eri asia onko 18-vuotias henkisesti valmis äidiksi, jotkut ovat vallan mainiosti, jotkut eivät ole henkisesti valmiita vielä 3kymppisenäkään. Luonto kuitenkin tarkoitti naiset jo nuorena äideiksi ja se kaikkein hedelmällisin aika on tuolloin!
- pömppis18
iffcv kirjoitti:
En tarkottanutkaan sitä etteikö "vanhempikin" lasta voisi synnyttää, tottakai! Tarkotin siis että ei 18-vuotias ole välttämättä liian nuori äidiksi, jos yhtään on biologiaa/lääketiedettä lukenut tai seurannut niin hedelmällisin aina ON alta 2kymppisenä. Se on aivan eri asia onko 18-vuotias henkisesti valmis äidiksi, jotkut ovat vallan mainiosti, jotkut eivät ole henkisesti valmiita vielä 3kymppisenäkään. Luonto kuitenkin tarkoitti naiset jo nuorena äideiksi ja se kaikkein hedelmällisin aika on tuolloin!
" desmond morris-vauva"-kirjassa ainakin sanotaan näin: "sikiöllä on parhaat mahdollisuudet selvitä, kun äiti on 22-vuotias. Sikiön kuoleman todennäköisyys on pienin- vain 12 tuhannesta."
- pömppis18
pömppis18 kirjoitti:
" desmond morris-vauva"-kirjassa ainakin sanotaan näin: "sikiöllä on parhaat mahdollisuudet selvitä, kun äiti on 22-vuotias. Sikiön kuoleman todennäköisyys on pienin- vain 12 tuhannesta."
näin siis fyysisesti. Kenenkään spyykkisestä tilasta en voi sanoa mitään.
- pömppis18
pömppis18 kirjoitti:
näin siis fyysisesti. Kenenkään spyykkisestä tilasta en voi sanoa mitään.
**psyykkisestä. olinpas nopea kirjoittamaan :)
- Ikävä ihminen
iffcv kirjoitti:
En tarkottanutkaan sitä etteikö "vanhempikin" lasta voisi synnyttää, tottakai! Tarkotin siis että ei 18-vuotias ole välttämättä liian nuori äidiksi, jos yhtään on biologiaa/lääketiedettä lukenut tai seurannut niin hedelmällisin aina ON alta 2kymppisenä. Se on aivan eri asia onko 18-vuotias henkisesti valmis äidiksi, jotkut ovat vallan mainiosti, jotkut eivät ole henkisesti valmiita vielä 3kymppisenäkään. Luonto kuitenkin tarkoitti naiset jo nuorena äideiksi ja se kaikkein hedelmällisin aika on tuolloin!
Biologia on biologiaa.
Olennaisempi asia nykymaailmassa on se kulttuurillinen ympäristö, jossa elämme.
Kun ihmisen elinikäennuste li vielä muutamia satoja vuosia sittenkin n. 40 vuotta tai jopa allekin, ihmisten parinmuodostus tapahtui nuorena. Kouluttautuminen oli käytännössä olematonta ja varsinkin naisen paikka oli kotona lapsia & kotia hoitamassa. Sellaista käsitetttä kuin lapsuus ei ollut olemassakaan. Lapset tekivät työtä pienestä lähtien joko kotona tai vierailla.
Moderni maailma on eri juttu. Ihmiset aikana sivistysmaissa kouluttautuvat paljon pitempään kuin aikaisemmin ja erityisesti naissukupuoli on tästä hyötynyt. Yhteiskunnan tuloiirrot mahdollistavat jopa yksinuoltajuudenkin ainakin joiltakin osin ja tämä näkyy tämänkin palstan nuorten äitien asenteissa. Oletus siitä, että kaikki aina järjestyy, on suuri.
Se, missä määrin alle kaksikymppinen tai edes 25-vuotiaskaan on tänä päivänä "aikuinen", on hyvin suhteellista. Monet kaksivitosetkin ovat vielä opiskelemassa ja viime aikoina onkin uutisoitu siitä, miten monet oikeasti ovat isovanhempien tuesta riippuvaisia vielä oman perheen muodostuksen jälkeenkin. Pappa betalar, juu.
Ihmisten vastuuntunnottomuus on noussut täysin uusiin mittoihin. Velkaa otetaan surutta vaikkei työn pysyvyydestä tai maksukyvystä ole tietoakaan. Seksiä harrastetaan niiden exien ja uudempien hoitojen kanssa lonkalta vain ilman ehkäisyä, kuten tuossa eräässäkin ketjussa yksi "aikuinen" teini kertoili. Yksinuoltajuus ei paljoa purista, koska luottamus siihen, että "muut" kyllä asian hoitavat, on suuri. Niin; me vanhemmat olemme ehkä tehneet teinien elämän liian helpoksi, ainakin joltakin osin.
Se maailma, jossa lapset hankittiin heti sukukypsiksi tulon jälkeen, kuuluu menneeseen aikaan. Siinä maailmassa tytöt olivat maataloissa lähinnä vastus, joka piti nopeasti naittaa, jottei hän jäänyt kotiin vaivoiksi. Sioinä maailmassa ihmisten elämä oli kovaa ja raskasta ja esim. aviottomien lasten kohtalo oli surkea, toisin kuin nykyisin. Maamme suruttomat pissikset kuvittelevat olevansa maailmantähtiä, joiden glamourelämää lapsi ei hidasta ja isälläkään ei niin väliä ole!
Totuus onkin sitten jotakin ihan muuta. Yksinhuoltajaperheet ovat ongelmissa. Teineinä solmitut suhteet eivät kestä kuin ehkä yhdessä tapauksessa viidestäkymmenestä. Tulee pettymyksiä päihdeongelmia, huostaanottoja, väkivaltaa, surua. Kärsijöinä ovat useimmiten muut kuin ne, jotka ovat syyllisiä tilanteeseen. - Rv35
lffcv kirjoitti:
Oikeasti 18-vuotias on parhaassa lapsentekoiässä, 25vuotiaana se on mennyt vähä jo ohi. Siis tämä menee näin lääketieteen mukaan mutta jokainen tekee lapsen sillon kun tuntee itse olevansa valmis. Itse täytän 19 ja olisin mielestäni valmis hankkimaan lapsen. Siskoni sai vuosi sitten lapsen(28-vuotiaana) ja olen seuraillut sivusta heidän elämäänsä. Tiedän että joskus se voi olla helvettiä, unettomia öitä, sairaalareissuja ja kaikkea sitä mutta mielestäni lapsi on kyllä kaiken sen arvoinen. Olen aina ollut lapsirakas ja minulle on aina ollut selvää että haluan lapsia. Olen ollut keskiverto koulussa, en mikään kova lukemaan mutta ei se bilettäminenkään ole ikinä niin paljoa kiinnostanut. Bilettämisestä ja tupakasta ja kaikesta siitä olen kyllä valmis lapsen takia luopumaan. Sitäpaitsi, kyllä lapsen saannin jälkeenkin voi ulkona juhlimassa käydä, ei se ole mikään este. Silloin ei vain voi ehkä lähteä tosta noin vain sen enempää miettimättä. Kuitenkin 16 vuotias on mielestäni liian nuori..itse olin silloin vielä täysi kakara vaikka silloin ehkä ajattelikin olevansa jo niin aikuista. Mutta nyt huomaa kuinka paljon on muutaman vuoden aikana oikeasti kasvanut.
Hei minä olen 18 vuotias nuori nainen ja lapseni syntyy kuukauden päästä. Luin tätä ketjua aika paljon ja heräsi jos jonkinmoisia ajatuksia... Minulla on ainakin hyvä kunnollinen mies, joka tottakai käy välillä (nuorikun on) viikonloppuisin baareissakin tai muualla kavereidensa kanssa. Itse huomasin jo ennen raskauden alkua, että en tahdo enää jatkaa sellaista elämää mitä minulla on ollut. Eli juuri sellaista biletystä sun muuta. Alkoholi oli joskus ongelma, ja lopetin käytön kokonaan. En myöskään polta tupakkaa. Karsin myös osan kavereistani pois, sillä he eivät ikinä olleet mitään oikeita ystäviä, päinvastoin. Päätin että keskityn nyt parisuhteeseen ja selvinpäin olemiseen. Sitten tulin raskaaksi, miehelleni tietysti. Oli selvä juttu, että pidämme lapsen olimmehan myös puhuneet aikaisemmin mitä tekisimme jos tulisin raskaaksi. Olin myös parhaimpien kavereiden kanssa keskustellut, ja kummiksikin joku heistä päätyisi. :) Kun tein testin, soitin äidilleni. Halusin tietää kauhistuisiko, mutta en olisi välittänyt sillä olen aina tehnyt oman pääni mukaan. Eikä hän kyllä kauhistunutkaan vaan onnitteli. No raskauden aikana olen edelleen pitänyt yhteyttä niihin parhaimpiin kavereihin ja perhesuhteita ja sellaisia olen kanssa pitänyt yllä, että en erakoidu lapsen kanssa kun mies on päivät pois. Sittenkun lapseni syntyy, aion edelleen viettää välillä aika kavereiden kanssa. He ovat myös tosi innoissaan lapsesta, joten uskon että kyllä ne asiat lutviutuu. Jotenkin minusta on kivaa, että pääsen hoivaamaan lasta. Olen nähnyt untakin jossa pidän lapsesta huolta ja suojelen kaikelta. Ja kun ne vauvan potkut tuntuu mahassa, niin eihän sitä voi olla rakastamatta. Olen onnellinen, rehellisesti sanottuna elämäni on paremmin kun koskaan ja en malta odottaa, että nään lapseni livenä ja pääsen heräilemään keskellä yötä. Nyt on hyvä keskittyä lapsen hoitamiseen, kun ei tarvitse huolehtia, että ei rahat riitä. Kaikki tarvikkeet on hankittu ja vaippoja ostettu säästöön ja aion kokeilla kestovaippailuakin.
Mielestäni ihmiset kehittyvät eri tahtiin ja sanoisin, itse en olisi ollut äidiksi 16-vuotiaana enkä esim. vuosi sitten. Olisin silloin tehnyt abortin. Mielestäni abortti ei ole väärin, sillä varhaisessa vaiheessa alkio on pelkkä solumöykky, ei sillä ole tunteita tai sielua.
Olen tämän jutun ja elämäni suhteen ainakin tasapainoinen. Tätä minä tahdon! - Kypsä 8-vuotias
Rv35 kirjoitti:
Hei minä olen 18 vuotias nuori nainen ja lapseni syntyy kuukauden päästä. Luin tätä ketjua aika paljon ja heräsi jos jonkinmoisia ajatuksia... Minulla on ainakin hyvä kunnollinen mies, joka tottakai käy välillä (nuorikun on) viikonloppuisin baareissakin tai muualla kavereidensa kanssa. Itse huomasin jo ennen raskauden alkua, että en tahdo enää jatkaa sellaista elämää mitä minulla on ollut. Eli juuri sellaista biletystä sun muuta. Alkoholi oli joskus ongelma, ja lopetin käytön kokonaan. En myöskään polta tupakkaa. Karsin myös osan kavereistani pois, sillä he eivät ikinä olleet mitään oikeita ystäviä, päinvastoin. Päätin että keskityn nyt parisuhteeseen ja selvinpäin olemiseen. Sitten tulin raskaaksi, miehelleni tietysti. Oli selvä juttu, että pidämme lapsen olimmehan myös puhuneet aikaisemmin mitä tekisimme jos tulisin raskaaksi. Olin myös parhaimpien kavereiden kanssa keskustellut, ja kummiksikin joku heistä päätyisi. :) Kun tein testin, soitin äidilleni. Halusin tietää kauhistuisiko, mutta en olisi välittänyt sillä olen aina tehnyt oman pääni mukaan. Eikä hän kyllä kauhistunutkaan vaan onnitteli. No raskauden aikana olen edelleen pitänyt yhteyttä niihin parhaimpiin kavereihin ja perhesuhteita ja sellaisia olen kanssa pitänyt yllä, että en erakoidu lapsen kanssa kun mies on päivät pois. Sittenkun lapseni syntyy, aion edelleen viettää välillä aika kavereiden kanssa. He ovat myös tosi innoissaan lapsesta, joten uskon että kyllä ne asiat lutviutuu. Jotenkin minusta on kivaa, että pääsen hoivaamaan lasta. Olen nähnyt untakin jossa pidän lapsesta huolta ja suojelen kaikelta. Ja kun ne vauvan potkut tuntuu mahassa, niin eihän sitä voi olla rakastamatta. Olen onnellinen, rehellisesti sanottuna elämäni on paremmin kun koskaan ja en malta odottaa, että nään lapseni livenä ja pääsen heräilemään keskellä yötä. Nyt on hyvä keskittyä lapsen hoitamiseen, kun ei tarvitse huolehtia, että ei rahat riitä. Kaikki tarvikkeet on hankittu ja vaippoja ostettu säästöön ja aion kokeilla kestovaippailuakin.
Mielestäni ihmiset kehittyvät eri tahtiin ja sanoisin, itse en olisi ollut äidiksi 16-vuotiaana enkä esim. vuosi sitten. Olisin silloin tehnyt abortin. Mielestäni abortti ei ole väärin, sillä varhaisessa vaiheessa alkio on pelkkä solumöykky, ei sillä ole tunteita tai sielua.
Olen tämän jutun ja elämäni suhteen ainakin tasapainoinen. Tätä minä tahdon!Ja jos sattuu ongelmia tulemaan, tavataan Uusperheet-osiossa!!!!
- TeenGirl_93
Itseäni alkoi mietityttämään tekstisi, joka on kuin suoraan yläasteen 8-luokkalaisen näppäimistä. Luulet varmaankin olevasi aikuinen ja esitätkin jo sitä?
"Mun mielipide on se, että kaikki jotka hankkii lapsen alle parikymppisenä, pilaa elämänsä."
-Monista alle parikymmisistä voi tulla parempia äitejä, kuin kolmikymppisistä. Älähän yleistä, että KAIKKI pilaa elämänsä. Edelleen, kaikkia ei kiinnosta biletys ja kännäys, kuten sinua varmaankin kiinnostaa? Sun vanhemmat on elämänsä pilannut, kun on saaneet tollaisen itsekeskeisen "villin ja vapaan" nuoren.
" Mitä mahdollisuuksia te menetättekään jotka hankitte lapsen riesaks liian nuorena."
-Lapsi ei ole RIESA vaan maailman ihanin asia. - Ylpeä perheen isä
"Ethän sä voi lähteä kavereiden kanssa ulos jos sulla on lapsi hoidettavanasi."
Tosiaan, äideillähän ei ole muuta elämää, kun on se lapsi.
"Enpä usko, että kenenkään äiti jaksaa hoitaa tyttärensä mahd. vielä vahinkolasta joka ikinen päivä. Kaikilla ei edes ole äitiä."
Ja yksinhän naiset niitä lapsia itsensä kanssa aluilleen panevat. Sulla on aikas hyvä logiikka.- onnni
on nää kaikki teiniäitiyttä käsittelevät keskustelut rasittavia! valhtelematta varmasti kaikki on tullu kahlattua läpi ja samaa p*skaa täynnä...
teini-ikä tarkottaa 13-19 vuotiaita. teini-iässä ihminen kasvaa henkisesti ehkä kaikkein eniten ja jokainen omassa tahdissaan. tässäkin keskustelussa esiintyneet hyvin mustavalkoiset ajattelutavat kertovat vain näiden kommenttien kirjoittajien kypsymättömyydestä ja itsekeskeisyydestä. annetaan jokaisen elää omaa elämäänsä kuten itse haluaa ja opetellaan arvostamaan muiden valintoja.
onnea ylpeälle perheen isälle ja koko perheelle!
hyvää joulua kaikille onnellisille äideille ja isille! - Miesope
onnni kirjoitti:
on nää kaikki teiniäitiyttä käsittelevät keskustelut rasittavia! valhtelematta varmasti kaikki on tullu kahlattua läpi ja samaa p*skaa täynnä...
teini-ikä tarkottaa 13-19 vuotiaita. teini-iässä ihminen kasvaa henkisesti ehkä kaikkein eniten ja jokainen omassa tahdissaan. tässäkin keskustelussa esiintyneet hyvin mustavalkoiset ajattelutavat kertovat vain näiden kommenttien kirjoittajien kypsymättömyydestä ja itsekeskeisyydestä. annetaan jokaisen elää omaa elämäänsä kuten itse haluaa ja opetellaan arvostamaan muiden valintoja.
onnea ylpeälle perheen isälle ja koko perheelle!
hyvää joulua kaikille onnellisille äideille ja isille!Todellisuudessa ongelma on syvemmällä.
Nykypäivän helppoon elämään tottuneet ihmiset ovat vielä kolmekymppisinäkin monin
paikoin esim. riippuvaisia vanhempiensa taloudellisesta tuesta. Sillä kypsyydellä ei kannaya lähteä läheskään aina leveilemään.
Yksikään ihminen ei elä elämäänsä "kuten itse haluaa". Jokainen on tavalla tai toisella riippuvainen muista ihmisistä. Se itsellinen elämä edellyttäisi oikeasti myös kykyä huolehtia itse vaikkapa sellaisesta pikkujutusta kuin toimeentulo. Siihenhän ei suuri enemmistö alaikäisistä maassamme takuulla pysty. Edes kaikki täysi-ikäiset eivät siihen pysty.
Kylmät faktat teiniraskauksien suhteen ovat selvät.
Kenenkään - ja ERITYISESTI teini-ikäisten! - ei pitäisi lyhyen seurustelun jälkeen perhettä ryhtyä perustamaan. Kumppani olisi hyvä tuntea muutenkin kuin aivan ensimmäisen hekuman huuman ajan. Jos kumppanin kanssa ei edes ole yhdessä asunut, lasten hankkiminen on hulluutta.
Kun jälkikasvua hankkii, heidät pitäisi edes osin itse pystyä myös elättämään.
Suhteen onnellisuutta ja kestävyyttä ei vuoden tai parinkaan perusteella arvioida. Samoin lasten kasvatuksen onnistumista ei heti näe. Onnistuminen tai epäonnistuminen voidaan selkeimmin nähdä vasta kouluiässä ja ei aina silloinkaan. Tämän lisäksi TODELLA harva on missään määrin kykenevä objektiivisesti omia lapsiaan arvioimaan.
Teini on hyvin harvoin sellaisessa tilanteessa, että kykenisi elämäänsä hallitsemaan. Kaikki on loputonta muutosta ja perusvakaus puuttuu. Moni asia on vasta rakentumassa.
Tähän tilanteeseen osa sitten TIETOISESTI hankii lisäosasia. Läheskään aina kaikki ei hyvin pääty. Niin koulu-, terveys- kuin sosiaalipuolen ammattilaisetkin korjaavat sitten sadon siitä suuresta massasta, joka ei onnistu. Huono-osaisuus periytyy. Työttömyys periytyy. Teinivanhemmuus periytyy. Ei aina, mutta usein.
Ja jos joku erehtyy jotakin kommentoimaan, hän on väärässä. Ahdasmielinen. Kateellinen. Hänell'ä ei ole omaa elämää. Hän on mustavalkoinen. Hän puuttuu toisten elämään. Hän ei ole edes kypsä!
Näinhän se menee.
- helsinki90
Tunsin parhaan ystäväni - kunnes hän tuli raskaaksi. Kerron ensin hieman tarinan taustoja, joten osaatte rakentaa ehjän kuvan.
Olimme puhuneet lapsen saannista. Hän sanoi, että hyvä ikä saada lapsia olisi 25-vuotiaana tai tuon iän jälkeen.
Hän on ujo ja epävarma. Ei siis ihme, että ensimmäisellä yhdyntäkerrallaan hän ei kehdannut sanoa tuntemattomalle pojalle, että käyttäisivät kondomia. Hän opiskeli terveysalalla. Kuitenkaan hän ei tiennyt juuri mitään seksistä ja ehkäisystä. Hän ei myöskään itse viitsinyt hankkia jälkiehkäisyä - kasvothan siinä menee, kun apteekkiin joutuu hakemaan jälkiehkäisyä. Naiivia ajattelua.
Sitten kului hetki, kun hän löysi uuden pojan. Hän tuli raskaaksi heidän yhteisellä ensimmäisellä kerralla. Kondomi puhkesi, eikä hän taaskaan kehdannut hakea jälkiehkäisyä. Hän ei myöskään uskaltanut hankkia raskaustestiä - saatikka soittaa neuvolaan. Hän vain ihmetti, kun kuukautiset olivat monta viikkoa myöhässä.
Hän halusi salata raskautensa mahdollisimman myöhään. Hän ei kertonut edes lähimmäisille kavereilleen, vaan odotti niin kauan, että se olisi ilmiselvää. Sen jälkeen, kun ihmiset vihdoin huomasivat, hän rupesi lepertelemään valheita, että hän oli aina halunnut olla nuori äiti ja hän rakastaa vauvoja. Hän ei myöskään pitänyt sanasta teiniäiti - eikä häntä saanut kutsua sellaiseksi. Hän vannoi muuttavansa pois kaupungista, koska siellä ihmiset olisivat niin tuomitsevaisia. Hän ilmiselvästi itse omilla sanoilla kuvaili sitä, kuinka hän on poikkeava, aivan kun hän kantaisi ruttoa.
Hänen poikaystävänsä sanoi hänelle kerran että: "Pannaan vielä kun olet kireä." Taitaa tyttö jäädä nuolemaan omia näppejään.
Miten voi olla valmis huolehtimaan omasta jälkeläisestä, kun ei ole valmis edes huolehtimaan itsestään? Tämä täysi-ikäinen ei selvästikään ole aikuinen mieleltään.
Itse opiskelen yliopistossa psykologiaa. Monien tutkimuksien mukaan koulutustaso ja lastenhankkimisikä todella korreloi keskenään. Hänen äitinsä oli teiniäiti. Tyttö myöskin opiskeli alhaisella koulutustasolla kuten äitinsä. Tyhmyys periytyy.- Miesope
Olipa juttu totta tai ei, ikävin puoli on se, että juuri tuon tyyppisiä asioita tapahtuu todellisuudessa.
Täällä moni retostelee sillä, miten on kokenut kaikenlaista ja sitä "paskaa" on niskaan tullut. Toisin sanoen, takana on monenlaisia ongelmia. Jo todella nuorina on tullut koettua monenmoista ja vaikka koti on ollutkin onnellinen (?), mitään eivät vanhemmat ole huomanneet.
Sitten tullaan raskaaksi ja kaikki yhtäkkiä muuttuu tyystin. Ongelmat katoavat kuin taikaiskusta. Epävarma seurustelu muuttuu lennosta ikuiseksi rakkaudeksi. Täydellinen kyvyttömyys huolehtia vaikkapa ehkäisystä on muutaman kuukauden kuluttua muuttunut vastuulliseksi vanhemmuudeksi.
Ja kaikki on NIIN ihanaa. - helsinki90
Miesope kirjoitti:
Olipa juttu totta tai ei, ikävin puoli on se, että juuri tuon tyyppisiä asioita tapahtuu todellisuudessa.
Täällä moni retostelee sillä, miten on kokenut kaikenlaista ja sitä "paskaa" on niskaan tullut. Toisin sanoen, takana on monenlaisia ongelmia. Jo todella nuorina on tullut koettua monenmoista ja vaikka koti on ollutkin onnellinen (?), mitään eivät vanhemmat ole huomanneet.
Sitten tullaan raskaaksi ja kaikki yhtäkkiä muuttuu tyystin. Ongelmat katoavat kuin taikaiskusta. Epävarma seurustelu muuttuu lennosta ikuiseksi rakkaudeksi. Täydellinen kyvyttömyys huolehtia vaikkapa ehkäisystä on muutaman kuukauden kuluttua muuttunut vastuulliseksi vanhemmuudeksi.
Ja kaikki on NIIN ihanaa.En huomannutkaan sinun edellistä kommenttiasi. Olen kanssasi aivan samoilla linjoilla. En yhtään ihmettele, että raskaudenjälkeinen masennus on lisääntynyt Suomessa.
Kyseinen tarina tosiaan meni niin, että tyttö muutti pois kaupungista. Sosiaalisia verkostoja hän ei uudessa elinympäristössään ole kyennyt tekemään, kun ei opiskele eikä suostu menemään esimerkiksi vertaistukiryhmiin. Päivät kuluu rattoisasti tietokoneella. Entisiin kavereihinsa hän ei ole saanut enää oikein yhteyttä. Miten voisi, kun baareihin ei enää kehtaa mennä. Ei sillä, en minäkään menisi, mutta baari-illat ja tietynlainen hauskanpito pitää ystävyyssuhteet yllä. Hän ei myöskään tapaa ystäviään enää fyysisesti hänen asuttua niin kaukana.
Mitenköhän poikaystävän pysyminen maisemissa? Hän on sanonut tytölleen, että toivottavasti vatsa lähtee ja rinnat jää. Tyttö myöskin uskoo pääsevänsä rantakuntoon alle puolessa vuodessa. Ja aloittavansa opiskelut vuoden päästä lapsen syntymästä. Hänen mukaansa lapsen on hyvä päivähoidossa tuon ikäisenä. Hän siis sai jo lapsen, ja hänen äitiydestään en tiedä.. Hän on pitänyt hyvin ainakin kulissia yllä. En ole kuitenkaan todellisuudessa häntä pitkään aikaan nähnyt. - uusimamma
helsinki90 kirjoitti:
En huomannutkaan sinun edellistä kommenttiasi. Olen kanssasi aivan samoilla linjoilla. En yhtään ihmettele, että raskaudenjälkeinen masennus on lisääntynyt Suomessa.
Kyseinen tarina tosiaan meni niin, että tyttö muutti pois kaupungista. Sosiaalisia verkostoja hän ei uudessa elinympäristössään ole kyennyt tekemään, kun ei opiskele eikä suostu menemään esimerkiksi vertaistukiryhmiin. Päivät kuluu rattoisasti tietokoneella. Entisiin kavereihinsa hän ei ole saanut enää oikein yhteyttä. Miten voisi, kun baareihin ei enää kehtaa mennä. Ei sillä, en minäkään menisi, mutta baari-illat ja tietynlainen hauskanpito pitää ystävyyssuhteet yllä. Hän ei myöskään tapaa ystäviään enää fyysisesti hänen asuttua niin kaukana.
Mitenköhän poikaystävän pysyminen maisemissa? Hän on sanonut tytölleen, että toivottavasti vatsa lähtee ja rinnat jää. Tyttö myöskin uskoo pääsevänsä rantakuntoon alle puolessa vuodessa. Ja aloittavansa opiskelut vuoden päästä lapsen syntymästä. Hänen mukaansa lapsen on hyvä päivähoidossa tuon ikäisenä. Hän siis sai jo lapsen, ja hänen äitiydestään en tiedä.. Hän on pitänyt hyvin ainakin kulissia yllä. En ole kuitenkaan todellisuudessa häntä pitkään aikaan nähnyt.en voiko nauraa nuita ensimmäisiä viestejä... pilaa nuoruutensa kun hankkii lapsen.. en minäkään ymmärrä jos ala ikäisenä hankkiutuu Raskaaksi, siinä kärsii koulun käynti ja opiskelu. mutta ite oon 19, ja täytän parin kk päästä 20v. ja valmistuin vuosi siten ja olen raskaana ja ei mulla ole sellainen olo että oon pilannut oman nuoruuden, oon kyllästyny baareissa ramppaamiseen mielummin oon kotona oman kullan kans ja kaverit ja perhe on tukena :)
- mummo 38v
uusimamma kirjoitti:
en voiko nauraa nuita ensimmäisiä viestejä... pilaa nuoruutensa kun hankkii lapsen.. en minäkään ymmärrä jos ala ikäisenä hankkiutuu Raskaaksi, siinä kärsii koulun käynti ja opiskelu. mutta ite oon 19, ja täytän parin kk päästä 20v. ja valmistuin vuosi siten ja olen raskaana ja ei mulla ole sellainen olo että oon pilannut oman nuoruuden, oon kyllästyny baareissa ramppaamiseen mielummin oon kotona oman kullan kans ja kaverit ja perhe on tukena :)
En viitsinyt edes lukea tämän ketjunnaurettavia viestejä. Lapset on tehtävä nuorena jotta niiden kanssa jaksaa myös olla. Ja biologiallakin on merkityksensä. On totta, että nykyajan pullamössö-hemmotellut kakarat eivät osaa kantaa vastuuta edes itsestään, saati sitten lapsesta edes 18-vuotiaana. Ehkä niiden ei pitäisi lisääntyä ollenkaan. Sitten on niitä nuoria aikuisia, jotka kyllä kantavat vastuunsa, huolehtivat itsestään, lapsistaan ja parisuhteestaan, heille onni on perhe lapsineen.
Bilettäkää bibmot rauhassa ja muistakaa huoloehtia ehkäisystä.
Todellinen elämä aukeaa teille ehkä vasta liian myöhään tai ei ollenkaan. - iuhuiphni
tyhmät ne kouluja käy :D
- -hillosipuli-
Itse olen saanut lapsen 20vuotiaana ja nyt olen 21v. enkä todellakaan ole pilannut elämääni. Rehellisesti voin kertoa että vauva on ollut niin suuri ilo ja siunaus että ei sellainen kenenkään elämää pilaa. ja ehtii sitä myöhemminkin baaristella ja onhan se aivan ihanaa ettei ite ole mikään ikäloppu kun muksu täyttää 18 :D
- :D
kaikki teini-äidit pilaa elämänsä ja en itse tunne yhtään hyvää teini-äitiä! tuntuu tupakat ja viinat maistuvan enemmän, kuin se että lapsestaan huolehtii! mut onhan se niitten mielestä "vitun siistiä" kun on muksu ja se on "niin lutunen" mut sit kun se rääkyy yöt läpeensä halutaan kuristaa se muksu:D et vitun hienoa elämää niilläkin:D
- ndryre
^^no ei kiesus näitä ajattelutapoja. Pistetään muutamat 18vuotiaat & 30vuotiaat äidit riviin, niin löydät kyllä varmasti molemmista ikäryhmistä "tapauksia jotka ei miellytä", eli eivät osaa hoitaa lapsiaan ja ryyppäävät ties mitä. Minkä hemmetin takia tämä yleistetään aina 18vuotiaisiin? en jaksa käsittää
- asfasafa
Entä jos haluaa elää juuri sitä arkielämää perheensä kanssa? Jos on jo 16-vuotiaana siinä elämänvaiheessa, ettei kiinnosta niin paljon ryyppääminen ja tämmöset?
On huonoja teiniäitejä,
on huonoja aikuisia äitejä.
Mitä järkeä mollata muita? - herer
Niin kuin tämä on sinun mielipiteesti, on teiniäiteys meidän valintamme.
- :////////!
"Entä jos haluaa elää juuri sitä arkielämää perheensä kanssa? Jos on jo 16-vuotiaana siinä elämänvaiheessa, ettei kiinnosta niin paljon ryyppääminen ja tämmöset?
On huonoja teiniäitejä,
on huonoja aikuisia äitejä.
Mitä järkeä mollata muita?" - älkää pelleilkö
En tiedä hullumpaa kuin se, että joku hankkisi lapsen tarkoituksella 16-vuotiaana.
- J.L.D
Ei niitä kakaroita tarvii hankkia rahaa ja aikaa vaan vievät.Rääkyvät ja pilaavat kaiken!
- Do u know us all?
hmm tämä onkin mielenkiintoinen ketju:D pakko myöntää että aloittajan avauspuheenvuoro sai sappeni kiehumaan. Itselläni on vaille 4 vuotias lapsi jonka sain samana vuonna kun täytin 18. Kuudennella kuulla menossa, menkat normaalisti(kyllä, se on mahdollista) ehkäisy oli pettänyt ja lääkäri ilmoitti että lapsi tulee ja minkäs siinä sitten enää teet. Teininä äidiksi tuleminen ei aina ole oma valinta ja lapsen kasvattaminen yksinhuoltajana on välillä rankkaa...
Kuitenkin voin ylpeänä kertoa olevani ylioppilas ja juuri nyt opiskelen sairaanhoitajaksi ja onnistun vielä repimään aikaa tytölleni ja itselleni(että voin elää sitä "nuoruutta" omien tarpeideni mukaan)..... joten kuka väitti että teininä/nuorena äitinä ei voisi opiskellä keskitasoa korkeammalle.
En toki väitä että sairaanhoitaja olisi mikään yliopistotutkinto mutta ainakaan en jäänyt tuleen makaamaan kun lapsi päätti tulla pistämään kuviot uusiksi. Toki on hetkiä jolloin miettii mitä sitä on menettänyt mutta enimmäkseen olen ollut vain tyytyväinen elämäntyyliini nykyisellään. - älkää tehkö näin
En tiedä mistä ihmiset poimivat mitäkin kommentteja, ja takertuvat niihin. Jos aloittajat kirjoitusta kuitenkin mietitään, hän puhui 15-vuotiaista, ei melkein täysi-ikäisistä. Täysi-ikäisen tuleekin osata pitää huoli elämästään ja todellakin vielä suuremmalla syyllä osata ottaa vastuu teoistaan.
Kun taas nämä 15-vuotiaat teiniäidit, he tuskin osaavat kantaa sitä vastuuta, saati edes ymmärtävät mitä vanhemmuus oikeasti on.
Käyttäkää teinit ehkäisyä, ja olkaa vastuuntuntoisempia. Elämäkin on hiukan helpompaa. - hihihihiiiiiiiiiiiii
itse tulin raskaaksi 16-vuotiaana, enkä kadu yhtään (nyt olen 18) . Itse mietin siltä kantilta kun tuntuu että "nuoruus on mennyt" , että siinä vaiheessa kun poikani on täysi-ikäinen olen 35 eikä se ole vielä vanha. Sitten sinä keskustelun aloittaja olet saanut ensimmäisen lapsesi ja siihen jäikin sinun elämäsi :D se on jokaisen oma valinta tää teiniäitiys, mutta itse olen iloinen että pysyn ajan hermoilla ja voin pelata esim pleikalla tai mitä silloin on hänen kanssaan. Toki sinuna jättäisin lapsen tekemättä kokonaan, kuulostat parilta tutulta vuosia sitten ja he ovat narkkareita ( ja enkä siis yleistä että kaikista tulee :D) Ja sinulle "älkää tehkö näin" - olen pitänyt pojastani parempaa huolta kuin useimmat pari-kolmekymppiset ILMAN vanhempieni apua!
- laura89
Ihmisiä on niin erilaisia, ei tuollaista voi yleistää. Itse sain ensimmäisen lapseni 19 vuotiaana. Olin seurustellut lapsen isän kanssa 1,5 vuotta. 14 vuotiaasta asti vietin melko villiä elämää, eikä koulukaan kiinnostanut. Kun tapasin poikani isän niin aloin hiljalleen rauhoittua.
Tulin raskaaksi 18 vuotiaana (mieheni oli silloin 24) ja olimme todella onnessamme asiasta, emme todellakaan edes miettineet aborttia, oli täysin selvää, että halusimme perustaa perheen.
Olen käynyt juhlimassa poikani syntymän jälkeen muutamia kertoja, mutta mielummin rentoudun muuten vaan esimerkiksi silloin, kun lapsi on mummolassa ja lepään kunnollas. Olen bilettänyt jo alaikäisenä rankalla kädellä, ja todellakin tiedän mitä se on, enkä ole kertaakaan kaivannut sitä aikaa :D lähinnä minua säälittää ikäiseni ihmiset jotka vieläkin jaksavat remuta baareissa viikonlopusta toiseen vailla minkään näköistä suuntaa elämässä. Olen todella ylpeä itsestäni, pojastani ja miehestäni, meillä menee todella hyvin :) Nyt odotan toista lastani, aivan yhtä riemulla kuin ensimmäistäkin :) Lapsi ei ole mikään este myöskään uran rakentamiselle ym, kaikki on omien korvien välissä, ja jos jotain todella haluaa saavuttaa sen pystyy kyllä saavuttamaan :) Elämässä täytyy tehdä töitä. - yksinuoriäiti
huom: aloitus vuodelta 2004 ..... =)
- bfdg
miten ihminen joka ei ole teiniäiti voi sanoa mielipidettä tähän asiaan, kun ei ole asiaa kokenut.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta802005Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181753- 161624
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin211420Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu601327hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo131285Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61282En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121264Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101221Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291201