Elämä tuntuu vain lian raskaalta ja liian merkityksettömältä. En jaksaa olla enään läheisilleni niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mutta miksi rasittaa heitä, vähäisiä joita vielä on. On liian raskasta tunnustaa kaikki elämän valheet, joita on joutunut kokemaan. En jaksa enään odottaa unta, joka helpottaisi edes hetkeksi. Haluaisin enään vain nukahtaa siihen ikiuneen. En halua tuotaa mitään huolta enkä käsimystä, enkä varsinkaan syyllisyyttä kenellekkään. Onko ihmisellä oikeus luovuttaa? Tiedän tavan lähteä niin, ettei kukaan edes huomaa sen olleen tahallista. Eikä joskus ole lupa olla heikko ja luovuttaa. Jos en näe enään yhtään syytä jatkaa, mitä järkeä tässä on? Jotain lupaa tietysti haen, kun tännekin kirjoitan. On vain liian raskasta. Ja jos näyttää siltä, että raskaammaksi muuttuu, mitä järkeä tässä on?
Ei enään yhtään syytä jatkaa
kristiinat
38805
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Hei.
Itselläni tulossa taloudellinen kriisi enkä oikein tiedä, kuinka tästä jaksaisi jatkaa. Taloomme pikkuhiljaa syntynyt kosteusvaurio, joka tarkoittaa tosi kallista remppaa koko taloon - mikäli se enää edes kannattaa. Velkaa jäljellä 170 000. Ennen oli asunto ja velka - kohta jäljellä siis enää velka.
Perheeseen kuuluu vaimo ja 7 v. lapsi ja olen ajatellut heidän takiaan ottaa vastaan mitä tulee. Tuntuu vaan niin ahdistavalta ajatella tulevaa kituuttamista loppuelämän, kun työpaikkakin taitaa kohta lähteä alta. Miten äkkiä kaikki voikaan muuttua unelmien täyttymisestä täydelliseen painajaiseen.
Nukun tällä hetkellä lääkkeiden avulla pari tuntia yössä. Muun ajan pyörin näiden ajatusten kanssa.
Tekisi niin mieli luovuttaa, mutta vaikeata on, kun läheisten taakka vaan kasvaisi.
Voimia sinulle - olipa päätöksesi mikä tahansa...
Hei, hakekaa apua! Valtakunnallinen kriisipuhelin 01019 5202. Älkää tappako itseänne, eläkää vaikka päivä tai edes tunti kerrallaan. Kaikki vähäiset voimat mitä teillä on, käyttäkää avun hakemiseen ja itsenne auttamiseen. Puhukaa läheistenne kanssa.
Vaikeaa on jatkaa, eikä ole helppoa lopettaa. Ota kynä ja paperi, kirjoita kaikki hyvät asiat elämässäsi siis ihan kaikki, alkaen lapsuudestasi. Ei samana päivänä, vaan jonain toisena kirjoitat kaikki hyvät asiat, ihmiset, paikat, palvelut; alkaen ihan lapsuudesta. Laita kaikki kivat asiat vuosi vuodelta mitä muistat paperille. Sitten kun olet valmis, mieti mitä haluaisit vielä kokea? Tulisitko kanssani Särkänniemen tai Linnanmäenlaitteeseen, johon et ikinä muuten uskaltaisi; jos se pettää, niin se on meidän kohtalo. Mennään vielä kamalempaan ja jos ei kuolla, niin syödään jätskit. Voit sitten miettiä jatkoa, mutta älä tee mitään itsellesi ennenkuin tää on tsekattu. Mä olen ajatellut samoja asioita itse, mutta vasta vähän aikaa.
Olen nyt noudattanut monta päivää tuota tunni kerrallaan -ohjetta. Ja kokoajan tuntuu pahemmalta, ja täydellinen luovutus valtaa mielen. Jaksaisinpa edes soittaa johonkin, pääni on niinvaan sekaisin, että en tiedä, mitä edes sanoisin....
mäkin tässä olen itsemurha partaalla, masennus on sen lisäksi iskenyt, aivan kun kaikki ongelmat on tullut menneisyydestä taas esille, ja jauhaan vain paskaa päässä, ja että mulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin kuolla,täytän ihan kohta 25 vuotta! Kaikki ystävät,sekä perhe tietää tilanteesta, ja eivät pysty muuta tekemään kuin olla mun rinnalla,eivät he pysty estämään minua jos olen valmis lähtemään, ja tietysti se elämäniloa ei ole! Mutta mä ajattelin olla vahva,ja käsitellä mun ongelmat loppuun,ja tehdä piste niille,ettei ne tule taas eteen elämässäni. En halua terapiaan,enkä masennuslääkkeitä,enkä ole mielisairas,vain elämä on potkinut päähän urakalla päähän, neljän vuoden sisällä, isän kuolema, elämänrakkaus petti mun luottamuksen,6 kertaa muuttanut niin kuin mustalainen, elukoita ollut mitkä olen antanut sekä alku vuodesta huumattu sekä raiskattu, paras ystävä puukotti selkään, ja samaan aikaan silloinen poikaystävä jätti minut, ja nyt olen löytänyt pysyvän kodin, on työpaikka vakituinen, nyt se elämä pitäis elää ja täysillä, mutta noitten kokemuksien jälkeen olen hajalla sisällä ja yritän olla kuiteskin vahva koko ajan, mutta se päässä pyörii koko ajan että olisko mun aika mennä, ja sitten toinen puoli sanoo ei vielä olen nuori ja on nähtävää, ja tulee se onnellisuuden aika. Helvetin kautta parempaan elämään :). nyt mä olen miettinyt joku 3kk kuukautta, ja ajattelin elää taas voittaa tän masennuksen, ja löytään itseni kuka olen ja mitä haluan elämästä, joku tavoite mitä taas rupeen saavuttamaan, ja kohtaan ongelmat silmästä silmään ja käsittelen ne. Voimia sinulle,kyllä selviät siitä tilanteesta, kun ajattelet itseäsi voittajana , ja oikesti jos tekee itsemurhan,silloin on hävinnyt ja on todella heikko, ja sekä kaikki muut ympärillä kärsii.Tilanteesta selviää,ja tulee vain vahvemmaksi,pienet asiat eivät hajota sinua tulevaisuudessa ...
Olen myös tullut elämäni loppuun... lääkkeitä olen hankkinut kaikenlaisia ja kun perhe lähtee viikonloppuna reissuun, niin aion lopettaa päiväni. en vaan tiedä pitäiskö pitäytyä yhdessä lääkkeessä vai saisiko paremman tuloksen sekoittamalla 4-5 lääkettä.... ja tehoisko ne paremmin jos mrskaa ne ja kaataa kaikki kerralla kitusiin.
En oo elämäni aikana saanut aikaan muuta kuin murhetta ja suuria ongelmia. Raha-asiat oon sotkenu moneen kertaan enkä enää jaksa! Ei mulla oo oikeutta elää kun tuotan toisille vaan suuria pettymyksiä. Ehkä seuraavassa elämässä osaisin edes jotain tehdä oikein...
Kaveri teki just vastaavan tempun ja nyt on kaikilla läheisillä suuri suru. Tukehtui omaan oksennukseensa, oli sitten porukoille yllätys palata reissultaan. Sanot, että olet saanut aikaan murheita ja ongelmia, ajattelit sitten järjestää viimeisen murheen, josta pääsevät/eivät pääse ylitse?
Jos yhtään(siis yhtään) välität läheisistäsi, niin et niitä lääkkeitä vedä.
Ensinnäkin olen jo lähes keski-ikäinen enkä mikään teini. Ja kyllä ne sen surun yli pääsee varmasti. Lapsetkin. Ja miks mun tarttis ajatella muiden tunteita kun kukaan ei ole koskaan ajatellut mun tunteita???? Täähän on loppujen lopuks mun elämäni, joka on täysin epäonnistunut.
Silloin kun tekee lapsia pitää ajatella ensin heitä, sitten itseä. Lapset ovat syyttömiä vanhempiensa pahaanoloon ja on väärin antaa heille noin raskas taakka, loppuelämäkseen. Pääsevät varmasti siitä yli, mutta miten tuo vaikuttaa heidän kehitykseensä ja mieleensä, loppuelämänsä ajan? Ei, sinun tarvitse muita ajatellakaan, voit ihan vapaasti olla itsekäs ja tuottaa sen viimeisen suuren surunkin läheisillesi. Sääli omaisiasi, jotka syyllistävät itseään lopunelämäänsä. Raukkamaista pakenemista, mielestäni.
Ensinnäkään ketään ei tartte sääliä. Ja kun et kaikkea taustaa tunne/tiedä niin älä ala tuomitseen. Siihen sulla ei ole oikeutta. Ja tiedän että kun pahimmasta pääsevät yli niin heillä on varmasti tasapainoisempi elämä kuin katsella luuseri-äitiänsä. Tulen kuitenkin aina istumaan heidän harteillansa enkelinä...
jos muuten uskot enkeleihin, niin tiedä, että tuon uskomuksen mukaan itsensä tappavat päätyvät välitilaan, vaeltelemaan levottomina sieluina, kotikummitukseksi siis. Tuomitsenpa ja samoin tulevat tekemään läheisesi, he suorastaan vihaavat sinua, kun "välität" heistä niin paljon, että pakenet. Minä halveksin ihmisiä, jotka jättävät lapsilleen tuollaisen henkisen perinnön. Kuulostat itsekkäältä paskiaiselta, vaikka sairaushan tuo on ja tuollaisia pitäisi sääliä..
Tänään on elämäni viimeinen perjantai....
Toivon todellakin että lääkkeeni on tarpeeks tehokkaita ja että niitä on tarpeeks. Nyt vaan on mun vuoroni.
pitääkö sitä jatkuvasti mainostaa, odotatko hyväksyntää vai sitä että joku yrittää saada sinut luopumaan ajatuksesta? Ne, jotka sinusta välittävät, eivät ajatuksiasi tunne, elävät vain siinä luulossa, että sinä olet heidän elämässään jatkossakin. Mutta sinä olet pahassaolossasi päättänyt, että läheisesi saavat pahanolon, mutta sille emme me tuntemattomat mitään voi, sääli heitä. Tekosi kertoo pahuudesta ja itsekkyydestä.
veditkö itsesi jojoon vai et?
No kyllä sen teen...
Tänään on elämäni viimeinen sunnuntai...
Päättänyt olen että keskiviikkona kaikki on ohi. Tämän päätöksen tehtyäni sydämeeni tuli rauha. En tosin vedä itseäni jojoon, vaan käytän suuren määrän lääkkeitä. Siten saan nukahtaa iki-uneen.
moinen aikataulunmuutos?
Pieni vinkki, kandee juoda ltra wishkyä niiden lääkkeitten kanssa.....
ikiuneen on yhdyssana.
vuoden äiti siellä äitienpäivän kunniaksi kirjoittelee. Rauha sydämeen ja lasten sieluun, varsinainen pelkuri-raukka. Toivottavasti heräät vatsahuuhtelusta.
enpä oo koskaan sanonutkaan olleeni mikään vuoden äiti... Ja voi kun tietäisittekin, niin kyllä tekoni tulee olemaan pitkässä juoksussa lastenikin parhaaksi. Enkä kiellä etteikö ikävä tulis. Totta kai tulee. Tai siis nyt tuntuu siltä, enhän silloin enää tunne mitään. Silti heitä rakastan koko sydämestäni. En vaan voi enää elää itseni kanssa.
Vuoden äiti oli sarkasmia.Sinun tekosi vapauttaa sinut ja siirtää tuskasi lapsillesi, erittäin ajattelematonta ja itsekästä siis. Sinä olet vastuussa heidän pahasta olostaan. Ja jos olet kristitty, niin tiedät, ettei raamattukaan hyväksy tekoasi.
Uskon siihen, että jokaisella meillä on jokin tarkoitus. Jokin meitä suurempi päättää koska on meidän vuoromme,emme me.
Älkää tehkö mitään itsellenne,hakekaa apua!Antakaa itsellenne anteeksi,älkää luovuttako.
Itse menetin äitini viime vuonna. Olen ihan rikki. En toivo kenellekkään samaa kohtaloa. Nyt elän syyllisyyden tuskassa koska en osannut auttaa äitiäni.
ihmisellä on vapaus valita, mutta ihmisellä pitäisi olla myös vastuu niistä valinnoistaan. Jos tehdään lapsia, niin heistä pitää kantaa vastuu, ettei sysää heidän harteilleen, omia tuskiaan. Jokaisen itsemurhaajan(hyvä nimitys muuten), pitäisi nähdä se suru, viha ja syyllistäminen, joka jää jälkeen. Ei siinä paljon lohduta kuvitteelliset enkelitarinat, varsinkin kun kirkonoppien mukaan itsensä surmaavat eivät edes enkeliksi pääse.Voimia sinulle!
tämä on elämäni viimeinen tiistai...
Pillerit on valmiina odottamassa n.200 kpl erilaisia ja tehokkaita.
Nyt vielä täytyy tehdä viimeiset käytännön järjestelyt, kirjeet lähimmäisille ym.
Hyvästi kavala maailma...
Miksi uikutat täällä viimeisistä päivistäsi, kun kerran olet itse päättänyt tehdä valintasi?
Säälittävää tuollainen on lähinnä.
Jos on päättänyt päättää päivänsä, niin sitä on turha huudella netissä.
kai tuo odottaa, että joku rukoilisi elämään, totuushan on se, että täällä ei kukaan välitä ja ne jotka välittävät, joutuvat uhriksi.
Kaikki sitä kanssa lisääntyvät......
Te ootte kyllä jumalauta sydämettömiä paskiaisia kaikki jotka täällä ivaatte kärsivää ihmistä! Se että joku kertoo netissä itsemurha-aikeistaan voi olla hänelle viimeinen keino saada jonkinlaista apua, mutta totta; kukaan ei välitä toisestaan, ja te tuomitsijat kaikkein vähiten kenestäkään!
En pyydä keneltäkään sääliä enkä apua. En myöskään halua, että tuomitsette tulevan tekoni.
Tänne kirjoittaminen on vain oma keinoni valmistautua tulevaan. En pelkää kuolemaa, pelkään vain jos epäonnistun...
Ja tämäon elämäni viimeinen päivä...
ihminen tee sitä. Vaikka tuntuisi kuinka vaikealta ja pahalta, niin aina on toivoa. Kun on pohjalla käynyt niin sieltä pääsee myös pois. Ajattele läheisiäsi ja varsinkin lapsiasi.
Mutta yritä hyvä ihminen ymmärtää, kun on liian monta kertaa pudotettu pohjalle, niin ei ole enää voimia nousta ylös.
En tätä huvikseni tee. Lähimmäistenkin elämä helpottuu, kun ei ole sitä joka aina pistää kaikki asiat solmuun. Ei toki kaikki ole vain omaa syytäni, mutta mun niskaan ne on kuitenkin kaatunut.
Lapset pärjää kyllä. Heillä on paljon rakastavia ihmisiä ympärillä.
Mieti vielä asiaa jonkin aikaa. Minä en sinua tuomitse enkä sääli, päinvastoin ymmärrän. Sieltä pohjalta on mahdollista nousta, usko vaan minua. Oletko jutellut mieltäsi painavista asioista kenenkään läheisesi tai ystäväsi kanssa?
En voi näistä puhua kenenkään kanssa. Ympärillä vain ihmisiä, jotka ovat aina tuominnut kaikki tekemiseni ja virheeni. Toisaalta heit ymmärrän, sillä niin paljon olen murheita (raha) heille tuottanut. Ehkä olen valinnut lähelleni vääriä ihmisiä, en tiedä. Tämän päätöksole monta kertaa pyörtänyt ja koittanut nousta ylös, mutta enää en jaksa. Enkä jaksa käydä läpi kaikkea moskaa ja terapiaa... Ne on aina auttanut vaan hetkeksi. Minun mielipiteeni on ettätämä on kaikille osapuolille paras ratkaisu. Kiitos sulle kuitenkin ymmärtämisestä.
annat muiden ihmisten tuomitsemisen vaikuttaa sinuun?
Jumala on ainut, joka voi tuomita ja sen Hän totisesti tekeekin, jokaiselle itsemurhan tehneelle, jotka eivät kunnioita lahjaksi saamaansa elämäänsä.
Kerro edes perheellesi ajatuksistasi ja tuntemuksistasi. Kerro heille pahasta ja ahdistavasta olostasi. He eivät ehkä edes tiedä, kuinka vaikeaa sinulla henkisesti on. Älä heitä pyyhkeitä kehään vaan yritä päivä kerrallaan jaksaa. Toivon sydämmestäni ettet tee sitä. Voimia sinulle.
Kyllä kerronkin, kan ja juurta jaksaen. Olen nimittäin kirjoittanut pitkät kirjeet kaikille. Tottahan toivoisin itsekin ettei tilanne olisi tämä,mutta näillä mennään mitä annettu on...
Yritä ryhdistäytyä ja päästä irti itsesäälistä. Vaikeeta se on, sen tiedän.
Toivoa on aina, kaikesta huolimatta.
uhkaajakaan kenestäkään välitä, kaikista vähiten OMISTA lapsistaan, joten turha ulista. Sitä saa mitä tilaa, sääli vaan lapsiaan jotka tuollaista ns. äitiä jäävät suremaan.
tekosi tuomitaan, koska teet väärin lapsiasi kohtaan ja piste.
Kyselet lupaa olla heikko ja luovuttaa.
Mietippä miksi kyselet.
Koska tiedät varsin hyvin sen itsekin ettei sellaiseen ole lupaa, et muuten hakisi täältä oikeutusta siihen.
Ennyt tiedä että mistä tilanteesi/olosi johtuu,mutta uskon että se on muutettavissa. Neuvon sinua siinä jos tahdot muuttaa tilanteesi ja olosi paremmaksi.
darksoul
[email protected]
(liitä nimi loppuosaan)