Kyllä jaksaa kummastuttaa aikuiset (kolmekymppiset) ihmiset, jotka odottavat rakastuvansa toiseen heti ensimmäisten parin kolmen tapaamisen aikana. Jos näin ei käy, siirrytään tutustumaan seuraavaan ihmiseen ja sama kaava toistuu.
Ja nimenomaan kyse rakastumisesta: pelkkä ihastumisen ja tykkäämisen tunne ei tunnu näille fantasian ja huuman hakijoille riittävän.
Kuka aikuinen ihminen odottaa rakastuvansa toiseen heti?
ergili
19
1265
Vastaukset
- hkfdslssf
En ole kolmekymppinen, mutta jos ei saa sellaista tunnetta, että tätä haluaisi nähdä uudestaan tai ettei tässä nyt ole oikein mitään kemiaa, niin mitä järkeä on silloin jatkaa?! Ihminen ei voi väkisin ihastua kenenkään ja ensitreffien jälkeen pitää ainakin saada sellainen tunne, että häntä voisi nähdä uudestaankin vaikkei ihastunut.
- hkfdslssf
Toisaalta sun tapauksessa kyse on ollut rakastumisesta jolloin nämä ihmiset ovat ainakin tunteet ihastusta.. mutta sitten jostakin syystä eivät halua enää jatkaa kun eivät "rakastuneet". Tää on yks ihmisprototyyppi.
- ergili
Kysymys oli siis siitä, että ihastumisen tunne ensimmäisten parin tapaamisen jälkeen ei tunnu riittävän tämäntyyppisille ihmisille vaan pitäisi tulla *rakastuminen* jotta homma jatkuisi.
Minusta tällainen suhtautuminen on täysin epärealistinen.
- ----------------
Minä "vaadin" mieheltä sitä, että myös hän tuntee minua kohtaan enemmän kuin vain sellaista tunnetta että jos väliin tulee naapurin kaunis pimu niin mies on vietävissä heti.
Tapasin miehen jonka mukaan minun olisi pitänyt alkaa "valloittamaan" häntä, eli tekemään helvetisti töitä sen eteen että hän olisi edes ihastunut minuun... No just joo, se juttu jäi sitten siihen.. En todellakaan ryhtyisi siihen että minun pitäisi alkaa pyörimään miehen ympäri ja koittaa kaiken keinon saada tämä ihastumaan minuun, ja jos jonkun "virheliikkeen" tekisi niin se olisi automaattisesti bye bye..
Jos mies ei kykene ihastumaan tai rakastumaan toiseen, niin on todella tunneköyhä ja väärä mies minulle, minä en ala "tuhlaamaan" aikaa tämän ikäisenä kehenkään jos toinen ei lopulta tykästykkään minuun, kyllä sitä hakee tässä 30 iässä sitä loppuelämän kumppania eikä mitään leikkikaveria..
Olen liian vanha jo noihin kissa-hiiri leikkeihin, mitä jotkut miehet tahtovat pitää yllä ja lopulta he kuitenkin jäävät yksin sen myötä...- - m31
No just... Tässä aloituksessa taisi olla kyse siitä, että joillekin ei riitä tapaamisen jatkamiseksi se, että on vain kiinnostunut ja ihastunut vaan homma laitetaan poikki jos ei heti itse rakastu. Eli vaikka olisi esim. ihastumista ilmassa puolin ja toisinkin niin ei ole kärsivällisyyttä katsoa yhtään pidemmäksi vaan ihmisillä on kiire saada joku pikarakastuminen. Ei siis kyse ole siitä miten mies tai ylipäätään vastapuoli tuntee. Tuleeko sinun halusi jatkaa yksinomaan siitä miten toinen tuntee? Et kai nyt sentään odota, että mies rakastuu ensin sinuun, jotta voisit rakastua häneen?
Totta kai on tärkeää sekin millä tavalla toinen tuntee. Eihän sitä tietysti kannata asiaa jatkaa pidemmän päälle jos tunteet ovat selvästi erilaisia. Mutta kun tässä nyt taisi kuitenkin olla kyse juuri siitä, että esim. molemmat ovat kyllä ihastuneita, mutta silti toinen haluaa laittaa poikki, koska ei kokenut rakastumista heti parin tapaamiskerran jälkeen. En minä ainakaan ymmärrä miten joku voisi edes rakastua niin lyhyen tuntemisen perusteella. En ainakaan itse kykene siihen enkä myöskään oikeastaan edes toivo, että mahdollinen seuralaiseni niin tekisi. Jos olen vasta pari kolme kertaa tavannut jotain naista niin voin toki olla ihastunut häneen ja kiinnostunut jatkamaan, mutta rakastuminen on vielä aika kaukana. Se vaatii paljon pidempää tutustumista ja toisen tuntemista, jotta se olisi oikeaa rakkautta.
Minä en ymmärrä miksi joillain ihmisillä on joku kumman kiire. Jossain teini-iässä ehkä ymmärrän enemmän jotain pikarakastumisia ja niiden odotuksia. Mutta jos näin aikuisella iällä kiinnostusta on molemmin puolin, että miksei riitä tarpeeksi kärsivällisyyttä katsoa asiaa pidemmälle. Itse ainakin tiedostan hyvin sen, että tuntemaani ihmistä kohtaan tunteeni voivat olla paljon vahvemmat kuin käytännössä täysin tuntematonta ihmistä kohtaa, jota olen vasta tavannut muutaman kerran. - ---------------
- m31 kirjoitti:
No just... Tässä aloituksessa taisi olla kyse siitä, että joillekin ei riitä tapaamisen jatkamiseksi se, että on vain kiinnostunut ja ihastunut vaan homma laitetaan poikki jos ei heti itse rakastu. Eli vaikka olisi esim. ihastumista ilmassa puolin ja toisinkin niin ei ole kärsivällisyyttä katsoa yhtään pidemmäksi vaan ihmisillä on kiire saada joku pikarakastuminen. Ei siis kyse ole siitä miten mies tai ylipäätään vastapuoli tuntee. Tuleeko sinun halusi jatkaa yksinomaan siitä miten toinen tuntee? Et kai nyt sentään odota, että mies rakastuu ensin sinuun, jotta voisit rakastua häneen?
Totta kai on tärkeää sekin millä tavalla toinen tuntee. Eihän sitä tietysti kannata asiaa jatkaa pidemmän päälle jos tunteet ovat selvästi erilaisia. Mutta kun tässä nyt taisi kuitenkin olla kyse juuri siitä, että esim. molemmat ovat kyllä ihastuneita, mutta silti toinen haluaa laittaa poikki, koska ei kokenut rakastumista heti parin tapaamiskerran jälkeen. En minä ainakaan ymmärrä miten joku voisi edes rakastua niin lyhyen tuntemisen perusteella. En ainakaan itse kykene siihen enkä myöskään oikeastaan edes toivo, että mahdollinen seuralaiseni niin tekisi. Jos olen vasta pari kolme kertaa tavannut jotain naista niin voin toki olla ihastunut häneen ja kiinnostunut jatkamaan, mutta rakastuminen on vielä aika kaukana. Se vaatii paljon pidempää tutustumista ja toisen tuntemista, jotta se olisi oikeaa rakkautta.
Minä en ymmärrä miksi joillain ihmisillä on joku kumman kiire. Jossain teini-iässä ehkä ymmärrän enemmän jotain pikarakastumisia ja niiden odotuksia. Mutta jos näin aikuisella iällä kiinnostusta on molemmin puolin, että miksei riitä tarpeeksi kärsivällisyyttä katsoa asiaa pidemmälle. Itse ainakin tiedostan hyvin sen, että tuntemaani ihmistä kohtaan tunteeni voivat olla paljon vahvemmat kuin käytännössä täysin tuntematonta ihmistä kohtaa, jota olen vasta tavannut muutaman kerran.Miksi tuhlata aikaa sellaiseen, joka ei kykene ihastumaan/kiintymään/tykästymään toiseen?
Minä en ainakaan lähde sellaiseen leikkiin, jossa toinen vaan pitää minua taka-alalla jos löytäisi "paremman" jostain. Teini-iässä ymmärrän tosin tämän tapailun jossa tutustumiseen saattaa mennä aikaakin, mutta jos mennään 30v puolelle, niin aika outoa käytöstä jos ei kykene sitoutumaan toiseen vaikka välittää..
Kategoroinkin sellaiset miehet sitoutumis kammoiksiksi ja kierrän kaukaa. Jos välittää toisesta, silloin välittää ja tahtoo viettää aikaa tämän kanssa eikä leikitä älytöntä teinileikkiä.. - - m31
--------------- kirjoitti:
Miksi tuhlata aikaa sellaiseen, joka ei kykene ihastumaan/kiintymään/tykästymään toiseen?
Minä en ainakaan lähde sellaiseen leikkiin, jossa toinen vaan pitää minua taka-alalla jos löytäisi "paremman" jostain. Teini-iässä ymmärrän tosin tämän tapailun jossa tutustumiseen saattaa mennä aikaakin, mutta jos mennään 30v puolelle, niin aika outoa käytöstä jos ei kykene sitoutumaan toiseen vaikka välittää..
Kategoroinkin sellaiset miehet sitoutumis kammoiksiksi ja kierrän kaukaa. Jos välittää toisesta, silloin välittää ja tahtoo viettää aikaa tämän kanssa eikä leikitä älytöntä teinileikkiä..Eikö nyt ollut kyse rakastumisesta eikä ihastumisesta? Pelkkä ihastuminen ei riittäisi tutustumisen jatkamiselle vaan itseltä odotetaan rakastumista parin tapaamisen perusteella. Eikö tämä nyt ole ihan hullu odotus aikuiselta ihmiseltä? Vai sinäkö rakastut parin tapaamisen perusteella? Tietenkään jos toinen ei halua jatkaa niin ei kannata jatkaa, se kai on selvää, ettei sellaiseen pidä tuhlata aikaa. Mutta nyt olikin kyse siitä, että miksi kukaan odottaisi itsensä rakastuvan toiseen noin lyhyen tuttavuuden perusteella.
En tiedä miten tämä sitoutuminen ja leikkiminen sun muu mistä puhut liittyy tähän. Itse sitoudun toiseen kyllä tapailuvaiheessa siinä mielessä, että olen yhden naisen mies, joten tapailujen aikana en katsele ketään muita. Jos olen kiinnostunut yhdestä naisesta niin tottakai haluan katsoa mihin asia mahdollisesti etenee juuri hänen kanssaan. Mutta mielestäni sanan sitoutuminen käyttö parin kolmen tapaamisen perusteella on melkoisen rajua. Itse ainakin näen sitoutumisen niin että lupaudutaan olemaan toisen kanssa jatkossakin, käytännössä hyvinkin pitkään, jakamaan elämää toisen kanssa.
On mielestäni aika outoa, jos toiselta odottaa sitoutumista itseensä heti parin tapaamisen perusteella. Siinä vaiheessa ei toisesta tiedä periaatteessa vielä kovinkaan paljoa, joten miten ihmeessä voisi sitoutua. Mihin se perustuisi? Melkoinen velho saa olla, jos näkee parissa tapaamisessa, että juuri tämän kanssa haluaa olla jatkossakin. Miksi tutustumiseen ei saisi mennä aikaa? Kummallinen näkemys kyllä. Toiseen ihmiseen tutustuminen vie yleensä hyvinkin paljon aikaa. Teinit sitoutuvat ja rakastuvat ensimmäisillä treffeillä. Itse ainakin haen elämänkumppania toivonmukaan loppuelämäksi, joten en todellakaan aio sitoutua keneenkään heppoisin perustein, mutta sen sijaan olen tilanteen mukaan kyllä erittäin kiinnostunut ja halukas tutustumaan ja katsomaan toisen kanssa asioita pidemmälle. - 4+18
"Olen liian vanha jo noihin kissa-hiiri leikkeihin, mitä jotkut miehet tahtovat pitää yllä ja lopulta he kuitenkin jäävät yksin sen myötä..."
Jännä homma, että samaan aikaan moni yli 30-vuotias nainen kuitenkin edellyttää mieheltä edelleen näitä kissa-hiiri leikkejä ja leikii samalla vaikeasti tavoiteltavaa. Tässä taas nähdään tämä suomalainen "tasa-arvo" myös parisuhdemarkkinoilla.
- ann.W.
Olen alle nelikymppinen nainen ja takana useampi suhde. Nyt olen sinkku ja koen selvästi, että haluaisin edetä hieman rauhallisemmin jatkossa. Olen mennyt suhteisiin aiemmin hyvin nopeasti.
Tietty tunne on tultava, kun ensimmäisen kerran tapaa uuden ihmisen; halu tavata uudelleen, eli siis pieni ihastuminen. Mutta enää en edes välttämättä haluaisi kokea suurtaa huumaa kahden kolmen tapaamisen jälkeen ja ajatella, että se on nyt sitten tässä. Kaipaan nyt aikasempaan verrattuna asioiden jakamista, keskustelua ja sen kokemista, että ollaan oikeasti samalla aaltopituudella.- - m31
Kiva kuulla, että olet havainnut, että rauhallisemmin eteneminen ja oikeasti toiseen ihmiseen tutustuminen voisi mahdollisesti tuoda jotain syvällisempää lopputulosta. Tuntuu ainakin siltä, että täällä nettideitin puolella tällainen ajattelumalli ei ole kovinkaan yleistä.
Itse haluan suhtautua asioihin realistisesti enkä odota mitään alkuhuumaa. Toki sitten kun ihastuu ja saa vastakaikua toiselta, niin tilanne on mukava, eipä sitä voi kieltää ja toki siihen haluaa pyrkiä. Mutta kun lopulta ainakin omalla kohdallani se halu olla toisen kanssa on muutakin kuin jotain epämääräistä huumaa. Se on sitä, että ihan oikeasti välittää toisesta, on kiinnostunut hänen asioistaan ja haluaa jakaa elämänsä ja kaikenlaiset asiat hänen kanssaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan sen ei edes tarvitse olla mitään kovin ihmeellistä vaan ihan normaalia elämää, jossa nyt vain kaksi ihmistä haluaa olla toistensa kanssa. Tämän saavuttaminen edellyttää kuitenkin sitä rauhallisempaa tutustumista, jossa voidaan ihan oikeasti tutustua ihmisinä.
Siksi toiseen tapaamiskertaan voi itselläni riittää monet muutkin asiat. Ei pakosti se ihastumisen tunne. En halua lähtökohtaisesti suhtautua tapaamisiin niin, että arvioin toista vain mahdollisena elämänkumppanina, johon minun joko täytyisi ihastua tai sitten ei. Haluan tutustua ihan ihmisenä ja sen kautta katsoa mitä meistä sitten tulee vai tuleeko yhtään mitään. - ann.W.
- m31 kirjoitti:
Kiva kuulla, että olet havainnut, että rauhallisemmin eteneminen ja oikeasti toiseen ihmiseen tutustuminen voisi mahdollisesti tuoda jotain syvällisempää lopputulosta. Tuntuu ainakin siltä, että täällä nettideitin puolella tällainen ajattelumalli ei ole kovinkaan yleistä.
Itse haluan suhtautua asioihin realistisesti enkä odota mitään alkuhuumaa. Toki sitten kun ihastuu ja saa vastakaikua toiselta, niin tilanne on mukava, eipä sitä voi kieltää ja toki siihen haluaa pyrkiä. Mutta kun lopulta ainakin omalla kohdallani se halu olla toisen kanssa on muutakin kuin jotain epämääräistä huumaa. Se on sitä, että ihan oikeasti välittää toisesta, on kiinnostunut hänen asioistaan ja haluaa jakaa elämänsä ja kaikenlaiset asiat hänen kanssaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan sen ei edes tarvitse olla mitään kovin ihmeellistä vaan ihan normaalia elämää, jossa nyt vain kaksi ihmistä haluaa olla toistensa kanssa. Tämän saavuttaminen edellyttää kuitenkin sitä rauhallisempaa tutustumista, jossa voidaan ihan oikeasti tutustua ihmisinä.
Siksi toiseen tapaamiskertaan voi itselläni riittää monet muutkin asiat. Ei pakosti se ihastumisen tunne. En halua lähtökohtaisesti suhtautua tapaamisiin niin, että arvioin toista vain mahdollisena elämänkumppanina, johon minun joko täytyisi ihastua tai sitten ei. Haluan tutustua ihan ihmisenä ja sen kautta katsoa mitä meistä sitten tulee vai tuleeko yhtään mitään.Nykyaikaa vaivaa ihastumisen/rakastumisen pakko -ajattelu; ja se ei todellakaan näytä koskevan pelkkiä teinejä, vaan myös 40-50-vuotiaita.
Minäkin haluan olla ennen kaikkea realisti. Se ei tarkoita mitään inhorealismia tai kuivikkuutta, vaan sellaista perussuhtautumista uuteen ihmiseen: Olen utelias, mutta en odota mitään huumaa. Haluan tutustua toiseen ihmiseen rauhassa, enkä odota tässä itseltäni sitä, että minun pitäisi tiettynä hetkenä tuntea jotakin tiettyä tunnetta. Päinvastoin, toivoisin, että voisin ajatella, että tutustuminen toiseen ihmiseen on jonkinlainen matka, jonka määränpää ei ole selvillä.
Jonkinlaisen henkilökemian on synnyttyvä heti, että haluan tavata uudelleen. Muuta en osaa sanoa. Toiseen ihmiseen tutustuminen on aika monimutkainen prosessi, koska siinä täytyy oppia ymmärtämään toisen ihmisen henkilöhistoriaa. Nykyään tuntuu, että kaikki eivät jaksa keskittyä tällaiseen, vaan ajattelevat koko ajan vain omaa tunnettaan - onko se riittävä ja vaikuttaako toinen riittävän rakastuneelta minuun.
Eli, kuten toteat, tutustuminen on paljon muutakin kuin pelkkää tunteen metsästämistä. Jos on kärsivällisyyttä tutustua kunnolla, niin se voi johtaa johonkin mielenkiintoiseen. - - m31
ann.W. kirjoitti:
Nykyaikaa vaivaa ihastumisen/rakastumisen pakko -ajattelu; ja se ei todellakaan näytä koskevan pelkkiä teinejä, vaan myös 40-50-vuotiaita.
Minäkin haluan olla ennen kaikkea realisti. Se ei tarkoita mitään inhorealismia tai kuivikkuutta, vaan sellaista perussuhtautumista uuteen ihmiseen: Olen utelias, mutta en odota mitään huumaa. Haluan tutustua toiseen ihmiseen rauhassa, enkä odota tässä itseltäni sitä, että minun pitäisi tiettynä hetkenä tuntea jotakin tiettyä tunnetta. Päinvastoin, toivoisin, että voisin ajatella, että tutustuminen toiseen ihmiseen on jonkinlainen matka, jonka määränpää ei ole selvillä.
Jonkinlaisen henkilökemian on synnyttyvä heti, että haluan tavata uudelleen. Muuta en osaa sanoa. Toiseen ihmiseen tutustuminen on aika monimutkainen prosessi, koska siinä täytyy oppia ymmärtämään toisen ihmisen henkilöhistoriaa. Nykyään tuntuu, että kaikki eivät jaksa keskittyä tällaiseen, vaan ajattelevat koko ajan vain omaa tunnettaan - onko se riittävä ja vaikuttaako toinen riittävän rakastuneelta minuun.
Eli, kuten toteat, tutustuminen on paljon muutakin kuin pelkkää tunteen metsästämistä. Jos on kärsivällisyyttä tutustua kunnolla, niin se voi johtaa johonkin mielenkiintoiseen.Niinhän se nykyään tuntuu vaivaavan. Joka tuutista toitotetaan kaikenlaista tunneasiaa sun muuta, niin ihmisethän sitten asettavat kriteerit itselleen myös sen mukaan. Ei tietysti missään nimessä pidä olla tunneköyhä ja että ei saisi tuntea mitään. Päinvastoin. Totta kai jossain vaiheessa pitää jotain tuntea, jos jotain enemmän meinaa, se on selvä. Mutta pitäisi miettiä mitä sitä itse oikein haluaa ja missä tilanteessa niitä tunteita on syytä odottaa. Sanonpa, että aika moni potentiaalinen suhde kaatuu jo ihan alkumetreillä siihen, että ei ole kärsivällisyyttä katsoa yhtään pidemmälle, kun ei heti ensinäkemältä tullut hirveää tunnetta.
Sanoit aika hyvin, että ihmiseen tutustuminen on ikään kuin matka, jonka määränpäätä ei tiedä. ja niinhän sitä voisi verratakin. Ihan sama kuin miten ihmisiin muutenkin tutustutaan. Tuskin kenellekään kaveritkaan ovat löytyneet niin, että on heti alkuun päätetty, että tuopa on minun kaveri. Kyllä siinäkin yhtälailla on tutustuttu ja lopulta vain huomattu, että yhteisiä asioita, tekemistä ja puhuttavaa löytyy sen verran, että on muodostunut kaverisuhde - ajan kanssa. Parisuhde on toki muutakin, mutta siihen liittyy kyllä omalta osaltani käytännössä ne kaikki elementit, joita kaverisuhteeseen kuuluu ja toki sitten paljon lisää. Omalta osaltani ihastuminen ja kiinnostus lähtee sen pohjalta millainen toinen on. En halua ihastua pelkkään ulkokuoreen vaan siihen mitä toinen ihminen on muuten. Se ei kuitenkaan selviä ihan ensinäkemältä.
Ensitapaamisella on toki ainakin henkilökemian toimittava. On tultava juttuun toisen kanssa tarpeeksi luontevasti. Tiedostan kuitenkin sen, että ensitapaaminen ei ole kaikista luontevin tapahtuma kun kaksi tuntematonta kohtaavat ja siksi haluan omalta osaltani suhtautua siihen avoimesti. Mutta kyllä sitä kuitenkin ainakin sen näkee tuleeko toisen kanssa juttuun ja onko keskustelu helppoa vai hankalaa. Mutta muuten jos näin jo sujuu ja on vielä ehkä hauskaakin siinä lomassa ja viihtyy toisen seurassa niin sehän on jo hyvä lähtökohta tutustua lisää jos molemmat ovat sitä mieltä.
Nyt kuitenkin hyvää vappua! :) - eioprud
- m31 kirjoitti:
Niinhän se nykyään tuntuu vaivaavan. Joka tuutista toitotetaan kaikenlaista tunneasiaa sun muuta, niin ihmisethän sitten asettavat kriteerit itselleen myös sen mukaan. Ei tietysti missään nimessä pidä olla tunneköyhä ja että ei saisi tuntea mitään. Päinvastoin. Totta kai jossain vaiheessa pitää jotain tuntea, jos jotain enemmän meinaa, se on selvä. Mutta pitäisi miettiä mitä sitä itse oikein haluaa ja missä tilanteessa niitä tunteita on syytä odottaa. Sanonpa, että aika moni potentiaalinen suhde kaatuu jo ihan alkumetreillä siihen, että ei ole kärsivällisyyttä katsoa yhtään pidemmälle, kun ei heti ensinäkemältä tullut hirveää tunnetta.
Sanoit aika hyvin, että ihmiseen tutustuminen on ikään kuin matka, jonka määränpäätä ei tiedä. ja niinhän sitä voisi verratakin. Ihan sama kuin miten ihmisiin muutenkin tutustutaan. Tuskin kenellekään kaveritkaan ovat löytyneet niin, että on heti alkuun päätetty, että tuopa on minun kaveri. Kyllä siinäkin yhtälailla on tutustuttu ja lopulta vain huomattu, että yhteisiä asioita, tekemistä ja puhuttavaa löytyy sen verran, että on muodostunut kaverisuhde - ajan kanssa. Parisuhde on toki muutakin, mutta siihen liittyy kyllä omalta osaltani käytännössä ne kaikki elementit, joita kaverisuhteeseen kuuluu ja toki sitten paljon lisää. Omalta osaltani ihastuminen ja kiinnostus lähtee sen pohjalta millainen toinen on. En halua ihastua pelkkään ulkokuoreen vaan siihen mitä toinen ihminen on muuten. Se ei kuitenkaan selviä ihan ensinäkemältä.
Ensitapaamisella on toki ainakin henkilökemian toimittava. On tultava juttuun toisen kanssa tarpeeksi luontevasti. Tiedostan kuitenkin sen, että ensitapaaminen ei ole kaikista luontevin tapahtuma kun kaksi tuntematonta kohtaavat ja siksi haluan omalta osaltani suhtautua siihen avoimesti. Mutta kyllä sitä kuitenkin ainakin sen näkee tuleeko toisen kanssa juttuun ja onko keskustelu helppoa vai hankalaa. Mutta muuten jos näin jo sujuu ja on vielä ehkä hauskaakin siinä lomassa ja viihtyy toisen seurassa niin sehän on jo hyvä lähtökohta tutustua lisää jos molemmat ovat sitä mieltä.
Nyt kuitenkin hyvää vappua! :)Ehkä te jotka haluatte tutustua hitaasti, siis 30v olette niitä joilla on lapsia ja nämäkin siis "hidastuttavat"/pistävät ajattelemaan uutta suhdetta hitaasti tutustuen, mutta jos on lapseton ja tuntee vetoa toisiin, niin mikä estää nopean tutustumisen sekä sen, että muutetaan yhteen jo puolen vuoden jälkeen.
- - m31
eioprud kirjoitti:
Ehkä te jotka haluatte tutustua hitaasti, siis 30v olette niitä joilla on lapsia ja nämäkin siis "hidastuttavat"/pistävät ajattelemaan uutta suhdetta hitaasti tutustuen, mutta jos on lapseton ja tuntee vetoa toisiin, niin mikä estää nopean tutustumisen sekä sen, että muutetaan yhteen jo puolen vuoden jälkeen.
Pari kolme tapaamiskertaa tai puolen vuoden tutustuminen. Siinä taitaa olla aika iso ero ajassa :) Minulla ei ole lapsia enkä myöskään ole puhunut mitä esim. puolen vuoden jälkeen voi tehdä. Koko keskusteluhan on käsitellyt ensimmäisiä tapaamiskertoja ja sitä, että siinä ajassa pitäisi jo rakastaakin toista. Jos taas on tuntenut toisen ihmisen jo puoli vuotta, niin lienee kai jo paremmin selvää mitä häntä kohtaan tuntee.
Kysehän ei myöskään ole ollut niinkään siitä estääkö joku etenemistä mihin tahtiin, vaan siitä, mitä alkutapaamisten perusteella voisi odottaa. - m31 kirjoitti:
Pari kolme tapaamiskertaa tai puolen vuoden tutustuminen. Siinä taitaa olla aika iso ero ajassa :) Minulla ei ole lapsia enkä myöskään ole puhunut mitä esim. puolen vuoden jälkeen voi tehdä. Koko keskusteluhan on käsitellyt ensimmäisiä tapaamiskertoja ja sitä, että siinä ajassa pitäisi jo rakastaakin toista. Jos taas on tuntenut toisen ihmisen jo puoli vuotta, niin lienee kai jo paremmin selvää mitä häntä kohtaan tuntee.
Kysehän ei myöskään ole ollut niinkään siitä estääkö joku etenemistä mihin tahtiin, vaan siitä, mitä alkutapaamisten perusteella voisi odottaa.Itse olen myös enemmän sitä mieltä että henkilökemian pitää toimia heti. Jos on fyysistä vetovoimaa se on vielä parempi.
Jos toinen ei tunnu kiinnostavalta en mielelläni tapaa uudelleen. Saatan ihastua ihmiseen tai vähintään kiinnostua hänestä. Rakastuminen toki tapahtuu pitemmällä aikavälillä.
Ymmärrän kyllä että joku ihastuu paljon hitaammin. Aika monet jutut kariutuvat ehkä juuri siihen että toinen ihastuu heti ja toinen on tätä hitaampaa sorttia.
Joskus aiemmin kun tapailin miehiä joihin en tuntenut vetoa, eikä henkilökemiat toimineet, huomasin ettei niistä jutuista tullut myöhemminkään mitään.
Tämä on vain minun kokemukseni.
- Lycklig
Mitä itse kukin tarkoittaa ihastumisella. Minulla ei ole profiilia tällä hetkellä (eikä tule), mutta on nettideittailuakin tullut kokeiltua. Olen yrittänyt tutustua kahteenkin otteeseen mieheen, joka on ollut kirjoiteltaessa mielenkiintoisen oloinen, mutta tavatessa osoittautunut sellaiseksi joka ei herättänyt yhtään kiinnostusta. Kummastakaan suhteesta ei tullut mitään.
Eli jos netin kautta seuraa hakisin, niin edellyttäisin kyllä ensimmäiseltä tapaamiselta ihastumista ennen kuin jatkaisin tapailemista. Kavereiksi tietysti voisi jäädä ilman ihastumistakin, mutta noita kavereita on kyllä ihan tarpeeksi muutenkin. - Onni Olematon
En ole kolmikymppinen, lähempänä neljääkymmentä, mutta kuulunen silti tarkoittamaasi ryhmään ja sukupuoleltani olen mies, kuten ilmeisesti aloittajakin.
Olen ollut tähän ikään mennessä kahdessa pitkässä parisuhteessa, joista ensimmäinen lähti liikkeelle kertaleimahduksesta ja sitä kesti kymmenen vuotta, kunnes suhde loppui muista syistä.. seksiä riitti jonkun vuoden myös suhteen loputtua, mutta kun lapset alkoivat olla isompia, päätettiin "elellä aikuisiksi". Tuon jälkeen törmäsin pari kertaa naiseen, joihin tunsin välittömästi vetoa, mutta näistä suhteista ei kuitenkaan pidempiaikaisia tullut, toisen kohdalla nainen ei tuntenut aivan samoin ja toisessa oli välimatka esteenä (tapasin hänet toisella paikkakunnalla).
Toinen pitkä suhde lähti liikkeelle pitkäaikaisesta nettituttavuudesta, jonka kanssa olimme kirjoitelleet jo ummet ja lammet ennen ensitapaamista ja pidin häntä alusta asti enemmän ystäväpohjalla, koska olimme vain niin sanotusti "samoilla aalloilla", mutta ei hän oikein halunnut asioissa edetä, eli ajattelin ettei hän ollut kiinnostunut. No jossain vaiheessa kuitenkin tapasimme ja hänen kiinnostuksensa alkoi sitten kasvaa ja pian olimmekin niin paljon yhdessä, että muutimme yhteen.
Uusperheessä on toki monelaisia ongelmia, mutta nyt kymmenen vuoden jälkeen mielestäni suurin ongelma on kuitenkin se, etten ole rakastunut. Olen naimisissa hyvän ystävän kanssa, jonka kanssa on ihan mukavaa, mutta ei todellakaan leimahtele missään asiassa. Sinänsä tähän voisi turtua ja tuudittautua, että tätä tämä arki nyt sitten on, mutta aina muutaman vuoden välein kohtaa ihmisen, joka iskee täysillä.. ja silloin sitä miettii, että miksi pirussa sitä alkoi yksiin ihmisen kanssa, jossa ei HETI ollut sitä jotain.
Toivottavasti ymmärsit mitä esimerkilläni tarkoitan, eli jos ei muutaman tapaamisen jälkeen mahanpohjassa kutkuta, niin ei se tee sitä papin aamenenkaan jälkeen. Itse olen tehnyt virheen ja odotan lasten täysikäisyyttä (kaksi eroa olisi heille liikaa), jonka jälkeen otan eron ja odotan rauhassa sitä kun eteeni tulee jälleen nainen, joka lyö jalat alta.
Ja lisättäköön nyt vielä sellainen asia, että parisuhteessa täytyy tehdä töitä, jotta sen toisen saa kerta toisensa jälkeen itseensä ihastumaan ja rakastumaan, mutta jos et tunne toista kohtaa samoin, niin onhan se pirun työlästä.. varsinkin, jos se toinen on vielä sen tyyppinen ihminen, ettei tajua itse toimia samoin, vaan nauttii tunteettomasta arjesta.. - unisexilmiö
Ihan samaa odottaa valtaosa miehistä. Ihan sitä samaa.
- 15+8
Olen päälle kolmekymppinen mies, jota tämä nykyinen deittailukulttuuri ei pahemmin kiinnosta. Joskus tuli kokeiltua myös nettideittiä. Siellä meininki tuntui olevan se, että kaiken pitää tapahtua jo ekoilla treffeillä, vaikka toista ihmistä ei vielä edes tunne. Lisäksi meno on nykyisin sen verran pahasti irtosuhde-, ulkonäkö- ja hyötykeskeistä, joten päätin elää toistaiseksi yksin. Vaikea on kuvitella löytävänsä samassa elämäntilanteessa olevaa, lapsetonta (mutta omaa perhettä haluavaa) hengenheimolaista (naista), jolla olisi kutakuinkin samanlainen elämäntapa, kiinostuksen kohteet ja elämänarvot.
Mutta näitä kolmekymppisiä pissiksiä tuntuu mahtuvan ainakin kolmetoista tusinaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen rakkaus sinua kohtaan ei kuole koskaan
Ihastunut olen moniin vuosien varrella mutta vain sinä jäit sydämeen enkä vaan osaa unohtaa. Olit silloin parasta elämäs531625- 1741356
- 101335
- 761274
Jättimäärä alokkaita keskeyttää asepalveluksen melkein heti "En pystynyt olemaan siellä enää"
Jättimäärä alokkaita keskeyttää asepalveluksen melkein heti – "En pystynyt olemaan siellä enää" Ennen sotaväki oli2901238- 171170
Martina Aitolehti poseeraa Ibizalla
Ihanaa! Ibiza on ihan paras paikka lomailla hengaillen, viinistä ja iltamenoista nauttien. Säpinää riittää. Aitolehti98935Ollaanko me tyhmiä mies?
Miten ihmeessä me onnistuttiin saamaan tästä näin pitkällinen ja masokistinen kuvio. Miten? Jos toisesta tykkää, näinhä61928Unelmoin päivästä, jolloin voimme olla yhdessä.
Niin pieni kuin sydän onkin, sä oot siellä ja ne mun isot tunteet sua kohtaan ❤️Sydämeni sykähtää joka kerta kun sut nää33913- 347815