Keväällä 1944 Suomen ylin sotilaallinen johto oli tilanteen tasalla, puolustus Karjalan kannaksella oli oikein järjestetty, miehistöä ja kalustoa oli riittävästi? Mitään enteitä hyökkäyksestä ei ollut, mitään ei olisi toisin voitu tehdä? Kun puna-armeija valtavan tykistökeskityksen jälkeen hyökkäsi ei sitä mitenkään olisi voitu pysäyttää?
Suurhyökkäys oli yllätys?
Kesä 1944
5173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
nnin ja jumala oli saatu vihdoin puolellemme?
alkaa ainakin olla loppuun kaluttu aihe.
Stalingradin jälkeen Suomessakin tiedettiin että Saksa ei voi voittaa, tasapeliin vielä uskottiin. Kursk ja sitä seurannut puna-armeijan suurhyökkäys haihdutti toiveet tasapelistäkin!
Alkuvuodesta 1944 Leningradin piiritys loppui. Viimeistään tämän olisi pitänyt havahduttaa suomalaiset mutta ei. Suomen ylin sotilaallinen johto nukkui Ruususen unta, he tosissaan kuvittelivat että ei Suomeen hyökätä, puna-armeija hyökkäisi Baltia maihin ja jatkaisi siitä länteen. Suomi pääsisi kuin koira veräjästä!
Karjalan kannas on portti etelä-Suomeen. Se oli rikollisen huonosti linnoitettu, puolustus olisi pitänyt rakentaa syväksi, samaan tapaan kuin venäläiset Kurskissa tekivät. Vielä keväällä 1944 olisi ollut hyvin aikaa tehdä kunnon puolusasemat. Panssari ja jalkaväkimiinoja olisi kylvetty, tykistöä ja joukkoja huomattavasti enemmän. Venäläisten tykistokeskitys olisi mennyt harakoille, etulinjasta oltaisiin vetäydytty, peräännytty suunnitelmallisesti, tykistö olisi koko ajan venäläisiä pehmittänyt. Viipuria ei olisi menetetty, tuhansia nuoria suomalaismiehiä olisi säästynyt hengissä, ties kuinka moni ei olisi haavoittunut.
Suomen ylin sotilaallinen johto kantaa vastuun siitä että rintama murtui. Kuitenkin he ovat arvostelun yläpuolella, pieninkin kritiikki on kauhistus. On paljastettava Mannerheimin ja kumppanien rikollinen välinpitämättömyys. Torjuntavoitot eivät tätä armotonta totuutta muuksi muuta!
Näinhän asia on.Vastuulliset tahot kuitenkin pääsivät kuin koira veräjästä.Riittää kunhan nyt selvittiin,muutamia pataljoonia köyhempinä,mutta edes niin...
Mannerheim oli aivan epätoivoinen Juhannuksen alla 1944. Näin kertoo mm. silloinen pääministeri Linkomies kirjassaan Vaikea aika. Viipuri oli mennyt ja paljon muutakin. Erikoista oli, että hänellä virisi toivo kun muutama vihollispanssari saatiin tuhotuksi. Silloin hän jo loihe lausumahan kuinka "Suomen armeija taistelee jälleen".
Juhannusta vietettiin 24.päivä kesäkuuta siihen maailman aikaan.
http://almanakka.helsinki.fi/arkisto/194406.gif
Ministeri Max Jakobson Helsingin Sanomissa 3. syyskuuta 2004
Uutiset, Artikkelit ja kolumnit, 17.9.2004
"Torjuntavoitto avasi tien rauhaan"
http://www.finland.no/public/default.aspx?contentid=128099&nodeid=39580&contentlan=1&culture=fi-FI