Vastuuntuntoinen kristitty on todella kriittinen kaikenmaailman profetioiden ja ennustelujen suhteen. Jos kristitty ihminen, kokee, että asiat menevät omassa maassa tai koko maailmassa huonompaan suuntaan, niin ainut järkevä asia on olla nöyrä asian suhteen eli rukoilla kaikessa hiljaisuudessa niin oman perheen kuin muidenkin ihmisten puolesta, että he löytäisivät Jumalan ennenkuin on liian myöhäistä ja että he selviytyisivät mahdollisista koettelemuksista Jumalan suojeluksessa.
Se ei ole rakkautta toisia ihmisiä kohtaan, että heitä ikäänkuin pelotellaan ja ajetaan Jumalan luo kauhukertomuksin. Ilmestyskirja kertoo kyllä omaa karua kieltään tämän maailman kohtalosta ja sieltä voi kuka tahansa asioita lukea iltalukemisena, jos haluaa.
Minä en usko, että Jumala on lähettänyt meitä maalailemaan ihmisten elämään hirveitä tulevaisuuden kuvia, ennemminkin uskon siihen, että jokaisen pitäisi pitää vaari omasta vaelluksestaan ja pyrkiä kulkemaan niin kuin Jumala on sanassaan kehottanut ihmisiä elämään.
Jos kaikki pyrkisivät kaikkeen siihen hyvään itseään ja toisiaan kohtaan, mistä Raamatussa puhutaan, tämän maailman kehitys kohti tuhoa pysähtyisi siihen paikkaan.
Se ei ole rakkautta toisia ihmisiä kohtaan, että heitä ikäänkuin pelotellaan ja ajetaan Jumalan luo kauhukertomuksin. Ilmestyskirja kertoo kyllä omaa karua kieltään tämän maailman kohtalosta ja sieltä voi kuka tahansa asioita lukea iltalukemisena, jos haluaa.
Minä en usko, että Jumala on lähettänyt meitä maalailemaan ihmisten elämään hirveitä tulevaisuuden kuvia, ennemminkin uskon siihen, että jokaisen pitäisi pitää vaari omasta vaelluksestaan ja pyrkiä kulkemaan niin kuin Jumala on sanassaan kehottanut ihmisiä elämään.
Jos kaikki pyrkisivät kaikkeen siihen hyvään itseään ja toisiaan kohtaan, mistä Raamatussa puhutaan, tämän maailman kehitys kohti tuhoa pysähtyisi siihen paikkaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hienoa ja loistavaa tekstiä mikä osuu asioiden ytimeen!Näin olen itsekin-tämä ei ole mitään kehumista vaan itse valitsemani linja-asiat ajatellut ja toiminut sen mukaan kohta yli 50-vuotta.En ole koskaan,paitsi nyt,millään tavoin ole tuonut asiaa julki.Mutta tulee mitä tulee,niin jatkan itsekin omalla linjallani niin kauan kuin elän.
"Jos kaikki pyrkisivät kaikkeen siihen hyvään itseään ja toisiaan kohtaan, mistä Raamatussa puhutaan, tämän maailman kehitys kohti tuhoa pysähtyisi siihen paikkaan."
Miksi tuollaista pitää edes jossitella? Raamattu ei anna meille sellaista kuvausta tapahtumain kulusta. Jos Joonan tarinan ja Niniven mukaisesti käy, niin silloinhan Jumala ottaa pois uhkauksensa, kun ihmiset viimein katuvat, mutta muuten Raamatusta saa kyllä sen käsityksen, että tuomion päivä tulee.
"ainut järkevä asia on olla nöyrä asian suhteen eli rukoilla kaikessa hiljaisuudessa niin oman perheen kuin muidenkin ihmisten puolesta"
Jos sinulla on nälkä ja lautanen täynnä ruokaa edessäsi, niin et varmasti ala rukoilemaan nälän lähtemistä, vaan syömään. Autat myös härkäsi pois kaivosta, teet rikosilmoituksen, käyt oikeutta, kenties jopa sodit, mutta varmasti taistelet myös muilla tavoilla. Yrität suojella lapsiasi koulukiusaajilta, ja vanhoja vanhempiasi järjestelmältä ja hyväksikäyttäjiltä. Jos koet, että on jokin epäkohta, johon voit vaikuttaa, niin tietenkin sinun pitää siihen puuttua. Aina ei tietenkään rohkeus riitä, mutta sitäkin voi rukoilla.
"Se ei ole rakkautta toisia ihmisiä kohtaan, että heitä ikäänkuin pelotellaan ja ajetaan Jumalan luo kauhukertomuksin"
En tunnista sellaista rakkaudeksi, joka ilmenee vain lässytyksenä, voivotteluna, huokauksina sekä iloisena sorinana. Se on jotakin muuta. Rakkaudella on monet kasvot ja äärimmäinen rakkauden ilmentymä ei ollut kaunis katsoa. Kristityn tulisi ymmärtää tämä perinpohjaisesti. Sen pohjalta kerrotaan evankeliumia, ilosanomaa. Jumalan rakkaus on ehdotonta ja ylenpalttista, mutta se ei perustu pakottamiseen. Vaikka Henki liikkuu siellä missä tahtoo ja koskettaa jonkun sydäntä, niin silti ihminen saa tehdä oman valintansa. Joidenkin uhma vaikuttaa järkähtämättömältä. Koska me emme tiedä tapahtuuko näille viimeisten hetkien ollessa käsillä Ninivet, ja sen sijaan ehkäpä heillä tosiaan on kadotuksen uhka edessään, niin meidän tulee julistaa evankeliumi siten, että sen ehtona on syntien tunnustaminen ja Vapahtajan vastaanottaminen. Mitään muuta toivoa ei meille ole annettu. Sitä vasten on vastuutonta lillutella pumpulissa. Ihmisiä puhuttelevat erilaiset lähestymistavat. Joku kylvää, toinen korjaa, mutta jokaisella on hieman omanlaisensa tapa tehdä työtänsä jo lahjojensa mukaan.
"jokaisen pitäisi pitää vaari omasta vaelluksestaan ja pyrkiä kulkemaan niin kuin Jumala on sanassaan kehottanut ihmisiä elämään"
Minusta näyttää siltä ettet ymmärrä ristiriitaa, jonka luot lausuessasi tuon. Sinähän samalla tulet arvostelleeksi heitä, jotka katsovat arvokeskustelun tärkeäksi. Kristillinen moraali perustuu vain evankeliumiin ja kaksoiskäskyyn, mutta olisi omituista jos siitä ei saisi keskustella. Myös apologetiikka on suotavaa, koska parhaimmassa tapauksessa siinä Jumalan sanaa punnitaan ja näytetään sen suunnaton arvo, vaikka vajavaistahan se ihmisten välityksellä on siinä kuin mitä armolahjoista yleensäkin sanotaan.
Rukoilen kehotuksesti mukaisesti kaikkea hyvää.
Arvon kummallisteknikko.
Se kristillinen moraali ei ole mitenkään ainutlaatuinen. Suurimpien uskontojen filosofia perustuu periaatteessa samoille perusopeille: älä tapa tai varasta jne. Ihmiset ovat vain uskontoa keppihevosenaan käyttäessään onnistuneet vesittämään tai ainakin unohtamaan hyvät perusajatukset ja kun peliin on nostettu uskontojen perusjuttu "Me olemme oikeassa ja muut väärässä!", on saatu aikaan monenlaista pahaa läpi historian.
Se kristillinen moraali on hyvin suhteellinen. Se, mitä pidetään hyväksyttävänä ja mitä ei, riippuu hyvin paljolti siitä, mihin joukkioon kuuluu. Ja luonnollisesti jokaisen tulkinta on joko ainoa oikea tai ainakin parempi kuin muiden.
Evankeliumien perussanomaa on tulkittu maailmassa kautta aikain lukuisin eri tavoin. Rakkauden kaksoiskäsky taas on onnistuttu unohtamaan tyystin. Koko tätä profetia-osiota ei olisi, jos osalla ihmisistä ei olisi uskontulkintojensa vuoksi tarvetta ojentaa toisin uskovia ja julistaa heille sitä, mikä heidän TULKINTANSA mukaan meitä muita odottaa! Uskon nimissä muita saa pelotella, arvostella, haukkua ja sanoilla ruoskia, mutta uskontojen negatiivisista puolista puhuminen onkin sitten jo vainoa! Paradoksi?
Jos Suomessa tutkittaisiin se, miten monia kielteisiäkin asioita uskon nimissä JATKUVASTI ja MONILLE IHMISILLE tehdään, tulokset voisivat olla mielenkiintoiset. Mitä erilaisimmat lahkot ja yhteisöt mellastavat täälläkin ja äärimmäisen hitaasti meille ulkopuolisille paljastuu se, mitä kaikkea kulissien takana oikeasti tapahtuu. Uskovien yhteisöt eivät omiaan tuomitse vaan pahojakin asioita peitellään, jos tekijänä varsinkin sattuu olemaan riittävän merkittävä yhteisön jäsen. Ja Jumalahan tuomitsee sitten jossakin vaiheessa...
Enin osa Raamatun Lopun ajan ennusteluista perustuu Ilmestyskirjaan. Sitä voidaan tulkita lukemattomin eri tavoin ja yksi tulkinnoista onkin se, että Ilmestyskirja pitäisi nähdä omaa aikakauttaan vasten. Olen ennenkin asiasta kirjoittanut, mutta jostakin syystä uskovaiset eivät juuri aiheesta halua keskustella. Maallinen selitys ei kelpaa; se ei ole riittävän dramaattinen. Tarvitaan pelkoa, kauhua ja tuhoa.
Kimurantiksi asia on muuttunut, koska jostakin kumman syystä Jeesuksen paluu maailmaan on jatkuvasti vain siirtynyt eteenpäin. Jokainen aikakausi vuorollaan on aina ollut se viimeinen ja jo lukuisat profeettasukupolvet ovat huomanneet ennustustensa menevän pieleen. Aina vain yhä uudelleen ne "Lopun Ajan merkit" ovat ilmassa ja nytkinhän useille Israelin perustaminen oli tällainen "varma" merkki. Nähtäväksi jääkin se, millainen tuklkinta tehdään, jos edes hurskaimpien ja varmimpien profeettojen lupaukset eivät siltä osin täyty!
"Se ei ole rakkautta toisia ihmisiä kohtaan, että heitä ikäänkuin pelotellaan ja ajetaan Jumalan luo kauhukertomuksin. Ilmestyskirja kertoo kyllä omaa karua kieltään tämän maailman kohtalosta ja sieltä voi kuka tahansa asioita lukea iltalukemisena, jos haluaa"
Mun mielestä on erittäin tärkeää kertoa helvetistä ja lopun aikojen jutuista. Juuri tälläset jotka vaan korostaa Jumalan rakkautta saavat aikaan sen että niin monet uskovatkin ympäri maailan uskoo ja luulee ettei meidän hyvä Jumala voi olla niin "paha" että edes koko helvettiä on olemassakaan. Samalla unohdetaan mainita synti ja anteeksiantaminen.
Juuri näin on mielestäni käynyt näissä amerikasta tulevissa ylistys- jutuissa. Hienoa että ylistetään mutta oma syntisyys ja anteeksi saaminen ei saa unohtua. Ilman Jeesusta joutuu helvettiin. Se ei oo pelottelua vaan karu tosiasia! Ja se pitää muillekin sanoa. Sehän on evankeljumin tarkotus.
kannattaisin tolla helvetillä pelottelulla. Moni olisi jälkeen päin ikionnellinen. Maailma muuttuisi kerrallla, jos ihmiset saataisiin uskomaan helvetin olemassaoloon, ikuiseen piinaan ja kidutukseen. Vanha sanonta, jollei hyvällä, niin pahalla, pitää tässäkin suhteessa paikkansa.
harva uskoo siihen evankeliumin tarjooamaan Jeesukseen ja Hänen armahtaviin käsivarsiin ja ikuiseen elämään paratiisissa. Mutta annas olla kun laitetaan helvetti ja sen tuskat esille, niin jio alkaa vaikerrus ja valitus milloin ahdasmielisyydestä ja pelottelusta. Ei kun saatanallinen pelottelukamppanja päälle, niin varmaan useampi alkaisi edes vähän miettimään hyvän ja pahan problematiikkaa.
Joka taas ei sellaiseen usko, niin eihän sen sillloin pitäisi hermoja liikauttaa. Sitähän vaan kintaalla viittaisi.
Kaikissa uskonnoissa on omat sanktionsa maallisen elämän suhteen. Suurin osa ihmiskuntaa kuitenkin ymmärtänee? että teoilla tulisi kait olla jonkinmmoiset seuraukset? karman laki, manala, gehenna, ties mitä äklöttävää rangaistusmääräystä elämän jälkeen.
Helvetti on kaiken kaikkiaan piristävä keskustelun aihe. Siitä on niitä rohvetioitakin. Kristinuskon ratkaisu tästä selviämiseen on hyvin selkeä ja yksinkertainen. Sen helpottavia puolia on syntien, syyllisyyden tuntojen anteeksianto ja armo, lahjana. Niin kauan kuin on elämää, on mahdollisuus aloittaa uudelleen, puhtaalta pöydältä.
pyhille lähimmäisille ja kaikille öljyä astioihin ja Jumalan taisteluvarustusta kaikessa hengellisessä hyvässä, minkä Isä antaa lapsilleen, anoville ja vastaanottaville palvelusta ja lähimmäisiä varten rakkaudessa ja uskossa ja toivossa.
Lisäksi rukoilen parannuksen armoa kaikille vielä uudestisyntymättömille ja Jumalan lapseksi syntymistä vedestä ja Hengestä, sillä sitä Isä halajaa kaikille ihmisille ja iloita enkelit taivaassa tahtovat yhdestäkin, joka tekee parannuksen ja saa armon ja totuuden Pyhässä Hengessä avukseen tänä päivänä ja tulevina päivinä, sillä ei Isälle ole mieleen jumalattoman kuolema.
Minä hakeuduin Jeesuksen luokse nouruudessani Jumalan rakkauden vetämänä. Minua ei kukaan pelotellut helvetin tulella enkä kokenut muutenkaan minkäänlaista painostusta tai pelkoa ottaessani Jeesuksen vastaan Vapahtajanani. Minä en todellakaan halua, että läheiseni tai lähimmäiseni tulevat Jumalan luokse kauhun lamaannuttamina, jota tälläkin palstalla monet "profeetat" viljelevät. Haluan, että ihmiset tulevat Jeesuksen luokse kuin lapset, lohdutusta saamaan, ihastuneina siitä pyyteettömästä rakkaudesta, joka on tarjolla.
Mikä rakkaussuhde kestää, jos se on alkanut pelonsekaisilla ajatuksilla siitä, että jos tuo toinen hylkääkin minut ja heittää "tuliseen pätsiin"?